jonnekin täytyy purkaa, ehkäpä tämä auttaa.. opiskelija, yo:ssa kolmatta vuotta ja ikää noin neljännesvuosisata.
Lääkärissä ravaamisen aloitin viime marraskuussa. ensin jatkuvaa lämpöilyä, veto pois. sitten pikku hiljaa muita oireita; hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. mietin että ok, nyt on kuolemantauti ja äkkiä lääkärille. vaan eipä löytynyt mitään, vaikka käytiin läpi sydänfilmit ja verikokeet. oireet jatkui, toiselle lääkärille ja taas verikokeita ja röntgeniä keuhkoista ja poskionteloista, mutta kaikki edelleen ok. seuraavaksi tuli mieleen, että oiskohan niskat niin jumissa että tuollaista aiheuttavat, joten nappasinpa sirdaludin ja vähän hierontaa päälle; tämän seurauksena elämäni kauhein yö, jolloin luulin kuolevani. niskaa ja takaraivoa poltteli ja pisteli sekä tunto lähti, ja taas aamulla lääkäriin. eipä taaskaan mitään vikaa. oireet ja lämpöily jatkui yli kuukauden ja vakuutuin sitten, että nyt on viisaudenhammas tulehtunut. hammaslääkäri löysi ainoastaan pari reikää, ei muuta.
vuosi vaihtui ja oireet vähän rauhoittuivat enkä enää muistanut mittailla lämpöäkään. pieniä tuntemuksia aina silloin tällöin, mutta jätin ne huomiotta. sitten eräänä aamuna koko rintakehä oli kipeä, syvään henkeä vetäessä sattui aina solisluita myöten. aluksi ajattelin sen olevan vain edellispäivän ponnisteluista johtuvaa, mutta sitten aloin jälleen tuntea hengenahdistusta, johon liittyivät myös jatkuvat röyhtäilyt. samana iltana myös toiseen pohkeeseen tuli hyvin pientä ajoittaista kipua, ja nyt aloinkin pelätä veritulppaa jalassa ja keuhkoissa. fanaattista pohkeiden ympärysmitan mittaamista sekä jälleen lääkäriin, mutta lääkäri sai minut vakuuttuneeksi, ettei ollut syytä huoleen. sain myös lääkettä happo-oireisiin ja lähetteen fysioterapiaan. parin käyntikerran jälkeen, aivan yllättäen eräänä krapulaisena iltapäivänä sohvalta noustessa alkoi keinuttava huimaus, kuin laivalla olisi. aluksi ajattelin sen olevan ohimenevää, ja illaksi se hieman rauhoittuikin. aamulla ei taas ensin tuntunut mitään, mutta hetken päästä huimaus palasi pahempana. ja pahana se on siitä asti jatkunutkin. huimaus on siis jatkuvaa, välillä hieman laimeampaa. lääkärillä olen tämän takia käynyt kahdesti, ensimmäisellä kerralla verenpaineet katossa mutta toisella kerralla normaalit. lääkärin mielestä ei pitäisi olla mitään syytä huoleen, vaikka eivät huimauksen aiheuttajaa tiedäkään. eipä vain paljon lohduta, kun itse tuntee sen jatkuvasti sekä istuessa, seisoessa että makuulla ja on vakuuttunut ties mistä aivovammasta. ainoat huimaamattomat hetket ovat aamun ensimmäiset 15min.
tässä nyt oli vuodatusta, jonka tarkoituksena oli kai selvittää, että onko kukaan käynyt tällaista läpi ja kuulostaako stressiltä? tuntuu vain niin haastavalta ajatella, että oma mieli aiheuttaisi tällaisia fyysisiä oireita. minulla opinnot sinänsä ihan hyvällä mallilla, noin 0,5-1v, jäljessä alkuperäisestä aikataulusta, olen hieman laiska opiskelujen suhteen. luentoja todella harvakseltaan ja vain pari suurempaa tehtävää tekemättä tälle lukuvuodelle. en käy töissä koulun ohella, raha-asioissa hieman tiukkaa, mutta ainahan on opintolaina. asun pitkäaikaisen avopuolison kanssa, olemme kihloissa ja asiat meillä hyvin, tosin vähän aikaa sitten oli pieni ns. pettämistapaus eli hänellä suudelma toisen naisen kanssa, mutta siitä selvittiin viikon itkuilla ja huudoilla. rakastan häntä ja voin sanoa luottavani lähes entiseen tapaan, hän katuu kyllä. kotona asiat eivät koskaan ole oleet hyvin, alkoholismia ja muita vaikeuksia, mutta siihen on tottunut. puolison kotona myös perheessä tällä hetkellä kriittisiä tapahtumia.
tiedän, että monet ihmiset käyvät läpi PALJON vaikeampia asioita kuin mitä minä kohtaan elämässäni, ja tuntuukin, että minulla ei ole edes oikeutta olla stressaantunut. siis noista asioista, haloo. opiskeluun liittyviä tehtäviä ei ole paljon p**kaakaan ja muutenkin asiat siedettävällä tolalla ja silti ei saa mitään aikaiseksi. olen siis ainoastaan saamaton, en stressaantunut. ja joka paikassa (terveydenhuolto) tyrkytetään stressiä kaiken selittäväksi tekijäksi. onko mahdollista?
tuli nyt pitkä ja pikkutarkka tarina, enkä tiedä onko siinä nyt mitään sen kummempaa punaista lankaakaan, mutta...haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia ja mielipiteitä, kuinka teillä on stressi oireillut ja miltä tuo sepustukseni näyttää siinä valossa..ehkä saan niiden avulla taas omaa päätäni järjestykseen:)..
Lääkärissä ravaamisen aloitin viime marraskuussa. ensin jatkuvaa lämpöilyä, veto pois. sitten pikku hiljaa muita oireita; hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. mietin että ok, nyt on kuolemantauti ja äkkiä lääkärille. vaan eipä löytynyt mitään, vaikka käytiin läpi sydänfilmit ja verikokeet. oireet jatkui, toiselle lääkärille ja taas verikokeita ja röntgeniä keuhkoista ja poskionteloista, mutta kaikki edelleen ok. seuraavaksi tuli mieleen, että oiskohan niskat niin jumissa että tuollaista aiheuttavat, joten nappasinpa sirdaludin ja vähän hierontaa päälle; tämän seurauksena elämäni kauhein yö, jolloin luulin kuolevani. niskaa ja takaraivoa poltteli ja pisteli sekä tunto lähti, ja taas aamulla lääkäriin. eipä taaskaan mitään vikaa. oireet ja lämpöily jatkui yli kuukauden ja vakuutuin sitten, että nyt on viisaudenhammas tulehtunut. hammaslääkäri löysi ainoastaan pari reikää, ei muuta.
vuosi vaihtui ja oireet vähän rauhoittuivat enkä enää muistanut mittailla lämpöäkään. pieniä tuntemuksia aina silloin tällöin, mutta jätin ne huomiotta. sitten eräänä aamuna koko rintakehä oli kipeä, syvään henkeä vetäessä sattui aina solisluita myöten. aluksi ajattelin sen olevan vain edellispäivän ponnisteluista johtuvaa, mutta sitten aloin jälleen tuntea hengenahdistusta, johon liittyivät myös jatkuvat röyhtäilyt. samana iltana myös toiseen pohkeeseen tuli hyvin pientä ajoittaista kipua, ja nyt aloinkin pelätä veritulppaa jalassa ja keuhkoissa. fanaattista pohkeiden ympärysmitan mittaamista sekä jälleen lääkäriin, mutta lääkäri sai minut vakuuttuneeksi, ettei ollut syytä huoleen. sain myös lääkettä happo-oireisiin ja lähetteen fysioterapiaan. parin käyntikerran jälkeen, aivan yllättäen eräänä krapulaisena iltapäivänä sohvalta noustessa alkoi keinuttava huimaus, kuin laivalla olisi. aluksi ajattelin sen olevan ohimenevää, ja illaksi se hieman rauhoittuikin. aamulla ei taas ensin tuntunut mitään, mutta hetken päästä huimaus palasi pahempana. ja pahana se on siitä asti jatkunutkin. huimaus on siis jatkuvaa, välillä hieman laimeampaa. lääkärillä olen tämän takia käynyt kahdesti, ensimmäisellä kerralla verenpaineet katossa mutta toisella kerralla normaalit. lääkärin mielestä ei pitäisi olla mitään syytä huoleen, vaikka eivät huimauksen aiheuttajaa tiedäkään. eipä vain paljon lohduta, kun itse tuntee sen jatkuvasti sekä istuessa, seisoessa että makuulla ja on vakuuttunut ties mistä aivovammasta. ainoat huimaamattomat hetket ovat aamun ensimmäiset 15min.
tässä nyt oli vuodatusta, jonka tarkoituksena oli kai selvittää, että onko kukaan käynyt tällaista läpi ja kuulostaako stressiltä? tuntuu vain niin haastavalta ajatella, että oma mieli aiheuttaisi tällaisia fyysisiä oireita. minulla opinnot sinänsä ihan hyvällä mallilla, noin 0,5-1v, jäljessä alkuperäisestä aikataulusta, olen hieman laiska opiskelujen suhteen. luentoja todella harvakseltaan ja vain pari suurempaa tehtävää tekemättä tälle lukuvuodelle. en käy töissä koulun ohella, raha-asioissa hieman tiukkaa, mutta ainahan on opintolaina. asun pitkäaikaisen avopuolison kanssa, olemme kihloissa ja asiat meillä hyvin, tosin vähän aikaa sitten oli pieni ns. pettämistapaus eli hänellä suudelma toisen naisen kanssa, mutta siitä selvittiin viikon itkuilla ja huudoilla. rakastan häntä ja voin sanoa luottavani lähes entiseen tapaan, hän katuu kyllä. kotona asiat eivät koskaan ole oleet hyvin, alkoholismia ja muita vaikeuksia, mutta siihen on tottunut. puolison kotona myös perheessä tällä hetkellä kriittisiä tapahtumia.
tiedän, että monet ihmiset käyvät läpi PALJON vaikeampia asioita kuin mitä minä kohtaan elämässäni, ja tuntuukin, että minulla ei ole edes oikeutta olla stressaantunut. siis noista asioista, haloo. opiskeluun liittyviä tehtäviä ei ole paljon p**kaakaan ja muutenkin asiat siedettävällä tolalla ja silti ei saa mitään aikaiseksi. olen siis ainoastaan saamaton, en stressaantunut. ja joka paikassa (terveydenhuolto) tyrkytetään stressiä kaiken selittäväksi tekijäksi. onko mahdollista?
tuli nyt pitkä ja pikkutarkka tarina, enkä tiedä onko siinä nyt mitään sen kummempaa punaista lankaakaan, mutta...haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia ja mielipiteitä, kuinka teillä on stressi oireillut ja miltä tuo sepustukseni näyttää siinä valossa..ehkä saan niiden avulla taas omaa päätäni järjestykseen:)..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä vaan, ahdistusta ja stressiä jos minä veikkaisin. Käytkö ylikierroksilla? Otatko paljon vastuuta ja paineita?
Nyt olisi hyvä käydä asioita rauhassa läpi ja koettaa rentoutua.
Muuten alkaa itsensätarkkailukierre ja stressi jää päälle. Elämä menee suorittamiseksi ja koko keskushermosto on ylivireässä tilassa läpeensä.
Omalla kohdalla jatkuva ahdistus, sisälle sullotut jutskat yms johtivat paniikkikohtauksiin. Elämä oli jo koetellut ennen niitä mutta sen jälkeen koetteli kymmenkertaisesti. Mutta älä huolestu, kroppasi oireilee koska yläpää ei toimi kunnolla. Elikkä vapautumaan nyt tuosta ahdistuksesta ekaksi.