Onko teillä antaa minulle mitään viisaita neuvoja? Minä nimittäin luulen, että osaan rakastua vain narskuihin...
Kerron nyt lyhyesti narsku-hostoriani;
Rakastuin teini-ikäisenä ja kokemattomana itseäni vanhempaan mieheen. Vaikutuksen teki, että hän vaikutti niin "mielettömältä persoonalta". Hän oli tavattoman sosiaalinen ja suosittu, kaikki kehuivat häntä niin ihanaksi. Hän piti yllä laajaa ystäväpiiriä, itseasiassa hän kuvitteli jokaikisen ihmisen olevan hänen ystävänsä. Ja sitten hän tahtoi minut, se oli jotakin niin uskomatonta, koska kuvittelin että hän olisi saanut kenet tahansa. Mutta perhe-elämä osoittautuikin aivan helvetiksi, ja se kävi selville lasten synnyttyä. Hän halusi pitää yllä oman tahtonsa mukaista minuutti-aikataulua, ja jos en onnistunut siinä, niin olin pilannut hänen päivänsä. Kaikki piti mennä hänen tahtonsa mukaisesti, muuten olin hölmö, ruma, tyhmä, idiootti jne...Olin niin nuori, etten ymmärtänyt mikä oli vialla, eikä silloin vielä puhuttu narsismista mitään. Mutta onnistuin lopulta irrottautumaan hänestä tuskallisten vaiheiden kanssa. Lapset hän tosin vei minulta.
Mies numero kaksi vaikutti täysin vastakohdalta. Hän vaikutti sulkeutuneelta ja ujolta, kiltiltä. Sama juttu taas, lapsen synnyttyä mies alkoi tekemään vain omia asioitaan. Olin hänelle kuin ilmaa. Hän ei vaivautunut edes kuuntelemaan, mitä puhuin. En ollut sen arvoinen. Hän puhui minulle ainoastaan silloin, kun tarvitsi apua itsellensä, tai rahaa. Hän meni ja tuli sanomatta sanaakaan. Kun pyysin häntä muuttamaan pois omasta asunnostani, hän väitti että se oli nyt hänen asuntonsa, kaikki oli hänen, ja minun olisi muutettava pois ilman mitään omaisuuttani... että mikä hullu. No kuitenkin, pääsin tästäkin ihmisestä eroon ajan kuluessa.
Nyt minulla on ollut taas "rakkauden tunteita" erästä tuntemaani miestä kohtaan. Hän on myös hyvin sosiaalinen, kuten mieheni numero ykkönen, pitää yllä omaa "hovia". Minuun on tehnyt vaikutuksen, että olen varmaankin ainoa ihminen, jonka seurassa hän ei puhua pälpätä, vaan menee hiljaiseksi. Emme ole oikeastaan koskaan puhuneet, vain tuijottaneet toisiamme vaivautuneena. Tunnen voimakasta seksuaalista vetoa häneen, vaikkei hän ole mitenkään komea. En ole uskaltanut puhua enkä tehdä aloitetta, koska pelkään että olen taas rakastunut narskuun. Olenko?
Kerron nyt lyhyesti narsku-hostoriani;
Rakastuin teini-ikäisenä ja kokemattomana itseäni vanhempaan mieheen. Vaikutuksen teki, että hän vaikutti niin "mielettömältä persoonalta". Hän oli tavattoman sosiaalinen ja suosittu, kaikki kehuivat häntä niin ihanaksi. Hän piti yllä laajaa ystäväpiiriä, itseasiassa hän kuvitteli jokaikisen ihmisen olevan hänen ystävänsä. Ja sitten hän tahtoi minut, se oli jotakin niin uskomatonta, koska kuvittelin että hän olisi saanut kenet tahansa. Mutta perhe-elämä osoittautuikin aivan helvetiksi, ja se kävi selville lasten synnyttyä. Hän halusi pitää yllä oman tahtonsa mukaista minuutti-aikataulua, ja jos en onnistunut siinä, niin olin pilannut hänen päivänsä. Kaikki piti mennä hänen tahtonsa mukaisesti, muuten olin hölmö, ruma, tyhmä, idiootti jne...Olin niin nuori, etten ymmärtänyt mikä oli vialla, eikä silloin vielä puhuttu narsismista mitään. Mutta onnistuin lopulta irrottautumaan hänestä tuskallisten vaiheiden kanssa. Lapset hän tosin vei minulta.
Mies numero kaksi vaikutti täysin vastakohdalta. Hän vaikutti sulkeutuneelta ja ujolta, kiltiltä. Sama juttu taas, lapsen synnyttyä mies alkoi tekemään vain omia asioitaan. Olin hänelle kuin ilmaa. Hän ei vaivautunut edes kuuntelemaan, mitä puhuin. En ollut sen arvoinen. Hän puhui minulle ainoastaan silloin, kun tarvitsi apua itsellensä, tai rahaa. Hän meni ja tuli sanomatta sanaakaan. Kun pyysin häntä muuttamaan pois omasta asunnostani, hän väitti että se oli nyt hänen asuntonsa, kaikki oli hänen, ja minun olisi muutettava pois ilman mitään omaisuuttani... että mikä hullu. No kuitenkin, pääsin tästäkin ihmisestä eroon ajan kuluessa.
Nyt minulla on ollut taas "rakkauden tunteita" erästä tuntemaani miestä kohtaan. Hän on myös hyvin sosiaalinen, kuten mieheni numero ykkönen, pitää yllä omaa "hovia". Minuun on tehnyt vaikutuksen, että olen varmaankin ainoa ihminen, jonka seurassa hän ei puhua pälpätä, vaan menee hiljaiseksi. Emme ole oikeastaan koskaan puhuneet, vain tuijottaneet toisiamme vaivautuneena. Tunnen voimakasta seksuaalista vetoa häneen, vaikkei hän ole mitenkään komea. En ole uskaltanut puhua enkä tehdä aloitetta, koska pelkään että olen taas rakastunut narskuun. Olenko?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.