ovat aivan uskomattomia. Nämä naiset järjestään kertovat olevansa aivan virheettömän kauniita ja ovat eläneet ilman minkäänlaisia mokauksia menneisyydessään.
Minussa on virheitä ja olen mokaillut joskus todella pahastikin. En ole pystynyt elämään täydellistä elämää, niinkuin ilmeisesti jotkut ihmiset kykenevät tekemään.
Siis joistain naisten kirjoituksista vain tulee sellainen vaikutelma, että liian hyvää ollakseen totta. Että joko nainen valehtelee, tai jos ei valehtele, niin pystyykö sitten sietämään sitä seikkaa, että se nainen ei olekaan elänyt virheettömästi.
Minussa on virheitä ja olen mokaillut joskus todella pahastikin. En ole pystynyt elämään täydellistä elämää, niinkuin ilmeisesti jotkut ihmiset kykenevät tekemään.
Siis joistain naisten kirjoituksista vain tulee sellainen vaikutelma, että liian hyvää ollakseen totta. Että joko nainen valehtelee, tai jos ei valehtele, niin pystyykö sitten sietämään sitä seikkaa, että se nainen ei olekaan elänyt virheettömästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täydellinen ja miksi pitäisikään ? Kuka sitä väittää sillä kaappi kolisee luurankoja tai ei tunne itseään.
pukeudun säkkiin, ja muutan perunakellariin. Niinkö?
Miten voi elää hyvää elämää, olla toisillekaan hyvä, jos kantaa jatkuvasti selässään kaikkia mahdollisia luurankoja? Raskasta sellainen on. Ja vaikeuttaa hyvän tekemistä.
Virheistä on tarkoitus ottaa opikseen, ja sitten jättää ne taakseen.
Antaa itselleen anteeksi.
Ihmiset kantavat usein aivan liikaa painolastia mukanaan. Vaikka kaikki muut olisivat antaneet anteeksi, ihminen ei anna itselleen anteeksi. Miksi? Kuka sellaisesta hyötyy.
Kaikki mokailemme, se kuuluu elämään.
Vain se vaihtelee, kuinka niitä mukana kannetaan.
Kuinka pystyy antamaan muille anteeksi, jos ei itselleenkään?
Elämä pitää elää niin, että on mahdollisimman vähän anteeksipyydettävää, mutta jokainen aikuinen tietää sen myös mahdottomaksi. Siihen pitää vain pyrkiä. Paradoksi? Kyllä.
Vaikken kannatakaan "kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa" filosofiaa, itselleen anteeksianto antaa voimaa, myös tehdä hyviä tekoja.
Toinen ääripää ovat itsensä ruoskijat... Raskasta..
se ikuinen syyllistäminen ,miten olisi parasta ja miten pitäisi elää...ei hitto siihen menee liikaa aikaa.
aivan. jos ihminen kietoo itsensä paksuun mustaan pilveen, sinne ei aurinko paista, eikä sieltä mitään kaunista pääse uloskaan säteilemään.
musta energia synnyttää mustaa..
kaikilla niitä hetkiä on, mutta sinne ei pidä jäädä asumaan.
"emmä ny tiiä, mä oon vaan tällanen varjossa kasvanu..."?
on joku omituinen suomalaiskansallinen ajatus, että itseään ei saisi arvostaa ja rakastaa.
jos ei itse sitä tee, miten kukaan muukaan voisi?
ja vielä, se että terveellä tavalla arvostaa ja rakastaa itseään, ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös oikeissa asioissa nöyrä. päinvastoin.