Tulimme Santoksen redille , ylitettyämme A- Meren , oli lämmintä jäimme ankkuriin .
Siinä sitten viereinen laiva oli tosi upee kaikin mittapuitten mukaan , siinä oli sotalaivan linjakkuutta .
Huomattiin sitten myöhemmin ( potkuri pyöri )
Selvis sen olleen Brasilia lipun alla seilaava Victor tyyppinen USA - sota-aikanen nopee kuljetuslaiva .
Tuo laiva jäi pysyvästi mieleeni .
Ensimmäinen muistikontatti oli jo Jouluna 1946 , kun tuollainen laiva tullessa Suomeen tuhoutui Turun saaristossa .
Olihan Enoni ollkut USA - laivaston palveluksessa . vaikka emme sitä tarkkaa tieneetkään Missä siellä .
Siinä sitten viereinen laiva oli tosi upee kaikin mittapuitten mukaan , siinä oli sotalaivan linjakkuutta .
Huomattiin sitten myöhemmin ( potkuri pyöri )
Selvis sen olleen Brasilia lipun alla seilaava Victor tyyppinen USA - sota-aikanen nopee kuljetuslaiva .
Tuo laiva jäi pysyvästi mieleeni .
Ensimmäinen muistikontatti oli jo Jouluna 1946 , kun tuollainen laiva tullessa Suomeen tuhoutui Turun saaristossa .
Olihan Enoni ollkut USA - laivaston palveluksessa . vaikka emme sitä tarkkaa tieneetkään Missä siellä .
Vastaukset 20
Vanhimmat
Park Victory 25. jouluk 1947. Lisää tietoja löytyy Googlesta.
näiltä sivuilta yhtä linjakasta...
http://www.arendnet.com/victory,sdiv.htm
En enään ihmettele , jos ihastuin tuon , olinhan niissä romuissa ollut , jota Ryssä meille oli jättänyt ( Olihan se jo vienyt kotinikin 2 kertaa 39 ja 44 )
Tuossa kirjoituksessa vähätellään laivan nopeutta ( Suomen laivat tuolloin kulki alle 11 )
Sitten 1953 lastasimme ( puuvillaa ) Japaniin , ja lastista tuli " Lapili " Japanin Osakaan oli matka.
muistan kun ilmoitus Stalinin kuolema tavoitti meidät jossain Etelä Atlantilla.
Mikähän oli enosi nimi, etunimi riittää
Tuolloin . Muistin Enoni v 1938 , kun kävi rannassamme ja työnsin mänen " seiliveneen " irti rannasta ja heitti meille " namusia ".
Sitten ottivat lämmittäjäjobit saadakseen ( kirjat ), maailmasota vei enoni Erkki Dufva ja Erkki Orava .
Eno tuli käymään Suomessa 1954 , jolloin minä taas olin merellä.
Sitten Santokseen ja 1953 , mulla syynin meno ja matkalla Japaniin Osakaan , Moottorioppilaana Yritimme D-mannin kassa trimmata laiva pystyyn saamatta ( olihan " Lapili " )
Jokin koneremotti Durbaanissa . Meillä 4 pyttynen 2 - toiminen 2 - tahtinen Engelmanni männät painoi 3200 kg jossa oli öljyjäähdytys , sitten vauhtipyörö 12000 kg . siinä sain moottorioppini.
Itsellänikin pientä " remppaa " vuosi verta nenästä , jonka sitten jokin lääkäri " poltti " saatuaan tietään ollen Suomalainen tarjosikin kunnon Cini / Tonic paukut . niin livahdin mustien kaupunkiin jossa ( todella tarjolla nuorellke merimiehelle ).
Kun keväällä 2009 minua pyydettiin tekemään moottoriremontti ( kaverille Volvo Penta Dieselmoottori " jäätynyt ") Kun sitten tavaroita " haalittiin " niin puhelin jäi auki . Tuli soitto Turusta , tuttu ( koulukavari ) myöhemmin Jyväskylästä ( tuntematon ) sitten myöhään yöllä jostain Afrikasta , kuuntelin ja puhelu tulikin Durbaanista , sieltä soittaa vanhimman siskoni poika ilmoitti Äitinsä ( siskoni ) haudatun tuona päivänä .
VolvoPenta tuli kuntoon .
Niinmyös matkamme jatkui kohti Jaavan Jakardaan , jossa oli tarkoitus Bunkrata aika 6 tuntia .
Kun sitten tulimme Jakardan edustalle , selvisi koneen yksi kansi pitää vaihtaa ?.
Niinpä kun tulin 00.00 vahtiin yksi kansi oli pois ja toista ei ollut laitettu paikalle , miehiä näkynyt missään .
Katselin ja ihmettelin , huomasin onko starttivettin tiiviste jäänyt pois ? Kerroin II mesulle , hän lähti kertomaan Ciffille ja niin työt taas jatkuivat ( Siis vaihtokannessa ei ollut n 10 mm paksuista rengasta paikalla ), siksi starttiventtiili oli " löysä ".
12.00 kun tulin vahtiin olimme laiturissa II mesu oli jo päissään nukkuin tuolissaan. n 14.00 soitettiin Stby . no menin hakemaan Ciffin alas ( nukkui , sain ylös tuli alas) . Meitä 2 moottorimies ja minä oppolas olimme selvänä koneessa .
Ulos piti päästä 13 miestä jäi maihin , ajoimme n 1 tunti ja Ankkuriin , siinä sitten odotettiin jotta kaikki oli laivassa ja jatkettiin matkaa.
Tuon muistan varsin selvästi kun maitatuodut nukkuivan 5 luukunpäällä jossa sitten laskettiin " montako puuttuu "
Nyttemmin kun ajattelen , matkaa Jaavanmerellä koiliseen . Tulee mieleen mitä on " Oppilas " joutunut tuolla merellä myöhemmin kokemaan.
Nimittäin kävi niin " hänen " oltua 16 v maissa ja otti jobin taas.
Tuossa merellä totesi Pääkoneen ristipäälaakerin olevan " sökö " ilmoitin konttoriin en lähde ylittämään kahta Valtamerta tuolla laakerilla. Konttori kysyy " Onko koneessa ketään joka olisi ollut Tuota tekemässä ? "
Ilmoitin laakeri on varalla ja Sorvi ollut mukana , en ilmoittanut mitä Sorvi sanoi : " yksin en rupee laakeria vaihtamaan".
Työt aloitettiin Sorvia en ottanut töihin .
Ilmoitin kipparille Joulun Aaton Aattona klo 23.00 kone on valmis , Ja oli myös.
Tultiin sitten Filippiinien luokse , varmaankin Sähköttäjän idea lähettää " Miehistön tervehdys Armi Kuuselalle "
Kun sitten 1997 minulta kysyttiin jos " Automatisoisin kattilalaitoksen ns miehittämättömäksi .lupasin 100,000 mk / hinta . Sittenkun mulle tarjottiin " Ruokaa " jossain kuppilassa , sanoivat Armi kuuselan kotipaikan siinä lähistöllä . Muhos ( Tuossa kattilalaitoksessa ei yhtään merimiestä ) se oli Lohja Oy Kahitiilitehdas päälikkönä Kalle Herronen ( terveiset vaan ) hän tarjosi mulle Oulun " parhaan Hotelin .
Sitten alkoikin rasittava pakeneminen pyöremyrskyjä , joilla oli suurempi nopeus kun meillä .
Ohitamme Okinavasaaren , tuskin sitä näkyi , tuskin tiesin muusta kun Amerikan sotilaat olivat siellä . Saattoi olla myös Eno Erkki : hän sotapolisina .?
Sitten myöhemmin joskus 1983 ollessani laivanikanssa tuolla saarella , läksin ostamaan matkalaukkua , kun olin jo edellisen heittänyt menemään .
Laukku jonka valitsin oli hiukan kallis , tinkimisestä huolimatta , jätin ostamata ja huomenissa menin uudestaan . Vaan hinta ei ollut pudonnut , pitihän se ostaa. Sitten kun selvis jotta laukussa on kansainvälinen takuu johon piti saada kaikki tiedot ylös , selvisikin jotta olenkin Suomalainen ( tai en USA lainen ) siksi jouduin maksamaan , mutta maksettu mitä maksettu .
Kyllähän Osaka sitten löytyi ja löytyi pari muutakin paikkaa , tultiin sitten Jokohamaan .
Kyllä nuo Japanin satamamiehet olivat vähän toisenlaisia kuin Kotkassa ja Santoksessa . niillä oli pienoiset eväät , purkissa riisiä , miehiä tuplasti . Vaan ne raskaat Puuvillapaalit maihin saivat.
Minulle sitten sattui ( vähänkun samoin sille urheijalle , joka lennätettiin viimetavena Suomen Turkuun leikattavaksi , olinhan harrastanut samaa urheilulejia .) Olin aiemmin ollut jo Lontoossa sairaalassa samasta - siasta ( vaan ei leikattu , polven nivelsiteet ).
Niinpä laivani jatkoi matkaa ( tiedä minne ) jäin Japan Jokohaman sairaalaan .
Tarkalleen , nytten en oikeen muista ( tuossa jokin dokumentti leimattu Tokio 20 October 1953 ) , täytyy etsiä tarkemmin .
Jotain on kadonnut " arvokas passini jonka kävin leimauttamassa Tokiossa tuolloin ( olihan jäänyt vanhaksi , olisihan minun jo olla armeejassa ) ( Turun Lääninhallitus antoi tuon passin minulle muistoksi siinä olleitten " erikoisten leimojen "
Sensijaan otin luettavaksi tuolloisen " päiväkirjani " siinä selviää oloni Japanissa , myös satamat.
YÖPÖYDÄLLÄNI ON KIRJA JOTA OLEN LUKENUT "SUURELLE MIELENKIINNOLLA" Gören Schildr Nuoren sotilaan päiväkirja 1939 - 1945 ( suosittelen ) Ihmettelin miksi hän kirjoittaa tuosta ajasta 2003 .
Samaa voin kysyä itseltäni . Asioitten tärkeys on muuttunut tuosta ajasta syksy 1953 ( päiväkirja kokovuodelta , kunnes paperi loppui , olinhan laivassa 1 v 8 kk yhtäsoittoon käymättä kotimaassa.
pojat haaveilkaa ei teil oo mahiksia.
Sitten päiväkirja " kertoo "
Meklarilta tullut tieto , matkaa puuhataan . Niinpä päätin mennä tuttuun paikkaan ( tekemään läksiäiset rahaan tuskin oli ). Tuttu paikka tutut tytöt , siinä sitten baaritiskillä " kiehattiin " , tuli baariin PITKÄ VAALEE MIES HIENO PUKU PÄÄLLÄ ilmeisesti jenkki . Hetkenkuluttua tuo " jenkki " huutaa minulle selvästikin jotain " Skandinaavi " en ollut tietääkseni ( Olihan jenkit tuolloin miehittäjiä siis ei suosiossa niin ei myös minunkaan suosiossa , vaikka olin ilman rahaa ) Hetkenkuluttua tuo jenkki huutaa minulle jotain , kuulin LATSMANNI , silloin menin hänen luokse ( tytöt jäi ) hän kysyikin ollaanko Suomalaisia ? ( heti pullo Viskiä ) Alkoi kova pihistäminen mistä Suomesta ja miksi täällä ? Kunnes selvisi , hän Oravan Erkki , seilasi Jenkissä .
Jos sotaa ei olisi tullut hän olisi kihlannut Äitini nuoremman siskon Tyynen . kun kaiken pihistyksen päälle piti ottaa ( paha juttu )
Sitten tuohon Baariin tuli selvästikin 2 jenkki naista , Erkki kylläkin epäili . Eipä kauaakaa kun nuo " sairaanhoitajat istuivat , Meidän Talvisodan ja Jatkosodan Sankareitten pöytää . Oli hyvä olla Suomalainen .
Tuo paikka ei kauaa tyydyttänyt seuruettamme , niin sitä mentiin " Yökapakkaan " silloin oli jo tanssityttöjä pöydällä , sen muistan kun nuorempi jenkkityttö hoiti jalkaani ja Erkki sai vaan kuvitella miltä minusta tuntui.
Sen koomin en ole Erkkiä tavannut . Hän asui NY - sitissä , hänellä ei ollut aikaa kun Eno Erkin kanssa kävimme " tornitalossa "
OravanErkin veli oli asemamiehenä Littoisten asemalla jossa aikoinaan ( Lenin -setä jäi pietarijunasta piiloon )
Tuota asemaa kulutin 1946 - 1960 ( oli osoitteeni maissa )
Kun sitten - Aamulla " heräsin " , tajusin minun pitää joutua , missä oon . Tajusin vasta kun olin pitkällä käytäväälä , käsitin olin naisten laivassa , naisia ei missään . Hakeuduin ulos laiturille ( laivan kyljessä kulkuaukko ) Tuo olikin joko sairaala , tai joukkojenkuljetus alus . Tuotiinhan Koreasta Jenkkejä .
Nytten " Taijuun tuo olikin American Victori kuljetuslaiva. Pääsin Hoteliini ( SOS - Hotell )
Siellä jo odotettiin , kun oli ilmoitettu matkasta . Söin läksiäisruuan ja pakkasin .
Läksimme satamaan saavuimme Tulliselvitykseen MITÄ ENKÖ PÄÄSEKKÄÄN POIS MAASTA , PASSINI EI OLE VOIMASSA . Ei muuta kun nopeesti juna-asemalla ja Tokioon ( junat oli tuolloin hitaita ja ahtaita , Tukiossa sitten Taxksilla , tuon panin merkille , ei ollut " vinkkareita " kun käsi roikkui niin vasemmalle kun käsi oli katolla niin oikealle .
Ilta oli jo myöhä kun pääsin takaisin Jokohamaan , ja tosi väsynyt. Laivani oli lähtenyt , minä rannalla ilman rahaa ( tuttu juttu ) ennen ja jälkeen tuon.
Mutta , tullisevitys tehtiin kuitenkin ja olin satamapuolella . Sitten rupesi tapahtumaan , minut vietiin pikkumoottorilla tuossa pimeydessä vähän suurenpaan moottoriveneseen .
Huomasin se olikin USA -Armeejan ( Olikohan tukkivene / torpeedovene ? )
En pystynyt siinä metelissä , puhumaan , kysymään ( olin väsynyt ja pois pelistä ) Luultavasti 3 - 4 tuntia mentiin avomerellä , kyllä liikennettä oli.
Saavutimme suurehkon laivan , valaistu lannogki alhaalla ja tuohon minua tarjottiin , laiva kulki hitaasti ( luultavasti ½ - lastissa puomit ylhäällä musta laiva .
Minut ohjattiin hyttiin . Olin Hollannin lipunalla American Victorissa ( nimi ? )
Päiväkirja kertoo : Ihmiset oli ystävällisiä minulle , vaan en tykännyt tuosta laivasta .
Kuitenkin mielessäni ollut erittäin hyvä " kosketus tuohon H-turpiinilaivaan , viihdyin koneessa aina aamuvahdin ( tuo mesu viekotteli minua jäämään , koneessa oli Eurooppalasia ) Täkillä 60 Kiinalaista siinä heillä omat kokitkin
Monasti iltasin vietin aikaa siellä , he keittivät teetä iltaisin siinä täkillä. Pelasivat pelejä joita opin . Siellä sain käteeni " vanginlukon " he ihmetteli kun osasin.
En saa selvyyttä siihen , miksi päiväkirjani kertoo ihan muuta mitä on muistissa . Enhän ollut lukenut , luultavasti kirjoituksen jälkeen .( Vaimokin innostui lukemaan )
En löydä muuta selitystä kuin :Olin Moottorimies ja tuo oikeen höyrylaiva , riisuttu 2 pientä kattilaa , missä pääkone , ainoastaan lauhduttaja . Turbogenerraattorit ja pienet Turbosyöttövesipummput . Konehuone oli lähes tyhjä , hijanen , 2 miestä hoiti homman..
Sitten " Peräpupilla " oli jokin laatukko n 3 m 1,5 m 1 m ja mies heitteli sieltä jotain mereen , menin kasomaan niin siellä oli kilpikonnia ( siis elävää provianttia )
Kerran sitten rupesivat teurastamaan 5 miestä ainakin saatiin kilpikonnasoppaa ( en meinannut syödä )
Olin saanut kilpikonnan hyttiini , laitoin san niin jotta näkisin vaan aina meni piiloon . Sitten se munikin minulle ja kokki paistoi munan .
Sitten oli jo selvinnyt minullekin olin matkalla Jaavan Jakardaan
Päiväkirja kertoo :
Matka Jakardasta - Osakaan Suomalaisella " Valtamerilaivalla " kesti 13 vuorokautta .
Matka Jokohamasta - Jakartaan 8 ½ vuorokautta , tuosta selviää Victorin nopeus ( koneessa vain sihisi )
Kun sitten Jakardassa pääsin maihin , menin tuttuun paikkaan ja tulihan sitä otettua Förskottia ( hävettää vielläkin , vai oliko se sitä Sympatiaa ).
Yövyin hotelissa , aamulla sitten lentokoneella ( USA - DC -3 ) Surapajaan , sieltä sitten " linja-autolla ( jossa puulattia ) Tropolinkoon , siellä merellä näin laivani joka lastasi sokeria.
Kun sitten tulin laivaani . vastassa ei ollutkaan Marakattiani ( oli käynyt tapaturma , ei ollut hyväksynyt toisia )
Tästä alkaisi "Tositarinani " joka tuli päätökseen 2009 vapun Aattona Naantalin kaivohuoneella.
Tottahan , jännitystä riittää kun Vaimoni innostui päiväkirjastani.
mielenkiintoista, hyvää kevättä sinulle,terveisin Raste