Viikolla 22 minulle sanottiin neuvolassa, että kohtuni kasvaa yläkäyrillä, sillä sf-mitta oli 22cm.. Koska mummollani on kakkostyypin diabetes laitettiin minut sokeritesteihin laboratorioon.. Eikö tätä testiä voi tehdä myös virtsasta vai onko pakko ottaa kolme kertaa verikoe? Itselläni on todella paha neulakammo..
Muutenkin ihmettelen, että noin heppoisin perustein laitetaan noihin kokeisiin.. Olen hoikka, joten totta kai kohtuni näkyy selvemmin.. Ja toinen syy isoon kokoon on, että kohtuni ei ole ollenkaan levinnyt sivuille, se on suoraan eteenpäin..
Enkä usko, että pystyn tekemään tuota testiä, sillä jos olen 12 tuntia syömättä mikään ei takuulla pysy sisälläni.. Jo viisikin tuntia syömättä saa oksennusta aikaseksi.. Ja jos joudun syömään jotain todella pahaa, niin takuuvarmana tulee ulos, niin on käynyt monesti.. En siis usko että tuo pahanmakuinen litku pysyisi sisälläni eteenkin jos olen 12 tuntia syömättä...
Ja kuinka todennäköistä on, että raskausajandiabetes ei paranisi raskausajan jälkeen? Onko se varmaa, että jos nyt ensimmäisen kohdalla on tuo vaiva, niin se olisi myös seuraavan kohdalla?
Muutenkin ihmettelen, että noin heppoisin perustein laitetaan noihin kokeisiin.. Olen hoikka, joten totta kai kohtuni näkyy selvemmin.. Ja toinen syy isoon kokoon on, että kohtuni ei ole ollenkaan levinnyt sivuille, se on suoraan eteenpäin..
Enkä usko, että pystyn tekemään tuota testiä, sillä jos olen 12 tuntia syömättä mikään ei takuulla pysy sisälläni.. Jo viisikin tuntia syömättä saa oksennusta aikaseksi.. Ja jos joudun syömään jotain todella pahaa, niin takuuvarmana tulee ulos, niin on käynyt monesti.. En siis usko että tuo pahanmakuinen litku pysyisi sisälläni eteenkin jos olen 12 tuntia syömättä...
Ja kuinka todennäköistä on, että raskausajandiabetes ei paranisi raskausajan jälkeen? Onko se varmaa, että jos nyt ensimmäisen kohdalla on tuo vaiva, niin se olisi myös seuraavan kohdalla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rauhoitu, jos nyt hoikkuudestasi huolimatta sinulla olisikin verensokerin kanssa ongelmia, eikö se ole hyvä että asia selviää ja tiedät toimia ennaltaehkäisevästi siten ettei sinun tarvite synnyttää liian isoa lasta?
Itsellä myös yhdellä isovanhemmista oli vanhuudessa tullut sokeritauti, eli sen vuoksi olin rasitukseen jo menossa. lisäksi olen ns. iso tyttö. liemi oli ihan ok, väljähtynyttä pirkka kolaa. välillä vähän väsytti, muuten meni hyvin. tulokista paasto oli koholla eli sain diagnoosin ja mittarin kotiin. Kaikki paitsi yhden mässyillan jälkeinen aamusokeri on ollut ok. sokereita on ollut oikeastaan kiva mittailla, olen syönyt karpaten ja virallisterveellisesti, ja on ollut kiva nähdä mistä ruuasta tulee millainenkin olo ja mitä ne sokerit silloin oikeasti on.
Ja neulakammo.. Sile ei voi mitään mutta ajattele sitä siedätyshoitona synnytykseen.. Siellä niitä piikkejä voi riittää..
Itsellä sf mitta oli aluksi iso, kuten kulemma ylipainoisilla yleensäkin mutta sitten se tasaantui sinne väliin. sen virka on vain nähdä että kohdun sisällön kasvu on tasaista. jollei, niin ruvetaan tutkimaan istukkaa ja napanuoraa.
"""D-vitamiinin puutos raskaana olevilla naisilla Yhdysvalloissa ja valtaosassa maailmaa on epidemian luonteinen. J. M. Leen, M.D., Ph.D., ja muiden tutkimus totesi 50 % äideistä ja 65 % näiden vastasyntyneistä kärsivän D-vitamiinin puutoksesta, vaikka useimmat äidit ottivat D-vitamiinia sisältävää vitamiinia ennen synnytystä.
Sikiö käyttää äidin D-vitamiinia ja siksi vitamiinin tarve raskauden aikana lisääntyy. Äidin vitamiinipitoisuus tahtoo laskea kolmannessa raskauden vaiheessa. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos tämä osa raskaudesta sattuu talviaikaan. Tutkimukset osoittavat, että 25D mitattuna napanuorasta synnytyshetkellä on noin 80 % äidin veritasosta.
Ankara puutos raskauden aikana voi luonnollisesti johtaa riisitautiin vastasyntyneellä, mikä johtuu lapsen luuston mineraalien vähyydestä. Erään toisen tutkimuksen mukaan mitä korkeampi äidin 25D-taso, sitä alempi on raskauskouristuksen esivaiheen todennäköisyys. Eläinkokeet osoittavat, että D-vitamiinin puutos vaurioittaa pysyvästi sikiön aivoja.
Tutkimukset osoittavat selvästi, että nykyinen suositus 400 ky/päivä (10µg) on riittämätön raskauden aikana eikä nosta merkittävästi napanuoran D-vitamiinitasoa. Valitettavasti useimmissa ennen synnytystä nautittavissa vitamiineissa ei ole enempää kuin 400 ky (10µg). Hiljattain tehty tutkimus osoitti, että raskaana olevilla naisilla, jotka ottivat 800 ky (20µg) D-vitamiinia alkaen viikosta 27 synnytykseen asti, oli edelleen alle 20 ng/ml (50nmol/l). Lapsen taso oli varmasti myös alhainen.
Kun tämä kirja oli menossa painoon, ilmestyi uusi artikkeli D-vitamiinista ja raskaudesta. Lääkärit seurasivat 253:a synnytystä bostonilaisessa sairaalassa 2005-2007. Kun lääkärit kontrolloivat muita variaabeleja, he totesivat, että alhaisen D-vitamiinitason (alle 15 ng/ml) omaavat naiset joutuivat neljä kertaa todennäköisemmin keisarinleikkaukseen kuin naiset, joilla oli vähemmän puutosta D-vitamiinista.
Mielipiteeni on, että raskauden aikana naisten tulisi tarkistuttaa D-vitamiinitasonsa noin joka kolmas kuukausi, ja heidän lääkärinsä pitäisi hoitaa heitä ylläpitämään yli 30 ng/ml:n (yli 75 nmol/l) tason ja mieluummin yli 40 ng/ml (80 nmol/l). Joissakin tilanteissa 4000-5000 ky:ä (100-125 µg) D-vitamiinia päivässä saattaa olla välttämätön normalisoimaan äidin D-vitamiinin niin, että se on vähintään yli 30 ng/ml (75 nmol/l)."""
Suomalaisten keskiarvo on alle 40 nmol/l.
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/d-vitamiini.htm
"""Raskaana oleva nainen tarvitsee D-vitamiinia 100 µg päivässä. Se vähentää ensisynnyttäjien raskausmyrkytyksen (pre-eklampsian) riskiä noin neljänneksellä, osoittaa yli 23 000 naisen tutkimus Norjan kansanterveyslaitokselta. Myös Kanadassa British Columbian yliopisto tutkii raskaana olevien naisten D-vitamiinilisää.
- Nämä tulokset ovat sopusoinnussa muiden raporttien kanssa D-vitamiinin suojavaikutuksesta raskausmyrkytyksessä, kirjoittavat tutkijat.
Pre-eklampsian oireena on naisen verenpaineen kohoaminen ja virtsaan alkaa erittyä valkuaista, mikä merkitsee munuaisvauriota. Maailmanlaajuisesti raskausmyrkytys aiheuttaa vuosittain noin 60 000 kuolemaa.
http://tinyurl.com/lb4ply
D-vitamiini ja insuliiniresistenssi
Helmikuussa 2010 julkaisussa tutkimuksessa Uudessa-Seelannissa 42:lle insuliiniresistentille naiselle annettiin D-vitamiinia 100 µg päivässä ja 39 naiselle lumevalmistetta. [Huom! Suomessa viranomaissuositus on vain 7,5 mikrogrammaa päivässä, mikä ei toteudu.] Koehenkilöiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (meillä merkitään S-D-25) nousi keskimäärin 21 nmol/l:sta tasolle 75 nmol/l ja samalla paranivat insuliinisensitiivisyyttä ilmaiseva HOMA-arvo sekä paastoinsuliiniarvo. Suurin arvojen paraneminen tapahtui naisilla, joiden S-D-25 nousi tasolle 80-119 nmol/l tai korkeammalle. British Journal of Nutrition 2010, 103:549-555
http://20.fi/4017
Tämäkin raportti vahvistaa käsitystä, että diabeetikon tulee mittauttaa verensä S-D-25 ja jos se on alle 80 nmol/l (USA:n ja mm. Espanjan mittayksiköin alle 32 ng/ml), niin silloin tarvitaan reilusti D-vitamiinia. Pekka Puskan johtama valtion ravitsemusneuvottelukunta on patavanhoillinen ja kytköksissä vahvasti lääketeollisuuteen."""
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
Raskausdiabetes on todella yleinen. Itsellä ei ole suvussa enkä ole ylipainoinen ja silti sen sain. Ei välttämättä tule seuraavassa raskaudessa mutta iso riski toki on. Ja jos on rask.diabetes niin raskauden jälkeen kun vauva 10 kk niin ainakin täällä mennään uuteen sokerirasitukseen. Tiedän että sokerinsietoni on huonompi kuin ennen, mutta ei vielä diabeteksen tasolla kuitenkaan.
Ei virtsan sokeri kerro onko diabetes: sokeria voi tulla virtsaan ilmankin raskausaikana kun munuaiset falskaa. Mutta toki se voi olla myös merkki diabeteksestakin. Sokerirasitus on hyvä keino saada selville. Mä sain lääkäriltä pahoinvointilääkettä jotta se voitiin tehdä (reseptilääke).
Voit toki myös seurata sokereita neuvolan sokerimittarillakin (vaihtoehto sokerirasitukselle) mutta siinä joudut pistämään itseäsi 5 krt päivässä ;) Eli muutamana päivänä mitataan aamupaastoarvo ja ruokailujen jälkeen tunnin päästä. Ja kaikki neuvolat ei annan mittareita niin vaan. Mutta tiedän että pahoinvoiville joskus annettu.
Se sokerirasituslitku oli ekalla kerralla kamalaa paksua ja toisella kerralla ihan kokiksen makuista juomaa. Riippuu paikasta mitä saa.
Nykyisin sokerirasitusta suositellaan lähes jokaiselle jolla yksikin diabetestapaus suvussa tai jos on itse ylipainoinen. Paino ei kyllä sulje pois diabetesriskiä vaikka olisi kuinka hoikka.
Ei siihen diabeetikkosukulaisia tarvita, nykyään sokerirasituskoe tehdään kaikille raskaanaoleville poissulkien muutaman harvinaisen ryhmän:
- alle 25 vuotias ensisynnyttäjä, BMI raskauden alkaessa alle 25, ei suvussa diabetesta, ei tiettyjä sairauksia/lääkityksiä
- alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä, BMI raskauden alkaessa alle 25, ei diabetesta suvussa eikä tiettyjä sairauksia/lääkityksiä, ei makrosomisia sikiöitä, ei sokeriongelmia aikaisemmissa raskauksissa
Ja nämä ihmiset ovat todellakin katoava luonnonvara. Lähtökohta on se, että sokerirasituskoe tehdään, Käypä hoito suosituksessa taidetaan puhua "pääsäännöstä". Poikkeustilanne on se, jossa sitä ei tarvita.
ALOITTAJALLE: testiä ei todellakaan voi tehdä virtsasta. Raskausdiabetes poistuu synnytyksen myötä, mutta sinun 2. tyypin diabeteksen riskisi kasvaa raskausdiabetekseen sairastumisen johdosta. Mutta ei siinä sinun terveydestäsi olla vain huolissaan vain vauvan: raskausdiabetekseen liittyy paljon sikiöön kohdistuvia riskejä, jotka halutaan tarvittaessa ehkäistä tai minimoida mahdollisimman hyvällä tarpeenmukaisella hoidolla (ruokavalio, liikunta, lääkehoito, synnytyksen käynnistys). Se on ikävää, että koet testauksen epämukavaksi, mutta olisiko aika jo alkaa opetella ajattelemaan lapsen parasta? Ei pahalla. Epäily sikiön makrosomiasta ei ole "heppoinen peruste", kun testi muutenkin tehdään jo lähtökohtaisesti useimmille.
Kukaan ei ole tainnut sanoa, että en ajattelisi lapseni parasta?? Jos EN ajattelisi lapseni parasta olisin kai sanonut että en aio mennä ko testaukseen?? Tiedän kyllä, et sikiöön kohdistuvista riskeistä ollaan enemmän huolissaan.. Vai olenko muuta edes väittänyt? Tietääkseeni en ole.. Ja meille neuvolassa sanottiin, että testiä ei tehdä edes lähes kaikille, jos suvussa ei ole diabetestä..
Ei ole syytä tulistua. Ei todella ollut tarkoitus loukata, vaan osoittaa näkökulma, ihan siltä varalta että et olisi sitä huomannut, koska viestissäsi et sitä tuo niin selvästi esille. Voithan toki olla ajatellut asiaa ensisijaisesti vauvan näkökulmasta, mutta sitä ei lukijana viestistäsi voi tietää. Viestisi siitä, miten pelkäät neuloja, miten et usko että pystyt suoriutumaan testistä ja miten arvelet lähetysperusteet heppoisiksi, KUULOSTAA (ehkä sitten virheellisesti?) siltä, että et pidä testiin osallistumista tärkeänä. Ja jos lapsen kasvuun liittyy epäselvyyttä, minusta sen selvittäminen on tärkeää.
Et toki sanonut, ettet ajattelisi lapsesi parasta, mutta viestisi kuulosti siltä että olet enemmän huolissasi testiin liittyvistä sinulle epämukavuutta aiheuttavista tekijöistä kuin siitä, että terveydenhuolto on alkanut epäillä lapsellasi kasvuun liittyvää pulmaa. Ainakin niitä huolia toit enemmän esille. Myös jälkiseuraamuksista tuot esille vain oman mahdollisen sairastumisesi ja tulevat raskaudet, etkä nykyisen vauvan vointia nyt tai tulevaisuudessa.
Jos itse tiedät ajattelevasi ensisijaisesti lasta, ja että viestiisi valikoituivat vain omaa hyvinvointiasi koskevat seikat, voit hyvillä mielin jättää kommenttini prioriteeteista omaan arvoonsa. Ja todennäköisesti tilanne on juuri niin.
Neuvolaan voit kertoa sellaiset terveiset että raskausdiabeteksen seulonnasta on olemassa valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset joita sopisi noudattaa :)
Ne neulat on pieni juttu verrattuna synnytykseen! Ajattele lapsesi parasta ja mene sinne testiin!
Tiedän mitä diabetes hoitamattomana voi aihuttaa sikiölle, joten tämän vuoksi en niitä alkanut enää kyselemään.. Ja minua nyt vain kiinnosti että voiko diabetes jäädä ja onko riski seuraavallakin, jos sellainen halutaan.. Ei se kummempaa.. Neulakammosta mainitsin ihan ylipäänsä, sillä ajatus kolmesta verikokeesta samanapäivänä kauhistuttaa, mutta totta kai menen testiin lapseni takia.. En halua, että vauvani olisi yli iso tai joutuisi teholle tippaan heti synnyttyään, sillä siitä voisin vain syyttää itseäni..
Ja olen vain huolissani tuosta, että miten se litku pysyy sisälläni kun tuota huonoa oloa on vielä aika paljon silloin kun olen ollut liian kauan syömättä.. Toivotaan kuitenkin parasta!
Yhä edelleen, olenko kertaakaan sanonut, että en mene? JA nyt en ole puhunut synnytyksestä.. Neulakammo ei ollut aloitukseni pointti..
Toivotaan tosiaan parasta. En muista prosentteja, mutta kyllä riski raskausdiabetekseen on seuraavassa raskaudessa selvästi korkeampi kuin ensimmäisessä, ja myös riski sairastua 2. tyypin diabetekseen kasvaa. Mutta onneksi kaikki nuo ovat yleensä hyvin hoidettavissa :) Ja tietysti toivotaan ettei sinulla ole mitään, vaikka testiin joudutkin.
Saatko miehen tai jonkun tukihenkilön mukaan kokeeseen, pitämään kädestä? Ei ne neulat kivoja ole, ja oman miehen neulakammoa sivusta seuranneensa en uskalla sitä vähätellä lainkaan. Onko sinulle mitään iloa puudutusvoiteesta (Emla)? Ja jos aivan oikeasti täydellisen ylivoimaiselta tuntuu tuo verikoe, niin olisiko kapillaarinäyte (sormenpäästä) helpompi? Sitä ei pidetä yhtä luotettavana enkä tiedä yhtään suostuvatko, mutta jos sinusta tuntuu ettet millään selviä laskimonäytteistä niin voithan toki kysyä.
Siihen, pysyykö litku sisällä, en kai ole kovin paljoa hyviä konsteja. Mutta mitä olen kuullut, niin moni on yllättynyt että se on vähemmän ällöttävää kuin mitä he pelkäsivät.
Tsemppiä, toivottavasti testi onnistuu ja sieltä ei mitään löydy!