Kuinka kauan olet ikävöinyt? Mulla meni jo hetkeksi ikävä ohi ja luulin "päässeeni yli", mut enpä näyttänyt pääsevän. Itsehän en hienoa miestä itselleni huolinut (uskaltautunut kokeilemaan mitä siitä tulisi) ja nyt jopa harmittaa..
Kauanko olet ikävöinyt?
Ja miksi?
541636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
yli kaksi vuotta, eikä loppua näy.
Aivan liian kauan, ehkä jotain 7-vuotta. Välillä meni ohi mutta sitten taas nousi suunnaton ikävä kun törmäsin häneen kerran koiraa ulkoiluttaessa :(
Ei tästä tuu mitään, tarttis löytää joku mukava nainen itselle niin josko se sitten hellitäis.
Mutta ei sillä ole merkitystä enää. Kesä on tulossa ja olen nähnyt hänet! Ehkä hänkin on koko ajan rakastanut minua, ehkä se selviää pian...
en tiennyt edes heti, että rakastuin, luulin vaan rakastavani muuten. Nyt tiedän... ja kärvistelen tässä järjettömässä tunteessa. Mietin, uskaltaisinko pyytää sua juttelemaan, mut pelkään, että se järkyttää sua liikaa. Se on mullekin vaikeaa, koska vaikutat muhun niin voimakkaasti, että enpä osaa sanoa mitään järkevää ( olet huomannut ). Pölisen mitä pölisen... Oot rakas niin monin tavoin. Ja oothan joutunut jo aiemmin ikävään tilanteeseen mun fobioitteni takia ;(
Voi, kun tapais sut sattumalta ja voitais puhua rauhassa ! Vaikka siitä ei seurais mitään, olisin tosi onnellinen, jos saisin jutella sun kanssa asiat selviksi. Pelkään, että olen vahingoittanut sua jotenkin...Yhä edelleen, on syyllinen olo. Toivottavasti en pilannut sun opiskeluja joissain aineissa.
Et varmaan käy täällä, paitsi jos kaipailet jotain toista. Järkeni sanoo minulle, että ET voi mitenkään olla kinnostunut musta, mut tunteet... ei oo järjellisiä.
Mä haluaisin kertoa sulle, miksi mä suhun rakastuin ja miksi sä oot mulle niin helvetin tärkeä ja rakas ihminen. Ja kysyä, oonko jotenkin sun elämääs haitannut. Vaikka sanoin on joitain juttuja todella vaikea kuvata...Sä olet säteilevä, mä oon sammunut kynttilä. Vaik yritän työssä jotenkin selvitä....
Se, et jotkut musta tykkää, on mulle se ja sama, jos oon aiheuttanut sulle harmia. Hetki sun kanssas merkkaa mulle enemmän kuin vuodet jonkun muun seurassa... Veit multa jalat alta, ihan konkreettisestikin...
Mä en tietoisesti vikittele ketään, haluun vain olla ystävällinen ja se ymmärretään välillä väärin, ja se, et oon vapaa, varmaan provosoi joitain...Oon samassa tilanteessa kuin nuorena, rankkaa heivata ihmisiä yli laidan ja se joka kiinnostaa, ei oo kiinnostunut... ympyrä sulkeutuu...Onnettomia ihmisä kaikkialla... kivaa...
Sä oot mun kuningas leijona, ja jos et nyt tajua, kuka mä oon, niin oon yliarvioinut sun äo:s. Mut ei se mun lovea leikkaa... :D
Siis: oon tosi iloinen, jos tuut juttusille, lähetät viestin whatsoever......tiedän, et sulla on empatiakykyä keskimääräistä enemmän. Mulle olis merkitystä jutustella...
Mut mä selviän, vaikka et tahtoiskaan mua nähdä. Ehkä inhoot mua - senkin kestän. Parempi silloin, että ei jutella, se ois rankkaa. Mulla on kyllä kivinen panssari, joka suojaaa...eikä hymyni hyydy....
Sä loit mulle maailman, jota ei ennen ollut ja jollaista ei myöskään voi enää tulla. Jonkinlainen IHME tapahtui....Kauneinta mitä on...
Kuules nyt, ei tommosta lässytystä kukaa jaksa.
niin, mut olisinko ja olisitko sinä minun oma?
niin kuin minä sinun omasi aina!
ei ollu mulle mut jotain tuttua kumminkin, siks vastasin. . .
kaipaamani naarasleijona???
en oo leijona enkä puuma.
ihminen on aika järkky rakastuneena, höpsö...
http://www.youtube.com/watch?v=ZHnTlcLKrLY
sä oot ?
sit oot?
viesti oli tämä. Vähän samantapaisia ajatuksia täällä myös ja nimimerkki on osuva. Tänään on kyllä aprillipäivä, mutta olen ihan tosissani. Jutteluita olisin kaivannut monesti aiemmin omassa tarinassa, mutta kovin kivinen on ollut tää tie. Mä en kylläkään kovin helposti järkyty, mutta voin kyllä loukkaantua pahastikin, jos tunnen, että mun kustannuksella pelleillään. Minusta toisen tunteilla leikkiminen on julmaa ja se voi viedä voimia muulta elämältä.
Sanoit tuolla, että henkilö, jolle kirjoitat on joutunut vuoksesi hankalaan tilanteeseen ja silti pyydät häntä ottamaan yhteyttä sinuun. Aika outoa minusta, eikös se silloin kuulu sinun ottaa se yhteys? Jotenkin vähän yliampuva toi sun viesti on, vaikka ajatuksena kyllä ihan kohdillaan. Sytytä nyt vaan rohkeesti se sun sammunut kynttilä.
ainakin tuntuu siltä :)
100 vuotta :)
200vuotta, eikä loppua näy.
Kun en muista millon tää alako....
Länsisiipi? :D Näitkö? Hah...
muistanut, siksipä vastasinkin sit tuon 100 vuotta, ku on tuntunut niin piiiiitkältä ajalta...
se se oli se siipi,mut en muista kuin kauan oon tääll olllu..
Alako perustettiin Suomeen 1932.
heinä-elokuusta 2008
.
keväällä 2008 alkoi ikävä...se on vain muuttunut päiviin kuuluviin tunteisiin nykyään. Muistoja sieltä täältä ja mietteitä onko elämäsi nyt hyvin...n->m
häntä pari vuotta..mut tähdet kertoivat että odotus palkitaan.... kuumalla kauniilla rakkaudella :))
sä mahdoit nähdä.
Pari vuotta oon mäkin ikävöinyt omaa pientä suurta miestä.
Itse mokasin ja jatkoin samaa elämää, en uskaltanut heittäytyä ihanan miehen mukaan, jonka en tiennyt olevan minusta kiinnostunut jo vuoden parin ajan.. Saatoin mokata, ja vaikka kyseinen mies sanoikin että kesällä ja tulevaisuudessa voi olla asiat toisin, en usko että häntä enää kiinnostan missään mielessä.
miksei kiinnostas?
kyseinen herra vertasi edellisiin naisiinsa ja sitä kautta sain käsityksen, ettei lopulta varmaan yhteen sovittaisikaan. Tarkoitus oli palata vanhaan elämänrytmiin (tms.) ja nyt ne lyhyet "yhteiset hetket" on taas ajatuksissa.
Vaikea arvioida asiaa. Vuoden verran olemme tavanneet viikoittain, 2-3 kertaa vähintään. Ihastuminen syntyi pikkuhiljaa, salakavalasti etten sanoisi. Nyt hän mielessäni hyvin usein. Sydämeni vei tuo minua hiukkasen vanhempi mies joka olemalla oma itsensä teki vaikutuksen. Liian lyhyitä hetkiä olemme nähneet mutta uskon ja toivon että asiaan tulee korjaus. Kaivan vaikka kiven kolosta asian selville, onko hän minusta kiinnostunut.
Sama kuin edellisellä, mutta käännettynä. Entä jos se olisitkin sinä? ;)
Mitä tarkoitat "käännetyllä?" Tuskimpa se sinä olet mutta saahan sitä kuvitella. ;) Jospa me ensi viikolla taas näemme, oot niin iiiiihana. Juu että huomenta vaan sinullekkin!!!
ja voin kertoa että ollaan lähes kohtalotovereita sun kirjoituksen perusteella
Harmittamaan jäi, lopulta kaikki oli liian myöhäistä ,hän on varattu nykyisin.
Se miten pitkään olen kaipaillut ,se aika on menettänyt jo merkityksen
en laske enään kuukausia tai vuosia ja aina vaan harvemmin kirjoitan näistä tunteistani tännekkään.
koska se meni jo ohi. Ikävä siis.
ohi ole mennyt ,syvällä ne ovat ,koska tarvitsen enempi aikaa unohtaakseen hänet.
kaaauan
koska en ole nähnyt..
Haluaisin..
ja syynä ..minä. Joskus sitä miettii liikaa.
Muutama vuosi tääläkin ikävöity. Olis varmaan hyvä, jos jompikumpi sais sanottua asiasta jotain.
ooteks te mykkiä molemmat?
ku ei sanoyuks saa..vai missä tökkii?
Ei, kun me molemmat syödään Kismettiä=niin hyvää ettei sanotuksi saa... :)
Ujous ainakin mulla ja on muitakin asioita mitkä vaikuttaa.
voi olla sitä että ei luota itseensä. Itseluottamista ei tositoimiin ole vaikka ajatuksissaan on ollut aika villi. Aika paradoksaalista että sitä mitä eniten kaipaa, sitä voi juosta karkuunkin. Miksihän?
Se pituus ko se laittaa karkuun juoksemaan sit..
Kertooko tämä miehestä jolla oli sen pituinen se.
kyl maar jo viime syksyst :(
heittää, sen edestään löytää - sanoi sananlasku, mutta olipa se tosi kuitenkin! Olen ikävöinyt ensin 10 v, sitten unohtanut ja nyt jälleen taas ikävöin kaikkea entistä. Tosin tiedän ettei välirikko paranna suhteita, ne käyvät vaan risaisimmiksi. Kannattaako tuo? Voi sitä rakastua elämässään vaikka 10 kertaa, vaikka ensialkuun tuntuu siltä ettei yli pääse mitenkään. Aivot on sellainen muistivarasto, että etenkin aikuisuuden alku ja ne taphtumat syöpyvät mieleen syvimmin.
Ei se huumaavan rakkauden kohde olekaan välttämättä se sopiva. Kun huuma karisee, niin voi olla sellainenkin mieli lopulta että 'ei toi olisi sopinut mulle alkuunkaan!' - joskus saattaa olla että seksi on ihanaa jonkun kanssa, mutt sitten ei olekaan muuta yhteistä. Täytyisi sitä tulla juttuun henkiselläkin tasolla. Tai sitten voi olla ihan päinvastoinkin. Ja sitten voi olla pettäjäluonne (mies) ja naisia on joka puolella, joiden välillä hän siksakkaa. (Naisissa myös tällaisia). Melkein parasta antaa menneiden olla.....
Olen ikävöinyt kesästä 2008, kun tavattiin monen monen vuoden jälkeen. Sitä ennen ikävöin säännöllisesti, muistelin ihanaa tyttöä jonka tunsin kauan aikaa sitten. Ja kun sitten tavattiin, se tyttö oli muuttunut ihanimmaksi naiseksi minun maailmassani. Ja samalta tuntuu yhä edelleen.
Surullista tässä on se, että hän asuu kaukana ja emme tapaa usein. Aina kun tapaamme, haluaisin jäädä hänen luokseen.
Ihan liian kauan. Tuntuu, että oma elämä menee haahuillessa hukkaan: äijä se senkun porskuttaa.
Vaihtoi nimittäin eukkoa lennossa, täysin yllättäen ja varottamatta.
JOS olisin fiksu, lopettaisin heti mokoman ääliön miettimisen, mutta kun en ole, enkä osaa lopettaakaan..
n.kaksi viikkoa..raastava aika,voisin väittää 20 vuotta..
vuotta :( (kolme)
Enkä usko sen loppuvan koskaan
pöh
Liian pitkää, on vaan niin saamaton nahjus ettei saa asialle tehtyä mitään...
pari vuotta n > m, loppuelämä... kaikkeen tottuu, myös kipuun, näemmä.
Hmmm, 6kk kaiketi ?!?! Mutta tällä hetkellä ikävöin/tunnen positiivisesti, ehkä 30% siitä ihmeellisestä olotilasta, jonka olen kokenut n.4-5kk sitten ^^ Eli hyvää tahtia unohdukseen, pakon edessä...
http://www.youtube.com/watch?v=I1ZBmJ8MhZc&feature=related