Onko islam rauhan uskonto?

Menikö viestisi väärään ketjuun?

Muslimien vä­kivalta ei-muslimeja koh­taan kaikki­al­la maail­­mas­sa on jatkunut aina Muhammadin ajoista asti. Köyhyydellä, muslimimaiden so­siaa­lisilla oloilla tai sillä, mitä USA:n halli­tus, juutalai­set, “ristiret­keilijät” ja ylipäätään “uskotto­mat” teke­vät tai jät­tävät te­ke­mät­tä, ei ole käy­tän­nös­sä mitään te­ke­mistä asian kans­sa. Syy muslimien vi­haan ei pii­le meis­sä ei-muslimeissa, vaan Allah käs­kee yk­si­se­lit­tei­ses­ti musli­meja vi­haa­maan “uskot­to­mia” ja taistele­maan heitä vastaan, kunnes he alistuvat (Ko­raa­ni 8:39; Koraani 9:33).

http://www.thereligionofpeace.com/

jonka takana on demonit. Sura 8,17

Huomaat se jo islamiin liittyneistakin, jos vain tutkit heidan menneisyyttaan vahan!

Islamilla on pa­konomainen tarve le­vittäytyä kaikkialle maailmaan ja alistaa koko maailma Allahin ja hänen shari’ansa alaisuuteen. Ta­voitteena on pe­rus­taa maailmanlaajui­nen kalifaatti, jota hallitaan shari’a-lain mu­kaisesti (Koraani 8:39, Koraani 9:33). Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista “rauhan uskontona” viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa “kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: “Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan).” Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. “Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)”, kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys. Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin “parasta koettelemusta”, joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille (Koraani 8:15-17).

Käytännössä ero puolusta­van ja hyökkäävän jihadin väliltä on kadonnut, sillä — kunniakoston kulttuurin liittyvän uhrikultin mu­kai­sesti — mus­limit katsovat vainoharhaisesti olevansa juutalaisten tai amerikkalaisten ja/tai mui­den “risti­retke­läisten” hyökkäysten ja sorron uhreja, ja on ilmeistä, että umma, muslimien maa­il­manlaajuinen yhteisö, pitää tällaista uhrina olemista pysy­vänä olotilanaan. Niinpä musli­meilla on tapana kutsua länsimaissa ja muualla toi­meenpanemiaan terrori-is­kuja puo­lustavaan jiha­diin liitty­viksi oikeutetuiksi kosto-ope­raatioiksi, vaikka todellisuu­dessa monet musli­mit mieltävät ne pikem­min­kin kunni­akkaammaksi, hyökkää­väksi jihadiksi. Asian esittäminen oi­keutet­tuna vas­ta­toi­men­pi­teenä ve­toaa kuiten­kin moniin va­semmisto­laisiin, juutalais- ja amerikka­laisvastaisiin länsi­maalai­siin, mikä puolestaan edesauttaa merkittävästi mus­li­mien jiha­dia muuta ihmis­kuntaa vastaan niin länsimaissa kuin – länsi­maiden välinpitämättömyy­den johdosta – myös Afri­kassa, Aasias­sa ja ylipäätään kaikkialla, missä is­lam ja muut us­kon­not ja kulttuurit kohtaavat.

Islamtietoinen kirjoitti:

Islamilla on pa­konomainen tarve le­vittäytyä kaikkialle maailmaan ja alistaa koko maailma Allahin ja hänen shari’ansa alaisuuteen. Ta­voitteena on pe­rus­taa maailmanlaajui­nen kalifaatti, jota hallitaan shari’a-lain mu­kaisesti (Koraani 8:39, Koraani 9:33). Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista “rauhan uskontona” viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa “kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: “Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan).” Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. “Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)”, kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys. Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin “parasta koettelemusta”, joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille (Koraani 8:15-17).

Käytännössä ero puolusta­van ja hyökkäävän jihadin väliltä on kadonnut, sillä — kunniakoston kulttuurin liittyvän uhrikultin mu­kai­sesti — mus­limit katsovat vainoharhaisesti olevansa juutalaisten tai amerikkalaisten ja/tai mui­den “risti­retke­läisten” hyökkäysten ja sorron uhreja, ja on ilmeistä, että umma, muslimien maa­il­manlaajuinen yhteisö, pitää tällaista uhrina olemista pysy­vänä olotilanaan. Niinpä musli­meilla on tapana kutsua länsimaissa ja muualla toi­meenpanemiaan terrori-is­kuja puo­lustavaan jiha­diin liitty­viksi oikeutetuiksi kosto-ope­raatioiksi, vaikka todellisuu­dessa monet musli­mit mieltävät ne pikem­min­kin kunni­akkaammaksi, hyökkää­väksi jihadiksi. Asian esittäminen oi­keutet­tuna vas­ta­toi­men­pi­teenä ve­toaa kuiten­kin moniin va­semmisto­laisiin, juutalais- ja amerikka­laisvastaisiin länsi­maalai­siin, mikä puolestaan edesauttaa merkittävästi mus­li­mien jiha­dia muuta ihmis­kuntaa vastaan niin länsimaissa kuin – länsi­maiden välinpitämättömyy­den johdosta – myös Afri­kassa, Aasias­sa ja ylipäätään kaikkialla, missä is­lam ja muut us­kon­not ja kulttuurit kohtaavat.

,mutta vasta sitten kun kaikki on käännytetty muslimeiksi, tosin todellisuudessa silloin alkaa eri lahkojen ja suuntausten välinen sota, ihmiset ovat ihania, islam on ihanaa...:)Ei riitä, että länsimaissa on jo rauha...

ukdoesntwork kirjoitti:

,mutta vasta sitten kun kaikki on käännytetty muslimeiksi, tosin todellisuudessa silloin alkaa eri lahkojen ja suuntausten välinen sota, ihmiset ovat ihania, islam on ihanaa...:)Ei riitä, että länsimaissa on jo rauha...

http://mabus.biz/