Minua on kiusattu alakoulussa ja yläkoulussa käytännössä joka päivä. Kunnon kavereita ei koskaan ollut.
On tapahtunut kaikkea ikävää ja sukulaisiakin on kuollut. Virheitäkin olen tehnyt, joita en voi korjata.
Tuo on menneisyyttä. Tulevaisuus ei vain näytä kovinkaan hyvältä. Olen 21 vuotias mies. Opiskelen alaa, josta en pidä, mutta en muuhunkaan oikein pysty.
Kehoni on mätä.
* Nilkat tai polvet kipeytyvät heti, jos hölkkään edes 10 sekuntia. Verenmakukin tulee usein suuhun, varsinkin talvisin. Rintaan sattuu. Kävellessäkin jalat kipeytyvät usein. Kyykyssä en voi olla, tai en pääse kunnolla ylös. Polvista kuuluu rutinaa ja poks.
*En voi punnertaa, koska ranteet menevät.
*En voi tehdä vatsalihasliikkeitä tai selkälihasliikkeitä tai kantaa mitään raskasta, koska selkä menee. Nikamiakin on yksi liikaa ja selkäranka on melkein S:n muotoinen.
*Joka päivä, joka hetki, päätä särkee.
*Joka päivä, joka hetki, hartioita ja niskaa sattuu
*Joka päivä, joka hetki, jalkoja ja käsiä sattuu
*Joka päivä, joka hetki, rintaan sattuu
*Joka päivä, joka hetki, selkään sattuu
*Joka päivä, joka hetki, hengittäminen on raskasta
*Lähes joka päivä, tulee hetkiä, jolloin rintaan sattuu ihan hirveästi. Välillä vasemmalle, välillä oikealle. Hengittäminen pahentaa asiaa.
*Lähes joka päivä, rintaan polttaa.
*Lähes joka päivä, jokin nivel kipeytyy, vaikken edes tekisi mitään.
*Lähes joka päivä, jossain, esim. kädessä tai kaulassa, alkaa sykkivä, kova kipu.
*Joskus tulee semmoinen olo, ettei saa happea, vaikka kuinka hengittäisi.
*Melkein joka yö, herään yhtäkkiä tunteeseen, että happi loppuu.
*Jos nostan käden ylös, käsi alkaa sattua ja verisuonet katoavat näkyvistä.
*Käteni tärisevät aina ja paljon. Joskus vieläkin enemmän.
Sängyssä makaaminenkin on raskasta. Puhuminen on melko vaikeaa, varsinkin tietyt sanat/kielet. Kurkussa tuntuu aina olevan paljon limaa. Aina väsyttää, vaikka kuinka nukkuisi.
Unelmani ovat mahdottomia. En voi harrastaa niitä asioita, mitä haluan. En voi tehdä semmoisia töitä, joita haluaisin.
Ei ole kunnollisia ystäviä. Ei omaa rakasta.
Kädet alkavat sattua, kun yritän piirtää. Käsien hallinta myös hankaloittaa piirtämistä. En voi kuin piirtää tietokoneella. Käsieni tärinä kuitenkin tuhoaa tämän lähes kokonaan. Saan vuodessa aikaan sen, minkä pikkulapsi saa aikaan päivässä.
Koska en muuta voinut, pelasin paljon tietokoneella. Nyt sekin alkaa hankaloitua, varsinkin käsien tärinän vuoksi.
Sitten on hirveästi kaikenlaisia pieniä juttuja. Kone hajosi muutama kuukaisi sitten ja tappelin sen kanssa. Nyt se hajosi taas. Koulunkäynti on syvältä, on saavutus tietää, missä seuraavan päivän tunnit ovat. Maailma on täynnä idiootteja ja kusipäitä, heistä voi lukea lehdistä vaikka joka päivä. Jne. jne.
Pitäisi pian armeijaankin mennä. Saa nähdä, minkälainen sota siitäkin tulee kun yritän vapautusta hankkia. Armeija voisi olla todella kivaa, mutta tässä kunnossa nolaan vain itseni täysin.
Olen luonnoltani ylpeä ja haluan nähdä paljon vaivaa ollakseni paras. Pidän itseäni hyvin älykkäänä ja minulla on huippurefleksit. Refleksejäni en valitettavasti voi oikein enää käyttää. Ja en taida olla tarpeeksi älykäs parantaakseni itseäni. Harkitsin jotain ihmisbiologin, fysiikan, kemian jne. koulutuksien hankkimista, jotta voisin "ehkä" keksiä tavan valmistaa itselleni uuden kehon. Lopetin harkinnan, kun huomasin matematiikan kokeessa, etten pysty enää keskittymään. Vuosia sitten laskin parissa sekunnissa "vaikeat" laskut, joiden ratkaisussa piti mukamas käyttää laskinta ja paperia. Nyt vähänkään "monimutkaisempien" laskujen laskeminen on ihan hirveää jopa laskimen kanssa.
Kukaan muu ei tiedä tilastani. En ole kertonut, koska en usko, että he voivat minua parantaa. Aiheuttaisin heille vain turhaa vaivaa ja ikävää.
Haluan olla vapaa, juosta metsissä ja kaduilla. Opiskella ja oppia kaikki maailman asiat. Kiertää maailmaa, auttaa ihmisiä, keksiä jotain uutta ja hyödyllistä.
On aika ikävää, kun saa pelätä kuolemaa joka päivä. En halua ainakaan kuolla, kun nukun. Aion pysyä hengissä vaikka mikä olisi. En luovuta ikinä, vaikka olisi kuinka mahdotonta saavuttaa haluamani, huolimatta siitä, että "eläminen" on pelkkää kitumista.
Jos joku jumala, muu kaikkivoipainen olento tai vaikka hullu tiedemies lukee tämän ja osaa ja haluaa auttaa, niin olisin lievästi sanottuna kiitollinen avusta.
On tapahtunut kaikkea ikävää ja sukulaisiakin on kuollut. Virheitäkin olen tehnyt, joita en voi korjata.
Tuo on menneisyyttä. Tulevaisuus ei vain näytä kovinkaan hyvältä. Olen 21 vuotias mies. Opiskelen alaa, josta en pidä, mutta en muuhunkaan oikein pysty.
Kehoni on mätä.
* Nilkat tai polvet kipeytyvät heti, jos hölkkään edes 10 sekuntia. Verenmakukin tulee usein suuhun, varsinkin talvisin. Rintaan sattuu. Kävellessäkin jalat kipeytyvät usein. Kyykyssä en voi olla, tai en pääse kunnolla ylös. Polvista kuuluu rutinaa ja poks.
*En voi punnertaa, koska ranteet menevät.
*En voi tehdä vatsalihasliikkeitä tai selkälihasliikkeitä tai kantaa mitään raskasta, koska selkä menee. Nikamiakin on yksi liikaa ja selkäranka on melkein S:n muotoinen.
*Joka päivä, joka hetki, päätä särkee.
*Joka päivä, joka hetki, hartioita ja niskaa sattuu
*Joka päivä, joka hetki, jalkoja ja käsiä sattuu
*Joka päivä, joka hetki, rintaan sattuu
*Joka päivä, joka hetki, selkään sattuu
*Joka päivä, joka hetki, hengittäminen on raskasta
*Lähes joka päivä, tulee hetkiä, jolloin rintaan sattuu ihan hirveästi. Välillä vasemmalle, välillä oikealle. Hengittäminen pahentaa asiaa.
*Lähes joka päivä, rintaan polttaa.
*Lähes joka päivä, jokin nivel kipeytyy, vaikken edes tekisi mitään.
*Lähes joka päivä, jossain, esim. kädessä tai kaulassa, alkaa sykkivä, kova kipu.
*Joskus tulee semmoinen olo, ettei saa happea, vaikka kuinka hengittäisi.
*Melkein joka yö, herään yhtäkkiä tunteeseen, että happi loppuu.
*Jos nostan käden ylös, käsi alkaa sattua ja verisuonet katoavat näkyvistä.
*Käteni tärisevät aina ja paljon. Joskus vieläkin enemmän.
Sängyssä makaaminenkin on raskasta. Puhuminen on melko vaikeaa, varsinkin tietyt sanat/kielet. Kurkussa tuntuu aina olevan paljon limaa. Aina väsyttää, vaikka kuinka nukkuisi.
Unelmani ovat mahdottomia. En voi harrastaa niitä asioita, mitä haluan. En voi tehdä semmoisia töitä, joita haluaisin.
Ei ole kunnollisia ystäviä. Ei omaa rakasta.
Kädet alkavat sattua, kun yritän piirtää. Käsien hallinta myös hankaloittaa piirtämistä. En voi kuin piirtää tietokoneella. Käsieni tärinä kuitenkin tuhoaa tämän lähes kokonaan. Saan vuodessa aikaan sen, minkä pikkulapsi saa aikaan päivässä.
Koska en muuta voinut, pelasin paljon tietokoneella. Nyt sekin alkaa hankaloitua, varsinkin käsien tärinän vuoksi.
Sitten on hirveästi kaikenlaisia pieniä juttuja. Kone hajosi muutama kuukaisi sitten ja tappelin sen kanssa. Nyt se hajosi taas. Koulunkäynti on syvältä, on saavutus tietää, missä seuraavan päivän tunnit ovat. Maailma on täynnä idiootteja ja kusipäitä, heistä voi lukea lehdistä vaikka joka päivä. Jne. jne.
Pitäisi pian armeijaankin mennä. Saa nähdä, minkälainen sota siitäkin tulee kun yritän vapautusta hankkia. Armeija voisi olla todella kivaa, mutta tässä kunnossa nolaan vain itseni täysin.
Olen luonnoltani ylpeä ja haluan nähdä paljon vaivaa ollakseni paras. Pidän itseäni hyvin älykkäänä ja minulla on huippurefleksit. Refleksejäni en valitettavasti voi oikein enää käyttää. Ja en taida olla tarpeeksi älykäs parantaakseni itseäni. Harkitsin jotain ihmisbiologin, fysiikan, kemian jne. koulutuksien hankkimista, jotta voisin "ehkä" keksiä tavan valmistaa itselleni uuden kehon. Lopetin harkinnan, kun huomasin matematiikan kokeessa, etten pysty enää keskittymään. Vuosia sitten laskin parissa sekunnissa "vaikeat" laskut, joiden ratkaisussa piti mukamas käyttää laskinta ja paperia. Nyt vähänkään "monimutkaisempien" laskujen laskeminen on ihan hirveää jopa laskimen kanssa.
Kukaan muu ei tiedä tilastani. En ole kertonut, koska en usko, että he voivat minua parantaa. Aiheuttaisin heille vain turhaa vaivaa ja ikävää.
Haluan olla vapaa, juosta metsissä ja kaduilla. Opiskella ja oppia kaikki maailman asiat. Kiertää maailmaa, auttaa ihmisiä, keksiä jotain uutta ja hyödyllistä.
On aika ikävää, kun saa pelätä kuolemaa joka päivä. En halua ainakaan kuolla, kun nukun. Aion pysyä hengissä vaikka mikä olisi. En luovuta ikinä, vaikka olisi kuinka mahdotonta saavuttaa haluamani, huolimatta siitä, että "eläminen" on pelkkää kitumista.
Jos joku jumala, muu kaikkivoipainen olento tai vaikka hullu tiedemies lukee tämän ja osaa ja haluaa auttaa, niin olisin lievästi sanottuna kiitollinen avusta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mee ihmeessä lääkäriin ja kerro kaikista vaivoistasi. ei tollaiset kivut oo normaalia, voi olla vaikka reumaa tai jotain
sulla on varmaan oitain ongelmia,eikö olekin?
Olen käynyt, osa ongelmista on selvinnyt, mutta niitä ei voi hoitaa. Selän voisi leikata, siinä olisi iso riski ja joka tapauksessa en voisi sen jälkeen liikkua kunnolla. Kipuja voisi kipulääkkeillä lieventää, mutta samalla menisi pää sekaisin.
että Venlafaksiinista olisi apua nuihin kipuihin. Kuulostaa siltä että kipusi ovat somaattisia. Kysy mielenterveystoimistosta olisko sulle siitä apua. Siksi kerron koska ystävääni auttoi tämä lääke nivelkipuihin, särkyihin, ihottumaan, rinnan ahdistukseen. Toivon että sulla lähtee tai on lähtenyt autta pyörä käyntiin hitaasti mutta varmasti. Jutteluapu on varmasti sulle myös todella tärkeä apu.
Nivelistä kuuluu naks ja joskus poks. Nivelrikko ilmeisesti. Lääkkeitä en voi terveyssyistä käyttää siihen. Eikä täydellisesti auttaisikaan. Rinnan ahdistus on joskus ahdistusta, joskus tuntuu kuin puukolla iskettäisiin. Johtuvat eri syistä. Sydämmessä on vikaa, keuhkoissa ja kylkiluissa myös.
Puhumisesta ei valitettavasti ole apua. Kyllä minä tiedän tilanteeni. Vaadin elämältä tiettyjä asioita. En halua muuttua. Voisin ryhtyä hulluksi, silloin olisi kivaa, mutta en halua.
Kiitoksia kuitenkin yrityksestä. Tunnetko hulluja tiedemiehiä tai muita ihmeparantajia?
Et varmaan tiedä mistään mitä minä puhun, mutta puhun silti.
Lopussa kaikki kääntyy parhain päin ja tulet ymmärtämään miksi olet kokenut kaiken minkä olet kokenut ja että kaikki on oikeasti annettu meille rakkaudella meiltä itseltämme. "Jumala" luo jokaisen olennon tavalla jolla hän monistaa itse oman mielensä olennon sisään, jotta voi kokea sen mitä sinä koet ja mitä me kaikki koemme. Kaikki on oikeasti yhtä mieltä ja tämä todellisuus on osa sitä mieltä. Ei enää mene kauan kunnes tämä yksi mieli yhdistyy maan päällä jälleen ja täyttää kaiken rakkaudella. Ikuinen rakkaus on se mitä oikeasti on ja sinä tulet sen kokemaan, sillä se on osa sinua. Rakastan sinua koska olemme yhtä.
No jos niin käy niin sitten vasta kamalaa onkin. En halua, että se on osa minua. Minä olen minä enkä kukaan muu. Toivottavasti aurinko posahtaa ennen kuin noin käy.