Moi,
Syy miksi kirjoitan tänne on hieman ristiriitainen. Saman aikaan mietin että on olemassa ihmisiä joilla on todellisia ongelmia, miksi siis vaivata itteäni tänne. Samaan aikaan tiedostan tätä omaa käyttäytymistä taasen.
Kait voisin kuvailla omaa tilaani ahdistuneeksi masennukseksi, jota on jatkunut on/offina jo useamman vuoden ajan. En muista milloin viimeksi olin aidosti onnellinen. Olen passivoitunut ja en juurikaan tunne paljoa enää. Olo on lähes skitsofreeninen välissä ja olen itsestäni aidosti huolestunut. Lamaannun välissä ihan totaalisesti ja en saa mitään aikaiseksi päiviin. Sitten taas teen asioita, kunnes toistan saman rutiinin.
Välissä tuntuu että otteeni itsestäni alkaa lipsua. Kuin olisin ajamassa jotain tunnelia ja tien päässä on sitten roadblockki.
Olen käynyt lääkärillä puhumassa tästä mutta minua ei otettu todesta. Todettiin että "heh heh, sähän vaikutat nyt ihan normaalilta! ehkä nämä unilääkkeet auttais vähäsen, saisit paremmin nukuttua".
Sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet muuttua vaikeammaksi, en pärjää läheskään enään niin hyvin. Tunnen itseni jotenkin typeräksi ja että olisin out of place. Minua on työpaikka kiusattu kylläkin aikaisemmassa työpaikassa, joka jätti vähän omaan miehuuteeni arpia.
Olen siis 25-vuoden paikkeilla, nuori mies. Puolet vuodesta töistä, tyttöystävä ja jonkin verran läheisiä ystäviä.
Ja sisältä ontto.
En tiedä mitä haen tästä nyt, ehkä tarvin vain kirjoittaa tämän ylös. Ehkä haen kommentteja, kokemuksia ja neuvoja. Neuvoja ensisijaisesti, tarvin apua. En halua elää loppuelämääni tällä tavalla.
Syy miksi kirjoitan tänne on hieman ristiriitainen. Saman aikaan mietin että on olemassa ihmisiä joilla on todellisia ongelmia, miksi siis vaivata itteäni tänne. Samaan aikaan tiedostan tätä omaa käyttäytymistä taasen.
Kait voisin kuvailla omaa tilaani ahdistuneeksi masennukseksi, jota on jatkunut on/offina jo useamman vuoden ajan. En muista milloin viimeksi olin aidosti onnellinen. Olen passivoitunut ja en juurikaan tunne paljoa enää. Olo on lähes skitsofreeninen välissä ja olen itsestäni aidosti huolestunut. Lamaannun välissä ihan totaalisesti ja en saa mitään aikaiseksi päiviin. Sitten taas teen asioita, kunnes toistan saman rutiinin.
Välissä tuntuu että otteeni itsestäni alkaa lipsua. Kuin olisin ajamassa jotain tunnelia ja tien päässä on sitten roadblockki.
Olen käynyt lääkärillä puhumassa tästä mutta minua ei otettu todesta. Todettiin että "heh heh, sähän vaikutat nyt ihan normaalilta! ehkä nämä unilääkkeet auttais vähäsen, saisit paremmin nukuttua".
Sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet muuttua vaikeammaksi, en pärjää läheskään enään niin hyvin. Tunnen itseni jotenkin typeräksi ja että olisin out of place. Minua on työpaikka kiusattu kylläkin aikaisemmassa työpaikassa, joka jätti vähän omaan miehuuteeni arpia.
Olen siis 25-vuoden paikkeilla, nuori mies. Puolet vuodesta töistä, tyttöystävä ja jonkin verran läheisiä ystäviä.
Ja sisältä ontto.
En tiedä mitä haen tästä nyt, ehkä tarvin vain kirjoittaa tämän ylös. Ehkä haen kommentteja, kokemuksia ja neuvoja. Neuvoja ensisijaisesti, tarvin apua. En halua elää loppuelämääni tällä tavalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... psykiatrille, jos terveyskeskuslääkäri ei ota vakavasti.
Vaikka yksityiselle psykiatrille.
Jos tila on siis huono ja haittaa elämää.
Onko sinulla ketään ystävää jolle puhua asioistasi?
Sama olo täälläkin..kuvasit todella hyvin fiilistäs.
En osaa neuvoa paljoa,mut ite lääkäriltä saanut masennuslääkkeitä ja rauhottavia,mitkä kai autto vähän ,nykysin lääkkeet hakematta kun en oo saanu ees aikaseks mennä lääkärille..:/ paska minä..
Lääkärin on otettava sut todesta. Et tyydy hekotteluun. Vastaat siihen että vaikuttaa siltä, että lääkärinä sinä vaan hekottelet etkä ota tosissasi. Sitten kerot sille, että tarvitset todella apua ja vaadit epikriisit hoitoajaltasi (eli mitä oot käyny ton asian tiimoilta siellä) ja se hekotteleva antaa omansa myös. Luulis loppuvan hekottelu. Voit myös vaatia lääkärin vaihtoa, ota yhteys potilasasiamieheen. Jouduin hetki sitten alkaa tappelemaan oikeuksistani ja taisto tulee olemaan raakaa, mutta jumaliste mä kyllä tiedän oikeuteni joten tapellaan vaan vaikka hallinto-oikeudessa. Tsemppiä! Se mua eniten vituttaa, kun pyöritellään sairaita ihmisiä mielivaltaisesti koska "ei ne mitään oikeuksiaan kuitenkaan jaksa vaatia". ÄLÄ jätä asiaasi tohon. Uudelleen lekuriin heti.
hehe
masennus on aina omaa syytä
nouse sieltä itsesäälin suosta
ala vaikka juosta
Itse pikku hiljaa parantumassa kohtalaisen pahasta masennuksesta/ahdistuksesta/unihäiriöstä. Kaksi kertaa syönyt ssri lääkkeitä (perus masennus/ahdistus lääke), mutta oireet on lopettamisen jälkeen tullu pikku hiljaa takaisin kummallakin kerralla n. vuoden sisällä lopettamisesta. Ne lääkkeet ei korjaa masennuksen "kemiallista" ongelmaa.
Jos serotoniinia (hyvänolon hormoni) on elimistössä liian vähän ihminen masentuu. Serotoniinia taas saa eri ruoista aminohapon kautta nimeltä tryptofaani. Ssri lääkkeet eivät lisää serotoniinia ollenkaan kehossa vaan estävät sen takaisinoton soluihin, eli masentuneen ihmisen vähäinen serotoniini pikku hiljaa vapautuu kehoon ja luo hyvän olon. Lopettamisen jälkeen todellinen ongelma pysyy, eli kehossa on vieläkin liian vähän serotoniinia ylläpitämään tasaista hyvää oloa.
Raju dietti tai vähä-hiilihydraattinen ruokavalio voi aiheutta helposti masennusta, sillä vähä-hiilihydraattisesta ruoasta ei saa tarpeeksi tryptofaani aminohappoa, mikä siis lisää serotoniinia ja näin hyvää oloa. Serotoniini vaje voi muodostua monien vuosien ellei vuosikymmenien mittaan, jos kehon serotoniini kulutus on ollut edes vähän enemmän kuin se mitä ruoan kautta on hiljalleen saanut.
Itsellä on olo alkanut parantua huomattavasti, mutta pikku hiljaa, siitä lähin kun ostin luontaistuote/lisäravinne kaupasta Tryptofaani tabletteja (tryptofaani on yksi kahdeksasta aminohaposta mitä ihminen tarvitsee, koska keho ei osaa valmistaa sitä), b vitamiinia (b6 ja b12 auttaa tryptofaania imeytymään)sekä magnesium ja kalaöljy tabletteja. Magnesium ja kalaöjly tehostaa serotoniinin tuottoa. Kaupoissa oli myös valmiita tryptofaani tabletteja missä oli b vitamiinit mukana. Yllätyksekseni minulla on unihäiriökin alkanut parantua noin kuukauden kuluttua aloittamisesta. En ole saanut noin kahteen vuoteen nukuttua ilman melatoniini tabletteja ennen nukkumaan menoa, mutta nyt olen noin viikon verran saanut unta mukavasti vanhaan tapaan. Netistä luin, että serotoniinista syntyy myös melatoniinia mikä säätelee unta ja ruokahalua.
Masennus ja ahdistus on minulla näköjään ollut pelkkää kemiaa kehossa. Huonot dietit ja paikoin heikko syöminen on ajan kanssa luonut kehooni serotoniini vajeen, mutta nyt alkaa olo parantua kunnolla. Ssri lääkkeitä en suosittele kenellekkään. Sen aikaa kun niitä söin oli hyvä olla, mutta lopettamisen jälkeen on kummallakin kerralla taas alkanut pikku hiljaa alamäki pään sisällä. ssri lääkkeitä ja tryptofaani tabletteja ei saisi yhdistää, sillä ssri lääkkeet estää serotoniinin takaisinoton ja tryptofaani lisää serotoniinia, mikä voi johtaa serotoniini ylitulvaan aivoissa ja se on vaarallista ( kun ssri lääkkeet lopettaa serotoniini palautuu soluihin, mutta jos on syönyt tryptofaania ssrilääkkeen kanssa on serotoniinia liian paljon soluihin takaisin otettavaksi ). Ihanaa kun ei tarvitse reseptiryynejä enää ottaa ja olo silti paranee. Kehotan kokeilemaan. Luontaistuotekaupoista ja urheilulisäravinnekaupoista saa tryptofaania sekä kalaöljy tabletteja. Apteekista b vitamiinia ja magnesiumia.
Ei ole tieteellistä näyttöä serotoniinivajauksen vaikutuksesta masennukseen, myös korkean serotoninin omaat masentuvat.
Mielialalääkkeet ovat pääosin lumevaikutteisia psyykkisen kivun lievityksen lääkkeitä, jos tehoavat. Nehän ovat virallisenkin tiedon mukaan OIREIDENMUKAISTA hoitoa, eivät siis syyperusteista.
Ja luontaistuotteet ovat silkkaa huuhaata. Niiden vaikutuksesta ei ole mitään tieteellistä näyttöä.