Tyhmyyksissäni hommasin "isot" velat pieniin tuloihini nähden. 5000-6000 euroa velkaa, en ottanut stressiä kuitenkaan missään vaiheessa. Oma moka ja olin valmistunut seurauksiin ja mietin kuitenkin vaihtoehtoa "entä jos uskaltaisin ottaa yhteyttä isääni joka auttaisi kyllä".
Rohkaistuin ja otin yhteyttä, hän suostui maksamaan kaiken pois. Huomasin heti kuinka taakka lähti pois selästä, vaikka en stressannut niin kyllä murheet aina painaa vaikka sitä ei ulkoisesti näy, enkä oikein tuntenutkaan tunnon tuskia veloista.
Älkää oikeasti ottako noita vitun vippejä, ihan sama vaikka ottaisi yhden vipin.
Nuoren ainakin helppo tuhota elämä.
ITSE PELASTUIN JA OLEN ERITTÄIN MOTIVOITUNUT ALOITTAMAAN PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ ENSI VIIKON JÄLKEEN KUN ISOIMMAT ON MAKSETTU!
Rohkaistuin ja otin yhteyttä, hän suostui maksamaan kaiken pois. Huomasin heti kuinka taakka lähti pois selästä, vaikka en stressannut niin kyllä murheet aina painaa vaikka sitä ei ulkoisesti näy, enkä oikein tuntenutkaan tunnon tuskia veloista.
Älkää oikeasti ottako noita vitun vippejä, ihan sama vaikka ottaisi yhden vipin.
Nuoren ainakin helppo tuhota elämä.
ITSE PELASTUIN JA OLEN ERITTÄIN MOTIVOITUNUT ALOITTAMAAN PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ ENSI VIIKON JÄLKEEN KUN ISOIMMAT ON MAKSETTU!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokaisen kannattaisi jo nuorena opetella säästämään rahat niihin asioihin mitä milloinkin tarvitsee. Se jo itsessään opettaa taas paljon rahan arvosta. Jos tuntuu, että rahaa tulee niin vähän ettei siitä riitä säästettäväksi, niin ei silloin kyllä ole varaa maksaa velkojakaan.
Matalatuloisena (~1000€/kk netto, välillä allekin) olen itsekin tinkinyt paljon omasta elintasostani, ja saanut vajaan neljän vuoden aikana saanut kasaan pientä vaille 10K€ vain järkeistämällä menoni. Pitkäjänteisyyttä ja itsehillintää se vaatii, mutta on myös palkitsevaa olla taloudellisesti suhteellisen vakaalla pohjalla. Suosittelen kokeilemaan.
Luonnostani hieman tuhlaavaisena minun oli aloitettava niin, että nostin muutamaksi vuodeksi veroprosentin reilusti korkeammaksi (yli 10%) kuin tarve oli, joka takasi vajaan parin tuhannen euron veronpalautukset vuoden lopulla. Sitten kun oppi myös jättämään ne rahat tilille (mikä ei ensimmäisellä kerralla onnistunut, osittain pakon sanelemana tosin) ja sinne alkoi jo kertyä jokunen tonni, alkoi homma helpottua ja oli aina mukavaa huomata kun saldon etumerkki kasvoi numeroa suuremmaksi. Nyt väliaikainen tavoite on sitten saada tuo kymppi rikki tässä lähiaikoina, ja se saa jatkossa aina takataskusta löytyäkin. Jos ja kun elämässä kuitenkin tulee yllättäviä menoja, toimii se pienenä puskurina taloudellisen vakauden ylläpitämiseksi.
Kunhan tässä lähiaikoina pääsen töihin mistä maksetaan oikeaa palkkaakin, nostan luonnollisesti tuon puskurin suhteellista määrää ensimmäisenä ylöspäin ennenkuin alan edes miettimään sitä, mitä kaikkea sillä ylimääräiseksi jäävällä rahalla sitten ostan. Tässä vuosien varrella sitä on oppinut karsimaan ns. heräteostokset pakkokeinoin pois, ja nyt kun on tottunut olemaan tekemättä niitä, ei niitä tule ostettua vaikka rahaakin olisi. Ja se on hyvä, koska yleensä seuraavana päivänä tulee miettineeksi, että eipä silläkään ostoksella olisi loppujenlopuksi käyttöä ollut. Ja jos myöhemmin kokeekin tarvitsevansa em. asiaa/tuotetta, niin sitten menee ja ostaa sen.
Sitten tietysti pitäisi jatkaa aihetta siihen kerrytetyn rahamäärän arvon turvaamiseen inflaatiota vastaan, mutta eiköhän tämä viesti ala olla riittävän pitkä ilmankin. Tietoa sijoittamisesta löytyy kuitenkin etsivälle riittämiin. Joka tapauksessa, tämän viestin tarkoitus oli lähinnä herättää etenkin nuorille ajatuksia siitä, että jokainen itse valitsee polkunsa mitä kulkee. Tämä on minusta loppujenlopuksi se helpompi tie, vaikka se vaatiikin alussa ajoittain vähän itsekuria.