sinulla on ja kuinka usein heitä tapaat? Itselläni ei ole oikeastaan kuin yksi ystävä, jota tapaan 2-3 kertaa kuussa. Sen lisäksi yksi lapsuuden ystävä, jota tapaan ehkä 2-3 kertaa vuodessa (pitkä välimatka). Tämän lisäksi on yksi kaveri, jota tapaan ehkä parin kuukauden välein. Tuntuu vaan siltä, että ystäviä voisi olla enemmänkin ja tapaamisia useammin...Vai turhaa valitusta??
Kuinka monta ystävää...
??
311212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei yhtään enkä siksi tapaa ketään koskaan.
Hän asuu täältä 400 kilometrin päässä joten emme tapaa kuin kerran vuodessa. Ns. hyvänpäivän tuttujakaan ei ole ollut vuosiin joten olen alkanut lohduttaa itseäni kaljalla. Silloin jaksan lukea näitä palstoja ja vastata.
Minulla on masennus johon ei löytynyt lääkettä vaikka kolme vuotta yritettiin. Ei masennus yksinäisyyttäni kokonaan selitä vaan olen juonut liian paljon karvasta kalkkia ns. ystävien taholta etten jaksa uskoa enää edes kaveruuteen. Säälittävää mutta totta.
ystävää eikä myöskään kavereita. Työkaverit ovat läheisimpiä jos ajatellaan sosiaalisia ympyröitä, ei edes lähisukulaisiin (joita on hyvin vähän) ole niin hyvät välit kuin työkavereihin.
Käytännössä vaan 1. Se on yllättäen mun paras ystävä, mutta sille oon vaan yks muiden joukossa.
Hyvänpäivän tuttuja on muutamia, mutta ei niitä lasketa, (paitsi kun joku jolle voi valehdella kysyy ystävistä :))
Ystäviä ja juttukavereita minulla on tasan nolla kappaletta. En enää muista milloin viimeksi juttelin jonkun kanssa jostain tärkeästä tai turhantärkeästä asiasta oikein kunnolla. Siitä on jo niin monta vuotta. Ajan myötä olen jo tottunut tähän minun tilanteeseeni, vaikkei se joka päivä kauhean kivalta/mukavalta tunnukaan.
Ei yhtään ystävää tai kaveria.
Sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa niin mun on erittäin vaikeaa tutustua toisiin ihmisiin :(
Muutenkin oon yläasteen jälkeen syrjäytynyt kokonaan opiskelu/työelämästä.
Jos tota mun veljä ei laske, enkä laskekkaan. Niin se on joko 1 tai 0. Tuo potentiaalinen 1 kun on vähän semmonen erikoisempi juttu...
Ei yhtään kaveria. Enkä muutenkaan tapaa ihmisiä kun tämmönen syrjäytynyt olen.
Yhtä tapaan kerran kuussa. Kahta muuta pari kertaa vuodessa.
"Tuntuu vaan siltä, että ystäviä voisi olla enemmänkin ja tapaamisia useammin...Vai turhaa valitusta?? "
Ystäviä kannattaisi olla just sellainen määrä, mikä tuntuu hyvältä. Ei aikuisilla kovin montaa ystävää keskimäärin ole, mutta jotkut kaipaavat enemmän sosiaalisia kontakteja. Omalla kohdallani nuo vähäiset ystäväni riittävät joskus, mutta toisinaan taas eivät :(
Minulla on poikaystävä, mutta muita kavereita ei sitten ole. Absoluuttisesti ei ketään muuta, ei ketään jota pyytää kaupungille tai jolle edes puhua tms. :D Ei
Sinun tilanteesihan vaikuttaa ihan kohtuullisen hyvältä.
Minulla on ehkä yksi ystävä, tai en tiedä lasketaanko sitä, koska hän on sukulainen, serkku. Viime vuosina hänestä on oikeastaan tullut minulle läheisempi. Hän soittelee minulle ja joskus käymme jossakin yhdessä. Asumme pääsääntöisesti eri paikkakunnilla. Tapaan häntä aika harvoin, viime kerrasta on kolme kuukautta, mutta onneksi on facebook.
Hänen siskonsa oli paras ystäväni lapsuudessa ja lukiossa, mutta hän ei ole oikeastaan koskaan ottanut minuun vapaaehtoisesti yhteyttä (paitsi ihan pienenä), joten olen itsekin lopettanut yhteydenpidon. Näemme joskus sattumalta tai sukutapaamisten merkeissä ja aina meillä on hauskaa keskustellessamme, mutta ilmeisesti minä en ole hänen mielestään niin kiinnostava ja mukava, että minuun kannattaisi ottaa yhteyttä noin niin kuin muutoin.
Näimme viimeksi puolitoista kuukautta sitten, kun pyysin häntä kaljalle. Sen jälkeen ei ole hänestä kuulunut mitään. Facebookissakin keskustellaan ainoastaan minun aloitteestani.
Sen on vuosien varrella huomannut, ettei ystävien määrä auta juurikaan yksinäisyyden tunteeseen. Ennen heitä oli vähemmän, nykyään jo aika paljonkin, mutta silti sielu kaipaa jotain tiettyä, spesifiä asiaa, jota ei pelkkä ystävyyskään aina voi täyttää. Loppujen lopuksi oma yksinäisyyteni ei siis ole sosiaalisista suhteista riippuvaista, vaan oman psyyken ja mielen luoma tila, joka ei laukea kuin erittäin erityisissä olosuhteissa, joko täysin omilla ehdoillani saavutetun suhteen tai elämän kokonaisvaltaisen tasapainon saavuttamisen myötä. Sanomattakin selvää, että nämä hetket elämässä ovat aika harvassa.
Kolmas, ehkä rakentavin vaihtoehto olisi varmaan jonkin sortin terapia. ;D
...uskoontulo?
En näkisi vaihtoehtona.
No kyllä siitäkin on apua. Olin vielä jokin aika sitten ateisti mutta nyt agnostikko :) En osaa kunnolla selittää mutta kyllä voin nyt hieman paremmin kuin ennen. Uskon että on olemassa jotain muuta kuin se mitä näämme. Jeejee!
Mulla taas on ystäviä, mutta he asuvat vähintään 100km päässä, joten aika harvoin tulee nähtyä ketään tärkeää ihmistä.. Joten haluaisin kyllä tutustua pk-seudulla uusiin ihmisiin :) Jotenki työpaikan tms kautta katotaan oudosti jos alkaa yhtäkkiä ehdottelemaan kahvitteluja tms.. En tiiä mikä siinä on mut työkaverit on työpaikalla ja treenikaverit salilla jne.. Joten oon avoin uusille ystäville :)
Oon 22v tyttö! :)
Juice Leskinen - Kaksoiselämää
Tab by: A.S([email protected])
C Am
Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
F Dm G
tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
C Am
yksinäisyys sydämmessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
F Dm G C
viina yksinäisyyden on seuraus siinä on sen syy
C Am
olen sinussa kiinni sinä tiedät vaikka myönnä en
F Dm G
läheisyyttäs kaipaan rakkauttasi tarvitsen
C Am
olen sinussa kiinni sinuun kiinni jään
F Dm G C
sanot pois ja minä menen kohta huomaat et en mennyt mihinkään
F G C F G C
kunpa sinut tuntisin paremmin, silloin ehkä oppisin itsenikin
F G C G
vaikken koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan
D I--------1-I
A I----2-2---I
E I-3-3------I
C Am
yksinäisyys yksinäisen joskus siihen hermostuu
F Dm G
halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahduin
C Am
kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
F Dm G C
joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
F G C F G C
kunpa sinut tuntisin paremmin, silloin ehkä oppisin itsenikin
F G C G x3
vaikken koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan
D I--------1-I
A I----2-2---I
E I-3-3------I
C Am
kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
F Dm G
joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
F G C F G C
aion tulla viereesi uudestaan poikki hikiroutaisen isänmaan
F G C G
vaikken koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan
soolo fade out
Juice osasi kuvata näitä yksinäisen ihmisen tunnereaktioita! Tiedän myös mitä yksinäisyys on! Kaikki minun sympatiani teille kaikille yksinäisille!
Olen 24-vuotias mies ja mulla on sama tunne, mulla on montakin ystävää mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi. Ja olen myös omalla tavallani suosittu näiden kavereideni keskuudessa, mutta silti jotenkin tuntuu siltä että jotain puuttuu. Olen itse työelämässä ja kaverini opiskelevat kaikki samassa koulussa, joten tunnen usein olevani ulkopuolinen kun ollaan isommalla porukalla koolla kun kaverit puhuvat usein tätä oman porukan "inside"-läppää ja koulujuttuja. Siinä mielessä tykkään olla jonkun kaverin kaa kaksistaan kun puhuminen on silloin helpompaa. Mutta vaikka meinaan aina vähän jäädä ulkopuolelle porukasta, niin tiedän sen että olen oikeasti haluttu ihminen siihen porukkaan ja musta oikeasti välitetään, se lämmittää kyllä mieltä.
Äläkä lähdekään noihin sairaisiin satuolentouskomuksiin. Itsensä pettäminen ei auta asiaa pätkääkään.
Monta vastausta jo saitkin mutta jos vielä haluat lisävastausta niin katsopa tuosta vielä alempaa otsikolla "yksinäinen elämä"nimimerkillä "aivan yksin".Vastasin hänelle hänen yksinäisyyskysymykseensä tänään aamulla....Siirtäisin sen tähän linkkiin mutta olen niin tumpelo koneen kanssa ettei onnistu :)
Yksi työkaveri olisi halunnut ystävystyä, tai paremminkin olisi halunnut saada minusta itsensä ihailijan, ja sellaisen joka toimii kaikessa samoin kuin hän, joten eipä ole yhtään. Yksi nainen olisi halunnut "ystvystyä", en silloin lämmennyt asialle, mutta nyt kun yksinäisyys jurppii eniten, mielellään hänen kanssaan vaikka jutskailisin välillä, ehkä kävisin kylässäkin kun asuu tuossa naapurissa, olisihan se vähän vaihtelua tähän jatkuvaan yksinoloon. Täällä ei ole käynyt kylässä joulun jälkeen muita kuin yksi asunnon rakenteiden tarkastaja.
Eipä ole paljoa ystäviä. Päivät sairaan pitkiä, kun on työttömänä,
eikä ole hirveästi varaa lähteä edes minnekään tekemään mitään. :(
Mulla on vaan 2 ystävää, joista toinen on seurustelukumppani ja toinen taas lapsuudenystävä. Päivät vietän usein yksin kotona, mikä on erittäin tylsää. Jotenkin ei vaan jaksais tätä ikuista yksin oloa.
Mulla on pari sellaista ihmistä joita voi ystäviksi kutsua ja joita näen melko usein, toinen on seurustelukumppani. Tunnen itseni usein yksinäiseksi, kaipaan uudenlaisia ihmisiä elämääni. Mulle saa kirjoitella,naishenkilöt, sähköpostiosoite on [email protected], oon nainen ja 25v . Laittakaa muutkin yksinäiset tänne sähköposteja, niin muut voi ottaa teihin yhteyttä :)
2 hyvää kaverii 2-5 kaverii ja n. 10 tuttua
Jotenkin tuntuu tosi yksinäiseltä ja haluisin lisää kavereita ://
Ööö en osaa sanoa ollenkaan. Kavereita (tai tuttuja) taitaapi olla semmoset 20 mutta niistä 95%:lle olen vain tuttu. Ehkä 5 hyvää ystävää.
Muttei ketään jonka kanssa voin olla vapaa-ajalla. Noista kukaan tuskin haluaa olla vapaa-ajalla mun kanssa. Ja ei me keksittäis edes tekemistäkään : /
0 ystävää, 0 kaveria
Mulla on 6 hyvää ystävää ja tapaan ainakin yhtä heistä melkein joka päivä.
En tapaile ketään, enkä soita kenellekkään eikä kukaan soittele mulle
Varsinaisesti hyvää ystävää siis semmosta jolle voi avautua kaikesta maan ja taivaan väliltä niin ehkä pari. Se on hirveen hankala löytää samanhenkistä ja hyvin luotettavaa ystävää. Varsinkin tuon luotettavuuden rakentaminen vie kauan aikaa ja vain harvojen kohdalla se onnistuu jos on onnistuakseen.