Olemme miesystäväni kanssa jo lähes 60-vuotiaita. Asumme eri paikkakunnilla ja kyläilemme puolin ja toisin säännöllisesti 1-2 kertaa kuussa. Miesystävälläni on todettu epilepsia jo lähes 10 vuotta sitten. Minä olen tuntenut hänet 6 vuotta. Alkuvuosina asiaa ei edes muistanut, koska käsittääkseni sairaus pysyi hyvin aisoissa lääkkeiden avulla. Jotain on nyt kuitenkin tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana. Lähes joka kerta, kun tapaamme, hän saa kohtauksen. Kohtaus tulee aina unessa, useimmiten yöllä, joskus päiväunien aikaan. Kohtaukset ovat aika voimakkaita ja rajuja. Alkaa kovalla huudolla ja sitä seuraava kouristelu, vapina, tärinä kestää 3-4 min. Hänellä on ollut lääkkeenä alusta alkaen Trileptal hieman eri annostuksina. Tällä hetkellä 600 mg aamulla ja illalla (siis yksi tabletti kahdesti päivässä). Lienee selvää, ettei lääkityksen teho ole riittävä.
Aamulla, kun otan asian esille, hän aina säännönmukaisesti kieltää mitään kohtausta saaneensa. Valehteleeko hän vai eikö siitä jää itselle mitään "tunnetta"? Olen yrittänyt saada häntä lääköriin, mutta tuloksetta. Tilanne alkaa olla jo sikälikin raskas myös minulle, että kohtaukset tuntuvat minusta pelottavilta, enkä oikein saa öisin nukuttua, kun pelkään ja odotan, koska kohtaus tulee. Olen myös keskustellut hänen tyttärensä kanssa asiasta, mutta hänen käsityksen mukaan mitään ei ole tehtävissä, ellei henkilö itse halua lääkäriin mennä.
Pelottavalta tuntuu myös se, että miesystäväni ajaa autoa päivittäin. Aikoinaan, kun sairaus on todettu, hänellä on ollut ajokielto, mutta siis vain silloin.
Hätä ja pelko asian suhteen on itselleni hyvin stressavaa. Eikö mitään todellakaan ole tehtävissä? Osaako joku asiaa tunteva auttaa ja opastaa?
Aamulla, kun otan asian esille, hän aina säännönmukaisesti kieltää mitään kohtausta saaneensa. Valehteleeko hän vai eikö siitä jää itselle mitään "tunnetta"? Olen yrittänyt saada häntä lääköriin, mutta tuloksetta. Tilanne alkaa olla jo sikälikin raskas myös minulle, että kohtaukset tuntuvat minusta pelottavilta, enkä oikein saa öisin nukuttua, kun pelkään ja odotan, koska kohtaus tulee. Olen myös keskustellut hänen tyttärensä kanssa asiasta, mutta hänen käsityksen mukaan mitään ei ole tehtävissä, ellei henkilö itse halua lääkäriin mennä.
Pelottavalta tuntuu myös se, että miesystäväni ajaa autoa päivittäin. Aikoinaan, kun sairaus on todettu, hänellä on ollut ajokielto, mutta siis vain silloin.
Hätä ja pelko asian suhteen on itselleni hyvin stressavaa. Eikö mitään todellakaan ole tehtävissä? Osaako joku asiaa tunteva auttaa ja opastaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Unohtui sellainen huomio, että lukiessani tätä palstaa, tajusin, että hänen aivan pienet parin sekunnin mittaiset poissaolokohtauksetkin ilmeisesti kuuluvat epilepsiaan. Ilmenevät niin, että hänellä puhuessa katkeaa puhe ja katsoo yhteen pisteeseen, mutta koska on todella lyhytaikainen tilanne, en ymmärtänyt sen olevan ns. poissaolokohtaus, mutta ilmeisestipä onkin.
Tietämys lisää tuskaa.. Luin taas lisää tämän palstan keskusteluja - kiitos, ovat avartavia - ja löysin jälleen yhtymäkohdan miesystävääni. Hän nimittäin maiskuttelee usein unissaan ja nyt täältä luin, että sekin olisi jonkinlainen poissaolokohtaus. Voi apua, hänhän saa siis erittäin usein jonkinasteisen kohtauksen. Täytyy kai jotain olla tehtävissä, vaikkei hän itse haluakaan lääkäriin mennä?!
Kyllä hänen pitäisi itsekin sinun kokemustesi perusteella jo mennä lääkäriin. Hän on riski liikenteessä sekä itselleen että MUILLE.
Autolla ajokieltohan tuosta tulisi, ehkä se pelottaa myös. Eikä hän ehkä halua myöntää itselleenkään kohtausten taas alkaneen.
Yritä puhua hänelle. En osaa muuta neuvoa.
Voi Luoja miten vastuutonta touhua!!!! Vaarana liikenteessä!!!!!!!!!!
Ilmoita hänen hoitavalle lääkärilleen!
Hyvä neuvo, mutta kun minulla ei ole mitään käsitystä siitä, missä häntä hoidetaan ja kuka hoitava lääkäri on. En ole esim. nähnyt reseptejä. (Enkä nyt viitisi alkaa paikkoja penkoa.) Käyttää pääasiassa yksityislääkäripalveluja.
sitten asiasta poliisille! Olet vastuullinen ilmoittamaan asiasta kun kerran sen tiedät. Kerrot poliisille että hän ajaa autolla vaikka saa kohtauksia ja et ole tietoinen hoitotahosta. Kyllä se asia tuotakin kautta sujuu.
Miesystäväsi yökohtaukset ovat selvästi tajuttomuus-kouristuskohtauksia, grand mal. On normaalia, ettei niitä "tunneta" eikä muisteta aamulla, kun kohtauksen aikana ollaan tajuttomina. Jos on esim. purrut poskeen tai kieleen, voi itse tunnistaa saaneensa kohtauksen.
Terveyskeskuslääkärin kautta neurologian poliklinikalle ja tarvittaessa lisätutkimuksiin. On mahdollista, että Trileptalia on todellakin liian vähän, tai lisäksi tarvitaan toinen lääke. Neurologit tietävät asian paremmin kuin terveyskeskuslääkärit. Jos miesystäväsi ei halua terveyskeskukseen, niin kotisairaanhoito tai suoraan yksityinen neurologi ovat vaihtoehtoja. Pakkohoitoa en suosittele.
Ajokiellosta toiset mainitsivatkin kaiken tarvittavan. On helppo yhtyä.
tuollainen edes täytä pakkohoidon kriteerejä.
mutta parikymppisenä -siis täysi-ikäisenä- jouduin nimenomaan 30-minuuttisen grand mal-kohtauksen seurauksena hoitoon haluamattani eli pakkohoitoon omin sanoin -en juridiseen pakkohoitoon, enkä halua toisille käyvän samoin. Siksi en siis suosittele sitä epilepsiakohtausten hoitokeinona. Kaiken lisäksi aloittajan miesystävä ei suosi muutenkaan tk-hoitoakaan, kuten edellä tuli ilmi. On vaikea sanoa ulkopuolisena, mitä hän pitää pakkohoitona ja mitä omaehtoisena. Nyt ei siis ole kyse juridisesta pakkohoidosta.
Itselläni on epilepsia ja erityyppisiä kohtauksia. Kokemuksesta tiedän, että EN tiedä kohtauksistani lähestulkoon mitään. Lääkärit ja läheiseni tuntevat ne parhaiten. Miehille tuntuu olevan tuo autottomuus vaikea asia. Asia taitaa olla niin, että jos tuo miesystäväsi aiheuttaa autoillessaan vahingon itselleen tai muille hän on saattanut syyllistyä rikoslain mukaan rikokseen... Eli epilepsiaa sairastavan henkilön on turha salailla asiaa. Ilman korttia voi Suomessa ajaa autoa, mutta se on rikos. Epilepsiaa sairastava voi ajaa vastoin lääkärin ohjeita autoa, mutta se on rikos. Epileptikko ei tiedä, eikä hallitse kohtauksiaan, näin ollen hän voi tappaa vaikka useita ihmisiä, silloin hän on tehnyt tahallaan rikoksen, koska ei ole hakeutunut hoitoon jne. Tämän voit kertoa mies ystävällesi. Kun hän saa lääkityksen taas ajantasalle ja kohtauksia ei ole, hän voi lääkärin niin katsoessa, ajaa autolla. Siis sairaudesta on huolehdittava. Jos miesystävä ei usko, kohtauksia voi esim. kuvata videokameralla. Nämä kuvat voi ottaa myös mukaan lääkärille. Epilepsia ei ole hävettävä sairaus. Sille ei henkilö itse voi tehdä mitään. Lääkitykset ja hoito Suomessa on tällä hetkellä hyvällä tasolla, joten uskaltakaa kohdata asia. =)
Hänen pitäisi ehdottomasti mennä lääkäriin. Eikö hänellä ole säännöllisiä kontrolleja lääkärin kanssa? Reseptit pitää varmaankin uusia aina välillä ja silloinhan täytyy olla yhteyksissä lääkärin kanssa. Luultavasti lääkitys ei ole kohdallaan vaikka tähän asti onkin mennyt hyvin ja välttämättä hän ei "tunne" kohtausta aamulla. En usko että hän valehtelee. Onko hän alkanut käyttämään mitään muuta lääkettä viime aikoina? Autolla ajosta taas sen verran että luonnollisesti nyt olisi viisainta lopettaa ajaminen. Saattaa kuitenkin olla, että lääkäri pelottaa häntä senkin takia koska hän joutuu ajokieltoon kun kertoo kohtauksia olleen.Samahan on vanhemmilla ihmisillä silmälääkärin kanssa. Kova paikka kun silmälääkäri antaa ajokiellon.