Aihetta on vähän alempana sivuttu, mutta ajattelin nostaa tämän omaksi ketjukseen. Olen tätä miettinyt jo pitkään. Monilla on tietokoneet, xboxit, gamecubet ja playstationit (sitä myöten tv), ja monet pelaavat väkivaltapelejä.
Missä määrin uskovaisen elämään kuulu viihde? Ovathan kirjat ja sarjakuvat ainakin osaksi sitä, eikö vain? Onko sitten mielestänne sopimatonta pelata esimerkiksi seurapelejä tai pelejä yleensäkään (video- ja tietokonepelejä)?
Mielestäni tässäkin asiassa tulisi pitää mielessä se, etteivät nämä ajanvietteet nousisi miksikään epäjumalaksi - en koe, että kaikki pelit olisivat pahasta. Väkivaltapelejäkin on erilaisia. Joissakin ampumisen jäljet näytetään realistisesti, toisissa (esim. joissakin toisen maailmansodan) verta ei näy, ihmiset kaatuvat vahingoittumattomina.
Minusta pelejä ei ihan suoraan voi verrata tosielämään. Ei niissä oikeasti tapeta ketään. Lasten en antaisi pelata ollenkaan tällaisia pelejä, onneksi niissä on hyvät ikärajat ja -suositukset. Eikö moraalittominta ole sellainen toiminta, että sotapelistä karsitaan väkivallan näyttäminen, että ikäraja saataisiin viiteentoista? Sota, jos mikä, on väkivaltaa pahimmillaan. Siinä minusta tulisi näyttää, mitä aseet saavat aikaan.
On myös paljon täysin väkivallattomia pelejä, kuten ajo-, strategia- tai seikkailupelit. Tosin sotastrategioissa periaatteessa tapetaan "ihmisiä"...
Missä määrin uskovaisen elämään kuulu viihde? Ovathan kirjat ja sarjakuvat ainakin osaksi sitä, eikö vain? Onko sitten mielestänne sopimatonta pelata esimerkiksi seurapelejä tai pelejä yleensäkään (video- ja tietokonepelejä)?
Mielestäni tässäkin asiassa tulisi pitää mielessä se, etteivät nämä ajanvietteet nousisi miksikään epäjumalaksi - en koe, että kaikki pelit olisivat pahasta. Väkivaltapelejäkin on erilaisia. Joissakin ampumisen jäljet näytetään realistisesti, toisissa (esim. joissakin toisen maailmansodan) verta ei näy, ihmiset kaatuvat vahingoittumattomina.
Minusta pelejä ei ihan suoraan voi verrata tosielämään. Ei niissä oikeasti tapeta ketään. Lasten en antaisi pelata ollenkaan tällaisia pelejä, onneksi niissä on hyvät ikärajat ja -suositukset. Eikö moraalittominta ole sellainen toiminta, että sotapelistä karsitaan väkivallan näyttäminen, että ikäraja saataisiin viiteentoista? Sota, jos mikä, on väkivaltaa pahimmillaan. Siinä minusta tulisi näyttää, mitä aseet saavat aikaan.
On myös paljon täysin väkivallattomia pelejä, kuten ajo-, strategia- tai seikkailupelit. Tosin sotastrategioissa periaatteessa tapetaan "ihmisiä"...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt itseäni virren kuuntelulla, kohta alkaa pappikin paasaan.
Aku Ankka, siinä viihdettä, kateutta ahneutta väkivaltaa yms:
Luokittelen useimmat sarjakuvat harmittomaksi ajanvietteeksi, mutta onhan joissakin niistä (kuten kirjoissa) sellaista materiaalia, joka ei mielestäni sovellu uskovaiselle - ei ainakaan minulle.
En oikein ymmärrä sellaista puritanismia, ettei mitään hupia saisi olla elämässä. Sanoisin, että vähän saa olla... ei liikaa.
tarkoitat siis sitä että hiukan saa tehdä syntiä mutta jos tekee liikaa ni se on tuomittavaa!
tahallasi väärin? Minusta sarjakuvat eivät ole syntiä, yleensä ottaen.
on moneksi. Sen huomaa, kun selaa esimerkiksi kirjastojen sarjakuvahyllyjä - nimenomaan "aikuisten" sarjakuvissa löytää kyllä sellaisiakin albumeita, joita minä en ainakaan voisi lukea hyvällä omallatunnolla.
Samahan on tietysti kirjallisuudessa yleensä. Minulle on käynyt monesti niin, että olen joutunut laskemaan kirjan kädestäni kesken lukemisen, kun sisältö on ollut sellaista, että on tullut yksinkertaisesti paha olo. Seksillä ja väkivallalla mässäilevä lukeminen ei ole rakentavaa kenellekään.
Ehkäpä yksi hyvän kirjan tuntomerkki on se, että sitä voi suositella muillekin luettavaksi:)
Itse olen muuten kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen. Luen todella paljon, kymmeniä ja kymmeniä kirjoja vuodessa. Hyvät kirjat antavat paljon!
Luin ennen paljon kirjoja, nykyään en käytännössä yhtään - "kiitos" masennuksen. Ei kerta kaikkiaan ole keskittymiskykyä eikä kiinnostusta.
Vähän sama juttu kuin kirjoittelun... ennen sain runojakin aikaan todella helposti. Nyt en, vaikka yritin (niitä haikuja, muistanet :).
Suosikkikirjani on joko Victor Hugon Kurjat tai Umberto Econ Ruusun nimi, Tolkienin Taru Sormusten Herrasta on myös hyvä.
televisiostasi?
Koska en katso sitä. Se on vain satunnaisessa pelikäytössä. Voisin poistattaa virittimen, jos olisi rahaa.
syyllistyt Suomen lakien rikkomiseen. Laki menee niin, että mikäli sinulla on televisiovastaanotin jota haluttaesa voidaan käyttää TV-lähetysten vastaanottamiseen, niin sinun on maksettava TV-lupa. Perusteeksi maksun maksamatta jättämiselle ei käy se, että kiistät katsovasi televisiota. Satunnaisen käytön myöntäessäsi myönnät syyllistyneesi lain rikkomiseen. Eikö kristillinen omatuntosi kolkuta yhtään?
Ei sitten vähäisimmässäkään määrin kolkuta. Asun lisäksi opiskelija-asuntosäätiön asunnossa, jossa käyttöönottaminen huomataan - eikä ole kaapeliakaan. En ole AINOATAKAAN ohjelmaa edes halunnut katsoa (paitsi Matteuspassion ehkä, mutta vastaava tulikin radiosta). Minun omatuntoni on puhdas tässä asiassa.
Olen harkinnut virittimen poistamista, jos se on mahdollista. Sitten ainakin olen lain edessä vapaa. Sitä paitsi olen kuullut, ettei lupatarkastajia tarvitse päästää sisälle, vaikka mikä olisi. Eivät he toisaalta ole käyneetkään luonani.
Huolehdi oma malkasi silmästä pois!
Uskon sinua täysin. Toisaalta, vastineesi kuvastikin sitä käsitystä mikä minulla lestadiolaisista ryhmänä on. Mitä vain voi tehdä, jos ei jää kiinni eikä lahkoveljet saa tietää asiasta.
Olen vastuussa tekemisistäni yksin Jumalalle (ja maalliselle tuomiovallalle myös). Hän näkee nekin tekoni, joita toiset eivät.
viihdettä on kirjat ja musiikki:)
Perheessämme olemme keskustelleet myös, millaiset pelit ovat sopivia ihan noin lastenkasvatukselliselta kannaltakin. Väkivalta ei sovi kenellekään, ei nuoremmalle eikä vanhemmalle. Se turruttaa ja tekee immuuniksi inhimilliselle kärsimykselle.
Paitsi minulle musiikki on jotain suurempaa kuin viihdettä :)
En itse noita väkivaltapelejä pelaa, paitsi jotain harmittomia matoammuskelu- tai lentelypelejä.
on mielestäni todella hyvää viihdykettä.Esim siionin erilaiset cd:t ja kasetit.Sitten olen kuunnellut erästä tyttäreni kasettia,jossa meren pauhinan keskellä soi rauhallinen musiikki.
Aina,kun laitan tuon musiikin soimaan,pystyn keskittymään opiskelutehtäviini.
On totta,että poikia näkyy kiehtovan ainaiset taistelupelit.Niiden kanssa saa monta kertaa tehdä työtä,että saisi pantua ne katkolle edes vähäksi aikaa.
Onko se jonkinlainen vietti,joka panee poikalapset ihannoimaan taistelua?
että pojat ovat aina olleet kiinnostuneita aseista ja "sotimisesta" - eikö vain? Ainakin minä ja veljeni olimme lapsina. Eipä sitä meiltä yritettykään kieltää, siis leikkimistä. Tietokoneita ei onneksi tuolloin meillä ollut. Sallittakoon pojille hurjatkin leikit... mutta väkivaltapelejä en suosittelisi.
..muistan omat veljeni myöskin,jotka nallipyssyt paukkuen leikkivät keskenään.Minä ainoana siskona yhdyin näihin rosvoleikkeihin....