Suomella ei ole mekanismia, jolla koulutettuja ihmisiä houkuteltaisiin maahan, todetaan mediassa.Väite on suorastaan mielenkiintoinen naivissa paljastavuudessaan. Se osoittaa näet selkeästi suomalaisen työelämän asenneilmaston ja osaamisen tason. Ketäänhän ei työ Suomessa kiinnosta ja kaikki kynnelle kykenevät lähtevät töistä heti, kun se suinkin on mahdollista. Eipä ihme, että tarvitaan jo ministeriä pakkolakeineen estämään joukkopakoa.
Jos työ olisi palkitsevaa ja ihmisarvoista, mitään työvoimapulaa ei olisi eikä asiantuntijoitakaan tarvittaisi, koska sellaisia saataisiin aivan omastakin takaa aikaiseksi. Mutta kun työ on lähinnä huonosti palkattua orjatyötä, niin ketä se houkuttelee? Ei ketään. Esimerkiksi palkka- ja palkkiojärjestelmät ovat täysin vinoutuneita. Joillekin maksetaan miljoonia siitä, etteivät tee mitään muuta kuin nostelevat optiorahoja ja toiset joutuvat suorastaan raatamaan saadakseen edes jotakin. Työajat ovat epäinhimilliset eikä mikään tunnu riittävän. Toisilla on työtä ja toisilla teetetään poissaolevienkin työt. Vaikka palkka muodollisesti maksetaan, niin työllä ei kuitenkaan ole mitään arvoa. Tuloksen tekeminen ohittaa työläisen mennen tullen. Jotta voittoa saataisiin vain entistä enemmän, niin tarvittava määrä työläisiä voidaan laittaa surutta menemään milloin tahansa.
Tympeintä tässä on kaiken kukkuraksi se, että poliittinen päätöksenteko nöyräilee näitä "tuloksentekijöitä", suorastaan selkä kyttyrällä pokkuroi. Lakko-oikeutta näverretään, urkintalakeja säädetään ja vanhuuden pakkotyö yritetään saada lailla aikaiseksi. Kaiken lisäksi mediassa hyppää kaikenlaista dosenttia, meediota ja yritteliäisyysasiamiestä vaikertamassa milloin työvoimapulaa milloin asiantuntijavajetta, milloin työhaluttomuutta, palkan korkeutta, sosiaalietuuksia ja kannustinloukkoja.
Sen sijaan vahingossakaan ei puututa suomalaisen työelämän johtajien aikaansaamattomuuteen ja osaamattomuuteen, mistä asiantuntijavajeen vaikertaminen käy hyvästä esimerkistä. Se nyt kumminkin on tosiasia, ettei vika voi olla yksinomaan hierarkian alapäässä. Jo vanha sananlasku antaa ymmärtää, että heikosta päästä kärsii koko ruumis.
Jos työ olisi palkitsevaa ja ihmisarvoista, mitään työvoimapulaa ei olisi eikä asiantuntijoitakaan tarvittaisi, koska sellaisia saataisiin aivan omastakin takaa aikaiseksi. Mutta kun työ on lähinnä huonosti palkattua orjatyötä, niin ketä se houkuttelee? Ei ketään. Esimerkiksi palkka- ja palkkiojärjestelmät ovat täysin vinoutuneita. Joillekin maksetaan miljoonia siitä, etteivät tee mitään muuta kuin nostelevat optiorahoja ja toiset joutuvat suorastaan raatamaan saadakseen edes jotakin. Työajat ovat epäinhimilliset eikä mikään tunnu riittävän. Toisilla on työtä ja toisilla teetetään poissaolevienkin työt. Vaikka palkka muodollisesti maksetaan, niin työllä ei kuitenkaan ole mitään arvoa. Tuloksen tekeminen ohittaa työläisen mennen tullen. Jotta voittoa saataisiin vain entistä enemmän, niin tarvittava määrä työläisiä voidaan laittaa surutta menemään milloin tahansa.
Tympeintä tässä on kaiken kukkuraksi se, että poliittinen päätöksenteko nöyräilee näitä "tuloksentekijöitä", suorastaan selkä kyttyrällä pokkuroi. Lakko-oikeutta näverretään, urkintalakeja säädetään ja vanhuuden pakkotyö yritetään saada lailla aikaiseksi. Kaiken lisäksi mediassa hyppää kaikenlaista dosenttia, meediota ja yritteliäisyysasiamiestä vaikertamassa milloin työvoimapulaa milloin asiantuntijavajetta, milloin työhaluttomuutta, palkan korkeutta, sosiaalietuuksia ja kannustinloukkoja.
Sen sijaan vahingossakaan ei puututa suomalaisen työelämän johtajien aikaansaamattomuuteen ja osaamattomuuteen, mistä asiantuntijavajeen vaikertaminen käy hyvästä esimerkistä. Se nyt kumminkin on tosiasia, ettei vika voi olla yksinomaan hierarkian alapäässä. Jo vanha sananlasku antaa ymmärtää, että heikosta päästä kärsii koko ruumis.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.