En ois uskonu et sorruin kirjoittelemaan tänne palstoille, mut tää tilanne on niin sekava et haluisin kuulla muiden ihmisten mielipiteitä. 2008 syksyllä tutustuin yhteen mukavaan jätkään. Viime syksynä tajusin et oon korviani myöten ihastunut häneen, en oo tälläistä tunnetta kokenut koskaan aikasemmin, vaik kerran elämässäni olen seurustellut n. 2,5 vuotta 18-19-vuotiaana (nyt olen 22-vuotias) mutta tuntuu et en silloinkaan ole ollut yhtä ihastunut. Aiemmin syksyllä ennen kuin tajusin et olen ihastunut törmäsin erään toiseen jätkään baarissa joka sattumoisin tuntee tään jätkän johon oon vieläkin ihastunut. Tää "baarijätkä" ihastuikin minuun ja nähtiin jopa muutaman kerran ja olin hän luonani yötäkin, mtn sen kummempia ei kuitenkaan tapahtunut välillämme. Sainkin tietää että molemmat opiskelevat samassa koulussa ja liikkuvat suurin piirtein samoissa piireissä. Eräs ilta tunnustin tunteeni tällä jätkälle johon olen ihastunut, mutta sainkin tietää että hän seurustelee, viime syksystä lähtien. Tuntu et se oli isku vasten kasvoja, jos vain olisin tiennyt näistä tunteista aiemmin voisi tilanne nyt olla toisin. Tää toinen jätkä joka taas oli minuun ihastunut sai tietää et en ole yhtä kiinnostunut hänestä kuin tästä toisesta, omasta mielestäni oli hyvä vaan olla rehellinen vaikka varmaan tein tyhmästi ku kerkesimme tapailla yms.
Olen aivan tavattoman kranttu ihmissuhteissa, ja en halua seurustellu kenenkään sellaisen kanssa johon en ole korviani myöten ihastunut ja tunteet saisi tietenkin olla myös molemminpuoleisia. Ystäväni sanovat usein minulle että saisin melkein kenet vaan haluaisin, luonteeltani olen hyvin helppo ja monesti ihmiset ovat kehuneet kauniiksi ja söpöksi. Vaikka siitä tunteiden tunnustamisesta on jo kolmisen kuukautta, en silti saa tätä ihmistä pois mielestäni ja illat murehdin ja haikailen hänen peräänsä. Kyllä on vaikeita nää tunteet..
Olen aivan tavattoman kranttu ihmissuhteissa, ja en halua seurustellu kenenkään sellaisen kanssa johon en ole korviani myöten ihastunut ja tunteet saisi tietenkin olla myös molemminpuoleisia. Ystäväni sanovat usein minulle että saisin melkein kenet vaan haluaisin, luonteeltani olen hyvin helppo ja monesti ihmiset ovat kehuneet kauniiksi ja söpöksi. Vaikka siitä tunteiden tunnustamisesta on jo kolmisen kuukautta, en silti saa tätä ihmistä pois mielestäni ja illat murehdin ja haikailen hänen peräänsä. Kyllä on vaikeita nää tunteet..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kukaan haluu sellasta, jolla juttuu oman kaverin kanssa...
Niinpä niin, kunpa vaan oisin tiennyt tään asian aiemmin. Tää elämä on välillä niin perseestä.
Perseestä.
ollaan... ;)