Kuinka opetetaan ettei pentu saa purra?

Minusta edes "kevyitä nippaisuja" ei tarvita. Tai jos tarvitaan, niin se osoittaa, ettei omistaja ole viitsinyt perehtyä sellaisiin kasvatusmenetelmiin, joissa koira opetetaan tavoille positiivisin keinoin. Vai mitä kaikkea pikkulapsen pitäisi tehdä, jotta "nippaisisit kevyesti" sitä nenälle?

Aloittajalle, nykyään pitäisi jo olla itsestään selvää, että niitä kasvatustapoja, joissa kehotetaan opettamaan jotain pakottamalla ja väkivallalla, ei enää käytetä. Eikä cavalierin kokoisen koiran kouluttamiseen "nippaisuilla" tai muillakaan käsiksikäymisillä pitäisi mitenkään olla tarvetta. Isommankin rodun saa positiivisilla menetelmillä tottelemaan. Käypä ajatuksella läpi niitä parempia oppaita, ja unohda "tehokkuus". Joku koira oppii yhdestä kerrasta, joku toinen vähän hitaammin ja varsin itsepäisille tarvitaan vielä pidempi aika. Tehokas opetustapasi on ollut silloin, jos pystyt valehtelematta sanomaan, että kaikki koulutustuokionne olivat taatusti sekä sinun että koiran mielestä hauskoja. Muuten olet jossain vaiheessa mennyt siitä, mistä aita oli matalin. Vaikka koiraa pitäisi opettaa jostain pahasta tavasta pois (ei siis pelkästään jotain uusia toivottuja temppuja), niin tervepäinen koira oppii kaiken kyllä positiivisella vahvistamisella.

Muutenkin kannattaa lukea niitä kirjoja ajatuksella, koska kaikki koirat eivät tee samoja tuhmuuksia. Pureminen ei ole kaikkien pentujen ongelma, joten turha poimia etukäteen joku mahdollinen murhe ja miettiä, miten juuri siihen puuttuisi. Kun alusta lähtien alkaa opettaa pentua tavoille positiivisilla keinoilla, niin moni ikävä piirre saattaa jäädä ilmestymättä kokonaan.

positiivinen... kirjoitti:

Minusta edes "kevyitä nippaisuja" ei tarvita. Tai jos tarvitaan, niin se osoittaa, ettei omistaja ole viitsinyt perehtyä sellaisiin kasvatusmenetelmiin, joissa koira opetetaan tavoille positiivisin keinoin. Vai mitä kaikkea pikkulapsen pitäisi tehdä, jotta "nippaisisit kevyesti" sitä nenälle?

Aloittajalle, nykyään pitäisi jo olla itsestään selvää, että niitä kasvatustapoja, joissa kehotetaan opettamaan jotain pakottamalla ja väkivallalla, ei enää käytetä. Eikä cavalierin kokoisen koiran kouluttamiseen "nippaisuilla" tai muillakaan käsiksikäymisillä pitäisi mitenkään olla tarvetta. Isommankin rodun saa positiivisilla menetelmillä tottelemaan. Käypä ajatuksella läpi niitä parempia oppaita, ja unohda "tehokkuus". Joku koira oppii yhdestä kerrasta, joku toinen vähän hitaammin ja varsin itsepäisille tarvitaan vielä pidempi aika. Tehokas opetustapasi on ollut silloin, jos pystyt valehtelematta sanomaan, että kaikki koulutustuokionne olivat taatusti sekä sinun että koiran mielestä hauskoja. Muuten olet jossain vaiheessa mennyt siitä, mistä aita oli matalin. Vaikka koiraa pitäisi opettaa jostain pahasta tavasta pois (ei siis pelkästään jotain uusia toivottuja temppuja), niin tervepäinen koira oppii kaiken kyllä positiivisella vahvistamisella.

Muutenkin kannattaa lukea niitä kirjoja ajatuksella, koska kaikki koirat eivät tee samoja tuhmuuksia. Pureminen ei ole kaikkien pentujen ongelma, joten turha poimia etukäteen joku mahdollinen murhe ja miettiä, miten juuri siihen puuttuisi. Kun alusta lähtien alkaa opettaa pentua tavoille positiivisilla keinoilla, niin moni ikävä piirre saattaa jäädä ilmestymättä kokonaan.

Lue lisää

Kyllä vanhemmatkin koirat nippaisevat jos pentu menee liian pitkälle,mutta nippaiseminen ei satu se tuntuu vain _hieman_ epämiellyttävältä.Ja nippaisemalla en tarkoita luunappia joka sattuu varsinkin naaman alueella vaikka yrittäisi kuinka hiljaa.Ja jos käytän ns. fyysisiä toruja(esim. se nippaisu) niin koitan niitä ensin itseeni.Tehokkuus ei ole tärkeää,vaan toimivuus ja se ettei koira älä pelkäämään kättä.

Ja tiedän että cava on useimmiten sellainen "lelli" mutta koirien piirteissä on suuria eroja jopa sisarustan välillä.Että jos tuollainen rämäpää sattuisi kohdalle niin ei olisi aivan pihalla.

Ja minusta ylempi vinkki oli ihan hyvä.Sillä uskon että jos kävelisit pennun ohi hyvät housut/hame jalassa ja koira syöksyy niitä repimään niin siinä ei huomioimattomuutta voi käyttää.Jäähy voisi toimia,mutta kun kiikutat koiraa jäähylle niin sehän voi oppia että "Jipii,purin mammaa jalkaan ja pääsin syliin!" mutta kyllä jotkut voivat oppia että joutuu jäähylle jos repii.

Ja vielä positiivinen...Onko sinulla itsellä koiraa? Haluaisin puhua omista kokemuksista en kirjojen neuvoista joita saatellaan "kaunistella" toimimattomaksi.

Lisää vinkkejä kiitos.

Tyrypyry kirjoitti:

Kyllä vanhemmatkin koirat nippaisevat jos pentu menee liian pitkälle,mutta nippaiseminen ei satu se tuntuu vain _hieman_ epämiellyttävältä.Ja nippaisemalla en tarkoita luunappia joka sattuu varsinkin naaman alueella vaikka yrittäisi kuinka hiljaa.Ja jos käytän ns. fyysisiä toruja(esim. se nippaisu) niin koitan niitä ensin itseeni.Tehokkuus ei ole tärkeää,vaan toimivuus ja se ettei koira älä pelkäämään kättä.

Ja tiedän että cava on useimmiten sellainen "lelli" mutta koirien piirteissä on suuria eroja jopa sisarustan välillä.Että jos tuollainen rämäpää sattuisi kohdalle niin ei olisi aivan pihalla.

Ja minusta ylempi vinkki oli ihan hyvä.Sillä uskon että jos kävelisit pennun ohi hyvät housut/hame jalassa ja koira syöksyy niitä repimään niin siinä ei huomioimattomuutta voi käyttää.Jäähy voisi toimia,mutta kun kiikutat koiraa jäähylle niin sehän voi oppia että "Jipii,purin mammaa jalkaan ja pääsin syliin!" mutta kyllä jotkut voivat oppia että joutuu jäähylle jos repii.

Ja vielä positiivinen...Onko sinulla itsellä koiraa? Haluaisin puhua omista kokemuksista en kirjojen neuvoista joita saatellaan "kaunistella" toimimattomaksi.

Lisää vinkkejä kiitos.

Lue lisää

Oikeastaan vanhemmat koirat näykkäisevät,eivät nippaise.Anteeksi kirjoitusvirhe.
Ja kyllä se näykkäiseminen hampailla tuntuu varmaan enemmän kuin tuo pehmeällä sormella nippaiseminen.

Tyrypyry kirjoitti:

Kyllä vanhemmatkin koirat nippaisevat jos pentu menee liian pitkälle,mutta nippaiseminen ei satu se tuntuu vain _hieman_ epämiellyttävältä.Ja nippaisemalla en tarkoita luunappia joka sattuu varsinkin naaman alueella vaikka yrittäisi kuinka hiljaa.Ja jos käytän ns. fyysisiä toruja(esim. se nippaisu) niin koitan niitä ensin itseeni.Tehokkuus ei ole tärkeää,vaan toimivuus ja se ettei koira älä pelkäämään kättä.

Ja tiedän että cava on useimmiten sellainen "lelli" mutta koirien piirteissä on suuria eroja jopa sisarustan välillä.Että jos tuollainen rämäpää sattuisi kohdalle niin ei olisi aivan pihalla.

Ja minusta ylempi vinkki oli ihan hyvä.Sillä uskon että jos kävelisit pennun ohi hyvät housut/hame jalassa ja koira syöksyy niitä repimään niin siinä ei huomioimattomuutta voi käyttää.Jäähy voisi toimia,mutta kun kiikutat koiraa jäähylle niin sehän voi oppia että "Jipii,purin mammaa jalkaan ja pääsin syliin!" mutta kyllä jotkut voivat oppia että joutuu jäähylle jos repii.

Ja vielä positiivinen...Onko sinulla itsellä koiraa? Haluaisin puhua omista kokemuksista en kirjojen neuvoista joita saatellaan "kaunistella" toimimattomaksi.

Lisää vinkkejä kiitos.

Lue lisää

Positiivinen... ilmoittautuu ;-) ja kyllä minulla on koiria. Ovat kaikki olleet cavalieria huomattavasti isompaa rotua, joten kokemukset on koettu isommassa mittakaavassa. Olipa hyvää tai huonompaa. Joukossa on ollut unelmakilttiä ja tosirämäpäätä.

Itse epäilen koiran jäähyttämistä koulutuskonstina. Vaikka sitä kaikenmaailman nanny-ohjelmien perusteella lapsille saatetaan menestyksellisesti käyttää, niin aikuisella ja lapsella on yhteinen kieli. Aikuinen voi kertoa lapselle, miksi tämä joutui jäähylle, ja ikävuosistaan riippuen lapsi enemmän tai vähemmän ymmärtää jälkikäteisen rangaistuksen idean. Koiralle et ikinä pysty kertomaan, mikä jäähytyksen logiikkana mielestäsi on. Se oppii kyllä kenties olemaan kiltisti (ehkä aikaa myöten muutenkin). Mutta syy-seuraus-suhde jää todennäköisesti selviämättä eli koiran maailmassa jäähylle joutui, koska mamma niin määräsi eikä siksi, että tuli revittyä mamman pyhähousut.

Koiralaumassa pennut tosiaan joutuvat kokemaan vanhempien koirien ärähdyksiä. Mutta jos vanhemmat koirat ovat tervepäisiä, ne myös sietävät pentujen tohelointia jonkin verran (niitä eivät harmita pyhähousut), ja osaavat automaattisesti mitoittaa ärähdyksensä oikein. Ihmisellä se valitettavasti monesti ontuu, ajoituksesta nyt puhumattakaan. Koirilla kun on toisilleen se yhteinen kieli, joka ihmisellä on vain toisen ihmisen kanssa.

Kirjojen neuvoista puhuin siksi, että ei ole mieltä alkaa tässä toistamaan erilaisia hyviä positiivisia konsteja, joilla saada oletettu ongelma pois koiralta, jota ei ole vielä edes olemassa. Ja jolle ei kenties koskaan oletettua ongelmaa synny. Muista, että koirat eivät ole yksittäisten ongelmien kimppuja vaan kokonaisuuksia plussineen ja miinuksineen. Mitä paremmin sisäistät positiivisten koulutusmenetelmien perusteet mieluusti ennen koiran hankkimista, sen todennäköisemmin teillä tulee olemaan koirasi kanssa hauskaa opetellessanne yhteiskuntakelpoisia sääntöjä. Jos siis aikanaan koiran hankit.

positiivinen... kirjoitti:

Positiivinen... ilmoittautuu ;-) ja kyllä minulla on koiria. Ovat kaikki olleet cavalieria huomattavasti isompaa rotua, joten kokemukset on koettu isommassa mittakaavassa. Olipa hyvää tai huonompaa. Joukossa on ollut unelmakilttiä ja tosirämäpäätä.

Itse epäilen koiran jäähyttämistä koulutuskonstina. Vaikka sitä kaikenmaailman nanny-ohjelmien perusteella lapsille saatetaan menestyksellisesti käyttää, niin aikuisella ja lapsella on yhteinen kieli. Aikuinen voi kertoa lapselle, miksi tämä joutui jäähylle, ja ikävuosistaan riippuen lapsi enemmän tai vähemmän ymmärtää jälkikäteisen rangaistuksen idean. Koiralle et ikinä pysty kertomaan, mikä jäähytyksen logiikkana mielestäsi on. Se oppii kyllä kenties olemaan kiltisti (ehkä aikaa myöten muutenkin). Mutta syy-seuraus-suhde jää todennäköisesti selviämättä eli koiran maailmassa jäähylle joutui, koska mamma niin määräsi eikä siksi, että tuli revittyä mamman pyhähousut.

Koiralaumassa pennut tosiaan joutuvat kokemaan vanhempien koirien ärähdyksiä. Mutta jos vanhemmat koirat ovat tervepäisiä, ne myös sietävät pentujen tohelointia jonkin verran (niitä eivät harmita pyhähousut), ja osaavat automaattisesti mitoittaa ärähdyksensä oikein. Ihmisellä se valitettavasti monesti ontuu, ajoituksesta nyt puhumattakaan. Koirilla kun on toisilleen se yhteinen kieli, joka ihmisellä on vain toisen ihmisen kanssa.

Kirjojen neuvoista puhuin siksi, että ei ole mieltä alkaa tässä toistamaan erilaisia hyviä positiivisia konsteja, joilla saada oletettu ongelma pois koiralta, jota ei ole vielä edes olemassa. Ja jolle ei kenties koskaan oletettua ongelmaa synny. Muista, että koirat eivät ole yksittäisten ongelmien kimppuja vaan kokonaisuuksia plussineen ja miinuksineen. Mitä paremmin sisäistät positiivisten koulutusmenetelmien perusteet mieluusti ennen koiran hankkimista, sen todennäköisemmin teillä tulee olemaan koirasi kanssa hauskaa opetellessanne yhteiskuntakelpoisia sääntöjä. Jos siis aikanaan koiran hankit.

Lue lisää

Ahaa,kiitos positiivinen...
Tietenkään en ole sulkenut huomioimattomuutta pois vaan "opetussuunnitelmana" olisi huomioimattomuus ja jos ei edes pientä edistystä tapahdu(Tämä tarkoittaa pitkää aikaa) niin olisin valmis kokeilemaan toista taktiikkaa.
Anteeksi jos sait tekstistäni ikävän sävyn.

Aivan,tuo jäähy on tosiaan hieman arveluttava sillä koirahan pitäisi saada sinne nopeasti ja se nopea vienti saattaa muuttua tahtomattakin heitoksi.Ja koirahan saavuttaa silti päämääränsä,saada emännän huomiota.
Mutta sitten joskus kun on esim. ne hyvät kalliit housut, ja koira repii kinttuja , jos koira riehuu kovasti, tai jos koira jyrsii todella kovaa nilkkoja niin silloin on vaikea olla huomioimatta.
Todella moni sanoo että koira pitää viedä silloin jäähylle rauhoittumaan,mutta eikö koira riemastu yhä enemmän jos se näkee taas rakkaan omistajansa ollessaan hetken rauhassa.Toki moni koira on silti rauhallisempi mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Ja nippaiseminen on minusta ihan hyväksyttävä keino,se ei satuta eikä traumatisoi koiraa.Mutta jos jollakin on huonoja kokemuksia joistakin tavoista kertokaa toki täällä.

Nämä puremisen lopettamiset ovat aika vaikea aihe.Olen nähnyt kuinka saksanpaimenkoiran pentua tartutaan niskasta ja ravistellaan(ei voimakkaasti mutta kuitenkin),enkä pitänyt lainkaan näkemästäni.Sen siis voi jättää kokonaan ehdottamatta.Varsinkin saksanpaimenkoirat ovat saaneet kärsiä näistä kovista keinoista.

Kyllä koira on vaativa elukka mutta kunnon koulutuksen jälkeen elämä koiran kanssa maksaa sen moninkertaisesti takaisin.-erään koira ihmisen sanoma

Mutta tapoja on monenlaisia puremisen lopettamiseksi,mutta tapoja jotka satuttavat tai tuntuvat todella epämukavilta tai jopa traumatisoivat koiraa tulisi jättää ehdottamatta.

Mutta entäs tämä vinkki "Koiran purressa heitä jotakin kilisevää esim. avaimet jonkin matkan päähän lattialle,jolloin useimmat koirat lopettavat puremisen ja johda koiran toivuttua ihmetyksestä pureminen leluun."
Tätä mietin että voisin soveltaa sitä huomioimattomuuteen.Kokemuksia tästä taktiikasta,myös uusia saa ehdottaa.

Tyrypyry kirjoitti:

Ahaa,kiitos positiivinen...
Tietenkään en ole sulkenut huomioimattomuutta pois vaan "opetussuunnitelmana" olisi huomioimattomuus ja jos ei edes pientä edistystä tapahdu(Tämä tarkoittaa pitkää aikaa) niin olisin valmis kokeilemaan toista taktiikkaa.
Anteeksi jos sait tekstistäni ikävän sävyn.

Aivan,tuo jäähy on tosiaan hieman arveluttava sillä koirahan pitäisi saada sinne nopeasti ja se nopea vienti saattaa muuttua tahtomattakin heitoksi.Ja koirahan saavuttaa silti päämääränsä,saada emännän huomiota.
Mutta sitten joskus kun on esim. ne hyvät kalliit housut, ja koira repii kinttuja , jos koira riehuu kovasti, tai jos koira jyrsii todella kovaa nilkkoja niin silloin on vaikea olla huomioimatta.
Todella moni sanoo että koira pitää viedä silloin jäähylle rauhoittumaan,mutta eikö koira riemastu yhä enemmän jos se näkee taas rakkaan omistajansa ollessaan hetken rauhassa.Toki moni koira on silti rauhallisempi mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Ja nippaiseminen on minusta ihan hyväksyttävä keino,se ei satuta eikä traumatisoi koiraa.Mutta jos jollakin on huonoja kokemuksia joistakin tavoista kertokaa toki täällä.

Nämä puremisen lopettamiset ovat aika vaikea aihe.Olen nähnyt kuinka saksanpaimenkoiran pentua tartutaan niskasta ja ravistellaan(ei voimakkaasti mutta kuitenkin),enkä pitänyt lainkaan näkemästäni.Sen siis voi jättää kokonaan ehdottamatta.Varsinkin saksanpaimenkoirat ovat saaneet kärsiä näistä kovista keinoista.

Kyllä koira on vaativa elukka mutta kunnon koulutuksen jälkeen elämä koiran kanssa maksaa sen moninkertaisesti takaisin.-erään koira ihmisen sanoma

Mutta tapoja on monenlaisia puremisen lopettamiseksi,mutta tapoja jotka satuttavat tai tuntuvat todella epämukavilta tai jopa traumatisoivat koiraa tulisi jättää ehdottamatta.

Mutta entäs tämä vinkki "Koiran purressa heitä jotakin kilisevää esim. avaimet jonkin matkan päähän lattialle,jolloin useimmat koirat lopettavat puremisen ja johda koiran toivuttua ihmetyksestä pureminen leluun."
Tätä mietin että voisin soveltaa sitä huomioimattomuuteen.Kokemuksia tästä taktiikasta,myös uusia saa ehdottaa.

Lue lisää

Ehdottamasi avainkonsti on ihan pätevä, sillä saa ainakin huomion pois senhetkisestä pahanteosta. Edellyttää tietysti, että sinulla on avaimet samassa hetkessä ulottuvillasi.

Mutta edelleen. Kun sinulla ei vielä sitä koiraa ole, jolla ei myöskään puremisongelmaa ole, niin vinkkien keräily tuntuu oudolta. Sen sijaan, että oikein ajatuksen kanssa perehtyisit pennun kouluttamiseen alusta lähtien jollain positiivisella vahvistavalla menetelmällä. Ja hyväksyisit, että koira on kokonaisuus eikä yksittäisten ongelmien kokoelma.

Jos auto ei kulje, toimit eri tavoin riippuen siitä, onko moottori hajonnut vai bensa loppunut. Jos itkeä pillität, ennuste sen loppumiselle on erilainen riippuen siitä, onko joku läheisesi sairastunut vakavasti, katsoitko nyyhkyleffan vai kenties iskit varpaasi kipeästi kiveen. Ymmärrätkö, ei missään ongelmassa ratkaisun pidä perustua ulkoisiin merkkeihin vaan siihen, mikä on ongelman todennäköinen syy. Muuten tulet vain poistaneeksi ulkoiset merkit, mutta syy jää jäljelle. Ja kuitenkin kuikuilet edelleen vinkkejä, millä oletetun koiran saa olemaan purematta, vaikka koiraa tai puruongelmaa ei ole. Ja jos sitten olisi, niin pitäisi pyrkiä selvittämään, onko kyseessä pennun liiallinen riehakkuus, onko se jotenkin kipeä, pureeko pelokkuuttaan tms. Jos koira on pelkopurija, niin nippailu nenälle ei todennäköisesti asiaa paranna ;-/ Ja jos se kiukuttelee jostain kivuistaan, niin onko kohtuullista nippailla?

Omalla useamman koiran kokemuksella voin sanoa, että jokainen on yksilö. Juuri kun olen kaikkitietävyydessäni onnitellut itseäni, että "nyt pärjään vaikka minkä kanssa" (typerää, mutta totta), niin uusi koira on tuonut uudet kujeet. Joukossa on ollut huomattavan arka, jonka ongelma tosin ei ilmennyt puremisena, ja sen rohkaiseminen oli piiiitkä tie. Seuraava oli älytön rämäpää, jonka lisärohkaiseminen olisi johtanut allikkoon. Kaikki koirat ovat olleet samaa rotua, joten sekään ei selitä eroja. Nykyään tiedän jo hiukan paremmin. Odotan, kun uusi pentu tulee taloon, tarkkailen sitä ja pohdin sitten normaalin tapakoulutuksen ohella, miten mahdollisista ongelmista selvitään. Jos niitä tulee. On nimittäin se enkelikin nähty, joka teki kaiken pyydetyllä tavalla heti kun käsitti, mitä pyydettiin. Eikä ikinä tehnyt mitään tuhmuuksia.

positiivinen... kirjoitti:

Ehdottamasi avainkonsti on ihan pätevä, sillä saa ainakin huomion pois senhetkisestä pahanteosta. Edellyttää tietysti, että sinulla on avaimet samassa hetkessä ulottuvillasi.

Mutta edelleen. Kun sinulla ei vielä sitä koiraa ole, jolla ei myöskään puremisongelmaa ole, niin vinkkien keräily tuntuu oudolta. Sen sijaan, että oikein ajatuksen kanssa perehtyisit pennun kouluttamiseen alusta lähtien jollain positiivisella vahvistavalla menetelmällä. Ja hyväksyisit, että koira on kokonaisuus eikä yksittäisten ongelmien kokoelma.

Jos auto ei kulje, toimit eri tavoin riippuen siitä, onko moottori hajonnut vai bensa loppunut. Jos itkeä pillität, ennuste sen loppumiselle on erilainen riippuen siitä, onko joku läheisesi sairastunut vakavasti, katsoitko nyyhkyleffan vai kenties iskit varpaasi kipeästi kiveen. Ymmärrätkö, ei missään ongelmassa ratkaisun pidä perustua ulkoisiin merkkeihin vaan siihen, mikä on ongelman todennäköinen syy. Muuten tulet vain poistaneeksi ulkoiset merkit, mutta syy jää jäljelle. Ja kuitenkin kuikuilet edelleen vinkkejä, millä oletetun koiran saa olemaan purematta, vaikka koiraa tai puruongelmaa ei ole. Ja jos sitten olisi, niin pitäisi pyrkiä selvittämään, onko kyseessä pennun liiallinen riehakkuus, onko se jotenkin kipeä, pureeko pelokkuuttaan tms. Jos koira on pelkopurija, niin nippailu nenälle ei todennäköisesti asiaa paranna ;-/ Ja jos se kiukuttelee jostain kivuistaan, niin onko kohtuullista nippailla?

Omalla useamman koiran kokemuksella voin sanoa, että jokainen on yksilö. Juuri kun olen kaikkitietävyydessäni onnitellut itseäni, että "nyt pärjään vaikka minkä kanssa" (typerää, mutta totta), niin uusi koira on tuonut uudet kujeet. Joukossa on ollut huomattavan arka, jonka ongelma tosin ei ilmennyt puremisena, ja sen rohkaiseminen oli piiiitkä tie. Seuraava oli älytön rämäpää, jonka lisärohkaiseminen olisi johtanut allikkoon. Kaikki koirat ovat olleet samaa rotua, joten sekään ei selitä eroja. Nykyään tiedän jo hiukan paremmin. Odotan, kun uusi pentu tulee taloon, tarkkailen sitä ja pohdin sitten normaalin tapakoulutuksen ohella, miten mahdollisista ongelmista selvitään. Jos niitä tulee. On nimittäin se enkelikin nähty, joka teki kaiken pyydetyllä tavalla heti kun käsitti, mitä pyydettiin. Eikä ikinä tehnyt mitään tuhmuuksia.

Lue lisää

Näitä vinkkejä keräilen siksi että kun se koira tulee olisi hyvä tietää heti alusta asti erilaisia koulutustapoja,koirathan ovat erilaisia.

Mutta minulle tuo pureminen on ollut hieman vaikea kohta.Neuvoja on erilaisia mutta kuinka moni toimii? Ja pureminen on muutenkin mielestäni hyvä saada pois sillä ei ole kiva jos cavan kokoinen koira leikkii lapsen kanssa ja puree samalla.

Mutta vinkkien keräily olemattomalle koiralle ei ole mielestäni outoa,etsinhän minä apua puremiseen vaikka ongelmaa ei olekkaan,mutta näiden ongelmien enaaltaehkäisy on tärkeää.

Tyrypyry kirjoitti:

Näitä vinkkejä keräilen siksi että kun se koira tulee olisi hyvä tietää heti alusta asti erilaisia koulutustapoja,koirathan ovat erilaisia.

Mutta minulle tuo pureminen on ollut hieman vaikea kohta.Neuvoja on erilaisia mutta kuinka moni toimii? Ja pureminen on muutenkin mielestäni hyvä saada pois sillä ei ole kiva jos cavan kokoinen koira leikkii lapsen kanssa ja puree samalla.

Mutta vinkkien keräily olemattomalle koiralle ei ole mielestäni outoa,etsinhän minä apua puremiseen vaikka ongelmaa ei olekkaan,mutta näiden ongelmien enaaltaehkäisy on tärkeää.

Lue lisää

täällä kun kysyy neuvoja ongelmiinsa, niin ekana on joku aina sanomassa että sun olis pitäny jo ennen koiranhankintaa opetella tuommoiset asiat. Ja lukea kirjoja. No mutta mitenkäs tässä ketjussa: kielletään etukäteen opettelusta! Outoa. Ymmärrän toki että koirien luonteet on erilaisia. Mutta pääasiassa kaikki pennut leikkiessä puree käsiä. Ja ei ole hyvä jos vahingossa rohkaisee sen jatkumiseen. Joten minusta on hyvä opetella etukäteen kuinka johdonmukaisesti toimii jos koiranpentu alkaa pureskella jatkuvasti.

Ajateltavaa jäähylle rankaisuksi viemisestä...
Koiranpentu pitäisi alusta asti opetta positiivisella tavalla yksinoloon, niin että sille ei tule eroahdistusta. Sotii kyllä tämän rankaisujäähyttämisen/eristämisen kanssa!!! Minä en ainakaan pentuni kanssa harrasta jäähyjä. Opetus on meillä vielä kesken, joten en ole oikea neuvomaan ongelmassassi.

LLLLLL kirjoitti:

täällä kun kysyy neuvoja ongelmiinsa, niin ekana on joku aina sanomassa että sun olis pitäny jo ennen koiranhankintaa opetella tuommoiset asiat. Ja lukea kirjoja. No mutta mitenkäs tässä ketjussa: kielletään etukäteen opettelusta! Outoa. Ymmärrän toki että koirien luonteet on erilaisia. Mutta pääasiassa kaikki pennut leikkiessä puree käsiä. Ja ei ole hyvä jos vahingossa rohkaisee sen jatkumiseen. Joten minusta on hyvä opetella etukäteen kuinka johdonmukaisesti toimii jos koiranpentu alkaa pureskella jatkuvasti.

Ajateltavaa jäähylle rankaisuksi viemisestä...
Koiranpentu pitäisi alusta asti opetta positiivisella tavalla yksinoloon, niin että sille ei tule eroahdistusta. Sotii kyllä tämän rankaisujäähyttämisen/eristämisen kanssa!!! Minä en ainakaan pentuni kanssa harrasta jäähyjä. Opetus on meillä vielä kesken, joten en ole oikea neuvomaan ongelmassassi.

Lue lisää

Jäähy tosiaan on hieman arveluttava vaikka sitä monet suositteleekin.
Mutta nyt olen löytänyt uuden tavan jos se pentu sittenkin roikkuu hienoissa housuissa,tussi!
Eli tarvitaan tussi,sellainen joka haisee pahalle ja jos koira repii niin sellainen nenän eteen.(Ja sitä EI saa avata.)
Onko joku täällä koittanut tussia?

LLLLLL kirjoitti:

täällä kun kysyy neuvoja ongelmiinsa, niin ekana on joku aina sanomassa että sun olis pitäny jo ennen koiranhankintaa opetella tuommoiset asiat. Ja lukea kirjoja. No mutta mitenkäs tässä ketjussa: kielletään etukäteen opettelusta! Outoa. Ymmärrän toki että koirien luonteet on erilaisia. Mutta pääasiassa kaikki pennut leikkiessä puree käsiä. Ja ei ole hyvä jos vahingossa rohkaisee sen jatkumiseen. Joten minusta on hyvä opetella etukäteen kuinka johdonmukaisesti toimii jos koiranpentu alkaa pureskella jatkuvasti.

Ajateltavaa jäähylle rankaisuksi viemisestä...
Koiranpentu pitäisi alusta asti opetta positiivisella tavalla yksinoloon, niin että sille ei tule eroahdistusta. Sotii kyllä tämän rankaisujäähyttämisen/eristämisen kanssa!!! Minä en ainakaan pentuni kanssa harrasta jäähyjä. Opetus on meillä vielä kesken, joten en ole oikea neuvomaan ongelmassassi.

Lue lisää

Palaan hiukan keskusteluun. Kommenttisi tässä ketjussa tapahtuneesta etukäteen opettelun kieltämisestä täytyy liittyä minun viesteihini, koska pääosin olen ainoa, joka aloittajan kanssa juttua on käynyt. Siksipä huomautan, että teit hätäisiä johtopäätöksiä. Minä nimenomaan kehotin hankkimaan tietoa. Lukemaan kirjoja ja muodostamaan niistä kokonaisvaltaisempaa näkemystä. Mutta yhdessä viestissä (taisi olla ensimmäinen vastaus minulle) aloittaja selkeäsanaisesti tyrmäsi kirjojen neuvot. Eli ennen kuin kommentoit hupsuja, lue, mitä kukin tosiasiassa on kirjoittanut.

On hyvä todellakin opetella koiranomistamista ja mielellään vielä ennen kuin pentu tosiaan on edes talossa. Aloittajalla pennunhankintaa ei käsittääkseni ole kuitenkaan näköpiirissä, mutta siitä huolimatta hän haluaa nähdä pennun erillisten ongelmien kimppuna. Jos toisaalta lukee kirjoja, kuten hän väittää tehneensä, niin silloin oppii "ajattelemaan koiraksi". Ja silloin oppii hyviä keinoja, joilla pennulla mahdollisesti ilmenevät ongelmat saadaan karsittua - olipa ongelma pureminen tai jokin muu. Mutta jos lähtee aloittajan tielle, että etsii vastauksia vain oletettuihin yksittäisiin ongelmiin (eikä perehdy mihinkään kokonaisvaltaisemmin), niin hetken päästä on kysymässä neuvoa johonkin toiseen ongelmaan. Ja vastausten laatu riippuu ihan siitä, kuka kulloinkin viitsii vaivautua vastaamaan. Kirjoihin perehtymällä oppii koiran ja ihmisen eroavaisuuksia, oppii tajuamaan, miten pennun/koiran kanssa voi elää arkipäivässä eikä pelkästään rämpimään ongelmasta toiseen.

Ja ihan puremisongelmasta vielä yleensä. Kaikki pennut ei pure käsiä, vaikka periaatteessa niin väitit. Itselläni on ollut tämän suhteen 50-50, ja ne, jotka eivät ole purreet pentuna, ovat yleensä olleet muutenkin luonteeltaan helpompia. Jopa hiukan pehmeitä, joille "nippailu" (josta ketjun alkupuolella kinattiin) olisi ollut ehdottomasti liikaa. Ja nekin, jotka ovat olleet härkäpäisempiä ja tosiaan myös yrittäneet pureksia, ovat oppineet ilman nippailuja. Minulla on tehonnut esim. selkeä "ei" silloin, kun pentu on jo osannut "ein" merkityksen. Sitä ennen olen käyttänyt esim. kiljahdusta "ai" tai jonkinlaista murahdusta, joka on yrittänyt mukailla aikuisen koiran ärähdystä pennulle. Joka tapauksessa olen yrittänyt viestiä pennun tasolla, ja mitä pienempi pentu, sitä enemmän sen käsitemaailma on ihan perusasioissa. Eli perustoiminnoissa eikä missään ihmeellisissä vippaskonsteissa, jotka kyllä voivat hämmentää sen sillä kerralla olemaan tekemättä jotain pahaa, mutta eivät taatusti valaise pennulle pätkän vertaa, mikä aiheutti vippaskonstin käytön. Homman pointti oli kuitenkin se, että kaikki koirat eivät pure edes pentuna. Eli siinä mielessä aloittajan näkemys, että pennulla voi olla jokin tietty ongelma, on vähän hassu. Koska samalla "korjauskonstilla" ei ehkä pärjääkään jonkin toisen ongelman kanssa, joka aloittajalla kenties aikanaan olevalla pennulla kenties aikanaan esiintyy.

positiivinen... kirjoitti:

Palaan hiukan keskusteluun. Kommenttisi tässä ketjussa tapahtuneesta etukäteen opettelun kieltämisestä täytyy liittyä minun viesteihini, koska pääosin olen ainoa, joka aloittajan kanssa juttua on käynyt. Siksipä huomautan, että teit hätäisiä johtopäätöksiä. Minä nimenomaan kehotin hankkimaan tietoa. Lukemaan kirjoja ja muodostamaan niistä kokonaisvaltaisempaa näkemystä. Mutta yhdessä viestissä (taisi olla ensimmäinen vastaus minulle) aloittaja selkeäsanaisesti tyrmäsi kirjojen neuvot. Eli ennen kuin kommentoit hupsuja, lue, mitä kukin tosiasiassa on kirjoittanut.

On hyvä todellakin opetella koiranomistamista ja mielellään vielä ennen kuin pentu tosiaan on edes talossa. Aloittajalla pennunhankintaa ei käsittääkseni ole kuitenkaan näköpiirissä, mutta siitä huolimatta hän haluaa nähdä pennun erillisten ongelmien kimppuna. Jos toisaalta lukee kirjoja, kuten hän väittää tehneensä, niin silloin oppii "ajattelemaan koiraksi". Ja silloin oppii hyviä keinoja, joilla pennulla mahdollisesti ilmenevät ongelmat saadaan karsittua - olipa ongelma pureminen tai jokin muu. Mutta jos lähtee aloittajan tielle, että etsii vastauksia vain oletettuihin yksittäisiin ongelmiin (eikä perehdy mihinkään kokonaisvaltaisemmin), niin hetken päästä on kysymässä neuvoa johonkin toiseen ongelmaan. Ja vastausten laatu riippuu ihan siitä, kuka kulloinkin viitsii vaivautua vastaamaan. Kirjoihin perehtymällä oppii koiran ja ihmisen eroavaisuuksia, oppii tajuamaan, miten pennun/koiran kanssa voi elää arkipäivässä eikä pelkästään rämpimään ongelmasta toiseen.

Ja ihan puremisongelmasta vielä yleensä. Kaikki pennut ei pure käsiä, vaikka periaatteessa niin väitit. Itselläni on ollut tämän suhteen 50-50, ja ne, jotka eivät ole purreet pentuna, ovat yleensä olleet muutenkin luonteeltaan helpompia. Jopa hiukan pehmeitä, joille "nippailu" (josta ketjun alkupuolella kinattiin) olisi ollut ehdottomasti liikaa. Ja nekin, jotka ovat olleet härkäpäisempiä ja tosiaan myös yrittäneet pureksia, ovat oppineet ilman nippailuja. Minulla on tehonnut esim. selkeä "ei" silloin, kun pentu on jo osannut "ein" merkityksen. Sitä ennen olen käyttänyt esim. kiljahdusta "ai" tai jonkinlaista murahdusta, joka on yrittänyt mukailla aikuisen koiran ärähdystä pennulle. Joka tapauksessa olen yrittänyt viestiä pennun tasolla, ja mitä pienempi pentu, sitä enemmän sen käsitemaailma on ihan perusasioissa. Eli perustoiminnoissa eikä missään ihmeellisissä vippaskonsteissa, jotka kyllä voivat hämmentää sen sillä kerralla olemaan tekemättä jotain pahaa, mutta eivät taatusti valaise pennulle pätkän vertaa, mikä aiheutti vippaskonstin käytön. Homman pointti oli kuitenkin se, että kaikki koirat eivät pure edes pentuna. Eli siinä mielessä aloittajan näkemys, että pennulla voi olla jokin tietty ongelma, on vähän hassu. Koska samalla "korjauskonstilla" ei ehkä pärjääkään jonkin toisen ongelman kanssa, joka aloittajalla kenties aikanaan olevalla pennulla kenties aikanaan esiintyy.

Lue lisää

Anteeksi jos tarkoitit tuon viestisi ainoastaan LLLLLL:lle,mutta kyllä kaikki koirat purevat pentuina.Suu on koiranpentujen käsi,eli kaikki kiinnostavat,niin ihmisten kädet ja muun ruumin osat joutuvat usein purruksi.Ja koirat leikkivät aluksi hampaillaan ihmisten kanssa,kun eivät oikein muulla tavalla osaa.Ja tuo kiljahtaminen saattaa aluksi toimia mutta jotkut koirat innostuvat siitä.
Ja puremisella tarkoitan sitä puremista pentuna,enkä pelkopuremista,kipupuremista yms.
Koira on yksilö ja kaikille ei välttämättä sovi sama taktiikka,sen vuoksi etsinkin täältä vinkkejä.

On mukavaa kun joku kokeneempi koiranomistaja on täällä kertomassa kokemuksiansa.Ne todella saavat näkökentän avartumaan ja aivot miettimään vielä enemmän.

Tyrypyry kirjoitti:

Anteeksi jos tarkoitit tuon viestisi ainoastaan LLLLLL:lle,mutta kyllä kaikki koirat purevat pentuina.Suu on koiranpentujen käsi,eli kaikki kiinnostavat,niin ihmisten kädet ja muun ruumin osat joutuvat usein purruksi.Ja koirat leikkivät aluksi hampaillaan ihmisten kanssa,kun eivät oikein muulla tavalla osaa.Ja tuo kiljahtaminen saattaa aluksi toimia mutta jotkut koirat innostuvat siitä.
Ja puremisella tarkoitan sitä puremista pentuna,enkä pelkopuremista,kipupuremista yms.
Koira on yksilö ja kaikille ei välttämättä sovi sama taktiikka,sen vuoksi etsinkin täältä vinkkejä.

On mukavaa kun joku kokeneempi koiranomistaja on täällä kertomassa kokemuksiansa.Ne todella saavat näkökentän avartumaan ja aivot miettimään vielä enemmän.

Lue lisää

Vastasin kyllä LLLLLL:lle, mutta saahan täällä vapaasti kommentoida kuka vaan mitä vaan! Ja kerroin hänelle omista kokemuksistani, joiden mukaan kaikki pennut eivät pure pentuna. Syytä en tiedä eikä ole tullut mieleen asiaa koskaan kauheasti miettiäkään. Mutta kuten jo kerroin, 50%:lla omista koiristani on pentuna tuota purutaipumusta esiintynyt ja toisella 50% taas ei.

Muuten olin ajatellut jo pysytellä poissa tästä varsinaisesta purukeskustelusta (vastasin siis vain L...:n väärään tulkintaan aiemmista kommenteistani). Mutta on mielenkiintoista huomata, että kun kerroin omista kokemuksistani eli niistä tavoista, jotka minulla ovat toimineet, tyrmäät myös ne ("tuo kiljahtaminen saattaa aluksi toimia mutta jotkut koirat innostuvat siitä"). Sinänsä hauska huomata, että itsekin tuossa tulet sanoneeksi, että pennut ovat erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle - eikä soveltuvaa vippaskonstia voi siis etukäteen tietää. Jostain syystä haluat kuitenkin keräillä nimenomaan niitä vippaskonstivinkkejä, vaikka pentua tai puruongelmaa ei ole. Eikä niinollen tietoa siitä, mikä kenties on pennun puruongelman taustalla. Yhdellä omistani se oli todennäköisesti melkomoinen eroahdistus kasvattajan luota. Koko ongelma laantui muutaman kiljahduksen säestyksellä sitä myöten, kun pentu lakkasi kaipaamasta emoa ja sisaruksia ja sopeutui uuteen laumaansa. Jonkin erityisen taktiikan keksiminen pentua varten olisi ollut tarpeetonta.

Mutta en tosiaan ("ällä"n väärään väitteeseen liittyen) ole kieltämässä keneltäkään tiedonhankintaa. Itse en usko, että tällä tavalla mitään järkevää tietoa voi saada, koska peräänkuuluttamani kokonaisnäkemys koirista yleensä tai eri kasvatus"filosofioista" jää puuttumaan. Mutta jokainen toki toimii ja toivottavasti tulee myös onnelliseksi tyylillään. Ja ehkä olen väärässä. Ehkä, jos sinulla joskus suunnittelemasi pentu tulee olemaan (ja sillä puruongelma), satut muistamaan juuri sellaisen vippaskonstin, joka sitten juuri sille pennulle toimii.

positiivinen... kirjoitti:

Vastasin kyllä LLLLLL:lle, mutta saahan täällä vapaasti kommentoida kuka vaan mitä vaan! Ja kerroin hänelle omista kokemuksistani, joiden mukaan kaikki pennut eivät pure pentuna. Syytä en tiedä eikä ole tullut mieleen asiaa koskaan kauheasti miettiäkään. Mutta kuten jo kerroin, 50%:lla omista koiristani on pentuna tuota purutaipumusta esiintynyt ja toisella 50% taas ei.

Muuten olin ajatellut jo pysytellä poissa tästä varsinaisesta purukeskustelusta (vastasin siis vain L...:n väärään tulkintaan aiemmista kommenteistani). Mutta on mielenkiintoista huomata, että kun kerroin omista kokemuksistani eli niistä tavoista, jotka minulla ovat toimineet, tyrmäät myös ne ("tuo kiljahtaminen saattaa aluksi toimia mutta jotkut koirat innostuvat siitä"). Sinänsä hauska huomata, että itsekin tuossa tulet sanoneeksi, että pennut ovat erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle - eikä soveltuvaa vippaskonstia voi siis etukäteen tietää. Jostain syystä haluat kuitenkin keräillä nimenomaan niitä vippaskonstivinkkejä, vaikka pentua tai puruongelmaa ei ole. Eikä niinollen tietoa siitä, mikä kenties on pennun puruongelman taustalla. Yhdellä omistani se oli todennäköisesti melkomoinen eroahdistus kasvattajan luota. Koko ongelma laantui muutaman kiljahduksen säestyksellä sitä myöten, kun pentu lakkasi kaipaamasta emoa ja sisaruksia ja sopeutui uuteen laumaansa. Jonkin erityisen taktiikan keksiminen pentua varten olisi ollut tarpeetonta.

Mutta en tosiaan ("ällä"n väärään väitteeseen liittyen) ole kieltämässä keneltäkään tiedonhankintaa. Itse en usko, että tällä tavalla mitään järkevää tietoa voi saada, koska peräänkuuluttamani kokonaisnäkemys koirista yleensä tai eri kasvatus"filosofioista" jää puuttumaan. Mutta jokainen toki toimii ja toivottavasti tulee myös onnelliseksi tyylillään. Ja ehkä olen väärässä. Ehkä, jos sinulla joskus suunnittelemasi pentu tulee olemaan (ja sillä puruongelma), satut muistamaan juuri sellaisen vippaskonstin, joka sitten juuri sille pennulle toimii.

Lue lisää

Tarkoituksenani ei ole suoralta kädeltä tyrmätä ehdotuksia vaan pohtia erilaisia keinoja,eli pyrin olemaan tyrmäämättä ehdotuksia.Jotkut keinot epäilyttävät mm. tuo kiljahdus että jos en osaa ajoittaa sitä tai jos koira innostuu,äitini sanoo että olen liian pessimistinen,mutta en mahda mitään jos pohdin jos se koira olisikin täys"hirviö".Onhan negatiivinen ajattelu välillä ihan hyvästä mutta minulla taitaa mennä se yli : )

Mutta sitten kun koira tuleekin niin taidan vain tarkkailla pentua pari päivää ja tehdä sitten koiralle sopiva "opetussuunnitelma" kuten aikaisemmin olit neuvonut.
Et taida tietääkkään miten paljon sinusta on ollut apua!

Tyrypyry kirjoitti:

Näitä vinkkejä keräilen siksi että kun se koira tulee olisi hyvä tietää heti alusta asti erilaisia koulutustapoja,koirathan ovat erilaisia.

Mutta minulle tuo pureminen on ollut hieman vaikea kohta.Neuvoja on erilaisia mutta kuinka moni toimii? Ja pureminen on muutenkin mielestäni hyvä saada pois sillä ei ole kiva jos cavan kokoinen koira leikkii lapsen kanssa ja puree samalla.

Mutta vinkkien keräily olemattomalle koiralle ei ole mielestäni outoa,etsinhän minä apua puremiseen vaikka ongelmaa ei olekkaan,mutta näiden ongelmien enaaltaehkäisy on tärkeää.

Lue lisää

olis hyvä olla tosiaan se koiruus enne ku ruvetaa kuritus menetelmii funtsii hei OIKEESTI!!!!

Tyrypyry kirjoitti:

Oikeastaan vanhemmat koirat näykkäisevät,eivät nippaise.Anteeksi kirjoitusvirhe.
Ja kyllä se näykkäiseminen hampailla tuntuu varmaan enemmän kuin tuo pehmeällä sormella nippaiseminen.

Lue lisää

kokeileppa näpäyttää ittees tiilellä nenää ja tuu sanoo sattuko......idiootti...

Tyrypyry kirjoitti:

Ahaa,kiitos positiivinen...
Tietenkään en ole sulkenut huomioimattomuutta pois vaan "opetussuunnitelmana" olisi huomioimattomuus ja jos ei edes pientä edistystä tapahdu(Tämä tarkoittaa pitkää aikaa) niin olisin valmis kokeilemaan toista taktiikkaa.
Anteeksi jos sait tekstistäni ikävän sävyn.

Aivan,tuo jäähy on tosiaan hieman arveluttava sillä koirahan pitäisi saada sinne nopeasti ja se nopea vienti saattaa muuttua tahtomattakin heitoksi.Ja koirahan saavuttaa silti päämääränsä,saada emännän huomiota.
Mutta sitten joskus kun on esim. ne hyvät kalliit housut, ja koira repii kinttuja , jos koira riehuu kovasti, tai jos koira jyrsii todella kovaa nilkkoja niin silloin on vaikea olla huomioimatta.
Todella moni sanoo että koira pitää viedä silloin jäähylle rauhoittumaan,mutta eikö koira riemastu yhä enemmän jos se näkee taas rakkaan omistajansa ollessaan hetken rauhassa.Toki moni koira on silti rauhallisempi mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Ja nippaiseminen on minusta ihan hyväksyttävä keino,se ei satuta eikä traumatisoi koiraa.Mutta jos jollakin on huonoja kokemuksia joistakin tavoista kertokaa toki täällä.

Nämä puremisen lopettamiset ovat aika vaikea aihe.Olen nähnyt kuinka saksanpaimenkoiran pentua tartutaan niskasta ja ravistellaan(ei voimakkaasti mutta kuitenkin),enkä pitänyt lainkaan näkemästäni.Sen siis voi jättää kokonaan ehdottamatta.Varsinkin saksanpaimenkoirat ovat saaneet kärsiä näistä kovista keinoista.

Kyllä koira on vaativa elukka mutta kunnon koulutuksen jälkeen elämä koiran kanssa maksaa sen moninkertaisesti takaisin.-erään koira ihmisen sanoma

Mutta tapoja on monenlaisia puremisen lopettamiseksi,mutta tapoja jotka satuttavat tai tuntuvat todella epämukavilta tai jopa traumatisoivat koiraa tulisi jättää ehdottamatta.

Mutta entäs tämä vinkki "Koiran purressa heitä jotakin kilisevää esim. avaimet jonkin matkan päähän lattialle,jolloin useimmat koirat lopettavat puremisen ja johda koiran toivuttua ihmetyksestä pureminen leluun."
Tätä mietin että voisin soveltaa sitä huomioimattomuuteen.Kokemuksia tästä taktiikasta,myös uusia saa ehdottaa.

Lue lisää

Ensinnäkin perhetilanteesta ja koiristani. Meillä on siis kaksi aikuista ihmistä, kaksi koiraa (spanielipentu sekä vanha monirotuinen), kolme lasta, jotka vilkkaita poikia, kaksi alle kouluikäistä.

Meillä on puremiseen (siis siihen pennun järsimiseen) käytetty tekniikkaa, että käsi kuonon ympärille, ei voimaa käyttäen, murahdus, ja kun koira rauhoittuu, yleensä samantien, niin annetaan luu tilalle. Poikien kanssa on tehty niin, että opetettu, että lapsi pysähtyy, ei lähde juoksemaan pakoon, vaan pysähtyy. Ja aikuinen on heti tulossa hätiin, toimien samoin kuin aiemmin. Sama homma, jos jyrsii huonekaluja. Koska jyrsimisen tarvetta ei pysty estämään, ja se kuuluu pennun elämään kiinteästi, opetetaan pienestä asti, että mitä saa jyrsiä. Ja usko pois, se luu on koirallekin se mieluisin kohde:)

Kaikkiinaiset äkkinäiset liikkeet innostavat pentua riehumaan. Niistä pyritään pois kaikin keinoin, eli lapsia muistuttamalla. Jos leikki muuttuu missä vaan rajuksi, käsky ei, ja rauhoittuminen. Vanha koira taas saa ihan vapaasti pistää omat rajansa pennulle, ja tekikin hienosti ja nopeasti sai perille oman kantansa. Meillä ihmisillä taas, äänensävy on matala, ääntä ei koroteta, vaan päinvastoin. Minkäänlaisia nippaisuja ja väkivaltaa ei tarvitse. Ei edes voimankäyttöä.

Mutta ei nämä konstit olis toimineet moniin palveluskoiriin likikään yhtä tehokkaasti, spanielin pennun ja sakemannin pennun toimintatarmo on valtavan erilainen, kun taas luontainen käytöskin. Jo sen pienen jyrsimisen kanssa. Miten sen sanoisi, spanieli on "hienosuinen", se kanniskelee tavaroitakin kauniisti ja löysällä otteella. Sakemanni taas saa yhdellä innokkaalla puraisulla esim. hampaat kengästä läpi :) Luontaisesti tulee kiljahdettua takuulla, kun vaikkapa 13-viikkoinen sakemanni pääsee yllättäen kokeilemaan akillesjännettä pienillä hampaillaan. Spanielin jyrsiminen on ihan eri kaliiberia, mutta luuta sitten jyrsii ihan toisella voimalla.

Itse en ole lähtenyt siihen, että heitän sitä kilisevää tms, ihan siitä syystä, että oma käsi ja ei kulkevat aina mukana. En yksinkertaisesti muistaisi pitää niitä kilinäkolina purkkeja joka pöydän kulmalla ja pihalla. Nuo sumutteet taas... Eipä niillä ole mitään tehoa, vaikka niitä markkinoidaankin sillä, että se muka estäisi koiran jyrsimisen. Joillakin koirilla ne tuntuvat vain lisäävän jyrsimisintoa, eli ilmeisesti maistuvat vastustamattomilta :)