Nostan tämän tekstin toisaalta, jottei hautaudu huomaamatta.
"Ammattitaudit ja vakuutusturva Knock on InserancDoc31.3.2010 16:02 Hyvä, että HS tarttuu viimein erittäin vakavan asian yhteen kulmaan.
Toivottavasti jatkavat selvittämistyötään myös työssään pysyvästi sairastuneiden kohtaloon julmaan.
Sammon eli Sampo Oyj:n yhtiökokoukseen osallistuu toivoni mukaan uusia potilasosakkeenomistajia.
Yhtiökokous on loistava areena tuoda esiin kysymyksiä heti vastattavaksi Ifin toiminnasta vastaaville konsernin johtajille. Esimerkiksi vakuutuslääkäreistä, Sammon vaalirahoituksesta jne. "
Nimenomaan tuo "...työssään pysyvästi sairastuneiden kohtaloon julmaan." lausahdus osuu kohdalleni. Miten te olette muut pärjänneet taloudellisesti? Mikä on tulevaisuus, kun työkyky on mennyt? Erakoituu kotona, kun oireita tulee vähäisistäkin kontakteista eri altisteisiin. Työhön paluu on mahdotonta eikä työnantaja näe muuta vaihtoehtoa kuin irtisanominen pitkän sairausloman jälkeen. Ammattitautidiagnoosi ei turvaa tulevaisuutta. Työkyvyttömyyseläkkeelle, oikeammin pitäisi olla tapaturmaeläkkeelle, ei pääse. Kelan korvaukset eivät koske ammattitautisia eikä työkkärikään ole pelastus. Uudelleen koulutus ei ole ongelmia poistava. Minkälainen on sosiaaliturva sairastuneelle? Onko kuulolla saman kohtalon kokeneita, jotka olette kenties ratkaisseet tämän ongelman? Mikä siis neuvoksi?
"Ammattitaudit ja vakuutusturva Knock on InserancDoc31.3.2010 16:02 Hyvä, että HS tarttuu viimein erittäin vakavan asian yhteen kulmaan.
Toivottavasti jatkavat selvittämistyötään myös työssään pysyvästi sairastuneiden kohtaloon julmaan.
Sammon eli Sampo Oyj:n yhtiökokoukseen osallistuu toivoni mukaan uusia potilasosakkeenomistajia.
Yhtiökokous on loistava areena tuoda esiin kysymyksiä heti vastattavaksi Ifin toiminnasta vastaaville konsernin johtajille. Esimerkiksi vakuutuslääkäreistä, Sammon vaalirahoituksesta jne. "
Nimenomaan tuo "...työssään pysyvästi sairastuneiden kohtaloon julmaan." lausahdus osuu kohdalleni. Miten te olette muut pärjänneet taloudellisesti? Mikä on tulevaisuus, kun työkyky on mennyt? Erakoituu kotona, kun oireita tulee vähäisistäkin kontakteista eri altisteisiin. Työhön paluu on mahdotonta eikä työnantaja näe muuta vaihtoehtoa kuin irtisanominen pitkän sairausloman jälkeen. Ammattitautidiagnoosi ei turvaa tulevaisuutta. Työkyvyttömyyseläkkeelle, oikeammin pitäisi olla tapaturmaeläkkeelle, ei pääse. Kelan korvaukset eivät koske ammattitautisia eikä työkkärikään ole pelastus. Uudelleen koulutus ei ole ongelmia poistava. Minkälainen on sosiaaliturva sairastuneelle? Onko kuulolla saman kohtalon kokeneita, jotka olette kenties ratkaisseet tämän ongelman? Mikä siis neuvoksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olut viisas , niin olisin alkanut tosissani sairastaa päätäni .
Sekin tunnissa tutkittiin, nuppi, ja hyväksi havaittiin. Ei vikaa, ei moitteita vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta. Miten jatkuu? Miten olette toimineet ja pärjänneet?
Kotona sairastuneille se voi olla ainut vaihtoehto:
- vakuutus ei varmasti korvaa yhtään mitään
- koko perhe sairastuu, myös lapset
- sairaana ja työkyvyttömänä ei ole varaa kahteen asuntoon - pakko asua homekodissa
- koko irtaimisto vaatteineen on usein hävitettävä
- kaikki lääkärilaskut ja tutkimukset on maksettava itse
jne...
Itsemurha on monelle kotona sairastuneelle vaihtoehto myös tutkimusten mukaan (STM:n tiedote):
Tutkimus homeongelman psykososiaalisista vaikutuksista:
Homeongelmassa voi mennä terveys, koti ja elämänhalu
Homeongelmasta on muodostunut taloudellisesti ja inhimillisesti erittäin vakava ongelma. Kodin homeongelmalle on tyypillistä seurausten kokonaisvaltaisuus: homeongelman vaikutukset tuntuvat kaikilla elämän osa-alueilla. Lähes kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kotitalouksissa home oli aiheuttanut terveydellisiä ongelmia, jotka koskivat tavallisesti useita perheenjäseniä. Erityinen huolenaihe perheissä oli lasten sairastelu.
Homeongelma aiheutti kaikille kyselyyn vastanneille välittömiä taloudellisia vaikeuksia. Yli puolet heistä oli joutunut ottamaan homeongelman vuoksi suuren lainan. Arkisen jaksamisen kannalta sosiaalisen verkoston ja lähiympäristön reaktiot ja suhtautuminen koettiin tärkeiksi. Usein homeongelma aiheutti kuitenkin ongelmia ihmissuhteissa ja sitä kautta saadun sosiaalisen tuen vähenemistä. Tutkimuksessa voitiin erottaa lähiympäristön kolmenlaista kielteistä suhtautumista, jotka kaikki liittyivät toisiinsa. Ensimmäisenä olivat homeongelmasta kärsivien syyttäminen ja syyllistäminen. Tähän saattoi osallistua esimerkiksi koko taloyhtiö. Syyllistämistä seurasi usein leimaaminen: homeongelman kohteeksi joutunutta saatettiin pitää luulosairaana, psyykkisesti vajaakykyisenä tai epärehellisenä. Kolmas tapa suhtautua negatiivisesti homeongelmasta kärsiviin oli lähiympäristön tapa arvottaa asioita: saatettiin esimerkiksi ryhtyä ajattelemaan, että homeongelman kohteeksi joutuneet ovat jotenkin itse ansainneet kohtalonsa.
Viranomaisten ymmärtämätön suhtautuminen koettiin epäoikeudenmukaisena. Viranomaisten puutteelliset tiedot vaikeuttavat homeongelmasta selviytymistä, samoin se, ettei lainsäädännössä ole varauduttu homekatastrofin kaltaisiin tilanteisiin. Avun saaminen koettiin usein vaikeaksi, ellei mahdottomaksi, ja tähän tilanteeseen törmättiin kaikkien viranomaistahojen kanssa. Puolet vastanneista on käynyt tai käy parhaillaan oikeutta tai odottaa homeongelmaa koskevan oikeudenkäynnin alkamista. Kokemukset oikeusviranomaisista olivat pääosin kielteisiä ja oikeusprosessi näytti olevan traumatisoiva. Kokemukset muista viranomaisista vaihtelivat enemmän, ja joukossa oli myös myönteisiä kokemuksia.
Useimpien vastaajien kohdalla asunnon homevauriot olivat niin vakavia, että ne johtivat asunnon menettämiseen. Lisäksi joidenkin vastaajien irtaimisto, vaatteet ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat niin homeen saastuttamia, että ne oli hävitettävä. Käytännössä tämä tarkoitti koko kodin menettämistä. Kodin ja sen mukana oman menneisyyden menettäminen johtavat perusturvallisuuden järkkymiseen. Vanhempien perusturvallisuuden järkkyminen heikentää lasten turvallisuudentunnetta. Kokonaisuudessaan homeongelma ja siitä johtuvat tapahtumat ovat omiaan vähentämään ongelman kokeneiden ihmisten psyykkistä hyvinvointia. Yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista poti kohtalaista tai vaikeaa masennusta. Viidennes kyselyyn vastanneista koki, että olisi parempi olla kuollut, ja joillakin vastanneilla oli suunnitelmia itsemurhan toteuttamiseksi.
Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että yksittäisistä, vaikeistakin elämänmuutoksista voi selviytyä, kun olosuhteet muuten ovat suotuisat. Omistusasunnon homevaurion yhteydessä vaikeita elämänmuutoksia kasautuu kuitenkin monia yksittäisen perheen kohdalle. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa näiden yksilöiden ja perheiden selviytyminen jää täysin heidän itsensä varaan. Vuosia jatkuva kamppailu terveydellisten, taloudellisten, oikeudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa jättää pysyvät jäljet yksilöihin ja perheisiin ja saattaa heikentää vakavasti heidän kykyään selviytyä tulevaisuudessa tavallisista elämänkriiseistä.
Ilmeisesti esitin niin vaikeita kysymyksiä sairastuneen toimeentulosta, ettei siihen ole tullut juurikaan vastauksia. Muutan kysymystäni hieman. Entä jos/kun te hyvät nyt jo altistuneet ja jo sairastuneet sairastutte vielä vakavammin = peruuttamattomasti, ja tuloksena on tuo aloitusviestissä oleva tilanne. Miten AIOTTE ratkaista toimeentulo-ongelmanne? Millä ja miten pärjäisitte?
Yhteiskunnan elättinä ja vahingonkorvauksilla.
Ei muuta tietä onneen.
sitä sinnitellään.
...ilmoittaudutaan työkkäriin vajaakuntoiseksi työnhakijaksi. Silloin saa lakisääteisen työttömyysturvan siihen asti kunnes pääsee työttömyyseläkkeelle. Työkkäri ei töihin ohjaa, koska yleensä on jo lääkärinlausuntoja vino pino, ettei sairaasta työntekijäksi ole vaikka eläkelääkärit muuta väittävät.
Tässä on vain yksi mutta, jos olet alle tietyn iän, en muista oliko se 55 v, katsotaan kumppanin tuloja. Jos olet avo- tai avioliitossa jäät niin sanotusti soittelemaan lehdellä. Laki on ihan älytön, mitä jos toinen ei haluakaan kustantaa toisen elatusta samassa osoiteessa? Toimeentulotukeakaan ei saa, jos on yhteinen osoite. Ollessani itse samassa jamassa, en jaksanut taistella eläkeyhtiön kanssa, olin niin sairas etteivät voimat enää riittäneet ja uuvuin valituskierrosrumbaan.
Olet vaikeassa tilanteessa. Toivotaan, että liittosi kestää, jos olet parisuhteessa. Kumppanin avulla itse selvisin. Mutta hirveän rankkaa ja nöyryyttävää se on ikänsä töitä tehneelle ja veronsa ja eläkkeensä maksaneelle. Luulisi terveyden menetyksen olevan riittävä ahdistuksen aihe, mutta pykäliä veivaaville lainlaatijoille ei mikään riitä: kyykytetään lisää kun voidaan; säästöä joka ainoa eläkehylky. En tiedä missä vaiheessa olet, mutta sanoisin, että älä jätä eläkkeenhakurumbaa kesken. Kierroksia lisää, sillä oikeudenmukaisuuden pitäisi toteutua edes jonkun kohdalla, omalla kohdallani jäin sitä vaille.
viestistäsi nimim. argh... Olen juuri tuossa kuvaamassasi tilanteessa: avioliitossa, alle 55 v. ja työkyvytön. Tulevaisuus on mitä on, jos sitä tulevaisuudeksi voi nimittää. Aivan kuin olisit omilla sanoillani kuvannut tätä toivotonta tilannetta "rankkaa ja nöyryyttävää se on ikänsä töitä tehneelle ja veronsa ja eläkkeensä maksaneelle". Niin monesta asiasta on ilman omaa tahtoaan joutunut luopumaan. Ei voi kuin ihmetellä, josko tällä olisi jokin suurempikin tarkoitus. Kiitos vielä kerran.
Jotta olisin säilyttänyt edes jonkinlaisen mielenterveyden, hakeuduin uuteen ammattiin johtavaan, - mutta harrastuspohjaiseen koulutukseen ja sen jälkeen tein freelance töitä vointini mukaan. Suosittelen sinulle samaa, tutki kaikki kiinnostavat kohteet koulutussektorilla, mutta ota huomioon ettei kukaan tue hankettasi. Itse pysyin järjissäni sen koulutuksen ansiosta ja sittemmin sen tarjoaman työn turvin.
Vein rinnakkain kahta hanketta, toinen toi töitä, toinen pysyi pään koossa pitävänä harrastuksena. Mutta kuten sanoin, ilman kumppanin ymmärrystä tilanteeni olisi ollut sietämätön. Kumpikin oli keskituloisia, en ollut "rikas tyttörukka", mutta onneksi rakkautta riitti.
Jokaisen pitäisi saada oma toimeentulonsa omalla työllään tai ansaitsemallaan eläkkeellä, siksi pidän lakia ihmisarvoa loukkaavana. Kun seuraavat vaalit tulevat, kannattaa alkaa kysellä, kuka ottaisi tehtäväkseen tämän perheen sisäisen "huoltovelvollisuuden" purkamisen. Ei se ole tätä päivää, 1800-luvulta lie peräisin.
Ps. koulutuspaikan valinta toi ongelmia. Ensimmäisessä oli kosteusvaurio, sairastuin muutaman tunnin oleskelusta. Toinen onnistui. Kirjoittele, keksitkö mitään.
ehdotuksista argh. Olen miettinyt asioita, ja siksi vastauksenikin on myöhässä. Freelance pohjalta voisi todella jotain ajatella tekevänsä. Toimeentulo olisi satunnaista, mutta sitä se on kuntokin. Mihinkään ei voi sitoutua vaan kaikki menee päivän kerrallaan. Rasittavaa ihmiselle, joka on tottunut hoitamaan suuria kokonaisuuksia ja organisoimaan omia ja sidosryhmiensä toimintoja.
Vasta kokeilin neljän tunnin oleilua tilassa, jonka pitäisi olla ok. Ilmastointi oli osan aikaa kokonaan pois (tietenkin kun on viikonloppu, niin säästetään). Samassa tilassa yksi hajuvesissä marinoitu naisihminen ja kaksi homeista. Yöllä kohtaus ja lisää lääkettä. Missä vaiheessa tulee vastaan se tilanne, kun keho ei enää kestä tätä maksimaalista lääkitystä? Kertoisitko minkätyyppistä freelance työtä Sinä löysit? Mitä sairauksia Sinulle tuli homealtistuksesta?
Terveiseni.
...olivat kipeimmät enkä toipunut ennalleen kokonaan, joskin elimistö korjasi itse itseään n. kymmenen vuoden aikana. Silloin kun minä sairastuin, ei ollut mitään tietoa homeista, taisin olla ekoja joille ehdotettiin keuhkokuumeen ja testien jälkeen homekoppialtistusta, jonka onneksi oma keuhkolääkärini kielsi vaikka työnantajan vakuutusyhtiö sitä vaati... säästyin siis kohtalokkailta seurauksilta, joista hän tiesi ja varoitti. Sanoi, etten selviäisi niistä. Aikaa tästä on kulunut yli 15 vuotta.
Oirehdin keväin ja syksyin rajummin infektioilla, muulloin olen vain sellainen homekoira, sairastun tosi olemattomasta ja haisemattomastakin kosteusvauriosta. Hajusteyliherkkyys jäi myös. Se on sääli, sillä rakastin hyviä tuoksuja. Nyt en kestä juuri mitään.
Opiskelin matkailu- ja taidealaa. Hyvää aivojumppaa ja toi paljon sosiaalia uusia kontakteja joita pidän yllä vaikka olen siirtynyt eläkkeelle.
Suhtauduin alkuun sairastumiseen kuin maailmanloppuun ja kädenvääntö eläkkeestä oli nujertaa vaan eipä loppujen lopuksi pystynyt minua selättämään. Jäin ilman lain suomaa eläketurvaa, mutta sinnittelin. Kyllä sinäkin selviät, älä lannistu.
Katkeruus syö voimia, se ei kannata. Eikä taaksepäin vilkuilu. Luovu siitäkin. Kun on sairastunut, on sairastunut, se on kohtalonkysymys, näin ajattelen enkä enää vänkää vastaan. Olen oppinut paitsi sairaudesta myös muista ihmisistä ja etenkin yhteiskunnasta ja lainsäädännöstä erittäin paljon. Vastatessani sinulle, kirjoitin eka kertaa koko palstalle, se kertoo siitä etten ole juuri asiaa hautonut.
Valoisampaa tulevaisuutta sinulle!
Katkeruus ei syö voimiani, päinvastoin.
Koen saavani mielihyvää, kun asiaani ratkon, autan samankaltaisessa tilanteessa olevia, pistän hakemuksiin ja lausuntopyyntöihin lakia rikoslakeineen valehteleville virkamiehille, yms.
Sielu lepää, kun huomaa pikkuvirkamiesten punttien tutisevan..
Vielä ei ole edetty tutkintapyyntöihin, eikä Lääninhallitukseen asti (virallisia teitä), mutta voi veljet, mikä todistenivaska kaapissani lepää :-)
Totesinkin jo taannoin, että nyt V***uilvat väärälle miehelle!
Sillä tiellä ollaan.