Panu Ståhlberg kirjoitti HS:ssa: "Pääsykokeiden tärkein funktio on mitata opiskelijan motivaatiota ja kiinnostusta haettavalle alalle. Jos on valmis lukemaan puoli vuotta yötä päivää pääsykoekirjoja, on melko todennäköistä, että ala kiinnostaa ja siitä haluaa myös valmistua."
Jos ei ole motivaatiota 3 vuotta opiskella lukiossa, voiko olla varmaa, että opiskelijalla on sitten motivaatiota opiskella 5 vuotta yliopistossa? Näyttää silti, ettei pitempiaikainen keskittymistaito puuttuu.
Jokaisessa maassa vaaditaan ehdottomasti lukion suoritusta, jotta voisi hakeutua yliopistoon. Suomi on ainoa maa, jossa voi mennä lastentarhasta suoraan yliopistoon, kuitenkin on tuo peruskoulun pakko vielä.
Yliopisto ja korkeakoulut on tarkoitettu korkeampana oppiahona jatkeeksi lukion opintoihin. Jos ei kykene opiskelemaan lukiossa, ne opiskelijat siirtyvät kymppiluokalle tai ammattikouluihin. Suomessa on näin, että jos ei kykene opiskelemaan tai muutenkaan opiskelu ei kiinnosta, voi lukion jättää väliin ja mennä suoraan yliopistoon.
Outoa on sekin, että lukiossa opettavilla opettajilla ei omalla olekaan yo-kirjoituksia, kun opettajaksi pääsee opiskelemaan ilman yot:ta niin kuin esim. opetusministeri Henna Virkkunen.
Kaikenlaisia iltalukiota on tarjolla, niin että voi aina yo-tulokset uusia. Muissa maissa ei riitä pelkästään yo-kirjoitukset, keskiarvo määräytyy koko lukioaikana saatuista arvosanoista yo-kirjoitukset.
Jos ei ole motivaatiota 3 vuotta opiskella lukiossa, voiko olla varmaa, että opiskelijalla on sitten motivaatiota opiskella 5 vuotta yliopistossa? Näyttää silti, ettei pitempiaikainen keskittymistaito puuttuu.
Jokaisessa maassa vaaditaan ehdottomasti lukion suoritusta, jotta voisi hakeutua yliopistoon. Suomi on ainoa maa, jossa voi mennä lastentarhasta suoraan yliopistoon, kuitenkin on tuo peruskoulun pakko vielä.
Yliopisto ja korkeakoulut on tarkoitettu korkeampana oppiahona jatkeeksi lukion opintoihin. Jos ei kykene opiskelemaan lukiossa, ne opiskelijat siirtyvät kymppiluokalle tai ammattikouluihin. Suomessa on näin, että jos ei kykene opiskelemaan tai muutenkaan opiskelu ei kiinnosta, voi lukion jättää väliin ja mennä suoraan yliopistoon.
Outoa on sekin, että lukiossa opettavilla opettajilla ei omalla olekaan yo-kirjoituksia, kun opettajaksi pääsee opiskelemaan ilman yot:ta niin kuin esim. opetusministeri Henna Virkkunen.
Kaikenlaisia iltalukiota on tarjolla, niin että voi aina yo-tulokset uusia. Muissa maissa ei riitä pelkästään yo-kirjoitukset, keskiarvo määräytyy koko lukioaikana saatuista arvosanoista yo-kirjoitukset.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun Panu ei jaksanut opiskella lukiossa, hän on näköjään joutunut väärään paikkaan.
Panun kuuluisi olla ammattiopistossa eikä yliopistolla. Oikeustieteellinen ei ole ammattiopisto, josta haetaan ammatti helpolla vaivalla.
Se ettei pingota lukiossa tuskaisena, vaan osaa priorisoida elämässään (muukin elämä maistuu kuin koulu) kertoo hyvin myös niistä taidoista, jota juristin ammatissa tarvitaan. Elämä ei ole pelkkää sokeaa suorittamista, vaan myös tiettyä "junailemista" ja sosiaalisia taitoja tarvitaan. Sekös sitten harmittaa sitä nenä kiinni kirjassa nyhvääjää, jonka ohi isommalla äo:lla siunatut panut kurvaavat pääsykokeissa. Pääsykokeissa nimenomaan mitataan kiinnostusta alalle, ja siinä vasta saa käsityksen siitä mihin on pyrkimässä. Lukio on ihan hyvä yleissivistävä koulu, mutta vasta yliopistossakin voi alkaa panostamaan opiskeluun kunnolla. Jokainen joka on pääsykokeet selvittänyt omaa kyllä hyvät valmiudet suoriutua myös opinnoista.
Täysin samaa mieltä! Lukio menestyksellä ja yliopistossa pärjäämisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Lukio on vaan yliarvostettu, eikä niillä opinnoilla ole juurikaan merkitystä opintomenestykseen oikiksessa.
Lukiossa raapaistaan vain lakitiedon kurssilla pintaa. Oikeustiede on siitä erikoinen, ettei lukiossa sitä opeteta. Pääsykoemotivaatio on ainoa keino mitata oikeata motivaatiota. Monien mielestä keskittyminen aiheisiin, jotka oikeasti eivät hyödytä heitä, on turhauttavaa.
Taitaa olla katkeran L-oppilaan parkua... Valitettavasti oikiksen pääsykokeessa pitää jotain osata muuta kuin esseekirjoitusta sarjakuvista..
On ymmärrettävää, että lukio-opinnoille tulisi antaa erityistä painoarvoa opiskelijavalinnoissa niille aloille, joilla osaaminen perustuu keskeisesti fysiikan, kemian ja matematiikan vahvaan hallintaan. Tällaisia ovat mm. lääkäri- ja DI-koulutus.
Lukion yhteiskunnalliset opinnot, kuten historia, antanevat hyvän pohjan yleishumanistisiin opintoihin. Vaikka juridiikka sinänsä lukeutuu yhteiskunnallisiin oppiaineisiin, ei luonnontieteisiin, eivät lukion yhteiskunnalliset opinnot juurikaan valmenna juriikan opintoihin. Tämä johtuu siitä, että yleishumanistiset opinnot perustuvat asiakokonaisuuksien suurpiirteiseen hallintaan kun taas juridiikan osaamisessa keskeistä on lukuisien pienten yksityiskohtien muodostaman "kudelman" hallinta, tuon järjestelmän oman, muista tieteistä poikkeavan sisäisen koherenssin ehdoilla. Lausutulla perusteella lukio-opinnot eivät anna riittävää valmiutta juridiikan opiskeluun, vaan tuo valmius on testattava pääsykokeilla.
Mitä tulee käsitykseen ammattiopinnoista, juridiikan tutkinto on mitä suurimmassa määrin ammattitutkinto, joka antaa pätevyyden tiettyjen oikeudellista osaamista edellyttävien ammattien harjoittamiseen.
Tarkoittaako tuo sitä, ettei oikeustiede kuuluu ns. korkeimpiin tieteelliisiin opintoihin, vaan ammattiopistojen puolelle?
Fiksumpi olisi luopua myös notaari- ja maisterivaiheesta ja antaa kaikille suora mahdollisuus lainmukaan pakollisista peruskoulun opinnoista suoraan tohtoriopintoihin.
Edellä mainitut valitukset kemian, fysiikan, historian ja matiikan lukion opinnoista. Nuo kaikki ovat tarpeellisia tuleville juristeille sekä tuomareille. Esimerkiksi tuomarin "kokemussäännöt" perustuvat nimenomaisesti kemian ja fysikan tuntemukseen. Matematiikka on esimerkiksi Espanjassa sisäänpääsykokeena oikikseen.
Eli mitäköhän se juristi sillä kemialla tai fysiikalla tekee? Ei niin yhtikäs mitään! Eikä matematiikalla. Niin kauan kuin lukioissa ei opeteta oikeustiedettä ja yhteiskunnalliset aineet ovat muutenkin aivan lapsipuolen asemassa, on pääsykokeet ehdottomasti säilytettävä. Pääsykokeet mittaavat ihmisen motivaation sille kyseiselle alalle, näin se vain on. Nykyään on vallalla ihmeellinen vimma tuhota ja purkaa kaikki historian saatossa hyväksi havaittu. Herra varjelkoon meitä saamasta riesaksemme vielä lisää näitä pelkän teorian hallitsevia, oikeasta elämästä tietämättömiä blondi-pissiksiä juristeiksi, ratkomaan ihmisten elämän ja kuoleman kysymyksiä vailla mitään asiaan vaadittavaa todellista kompetenssia. Ei työnteko opiskeluaikana ole pahasta, vaan hyvästä: se tuo sitä paljon kaivattua elämänkokemusta, jota ei missään kouluissa opita.
Joillekin tai useimmile näyttää todella vaikealta tottua siihen, ettei pääsykokeitä olisi. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa pääsevät kaikki sisään sen jälkeen kun lukio on suoritettu, mutta ulosmeno on nopea heti kun reputat tentissä. Ruotissa ja Eestissä nykyään valitaan opiskelijat lukion arvosanojen perusteella.
Onko yliopisto nyt se oikea paikka, jos ei kyetä opiskeluun lukiossa tai puuttuu kaikenlainen halu opiskeluun?
Oikeustieteen opettaminen kannattaisi jo ehkä aloittaa lastentarhassa...
Pääsykokeet on paljon parempi systeemi. Koska ns. pudotuspeli pitää jokatapauksessa järjestää, on parempi järjestää se ennen opiskelujen alkua. Ensiksikin tulisi helvetin kalliiksi järjestää kaikille niille parille tuhannelle oikikseen ym. haluavalle luentoja ja tenttejä, saatikaan löytää yliopistolta sopivia tiloja moisille massaluennoille. Toiseksi jatkuva pudotuspelihenki opinnoissa olisi äärimmäisen stressaavaa ja olisi myös epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka joutuvat käymään töissä opintojen ohella.
Lisäksi ne jotka tippuisivat huonon opintomenestyksen johdosta yliopistosta jäisivät tyhjän päälle. Aikaa menisi hukkaan enemmän kuin pelkkiin pääsykokeisiin lukiessa, mutta mitään ei jäisi käteen. Toisaalta kerran opinnoista pudonneet voisivat tietysti aloittaa uudestaan opinnot, jolloin he olisivat paremmassa asemassa uusiin opiskelijoihin nähden. Ihan niinkuin nytkin ovat vanhat ylioppilaat uusiin nähden. Luultavasti valmennuskurssibisneskin muuttuisi ratkaiseviin tentteihin valmentamiseksi. Eli mitään todellista muutosta ei tapahtuisi.
Miksi siis jotkut kannattavat toimivan systeemin muuttamista? Pelkät lukiopaperit eivät kerro mitään henkilön soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta korkeakouluun tai muallekaan.
No, siinähän motivoituneet voisivat ensimmäisen vuoden kuluessa osoittaa kykynsä opiskeluun, eikä menisi vuotta hukkaan pelkkään pääsykokeeseen lukiessa.
Pääsykokeekirjat ilmestyvät maaliskuun lopussa ja pääsykoe järjestetään kesäkuussa, lyhyellä matikalla lasken, että pääsykokeisiin kuluu maksimissaan 2,5 kuukautta, aika kaukana vuodesta siis. Haluaisin mielelläni kuulla miten saat tuhlattua peräti vuoden oikiksen pääsykokeisiin, taitaa kusta silloin jossain ihan muualla kuin itse systeemissä..
Edellin ne kirjoittaa, joka on todennäköisesti myös oikiksen proffa, tarkoitti, eka vuoden opiskelijoita, joilla on sitten aika surkeat tenttitulokset. Että mihin se motivaatio sitten pääsykokeiden jälkeen häviää?
Olin itse ainakin fuksivuotena ihan sekaisin kaikesta uudesta, puhumattakaan siitä, että tentit tuntuivat tosi vaikeilta, koska en osannut lukutekniikkaa. Ei se ole mistään motivaatiosta kiinni, jos fuksit eivät vedä huippuarvosanoja tenteistä.
Miksi ihan oikeasti halutaan poistaa jotain sellaista, joka oikeasti toimii? En rehellisesti sanottuna tiedä mikä muu olisi niin palkitsevaa kuin se, että 2,5 kk:n lukemisen jälkeen saa sen paksun kirjeen kotiin ja pääsee syksyllä todella opiskelemaan sitä alaa, joka kevään aikana on tullut yhä tutummaksi. Itse en varmastikaan näillä papereilla, jotka lukiosta jäi käteen olisi päässyt opiskelemaan yhtään minnekään! Kauppiksessahan oli yhtenä vuotena systeemi, että papereilla pääsi sisään. Eikö kukaan ole ihmetellyt miksei sitä enää ole? Ei tuo uusi systeemi vaan voi toimia mitenkään. Mitä käy tosiaan niille, joita ei kiinnosta lukiossa panostaa? Mitä heille sitten tehdään? Tiedän niin monia korkeakoulussa olevia opiskelijoita, joilla on huonot paperit lukiosta. Mitä heille sitten tulevaisuudessa käy, jos heiltä viedään kokonaan mahdollisuus päästä kouluun vain siksi, että lukio ei sattunut kiinnostamaan?
Tuskin niitä kavreitasi saunan taakse lopetettavaksi viedään. Toisaalta suomessa on niin monta yliopistoa ja ja ns. korkeakoulua, että pientä päätä hirvittää. - ei muuten, mutta korkeakouluttaminen on yhä enemmän riskialtista. Miksi opiskella reilut viisvuoota korkeakoulussa, jos sille ei saa mitään lisäarvoa, kuten parempaa liksaa.
Kysyn, pitääkö kaikista lukionkäyneistä -vallankaan kun nykyisin korkeakouun voi hakea myö ammattikoulu -pohjalta tulla korkeakoulu/ yliopito opiskelijoita? Vai olisiko niin, että osa lukion suorittaneistajoutusi "palaamaan" ammattikouluun?
En usko että suomessa koskaan mennään siihen, että vain lukiontodistuksella /ylioppilastodistuksella haettaisiin koulutuspaikkoja, mutta on hieman sääli, jos lukiovuosista, joihin osa ihmisistä -tiedän etteivät kaikki- on saattanut panostaa aikas paljon, jos ei muuten niin uskoen siihen, että siten voi ollaa tulevaisuudessa helpompi hakea opiskelupaikkaa.... Ja sitten on lukiossa niitä, jotka ovat siellä ikäänkuin päivähoidossa, vanhempien painostamina tai muuten vain kiusaamassa muita. - Myönnän edellisessä kärjistin hieman. Mutta mina toisinaan risoo se, että lukiosta annetaan kuva, kuin siellä opiskelu ja vielä enemmän siellä lujasti ja yritteliäästi opiskelu olisi vain nörttien tai vain asiasta tietämättömien hommaa; kun saman asian tai vielä arvokkaamman asian jatko-opiskelupaikan saa kuka hyvänsä muutenkin, kunhan vain lukaisee pääsykoekirjat.(..)
Yliopiston maisteritutkinto ja tohtori alkavat olla aika heikkoja tutkintoja Suomessa kun pelkästään luetaan ammattitaitoja eikä mitään tieteellistä ajattelua eikä laajempaa maailmakatsomusta.
Ne "laajemman maailmankatsomuksen ja tieteellisen ajattelun" opiskelijat valmistuttuaan valitsevat pääsääntöisesti maailmankatsomus- ja tieteellisen ajattelun uran mäkkärin luukulla. Onko-han ne vaan suo-rittamassa jota-kin yhteiskunnallista tutkimusta siellä luukulla eikä oikeasti työssä? Ne vissiin kirjottaa kokemuksistaan lisuria/väikkäriä???
En ihmettele, että suomalainen maisteritutkinnon suorittanut voisi joutua mäkkärille töihin. Kun moni yliopiston ala ei anna oikeastaan mitään, ei työpaikkaa, ja lisäksi, kun siihen opintoalaan on siirrytty vielä suoraan peruskoulusta, ilman lukion opintoja. Esimerkiksi valtiontiede, humanistiset alat tai kasvatustiede, jossa vaan luetaan helppoahkoa kirjallisuutta.
Eipä se "vaikeankaan" kirjallisuuden lukeminen ovia työelämässä avaa. On selvä, että oikiksen/lääkiksen/TKK:n käyneet omaavat senlaatuiset ammatilliset valmiudet, joille on oikeasti kysyntää. Humanistit vaan tekee hyvin ja taistelee siitä paikasta mäkkärin luukulla niiden vailla koulutusta olevien 16-kesästen kanssa, siellä on asiakaspalvelussa aikaa haaveilla ja märehtiä mitä maailman kirjallisuuden helppo- ja vaikeaselkoisissa teoksissa on tarinoitu :)
Lääksikseen, teknilliseen korkeakouluun ja kauppakorkeaan, sinne kyllä tarvitaan lukion opinnot.
Presidentin Halosen puoliso P. Arajärvi on yksi esimerkki OTT:stä, jolla ei ol lukion suoritusta. Huomasin, että aika nolonnääköisenä hän seisoo siellä Tarjan vieressä vappuonnitteluja kuuntelemassa.
Urpilainen ja Henna Virkkunenkin ovat suorittaneet kasvatustieteellisen ilman yo- tutkintoa. Vähän tuntuu oudolta, ettei opettaja koulussa ole itse käynyt lukiossa. Opettajalta odottaisi kyllä laajempaa sivistystä ja tietämystä. Nykyään kasvatustieteellisessä luetaan vähän niitä kirjoja lapsen kasvatuksesta ja siinä se.
Ei ole ihmettä, että kouluissa alkaa jo paljon eripuraa, kun opettajat ovat huonoja opettamaan.
Oikiksen tutkinto täytyisi jakaa kahteen:
OTM tuktinto, joka sisältää lukion opinnot ja antaisi pätevyyden vaativampiin tehtäviin kuten syyttäjään ja tuomariin; sekä OTA (oikeustieteellinen ammattitutkinto), joilla saa hoitaa pienempiä ei vaativia oikeustieteen tehtäviä.
Tämän humanistin viime kuun palkka oli kylläkin 3 500 euron tienoilla mikä ei ole oikkarikaveriin verrattuna suurenmoinen mutta minulle aivan riittävä. Aika lailla samoissa summissa muutkin tuttavat liikkuu. Missä ne paljon puhutut mäkkärihumanistit luuraa?
En toki kiellä ettei oikiksen kautta olisi mahdollista päästä parempipalkkaisiin duuneihin mutta ei nyt humanistinkaan tarvi ihan köyhäillä.
pahoittelen, että otan keskusteluun osaa, näin viestiketjun välissä, joka omasta mielestäni on aina hieman paheksuttavaa.
Edellinen viesti sisälsi niin paljon asia virheitä, että haluan välittömasti oikaista ne
Kelpoisuus opiskelijaksi suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa on säädetty yliopistolaissa (ko laista lisää myös tämän viestin lopussa)
Sama yliopistolaki koskee myös, kaikkia alempia, (kanditaatti) ja ylempiä (maisteri -mutta myös lääketieteen koulutusohjelmia (ihmis- ja eäinlääkis) koulutusohjelmia, siten siis korostettakoon vielä myös - toisin kuin edellinen kirjoittaja väitti teknillistä, kauppatieteellisiä tai lääketieteellisiä koulutusohjelmia EI tarvitse olla ylioppilas päästääkseen opiekelemaan n.n. tekniikan kandiksi (jota ei kai juurikaan edes tunneta kun kaikki valmistuvat di:si. Ja jos haluavat alemman tutkinnon suorittavat sen ammattikorkeakoulussa opiskelemalla insinööreiksi, kun taas kaikki "teknisiä" tieteitä yliopistolla opiskelevat ovat ennen valmistumistaan vain "teekkareita").
Sen sijaan hieman paremmin tiedetään seuraavat: kauppatieteiden kandeiksi tai maistereiksi tai edelleen lääketieteen kandeiks ja myöh. lisuriski voi opiskella ja sittemmin valmistua aivan hyvin ilman ylioppilaaksi tuloa.
Tarkennusta vielä yliopistolakiin sen mukaan kuten jo todettua opiskelijaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on tehnyt ylioppilastutkintoasetuksessa tarkoitetun tutkinnon, ammatillisen perustutkinnon tai vähintään
kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon.
Kelpoinen hakemaan on myös henkilö, jolla on ulkomainen
koulutus, joka antaa asianomaisessa maassa kelpoisuuden
vastaaviin korkeakouluopintoihin tai jolla yliopisto
toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja
valmiudet.
Edellämainittujen lähtövaatimusten lisäksi suomessa joutuu useimmat vielä pääsykokeisiin, riippumatta siitä kuinka hyvä pohjakoulutus on.
- Toki siinäkin on hieman vaihtelua. taide aineita opiskelemaan haluavat joutuvat tekemään usein useita ennakkotehtäviä, ennen varsinaista pääsykokeeseen pääsyä.
Joillekin aloille voi päästä avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen perusteella. On ollut teknillisä tieteitä joihin paikka on auennut hyvällä -jopa alle laudaturin kirjoittamisella matikasta.
Ja hiljattain sain kuulla, että eräs perhetututun kuopus saattaisi ehkä menestyä fiksu tietokilpailussa niin hyvin, että voisi saada opiskelupaikan Aalto yliopistosta niinkin. (Tai sitten se oli vain leukailua hänelle. Hän oli samassa joukueessa kuin allekirjoittanut,- joka vei tietokilpau skampamme voittoon).
Seuraavaksi hieman politiikkaa. On totta, että Opetusministeri, Filosofian lisensiaatti Henna Virkkunen (Kok.) ei ole ylioppilas. Sen sijaan uskallan laittaa pääni pantikisi siitä, että tasavallan presidentin puoliso, OTT (dem?) Arajärvi on kirjoittanut ylioppilaaksi, muistaakseni lyskasta.
Urpilaisen koulutustaustasta en tiedä muuta kuin, että hän on opettaja. Mutta, mitä luultavimmin hän kasvatustieteiden maisteri.
Lopuksi edellisen kirjoittama ajatus oikeustieteellisen tutkinnon jakamisesta kahtia oli mielenkiintoinen, vaikkakin suppea. Itse olen sitä mieltä, että aikamonen "maisteri-koulun" aloituspaikkoja voisi vähentää reilusti. Miten, sitten tulevaisuudessa muuten korkeakoutusta haluaisin vietävän eteenpäin onkin jo toisen viestin aihe. Mutta nykyinen, lyhyesti sanottuna koulutuksen inflatoiminen ei luvanne hyvää. - Tai ainakin moni meistä, kuten joku taisi jo todetakin haluaisi saada jotakin, kuten hieman paremman palkan "hyvitykseksi" opiskelusta
Sitä oikeustieteen ammatillista tutkintoa vastaa "oikeustradenomi", ajatuksena että nämä voisivat tehdä tiettyjä hommia joissa ei OTM-tutkinto ole tarpeen, mutta oikeustieteestä on hyvä olla kuitenkin kattava kuva (esim. käräjäoikeuksissa sihteerinä).