Suomesta puuttuu melkein kokonaan lämpimille maille tyypillinen yhdessäolokulttuuri, koska meillä suurin osa vuodesta on sisätiloissa vietettävää aikaa. Siinä suhteessa olemme aika tyypillinen pohjoisen Euroopan kulttuuri, jossa pubit ja epämääräiset juottolat ovat miltei ainoita areenoita rupatella ventovieraiden ihmisten kanssa. Pohjoiseurooppalaiset ovat vieläpä usein sen verran jähmeitä perustemperamentiltaan, että sydämet avautuvat vasta lievähkössä humalatilassa. Varsinkin pohjoismaissa ilmiö korostuu. Suomalaiset ovat jäykkiä ja surumielisiä ja skandinaavit ovat jäykkiä ja passiivisia.
Yksinäisyys voi siis johtua monien kohdalla kulttuurin rakenteista. Suomessa on myös käynyt niin, että suhteellisen lyhyessä ajassa meille on syntynyt yksi suurkaupunkialue, eli Helsingin seutu, jossa korostuu globaali suurkaupunkien ongelma, eli se, että ihmiset ovat hyvin yksinäisiä ja juurettomia. Joidenkin tutkimusten mukaan Helsingissä ja Lontoossa ihmiset välittävät naapureistaan kaikkein vähiten.
Helsingissä asuu myös kymmeniä tuhansia eri tavalla onnettomia nuoria sinkkuja. Heistä suurin osa on naisia, jotka ovat muuttaneet opiskelemaan Helsinkiin. Heille ei riitä kaikille edes huonoja miehiä ja monet suomalaiset naiset ovat sen verran perfektionistisia, että heille ei huono tai keskinkertainen mies kelpaa. Niinpä Helsingin seudun naisten surkea yksinäisyys korostuu varsinkin anonyymin nettimaailman syövereissä.
Reaalimaailmassa menestyvää opiskelijanaista ei sinkkuus sureta, mutta netissä on hyvä kasvottomana vuodattaa kaikki suru, pettymys ja katkeruus. Niinpä tilanne on siinä mielessä perverssi, että Suomessa on kymmeniä tuhansia sinkkunaisia, jotka kierrättävät muutamaa tuhatta komeaa ja hauskaa helsinkiläistä pelimiestä, koska Helsingissä sinkkunaisia on noin viisi kertaa enemmän kuin sinkkumiehiä.
Samalla nämä sinkkunaiset surevat vakituisen parisuhteen puutetta, ja vierestä sitä touhua katselevat sinkkumiehet muuttuvat pikkuhiljaa niin katkeriksi ja häiriintyneiksi, että heitä ei edes epätoivoinen kolmekymppinen "puhkinussittu lutka" voi kelpuuttaa partnerikseen. Sitähän netin valittajamiehet ihmettelevät. Miksi he eivät suuressa hulluudessaan ja fyysisessä vastenmielisyydessään kenellekään kelpaa. Myös maaseudulle peräkammarinpojiksi jääneet ammattikoulun käyneet nuoret miehet muuttuvat hyvin sekopäisiksi tajutessaan, että maaseudulla kaikille nuorille miehille ei riitä edes ei niin viehättävia naisia, koska naiset pakenevat suuriin kaupunkeihin pelimiesten suureksi iloksi.
Yksinäisyydelle voi olla myös sellainen kiusallinen syy, että hyvin suuri osa tavallisista ihmisistä on äärimmäisen tylsiä. Vaikka he olisivat kuinka mukavia, auttavaisia, herttaisia ja seurallisia, niin mikään ei voi kovin nopeasti poistaa heistä sitä tosiasiaa, että he eivät tiedä mitään ja että heidän elämässään ei tapahdu mitään. Tyypillisesti kyseessä on jokin tyhjäpäinen, mutta kaikin tavoin hauska ja miellyttävä "pissaliisa", joka netissä pohtii ulkomaille muuttoa, koska hänhän on niin epäsuomalaisen sosiaalinen ja kärsii suomalaisten jäykästä ja tylystä käytöksestä. Suomalaisissa on sellainen erikoinen piirre, että me emme jaksa kuunnella joutavaa lässytystä kovin kauan. Ystäväpiirit ja toveripiirit rakentuvat jonkin asiallisen asian ympärille. Kyseessä voi olla urheilu, erilaiset harrastukset, uskonto, politiikka tai vaikkapa hyväntekeväisyys, mutta suomalainen tarvitsee hyödyllisen mission, jonka puitteissa seurustella luontevasti ihmisten kanssa. Mitään tekemätön hengailu ei suomalaisille sovi ja ne täällä asuvat ihmiset, jotka sellaista kaipaavat, tuevat toki katkeriksi ja vihaisiksi toisia suomalaisia kohtaan. Eli ei kannata olla tysä ihminen. Tylsimyksiä syrjitään Suomessa. Elämän hankkiminen ei myöskään kannata, koska alkoholin ja seksintäyteinen elämä ei ole se juttu, joka poistaa sinusta perimmäisen tylsyytesi.
Yksinäisyys voi siis johtua monien kohdalla kulttuurin rakenteista. Suomessa on myös käynyt niin, että suhteellisen lyhyessä ajassa meille on syntynyt yksi suurkaupunkialue, eli Helsingin seutu, jossa korostuu globaali suurkaupunkien ongelma, eli se, että ihmiset ovat hyvin yksinäisiä ja juurettomia. Joidenkin tutkimusten mukaan Helsingissä ja Lontoossa ihmiset välittävät naapureistaan kaikkein vähiten.
Helsingissä asuu myös kymmeniä tuhansia eri tavalla onnettomia nuoria sinkkuja. Heistä suurin osa on naisia, jotka ovat muuttaneet opiskelemaan Helsinkiin. Heille ei riitä kaikille edes huonoja miehiä ja monet suomalaiset naiset ovat sen verran perfektionistisia, että heille ei huono tai keskinkertainen mies kelpaa. Niinpä Helsingin seudun naisten surkea yksinäisyys korostuu varsinkin anonyymin nettimaailman syövereissä.
Reaalimaailmassa menestyvää opiskelijanaista ei sinkkuus sureta, mutta netissä on hyvä kasvottomana vuodattaa kaikki suru, pettymys ja katkeruus. Niinpä tilanne on siinä mielessä perverssi, että Suomessa on kymmeniä tuhansia sinkkunaisia, jotka kierrättävät muutamaa tuhatta komeaa ja hauskaa helsinkiläistä pelimiestä, koska Helsingissä sinkkunaisia on noin viisi kertaa enemmän kuin sinkkumiehiä.
Samalla nämä sinkkunaiset surevat vakituisen parisuhteen puutetta, ja vierestä sitä touhua katselevat sinkkumiehet muuttuvat pikkuhiljaa niin katkeriksi ja häiriintyneiksi, että heitä ei edes epätoivoinen kolmekymppinen "puhkinussittu lutka" voi kelpuuttaa partnerikseen. Sitähän netin valittajamiehet ihmettelevät. Miksi he eivät suuressa hulluudessaan ja fyysisessä vastenmielisyydessään kenellekään kelpaa. Myös maaseudulle peräkammarinpojiksi jääneet ammattikoulun käyneet nuoret miehet muuttuvat hyvin sekopäisiksi tajutessaan, että maaseudulla kaikille nuorille miehille ei riitä edes ei niin viehättävia naisia, koska naiset pakenevat suuriin kaupunkeihin pelimiesten suureksi iloksi.
Yksinäisyydelle voi olla myös sellainen kiusallinen syy, että hyvin suuri osa tavallisista ihmisistä on äärimmäisen tylsiä. Vaikka he olisivat kuinka mukavia, auttavaisia, herttaisia ja seurallisia, niin mikään ei voi kovin nopeasti poistaa heistä sitä tosiasiaa, että he eivät tiedä mitään ja että heidän elämässään ei tapahdu mitään. Tyypillisesti kyseessä on jokin tyhjäpäinen, mutta kaikin tavoin hauska ja miellyttävä "pissaliisa", joka netissä pohtii ulkomaille muuttoa, koska hänhän on niin epäsuomalaisen sosiaalinen ja kärsii suomalaisten jäykästä ja tylystä käytöksestä. Suomalaisissa on sellainen erikoinen piirre, että me emme jaksa kuunnella joutavaa lässytystä kovin kauan. Ystäväpiirit ja toveripiirit rakentuvat jonkin asiallisen asian ympärille. Kyseessä voi olla urheilu, erilaiset harrastukset, uskonto, politiikka tai vaikkapa hyväntekeväisyys, mutta suomalainen tarvitsee hyödyllisen mission, jonka puitteissa seurustella luontevasti ihmisten kanssa. Mitään tekemätön hengailu ei suomalaisille sovi ja ne täällä asuvat ihmiset, jotka sellaista kaipaavat, tuevat toki katkeriksi ja vihaisiksi toisia suomalaisia kohtaan. Eli ei kannata olla tysä ihminen. Tylsimyksiä syrjitään Suomessa. Elämän hankkiminen ei myöskään kannata, koska alkoholin ja seksintäyteinen elämä ei ole se juttu, joka poistaa sinusta perimmäisen tylsyytesi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osuit ihan naulankantaan useissa kohdissa. Uskon, että ryyppääminen kannattaa, sillä se tuo kuin hunaja seuraa ja naismahdollisuuksia. Elämä on eletty aika nopeasti yksin kirjojen ja kahvin parissa. Se on vain liityttävä voittajien puolelle, eli alettava pelimieheksi. Seksi taas on aika nopeasti ohi sekin. Joko se on ihmeellistä tai sitten ei paljon kummoinenkaan kokemus. Sitä kannattaisi vain kunnioittaa syntymäsukuaan ja perintöään ja jakaa oman sukunsa arvomaailmaa ja vanhempien luonnetta ympäristöön.
Täältä jos yritän ottaa kaveriin yhteyttä on hänellä menoa. Ja sitten kun ei ole menoa, tulee tänne valittamaan että ei ole kavereita. Sitten otan yhteyttä ja ei vastata. Siksi juhlistankin pääsiäistä kunnollisten kavereideni kanssa, jos ei mun seura kelpaa.
kehittäminen voisi olla yksi avain yksinäisyyden poistamiseen myös. En tarkoita mitään tekemällä tehtyä harrastusten ja tehtävien hankkimista, vaan sitä että aidosti suuntautuu siten, että pyrkii ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä. Myös jonkinlainen vakaumus olisi hyvä hankkia, koska ihminen, joka ei oe mitään mieltä ja joka ei usko mihinkään, on loppujen lopuksi aika irrallinen persoona. Hän ei kuulu mihinkään, eikä merkitse missään asiassa kovin paljon.
Kaikkein yksinäisimpiä ovat ne, jotka "kehittävät itseään" olemalla väkisin iloisia ja asioista kiinnostuneita. En tiedä, mikä tarkalleen ottaen vie sellaiseen elämään, mutta joka tapauksessa aika falskia se on ja se näkyy kauas.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Teksti oli lähes pakko lukea sanavalintojensa takia uudelleen.
Luin äsken uudestaan tekstin, jonka eilen väsäsin ja tuntuu, että kohtalaisen hyvää tekstiä tuli. Joskus sitä vaan on vireessä ja alitajuntakin on sen verran järjestyksessä, että ei tule sorruttua minkäänlaisiin häiritseviin "virheisiin" tekstin rakenteessa ja ajatuksenjuoksussa.
Hyvä kirjoitus muuten!
"""Tyypillisesti kyseessä on jokin tyhjäpäinen, mutta kaikin tavoin hauska ja miellyttävä "pissaliisa", joka netissä pohtii ulkomaille muuttoa, koska hänhän on niin epäsuomalaisen sosiaalinen ja kärsii suomalaisten jäykästä ja tylystä käytöksestä. Suomalaisissa on sellainen erikoinen piirre, että me emme jaksa kuunnella joutavaa lässytystä kovin kauan. Ystäväpiirit ja toveripiirit rakentuvat jonkin asiallisen asian ympärille."""
Itse en pysty käsittämään osan naisten, asenteita ja juuri tota "tyhjäpäisyyttä". Miksi joku ulkomaille muutto, joogaaminen, matkustaminen intiaan tai joku vastaava elämys, kokemus dingels dongels, muttaisi sitä faktaa että se tyttö/nainen on täysin tyhjäpäinen. Onko elämä sittä oletusarvoisesti ihan turhaa, ja ainoa missio on keräillä näitä hauskoja kokemuksia ja elämyksiä matkanvarrella? Mun mielestä ei ole.
Toisaalta esiintyy, tota tyhjäpäisyyttä miehilläkin. Lähinnä autojen, asuntojen ja veneiden muodossa :D
varmaan niillä pisaaliisoilla on emotionaalinen kypsymättömyys, ehkä jotkin tunne-elämän traumat ja maailmankuva, joka on kasvanut berbileikkien, saippuasarjojen, tyttökirjojen, romanttisten elokuvien ja muun hölynpölyn keskellä. Vielä kun keitokseen lisätään julkkisjuorut ja naistenlehtien tyrkyttämä New Age-maailmankuva, niin tuloksena on niin sekopäinen naisihminen, että ihan hirvittää. Sellaisia tämä nykyaika tuottaa, eikä heitä itseään voi kokonaan syyttää siitä, mitä he ovat. He ovat tietynlaisen kasvatuksen tulos ja kun koko sekahedelmäsoppa ryyditetään aggressiivisella feminismilla, niin tuloksena on yksilö, joka ei koskaan täysin kykene sopeutumaan yhteiskuntaan.