Do dii. Täällä elämää ja myös sitä oikeata ikävää nähnyt täti-ihminen on äänessä.
Teiltatkaa vaikka samalla jos haluatte tai lukekaa stoori loppuun.
Murkkuna rakastuin tulenpalavasti ensirakkautteeni Perttiin. Olin ihan liekeissä, toisin kuin hän.
Suhteemme oli kovin platoninen; yhtä matkaa polkupyörällä kouluun ja sitä rataa. Vilkuilua ja jotain
pientä mutta hän sitten rakstui johonkin Anneen, ei minuun.
Täyttä tuskaa siis mutta ensi rakkautta ei unhoda kukaan, ei koskaan.
no tämä oli vaan aasinsiltaa..
Mutta onko vastaväitteitä :o)
Sen jälkeen on elämässä ollut enempi / vähempi miehiä, yrityksiä, virityksiä eli normi toimintaa.
Ei mitään henkeäsalpaavaa kuitenkaan.
Ja sitten tsädäm tulee hiipien nurkan takaa; elämäni MIES.
Ollaan vielä nuoria aikusia, elämän alussa. Tehdään suhteessa varmaan kaikki mahdolliset virheet
mitä tehdä voi mutta yritetään kuitenkin. Arki hiipii kuvioon.. intohimo häipyy.. no mutta
jatketaan koska kaikki oli alussa niin ihanaa.
Tilastot täyttäeksemme mennään kuitenkin naimisiin ja tehdään ne 2,5 lasta.
(pilkku 5 oli keskenmeno)
Jossain vaiheessa sitten todetaan että tämä nyt ei olekkaan sitä mitä me haluttiin, minä uraa,
hän pelata ammattilaiskiekkoa. Palapelin osat eivät mene kasaaan ja erotaan.
Kärsitään ja kipuillaan suunnillamme, haetaan yhteistä linjaa asioihin, pysytään läjässä kuitenkin.
TÄSSÄ VAIHEESSA tulee tosirakkaus kuvioon. Meidän ei tarvitse vilkuilla toisiamme kulman
takana tai kadunpäähän. Asutaan erillään, arki ei paina niin raskaasti kun voidaan niistä
yhteisistä peerheenkeskeisistä hetkistä nauttia ilma että miettii kumpi vie sen v..n roskapussin.
Tätä jatkuu reilusti yli 10 vuotta, siihen mahtuu tuhansia ja tuhansia tapahtumia.
Lapset kasvaa, heistä pidetään huolta vaikka ovat kahden kodin kasvatteja mutta
jopa ylpeitä siitä !
SITTEN: viikatemies tulee äkkivierailulle.
Kun saan viikon myöhemmin kuolemansyyselvityksen siinä lukee:
M. J. K sai yllättäen sairaskohtauksen ja menehtyi nopeasti elvytystoimista huolimatta.
Hänellä ei tiedetty olevan kuolemaa selittävää sairautta.
TIEDÄN MIKÄ ON IKÄVÄ !
23 yhteistä vuotta, olen laittanut itse ruumispussin kiinni ja vienyt hänet hautaan.
Muistolle; meidän ensimmäinen biisi, ja niille kaikille tuhansille skaboille mitä otetiin,
arjelle jota elettiin ja meidän laspille. Rakkaudelle ja rakkaudella.
Roy Orbison, Anything You want .....
Te kaikki jotka täällä maan päällä vielä tallaatte; ei noita keskusteluita kuka sinä oot-ikävä on-
kannata käydä täällä netissä.
Jos minulla oisi pieninkin , edes molekyylin verran mahdollisuus vielä nähdä niin antaisin siitä
vaikka vasemman jalkani.
Tehkää jotain, konkreettista. Siitä se elämä etenee, ei täällä.
Teiltatkaa vaikka samalla jos haluatte tai lukekaa stoori loppuun.
Murkkuna rakastuin tulenpalavasti ensirakkautteeni Perttiin. Olin ihan liekeissä, toisin kuin hän.
Suhteemme oli kovin platoninen; yhtä matkaa polkupyörällä kouluun ja sitä rataa. Vilkuilua ja jotain
pientä mutta hän sitten rakstui johonkin Anneen, ei minuun.
Täyttä tuskaa siis mutta ensi rakkautta ei unhoda kukaan, ei koskaan.
no tämä oli vaan aasinsiltaa..
Mutta onko vastaväitteitä :o)
Sen jälkeen on elämässä ollut enempi / vähempi miehiä, yrityksiä, virityksiä eli normi toimintaa.
Ei mitään henkeäsalpaavaa kuitenkaan.
Ja sitten tsädäm tulee hiipien nurkan takaa; elämäni MIES.
Ollaan vielä nuoria aikusia, elämän alussa. Tehdään suhteessa varmaan kaikki mahdolliset virheet
mitä tehdä voi mutta yritetään kuitenkin. Arki hiipii kuvioon.. intohimo häipyy.. no mutta
jatketaan koska kaikki oli alussa niin ihanaa.
Tilastot täyttäeksemme mennään kuitenkin naimisiin ja tehdään ne 2,5 lasta.
(pilkku 5 oli keskenmeno)
Jossain vaiheessa sitten todetaan että tämä nyt ei olekkaan sitä mitä me haluttiin, minä uraa,
hän pelata ammattilaiskiekkoa. Palapelin osat eivät mene kasaaan ja erotaan.
Kärsitään ja kipuillaan suunnillamme, haetaan yhteistä linjaa asioihin, pysytään läjässä kuitenkin.
TÄSSÄ VAIHEESSA tulee tosirakkaus kuvioon. Meidän ei tarvitse vilkuilla toisiamme kulman
takana tai kadunpäähän. Asutaan erillään, arki ei paina niin raskaasti kun voidaan niistä
yhteisistä peerheenkeskeisistä hetkistä nauttia ilma että miettii kumpi vie sen v..n roskapussin.
Tätä jatkuu reilusti yli 10 vuotta, siihen mahtuu tuhansia ja tuhansia tapahtumia.
Lapset kasvaa, heistä pidetään huolta vaikka ovat kahden kodin kasvatteja mutta
jopa ylpeitä siitä !
SITTEN: viikatemies tulee äkkivierailulle.
Kun saan viikon myöhemmin kuolemansyyselvityksen siinä lukee:
M. J. K sai yllättäen sairaskohtauksen ja menehtyi nopeasti elvytystoimista huolimatta.
Hänellä ei tiedetty olevan kuolemaa selittävää sairautta.
TIEDÄN MIKÄ ON IKÄVÄ !
23 yhteistä vuotta, olen laittanut itse ruumispussin kiinni ja vienyt hänet hautaan.
Muistolle; meidän ensimmäinen biisi, ja niille kaikille tuhansille skaboille mitä otetiin,
arjelle jota elettiin ja meidän laspille. Rakkaudelle ja rakkaudella.
Roy Orbison, Anything You want .....
Te kaikki jotka täällä maan päällä vielä tallaatte; ei noita keskusteluita kuka sinä oot-ikävä on-
kannata käydä täällä netissä.
Jos minulla oisi pieninkin , edes molekyylin verran mahdollisuus vielä nähdä niin antaisin siitä
vaikka vasemman jalkani.
Tehkää jotain, konkreettista. Siitä se elämä etenee, ei täällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt masenna ihmisiä! Miksi sinä olet täällä? Miksi minä olen täällä? Jakamassa jotain itsestäni, itsestäsi. ;)
KIITOS
vaan sisältö, olet kokenut kaikki maailman tunteet, kuulostaa täydelliseltä elämältä...suruineen ja iloineen