Okei. Oon aika kokemtaon naisten suhteen. Nyt kuitenkin tutustuin yhteen tyttöön, vissiin eka naispuolinen tuttu jos työkavereita, jotka pakon sanelemana mun kanssa kommunikoi, ei oteta huomioon, ja sukulaisia. Tutustuminen on mulle helppoo. Senkun pakottaa jotain suustaan ja homma etenee jos se etenee. Mutta nyt mää tietysti tunnen todennäköisesti paljon voimakkaammin tota tyttöö kohtaan kun se mua. Se vois olla mulle se yks ihminen maailmassa joka välittäis musta ja arvostais mua kaikin mahdollisin tavoin. Mutta luulen että mää oon vaan yks jätkä kaikkien muiden joukossa. Oon huomannut että sillä on paljon miespuolisia ystäviä. No ei siinä mitään, hyvä sille. Mutta kun nyt tää tilaisuus nyt on niin mun on pakko sanoo sille mitä mää siitä ajattelen. Mutta luulen että petyn pahasti. No joo, ei pitäis odottaa mitään. Mutta minkäs sille mahtaa. Toivo menee kummiskin perinpohjin. Tätä kaikkee kun tänään ajattelin niin tuli jonkinsortin hermoromahduskohtaus. Niin, kuten otsikko jo sanoi, en usko että voin enää voittaa. Kaikki on kokeneempia, kaikilla on enemmän kavereita, kaikilla on enemmän kaikkee. No joo ei toi oo totta mutta tältä nyt tuntuu.
Mulla ei oo enää mitään muuta kun hävittävää
vastaus on 7
3645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän sama tilanne, olen hieman kiinnostunut eräästä naisesta, mutta hän on kovasti sosiaalisempi kuin minä ja omaa paljon molempia sukupuolia edustavia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa - jos hän siis haluaisi seurustella niin hän varmasti saisi paljon parempiakin miehiä kuin minä?
Miksi siis ottaisin riskin että tulee pakit ja kertoisin että olisi kiva tutustua häneen paremmin, kun kovin suurta toivoa minulla ei todennäköisesti ole.
Kaipa vaihtoehdot ovat siinä että:
a) En tee minkäänlaista aloitetta ainakaan juuri nyt
b) Kerron että olen kiinnostunut ja katson miten hän reagoi, jos hän ei enää halua olla kanssani tekemisissä niin ei sille mitään voi kunnioitan hänen päätöstään ja totean että tällaista elämä on, toisaalta jos hän haluaa että ollaan ystäviä niin sitten ollaan hyvänpäiväntuttuja jotka joskus ja jouluna lyhyesti vaihtavat kuulumisia - parempi se kuin ei mitään :)
c) Ilmaisen tavallista enemmän huomiota ja kiinnostusta hänelle ja tarkkailen miten hän suhtautuu tähän ja yritän päätellä haluaako hän tutustua minuun enemmän, ellei niin vetäydyn kauemmas hänestä - tässä vaihtoehdossa säästyn torjutuksi tulemiselta kun en (ehkä?) mene niin lähelle että tulisin torjutuksi.
No jos tykkää ottaa turpaan, niin ei sitten muuta kuin suoraan heittämään jotain rakkaudentunnustusta puolitutulle tytsylle.
Tietysti jossain vaiheessa pitää katsoa kortit, jos haluaa, että homma edes teoriassa voi edetä johonkin, mutta kai sen voi tehdä sujuvastikin.
Heittää läppää jostain asiasta, esim. harrastuksesta, ja sitten puolihuumorilla sellaisen kyssärin, josta voi päätellä mitä se susta ajattelee.
Rupeat vaikka puhumaan sulkapallosta. Jos pääsette sopivaan juttuun, niin sitten heität huumorilla jotain että kyllä mä sulle pärjäisin, käydäänkö ottamssa matsi.
Tai jotain.
Tuo tilanne on hankala kuin mikä. Olen tuossa tarinassa se tyttö. Ja se on tapahtunut monta kertaa.. Tämä on itseasiassa tosi vaikea aihe kirjoittaa, koska olen tuntenut itseni monta kertaa törkeäksi kusipääksi sen takia. Jatkan kuitenkin.
Minun on melko helppo tutustua ihmisiin, mutta jollain tapaa tulen varsin hyvin toimeen miesten kanssa, koska jutut kohtaavat paremmin, eivätkä miehet samalla tavalla arvostele kuin naiset, saati sitten juoruile läheskään niin paljon.( Edellinen oli yleistys.) Naispuolisia ystäviä minulla on kuitenkin enemmän, ihan tarkoituksella olen yrittänyt olla tutustumatta useisiin miespuolisiin, koska minulla ei ole halua seurustella, eikä aiheuttaa tätä ko. tilannetta josta puhutte.
Nuorempana raja oli vaikeampi hahmottaa, oli ihan yleistä olla kavereita tyttöjen ja poikien kanssa, samassa lukiossa ja näin edelleen. Kuitenkin sattui erityisesti yhden hyvän "kaverin" kanssa niin, että jossain vaiheessa hän lopetti yhteydenpidon, ihmettelin, ja myöhemmin kun törmättiin parin vuoden päästä, hän esitteli minulle tyttöystävänsä ja näkyvästi suudellen vieläpä, tarkoituksena ilmeisesti aiheuttaa negatiivinen tunne vastavuoroisesti minulle. Vuoden päästä hän avautui humalassa siitä miten oli ollut kovasti rakastunut minuun ja näkee vieläkin unia minusta..
Hän oli siis myös ensimmäinen joka avautui kunnolla miltä tuntuu kun suhteen syvyys tai tarkoitus on epäselvä. Silloin aloin kunnolla tarkastelemaan asiaa ja varsinkin kun melko pian kävi erään toisenkin ystävän kanssa, jolle väliemme olisi kyllä pitänyt olla selvät, mutta minkäs teet. Laittoi välit poikki kun ei kestänyt enää. Tämän jälkeen tuli vaihe, että välttelin poikia/miehiä kavereina. Se oli jotenkin liian turpaan ottamista itsellekin aina tuntea olevansa syyllinen toisen pettymykseen.
Muutama vuosi oli sitten itsensä pidättelyä, on sitä vielä vieläkin paljon, ja se on ikävää, sillä monet hyvät tuttavuudet ja keskustelut jää väliin. Tällä hetkellä minulla on kaksi miespuolista ystävää, joiden kummankaan kanssa ei ole mitään epäselvää. Toinen on alkanut seurustelemaan kaveruutemme aikana ja toinen on ollut monta vuotta parhaimpia kavereitani.
Vaikka toki ymmärrän että uuden vastakkaista sukupuolta olevan tuttavan kanssa voi olla se riski, että hän voi ihastua, olen pikkuhiljaa alkanut taas viettämään myös uusien miestuttujen kanssa enemmän aikaa. Silti pelottaa, että toinen ihastuu. Päässä saattaa tulla muutaman juttelukerran jälkeen ajatuksia "Älä pilaa tätä!", ja tuleekin. En tiedä miten tällaisten kohdalla pitäisi toimia, sillä vastoin omaa luontoakaan ei ole kovin helppo olla, ja varsinkin siksi, että vaikka olen näennäisesti aika sosiaalinen ja minulla on paljon kontakteja, olen oikeastaan monesti yksinäinen. Naispuoliset ystäväni eivät ole monet kovin menevää porukkaa vaan enemmänkin keskustellaan ja tehdään melko "rauhallisia" juttuja, jos näin voi sanoa. Miespuoliset saa taas paljon helpommin liikkeelle ja tekemään ja mukaan hullumpiin ja extremempiin juttuihin.
Ja näin, vaikkei pitänyt kirjoittaa ollenkaan, kommentoin vielä noita muutamia vaihtoehtoja sille, mitä voisi tehdä.. (a, b ja c) a ei tietenkään vaikuta tilanteeseen sinun tai tytön kannalta mitenkään.. Jos tyttöä ei kiinnosta enempää, tämä on helpoin vaihtoehto hänelle. Kuitenkin jos olet kiinnostunut, uskoisin, että tämä vaihtoehto on sinulle melko vaikea ja johtaa kuitenkin jossain vaiheessa vaihtoehtoihin B tai C.
B vaihtoehto kuulostaa järkevimmältä.. Saat asian kerrottua ja pois päiväjärjestyksestä, mistä tietää jos tuo tyttö lähtisi vaikka juttuun mukaan (Niin anteeksi vain muuten masentava näkökulma kirjoituksessani, joka koski siis vaihtoehtoa "tyttö ei ole kiinnostut kuin ystävänä" Tietysti itse ajattelen asiasta, että jos suhde väljähtyy vain hyvänpäiväntutuksi, se on harmi. Mutta parempi kuin ei mitään, kuten sanoit.
C Vaihtoehto on vittumainen vaihtoehto. Sekä itsesi, että tytön kannalta. Joudut näkemään tosi paljon työtä ja vaikka tyttö olisi kiinnostunut, jos lähestymisyrityksesi onnistuvat huonosti, kiinnostus voi lopahtaa pian rasittavien vinkkejen, iskemisen ja kuitenkin tiedonpimityksen vuoksi. Jos hän ei ole kiinnostunut, ei mikään ole rasittavampaa kuin vaivaannuttava käytöksen muutos, joka vaikuttaa iskemiseltä, josta ei voi kuitenkaan olla varma. Vaikka tyttö päätyisi epäilemään vahvaa kiinnostusta sinun suunnastasi, hän ei sitä todennäköisesti kysy suoraan jos ei ole itse kiinnostunut. Vaikuttaa myös itsetunnottomalta, jos tässä vaiheessa et jo sano asiaa sanoin. Parasta olisi kai ottaa riski.
Ei muuten kannata ajatella, että tyttö varmasti ottaisi heti paremman, jos haluaisi seurustella. Ainoastaan sellainen ajattelutapa tekee sinusta huonomman kuin se kuvitteellinen "parempi" ehdokas.