Ihmisille, joilla ei ole kavereita, usein sanotaan että juttele vain ja ole oma itsesi. Jotka tällaista mantraa toistelevat eivät yleensä tosiasiassa tiedä mistä puhuvat.
Aikana, jolloin vielä olin avoin ja rehellinen, kun puhuin asioista, jotka olivat itselleni tärkeitä ja kiinnostavia, kukaan ei yleensä ymmärtänyt mistä puhuin. Tai vaikka ymmärsivätkin, ihmiset osoittivat enintään hillittyä paheksuntaa tai jonkinlaista ahdistuneisuutta, eikä kukaan koskaan ottanut yhteyttä minuun vastavuoroisesti.
Sitten rupesin teennäiseksi. En enää kertonut oikeita mielipiteitäni asioista, olin vain olevinani se tavallinen vähän hiljainen tyyppi. Kun tutustuin ihmisiin aina tarkkailin tilannetta ensin, olin sitten kiinnostuvinani siitä mistä muut puhuivat, yritin löytää siitä kaikesta edes jotain iloa, vaikka kaikki se tyhjä ja merkityksetön läpätys samalla kuvottikin minua.
Mielestäni ihmisen on parempi olla säännöllisesti (irl) yhteydessä toisiin ihmisiin vaikka mitään syvempää yhteyttä ei olisikaan. Jos et ole tavallinen ihminen niin ei kuitenkaan ehkä kannata tuoda esiin sitä.
Neuvot omana itsenä olemisesta on tehty niille, jotka ovat täysin keskinkertaisia, enintään vain vähän epävarmoja (sitä paitsi näillä keskinkertaisilla ihmisillä sosiaalista epävarmuutta muutenkin vähemmän, koska ovat aina olleet muiden kanssa samalla aallonpituudella).
Jatkuva yksinäisyys on kuitenkin masentavampaa kuin teeskentely ja itsehillinnän harjoittaminen. Pitää vain raahautua juhliin ja muihin rientoihin kerta toisensa jälkeen, koska jonkin ohikiitävän hetken siellä saattaa ihan oikeasti olla kivaa. Myös kun tuntee edes muutaman vaikka sellaisenkin ihmisen jonka kanssa juuri ja juuri viihtyy niin sitä kautta luontevammin tutustuu toisiin, ja joskus saattaa niitä oikeitakin ystäviä löytyä.
Aikana, jolloin vielä olin avoin ja rehellinen, kun puhuin asioista, jotka olivat itselleni tärkeitä ja kiinnostavia, kukaan ei yleensä ymmärtänyt mistä puhuin. Tai vaikka ymmärsivätkin, ihmiset osoittivat enintään hillittyä paheksuntaa tai jonkinlaista ahdistuneisuutta, eikä kukaan koskaan ottanut yhteyttä minuun vastavuoroisesti.
Sitten rupesin teennäiseksi. En enää kertonut oikeita mielipiteitäni asioista, olin vain olevinani se tavallinen vähän hiljainen tyyppi. Kun tutustuin ihmisiin aina tarkkailin tilannetta ensin, olin sitten kiinnostuvinani siitä mistä muut puhuivat, yritin löytää siitä kaikesta edes jotain iloa, vaikka kaikki se tyhjä ja merkityksetön läpätys samalla kuvottikin minua.
Mielestäni ihmisen on parempi olla säännöllisesti (irl) yhteydessä toisiin ihmisiin vaikka mitään syvempää yhteyttä ei olisikaan. Jos et ole tavallinen ihminen niin ei kuitenkaan ehkä kannata tuoda esiin sitä.
Neuvot omana itsenä olemisesta on tehty niille, jotka ovat täysin keskinkertaisia, enintään vain vähän epävarmoja (sitä paitsi näillä keskinkertaisilla ihmisillä sosiaalista epävarmuutta muutenkin vähemmän, koska ovat aina olleet muiden kanssa samalla aallonpituudella).
Jatkuva yksinäisyys on kuitenkin masentavampaa kuin teeskentely ja itsehillinnän harjoittaminen. Pitää vain raahautua juhliin ja muihin rientoihin kerta toisensa jälkeen, koska jonkin ohikiitävän hetken siellä saattaa ihan oikeasti olla kivaa. Myös kun tuntee edes muutaman vaikka sellaisenkin ihmisen jonka kanssa juuri ja juuri viihtyy niin sitä kautta luontevammin tutustuu toisiin, ja joskus saattaa niitä oikeitakin ystäviä löytyä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Keskinkertainen... Mielenkiintoinen sana valinta. Miksihän ei juttu luistanut, kun olit vain oma itsesi :D
Ai yritätkö vihjata, ettei keskinkertaisia (keskivertoja) ihmisiä ole olemassa?
Näinhän se menee. Jos olet vähänkin poikkeava, saat olla sitä yksiksesi. Ylipäätään ketään ei kiinnosta muiden jutut. Elleivät ne ole samanlaisia kuin itsellä, omaan kiinnostuksenkohteeseen liittyviä ja sivua itseä jollain tavalla. 95% ihmisistä on idiootteja ja minullakin on suuria vaikeuksia löytää sellaisia henkilöitä joiden seurassa viihtyisi, edes jotenkuten. Vähänkin syvällisemmistä puheista ahdistutaan, pitäisi puhua vain meikeistä, miehistä ja vaatteista niin kaikki menisi hyvin.
Olet siis 95% todennäköisyydellä idiootti. Yleensä ihmiset yrittävät löytää kosketuspintaa niistä jutuista, jotka ovat molemmilla yhteisiä. Jos kummatkin vain luennoivat omista jutuistaan, yhteyttä ei synny.
"Neuvot omana itsenä olemisesta on tehty niille, jotka ovat täysin keskinkertaisia ja blaa blaa..."
joojoo paskat sä usko tuohon itsekään :)
Ei meinaan vain että keskinkertainen ja keskiverto ei kuulu ihmisten korvaan synonyymina. Jos sanoo jotakuta keskinkertaiseksi, niin voisi yhtä hyvin sanoa "ei penaalin terävin kynä"... Negatiivinen kaiku. Annat ymmärtää olevasi parempi kuin he. Ja kuka nyt ei tykkäis jannusta joka vaikuttaa suoraan sanoen kusipäältä :D
Noh, mieti että olisit esimerkiksi transseksuaali niin kuinka avoimesti uskaltaisit sitä olla. Tai jos olisit joku suomalaiseen junttikylään muuttanut ulkomaalainen niin uskaltaisikko puhua omaa kieltäsi siellä.
On katsos asioita, joihin suhtaudutaan vielä nykyäänkin keskiaikaisesti.
no jos olet niin raukka että sua pelottaa muiden hyväksyntä niin mielistele ihan rauhassa.
mulla on yks kaveri joka on just samanlainen tapaus kuin sä. yrittää väkisin olla kaikkien kaveri jotta ei tulisi ongelmia. joskus teki mieli sanoa sille päin naamaa että ryhistäydy nyt jo stna.
Normaali, tavallinen, keskiverto, keskinkertainen. Ihan sama asia eri tavoin ilmaistuna. Tietenkin jos itse kuuluu mainittuun ryhmään niin sanoo itseään mieluummin normaaliksi. Voi myös uskotella itselleen, että kaikki kynät ovat yhtä teräviä tai tylsiä, mutta täytyy olla melko kovan luokan uskovainen jottei käytäntö osoittaisi toisin. Myönnän, että halusin olla töykeä, koska mielestäni asenne, jota kuvasin, edustaa sellaista ymmärryksen puutetta. Ennen kaikkea halusin osoittaa viestini niille, jotka yrittävät soveltaa kyseistä huonoa neuvoa, mutta tuhlaavat siinä vain aikaansa.
Yllämainitulle valittajalle, että en todellakaan yritä olla kaikkien kaveri. Ei tippaakaan kiinnosta kilpailla ihmisten välisestä suosituimmuudesta, vaan haluan että ylipäätään on kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Olisi luullut, että tämä jo asiayhteydestä olisi käynyt selväksi.
Niin voi sitä uskotella itselleen myös olevansa "terävämpi" kuin "ne muut". Mikä lähinnä osoittaa että saattaa olla aika vastenmielistä seuraa. Ja siitä tuleekin kommenttini josta tämä liikkeelle lähti. Eli kukaan ei itseriittoista ihmistä jaksa katsella.
Ja tässä sinä juuri nimeät keskinkertaisen älyllisesti... Ei penaalin terävin kynä. Juuri siksi se ei ole hyvä sana käyttää koska se ymmärretään juuri niin.
Terveisin ihan kelpo äo:n omistaja ja ihan tavallinen...
Eli siis se että itse on sosiaalinenidiootti ei tarkoita että muut ovat ääliöitä kognitiivisella puolella.
Välillä musta oikeasti tuntuu että täällä vilisee lieviä aspergereita... Saatanpa olla oikeassakin.
Miten asperger liittyy tähän? Paitsi tietenkin piiloisena yrityksenäsi loukata aloittajaa... Pohdipa omaa logiikkaasi, Shishkebab. Miksi sinä olet oikeutettu arvottamaan aloittajan sosiaaliseksi idiootiksi, mutta aloittaja ei ole oikeutettu arvottamaan muita? Siitähän sinä juuri häntä moitit syyllistyen kuitenkin itse samaan.
Todettakoon, että minulla (toisin kuin aloittajalla, oletan) on diagnostisoitu asperger. Diagnoosin oikeuteen tai tarpeellisuuteen en ota kantaa. Todettakoon, että minulla on "diagnostisoitu" myös korkea äo. Tämänkään diagnoosin oikeuteen en ota kantaa. Tarpeeton se ehdottomasti on.
Itse olen koko ikäni kaivannut "älyllistä" (ilman arvottavaa merkitystä) seuraa. Aivan nuoresta asti minua on harmittanut tavattomasti se, etten ole voinut keskustella asioista, jotka minua kiinnostavat ja ettei ajattelua koulussa tai suppeassa kaveripiirissäni ole erityisemmin saanut harrastaa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni sidonnaista ihmisten älyyn tai kognitiivisiin taitoihin. Hienoja ajatuksia ja oivalluksia voi kuulla monenlaisilta ihmisiltä. Mielestäni se, että usein nimenomaan lapsilta kuulee erittäin viisaita kommentteja, kuvastaa ilmiötä hyvin. Kyse ei ole niinkään kognitiivisista kyvyistä tai älyllisestä kapasiteetista, vaan uskalluksesta. Lasten ajattelua ei ole vielä "kahlittu". Enemmän kuin älyä kaivataankin siis uskallusta ajatella myös vastakarvaan ja ilmaista ajatuksensa. Ajatustensa ilmaisemisella tulisi mielestäni tosin pyrkiä muuhunkin kuin toisen loukkaamiseen tai väittelymestariksi julistamiseen.
Itse olen keskustellut kouluttamattoman äitini kanssa muun muassa maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvistä teorioista... Kun luottaa toisen kykyyn ajatella, saa itsekin enemmän. Kuitenkin ymmärrän hyvin myös aloittajan tunteet. Tiedän, millaista on elää, kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut samoista asioista kuin sinä ja pitävät sinua vähintäänkin outona.
Minäkin olen ruvennut miettimään että en uskalla olla oma itseni. Toisaalta: suurin osa kuitenkin suvaitsee oudot ja erikoiset jutut, mutta harvoin heillä on valmiuksia hyväksyä niitä. Siitä alkaakin sitten syrjiminen ja haukkuminen, kuin jossain päiväkodissa. Pelkäävät outouksia ja kokevat ne varmaan jotenkin uhkana, tai sitten eivät vain osaa asettua toisen ihmisen asemaan jotta tietäisivät miksi jotkut ajattelevat erilailla.
Olen kokenut melkolailla samoin. Kouluajan syrjintä on myös osaltaan vaikeuttanut elämääni ja kontaktia muihin ihmisiin, enkä nykyisin osaa olla enää luontevasti juuri kenenkään seurassa.
Yksinäisyys on hyvin masentavaa, mutta se on mielestäni parempi vaihtoehto tällä hetkellä.
Minä olen oma itseni ja sen takia minulla ei olekaan kavereita. Minkäs sille voi, jos syntyy tietyn luonteen kera
Keskinkertaisuudet ja idiootit suuttuvat, kun sanotaan että suurin osa ihmisistä on keskinkertaisuuksia ja idiootteja. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
"Yllämainitulle valittajalle, että en todellakaan yritä olla kaikkien kaveri. Ei tippaakaan kiinnosta kilpailla ihmisten välisestä suosituimmuudesta, vaan haluan että ylipäätään on kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Olisi luullut, että tämä jo asiayhteydestä olisi käynyt selväksi."
No eihän se voi käydä selväksi, kun idiootti lukee. Suurin osa täällä viestiketjuihin vastaajista osoittaa, ettei ole laisinkaan ymmärtänyt aloittajan täysin selkeää pointtia ja vänkää sitten jotain ihan vastakkaista tai asiaan liittymätöntä. Tämä johtuu siitä, että 95% ihmiskunnasta todellakin on idiootteja. Ja kuten sanoin, idiootit suuttuvat tästä, koska he jollain tasolla tiedostavat kuuluvansa näihin idiootteihin, eivätkä tahdo myöntää sitä.
Noinhan se saattaisi vähän mennä. Ihmisissä (sekä eläimissä) kun on älykkäämpiä sekä tyhmempiä yksilöitä, kykyjä voi muun muassa mitata erilaisilla testeilläkin.
Naulankantaan. Enkä jaksa ymmärtää, miksi nämä Tauno ja Tiina Tavalliset viitsivät sekaantua tämmöiseen ketjuun. Heillähän on sielunveljiä yllinkyllin!!!
Entäs me kuriositeetit, poikkeusyksilöt joko älynlahjoiltamme, ajatusmaailmamme takia ja/tai luonteenpiirteidemme johdosta.
Olisin tosi kiitollinen yhdestäkin ystävästä, jonka kanssa voi luontevasti keskustella mistä haluaa. Huumoria unohtamatta.
Tietysti. Sääli että olen nainen. Suurin osa tuosta pilluparvesta on tyhmää ku laihialan väki. Miehet sentään löytävät hieman helpommin järkevääkin seuraa.
Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä ja tiedän että tämä on lopullinen ja ainut oikea totuus:
Ihmiset haluavat että sovit siihen sosiaaliseen sapluunaan mitä odotetaan.
Jopa silloin kun olet poikkeava tai coolisti erilainen niin silloinkin sinun täytyy sopia niihin odotusarvoihin.
Unohda kaikki syvällisyydet sekä omana itsenäsi oleminen suurimman osan ihmisistä kanssa jos poikkeat tuosta joukosta merkittävästi.
Joudut ehkä teeskentelemään jota itsekään en siedä mutta toisaalta sitä kautta voit saada sosiaalisia kontakteja niihin ihmisiin jotka ovat samalla tavoin eriliaisia kuin sinä ovat sekä teeskentelevät siellä joukon keskellä kuten sinäkin.
Itse olen huomannut että on huvittavaa kuinka pelkästään kysymys ei ole aihealueista vaan siitä miten asiasta keskustelee. Toisin sanottuna jos ympärilläsi on esim. jääkiekkoa seuraavia ihmisiä niin sinulta odotetaan samankaltaisia mielipiteitä kuten muiltakin eikä poikkeavia näkemyksiä tai ajattelutapaa suvaita, vaikkei siis keskustelisi tietyn joukkueen kannattajien kanssa.
Se on todella huvittavaa huomata miten homogeenisiä yhteisöjä ihmiset luovat vaikka väittävät olevansa niin heterogeenisiä ja erikoisia yksilöitä kaikki.
Lisäksi on naurettavaa ja hyvin järkyttävää, miten ulkonäkö vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen toisiaan kohtaan. Tosielämän esimerkki: tutustuin nelikymppiseen naiseen (itse olen 30v. nainen). Meillä synkkasi hyvin ja hän selvästi piti minusta ja hakeutui seuraani. Tuolloin olin blondi ja satuin pukeutumaan suht konservatiivisesti tilaisuuksiin joissa tapasimme. (olin siis samankaltainen ulkoisesti kuin hän)
Mutta kun värjäsin tukkani shokkivärillä ja aloin pukeutumaan taiteellisesti (mikä on oma alkuperäinen tyylini "häntä edeltävältä ajalta,") hän tuntui jotenkin kavahtavan minua ja hänen suhtautumisensa minuun muuttui. Hän ei enää hakeutunut seuraani kuten ennen. Vaikka muutoin olin täysin samanlainen ja ihan sama ihminen kuin aikaisemmin. Mutta koska ulkonäköni ja tyylini ei ollut enää samanlainen kuin hänellä, en ollut enää haluttavaa seuraa!
"Yllämainitulle valittajalle, että en todellakaan yritä olla kaikkien kaveri. Ei tippaakaan kiinnosta kilpailla ihmisten välisestä suosituimmuudesta, vaan haluan että ylipäätään on kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Olisi luullut, että tämä jo asiayhteydestä olisi käynyt selväksi."
Moi,
Kyllä tämä kävi selväksi, mutta olen edelleen sitä mieltä että hakeudut vääränlaisten ihmisten seuraan. Itselläni on myös kavereita joiden kanssa ei pysty keskustelemaan kaikista asioista johtuen näiden ihmisten erillaisista taustoista. En silti yritä olla heidän seurassaan muuta kuin olen, koska se ei ole minulta koskaan onnistunut eikä varmaan tule onnistumaan. En osaa näytellä kiinnostunutta jos jokin asia ei kiinnosta enkä jaksa yrittää miellyttää muita.
Olen monien mielestä epänormaali hyypiö joka on niin kaukana normaalista, että sellaisen esittämisestä ei tulisi mitään. Ainut vaihtoehto on siis olla oma itsensä ja kestää mahdolliset vaikeudet pää pystyssä. Tiedän että moni ihminen vihaa minua eikä voi sietää läsnäoloani, mutta se on hyväksyttävä koska näitä ihmisiä ei pysty miellyttämään, halusi tai ei. Toisaalta minulla on myös ystäviä joiden kanssa voi keskustella mistä vain. Luulisi että myös sinä pystyt tälläisia löytämään muutenkin kuin teeskentemällä.
En sitäpaitsi tajua miten ylipäänsä voit esittää näiden henkilöiden seurassa jos he eivät kerran voi sietää sinua sellaisena kuin olet? Tällainen on kuitenkin melko feikkiä, luulisi nolottavan.
Ja muuten, kaikkien kaverina olemisella en tarkoittanut mitään suosiokilpaa vaan sitä, että yrität miellyttää ihmisiä jotka eivät kuulu "kohderyhmääsi".