Merisairaus

silmälasit liimaa ohut tarraviiva poikittain koko leveydeltä"horisontti koko ajan näkyvissä" testattu ja toimii

22 kirjoitti:

silmälasit liimaa ohut tarraviiva poikittain koko leveydeltä"horisontti koko ajan näkyvissä" testattu ja toimii

Niin katos tottakai se toimii!
Koko merisairaus kun on 90% psykosomaattinen tauti!
Ja tänä kesänä ei tarrasi sitten enää toiminutkaan. Anteeksi...

Itse hoidin merisairauttani parikymmentä vuotta sitten kossuvotkalla, kunnes huomasin että perkele ei sen hoitamiseen tarvita mitään muuta lääkintää kuin ASENNE.

t: oikea merimies

p.s. Ottakaa pillereitä ja pistäkää teippejä rilleihin tai vaikka tukka poninhännälle. Kaikki toimii!

toimii toimii kirjoitti:

Niin katos tottakai se toimii!
Koko merisairaus kun on 90% psykosomaattinen tauti!
Ja tänä kesänä ei tarrasi sitten enää toiminutkaan. Anteeksi...

Itse hoidin merisairauttani parikymmentä vuotta sitten kossuvotkalla, kunnes huomasin että perkele ei sen hoitamiseen tarvita mitään muuta lääkintää kuin ASENNE.

t: oikea merimies

p.s. Ottakaa pillereitä ja pistäkää teippejä rilleihin tai vaikka tukka poninhännälle. Kaikki toimii!

Lue lisää

Kyllä sen merisairauden takana on kuitenkin ihan fyysinen ilmiö. Se miten se kuhunkin vaikuttaa, on tietysti yksilöllistä. Joillakin se silmän ja tasapainoaistin ristiriita on suurin syy, joillakin vaan se tasapainoaistin kokema jatkuva, sopivantaajuinen liike.

Oletko ajatellut, että aika auttaa? Kun on riittävän monta vuotta seilannut, niin se tasapainoaisti alkaa tottua tilanteeseen? Kun sitä kossuvotkaa vedit sen parikymmentä vyúotta, niin ehkä vaan sillä rikoit jotain omasta tasapainoelimestäsi. Tai aivoista, sama lopputulos.

Minä tulen edelleen merisairaaksi usein matkan alussa. Sitten se menee ohi, kun tasapainoelin tottuu siihen keinuntaan. En edes yrittäisi lääkitä sitä millään. Tai koittaa estää sitä troppien avulla.

Asenne ei siihen vaikuta, kuin murto-osassa tapauksista. En voi vaan päättää, että en enää siitä kärsisi.

Mutta tuohon edelleiseen.. se ei toimi se viiva laseissa useasta syystä. Ei voi kohdistaa niin lähelle katsetta ja samalla kauas. ja se viiva laseissa toimisi lähinnä päinvastoin: silmät väittää eri asiaa kuin tasapainoelin... siitä syntyy ristiriita joka joillakin juuri johtaa merisairauteen.

-Mika- kirjoitti:

Kyllä sen merisairauden takana on kuitenkin ihan fyysinen ilmiö. Se miten se kuhunkin vaikuttaa, on tietysti yksilöllistä. Joillakin se silmän ja tasapainoaistin ristiriita on suurin syy, joillakin vaan se tasapainoaistin kokema jatkuva, sopivantaajuinen liike.

Oletko ajatellut, että aika auttaa? Kun on riittävän monta vuotta seilannut, niin se tasapainoaisti alkaa tottua tilanteeseen? Kun sitä kossuvotkaa vedit sen parikymmentä vyúotta, niin ehkä vaan sillä rikoit jotain omasta tasapainoelimestäsi. Tai aivoista, sama lopputulos.

Minä tulen edelleen merisairaaksi usein matkan alussa. Sitten se menee ohi, kun tasapainoelin tottuu siihen keinuntaan. En edes yrittäisi lääkitä sitä millään. Tai koittaa estää sitä troppien avulla.

Asenne ei siihen vaikuta, kuin murto-osassa tapauksista. En voi vaan päättää, että en enää siitä kärsisi.

Mutta tuohon edelleiseen.. se ei toimi se viiva laseissa useasta syystä. Ei voi kohdistaa niin lähelle katsetta ja samalla kauas. ja se viiva laseissa toimisi lähinnä päinvastoin: silmät väittää eri asiaa kuin tasapainoelin... siitä syntyy ristiriita joka joillakin juuri johtaa merisairauteen.

Lue lisää

Kaupallinen lääke toimi merisairauteen kuten myös inkivääripillerit. Mikähän noissa inkivääripillereissä toimii..

Varsin monet, elleivät kaikki, tottuvat kyllä veneen liikkeisiin. En siis suoralta kädeltä suosittelisi kotiin jäämistäkään. Yleensä pari vuorokautta vaikkapa laastarin varassa riittää totuttautumiseen tietyn veneen liikkeisiin. Veneen vaihtuessa tulee uusi totuttelu. Yleisen viisauden mukaan alle kaksivuotiaiden tasapainoelimen kehitys on niin alkutaipaleella, etteivät lapset tule merisairaiksi. Olin siis huolissani asiasta, kun oma poika merisairastui ennen kävelemään oppimistaan. Vaikka taipumus ei ole täysin kadonnutkaan, se ei ole ollenkaan estänyt todella aktiivista purjehdusharrastusta sekä jollilla että avomerellä.

Jenkkien ilmavoimien tutkimuksen mukaan merisairaus saadaan kitkettyä pois kenestä hyvänsä. Menetelmä on vain tasoa "älkää tehkö tätä kotona", eli armotonta kieputusta ja riittävän monet yrjöt.

luovuta kirjoitti:

Varsin monet, elleivät kaikki, tottuvat kyllä veneen liikkeisiin. En siis suoralta kädeltä suosittelisi kotiin jäämistäkään. Yleensä pari vuorokautta vaikkapa laastarin varassa riittää totuttautumiseen tietyn veneen liikkeisiin. Veneen vaihtuessa tulee uusi totuttelu. Yleisen viisauden mukaan alle kaksivuotiaiden tasapainoelimen kehitys on niin alkutaipaleella, etteivät lapset tule merisairaiksi. Olin siis huolissani asiasta, kun oma poika merisairastui ennen kävelemään oppimistaan. Vaikka taipumus ei ole täysin kadonnutkaan, se ei ole ollenkaan estänyt todella aktiivista purjehdusharrastusta sekä jollilla että avomerellä.

Jenkkien ilmavoimien tutkimuksen mukaan merisairaus saadaan kitkettyä pois kenestä hyvänsä. Menetelmä on vain tasoa "älkää tehkö tätä kotona", eli armotonta kieputusta ja riittävän monet yrjöt.

Lue lisää

ilmavoimien konsti kuulostaa ronskinpuoleiselta siedätyshoidolta. Epäilen, että se voi olla jopa hengenvaarallinen normaali-ihmiselle (ilmavoimien lentäjäthän ovat periaatteessa hyperterveitä ja hyväkuntoisia, joten heidän voi olettaa kestävän melkoisesti enemmän rääkkiä).

Toinen vinkki eli ohjaamaan pistämisestä perustuu ilmeisesti siihen, että ihminen nyt kuitenkin on psykofyysinen kokonaisuus: johonkin rajaan on mahdollista "unohtaa" voivansa huonosti, jos riittävästi keskittyy johonkin muuhun. Toisaalta siinä on ongelmansa turvallisuuden kannalta, ruorimiehen olisi syytä olla kohtalaisen hyvässä iskussa.

32 kirjoitti:

ilmavoimien konsti kuulostaa ronskinpuoleiselta siedätyshoidolta. Epäilen, että se voi olla jopa hengenvaarallinen normaali-ihmiselle (ilmavoimien lentäjäthän ovat periaatteessa hyperterveitä ja hyväkuntoisia, joten heidän voi olettaa kestävän melkoisesti enemmän rääkkiä).

Toinen vinkki eli ohjaamaan pistämisestä perustuu ilmeisesti siihen, että ihminen nyt kuitenkin on psykofyysinen kokonaisuus: johonkin rajaan on mahdollista "unohtaa" voivansa huonosti, jos riittävästi keskittyy johonkin muuhun. Toisaalta siinä on ongelmansa turvallisuuden kannalta, ruorimiehen olisi syytä olla kohtalaisen hyvässä iskussa.

Lue lisää

Ei sitä siedätyshoitoa tosiaan voi yleisemmin hoitokeinoksi suositella. Taustana siinä kokeilussa oli kai kuitenkin yhtä lailla merijalkaväen maihinnousujoukot, jotka pitäisi saada skarppina rannalle.

Merisairaus on voittopuolisesti avomereen liittyvä vaiva, joten suurinta tarkkuutta ei ruorimieheltäkään vaadita, ellei avomerikisasta ole kysymys. Toisaalta havaintojen mukaan merisairaus on aika on-off tyyppinen ja torjunta on nimenomaan tehtävä ennakkoon. Hiukan merisairaasta ei useinkaan tule tervettä ennenkuin olosuhteet muuttuvat paremmiksi.

32 kirjoitti:

ilmavoimien konsti kuulostaa ronskinpuoleiselta siedätyshoidolta. Epäilen, että se voi olla jopa hengenvaarallinen normaali-ihmiselle (ilmavoimien lentäjäthän ovat periaatteessa hyperterveitä ja hyväkuntoisia, joten heidän voi olettaa kestävän melkoisesti enemmän rääkkiä).

Toinen vinkki eli ohjaamaan pistämisestä perustuu ilmeisesti siihen, että ihminen nyt kuitenkin on psykofyysinen kokonaisuus: johonkin rajaan on mahdollista "unohtaa" voivansa huonosti, jos riittävästi keskittyy johonkin muuhun. Toisaalta siinä on ongelmansa turvallisuuden kannalta, ruorimiehen olisi syytä olla kohtalaisen hyvässä iskussa.

Lue lisää

Itse asiassa tuo vinkki ohjaamisesta ei ole (pelkästään) "placebovaikutus". Merisairaus, tai yleisemmin liikesairaus, kyseessähän on sama ilmiö kuin esim. autossa pahoinvointi, johtuu tuntoaistin ja näköaistin välisestä "ristiriidasta". Tämän takia veneen sisällä on pahin paikka, kun näköaisti ei kerro mitään mutta kieputus tuntuu. Ja samasta syystä ohjaaminen on paras paikka, koska silloin näköaisti on nimenomaan keskittynyt horisonttiin ja veneen liikkeisiin, jolloin se on mahdollisimman vähän "ristiriidassa" tuntoaistin kanssa.

ohjeita. Tosin tuon hiilihapollisen juoman tilalla itse käytän mieluummin ihan vaan tavallista vettä. Ja juon sitä paljon.
Nuorella tilanne elää, muuttuu vielä lähes joka kausi. Mulla toiseksi vanhin kärsi 14-17 vuoisien välissä tosi pahasti merisairaudesta. Avotilassa oleminen autta, mutta jos menee pahaksi niin kajuuttaan ja silmät kiinni. Ja silloinkin mahdollisimman taakse veneessä. Keulassa tilanne vaan pahenee.

Kaikki on yksilöitä, mutta kerrompa oman tilanteeni: Tulen aina merisairaaksi, kun aallokon "taajuus" on riittävän alhainen. Siis loivaa maininkia/aaltoa, yli sekunnin aallolta toiselle. Siihen ei auta mikään muu, kuin sen alun kärsiminen. 6-8 tuntia lähdöstä oksennan laidan yli. Heti sen jälkeen helpottaa ja koko tauti on poissa. Sitten voin jatkaa vaikka viikkotolkulla samaa keliä, eikä enää tyule mitään oireita missään vaiheessa.

Siispä juon paljon vettä alkuun. Kun alan röyhtäillä, tiedän, että nyt ei mene enää kauaa... vartti korkeintaan. Ja sitten puhun norjaa laidan yli. Ja siihen se jää... sitten kaikki on ok.

-Mika- kirjoitti:

ohjeita. Tosin tuon hiilihapollisen juoman tilalla itse käytän mieluummin ihan vaan tavallista vettä. Ja juon sitä paljon.
Nuorella tilanne elää, muuttuu vielä lähes joka kausi. Mulla toiseksi vanhin kärsi 14-17 vuoisien välissä tosi pahasti merisairaudesta. Avotilassa oleminen autta, mutta jos menee pahaksi niin kajuuttaan ja silmät kiinni. Ja silloinkin mahdollisimman taakse veneessä. Keulassa tilanne vaan pahenee.

Kaikki on yksilöitä, mutta kerrompa oman tilanteeni: Tulen aina merisairaaksi, kun aallokon "taajuus" on riittävän alhainen. Siis loivaa maininkia/aaltoa, yli sekunnin aallolta toiselle. Siihen ei auta mikään muu, kuin sen alun kärsiminen. 6-8 tuntia lähdöstä oksennan laidan yli. Heti sen jälkeen helpottaa ja koko tauti on poissa. Sitten voin jatkaa vaikka viikkotolkulla samaa keliä, eikä enää tyule mitään oireita missään vaiheessa.

Siispä juon paljon vettä alkuun. Kun alan röyhtäillä, tiedän, että nyt ei mene enää kauaa... vartti korkeintaan. Ja sitten puhun norjaa laidan yli. Ja siihen se jää... sitten kaikki on ok.

Lue lisää

Minä kanssa alkuaikoina "oksensin taudin pois".
Nyttemmin en enää viitsi tulla kipeäksi ollenkaan.
Kannattaa huomata että se on vaan "korvien välissä", noin niin kuin kirjaimellisestikin.

emmä enää jaksa kirjoitti:

Minä kanssa alkuaikoina "oksensin taudin pois".
Nyttemmin en enää viitsi tulla kipeäksi ollenkaan.
Kannattaa huomata että se on vaan "korvien välissä", noin niin kuin kirjaimellisestikin.

Lue lisää

Ei. Ei vaan ole.

-Mika- kirjoitti:

Ei. Ei vaan ole.

Eipäs juupas.
No minulla ainakin oli.
Varmaan aika monella muullakin.
Mutta sairastele vaan...

emmä ainakaan viitti kirjoitti:

Eipäs juupas.
No minulla ainakin oli.
Varmaan aika monella muullakin.
Mutta sairastele vaan...

Et voi tietää, miten se sulla lopulta meni. Kun aiemmasta viestistäsi sain sen käsityksen, että parikymmentä vuotta "lääkitsit" sitä alkoholilla. Mitäs jos samaan aikaan, kun "vaan päätit" että et siitä enää kärsi, sulla tulikin totutustunnit täyteen? Teitkö jonkun muunkin muutoksen samaan aikaan, kun jätit sen kossun pois?

Yhdestä kokekemuksesta ei voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä. Et ainakaan niin, että se mulla toimisi samoin.

Minä kärsin edelleen, tasaisesti vähenevässä määrin... kuten lapsenikin. Viikon päästä se taas nähdään.

-Mika- kirjoitti:

Et voi tietää, miten se sulla lopulta meni. Kun aiemmasta viestistäsi sain sen käsityksen, että parikymmentä vuotta "lääkitsit" sitä alkoholilla. Mitäs jos samaan aikaan, kun "vaan päätit" että et siitä enää kärsi, sulla tulikin totutustunnit täyteen? Teitkö jonkun muunkin muutoksen samaan aikaan, kun jätit sen kossun pois?

Yhdestä kokekemuksesta ei voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä. Et ainakaan niin, että se mulla toimisi samoin.

Minä kärsin edelleen, tasaisesti vähenevässä määrin... kuten lapsenikin. Viikon päästä se taas nähdään.

Lue lisää

periaatteessa on mahdollista, että joku pääsee irti merisairaustaipumuksesta likimain päättämällä niin. Mutta uskaltaisin väittää, että silloin taipumus on alunperinkin ollut hyvin heikko. Voisi melkein sanoa, että henkilö on tullut merisairaaksi, koska on kuvitellut sen kuuluvan asiaan.

17 kirjoitti:

periaatteessa on mahdollista, että joku pääsee irti merisairaustaipumuksesta likimain päättämällä niin. Mutta uskaltaisin väittää, että silloin taipumus on alunperinkin ollut hyvin heikko. Voisi melkein sanoa, että henkilö on tullut merisairaaksi, koska on kuvitellut sen kuuluvan asiaan.

Lue lisää

...

emmä ainakaan viitti kirjoitti:

Eipäs juupas.
No minulla ainakin oli.
Varmaan aika monella muullakin.
Mutta sairastele vaan...

on toki se psyykkinen puoli, mutta sen merkitystä on turha liioitella. Kun merisairaus iskee kunnolla, niin ei se ole mikään korvienvälinen juttu. Itsellläni merisairaus voi yllättää aika lievissä avomeriolosuhteissa, ja toisaalta voi sitten kestää rankempaakin rynkytystä sairastumatta, joten mitään selvää kaavaa siihen ei ole. Läppärin kanssa touhuaminen tosin laukaisi viime kesänä merisairauden kahdesti, vaikka olosuhteet eivät olleet mitenkään pahat. Tauti lähti myös nopeasti pois makoilemalla silmät kiinni kajuutan sohvalla. Tulkitsen asian niin, että tällöin tasapainoelin saa tottua ilman ristiriitaisia näköärsykeitä veneen liikkeisiin, ja kun pahaolo on lähtenyt, niin sitten tauti ei enää uusiudu olosuhteiden pysyessä samanlaisina. Oksentaminen parantaa myös minulla oloa huomattavasti. Yksi mielenkiintoinen selitys merisairauden synnystä on, että aivot tulkitsee elimistön olevan myrkytystilassa ja käynnistää oksennusreaktion. Merisairausaltiudelle keskeistä on, että kuinka paljon ihminen antaa painoarvoa näköaistimukselle tasapainon määrittelyssä.

Rohkaisevaa lukea -Mika-:n kokemuksista, ja että merisairaus ei ole este pitemmille valtameripurjehduksille. Keskeistä on toki yksilön kyky sopeutua olosuhteisiin, ja toisilla se kestää pidempään. Myös taudin voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti - itselläni ei ole kokemusta toimintakyvyn lamauttavasta merisairaudesta. Se mikä itseäni kiinnostaa erityisesti, että kuinka paljon säännöllinen veneilyharrastus lisää vastustuskykyä merisairaudelle. Toisaalta monet pitkänmatkanpurjehtijat kärsivät taudista aina pidemmän satamaperiodin jälkeen, joten ei siitä eroon pääse koskaan.

DolphinD kirjoitti:

on toki se psyykkinen puoli, mutta sen merkitystä on turha liioitella. Kun merisairaus iskee kunnolla, niin ei se ole mikään korvienvälinen juttu. Itsellläni merisairaus voi yllättää aika lievissä avomeriolosuhteissa, ja toisaalta voi sitten kestää rankempaakin rynkytystä sairastumatta, joten mitään selvää kaavaa siihen ei ole. Läppärin kanssa touhuaminen tosin laukaisi viime kesänä merisairauden kahdesti, vaikka olosuhteet eivät olleet mitenkään pahat. Tauti lähti myös nopeasti pois makoilemalla silmät kiinni kajuutan sohvalla. Tulkitsen asian niin, että tällöin tasapainoelin saa tottua ilman ristiriitaisia näköärsykeitä veneen liikkeisiin, ja kun pahaolo on lähtenyt, niin sitten tauti ei enää uusiudu olosuhteiden pysyessä samanlaisina. Oksentaminen parantaa myös minulla oloa huomattavasti. Yksi mielenkiintoinen selitys merisairauden synnystä on, että aivot tulkitsee elimistön olevan myrkytystilassa ja käynnistää oksennusreaktion. Merisairausaltiudelle keskeistä on, että kuinka paljon ihminen antaa painoarvoa näköaistimukselle tasapainon määrittelyssä.

Rohkaisevaa lukea -Mika-:n kokemuksista, ja että merisairaus ei ole este pitemmille valtameripurjehduksille. Keskeistä on toki yksilön kyky sopeutua olosuhteisiin, ja toisilla se kestää pidempään. Myös taudin voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti - itselläni ei ole kokemusta toimintakyvyn lamauttavasta merisairaudesta. Se mikä itseäni kiinnostaa erityisesti, että kuinka paljon säännöllinen veneilyharrastus lisää vastustuskykyä merisairaudelle. Toisaalta monet pitkänmatkanpurjehtijat kärsivät taudista aina pidemmän satamaperiodin jälkeen, joten ei siitä eroon pääse koskaan.

Lue lisää

Olet niin tasan asian ytimessä nyt!
Minkä hemmetin takia tulet merisairaaksi pläkässä, kun myrskyssä et kuitenkaan tule?
No siksi kun sairastut siihen tautiin ensin psykosomaattisesti ja sitten se onkin menoa!
Sitten kun oikeasti tuulee, niin sinulla on muuta mietittävää, etkä tule kipeäksi.

Joka ikisellä ihmisellä sama juttu väitän.

Ja sitten vaan päätös, että pläkässä en sairastu ja se on siinä.
Ei minuuttiakaan merisairautta enää koskaan.

t: se joka 20 vuotta sitten vaan päätti.

hypnootikko vai kirjoitti:

Olet niin tasan asian ytimessä nyt!
Minkä hemmetin takia tulet merisairaaksi pläkässä, kun myrskyssä et kuitenkaan tule?
No siksi kun sairastut siihen tautiin ensin psykosomaattisesti ja sitten se onkin menoa!
Sitten kun oikeasti tuulee, niin sinulla on muuta mietittävää, etkä tule kipeäksi.

Joka ikisellä ihmisellä sama juttu väitän.

Ja sitten vaan päätös, että pläkässä en sairastu ja se on siinä.
Ei minuuttiakaan merisairautta enää koskaan.

t: se joka 20 vuotta sitten vaan päätti.

Lue lisää

Jos se sulla on ollut vain psykosomaattista, niin olet ehkä voinut vaan päättää, että et enää tule sairaaksi.
Mutta meillä, joilla se on todellinen, fyysisistä syistä johtuva, ei päätökset paljoa auta.

En ole koskaan tullut pläkässä sairaaksi. Itseasiassa en ole suomen vesillä tullut merisairaaksi kuin kerran. 4-5 vuotta sitten, Emäsaloruntissa. Oli sumua ja vanhaa mainikia, joka oli vaan sopivan taajuista (harvaa). Viisi-kuusi tuntia siinä kelissä sai oireet siin. Ei tavinnut oksentaa, kun päästiin Emäsalon taakse ja maininki loppui, loppui myös merisairaus.

Itse olen havainnut, että alle herzin taajuus on avainasemassa merisairauden syntyyn. Mulla ei siis silmän ja tasapainoaistin epäsuhta sitä saa aikaan. (Mutta tyttärelläni se taas oli suurin syy). Mulla siis usein isolla vedellä se merisairaus tulee esiin, jos aallokon taajuus on alussa "sopiva". Mutta jos eka vuorokausi menee toisenlaisessa aallokossa, ei merisairautta esiinny ollenkaan. Saan totutettua tasapainoelimen siihen keinuntaan ja oireita ei tule ollenkaan. Viikkokausiin. Pisin yhtäjaksoinen legi on ollut kolmisen viikkoa (atlantin yli). Tosin tuossa viimeisimmässä taisin oksentaa sinnä 8 tunnin kohdalla ja sen jälkeen ei enää mitään.

Tyttäreni varoi sisällä silmät auki oleilua ekan vuorokauden ja ei hänelläkään enää mitään. Vaikka vielä vuotta aikaisemmin tuli sairaaksi hangon läntisellä (ollessaan kajuutassa) ja bussissakin, jos ei istunut etupenkissä.

Merisairaus on siis yksilöllistä. Joillakin psykosomaattista, toisilla suurin syy on silmän ja tasapainoelimen ristiriita ja kolmansilla pelkkä jatkuva, alle hertzin keinunta.

Ai niin, jokut tulee sairaaksi myös uudelleen, kun se keinunta loppuu. Mullakin on lieviä oireita noin vuorokausi maihintulon jälkeen.

-Mika- kirjoitti:

Jos se sulla on ollut vain psykosomaattista, niin olet ehkä voinut vaan päättää, että et enää tule sairaaksi.
Mutta meillä, joilla se on todellinen, fyysisistä syistä johtuva, ei päätökset paljoa auta.

En ole koskaan tullut pläkässä sairaaksi. Itseasiassa en ole suomen vesillä tullut merisairaaksi kuin kerran. 4-5 vuotta sitten, Emäsaloruntissa. Oli sumua ja vanhaa mainikia, joka oli vaan sopivan taajuista (harvaa). Viisi-kuusi tuntia siinä kelissä sai oireet siin. Ei tavinnut oksentaa, kun päästiin Emäsalon taakse ja maininki loppui, loppui myös merisairaus.

Itse olen havainnut, että alle herzin taajuus on avainasemassa merisairauden syntyyn. Mulla ei siis silmän ja tasapainoaistin epäsuhta sitä saa aikaan. (Mutta tyttärelläni se taas oli suurin syy). Mulla siis usein isolla vedellä se merisairaus tulee esiin, jos aallokon taajuus on alussa "sopiva". Mutta jos eka vuorokausi menee toisenlaisessa aallokossa, ei merisairautta esiinny ollenkaan. Saan totutettua tasapainoelimen siihen keinuntaan ja oireita ei tule ollenkaan. Viikkokausiin. Pisin yhtäjaksoinen legi on ollut kolmisen viikkoa (atlantin yli). Tosin tuossa viimeisimmässä taisin oksentaa sinnä 8 tunnin kohdalla ja sen jälkeen ei enää mitään.

Tyttäreni varoi sisällä silmät auki oleilua ekan vuorokauden ja ei hänelläkään enää mitään. Vaikka vielä vuotta aikaisemmin tuli sairaaksi hangon läntisellä (ollessaan kajuutassa) ja bussissakin, jos ei istunut etupenkissä.

Merisairaus on siis yksilöllistä. Joillakin psykosomaattista, toisilla suurin syy on silmän ja tasapainoelimen ristiriita ja kolmansilla pelkkä jatkuva, alle hertzin keinunta.

Ai niin, jokut tulee sairaaksi myös uudelleen, kun se keinunta loppuu. Mullakin on lieviä oireita noin vuorokausi maihintulon jälkeen.

Lue lisää

Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois".
Siis eihän se oksentaminen muuta mitään tilannetta, tai olosuhdetta miksikään.
Sinä vaan siinä oksennettuasi päätät, että tää oli nyt tässä ja sitten se olikin siinä!
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Miksi sitä siten turhaan menee sairastumaan ylipäänsä?
Senkun vaan menee ja päättää, väitän aina vaan.

Siis kyllä minäkin sen myönnän, että taudinkuva on myös fyysinen, mutta ei lähellekään niin paljon kuin ihmiset luulee. Tulihan tuo meidänkin viime kesänä 3v poika merisairaaksi elämänsä ensimmäistä kertaa, vaikka ei ollut koko taudista mitään kuullutkaan.
Siinähän se oli ihan vain ja ainoastaan fyysinen juttu. Myönnetään.
Tauti loppui vasta kun päästiin rantaan.

Sen psykosomaattisuuden painoarvoa ei myöskään pidä vähätellä. Sillä on oma ISO osuutensa niin lääkkeineiden (kaikkien) vaikutuksessa, kuin itse taudissakin. Kysy vaikka lääkäriltäsi.

Ne ihmiset, jotka ihan fyysisistä syistä tulevat merisairaaksi, niin se ei todellakaan mene sitten ohi millään. Semmoinen tapaus pitää saada jossakin vaiheessa maihin toipumaan, koska merisairaus on tappava tauti.

antisairastaja kirjoitti:

Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois".
Siis eihän se oksentaminen muuta mitään tilannetta, tai olosuhdetta miksikään.
Sinä vaan siinä oksennettuasi päätät, että tää oli nyt tässä ja sitten se olikin siinä!
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Miksi sitä siten turhaan menee sairastumaan ylipäänsä?
Senkun vaan menee ja päättää, väitän aina vaan.

Siis kyllä minäkin sen myönnän, että taudinkuva on myös fyysinen, mutta ei lähellekään niin paljon kuin ihmiset luulee. Tulihan tuo meidänkin viime kesänä 3v poika merisairaaksi elämänsä ensimmäistä kertaa, vaikka ei ollut koko taudista mitään kuullutkaan.
Siinähän se oli ihan vain ja ainoastaan fyysinen juttu. Myönnetään.
Tauti loppui vasta kun päästiin rantaan.

Sen psykosomaattisuuden painoarvoa ei myöskään pidä vähätellä. Sillä on oma ISO osuutensa niin lääkkeineiden (kaikkien) vaikutuksessa, kuin itse taudissakin. Kysy vaikka lääkäriltäsi.

Ne ihmiset, jotka ihan fyysisistä syistä tulevat merisairaaksi, niin se ei todellakaan mene sitten ohi millään. Semmoinen tapaus pitää saada jossakin vaiheessa maihin toipumaan, koska merisairaus on tappava tauti.

Lue lisää

Ei se tauti heti siihen oksentamiseen lopu. Se on vaan se taudin huippukohta, jolloin ei vaan pysy mikään sisällä. Mulla siihen tautiinja paranemiseen liittyy vaan aika. Kun saan tasapainoaistin totutettua keliin, niin se sairaus menee ohi. Eikä tautia siis tule edes aina. Enkä minä päätä siitä, milloin se tulee. Ja joskus tulee merisairaus, mutta ei tarvitse oksentaa päästäkseen siitä eroon. Se vaan loppuu, kun aika tekee tehtävänsä ja tasapainoelin on taas "kalibroitu". Ja olen kyllä havainnoinut erilaisen kelin vaikutukset taudin syntyyn. Siis ihan empiiristä tutkimusta aiheesta, koekaniinina minä.

Voisin väittää, että tällä kokemuksella (aloitin purjehduksen 1972) ja analyyttisellä lähestymistavalla ongelmaan olen kyllä varsin hyvin tietoinen omasta ja läheisteni merisairauden syntymekanismeista. Ne kun ei ole samat edes minulla ja tyttärelläni. Ja tyttärellänikin tilanne elää, koska hän on vasta 18 vuotias, tosin jo kokenut purjehtija. On ajanut venettä välimerellä, atlantilla ja pohjanmerellä, itämerestä nyt puhumattakaan.

Suomen vesialueilla tuota pelkkää aallokon taajuudesta johtuvaa merisairautta harvemmin esiintyy, käytännön syistä. Ei ole sopivaa aallokkoa. Täällä yleisempää on psykosomaattinen ja silmän/tasapainoelimen ristiriidasta johtuvat merisairaudet. Niihin molempiin voi vaikuttaa.

Mutta on olemassa myös tällainen mulla esiintyvä, pelkästä tasapainoelimen totuttamisesta johtuva on olemassa oleva, ei kuviteltu merisairaus. Eikä se ole päätöksellä poistettavissa, mutta ei myöskään mikään häpeän aihe. Ja tämä on sitä pahinta laatua. Olen nähnyt myös tilanteen, missä kanssapurjehtija kärsi siitä 3 kuukautta yhteen menoon. Mikään ei auttanut, ei edes ne laastarit. Ja se alkoi olla jo oikeasti hengenvaarallista. Tässä auttaa aika, ja kannataa syödä ennakkoon keittoa tai muuta vastaavaa, helposti "poistettavaa" ruokaa....

antisairastaja kirjoitti:

Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois".
Siis eihän se oksentaminen muuta mitään tilannetta, tai olosuhdetta miksikään.
Sinä vaan siinä oksennettuasi päätät, että tää oli nyt tässä ja sitten se olikin siinä!
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Miksi sitä siten turhaan menee sairastumaan ylipäänsä?
Senkun vaan menee ja päättää, väitän aina vaan.

Siis kyllä minäkin sen myönnän, että taudinkuva on myös fyysinen, mutta ei lähellekään niin paljon kuin ihmiset luulee. Tulihan tuo meidänkin viime kesänä 3v poika merisairaaksi elämänsä ensimmäistä kertaa, vaikka ei ollut koko taudista mitään kuullutkaan.
Siinähän se oli ihan vain ja ainoastaan fyysinen juttu. Myönnetään.
Tauti loppui vasta kun päästiin rantaan.

Sen psykosomaattisuuden painoarvoa ei myöskään pidä vähätellä. Sillä on oma ISO osuutensa niin lääkkeineiden (kaikkien) vaikutuksessa, kuin itse taudissakin. Kysy vaikka lääkäriltäsi.

Ne ihmiset, jotka ihan fyysisistä syistä tulevat merisairaaksi, niin se ei todellakaan mene sitten ohi millään. Semmoinen tapaus pitää saada jossakin vaiheessa maihin toipumaan, koska merisairaus on tappava tauti.

Lue lisää

Nyt on kyllä niin että sä et oikeasti tiedä asiasta mitään. Merisairautta on tutkittu aika paljon ihan tieteellisesti, joten parempi kun pitäisit noi totuutesi ihan ominasi.ö

sdf sdfsdf sdf kirjoitti:

Nyt on kyllä niin että sä et oikeasti tiedä asiasta mitään. Merisairautta on tutkittu aika paljon ihan tieteellisesti, joten parempi kun pitäisit noi totuutesi ihan ominasi.ö

Lue lisää

Olen purjehtinut mitä pahimmissa keleissä, enkä koskaan ole tullut merisairaaksi, koska olen vain yksinkertaisesti päättänyt olla tulematta. En anna merisairaudelle valtaa, siinä se! Monesti on ollut tilanteita, sopivissa aallokoissa, joissa merisairaus on ollut lähellä, mutta olen sitten vain ihka oikeasti nieleskellyt muutaman kerran ja todella päättänyt olla sairastumatta. Muut ovat kyllä sairastuneet samassa tilanteessa. Ihme juttu.

Purjehtijanainen kirjoitti:

Olen purjehtinut mitä pahimmissa keleissä, enkä koskaan ole tullut merisairaaksi, koska olen vain yksinkertaisesti päättänyt olla tulematta. En anna merisairaudelle valtaa, siinä se! Monesti on ollut tilanteita, sopivissa aallokoissa, joissa merisairaus on ollut lähellä, mutta olen sitten vain ihka oikeasti nieleskellyt muutaman kerran ja todella päättänyt olla sairastumatta. Muut ovat kyllä sairastuneet samassa tilanteessa. Ihme juttu.

Lue lisää

Päättäminenkin auttaa, mutta ei ratkaise. Minulta kesti monta kymmentä vuotta ennenkuin koin merisairauden edes mahdolliseksi. Kuvittelin jo kuuluvani niiden muutaman prosentin joukkoon, jotka ovat luonnostaan immuuneja, mutta tulihan se sieltä lopulta. Piti vain tehdä kaikki se, mitä ei pitäisi ja lopulta vähän märissä vaatteissa vapaavahdista kylmissään herätessä pitikin lähteä puolipukeissaan kannelle. Ei siinä auttanut, vaikka ei uskonut tapahtumassa olevaa. Kannella sain puettua kurahaalarit loppuun saakka, istuin hetken hiljaa ja sitten pinnaan. Toinen vartti pinnassa ja kuten Mikalla, jatkossa sai tulla mitä hyvänsä, kuten tulikin. Toisenkin kerran olen liki vastaavan kokenut. Monen monta kertaa olen nähnyt, että jos pelkää tulevansa sairaaksi, myös tulee. Päivastainenkaan usko ei aina auta.

hypnootikko vai kirjoitti:

Olet niin tasan asian ytimessä nyt!
Minkä hemmetin takia tulet merisairaaksi pläkässä, kun myrskyssä et kuitenkaan tule?
No siksi kun sairastut siihen tautiin ensin psykosomaattisesti ja sitten se onkin menoa!
Sitten kun oikeasti tuulee, niin sinulla on muuta mietittävää, etkä tule kipeäksi.

Joka ikisellä ihmisellä sama juttu väitän.

Ja sitten vaan päätös, että pläkässä en sairastu ja se on siinä.
Ei minuuttiakaan merisairautta enää koskaan.

t: se joka 20 vuotta sitten vaan päätti.

Lue lisää

eli tuo oli esimerkki vaan siitä, että merisairaus voi ainakin itselläni yllättää tilanteessa, jossa en ole koko asiaa miettinyt kertaakaan. Ja sitten taas kovemmissa olosuhteissa, joissa sen ilmaantuminen on odotettavampaa, niin tauti ei kuitenkaan iske päälle. Aivan varmasti merisairaudessa kuten muissakin sairauksissa se psykosomaattinen puoli on olemassa, mutta on kyllä virhe yleistäen laittaa sen piikkiin koko tautia. Näkisin psyykkisen tekijän vaikutuksen olevan vain sitä luonnollista taipumusta voimistava. Onko sinun mielestäsi esim. tinnitus puhtaasti psyykkinen juttu? Sen kuin lopettaa vaan kuuntelemasta sitä ininää? Miten sitten tämä päätös tehdään, että en aio sairastua? Istunko siinä hokemassa itselleni, että en sairastu, en sairastu? Vai kiellänkö itseltäni ajattelun? Tietysti paras tapa on tehdä jotain purjehdukseen liittyvää, joka pitää ajatukset muualla. Mutta pidemmillä purjehduksilla täytyy jo sitten kajuutassakin käydä ainakin nukkumassa ja ehkä vähän ruokaa laittamassa. Usein se jugurttipurkin kaivelu sieltä kylmäboksin pohjalta laukaisee sen ensimmäisen pahanolon tunteen, joka sitten lähtee kehittymään eteenpäin.

Suuri osa ihmisistä tulee merisairaaksi todella pahassa merenkäynnissä tai esim. pelastuslautassa. Tämä on vaan ihmisille tyypillinen ominaisuus. Monet jotka uskovat olevansa immuuneja tai hallitsevansa taudin eivät ole vaan kokeneet pahoja olosuhteita.

DolphinD kirjoitti:

eli tuo oli esimerkki vaan siitä, että merisairaus voi ainakin itselläni yllättää tilanteessa, jossa en ole koko asiaa miettinyt kertaakaan. Ja sitten taas kovemmissa olosuhteissa, joissa sen ilmaantuminen on odotettavampaa, niin tauti ei kuitenkaan iske päälle. Aivan varmasti merisairaudessa kuten muissakin sairauksissa se psykosomaattinen puoli on olemassa, mutta on kyllä virhe yleistäen laittaa sen piikkiin koko tautia. Näkisin psyykkisen tekijän vaikutuksen olevan vain sitä luonnollista taipumusta voimistava. Onko sinun mielestäsi esim. tinnitus puhtaasti psyykkinen juttu? Sen kuin lopettaa vaan kuuntelemasta sitä ininää? Miten sitten tämä päätös tehdään, että en aio sairastua? Istunko siinä hokemassa itselleni, että en sairastu, en sairastu? Vai kiellänkö itseltäni ajattelun? Tietysti paras tapa on tehdä jotain purjehdukseen liittyvää, joka pitää ajatukset muualla. Mutta pidemmillä purjehduksilla täytyy jo sitten kajuutassakin käydä ainakin nukkumassa ja ehkä vähän ruokaa laittamassa. Usein se jugurttipurkin kaivelu sieltä kylmäboksin pohjalta laukaisee sen ensimmäisen pahanolon tunteen, joka sitten lähtee kehittymään eteenpäin.

Suuri osa ihmisistä tulee merisairaaksi todella pahassa merenkäynnissä tai esim. pelastuslautassa. Tämä on vaan ihmisille tyypillinen ominaisuus. Monet jotka uskovat olevansa immuuneja tai hallitsevansa taudin eivät ole vaan kokeneet pahoja olosuhteita.

Lue lisää

Meikäläinenhän seilaa myös ammatikeen.
Merenkäyntiin tottuu.
Monet nuoremmat laivalle tulleet sairastuvat kyllä pahoinvointiin kovemmissa keleissä, mutta vanhemmista hyvin harvat. Puhutaan jostakin prosentista, tai ehkä sen osasta jopa.
Myrskyssä seilatessa sitten kuulee työkavereilta juttuja, että "tiedättekö sen ja sen vanhemman kaverin, se tuli aina merisairaaksi kovemmassa kelissä". Juttua pidetään suurena ihmeenä, mutta kuitenkin ihan myötätuntoisen ymmärrettävänä.
Paha juttu se on.
Toisaalta on myös niin, että jotkut pahoinvoivat yksilöt saattavat siirtyä laivoilta pois ja siten omalta osaltaan pienentävät tuota prosenttia.
Semmoisestahan ei sitten tiedä. Ei kukaan jälkeenpäin soittele ja kerro, että lähdin muuten siksi kun tulen kipeäksi.
Pointti on kuitenkin siinä, että kokemus selvästi ja oleellisesti pienentää taipumusta sairastua.

Huvikseen seilaillessani pyrin pysymään myrskyistä pois, vaikka itse en (enää) sairastukaan. En kuitenkaan vie perhettäni sairastumaan, koska tiedän miten kamalaa se on. Oksennuksen siivoaminen veneestä on myös semmoista hommaa, että ei kiitos.

antisairastaja kirjoitti:

Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois".
Siis eihän se oksentaminen muuta mitään tilannetta, tai olosuhdetta miksikään.
Sinä vaan siinä oksennettuasi päätät, että tää oli nyt tässä ja sitten se olikin siinä!
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Miksi sitä siten turhaan menee sairastumaan ylipäänsä?
Senkun vaan menee ja päättää, väitän aina vaan.

Siis kyllä minäkin sen myönnän, että taudinkuva on myös fyysinen, mutta ei lähellekään niin paljon kuin ihmiset luulee. Tulihan tuo meidänkin viime kesänä 3v poika merisairaaksi elämänsä ensimmäistä kertaa, vaikka ei ollut koko taudista mitään kuullutkaan.
Siinähän se oli ihan vain ja ainoastaan fyysinen juttu. Myönnetään.
Tauti loppui vasta kun päästiin rantaan.

Sen psykosomaattisuuden painoarvoa ei myöskään pidä vähätellä. Sillä on oma ISO osuutensa niin lääkkeineiden (kaikkien) vaikutuksessa, kuin itse taudissakin. Kysy vaikka lääkäriltäsi.

Ne ihmiset, jotka ihan fyysisistä syistä tulevat merisairaaksi, niin se ei todellakaan mene sitten ohi millään. Semmoinen tapaus pitää saada jossakin vaiheessa maihin toipumaan, koska merisairaus on tappava tauti.

Lue lisää

"Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois"."

Aijaa. Tosi selvä merkki. Tommonen perus lapsiperheen oksennustauti muuten myös helpottaa heti kun saa oksennettua. Sekin on sitten psykosomaattista, vai?

merisairas kirjoitti:

"Mun mielestä taas selvä merkki taudin yksinomaisesta psykosomaattisuudesta sinunkin kohdallasi on juuri tuo, että pystyt "oksentamaan taudin pois"."

Aijaa. Tosi selvä merkki. Tommonen perus lapsiperheen oksennustauti muuten myös helpottaa heti kun saa oksennettua. Sekin on sitten psykosomaattista, vai?

Lue lisää

Mites tommonen korvien välistä johtuva tauti mielestäsi liittyy johonkin viruksen tai bakteerin aiheuttamaan?
Mitä yhteistä on mielestäsi lasten oksennustaudilla ja merisairaudella?
Et taida tietää paljon mitään.

A29MH kirjoitti:

Meikäläinenhän seilaa myös ammatikeen.
Merenkäyntiin tottuu.
Monet nuoremmat laivalle tulleet sairastuvat kyllä pahoinvointiin kovemmissa keleissä, mutta vanhemmista hyvin harvat. Puhutaan jostakin prosentista, tai ehkä sen osasta jopa.
Myrskyssä seilatessa sitten kuulee työkavereilta juttuja, että "tiedättekö sen ja sen vanhemman kaverin, se tuli aina merisairaaksi kovemmassa kelissä". Juttua pidetään suurena ihmeenä, mutta kuitenkin ihan myötätuntoisen ymmärrettävänä.
Paha juttu se on.
Toisaalta on myös niin, että jotkut pahoinvoivat yksilöt saattavat siirtyä laivoilta pois ja siten omalta osaltaan pienentävät tuota prosenttia.
Semmoisestahan ei sitten tiedä. Ei kukaan jälkeenpäin soittele ja kerro, että lähdin muuten siksi kun tulen kipeäksi.
Pointti on kuitenkin siinä, että kokemus selvästi ja oleellisesti pienentää taipumusta sairastua.

Huvikseen seilaillessani pyrin pysymään myrskyistä pois, vaikka itse en (enää) sairastukaan. En kuitenkaan vie perhettäni sairastumaan, koska tiedän miten kamalaa se on. Oksennuksen siivoaminen veneestä on myös semmoista hommaa, että ei kiitos.

Lue lisää

Mukava lukea paljon seilaavan kommenteja. Varsinkin, kun ne tukee omaa käsitystäni asiasta. Useimmat saa totutettua itsensä, mutta jotkut ei koskaan. Ne lähtee muihin hommiin.

Alkuperäinen kysyjä uteli kuitenkin 15 vuotiaan pojan merisairauden kanssa toimimisesta.

Noin nuorella tilanne elää vielä, totuttelu auttaa. Ja siinä totuttelussa se ensimmäinen asia on silmän ja tasapainoelimen ristiriidan välttäminen. Siispä ulkotilassa, katse horisontissa. Jos on pakko olla sisällä, niin sitten silmät kiinni ja mahdollisimman taakse veneessä. Jos nää ei auta... niin täytyy kärsiä, ja kippari siivoo oksennukset... jos ei asioihin varauduta.

Mun lapsista yhdellä oli juuri tuon ikäisenä paha tapa sairastua meritautiin. Eihän se voinut edes bussissa matkustaa, jos ei ollut etupenkissä ja nähnyt tietä. Se meni ohi ihan vaan totuttelulla. No okei, kun lähdetään atlantille, niin tuo nykyään 18 vuotias tulee toisinaan edelleen merisairaaksi. Matkan alussa. Se menee ohi alle vuorokaudessa nykyään. Ja ihan ilman troppeja. Ensviikolla se taas nähdään...

Itsekin seilaan niin harvoin isommilla vesillä, että toisinaan tulen saraaksi. Nykyään aina vaan harvemmin, mutta: Totutuksen puutetta. ;-)

Viimeksi taisin saada oireita 2008 ARC:ssä, noin 8 tuntia lähdön jälkeen. Sitten se meni ohi. Paluupurjehduksella ei sitten ollut oireita edes lähdössä. Hyvällä ololla ja fiiliksellä tultiin kotiin asti.

Mutta kun ollaan purjehduspalstalla ja mietitään purjeveneen kyydissä olevan alttiutta sairastua meritautiin, niin täytyy ottaa huomioon se, että totuttaminen ei ole aina oikea/mahdollinen tapa. Varsinkaan 15 vuotiaalla. Merisairauden syntymekanismit täytyy ymmärtää ja toimia sen mukaan. Oikotietä ei ole.

Toivottavasti näistä kirjoituksista löytyy aloittajalle sopivia vihjeitä ja toimintamalleja, joilla saa pidettyä vaivan siedettävänä.

Ruokavaliolla on merkitystä. R. Jarisch niminen tohtori on tutkinut merisairautta ja väittää että esim. C-vitamiinin syöminen vähentää merisairautta. Tämä liittyy anti-histamiini juttuihin.

18x2 kirjoitti:

Ruokavaliolla on merkitystä. R. Jarisch niminen tohtori on tutkinut merisairautta ja väittää että esim. C-vitamiinin syöminen vähentää merisairautta. Tämä liittyy anti-histamiini juttuihin.

Lue lisää

Minulta myös ääni inkiväärille. Ei ole sivuvaikutuksia. Ja tuntuu autavan...

Inkiväärin lisäksi olen käyttänyt ja antanut vaivaisille hyvää votkaa, mutta vain vähän. Siis lusikallisissa mitattuna. Koskenkorvaa en suosittelisi sen suuren sikunapitoisuuden vuoksi käytettäväksi yhtään mihinkään tarkoitukseen.

.. .. kirjoitti:

Minulta myös ääni inkiväärille. Ei ole sivuvaikutuksia. Ja tuntuu autavan...

Inkiväärin lisäksi olen käyttänyt ja antanut vaivaisille hyvää votkaa, mutta vain vähän. Siis lusikallisissa mitattuna. Koskenkorvaa en suosittelisi sen suuren sikunapitoisuuden vuoksi käytettäväksi yhtään mihinkään tarkoitukseen.

Lue lisää

Kuinka paljon ja miten sitä inkivääriä pitäisi käyttää?

9+18 kirjoitti:

Kuinka paljon ja miten sitä inkivääriä pitäisi käyttää?

Mulle myytiin virolaisessa apteekissa Tanskassa tehtyjä inkivääritabletteja. Tekstin mukaan ne oli tarkoitettukin meritaudin ehkäisyyn. Sisältö oli tekstin mukaan pelkkää inkivääriä. Jos ruokakaupan pulveria suuhusi pistät, niin ARVAISIN, että ennen lähtöä puoli teelusikallista, ja myöhemmin parin tunnin välein tai tarpeen mukaan.

Tämän päättelin sen tabletin koosta. Tarkentakoon joku, jos paremmin osaa.

.. .. kirjoitti:

Mulle myytiin virolaisessa apteekissa Tanskassa tehtyjä inkivääritabletteja. Tekstin mukaan ne oli tarkoitettukin meritaudin ehkäisyyn. Sisältö oli tekstin mukaan pelkkää inkivääriä. Jos ruokakaupan pulveria suuhusi pistät, niin ARVAISIN, että ennen lähtöä puoli teelusikallista, ja myöhemmin parin tunnin välein tai tarpeen mukaan.

Tämän päättelin sen tabletin koosta. Tarkentakoon joku, jos paremmin osaa.

Lue lisää

Meidän lapset tulevat myös merikipeiksi. R. Jarischin ruokavaliota on kokeiltu ja se auttaa. Eli merimatkaa edeltävänä päivänä ja matkan aikana ei syödä histamiini pitoista ruokaa. Ennen matkan alkua ja matkan aikana sitten syödään C-vitamiinipitoista ravintoa, tai jopa C-vitamiini tabletteja. Esimerkiksi aamupalaksi ja välipalaksi appelsiineja, mandariineja tms. Jostain syystä kun näin on toimittu niin merisairaus ei ole yllättänyt tai on ollut paljon lievempää kuin muin tavoin toimiessa.

C-vitamiinin syömisestä tuskin on suurta haittaakaan joten kannattaa kokeilla.

Histamiinin vaikutus on tieteellisesti vahvennettu - nämä oikeat meritautipilleritkin ovat antihistamiineja joten ruokavaliolla on väliä

1+14 kirjoitti:

Meidän lapset tulevat myös merikipeiksi. R. Jarischin ruokavaliota on kokeiltu ja se auttaa. Eli merimatkaa edeltävänä päivänä ja matkan aikana ei syödä histamiini pitoista ruokaa. Ennen matkan alkua ja matkan aikana sitten syödään C-vitamiinipitoista ravintoa, tai jopa C-vitamiini tabletteja. Esimerkiksi aamupalaksi ja välipalaksi appelsiineja, mandariineja tms. Jostain syystä kun näin on toimittu niin merisairaus ei ole yllättänyt tai on ollut paljon lievempää kuin muin tavoin toimiessa.

C-vitamiinin syömisestä tuskin on suurta haittaakaan joten kannattaa kokeilla.

Histamiinin vaikutus on tieteellisesti vahvennettu - nämä oikeat meritautipilleritkin ovat antihistamiineja joten ruokavaliolla on väliä

Lue lisää

Minkälaiset ruoat ovat histamiinipitoisia?

.. .. kirjoitti:

Mulle myytiin virolaisessa apteekissa Tanskassa tehtyjä inkivääritabletteja. Tekstin mukaan ne oli tarkoitettukin meritaudin ehkäisyyn. Sisältö oli tekstin mukaan pelkkää inkivääriä. Jos ruokakaupan pulveria suuhusi pistät, niin ARVAISIN, että ennen lähtöä puoli teelusikallista, ja myöhemmin parin tunnin välein tai tarpeen mukaan.

Tämän päättelin sen tabletin koosta. Tarkentakoon joku, jos paremmin osaa.

Lue lisää

Tuoretta inkiväriä ohuina siivuina aamiaisleivälle tai teehen, nami!

Mikkihiiren korvat päässä toimii lapsilla myös.
Aikuisilla toimii se kaljatölkkilippis ja vappunenä.

-oksa- kirjoitti:

Mikkihiiren korvat päässä toimii lapsilla myös.
Aikuisilla toimii se kaljatölkkilippis ja vappunenä.

Toimivat ne akurannekkeet vaimollakin. Toisin kuin vappunenät, ne ovat sentään peräisin Royal Navysta. Eivät ne täysin taipumusta poista, mutta helpottavat kyllä.

Tutkimusten mukaan aluksen tai veneen keinunnan taajus vaikuttaa merisaurauteen merkittävästi.

Yllättäen suurissa laivoissa, esim. ruotsinlaivoissa voi tulla pienestäkin merenkäynnistä herkemmin merisairaaksi kuin pienveneessä. Tähän vaikuttanee myös horisontin puute. Suuren laivan keinumisen ei tarvitse edes olla kovin suurta, kun oireet voivat kestää jopa useita päiviä.

Kaveri oli kerran selvin päin kokousristeilyllä ja palattuaan ei voinut useaan päivään ajaa autoa koska tasapaino heitti koko ajan.

Kerran reissu 25 m/s vastatuulessa Tukholmaan ruotsinlaivalla johti siihen, että koko porukka käveli päivän Tukholmassa pidellen välillä seinistä kiinni. Yksi porukasta ei uskaltanut kävellä tuulisen kävelysillan yli kun totesi sillan hojuvan alla pahasti.