Sininen nappi =(sininen tubaani)
Mutetaan se suoraa Vihreaksi JIHAD napixi!
Ja siihen pieni kuunsirppi!
Se olisi hyvaa terapiaa aabra-hamille ja jihadisteille..
silla napilla saadaan massat pelkaamaan ja alistumaan helpommmin. ja kansan teurastus tulee helpommaxi..
Mutetaan se suoraa Vihreaksi JIHAD napixi!
Ja siihen pieni kuunsirppi!
Se olisi hyvaa terapiaa aabra-hamille ja jihadisteille..
silla napilla saadaan massat pelkaamaan ja alistumaan helpommmin. ja kansan teurastus tulee helpommaxi..
Vastaukset 4
Vanhimmat
EI LISÄÄ BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON
SUOMALAISET HOIDETTAVA ENSIN TERVEEKSI ja sittenvasta ulkolaiset1
JYRKKÄ EI ja portti kielto Begham-joukkueelle jotka tulevat SUOMEEN maailman parhaita TERVEYS PALVELUITA hakemaan ja hyväksi käyttämään. Veron maksajina kansalais velvollisuutemme on TORJUA ja KÄÄNNYTTÄÄ nämä potkupalloiliat jo ilmatilassa!!!!!!!!!!!!!!!!! PRESIDENTILLÄ OIKEUS MÄÄRÄTÄ TUNKEUTUJAT MUUALLE.
ei anneta SEN tapahtua!!!
se voisi olla punainen jossa on pienet sarvet.. (Vihrean napin vieressa!!
-siina voisi olla pieni PIII-PAA aanitehoste mukana ja sininen vilkkuvalo.
Se ruhoittaisi aabra-hamia enemman kuin sininen pilleri...
Doku Umarov päätti ratkaista hankalan tilanteen ja perusti oman emiirikunnan Venäjälle.Homman pitäisi olla selvän ja kuinkas kävi.Venäläiset ei oikein taida tykätä asiasta ja nyt ryssät murjottaa.Jos joku mutiaisia käsittävä porukka ymmärtäisi julistaa Lohjan islamilaiseksi emiraatiksi,kyllä olis suomalaisilla poliittisilla päättäjillä sormi suussa paitsi Tarjalla,joka kynä kädessä väsäisi kunniamainintaa emiraatin perustajille niinkun se jo kerran teki jollain muslimille.Nämä suomalaiset päättäjät ovat sen verran pelkureita,ettei niistä olis muslimeille mitään vastusta.Siinä sitten muut eurooppalaiset kansat saisivat eksoottisen lomakohteen.
Venäjän siirtomaavalloitus ylsi Tšetšeniaan 1700-luvulla ja katkera taistelu jatkui vajaat sata vuotta aina vuoteen 1859, muridien vastarintaliikettä johtaneen Šamilin antautumiseen tsaarin joukkoja johtaneelle ruhtinas Bariatinskille, mihin Tšetšenian itsenäisyyden yleensä katsotaan päättyneen. Tämän jälkeenkin vastarinta jatkui sissisodan aaltoina ja ajoittaisina aseellisina kansannousuina sekä tsaarinajalla että neuvostoajalla. Myös tšetšeenejä pakeni huomattava määrä Turkin imperiumiin vuoden 1859 jälkeen, mutta heihin ei tuolloin kohdistunut yhtä totaalista kansanmurhaa kuin tšerkesseihin.[14]
Neuvostoajalla tšetšeenit olivat yksi kaikkein useimpien ja suurimpien vainojen kohteiksi joutuneista kansakunnista.[15] Jatkuvat yritykset venäläistää ja kollektivisoida Tšetšeniaa huipentuivat lopulta Stalinin päätökseen likvidoida koko tšetšeenikansa ja Tšetšeeni-Ingušia maana. Helmikuussa 1944 koko tšetšeeniväestö vangittiin salaisen poliisin pahamaineisen päällikön Lavrenti Berian suunnitelman mukaisesti puna-armeijan juhlapäivänä, jolloin kaikkien piti olla kylissä juhlimassa. NKVD:n joukot piirittivät kylät, ampuivat vastustelijat, raskaana olevat naiset, vanhukset ym. kuljetusta kestämättömät, ja lisäksi ympäri tasavaltaa järjestettiin raakoja joukkomurhia.[16] Vuoristokylät, aulit, roihusivat viikkoja liekeissä.[17]
Yksi tunnetuimmista joukkomurhista tapahtui Haibahin kylässä, jossa 700 kyläläistä poltettiin elävältä viljavarastoon NKVD:n kenraalien Mihail Gvišianin ja Vladimir Serovin määräyksestä. Dudajevin aikana paikalle pystytettiin yksi Tšetšenian lyhyen itsenäisyyskauden lukemattomista ”tšetšeenien holokaustin” muistomerkeistä. Gvišianin tšekisteissä oli tuolloin myös nuori tšetšeeni, joka kieltäytyi surmatöistä ja valitti NKVD:n johdolle, mistä hyvästä hänet karkotettiin vankileirille Siperiaan. Nikita Hruštšev käytti myöhemmin tämän miehen todistusta ja Haibahin joukkomurhaa todisteaineistona Beriaa ja Serovia vastaan.[18]
Väestö lastattiin karjavaunuihin ja karkotettiin Kazakstanin hyisille aroille. Yli 60 % tšetšeeneistä menehtyi joukkomurhissa, kuljetuksen aikana, keskitysleireillä ja perillä Kazakstanissa, jossa hengissä selvinneet jätettiin keskelle ei mitään ja heitä kuoli suurin joukoin nälkään, kylmään, tauteihin jne. Ukrainalainen sotahistorioitsija ja parlamentin jäsen professori Ivan Bilas kuvaili sittemmin Neuvostoliiton salaisen poliisin operaatiota, jossa karkotuksessa eläviä tšetšeenejä myrkytettiin ”humanitääriseen ruoka-apuun” kätketyillä myrkyillä, jotta erityiset kohderyhmät, kuten juuri tšetšeenit, näyttäisivät kuolevan pikemminkin nälkään, tauteihin ja uupumukseen. Bilasin esittelemä valtionarkiston dokumentti kutsui annoksia ”ravitseviksi yllätyksiksi”.[19]
Karkotukseen kuului ajatus koko tšetšeenien kansakunnan likvidoinnista ja hävittämisestä myös muistona, mikä toteutettiin heidän kotimaassaan polttamalla vuoristokylät, tuhoamalla kaikki tšetšeenikansan klassinen kirjallisuus, runous, arkistot ja muistomerkit, repimällä hautakivet sijoiltaan ja käyttämällä ne teiden rakentamiseen venäläisille, hävittämällä ja häpäisemällä pyhän kotimaan ja traditioiden muisto niin pitkälle kuin mahdollista. Itsenäiseksi julistautunut Tšetšenia keskittyikin ennennäkemättömällä tavalla ”muiston” vaalimiseen pystyttämällä kaikkialle muistomerkkejä ja muistolaattoja ja pyrkimällä elvyttämään kansakunnan historia, jonka Neuvostoliitto oli yrittänyt pyyhkäistä maan päältä. Tšetšeenit saivat luvan palata kotimaahansa vuoden 1956 jälkeen ja he palasivatkin, lunastaen omilla varoillaan takaisin vallatut asumuksensa niissä asuvilta venäläisiltä ja jälleenrakentaen tasavallan hämmästyttävän nopeasti. Huolimatta siitä, että tšetšeenien mainetta ei venäläisten silmissä koskaan palautettu, itse Tšetšeniassa tšetšeenien ja venäläisten keskinäiset etniset suhteet pysyivät varsin ongelmattomina.[20]
Karkotuksen jälkeen tšetšeenien maat oli annettu pääosin venäläisten asutettaviksi, mutta osia maasta oli liitetty myös Pohjois-Ossetiaan (Prigorodnije, inguušien perinteisesti asuttama alue) ja Dagestaniin (Akki). Jälkimmäisen alueen tšetšeenien kyliin pakkosiirrettiin dagestanilaisia lakeja, mistä syntyi myöhemmin tšetšeenien palatessa jonkin verran ongelmia Dagestanissa.
http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/historia.htm