Iloista Pääsiäistä G:lle !
Hienoa, kun olet palannut tänne.
Voisitko vielä lukea ja katsoa ketjuni ?
Kiitän Sinua avustasi !
Olin viikko aikaa tilaisuudessa (jonka mainitsin aiemmassa viestissäni olevan tulossa), jossa tuo vanhempi mies oli. Minua tietysti jännitti hänen näkemisensä ja kohtaamisensa :)
Tilaisuuden jälkeen, kun hän oli kollegansa (mies, olen hänet ennenkin nähnyt) kanssa lähdössä pois/ulos, hän otti kontaktin minuun eli taas samantyyppinen jännä tilanne kuin viimeksikin (tosin nyt olin hänet jo ennen nähnyt eli ei yhtä lailla yllättänyt minua), kun hän pysähtyi eteeni ja kysyi : Mitä nainen ?
Kerroin olevani jo vähän paremmassa kunnossa ja hän totesi : Kyllä se siitä.
- Hyvin pian pysähtymisensä jälkeen hän oli jälleen sen oloinen (kuten viimeksikin), että haluaa halata,
joten sitten halatessa juttelimme samalla. Hän ei ollut kärsimättömän kiireinen, mutta kuitenkin hiukan
kiireinen, koska oli lähdössä kuskaamaan ainakin em. kollegaansa (ehkä muitakin, siis miehiä, koska puhui
monikossa). Mutta silti hän ehti jonkin aikaa jutella kanssani eli arvostan kyseistä elettään !
Halatessa/jutellessa hän sanoi : Kiva, kun tulit.
- Jännitin (muistan, kun vasen jalkani "vapisi"), enkä tajunnut tai ehkä rohjennutkaan sanoa, että kiva
nähdä hänet.
Kävelimme vaatenaulakolle, josta portsarilta pyysin (olin sopinut siitä jo aiemmin portasin kanssa)
pienen lahjan tälle miehelle. Sanoin miehelle, että oli pakko ostaa hänellekin samanlainen kuin itselleni-
kin, siis kynttilöitä (eräs tietty väri, jota mies ja minä kumpikin diggaamme). Hän kiitti minua lahjasta
halaamalla ja siinä samalla sanoin : Pidä nyt itsestäsi ja lapsistasi huolta, kaikkea hyvää !
- Olin jännittynyt, enkä muista hänen sanojaan, mutta positiivsia ne kuitenkin olivat eli hyvää toivotti
minullekin.
- Mielessäni oli, mutta en rohjennut/uskaltanut sanoa, että kai me nähdään taas ? Tai, nähdään taas.
Sitten hän lähti kollegansa kanssa ulos ja lähes heti minua alkoi itkettää, mutta hän ei sitä nähnyt nytkään (kuten ei viimeksikään, kun oli ensin yllättänyt minut).
Laitoin hänelle tekstiviestin perjantaina : kiitin tilaisuudesta, toivotin tsemppiä opiskeluunsa ja muutenkin elämäänsä. Kerroin lyhyesti liikeideani osioista, jonka toivoisin saavani yhdistetyksi (siis sellainen aihe-alue, josta tämä mieskin on kiinnostunut, liittyy erääseen heimoon ja sen kulttuuriin). Lopuksi laitoin PS:nä, että oli kiva nähdä hänet ja jutella.
- En kysynyt mitään eli en sikäli ajatellut, että hän vastaisi tekstarilla. Kuittausviesti tuli heti eli perille
meni, mutta silti pelkään, jos joku muu pääsikin kännykkäänsä käsiksi ja vaikka poisti tekstarini ?
Pelkään myös, jos hän jotenkin ahdistui siitä, kun kirjoitin "Oli kiva nähdä ja jutella" ?
Hän oli mukava em. tilaisuudessa ja oli tottakai ihanaa, kun hän jälleen otti kontaktin minuun -
mutta minua huolettaa, kun hän oli jotenkin ehkä väsyneen (olihan jo työ- ja opiskeluviikkokin takana)
oloinen, eikä ollut nyt niin iloinen kuin edellisellä kerralla (siis, kun yllätti minut). Eikä silloinkaan ollut
sellainen iloinen kuin oli syksyllä 2009.
Luulen, että hänellä on jotain huolia yhäkin ? Pelkään hänen palavan loppuun, kun on niin monta
projektia.
Jaksan kyllä odottaa sitä, että asiat etenisivät myöhemmin, mutta voisinko itse jotenkin osoittaa sen,
että hän on edelleen minulle todella tärkeä ? Mietin vieläkin sitä, että olisiko minun pitänyt laittaa
ihan suoraan kirjeeseensä se, että hän vei jalat altani syksyllä ? (Jotenkin en uskaltanut laittaa....)
Joka päivä hän on ajatuksissani ja minua itkettää !
Koetan ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti, mutta silti pelkään mokaanneeni jotakin.....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8894082
Hienoa, kun olet palannut tänne.
Voisitko vielä lukea ja katsoa ketjuni ?
Kiitän Sinua avustasi !
Olin viikko aikaa tilaisuudessa (jonka mainitsin aiemmassa viestissäni olevan tulossa), jossa tuo vanhempi mies oli. Minua tietysti jännitti hänen näkemisensä ja kohtaamisensa :)
Tilaisuuden jälkeen, kun hän oli kollegansa (mies, olen hänet ennenkin nähnyt) kanssa lähdössä pois/ulos, hän otti kontaktin minuun eli taas samantyyppinen jännä tilanne kuin viimeksikin (tosin nyt olin hänet jo ennen nähnyt eli ei yhtä lailla yllättänyt minua), kun hän pysähtyi eteeni ja kysyi : Mitä nainen ?
Kerroin olevani jo vähän paremmassa kunnossa ja hän totesi : Kyllä se siitä.
- Hyvin pian pysähtymisensä jälkeen hän oli jälleen sen oloinen (kuten viimeksikin), että haluaa halata,
joten sitten halatessa juttelimme samalla. Hän ei ollut kärsimättömän kiireinen, mutta kuitenkin hiukan
kiireinen, koska oli lähdössä kuskaamaan ainakin em. kollegaansa (ehkä muitakin, siis miehiä, koska puhui
monikossa). Mutta silti hän ehti jonkin aikaa jutella kanssani eli arvostan kyseistä elettään !
Halatessa/jutellessa hän sanoi : Kiva, kun tulit.
- Jännitin (muistan, kun vasen jalkani "vapisi"), enkä tajunnut tai ehkä rohjennutkaan sanoa, että kiva
nähdä hänet.
Kävelimme vaatenaulakolle, josta portsarilta pyysin (olin sopinut siitä jo aiemmin portasin kanssa)
pienen lahjan tälle miehelle. Sanoin miehelle, että oli pakko ostaa hänellekin samanlainen kuin itselleni-
kin, siis kynttilöitä (eräs tietty väri, jota mies ja minä kumpikin diggaamme). Hän kiitti minua lahjasta
halaamalla ja siinä samalla sanoin : Pidä nyt itsestäsi ja lapsistasi huolta, kaikkea hyvää !
- Olin jännittynyt, enkä muista hänen sanojaan, mutta positiivsia ne kuitenkin olivat eli hyvää toivotti
minullekin.
- Mielessäni oli, mutta en rohjennut/uskaltanut sanoa, että kai me nähdään taas ? Tai, nähdään taas.
Sitten hän lähti kollegansa kanssa ulos ja lähes heti minua alkoi itkettää, mutta hän ei sitä nähnyt nytkään (kuten ei viimeksikään, kun oli ensin yllättänyt minut).
Laitoin hänelle tekstiviestin perjantaina : kiitin tilaisuudesta, toivotin tsemppiä opiskeluunsa ja muutenkin elämäänsä. Kerroin lyhyesti liikeideani osioista, jonka toivoisin saavani yhdistetyksi (siis sellainen aihe-alue, josta tämä mieskin on kiinnostunut, liittyy erääseen heimoon ja sen kulttuuriin). Lopuksi laitoin PS:nä, että oli kiva nähdä hänet ja jutella.
- En kysynyt mitään eli en sikäli ajatellut, että hän vastaisi tekstarilla. Kuittausviesti tuli heti eli perille
meni, mutta silti pelkään, jos joku muu pääsikin kännykkäänsä käsiksi ja vaikka poisti tekstarini ?
Pelkään myös, jos hän jotenkin ahdistui siitä, kun kirjoitin "Oli kiva nähdä ja jutella" ?
Hän oli mukava em. tilaisuudessa ja oli tottakai ihanaa, kun hän jälleen otti kontaktin minuun -
mutta minua huolettaa, kun hän oli jotenkin ehkä väsyneen (olihan jo työ- ja opiskeluviikkokin takana)
oloinen, eikä ollut nyt niin iloinen kuin edellisellä kerralla (siis, kun yllätti minut). Eikä silloinkaan ollut
sellainen iloinen kuin oli syksyllä 2009.
Luulen, että hänellä on jotain huolia yhäkin ? Pelkään hänen palavan loppuun, kun on niin monta
projektia.
Jaksan kyllä odottaa sitä, että asiat etenisivät myöhemmin, mutta voisinko itse jotenkin osoittaa sen,
että hän on edelleen minulle todella tärkeä ? Mietin vieläkin sitä, että olisiko minun pitänyt laittaa
ihan suoraan kirjeeseensä se, että hän vei jalat altani syksyllä ? (Jotenkin en uskaltanut laittaa....)
Joka päivä hän on ajatuksissani ja minua itkettää !
Koetan ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti, mutta silti pelkään mokaanneeni jotakin.....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8894082
Vastaukset 3
Vanhimmat
sisimmässäsi hänen välittävän ja olevan kiinnostunut sinusta. Hähän olisi voinut kulkea ohitsesi kyseisessä tilaisuudessa.
Et edelleenkään ole mokannut tai menettänyt mitään. Hän oli vain kiireinen olessaan sopinut muiden "vieraiden" kuljettamisesta. Siinä hän puhui totta.
Eikä kukaan ole päässyt käsiksi hänen puhelimeensa. Viesti oli hänen laittamansa.
Kärsivällisyys tuo nyt sinulle palkintosi. Palkinto on poimittavissa kesän jälkeen, syksyn aikana.
Harmittaa sanoa sinulle mutta et juurikaan voi vaikuttaa asioiden etenemiseen muuta kuin odottamalla. Tiedän kuinka raastavaa se on. Siinä kasvatetaan todellakin kärsivällisyyteen.
Kun lumet sulavat ja maa paljastuu huomaat kontakteja olevan jo enemmän.
G
Aivan, hän olisi voinut kulkea ohitseni tilaisuudessa ja olla kuin minua ei olisikaan, mutta onneksi ei toiminut niin :)
- Ja nimenomaan se kohta, jossa ensin halasimme/juttelimme nyt (ja kollegansa näki kaiken vieressä !),
oli tavallaan "sama" (= vastapäinen seinänvieri käytävällä), jossa kohtaa viime vuoden joulukuussa seisoin,
kun hän käveli kollegojensa kanssa mennäkseen ulos. Silloin hän ei reagoinut minuun, enkä tänä päivänä
tiedä, oliko tosiaan niin, ettei hän tunnistanut minua ? Vai eikö hän uskaltanut ottaa kontaktia minuun ?
- Sain tuolloin joulukussaa myöhemmin yöllä häneltä tekstiviestin (kun olin itkeneenä vielä siellä, missä
hänet nytkin näin), jossa kiitti joululahjoista (olin toimittanut ne henkilökunnan välityksellä heidän taukotilaansa) ja totesi, ettei nähnyt minusta kuin auton ja lahjat. Totesi olevansa vähän ylirasittunut, eikä oikein vedossa. Toivotti minulle turvallista kotimatkaa.
- Joulukuinen tilanne oli kamala minulle, en siis kestänyt sitä, kun hän ei ottanut kontaktia.
NYT sitten siinä suht samassa kohdin hän ottikin kontaktin, joten siksikin, tuntui hienolta :)
Ja hienoa sekin, kun hän silti ottaa minuun kontaktin, vaikka kollegansa ja muutkin ihmiset näkevät !
Yleensähän kai miehet eivät näytä mieskavereilleen sitä, että ovat kiinnostuneita jostakin naisesta.
Taisin kirjoittaa aiemmin tässä ketjussa sekavasti - siis minä laitoin hänelle tekstarin pääsiäisperjantaina,
eikä hän minulle.
Ymmärrän sen, että minun täytyy vain jaksaa odottaa, vaikka se toki onkin raastavaa.....
Mutta niinhän se on, että kärivällisyyttä pitää olla kaikilla elämänalueilla ihmisellä !
Säälin häntä, kun on niin kiireinen ja joutuu venymään moneen juttuun, mutta tosi arvostettavaa,
kun hän jaksaa opiskella töidensä ohessa !!!!!
Kysyn vielä tällaista, jos voit vastata .... Onko tämä mies onnellinen elämässään ?
ole onnellinen. Tietäisitpä kuinka ahdistavaa hänellä on. Siinä on yksi syy miksi hän on väsyneen oloinen. Hän haluaa kuitenkin hoitaa asiansa oikeassa järjestyksessä jotta hän olisi vapaa aloittamaan kanssasi. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Tässä foorumissa joidenkin asioiden kertominen on kuitenkin hivenen erilaista kuin kasvokkain ennustettaessa. Hän on kuitenkin etääntynyt jo ja kääntänyt selkänsä menneisyydelleen. Aloittaessamme keskustelun parisen viikkoa sitten hän oli kääntänyt selkänsä ja nyt hän on saanut etäisyyttä jo muutamia metrejä sekä kulkee koko ajan kauemmaksi menneisyydestään ja lähemmäksi sinua. Tiedät mikä asia häntä sitoo kuitenkin vielä siellä. Mutta nekin selviävät kohta sillään. Kontaktista, sen hellästä otteesta ja siitä ettei hän epäillyt näyttää tunteitaan muiden läsnäollessa voit päätellä kuinka mielettömästi hän onkaan rakastunut sinuun. Hänen ympärillään leijuu ruusunpunaisia terälehtiä. Hän olisi kanssasi leijumassa purppuraisilla pilvillä jos se olisi mahdollista. Hän ajattelee sinua useinkin. Olet hänen mielessään ja ajatuksissaan. Hänen onnensa on luonasi. Yksin olette puolikkaita ja yhdessä kokonaisia. Herran jestas sentään, voisimpa auttaa sinua enemmän. Sanoisin asian olevan kohdaltasi "satavarma" tapaus. Tiedän pitkien pyhien olevan raastavia kun on aikaa ajatella ja leikkiä omilla tunteillaan. Ne pomppivat onnesta epätoivoon.
G