Tänään vasta tajusin kuinka itsekeskeisen ja välinpitämättömän ihmisen kanssa minulla on yhteinen lapsi. Tyttäremme on 2 kk ja hänellä oli tänään ristiäiset. Olimme saaneet isän kanssa jo asiat suht. koht. hyvään kuntoon eromme jälkeen, tultiin toimeen jne. Hän tuli ristiäisiin, mutta kun kastetilaisuus oli ohitse ja oli aika siirtyä juhliin, kuskasi hän vain kaverini meille ja häipyi sanaakaan sanomatta.
Hän oli sanonut ystävättärelleni ettei voinut jäädä, koska hänen uusi naisystävänsä oli kieltänyt. Hän oli vaatinut lapsen isää tulemaan suoraan kirkosta kotiin. Minulla yksinkertaisesti pimahti päässä. Otin samantien yhteyttä isään ja kysyin, että miksi hän sivuutti lapsensa ristiäisjuhlat, vain koska hänen uusi naisystävänsä on mustasukkainen ja omistushaluinen? Minulle ei heidän suhteensa kuulu millään lailla, mutta olin pöyristynyt. Kuinka hän pystyy tuohon, että muutaman kk on tuon naisen kanssa ollut ja on valmis sivuuttamaan oman lapsensakin tämän takia.
Myöhemmin hän sanoi, että hän ei jäänyt siksi, ettei testiä ole tehty. Isyyttä ei ole siis tunnustettu, koska hän vaatii nyt sitten testiä.
Tämänkin on tämä uusi naisystävä hänen päähänsä tuputtanut, ettei hän olisi isä. Hän tietää tasan sen, että on lapsen isä koska yhdessä raskaustestejä tehtiin tusinoittain. Hän siis kieltää oman lapsensa koska haluaa kostaa minulle eromme. Voiko alhaisempaa enää olla? Lapsihan on täysin viaton!
Nyt hän yritti vielä sanoa, että hänen vanhempansa vihaavat minua. Vaikka he nimenomaan pyysivät minua käymään, koska rakastavat lapsenlastaan. He jopa surkuttelivat sitä, että minun ja lapsen isän suhde ei kestänyt. Ilmeisesti hekin ovat jo huomanneet millainen tyranni hänen uusi naisystävänsä onkaan. Olen aivan sanaton, vihasta. Miten kukaan voi tehdä näin?
Minä kun luulin, että hän oli tullut jo järkiinsä. Olin ilmeisesti väärässä.
Hän oli sanonut ystävättärelleni ettei voinut jäädä, koska hänen uusi naisystävänsä oli kieltänyt. Hän oli vaatinut lapsen isää tulemaan suoraan kirkosta kotiin. Minulla yksinkertaisesti pimahti päässä. Otin samantien yhteyttä isään ja kysyin, että miksi hän sivuutti lapsensa ristiäisjuhlat, vain koska hänen uusi naisystävänsä on mustasukkainen ja omistushaluinen? Minulle ei heidän suhteensa kuulu millään lailla, mutta olin pöyristynyt. Kuinka hän pystyy tuohon, että muutaman kk on tuon naisen kanssa ollut ja on valmis sivuuttamaan oman lapsensakin tämän takia.
Myöhemmin hän sanoi, että hän ei jäänyt siksi, ettei testiä ole tehty. Isyyttä ei ole siis tunnustettu, koska hän vaatii nyt sitten testiä.
Tämänkin on tämä uusi naisystävä hänen päähänsä tuputtanut, ettei hän olisi isä. Hän tietää tasan sen, että on lapsen isä koska yhdessä raskaustestejä tehtiin tusinoittain. Hän siis kieltää oman lapsensa koska haluaa kostaa minulle eromme. Voiko alhaisempaa enää olla? Lapsihan on täysin viaton!
Nyt hän yritti vielä sanoa, että hänen vanhempansa vihaavat minua. Vaikka he nimenomaan pyysivät minua käymään, koska rakastavat lapsenlastaan. He jopa surkuttelivat sitä, että minun ja lapsen isän suhde ei kestänyt. Ilmeisesti hekin ovat jo huomanneet millainen tyranni hänen uusi naisystävänsä onkaan. Olen aivan sanaton, vihasta. Miten kukaan voi tehdä näin?
Minä kun luulin, että hän oli tullut jo järkiinsä. Olin ilmeisesti väärässä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei 2 kk:den ikäinen lapsi ymmärrä, keitä hänen juhlassaan on ollut. Ristiäiset ovat lapsen suvun juhlat ennemminkin, eli lapsen puolesta ei ainakaan tarvitse harmistua.
Mustasukkaisuudesta ja omistushalusta.. Ulkopuolisen silmin juttua lukiessa vaikuttaa siltä, että te molemmat naiset olette sellaisia. Molemmat vetelette samaa miestä eri suuntiin. Oikeastihan asia on niin, että kyseinen henkilö päättää (periaatteessa) itse mitä, missä ja milloin tekee mitäkin. Toinen juttu taas on, miten hän voi ottaa huomioon ja miellyttää eri osapuolia, jotka haluavat eri asioita.
Lapsesi isä on itse se, joka huolehtii tai on huolehtimatta hänen ja lapsensa välisestä suhteesta. Sinulla äitinä on tietenkin toive, että lapsesi saa hyvän suhteen isäänsä, mutta se ei kuitenkaan ole sinun päätettävissäsi.
Mitä sitten, vaikka joku vihaisikin sinua.. Ei kukaan voi mitään toisten päänsisäiselle elämälle ja kaikkia ei voi miellyttää.
Olisiko parempi jatkaa omaa elämää lapsen kanssa ja antaa exän jatkaa omaansa. Hoitakoon isyytensä itse miten parhaiten taitaa.
Hyvä, että tuli kastetilaisuuteen edes, kun ilmeisen tuore tuo eronne. Ehkä se ole ihan helppoa luonteva kanssakäyminen vielä tässä vaiheessa. Jos uusi naisystävä pystyisi noin paljon vaikuttamaan miehesi käytökseen, vaikuttaa, että ex-miehesi on enemminkin alistuva nahjus, kuin itsekeskeinen egoisti.
Hän onkin. Huomasin jo suhteessamme kuinka hän oli kuin pallo mitä hänen ystävänsä jne pompottelivat miten sattuu. Monesti sanoin, että opettele pitämään puolesi ja sanomaan EI. Ja tietysti sitä yrittää miellyttää uutta elämänkumppaniaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta en minä ainakaan henk.koht. liiallisuuksiin menisi. Asiahan ei minulle kuulu, ei. Mutta ensimmäiselle vastaajalle sanon vaan, että ei sillä ole mitään väliä vaikka lapsi ei nyt tajua. Kyllä hän joskus tajuaa.
Minulle on itselleni oma isä tuottanut pettymyksen monesti, kun olin pieni likka itsekin. Muistan sen kyllä kuinka se koski, kun huomasin ettei isä välitä koska viina oli tärkeämpää. Mutta tässä tilanteessa isälle on uuden naisystävän kumarteleminen kuin oma lapsi.
Ja kuten jo sanoin, tämä uusi nainen on pinttänyt isän päähän ettei hän ole isä. Tämän vuoksi hän haluaa testin. Mies tietää kyllä olevansa isä, paremmin kuin hyvin. Mutta kuinka epäinhimillinen ihmisen pitääkään olla voidakseen kieltää oman lapsensa? Luulisi ettei järki-ihminen tekisi niin, kun totuuden tietää molemmat.
"Mutta ensimmäiselle vastaajalle sanon vaan, että ei sillä ole mitään väliä vaikka lapsi ei nyt tajua. Kyllä hän joskus tajuaa. Minulle on itselleni oma isä tuottanut pettymyksen monesti, kun olin pieni likka itsekin."
Kysehän oli nyt näistä ristiäisistä, eikä lapsi tajua myöhemminkään tästä tapahtumasta mitään, ellet itse kerro miten isä "hylkäsi" jo ristiäisissä. Mistä sitä tulevaisuudesta tietää, miten isä-lapsi -suhde siitä etenee, joten turha maalailla piruja seinälle. Taidat nyt kauhuissasi peilata omaa vajavaista isäsuhdettasi vallitsevaan tilanteeseen.
Jos exäsi itse otti ja häippäisi, on hänellä alistuvuuden sijasta vahvuuttakin, mutta jos itse lemppasit miehen pihalle, on vain omaa syytäsi, kun ei ole enää kiinnostunut toimimaan sinun ehdoillasi teidän välisessä ihmissuhteessa. Isää ei voi pakottaa olemaan isä. Hän hoitaa sen asian itse, jos hoitaa. Elämä on sellaista, että toisia ei voi määräillä toimimaan oman tahdon mukaan, ja jos niin kuitenkin tekee on itse itsekeskeinen ja välinpitämätön toisen tunteita kohtaan.
Aika jännä että sinä et näe mitään pahaa miehen toiminnassa. Miksi ketään pitäisi pakottaa olemaan isä? Eikö sen tulisi olla itsestään selvää? Onko mielestäsi ihmisellä oikeus päättää että enpä olekaan tuon lapsen isä? Eikö se ole mielestäsi sairasta?
Tässä yhteiskunnassa valitettavasti isät voivat päättää että eivät tahdokaan lapsia, vaikka lapset olisivat jo kouluikäisiä. Eikä kukaan pidä sitä paheksuttavana. Koskeeko se elinikäinen sitoumus omaan lapseen vain äitiä?
sanon myös sinulle, joka sanot ettei isää voi pakottaa olemaan isä. Eikö se kerro juurikin siitä ihmisestä "jotain", jos hän kieltää oman lapsensa? Ei halua olla isä?
Ja edelliselle, osuit aivan asian ytimeen. Isät voivat kyllä kävellä pois, kukaan ei ajattele mitään pahaa koska eihän heitä voi pakottaa. Mites sitten jos ÄITI tekisi samoin? Voi ei, hänet manattaisiin alimpaan helvettiin lapsensa hylkäämisestä ja laiminlyönnistä.
Ja miksi minun pitäisi antaa isän tulla sitten isäksi, kun hänelle se sopii?? Jos ei ole valmis olemaan lapsensa elämässä konkreettisesti paikalla silloinkin kun hän on pieni, SAAKIN PYSYÄ POISSA.
tämähän on tätä nykyaikaa, tehdään lapsia ja todetaan ettei kotileikki sopinutkaan mulle.
Teilläkin noin pieni lapsi ja jo uutta parisuhdetta pukkaa, ainakin isälle. Sitten ollaan kaunaisia ja katkeria kun isän tyttöystävät vol. 1, 2, 3, 4... ja äidin poikaystävät vol 1,2,3,4 etc. heittelee kapuloita rattaisiin. Ei ole kivaa kenelläkään ja sääli lasta joka on aivan syytön olosuhteisiin.
Lastensaantiin pitäisi ehdottamasti määrätä joku autokoulun tapainen. Miten teidänkin suunnitelmat muuttui muutamassa kuukaudessa niin paljon että vielä syntymätön lapsi jäi ilman molempien vanhempien muodostamaa kotia??? Minut voidaan tuomita koska syyllistän, mutta kyse on lähinnä ihmettelystä. Ja mitä pahaa on itseasiassa syyllistämisessäkään, kyllä aikuisten jotka lähtee perhettä perustamaan, tulisi olla hieman vastuullisempia - ja jos eivät ole, pitäisikö vaan loputtomiin ymmärtää? Että voi voi kun kävi ikävästi, noh, nyt etsitään taas uutta rakkautta!
Mielenkiintoista näin ulkopuolisen silmin on ap:n kommentti että on itsekin tietyllä tavalla isänsä hylkäämä. Ihmisillehän on tyypillistä toistaa elämänsä käsikirjoituksia, ellei tietoisesti lähde muuttamaan niitä. Ehkä tämä "hylkäävä isä"-tarina toistuu, koska ap on mukana kirjoittamassa tarinaan sellaista loppua. Tarinahan voisi edetä niin, ettei ap ottaisikaan isyystestiasiaa liian henkilökohtaisesti, vaan se tehtäisiin ja isyys vahvistuisi. Mikäli lapsen isän vanhemmat ovat todellakin halukkaita tapaamaan lapsenlastaan, ap:n kannattaa ilman muuta antaa lapsen luoda suhteitaan isän sukulaisiin. Tällaiset tapahtumaketjut liittävät lapsen isän myös lapseensa, sanokoon isän tyttöystävä mitä hyvänsä. Hän on oman valintansa tehnyt kun on lähtenyt seurustelemaan miehen kanssa, jolla on liki vastasyntynyt lapsi. Se ei varmaankaan ole tunnetasolla helppoa, mutta valinta on siis hänen. Mitä lie elämänsä käsikirjoitusta hän kirjoittaa...
Me erosimme jo raskauteni alkumetreillä, eli olemme olleet erossa jo useamman kk. Isä ilmeisesti tajusi, ettei se tule olemaan helppoa ja alkoi etääntymään minusta. Loppujen lopuksi homma muuttui niin hurjaksi, etten keksinyt muuta kuin pakata kamani ja muuttaa pois. Välimm saimme kuntoon kyllä ajan kanssa ja hän oli valmis ottamaan vastuuta. Sitten asteli tämä uusi nainen kuvioihin ja se muutti kaiken, siksi olen osaltani katkera siitä koska mies on niin helposti vietävissä kuin sätkynukke. Nainen siis toisinsanoen käyttää miehen heikkoutta saadakseen hänet kokonaan itselleen, koska asia ei ole hänelle okei. Luulenpa etteivät he käsitelleet koko asiaa vielä silloin kun lapsi ei ollut syntynyt, mutta nyt koska tilanne on tämä että lapsi on osana elämää, ei se ole niin okei kuin he aluksi kuvittelivat.
Ja ikävä kyllä itse olen elämäni aikana niin monesti sokeana luottanut siihen, että ihmiset muuttuvat ja asiat hoituvat itsestään kuntoon. Pyh ja pah. Juuri tällaisissa tilanteissa ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin, se heikkous ja itsekeskeisyys joka siellä sisällä vallitsee. Kuin maskin ottaisi naamalta pois. Jos isä oikeasti kykenee nyt kieltämään lapsensa vain siksi että haluaa miellyttää nykyistä naistaan vaatimalla testiä, kertoo se mielestäni siitä että tuskin se asia muuttuu vuosien varrella. Tai ehkä juu, jos hän tulee järkiinsä ja päättää itse haluavansa olla lapsensa kanssa tekemisissä, kunnes taas joku/jokin tulee ja saa hänet hylkäämään lapsensa. Sellaiseen oravanpyörään en lastani tietoisesti asettaisi kyllä.
että jonkinlainen vanhemmaksi valmentautuminen alkaisi jo ennen raskautta, pohdittaisiin mitä vanhemmuus käytännössä merkitsee, millainen on elämäntilanteeni/-teemme ym. ym. Monihan sanoo näitä asioita pohtineensa keskenään, mutta mistä sitten riittää näitä tuuliviirejä, joiden mieli on parin kuukauden päästä toinen? Ehkä jotkut neuvolan pakolliset valmennusillat voisi saada isäksi/äidiksi aikovat miettimään ovatko todella valmiita vanhemmaksi (ja jos ei tällaisessa molemmat kävisi, seuraisi jotain sanktio, vaikka päivärahan pienennys). Kumppanillehan voi kahdenkesken kertoilla mitä vaan, maalailla niitä ruusunpunaisia maisemia kuinka ollaan sitten ihana perhe!
Ehkä eksäsi on todella tahdoton sätkynukke, saattoi olla sitä silloinkin, kun lähti kanssasi lasta hankkimaan ja tosipaikan tullen tajusi ettei hänestä ole tähän. Se on hänen elämänsä tarina ja voipi olla että myöhemmin, kun hän tuosta aikuistuu ymmärtämään mitkä asiat on itselle tärkeitä toisten miellyttämisen sijaan, hän pystyy toisenlaisiin valintoihin. mutta sitä ennen mennään näin.
että hän aikuistuisikin tarpeeksi ottaakseen vastuuta. Tuossa olet oikeassa, että hän saattoi puhua haluavansa lapsen ja ei oikeasti tiennyt mitä edes haluaa elämältään.. En vain halunnut uskoa sitä asiaa noin, mutta kun sen sanoit.. No, se on hänen valintansa. Hän kuitenkin on nähnyt kuinka ihanan lapsen me olemme yhdessä saaneet ja silti käyttäytyy välinpitämättömästi. Se on hänen valintansa..
Ketään ei voida myöskään pakottaa äidiksi, muuta kuin abortin kieltäminen tietyn rv jälkeen, mutta siinäkin tapauksessa vastasyntyneestä voi samantien luopua. Adobtiot ja huostaaotot ovat arkipäivää täällä Suomessakin.
Ei ole syytä paheksua tai tuomita kyseisiä ratkaisuja pahoiksi. Eihän meistä kukaan voi tietää syitä tällaiselle käytökselle, ja nytkin olemme saaneet lukea vain AP:n oman version tapahtumille, vaikka oikeasti asioiden versiot voivat olla hyvinkin erilaiset kuin miten AP ne kuvaa.
Kertoohan se jotain jos isä ei halua tavata lastaan, mutta mitä sitten vaikka kertookin, se on silti hänen päätöksensä. On myös äitejä, jotka tekevät samoin, mutta mitä väliä mitä muut siihen sanovat, jokaisella on omat motiivinsa tekemisilleen.
"Ja miksi minun pitäisi antaa isän tulla sitten isäksi, kun hänelle se sopii?? Jos ei ole valmis olemaan lapsensa elämässä konkreettisesti paikalla silloinkin kun hän on pieni, SAAKIN PYSYÄ POISSA."
Tekikö oma äitisi sinulle myös näin, eli esti tapaamasta isääsi? Eikö edes jonkunlainen kontakti isään ole lapsen oikeus, varsinkin kun se on isän ja lapsen välinen asia, ei sinun asiasi? Oman kostonhalusi takiako lapsesi jää vaille isää?
Näyttää nyt vahvasti siltä, että sinulla on lusikka tässä sopassa..
Tuntuu ettet elä omaa elämääsi, vaan olet kiinni exäsi elämässä, ja käytät lasta aseena manipuloidaksesi exääsi ja kiusataksesi hänen uutta kumppaniaan.
Ensin haluat ehdottomasti, että tämä veltto isänkuvatus olisi lapsellesi isä, ja sitten hän ei kelpaakaan isäksi. Vähemmästäkin mies menee sekaisin ja haluaa ottaa etäisyyttä katkeraan peliisi.
Et saa muita tottelemaan käsykyjäsi, ja mitä enemmän sitä vaadit, sen enemmän tulee vastustusta ja vihaa ja katkeruutta. Onpa mukava ilmapiiri lapsellasi kasvaa..
välillä järki käteen!! Oletko tosiaan sitä mieltä, että isä saa olla isä silloin kun hanälle sopii?? Se ei todellakaan mene niin. "Edes jonkunlainen kontakti" ja "ei se ole sinun asiasi" ja "kostonhalusi takia lapsi jää ilman isää": etkö oikeasti tajua miten naurettavaa tekstiä kirjoitat?? En sinnäkin lapsen hyvinvointi on mitä suurimmassa määrin ko. äidin asia!! Lapsen hyvinvointia ei tue se, että isä on isä sillin kun sopii ja muutoin ei. Lapsi tulee hyljätyksi isän taholta uudestaan ja uudestaan eikä se todellakaan tee hyvää lapsen kehittyvälle minälle. Lapsi ajattelee, että hän on tehnyt jotain väärin kun isä taas lähtee. Toiseksi, eikös se ole tämän miehen kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä, jonka vuoksi lapsi jää nyt ilman isää?? Jännä olisi tietää, että mikähän AGENDA sinulla on kirjoitella ja olla tuota mieltä.. Knnattaisi vähän miettiä (vaikka selvästi PROVO oletkin), että mitä täällä toisille kirjoittelee!
"Hän tietää tasan sen, että on lapsen isä koska yhdessä raskaustestejä tehtiin tusinoittain."
Juuri näin, isyys vahvistettu!! xD
jos sinulla olisit älyä tajuaisit varmaan, ettei asiaa tarkoitettu noin.