Profeetan kosto

Islamtietoinen kirjoitti:

Kunniakoston kulttuureille (kuten islamille) tyypillinen loukkaantumis­herkkyys ilmentää pohjim­miltaan huonoa it­setuntoa: sitä, että ne perustat, joiden varaan oma itsetunto on ra­kentunut, ovat varsin huterat ja siksi koko rakennelma on vaa­rassa romahtaa. Islamin tapauksessa nuo itsetunnon perustat ovat erityisen hei­kot, sillä mus­li­mi­yh­tei­sön käsitys omasta ylemmyy­destä perustuu yhteisössä vallitsevaan epä­tasa-arvoi­suuden tilanteeseen, jota on jatkuvasti pidettävä keinote­koisesti yllä halventamalla ja alistamalla ei-muslimiväes­töä – ja aina tarvittaessa va­leh­te­lemalla. Lisäpaineita luo se, että har­hanäkemys islamin yhteisön ylem­myy­destä ei usein­kaan tunnu vastaavan reaalitodellisuutta. Se, että muslimit ovat erityi­sen herkkiä kritiikille, jonka kohteena on itsensä profee­taksi julistanut Mu­hammad, johtuu Mu­hammadin keskei­sestä asemasta islamista. Koraani, jonka muslimit us­ko­vat olevan sa­nasta sanaan Allahin ikuisesti olemassa ollutta arabiankielistä pu­hetta, on koostettu Mu­ham­madin il­mestyk­sistä, ja näin ollen muslimien käsitys Al­lahista ja Allahin tahdosta perustuu Mu­hammadin, yh­den ainoan hen­kilön, puhei­siin. Muhammad itse oli hy­vin pit­kä­vi­hai­nen ja koston­ha­luinen kaikille, jotka kriti­soivat häntä tai jotka eivät suos­tu­neet tun­nus­ta­maan hänen pro­fee­tal­lis­ta eri­tyis­ase­­maansa.

Salman Rushdien “Saatanallisten säkeiden” ja Muhammad-pilapiirrosten ai­heut­tamat mellakat ja väkivaltaisuudet ja Sudanin Muhammad-nallekonflikti ovat esimerkkejä tapauksista, joiden yhtey­dessä suurellekin yleisölle ovat tulleet tutuiksi mus­li­mi­op­pi­nei­den vaatimukset kostaa tappamalla islamin ja profeetta Mu­hammadin vä­häi­nen­kin kritisointi. Tä­mä toimintamalli on peräisin suoraan Muhammadilta itseltään, jolla oli tapana antaa murhakäskyjä kriiti­koidensa ja vastustaji­ensa eli­minoimiseksi:


>>>> Allahin lähettiläs lähetti joukon henkilöitä Abu Ra­fin luo. Yöllä tämän nukku­essa Abdullah bin Atik meni si­sälle hänen taloonsa ja tappoi hänet. (Sahih Bukhari 5:59:370) >>>>


Tunnettu on kertomus yli 100-vuotiaasta runoilijasta Abu ‘Afakista, joka kritisoi Muhammadia tä­män murhattua vastustajansa al-Harith b. Suwayd b. Samitin. Abu ‘Afak pilkkasi Muhammadia mm. siitä, että tällä oli tapana luokitella mitä moninaisimpia asioita “laillisiksi” tai “kielletyiksi”. Mu­ham­madin kysyttyä “Kuka hoitaa tämän ryökäleen puolestani?” Salim bin ‘Umayr kävi yön pi­mey­dessä tappamassa nukkumassa olleen Abu ‘Afakin. (Ibn Ishaq: 675.) Muham­madin seuraava uhri oli Abu ‘Afa­kin murhasta tuohtunut ja islamia ja sen seuraajia kritisoinut nais­runoilija Asma bint Marwan. Muhammadin lähettämä murhaaja kävi murhaamassa hänet yöllä tä­män imettäessä lastaan:


>>>> Kuultuaan, mitä hän (Asma bint Marwan) oli sanonut, lähettiläs sanoi: “Kuka hankkiutuu puolestani eroon Marwanin tyttärestä? ‘Umayr bin ‘Adiy-al-Khatmi, joka oli hänen seurassaan, kuuli tämän ja meni samana yönä hänen taloonsa ja tappoi hänet. (Ibn Ishaq: 675-676) >>>>


Yksi Muhammadin murhauttamista henkilöistä oli juuta­laisrunoilija Ka’b ibn al-Ash­raf, jonka sa­notaan loukan­neen musliminaisia eroottis­sävyisillä runoil­laan. Ka’bin salamurha järkytti ymmärrettävästi juuta­laisyhteisöä, ja jokaisen juu­talaisen kaupungissa sano­taan pelänneen henkensä edestä (Ibn Hisham: 253). Syystäkin, sillä seuraavaksi Muhammad antoi käskyn tappaa jokaisen eteen osuvan juutalaisen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä