Kuten keskustan eduskuntaryhmän vääpeli Timo Kalli totesi: Yle-maksu kaatui kansalaismielipiteeseen.
Kun yleiseen oikeustajuun on nyt kurkattu, niin annetaanpa vielä valoa siihen kansalaismielipiteeseen, jota tämä media on täynnä bitteinä ja paperina: Ylen kuluille halutaan katto. Lukijamme ihmettelevät, miksi kaikista julkisista palveluista poliitikot korostavat juuri Ylen toiminnan nykytason turvaamista? Miksei samalla äänenpainolla puhuta vaikkapa kouluruuasta, johon jotkut suurkaupunkimme käyttävät enää 50 senttiä annosta kohtia. Pekka Puskan mukaan tällainen kouluruokinta hipoo jo rikollisuutta. 20 sentin lisäpanostuksella kouluruokaan korjattaisiin suomalainen aikapommi. Paljonko se maksaisi? Se maksaisi 1–2 prosenttia Ylen puolen miljardin budjetista, joka siis pitää turvata maassa, jossa koululaiset syövät jo puolalaisia vakuumiperunoita.
Kaksi vuotta sitten taivasteltiin poliisien työttömyyttä samalla kun kova rikollisuus kasvoi. Prosentilla Ylen budjetista olisi silloin voitu työllistää kaikki työttömät poliisit. Montako kertaa eduskuntaryhmät hikoilivat poliisien työllisyyden turvaamiseksi? Reumasairaalaa ei haluttu kuiville. Rahaa ei ollut prosentin puolikastakaan summasta, jolla Yle pitäisi turvata.
On aika luonnollista, että maksajat haluavat ottaa kantaa siihen, mistä ja paljonko he maksavat maassa, jossa julkisen sektorin säästöt purevat kaikkialla. Poliitikkojen täytyy nyt katsoa, olisiko K-raudassa tarjouksessa pätkä sellaista selkärankaa, jonka avulla voisi ottaa kantaa ensin Ylen kokoon ja sitten kantaa vastuun yhtiön rahoista.
Kansan mielestä Yle on tarpeellinen, mutta tarpeettoman iso. Ylen linjaus julkiselle palvelulle kaikille kaikkea kaikista kanavista kansan kukkarolla on ylen syöntiä. Tulevaisuuden mediailmastoon se ei istu. Mediayleisö pirstoutuu nettipalveluihin, maksukanaville, sosiaaliseen mediaan, yhteisöpalveluihin, joista erityisryhmätkin löytävät omansa. Puolen miljardin julkinen viestintäyritys on dino digimaailmassa.
Yle tekee hyviä suomalaisia asiaohjelmia hyvällä henkilöstöllä. Tämä ydin tulee turvata. Kallis kanavien täyttäminen ja epätoivoinen yksinjuoksu koko ajan kaupallistuvan ja kallistuvan huippu-urheilun perässä iskee maitohapoille.
Lähde: http://blogit.iltalehti.fi/kari-kivela/2010/04/05/vs-yleisradion-kuluille-katto/
Kun yleiseen oikeustajuun on nyt kurkattu, niin annetaanpa vielä valoa siihen kansalaismielipiteeseen, jota tämä media on täynnä bitteinä ja paperina: Ylen kuluille halutaan katto. Lukijamme ihmettelevät, miksi kaikista julkisista palveluista poliitikot korostavat juuri Ylen toiminnan nykytason turvaamista? Miksei samalla äänenpainolla puhuta vaikkapa kouluruuasta, johon jotkut suurkaupunkimme käyttävät enää 50 senttiä annosta kohtia. Pekka Puskan mukaan tällainen kouluruokinta hipoo jo rikollisuutta. 20 sentin lisäpanostuksella kouluruokaan korjattaisiin suomalainen aikapommi. Paljonko se maksaisi? Se maksaisi 1–2 prosenttia Ylen puolen miljardin budjetista, joka siis pitää turvata maassa, jossa koululaiset syövät jo puolalaisia vakuumiperunoita.
Kaksi vuotta sitten taivasteltiin poliisien työttömyyttä samalla kun kova rikollisuus kasvoi. Prosentilla Ylen budjetista olisi silloin voitu työllistää kaikki työttömät poliisit. Montako kertaa eduskuntaryhmät hikoilivat poliisien työllisyyden turvaamiseksi? Reumasairaalaa ei haluttu kuiville. Rahaa ei ollut prosentin puolikastakaan summasta, jolla Yle pitäisi turvata.
On aika luonnollista, että maksajat haluavat ottaa kantaa siihen, mistä ja paljonko he maksavat maassa, jossa julkisen sektorin säästöt purevat kaikkialla. Poliitikkojen täytyy nyt katsoa, olisiko K-raudassa tarjouksessa pätkä sellaista selkärankaa, jonka avulla voisi ottaa kantaa ensin Ylen kokoon ja sitten kantaa vastuun yhtiön rahoista.
Kansan mielestä Yle on tarpeellinen, mutta tarpeettoman iso. Ylen linjaus julkiselle palvelulle kaikille kaikkea kaikista kanavista kansan kukkarolla on ylen syöntiä. Tulevaisuuden mediailmastoon se ei istu. Mediayleisö pirstoutuu nettipalveluihin, maksukanaville, sosiaaliseen mediaan, yhteisöpalveluihin, joista erityisryhmätkin löytävät omansa. Puolen miljardin julkinen viestintäyritys on dino digimaailmassa.
Yle tekee hyviä suomalaisia asiaohjelmia hyvällä henkilöstöllä. Tämä ydin tulee turvata. Kallis kanavien täyttäminen ja epätoivoinen yksinjuoksu koko ajan kaupallistuvan ja kallistuvan huippu-urheilun perässä iskee maitohapoille.
Lähde: http://blogit.iltalehti.fi/kari-kivela/2010/04/05/vs-yleisradion-kuluille-katto/
Vastaukset 2
Vanhimmat
äläkä kärky veromarkkoja.
Pitäisköhän hurreiltakin vaatia jo vihdoin säästämistä?
Sasi ja Jungner ovat suhmuroineet FST%:lle YLE:n tuloista jo lähes neljänneksen! Ohjelmisto on lyhyen ajan sisällä tuplaantunut! Myös suomalaiskanavilla ovi "pohjoismaiseen" ja varsinkin ruotsalaiseen maailmaan on sepposenselällään!
Toivottavasti tahti muuttuu uuden toimitusjohtajan myötä.
Kimmo Sasille (folktinget) on laitettava kuolaimet YLE:n hallintonouvostossa ja unilukkari kokouksiin ja autoon!