Kiva laulu;

Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi:
et Tarjaa ei tsiigattais toisen kerran.
Sen Sörkkaan vois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran.

Näkis Hagiksen natsit
ja Brahiksen tötsit
ja Valgan, voi jebulis se stressaa.
Siel griinais ja steppais,
vaik kohtalo kneppais,
et demareilla ei ois enää pressaa.

Muual friidut ne sjungais
ja lanteet ne gungais,
Ja Hagiksen gubet ne jysässä studaa.
ei ne tussua siel hittais,
tenua glasarista kittais
ois muilla niin kivaa ja gutaa.

Vaikka lintsillä oisin
ja penkillä goisin
ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi,
siks toivomus snadi,
et Tarja ei gartsoillas luudaa.

Naisenergiallako eteenpäin?


Ärähti tulinen äijä,
jyrähti pahainen Paavo,
sankia sosialisti,
puolueen punaisen porho:
Erkki entinen elävä,
partasuu pahainen poika,
liian vanha, vaivainenpa,
ylen surkia sukukin.
Jutta nuori, näyttäväinen,
ylen hieno muodoltansa,
nainen tältä tantereelta,
paras meijän potkijaksi,
puolueenkin päättäjäksi,
uuteen nousuun nostajaksi.


Kansa kuuli, äänet antoi,
puolue Jutan julisti,
nosti naisen näyttävästi,
tilalle tukevan miehen,
äijän ärtyisän sijalle,
perijäksi Piiru-Eeron,
Lippos-Paavon paikkaajaksi.


Jutta suulla suuremmalla,
äänellä punaisen Paavon,
aayy-Eeron antimilla,
vaati akka ”aatelinen”:
lapset meidän maksuttomiks,
ilmaiseksi ”iltahoito”,
matkat muiden murhehiksi,
varat valtion vakasta,
rahat sinne rikkahilta,
laiskureilta lahtereilta.


Tutki gallup kansan tahdon,
antoipa tylyn tilaston,
demari alas vajosi,
kannatus Jutan katosi,
porvari hedelmät hankki,
Vanhas-Matti maiskutteli,
Katais-Jyrki kaakatteli,
kumpainenkin kiitteleitsi,
Eeron entistä eroa,
Paavon painetta parasta,
valintaa punaisen piirin,
Jutan julkeaa puhetta.


Lehdistö luvut totesi,
totuuden karun jakeli.
Mielensä pahoitti Paavo,
syyllisiksi tappiosta,
tyhmästä tytöttelystä,
teki turhat toimittajat,
valtaa väärin hallitsevat.
Itsensä ihan unohti,
omat oppinsa ohitti,
Erkistä vähät välitti.


KALEVI KOSKELA