Keskustan kannatus heilahti prosenttiyksikön ylöspäin, kun Matti Vanhanen ilmoitti eroavansa. Oliko Matti todellakin jo niin epäsuosittu? No, valitaanpa Matin seuraajaksi kuka tahansa, kannatus putoaa enemmän, sillä kukaan ehdokkaista ei voi tyydyttää kaikkia kepulaisia. Ja tulkoonpa puheenjohtajaksi Väyrynen tai Pekkarinen – he kai ovat ne vaihtoehdot – kumpikaan heistä ei edes Vanhasen lailla houkuta jotain muuta puoluetta aikaisemmin kannattanutta siirtämään kannatustaan kepulle, joten oikea suunta kepun kannatuksessa tulee jatkumaan.
Eipä ole tällä hetkellä kokoomuksellakaan aihetta henkselien paukutteluun. Kannatus näkyy nytkähtäneen hieman alaspäin jo ilman Marja Tiuran aiheuttamaa kohua. Ja jos tulee todennetuksi Tiuran temppuilleen sillä tavalla kuin Kelmi-Korhonen, Merisalo ja joku muukin väittää, niin kokoomuksen on ulostettava Tiura, jottei hänen lokansa paina alas koko puoluetta.
Mikäpä lieneekään syy, jonka vuoksi puolueessa ei Tiuraan ole luotettu, kun hän ei ministerin paikkaa saanut, vaikka hänen saamansa äänimäärä viime vaaleissa oli suurin Pirkanmaan vaalipiirissä. Vaikka Tiura mielestään aiheellisesti olisi kokenut häntä puolueessa syrjityn, hänen loikkaamisensa toisen puolueen riveihin heti vaalien jälkeen olisi kyllä ollut äänestäjiensä pettämistä oman edun tavoittelemisen kustannuksella.
Jos Tiura osoittautuu valehtelijaksi, niin kokoomuksessa Tiuran ura on sinetöity, niin uskon. Mutta kepussa Juhantalo melkein palkittiin vähintään yhtä rumasta teostaan. Maalaisliitto-kepussa on tehty oman edun tavoittelemiseksi ja aseman turvaamiseksi tekoja, joilla on ollut kohtalokasta vaikutusta koko maahan ja kansaan. Vieraan vallan – ja millaisen vallan! – avulla meillä aikoinaan pääsi valtaan kaikki aikaisemmat periaatteensa hylännyt mies ja hallitsi meitä yksinvaltaisesti tuon saman vieraan vallan tuella neljännesvuosisadan. Kyseessä oli mies, jonka politiikan ainoa sisältö ja tavoite oli vain hän itse, kuten hänen puoluetoverinsa, viimeiseksi maalaisliittolaiseksikin mainittu Viljami Kalliokoski totesi. Ja tuo mies oli osaltaan luomassa puolueelleen perinnettä, jota se on jatkanut niin, että on syntynyt legendaariseksi muodostunut toteamus ”kepu pettää aina”.
Ettei vain kepu sittenkin pettäisi myös nyt tuossa Tiuran asiassa? Toivottavasti lähipäivät näyttävät, mikä on totuus.
Pääsiäisestä on taas kohta taas päästy. Minäkin, vanha syntisäkki, koetan ainakin näin pyhinä olla edes tapakristitty. Pitkänperjantain jumalanpalveluksessa kävin kotikirkossani Pakilan Hyvän paimenen kirkossa. Muuten päivän vietin hiljaisuudessa lueskellen kotonani. Lauantai-aamupäivällä ajelin Tampereelle naisystäväni hyvään hoivaan. Pääsiäisjumalanpalveluksessa kävimme Tampereen kauniissa tuomiokirkossa. Tänään iltapäivällä ajelin kotiini jo ennen pyhien paluuliikenneruuhkaa.
Tampereelle ajellessani kuuntelin autoradiosta hyvän esityksen uskontojen ja kommunismin samankaltaisuudesta. Todettiin niin uskonnoilla kuin kommunismillakin olevan profeettansa, pyhät kirjansa, piispansa, pappinsa ja uskovaisensa. Kommunismin ja uskontojen oleelliseksi eroksi todettiin, että uskonnot lupaavat kaiken hyvän vasta tuonpuoleisessa, mutta kommunismi lupasi jo tässä maailmassa. Uskonnot ovat lupauksessaan kommunismiin verrattuna vahvoilla: kukaan ei ole tullut tuonpuoleisesta kertomaan, etteivät lupaukset pitäneet paikkaansa, mutta kommunismin kohdalla on nähty, että lupauksille ei ollut katetta.
Radio-ohjelmaa kuunnellessani tuli mieleeni, että myös kepulaisuudessa on tuossa(kin) mielessä paljon samaa kuin kommunismissa. Siinäkin ”uskonnossa” ollaan uskossa yhtä vahvoja ja yhtä heikoin perustein. Vai onko kepu pitänyt sen, mitä sen poliitikot ovat luvanneet? Päällimmäisenä muistuu mieleen Hyssälän vuoden 2003 alussa antama lupaus 300 euron kuukausikorotuksesta kaikkiin pieneläkkeisiin sitten, kun kepu pääsee valtaan. Ei sitä korotusta ole tullut vieläkään, vaikka kepu on ollut jo ”vallassa” seitsemän vuotta. Toki muillakin puolueilla on katteettomia lupauksia, mutta ei mielestäni samassa määrin. Ja muillakin puolueilla on kiihkeitä kannattajia, mutta ei ainakaan täällä yhtä kiihkeitä kuin kepulla.
Radio-ohjelmassa myös sanottiin, että vaikka ismejä on monenlaisia – kommunismi, kapitalismi, fasismi, feminismi, moralismi, ateismi ym. – niin ismeistä pahin on fanatismi, jota on kaikissa ismeissä. Sillä lyödään ismiä tunnustamattomia säälittä ja vaikka hengiltä, jos pystytään. Tuntenemme niin kommunismin kuin fasisminkin historialliset ”saavutukset”. Kyllä myös ”kepuismissa” ainakin täällä on fanatismia enemmän kuin muiden puolueiden kannattajilla, se nähdään selvästi. Johtuneeko se sitten siitä, että he kokevat olevansa asiallisesti muita heikommilla.
Korostan, että edellä sanomallani tai koskaan muulloinkaan ole tarkoitukseni rienata kristinuskoa eikä muitakaan uskontoja. Sen sijaan saatan hyvinkin hieman irviä siitä, että eräiden ajatusmaailmassa puoluepolitiikka on saanut uskonnon kaltaisen aseman.
Eipä ole tällä hetkellä kokoomuksellakaan aihetta henkselien paukutteluun. Kannatus näkyy nytkähtäneen hieman alaspäin jo ilman Marja Tiuran aiheuttamaa kohua. Ja jos tulee todennetuksi Tiuran temppuilleen sillä tavalla kuin Kelmi-Korhonen, Merisalo ja joku muukin väittää, niin kokoomuksen on ulostettava Tiura, jottei hänen lokansa paina alas koko puoluetta.
Mikäpä lieneekään syy, jonka vuoksi puolueessa ei Tiuraan ole luotettu, kun hän ei ministerin paikkaa saanut, vaikka hänen saamansa äänimäärä viime vaaleissa oli suurin Pirkanmaan vaalipiirissä. Vaikka Tiura mielestään aiheellisesti olisi kokenut häntä puolueessa syrjityn, hänen loikkaamisensa toisen puolueen riveihin heti vaalien jälkeen olisi kyllä ollut äänestäjiensä pettämistä oman edun tavoittelemisen kustannuksella.
Jos Tiura osoittautuu valehtelijaksi, niin kokoomuksessa Tiuran ura on sinetöity, niin uskon. Mutta kepussa Juhantalo melkein palkittiin vähintään yhtä rumasta teostaan. Maalaisliitto-kepussa on tehty oman edun tavoittelemiseksi ja aseman turvaamiseksi tekoja, joilla on ollut kohtalokasta vaikutusta koko maahan ja kansaan. Vieraan vallan – ja millaisen vallan! – avulla meillä aikoinaan pääsi valtaan kaikki aikaisemmat periaatteensa hylännyt mies ja hallitsi meitä yksinvaltaisesti tuon saman vieraan vallan tuella neljännesvuosisadan. Kyseessä oli mies, jonka politiikan ainoa sisältö ja tavoite oli vain hän itse, kuten hänen puoluetoverinsa, viimeiseksi maalaisliittolaiseksikin mainittu Viljami Kalliokoski totesi. Ja tuo mies oli osaltaan luomassa puolueelleen perinnettä, jota se on jatkanut niin, että on syntynyt legendaariseksi muodostunut toteamus ”kepu pettää aina”.
Ettei vain kepu sittenkin pettäisi myös nyt tuossa Tiuran asiassa? Toivottavasti lähipäivät näyttävät, mikä on totuus.
Pääsiäisestä on taas kohta taas päästy. Minäkin, vanha syntisäkki, koetan ainakin näin pyhinä olla edes tapakristitty. Pitkänperjantain jumalanpalveluksessa kävin kotikirkossani Pakilan Hyvän paimenen kirkossa. Muuten päivän vietin hiljaisuudessa lueskellen kotonani. Lauantai-aamupäivällä ajelin Tampereelle naisystäväni hyvään hoivaan. Pääsiäisjumalanpalveluksessa kävimme Tampereen kauniissa tuomiokirkossa. Tänään iltapäivällä ajelin kotiini jo ennen pyhien paluuliikenneruuhkaa.
Tampereelle ajellessani kuuntelin autoradiosta hyvän esityksen uskontojen ja kommunismin samankaltaisuudesta. Todettiin niin uskonnoilla kuin kommunismillakin olevan profeettansa, pyhät kirjansa, piispansa, pappinsa ja uskovaisensa. Kommunismin ja uskontojen oleelliseksi eroksi todettiin, että uskonnot lupaavat kaiken hyvän vasta tuonpuoleisessa, mutta kommunismi lupasi jo tässä maailmassa. Uskonnot ovat lupauksessaan kommunismiin verrattuna vahvoilla: kukaan ei ole tullut tuonpuoleisesta kertomaan, etteivät lupaukset pitäneet paikkaansa, mutta kommunismin kohdalla on nähty, että lupauksille ei ollut katetta.
Radio-ohjelmaa kuunnellessani tuli mieleeni, että myös kepulaisuudessa on tuossa(kin) mielessä paljon samaa kuin kommunismissa. Siinäkin ”uskonnossa” ollaan uskossa yhtä vahvoja ja yhtä heikoin perustein. Vai onko kepu pitänyt sen, mitä sen poliitikot ovat luvanneet? Päällimmäisenä muistuu mieleen Hyssälän vuoden 2003 alussa antama lupaus 300 euron kuukausikorotuksesta kaikkiin pieneläkkeisiin sitten, kun kepu pääsee valtaan. Ei sitä korotusta ole tullut vieläkään, vaikka kepu on ollut jo ”vallassa” seitsemän vuotta. Toki muillakin puolueilla on katteettomia lupauksia, mutta ei mielestäni samassa määrin. Ja muillakin puolueilla on kiihkeitä kannattajia, mutta ei ainakaan täällä yhtä kiihkeitä kuin kepulla.
Radio-ohjelmassa myös sanottiin, että vaikka ismejä on monenlaisia – kommunismi, kapitalismi, fasismi, feminismi, moralismi, ateismi ym. – niin ismeistä pahin on fanatismi, jota on kaikissa ismeissä. Sillä lyödään ismiä tunnustamattomia säälittä ja vaikka hengiltä, jos pystytään. Tuntenemme niin kommunismin kuin fasisminkin historialliset ”saavutukset”. Kyllä myös ”kepuismissa” ainakin täällä on fanatismia enemmän kuin muiden puolueiden kannattajilla, se nähdään selvästi. Johtuneeko se sitten siitä, että he kokevat olevansa asiallisesti muita heikommilla.
Korostan, että edellä sanomallani tai koskaan muulloinkaan ole tarkoitukseni rienata kristinuskoa eikä muitakaan uskontoja. Sen sijaan saatan hyvinkin hieman irviä siitä, että eräiden ajatusmaailmassa puoluepolitiikka on saanut uskonnon kaltaisen aseman.
Vastaukset 58
Vanhimmat
... ei ole kiistetty avaukseni ydinasioita, kuten että keskustan kannatus heilahti prosenttiyksikön ylöspäin, kun Matti Vanhanen ilmoitti eroavansa. Eli oliko Matti todellakin jo niin epäsuosittu? Eikä sitäkään, että valitaanpa Matin seuraajaksi kuka tahansa, kannatus putoaa enemmän, sillä kukaan ehdokkaista ei voi tyydyttää kaikkia kepulaisia. ja että tulkoonpa puheenjohtajaksi Väyrynen tai Pekkarinen kumpikaan heistä ei edes Vanhasen lailla houkuta jotain muuta puoluetta aikaisemmin kannattanutta siirtämään kannatustaan kepulle, joten oikea suunta kepun kannatuksessa tulee jatkumaan.
Ei liioin ole kyseenalaistettu mahdollisesti valehtelijaksi osoittautuvan Tiuran kohtaloa kokoomuksessa, kun sellainen olisi kepussa vain meriittiä. Eikä ole kiistetty kepulaisuuden ja kommunismin uskontoon vertautuvaa sukulaisuutta.
Pahahan noita olisi kiistää peremmillakin kyvyillä kuin saittikepulaisen, sillä tosiasioita ne ovat.
Mutta yhtä toivotonta on yrittää puhua minusta sellaista törkyä, mitä jo tuli palstalle vaikka kuinka paljon, kun ylläpito näkyy ne heti oma-aloitteisesti poistaneen. Ei ole helppoa saittikepulaisella, ei todellakaan!
Näkyy olevan tarvetta esitellä tarkemmin omakohtaisiin kokemuksiini perustuvia näkemyksiään uskosta ja politiikasta, jotka minulle ovat tyystin eri asioita. Vaikka siis olen vanha syntisäkki, olen kuitenkin sitoutunut kristinuskoon paljon vahvemmin kuin mihinkään puolueeseen. Mieleeni ei ole koskaan tullut vaihtaa uskontoani, vaikka puoluekannatukseni on vaihdellut. Jonkin puolueen kannatus on minulle kannattamieni asioiden edistämisen ja oman etuni sekä yleisen edun kannalta tapahtuvan harkinnan tulos, jonka perustan havaintoihini, tietoihini ja järkeilyyn.
Uskoni sen sijaan perustuu vain uskoon. Heikko ja horjuva olen uskossanikin, mutta ainakin näin suurimpien pyhien aikana koetan olla edes tapakristitty. Olen elänyt varsin syntisen elämän ja rikkonut useimpia käskyjäkin.. Silti en tahdo rienata kristinuskoa enkä muitakaan uskontoja; sellaista pitäisin hyvin sopimattomana, puoluepolitiikasta irvimistä en koe pieneksikään synniksi. Minulla lienee aina ollut hienoinen uskonnollinen pohjavire, kiitos minut kasvattaneen mummoni. Muistan aina hänen jokailtaiset rukouksensa ja virrenveisuun pienessä kamarissamme aina ennen nukkumaanmenoamme. Kun hänen ainoa poikansa, enoni, palasi sodasta hengissä vaikkakin kaksi kertaa haavoittuneena, pikkupojan uskoni oli vahva siihen, että mummon rukousten ansiota se oli. Olen itsekin elämäni vaikeimmissa vaiheissa turvautunut rukoukseen ja olen kokenut saavani avun sitä kautta. Sen kyllä unohdan aina normaalissa arjessa, varsinkin silloin, kun kaikki menee hyvin.
Olen onnellinen siitä, että olen päässyt näkemään ja moneen kertaan tutkimaan myös nuo pääsiäisen pyhät paikat. Jo kanssakoulussa luin suurella mielenkiinnolla Raamatun historiasta kristinuskon perustana olevan pääsiäisen tapahtumista ja katselin kuvia tapahtumapaikoista ajatellen, että olisi kiva päästä niitä näkemään, mutta mahdottomanahan sellaista pidin. Kolme pääsiäistäkin olen noissa alkuperäisten pääsiäisten maissa viettänyt, 1978 ja 1979 pääsiäiset Siinailla, jossa Mooseksen johtamat israelilaiset Egyptin orjuudesta päästyään – juutalaisten pääsiäisjuhlan aihe – vaeltelivat vuosikymmeniä ennen Luvattuun maahan pääsemistään, ja vuoden 1982 pääsiäisen Golanilla ollessani vietin Galileassa, Jeesuksen maisemissa, ja tuolloin kävin myös Jerusalemissa pääsiäisemme tapahtumapaikoilla. Viimeksi kävin niillä rakkaan vaimoni kanssa turistina 1994. Kun tiedän, että nuo Raamatun paikat ovat olemassa, niin ehkä se osaltaan on vahvistanut uskoani myös Raamatussa kerrottuihin tapahtumiin.
Laitan tähän muutaman matkoiltani ottamani kuvan noista pääsiäisen paikoista. Aluksi Jerusalemin vanhan kaupungin läpi kulkeva ristin tieltä, Via Dolorosalta, jonka päästä jo häämöttää Pyhän haudan kirkko, sitten kirkosta sisältä ja kirkossa oleva hauta, jota pidetään Jeesuksen hautana (jota nainen suutelee):
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs495.snc3/27017_381116659181_758244181_3656483_1112678_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs495.snc3/27017_381116889181_758244181_3656491_7493328_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_195242304181_758244181_2896381_3669454_n.jpg
Kaikkien kansojen kirkosta Jerusalemin Getsemanesta. Kirkon lattiassa olevan paaden uskotaan olevan kallio, jolla Jeesus rukoili viimeisenä yönään ennen pidättämistään ja ristiinnaulitsemistaan:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_195242299181_758244181_2896380_2535157_n.jpg
Gordonin Golgata, eli brittiläisen kenraali Gordonin 1883 tekemien tutkimusten mukaan Kristuksen todellisen ristiinnaulitsemisen paikka vanhan kaupungin muurien ulkopuolella.
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_195242314181_758244181_2896382_2265288_n.jpg
Puutarhahauta Gordonin Golgatan juurella. Tämän haudan kenraali Gordon oletti olevan se Josef Arimatialaisen hauta, johon Jeesus haudattiin. Nykyisin hyvin monet uskovat samoin.
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_195242324181_758244181_2896383_3178622_n.jpg
Kun mainitsin useimpia käskyjä rikkoneeni, niin todettakoon kuitenkin, että viidettä käskyä en sentään ole rikkonut, enkä ainakaan tietoisesti seitsemättäkään. Kuudetta käskyä olen rikkonut törkeimmin. Kahdeksattakaan käskyä en koe rikkoneeni ainakaan samassa määrin kuin monet täällä mm. minusta antamissaan lausunnoissa, joita todennäköisesti taas kohta kuullaan. Irviminen jonkin puolueen palvomisesta ei ole käskyjen rikkomista vaan se päinvastoin muistuttaa ensimmäisestä käskystä. Mutta varsin syntinen ihminen silti olen.
"Vaikka siis olen vanha syntisäkki, olen kuitenkin sitoutunut kristinuskoon paljon vahvemmin kuin mihinkään puolueeseen. Mieleeni ei ole koskaan tullut vaihtaa uskontoani, vaikka puoluekannatukseni on vaihdellut"
Joku on jämähtänyt kepuun, joku toinen kristinuskoon.
Sinä maailmanmiehenä olet ollut sielläkin, missä muut uskonnot vaikuttavat. Etkö kiinnostunut juutalaisuudesta tai muhamettilaisuudesta, islamista? Onko niissä kepulaisuutta, kun niitä olet karttanut?
Uskosta sen jälkeen kun sairaudet impotenssi, narsismi ja virtsankarkailu nujersi aliupseeri evp:n.
Kuudennen käskyn rikkominen ei vanhukselta enää onnistu.
Homma on mennyt muistelun puolelle.
Sen vuoksi vanhus onkin ilmoittanut itsensä wikipediaan muistelmakirjailijaksi...;)
…vaikka puolueelta toiselle olen monta kertaa poliittista kannatustani siirtänyt. Tein kyllä mielestäni selväksi, millaisina näen uskonnot ja millaisina puolueet, eli niiden tarkoitukset ja merkitykset ovat aivan erilaiset. Paitsi siis kommunisteille ja kepulaisille.
Olen todellakin ollut vuosia maissa, joissa valtauskontoina ovat islam tai juutalaisuus, ja varsin hyvin tunnen noiden uskontojen pääperiaatteet.
Juutalaisuus nojaa samaan vanhaan testamenttiin, joka on meidänkin Raamatussamme, joskin juutalaisille Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, pentateukki (meillä Mooseksen kirjat) ovat Raamatun tärkein osa, toora. Tooran lisäksi juutalaisuudessa on myös paljon erilaisia aivan arkipäiväisiin käytännön asioihin meneviä opetuksia. Juutalaisuuden pyhiä kirjoja minulla ei ole, mutta on eräitä muita kirjoja juutalaisuudesta, sionismista ja anti-semitismista.
Islamin pyhä kirja on tietysti Koraani, joka on suoraa Jumalan eli Allahin sanaa profeetta Muhammadille, laki ja opetuskokoelma, joka menee vielä tarkempiin yksityiskohtaisuuksiin kuin juutalaisten pyhät kirjat. Koraanissa on 114 suuraa eli lukua, joilla jokaisella on nimi ja ne ovat kirjassa pituusjärjestyksessä, pisimmät ensin, lyhimmät viimeisinä. Koraani on minullakin, Jussi Aron, Armas Salosen ja Knud Tallqvistin suomennos jo 1950-luvulta. Muutama vuosi sitten ilmestynyttä Jaakko Hämeen-Anttilan suomennosta monet ovat sanoneet paremmin arabiankielistä Koraania vastaavaksi.
Koraanissa (17.suurassa eli yöllisen matkan suurassa) ovat samat käskyt kuin juutalaisten ja meidän vanhassa testamentissamme, mutta vielä tarkemmin mm. erinäisin lisäyksin selitettyinä.
On minulla myös profeetta Muhammadin elämäkerta, jonka on kirjoittanut Ibn Hisham jo 800-luvulla (Muhammadhan eli 500-600 luvuilla, vaikutti vasta 600-luvulla). Tuon kirjan on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. On myös kirja nimeltä Islam Euroopassa ja eräitä muitakin kirjoja, joissa islamia käsitellään.
Myös buddhalaisuuteen ja hinduismiin olen hieman perehtynyt, mutta varsinkaan monisatajumalainen hinduismi ei oikein aukene minulle. Mielenkiintoista on perehtyä muihinkin uskontoihin, mutta ei toki koskaan ole edes välähtänyt päässäni sellaista ajatusta, että uskontoani vaihtaisin. Eniten toki olen lukenutkin kristinuskon kirjallisuutta, jota on myös hyllyssäni melkoisesti. Mooseksen kirjat luin läpi Siinailla ollessani ja uuden testamentin Golanilla, muuten olen tutkinut Raamattua vain sieltä ja täältä. On kirja yöpöydällänikin, ja melko usein siitä illalla viimeiseksi jotakin luen.
Laitanpa tähän vielä hiljattain napatun valokuvan, jossa lueskelen entisen risupartaisen punapapin, nykyisen Helsingin Huopalahden seurakunnan hyvin sliipatun papin ja konservatiivisen yliopistomiehen Terho Pursiaisen kirjaa Jumala. Pöydälläni muuten olevan myös Koraani ja profeetta Muhammadin elämäkerta:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash1/hs495.ash1/27017_381072229181_758244181_3655378_2034719_n.jpg
(Terho Pursiainen on muuten Rautavaaran lahja Helsingille, kuten minäkin ;)
olette siis syntyisin Rautavaaralta. Oletteko sukuakin kun teissä on samaa näköä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terho_Pursiainen
Samoja tapoja on ollut näköäkin enemmän. Häntänne kanssa olette heiluneet kovasti. Pursiainen on jo neljättä kertaa naimisissa, sinulla on ollut jo kolme avioliittoa ja kai se neljäskin vielä tulee. Kumpikin olette olleet ensin punikkeja ja sitten tulleet patamustiksi porvareiksi. Kumpikin olette kovia poikia kirjoittamaan, Pursiaisen tuotanto näkyy kyllä olevan suurempi kuin sinun, vaikka muistelmakirjailijaksi sinuakin tituleerataan Wikipediassa. Onhan Pursiainen ollut muutenkin lahjakkaampi, kun on tohtoriksi asti päässyt.
Kummia tyyppejä sieltä Rautavaaralta on maailmalle lähtenyt.
Terhon setä, Toimi Pursiainen asui melko lähellä lapsuuskotisani ja oli ukkini hyvä ystävä, sillä he olivat harvinaisuuksia Rautavaaralla, kun olivat sosialidemokraatteja. Enemmistö silloisista rautavaaralaisista oli kommunisteja ja maalisliittolaiset olivat selvästi toiseksi kannatetuin puolue. Nythän sielläkin kepu on suurin, joten ei kumma, että huonosti menee kunnalla, jonka väkilukukin on pudonnut kolmasosaan lapsuuteni ajoista. Toimi Pursiainen oli poliittisesta kannastaan huolimatta hyvin arvostettu mies, oli kunnanvaltuuston puheenjohtaja koko lapsuuteni ajan. Terhon isä, Toimin nuorempi veli Martti oli kirvesmies, joka Kuopioon muutettuaan opiskeli vielä rakennusmestariksi ja niinpä Terhokin pääsi opin tielle, mikä olisi ollut hänellekin mahdotonta Rautavaaralla.
Joo, ei suvussanikaan ole Pursiaisia. Eikä liioin Hagerteja, Blomeruksia tms. nimiä, vaikka kepulit minua mustalais.Mannen näköiseksi nimittelevätkin. Isäni puoleisesta suvusta, jota hyvin huonosti tunnen, tiedän vain Rissasia, Ruuskasia, Hyvärisiä ja Väänäsiä ja muita yhtä tyypillisesti savolaisia nimiä. Äitini suku on yhtä suomalaista, sillä Korhosten lisäksi siellä on sellaisia nimiä kuin Kortelainen, Karppinen, Kainulainen, Turunen, Manninen (ei sukua pappa-Manniselle), Partanen ja Haataja. Mummoni suvussa tosin oli Molariuksia, mutta latinalaisperäisestä nimestään huolimatta hyvin suomalaisia he olivat, ja osa heistä muutti myöhemmin nimensä Mulariksi.
En toki loukkaannu siitä, jos minua mustalisen näköiseksi sanotaan. Onkohan myös tuossa Terhossa mustalaisnäköä? Mustalaiset ovat varsin hyvännäköistä, tummaa kansaa, eikä minulla ole heitä vastaan mitään huolimatta siitä, että toinen avioliittoni mustalaisverta suonissaan omaavan naisen kanssa oli erehdys, jonka onneksi hyvin pian erehdykseksi huomasin. Parasta hänessä varmaan oli juuri se mustalaisuus, joka näkyi hänen tummassa kauneudessaan ja tulisuudessaan; huonointa hänessä oli tyypillisesti suomalaiset ominaisuudet, heikko itsetunto ja epäluuloisuus.
En varmaan ole sellainen tyypillinen suomalainen harjastukkainen, tihrusilmäinen pottunokka, kuin minua mustalaisen näköiseksi nimittelevät ilmeisesti ovat. Noiden nimittelevät kepulireppanat ovat tuplareppanoita, sillä
http://www.rasistionreppana.fi/
...Terho Pursiaisesta ja minusta muka löydetyt yhtäläisyydet:
>> Häntänne kanssa olette heiluneet kovasti. Pursiainen on jo neljättä kertaa naimisissa, sinulla on ollut jo kolme avioliittoa ja kai se neljäskin vielä tulee. Kumpikin olette olleet ensin punikkeja ja sitten tulleet patamustiksi porvareiksi. Kumpikin olette kovia poikia kirjoittamaan, Pursiaisen tuotanto näkyy kyllä olevan suurempi kuin sinun, vaikka muistelmakirjailijaksi sinuakin tituleerataan Wikipediassa. Onhan Pursiainen ollut muutenkin lahjakkaampi, kun on tohtoriksi asti päässyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Terho_Pursiainen
Terho Pursiainen kuului SKDL-kautensa lopulla Suomen Kommunistiseen puolueeseen. Mies on siis todellakin ollut melkoinen tuuliviiri.
Kun ylläpito poistelee kaikki, joihin vastaan. Ihmettelen tuon Ironcurtainin viestin poistamista, johon vastasin tuolla "mainitsinhan myös ateismin", sillä eihän hänen viestissään mitenkään törkyilty. Nyt kyllä ylläpito enemmänkin sabotoi kuin puhdistaakeskustelua. Ymmärtämättämyyttäänkö?
On poistettu vastaukseni Osmium 76:lle. En todellakaan ymmärrä syytä siihen, sillä vain tervehdin häntä ja kiittelin vinkistä mennä tuohon keskusteluun, josta hän ilmoitti. Olisiko poiston syy ollut muka se, että laitoin linkin siihen keskusteluun laittamaani vastineeseeni? Sellainen ei kyllä ole kiellettyä massapostitusta; jos ylläpidossa nyt niin ajatellaan, se on sääntöjen väärää tulkintaa, aivan varmasti.
Oma sänky on nukkumisen kannalta aina paras, vaikka toisen sängyssä voi muuten olla mukavampaakin – ei sen puoleen, etteikö olisi ollut oikein mukava sänky nukkuakin kahden edellisen yön sänkyni eli naisystäväni leveä parivuode. Mutta väsynyt olin kuitenkin eilen illalla niin, että varsin aikaisin menin nukkumaan, ja nyt varhain virkeänä heräsin.
Ja rinta rottingilla päivän puuhiin! Rintaani kohottaa nyt erityisesti se, ylläpitoon on varmaan juuri minun vuokseni soluttautunut kepulainen, joka haluaa pitää kepulaisuuden kuvan mahdollisimman puhtaana. Siksi eilen illalla poisteltiin avaukseltani kai lähes parikymmentä kepulaisten törkyviestiä. Hyvä niin. Erityisasemaani osoittaa kuitenkin se, että poisteltiin myös aivan siistit, minulle myönteiset viestit, kuten Ironcurtainin ja Osmium 76:n viestit ja jopa vastineeni niihin. Siksi tuo ketju näyttää nyt varsin hupaisalta, kuin keskustelisin itseni kanssa.
En tietenkään ala lähetellä wep-mestarille tai muulle ylläpidolle avoimia enkä suljettuja kirjeitä, sillä saamani erikoiskohteluhan osoittaa, että nyt siis kovin tärkeä myös ylläpidolle, enkä enää vain palstakepuleille. Tietenkin ylläpidolta saamani erikoishuomio hivelee itsetuntoani vielä enemmän kuin palstakepuleilta saamani, joka on jatkunut jo niin kauan, että pidän sitä aivan luonnollisena, olen siihen jotenkin jo turtunut.
Vaikka ketjusta on poistettu suurin osa saapuneista viesteistä ja pari omaanikin, niin ovathan nuo avaukseni ja lähinnä eräästä poistetusta viestistä johtuvana tarpeellisena jatkona sille oleva viestini ”usko ja politiikka” vielä tallella ja ovat saaneet jo melko paljon lukijoitakin. Eikä niissä sanomaani kukaan ole kyseenalaistanut, joten siinäkin suhteessa voin olla hyvin tyytyväinen. Ja näköjään alkaa jo tulla myös sitä näyttöä kepulaisuudesta, joka oli kai liikaa eilis-iltaiselle palstan valvojalle.
Tämän päivän pitäisi sitten tuoda selvyys tuohon Marja Tiuran asiaan, jota myös avauksessani sivusin. Mielenkiinnolla odotan, osoittautuuko Tiurakin valehtelijaksi. Olisiko odotettavissa niin järisyttävä yllätys, että Kelmi-Korhonen olisi puhunut totta? Ei kai, sillä ”onhan hän sentään kepulainen”, sanoisi Oiva Härkönenkin ;)
puolueen taholta tuleva erikoiskohtelu ilmanmuuta hivelee itsetuntoanne.
Vähäinenkin.
monta astetta kun heittää sen naurettavan kokoomuslaisen sarvikypärän tunkiolle ja liittyy oikeaan puolueeseen eli keskustaan!
Naurettava tyhjäntoimittajan imago katoaa hetkeksi mielestä kun saa keskustella oikeaa työtä tekevien keskustalaisten kanssa.
Ja tulevina öinä pehkuissa peuhaa oikea mies, jolla seisoo.
Kapin haju tuulettetaan pois ja mötky tuntee taas itsensä naiseksi...;)
kertomaasi radio-ohjelmaa kuunnellessasi? Eikö samaoilla perusteilla löydy myös kokoomuksesta tai demareista samanlaisia yhtymäkohtia kommunismiin ja uskontoihin? Katselet asioita avaimenreiästä. Vihreissä jos missä sitä fanaattisuutta löytyy.
Sanoin kyllä jo avauksessani perusteet näkemykselleni, eikä mielestäni ole niitä tarpeen tarkistaa, kun varsinkin täällä nähtävä yhä näitä jatkuvasti vahvistaa:
>> Siinäkin ”uskonnossa” ollaan uskossa yhtä vahvoja ja yhtä heikoin perustein. Vai onko kepu pitänyt sen, mitä sen poliitikot ovat luvanneet? Päällimmäisenä muistuu mieleen Hyssälän vuoden 2003 alussa antama lupaus 300 euron kuukausikorotuksesta kaikkiin pieneläkkeisiin sitten, kun kepu pääsee valtaan. Ei sitä korotusta ole tullut vieläkään, vaikka kepu on ollut jo ”vallassa” seitsemän vuotta.> Toki muillakin puolueilla on katteettomia lupauksia, mutta ei mielestäni samassa määrin. Ja muillakin puolueilla on kiihkeitä kannattajia, mutta ei ainakaan täällä yhtä kiihkeitä kuin kepulla. > vaikka ismejä on monenlaisia – kommunismi, kapitalismi, fasismi, feminismi, moralismi, ateismi ym. – niin ismeistä pahin on fanatismi, jota on kaikissa ismeissä. Sillä lyödään ismiä tunnustamattomia säälittä ja vaikka hengiltä, jos pystytään. Tuntenemme niin kommunismin kuin fasisminkin historialliset ”saavutukset”. Kyllä myös ”kepuismissa” ainakin täällä on fanatismia enemmän kuin muiden puolueiden kannattajilla, se nähdään selvästi. Johtuneeko se sitten siitä, että he kokevat olevansa asiallisesti muita heikommilla.
Erkki Liikanenhan, " !980-luvun taluselämän Eddie Edwards", lupasi kuusinkertaistaa lapsilisät, jos pääsee asioista päättämään, muuta ei tainut ihan onnistua, kun elvytti taloutta pahimman nousn huumassa ja Suomi meni likelle konkkaa. No nyt tämä "taloysnero" istuu Suomen Pankin pääjohtajana HALOSEN NIMITTÄMÄNÄ !!! Ja kun EU_komissaarinakin töppäsi A-STUDION KORVOLAN mukaan kaikki hommat.
KYLLÄ DEMARIT ON PAAVIILISEMPIA KUIN KATOLLINEN KIRKKO PEDOFIILIPAPPEJA "RANGAISTESSAAN".
Fanaattisuus ei ole ismi, se on suhtautumistapa ismeihin. Fanaattinen ihminen uskoo aatteeseensa/uskontoonsa siten, että se on jakolinja, jonka perusteella voidaan toiset jakaa arvokkaisiin ja heihin, joiden elämä on arvotonta. Epävarman ihmisen on näin toimittava, koska näkemystapa tekee elämästä turvallisen ja myös vakaan. Omanarvontunnon kannalta on myös tärkeää nähdä, osa ihmiskuntaa huonompina, se nostaa heikkojen itsetuntoa.
Uskonto on erään määritelmänsä mukaisesti: Luottamusta siihen, että meitä ohjaa jokin korkeampi voima, joka käyttää yliluonnoista valtaa ja tämä usko ei kaipaa rationaalisia perusteita. Koska usko on perimältään sellaista, ettei se tarvitse todisteita tuekseen, silloin sen kritiikki on aika turhaa. Ateismi on, jos uskomme tuohon edelliseen määritelmään, siis tuulen huuhdontaa, sitä on mahdotonta perustella järkisyin, sama koskee tietenkin myös uskontoa.
Uskonnollisia järjestelmiä on varsin paljon, niiden perustalla on kuitenkin ihmisten toiminta ja koska ihmiset toimivat kaikkialla maailmassa hyvin saman tapaisesti, silloin myös järjestelmissä löytyy enemmän yhtymäkohtia kuin eroja. Yhteiskunnalliset järjestelmätkin toimivat samalla tavalla, mikäli syntyy jokin uusi yhteiskunnallinen malli, se varsin nopeasti saa uskonnollisia piirteitä. Ihmisillä on varsin vankka tarve uskoa siihen, että he ovat (ainoina) oikeassa. Kommunismi on varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti aate voi irrota alkuperäisestä ideastaan, kansalaisten vapauttamiseksi ja yhteiskunnallisen tasa-arvon lisäämiseksi luotu idealismi, kääntyi omaksi irvikuvakseen.
Keskustalaisuus on mielenkiintoinen aate, se on sisällöltään hankalasti hahmotettavissa ja se on pohjimmiltaan hyvinkin konservatiivinen. Keskustapuolueen toimintaa kuvaa ehkä parhaiten opportunismi. Osalla kannattajista on varmaankin myös fanaattisia intohimoja puoluettaan kohtaan, ainakin jos uskomme täällä olevia kirjoituksia. Onko taustalla uskonnollisiakin piirteitä, uskooko joku Keskustapuolueen kaikkivoipaisuuteen, ilman järkiperusteita, se on taas uskon asia -sekin.
Sinä vain olit onanisti.
Jos tarkkoja ollaan, niin…
ismihän kyllä tarkoittaa vain jotakin aatetta tai suuntausta, joten fanatismi ei kuulu ismeihin, mutta en nyt tarrautuisi tuossa asiassa kovin tiukasti semantiikkaan. Käytännössä asia on kyllä mielestäni juuri niin kuin sanottiin mainitsemassani erinomaisessa, ainakin puolituntisessa radio-ohjelmassa, jota siteerasin siis näin:
>> Radio-ohjelmassa myös sanottiin, että vaikka ismejä on monenlaisia – kommunismi, kapitalismi, fasismi, feminismi, moralismi, ateismi ym. – niin ismeistä pahin on fanatismi, jota on kaikissa ismeissä. Sillä lyödään ismiä tunnustamattomia säälittä ja vaikka hengiltä, jos pystytään
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on varsin tärkeää käyttää termejä niiden oikeassa merkityksessä, koska muuten keskusteluissa ei ole miellekyttä. Jos jonkin termin merkitystä lavennetaan liikaa, sen käyttäminen järkevässä keskustelussa on mahdotonta. On vaikeaa aina määritellä mitä jokin sanonta tarkoittaa: minulle, tässä yhteydessä, tarkoitti eilen jne.. Fanaattisuus ei siis voi olla ismi, samoin ismiä ei ole myöskään fundamentaalisuus. Nationalismi voi olla ismi, mutta jos se on fanaattista silloin tämä intohimo kohdistuu nimenomaan maahan, ei ismiin sinänsä.
En ole kuunnellut kyseistä radio-ohjelmaa, joten kannanottoni ovat perustelemattomia ja voivat jopa olla vääriä tulkintoja. Yritä kuitenkin kirjoittaa jotakin, koska -mielestäni- siinä ovat puurot ja vellit pahasti menneet sekaisin. Uskontojen ja yhteiskunnallisten järjestelmien vertaaminen toisiinsa on mahdollista ja jossakin mielessä jopa perusteltua. Kuitenkin Kommunismin ja uskonnon vertaaminen toisiinsa, kuten kerroit sen tapahtuneen, on yleistä mutta huonosti perusteltua. Oikeastaan kapitalismin perusteluksi uskonto kävisi vieläkin paremmin, katsotaanhan järjestelmän olevan luojan luoman ja siten oikean. Protestanttisuus, kalvinistisuus, katolilaisuus ovat rakentaneet uskonnolliset dogminsa sen pohjalta, että nykymallinen yhteiskunta on Jumalan tahto ja sen on pysyttävä muuttumattomana. Tämä näkemys on varsin vahvaa uskonnollisuutta joka kohdistuu yhteiskuntajärjestelmään. Kommunismissa ei näin vahvaa pohjaa ole noin teistisessä mielessä, yhtymäkohdat ovat merkittävästi pinnallisempia.
Uskonnoista osa on sellaisia, joissa yhteiskuntamalli on tärkeämpi kuin uskonnollinen sisältö. Kungfutselaisuus on alunperin yhteiskuntamalli josta rakennettiin uskonto, näin voidaan myös Pohjois-Korean omaleimaista järjestelmää määritellä. Buddhalaisuus on puolestaan filosofinen aaterakennelma, joka on muodostunut uskonnolliseksi järjestelmäksi. Islam oli myös alkujaan enimmäkseen yhteiskunnallinen kuin uskontoon rakentuva, siksi se on integroitunut varsin vahvasti yhteiskunnalliseen päätöksentekoprosessiin. Yliluonnollisia elementtejä on myös joskus otettu tukemaan yhteiskunnallista järjestelmää, Intiassa kastijärjestelmän ottaminen osaksi yhteiskuntaa on hyvä esimerkki tästä Näin uskonnot ja yhteiskunnalliset aatteet ovat sekoittuneet toisiinsa kautta aikain, mutta erona kommunistiseen järjestelmään, mukaan on aina otettu yliluonnollisia elementtejä. . Voidaankin sanoa, että radio-ohjelmassa vertailu oli varsin tarkoituksenhakuista ja oikeasti kaukaa haettua.
Keskustapuolueen rakenne on vahvasti aatteellinen ja koska sen puolueohjelmassakin kristinuskon merkitystä painotetaan, silloin tämän puolueen pohjalla on vahva uskonnollinen vire. Mikäli vahva vakaumus kohdistuu nimenomaan puolueen kaikkivoipaisuuteen ja siihen, että puolue on yliluonnollisten voimien suojelema, silloin voidaan puhua uskonnollisesta kokemuksesta myös keskustapuolueen kannattajien ryhmässä.
Ihmisten jumalankuva on varsin vahvasti lähtöisin heidän omista ihmiskäsityksistään. Niinkin abstrakti käsite kuin jumala on muokattavissa hyvinkin monenlaiseen aaterakennelmaan. Voidaankin siis varsin hyvin sanoa, millaiseen jumalaan uskot, sen mukaisesti näet toisten ihmisten oikeudet ja velvollisuudet. Kovin ankara ja rankaiseva mielikuva kertoo siitä, ettei ihmisarvoa noteerata kovinkaan suureksi. Jos yhteiskuntajärjestelmän pohjana on ankara ja tuomitseva jumalan käsite, silloin myös yhteiskuntarakenne on varsin autoritaarinen ja pohjimmiltaan julma.
Varsinkin demarien moraali katooaa heti, DEMARI pääsee johonkin parempaan virkaan ja TEKOPYYHYTTÄ piisaa. Jotenkin automaattisesti olettaa, että DEMARIT olisivat vähemmistöjen ja köyhälistöjen puolustajia, mutta DEMARIT ovat tehneet puolueestaan HERRAHISSIN, jossa oppimattomat ihmiset hinataan yhteiskunnan hupulle ILMISELVÄSTÄ LAHJATTOMUUDESTA JA AHNEUDESTA HUOLIMATTA; Luhtanen Leena, Halonen Tarja, LIIkanen Erkki, Ahde MAtti, Sorsa Kalevi, Sundqvist Ulf, Filatoff Tarja, Gustaffson Jukka, Heinäluoma Eero, Mönkäre Sinikka,Urpilainen Jutta.... Kaikki ovat kahmineet itselleen etuja ja kurjistaneet vähempiosaisten asemaa, toimineet viroissaan halveksittavasti ja jakaneet ja hyväksyyneet optioita ja verohelpotuksia rikkaille VASTOIN OMAN PUOLUEENSA PERIAATTEITA ja aina saaneet töppäyksiensä palkkioksi hyvän eläkeviran.
Kiistämättä mitenkään semantiikan tärkeyttä merkitysopillisesti, siihen nojautuen otat ehkä hieman liian tosikkomaisen asenteen asiaan tässä yhteydessä. Se naistoimittajan – muistaakseni Virtanen nimeltään – toimittama ohjelma oli hyvä, se oli terävästi kriittinen ja sitä paitsi hauska.
Kommunismin ja uskontojen yhdenkaltaisuuksia tarkasteltiin monilla eri kriteereillä, joista yhdet ja mielestäni osuvimmat toin esille avauksessani: uskonnoilla on profeettansa, juutalaisilla vanhan testamentin profeetat, meillä kristityillä lisäksi Jeesus ja islaminuskoisilla nuo kaikki ja lisäksi viimeinen ja suurin Muhammad. Kommunismillakin on profeettansa, Karl Marx suurimpana, mutta myös opin oikea tulkitsija Lenin ja monia pienempiä, Stalin ei kuulu heihin, sillä hän oli enemmän pragmaatikko, tehokas sellainen, myös harhaoppisten tuhoamisessa. Uskonnoilla on pyhät kirjansa, juutalaisilla Toora, meillä Raamattumme ja muslimeilla Koraani. Kommunisteillakin on pyhät kirjansa, Marxin Pääoma Raamattuna ja monia sitä selittäviä kirjoja. Uskonnoissa on paavit, ajatollahit, piispat, mullahit, papit, rabit ja muezzinit. Kommunismissa on aina ollut aivan vastaavia sananjulistajia ja oikean opin vartijoita. Ja millä uskonnolla olisikaan kiihkeämmät uskovaisensa kuin oli kommunismilla! Heissä todella usein yhdistyi kaksi ismiä. kommunismi ja fanatismi, vaikka fanatismi ei semanttisesti ismeihin kuuluisikaan.
Keskustalaisuudella on myös oma profeettansa, Santeri Alkio. Kiihkeä keskustalainen, mutta nykykeskustan menoa täällä sureva CITY-Keskustan Seppo Hietanen suree erityisesti sitä, että nykykepu on hylännyt alkiolaisuuden, mutta kyllä Vanhanenkin Alkion nimeen puhuu ainakin juhlapäivinä. Kepulaisuuden palvotuin suuruus on Kekkonen, joka ei kyllä ollut mikään profeetta, vaan lähinnä Stalinin kaltainen pragmaatikko. Myönnän ehkä olleeni hieman tarkoitushakuinen ottaessani kepun tuohon vertailuun, mutta olemmehan keskustan palstalla! Ja kyllä täällä kiihkeimmät uskovaiset ovat juuri nuo kepu-uskontoa tunnustavat.
Toki muillakin poliittisilla liikkeillämme on kirjojaan ja profeettojaan – kai Bernstein on sellaiseksi luettava demareilla – mutta ei todellakaan demareilla enempää kuin kokoomuksellakaan samassa määrin kuin kommunisteilla ja kepulla, eikä yhtä kiihkeitä uskovaisiakaan. Persujen edeltäjillä oli tosin Vennamonsa, mutta pidetäänköhän häntä enää juuri ollenkaan nykypersujemme opillisena isänä, en tiedä.
Tässä täydennystä näkemykselleni, joka ei mitenkään vähennä sinun sanomasi merkitystä, sillä tarkastelemme asiaa hieman eri näkökulmista. Tuo muu sanomasi on niin sisäistetyn tuntuista viisasta puhetta, että en edes yritä sitä komemntoida, kompetenssini ei siihen riitä.
Suhtautumiseni on aika tosikkomaista silloin kun puhutaan asioiden semanttisesta merkityksestä, tämä osittain johtuu siitä, että putoan helposti keskusteluista kärryiltä, jos suomalaiset ryhtyvät muuttamaan määritelmiä. Kielen takana on hyvin paljon kulttuurihistoriallisia käsityksiä ja kieli osaltaan myös muovaa maailmankuvaamme, siksi täsmällisyys on tärkeää, mikäli kuuluu etniseen kielivähemmistöön merkitys korostuu entisestään, koska vain näin välttyy väärinymmärryksiltä.
Mikäli pyritään luomaan uudenlaista yhteiskuntamallia, silloin on välttämätöntä, että on ideologian luojia, sen kehittäjiä ja soveltavia teorioita. Koska teorian luominen on väistämätöntä aina, silloin tämän toiminnan näkeminen uskonnollispohjaisena on hupaisaa, se on liian kaukaa haettua. Voidaan aivan hyvin ja samoin perusten, julistaa myös filosofiset aaterakennelmat uskonnollisiksi, vaikka tämä tulkinta onkin vieraampi ja vähemmän tunnettu. Jos teorian luomisen prosessointi nähdään sen muotoa tärkeämmäksi, silloin ollaan varsin pahasti eksyksissä.
Samaa mieltä olen siitä, että kommunismiin on liittynyt fanaattisuutta, se on jokaisen uuden yhteiskuntajärjestelmän piirre, tämä johtuu siitä, ettei uudistuksia voida tehdä, ellei lujasti asiaansa uskovia ole riittävästi. Poliittinen fanaattisuus voi olla myös uskonnollista, mutta sen ei sitä aina tarvitse olla.
Kiihkeä opin vartioiminen on mielenkiintoinen piirre, nyt varsinkin kun seuraa kiinalaisten murroskautta, sen merkitys on selkeästi nähtävissä. Kiinassa maolaisuus oli myös uskonnollinen järjestelmä, se oli varsin luonnollinen kehityskulku, koska kungfutselaisuus antoi hyvän pohjan Maon pyhittämiseen. Nyt maolaisuudesta pyritään irti ja samaan aikaan sen merkitystä on yritetty lisätä. Miljoona kansan hallitseminen, jos yhteiskunnan perustalla olevasta "uskonnosta" luovuttaisiin olisi varsin hankalaa. Näin Kiina on luonut hyvinkin omaleimaisen uskonnollisen ja kommunistisen järjestelmän, vapaata markkinataloutta havitellen. Jos kiinalaista järjestelmää olisi verrattu uskonnolliseen kokemiseen, se olisi ollut hyvinkin ymmärrettävää. Kommunismia ei voida näin käsitellä, sen pohjalla on niin vahva yhteiskunnallinen aatemaailma ja vain se.
Anteeksi jos viestini on hiusten halkomisen oloista, mutta tätähän tämä yhteiskunnallinen keskustelu usein on.
Uskonnon ja poliittisen ideologian välillä ei välttämättä ole sellaista eroa, että näkisimme uskonnon "tulokset" vasta tuonpuoleisessa. Uskontoihin saattaa nimittäin sisältyä sellaista, missä tuloksia luvataan jo tämänpuoleisessa. Jälleensyntymisoppi voi olla yksi muunnos tästä, mutta juutalaisuuten ja kristirllisyyteen liittyy myös tämänpuoleisia lupauksia. Juutalaisuudessa tämä liittyy Jumalan valitin kansan vaiheisiin kuten tiedetään. Kristillisyydessä on myös olemassa lahkokuntia, joissa korostetaan tämänpuoleisen elämän menestyksen johtuvan siitä, että Jumala palkitsee uskovaisia jo tämänpuoleisessa elämässä eikä vain tuonpuoleisessa. Tällä tavoin kristityt ovat puolustaneet esimerkiksi sitä, että on täysin moraalin mukaista rikastua, vaikka köyhyys lisääntyisikin muuten ympärillä.
Kepulaisuus ei ole kovin fanaattinen ideologia. Se johtunee osin siitä, että kepulaisuus on opillisesti varsin täsmentymätön ja hämärä poliittinen oppirakennelma. Se on yksi siihen, minkä vuoksi opportunismi on niin vallitsevaa kepulaisuudessa. Marja Tiura sopisi hyvin Kepuun, sillä hänen toimintansa on oikein malliesimerkki oppostunismista. Mikä tahansa on myytävänä, jos vastineeksi saa valtaa. Näin kepulaisuudenkin ainoaksi ideaksi puristuu hillitsemätön vallanhimoisuus. Melkein jopa niin päin, että jos tuo valta saavutetaan, niin sitten vasta on aika miettiä, mitä kaikkea sillä voi tehdä. Tässä mielessä kepulaisuus on osin ennalta-arvaamatonta.
Eräs tekijä kuitenkin paaluttaa kepulaisuutta lähemmäs uskontoa ja lieventää sisällön epämääräisyyttä. Sitä voisi kutsua vakiintuneisuuden ihanteeksi. Se on sitä, mitä olen täällä monasti nimittänyt impivaaralaisuudeksi. Kepulainen elää ikään kuin väärässä ajassa. Fundamentalistikristityilläkin otollisin aika on jo mennyt ja nyt sitten he saavat kamppailla aivan käsitt'ämättömien asioiden kuin naispappeuden, homojen ja laillisten aborttien maailmassa. Kristillisyyden kukoistuaikoina, aborttilääkärit, homot ja naispapit olisi poltettu noitina, kun heidät olisi sitä ennen kuulusteltu asianmukaisella tavalla ja asianmukaisia välineitä hyväksikäyttäen, jotta "totuus" varmasti irtoaisi ruumiista.
Samaan tapaa kepulaiset joutuvat nyt kamppailemaan maailmassa, missä omien peltojen tuoksu, metsämaiden tarkka tuntemus ja itsellisyys eivät enää olekaan elämää johtavia asioita. Sonnimiehen tekstit ovat tässä mielessä kiintoisia, koska niissä usein haikaillaan juuri tällaista mennettyä maailmaa, missä maaseudun uros lähtee metsästämään, naimaan naisia taikka pelaamaan kaikenlaisia hierrinleikkejä toisten urosmiesten kanssa. Tässä päivässä elävän mielestä sellainen puhe tuntuu kovin oudolta ja herättää tuntemuksen siitä, että joku on onnistunut siirtymään ajassa sata vuotta taaksepäin yhdessä humauksessa.
Vallanhimon ohella Kepun politiikan peruspilari on siis kyllä löydettävissä tästä menneen ajan puolustamisesta ja haikailusta. Politiikan tasolla se ilmenee lähes kaikenlaisten muutosten vastustamista. Tämäntapainen konservatismi vastusti aikanaan jopa polkypyörän käyttöönottoa, koska sen pelättiin aiheuttavan ihmisten raihnaistumista eli liian helppoa elämää. Sittemmin muutoksen pelko on kohdistunut siihen, että elämä pellon laidalla häviää. Tällaiset tuntemukset olivat vahvimmillaan ehkä 60- ja 70-luvuilla, kun koko kansa tuojotti tv:stä Suomi-filmejä, joissa romantisoitiin maalaiselämää. Kepulaisuuteen liittyy tämäntapaista romantismia, mutta vähitellen kaupunkeihin muuttaneet maalaiset ovat heränneet elämän todellisuuteen ja jättäneet romantiikan filmien katselun tasolle tässä suhteessa.
Kepulaisudessa olisi mahdollista päätyä myös idealistiseen kapulaisuuteen, missä maalaisromanttiset tavoitteet tunnustettaisiin politiikan teon lähtökohdaksi. Silloin kyse olisi esim. ympäristönsuojeluun liittyvistä ja elämäntapavalinnoista. Tällaisen idealismin läpimurtoa on haitannut se, että se välttämättä tarkoittaisi taloudellisen menestyksen ja elintason tavoittelun kyseenalaistamista. Monissa kohdin se on kyllä kyseenalaistettu, mutta ei kovin tietoisesti. EU-jäsenyyden vastustaminen perustui osin juuri tämäntapaiseen idealismiin. Idealsitisella tasolla voisi sanoa, että Pentti Linkola ja fundamentalistisimmat vihreät ovat enemmän kepulaisia kuin kepulaiset itse. Siis jotkut ovat paavillisimpia kuin paavi itse, kun rinnastetaan taas uskonto tähän.
Linkola on valinnut maalaisromanttisen elämäntavan ja ymmärtää, että se samalla pitää sisällään modernin elämäntavan jyrkän arvostelun. Kepulaiset opportunistit ikään kuin myyvät uskonsa ja pyrkivät ottamaan rusinat pullasta. He hyväksyvät, että jotkut muut elävät modernissa taloudessa ja varastavat sitten itselleen siitä saadut tuotot kyetäkseen jatkamaan omaa maalaisromanttista elämäänsä. Linkola on siis rehellinen ja luotettava, mutta nämä kepuketkut loisivat muiden kustannuksella.
.. kohti KEPULANDIAA. MIKSI ei rakenneta kunnon cityä ja korkeita kerrostaloja, vaan laajennutaan Sipooseen LANDELLE ja rakennetaan omakotitalo alueita KEPULEILLE... Vai haluaako sittenkin kansan enemmistö asua kepulandella?
kustannuksella" kirjoittaa mies, joka loisii itse eläkkeellä veronmaksajien 100% kustannuksella ties monettakymmenettä vuottaan ?!
Voi aikoja ja tapoja. Syvän halveksunnan väärti on ainoastaan tuollainen jokellus.
punikkipartio on kasaantanut yhteen auttamaan kapulia pääsemään yli pahimman maanisuusvaiheen.
Nyt tuo jäiden lähtö oikein näkyy kapuli-reppanassa.
Niinpä niinkin on osoittaunut aivan tulipalopunikiksi.
Ei nuo sinun asianpyörittelysi ole kyllä täyspäisen touhua. Samaa voi sanoa niinpä niistä.
Kapiahan ei kukaan ole koskaan täyspäisenä pitänytkään, ei edes mpp, tai niinpä niinkään.
Säälistä tulivat reppanaa auttamaan hänen aatteellisessa työssään. Samaa toveripiiriä kun ovat.
Linkolan kaverina kuuluu pyörivän eräs kirkkoherra aina silloin tällöin, joten se siitä, ja sen kestävyydestä.
Kyllä sinäkin olet varsinainen surkimus.
Toki kuulun niihin, jotka elävät eläkkeellä veronmaksajien kustannuksella. Mutta en kuitenkaan niihin, jotka ovat eläneet koko elämänsä veronmaksajien kustannuksella. Siinä on huima ero, kun ottaa huomioon, että olen maksanut sentään työelämäni aikana melkoisen paljon veroja sille yhteiskunnalle, joka nyt kustantaa eläkkeen.
Jos olet sitä mieltä, että eläkejärjestelmästä pitäisi luopua, voit kai sanoa sen suoraan, niin voimme sitten keskustella asiasta. Sen verran voi kai heti alussa korjata, että eläkkeiden rahoitus ei Suomessa tapahdu 100 prosenttisesti veronmaksajien varoilla. Tiesit kai sen sentään?
Jos näet Niimpä niin olevan tulipalopunikin, silloin ymmärryskykysi on olematon. Mieshän on kultalusikka suussa syntynyt markkinatalouden äänitorvi. Onko sinusta punikin tekstiä tämä: "Kommunismi on varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti aate voi irrota alkuperäisestä ideastaan, kansalaisten vapauttamiseksi ja yhteiskunnallisen tasa-arvon lisäämiseksi luotu idealismi, kääntyi omaksi irvikuvakseen."
Keskity keskusteluun ja jätä keskustelijat vähemmälle, kun ymmärryskyky on noinkin heikko, parempi olisi jättää keskustelutkin viisaammilleen.
Koskaan maksaneet, jos töitä joskus tehneet, niin kuutamokeikkaa.
Suurin osa tietysti on ollut rehellisiä loisia sossuluukulla...
käyttäneet jo muutamassa vuodessa maksamansa eläkemaksut ja nostavat tuhansien eurojen eläkettä täysin vastikkeetta yhteiskunnalta. Miehen, joka elämänsä aikana ei ole todennäköisesti tehnyt päivääkään tuottavaa työtä, ei kannattaisi paljon uhoilla. Lain kirjaimen vääntämistä ei tuottavaksi työksi lasketa muuta kuin korkeintaan vientiteollisuuden parissa suomalaisten yritysten etuja valvottaessa.
Suurin osa suomalaisista tuottavaa työtä tehneistä nostaa vain tonnin kahtapuolta olevaa eläkettä ja se riittäisi vallan hyvin sinullekkin ansioihisi nähden.
Minä elätän toistaiseksi itseni, joten siitä narusta ei kannata vetää.
…mikä on ihan hyvä juttu, mutta ehkä sinulta kuten myös tuolta nimim. niinpä niiltä avaukseni ydinsanoma jää hieman niiden katveeseen.
Toki uskonnotkin lupaavat hyvää myös tämänpuoleiseen elämäämme, kristinuskokin, ja monelle se sitä antaakin ainakin mielenrauhana ja tuonpuoleisen ihanuuden odotuksen varmuutena, ja kaikki tuollainen voi muuttaa elämäntapojakin niin, että alkaa enemmän kertyä myös kaikkea aineellista hyvää. Sitä sanotaan silloin siunaukseksi. En tahdo vähätellä senkään merkitystä.
Opportunismi on varmaan kepulaisuuden tunnusomaisin piirre, ja usein itsekin olen sitä esille tuonut. Mutta kyllä siinä on myös fanaattisuutta, täällä sen vasta olen selvästi huomannut. Johtuisiko se kenties siitä, että tänne kertyneet kepulaiset eivät ole niitä kaikkein lukeneimpia, tietävimpiä, älykkäimpiä ja taitavimpia, joten heidän täytyy yrittää korvata puutteensa kiihkolla. Ja monen myös suunnattomalla törkeydellä, jota ihmettelen. Kaikkein kyvyttömimpien yksinomaan sillä, muita keskustelijoita avuttomasti herjaamaan pyrkivin muutaman lauseen roiskaisuin.
Tuo, mitä sanot melko laajasti kepulaisuuden vanhakantaisesta uonteesta, sen olemuksesta eri ulottuvuuksin, pyrkimyksistä ja tavoitteista, on niin hyvin sanottu ja totta, että sitä minun ei tarvitse mitenkään kommentoida, kun minulla ei ole siihen mitään lisättävää eikä siitä pois otettavaa.
Varsin ”herkullisesti” havainnollistat erästä kepulaisuuden ulottuvuutta tällä:
>> Sonnimiehen tekstit ovat tässä mielessä kiintoisia, koska niissä usein haikaillaan juuri tällaista mennettyä maailmaa, missä maaseudun uros lähtee metsästämään, naimaan naisia taikka pelaamaan kaikenlaisia hierrinleikkejä toisten urosmiesten kanssa. Tässä päivässä elävän mielestä sellainen puhe tuntuu kovin oudolta ja herättää tuntemuksen siitä, että joku on onnistunut siirtymään ajassa sata vuotta taaksepäin yhdessä humauksessa.
mukaan tällä palstalla esiintyvät kepulaiset ovat kuitenkin vain epätyypillisiä ja huonoja esimerkkejä kepulaisuudesta. En voi nimittäin uskoa, että typeryys olisi niin laaja-alaista suomalaisten joukossa. Eli arvelisin, että kepulaisten joukossa on kuitenkin enemmän kiihkottomia ja asiallisesti asioihin suhtautuvia. He ovat niin jämähtäneet omaan näkemykseensä maailmasta, että se rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan nähdä vaihtoehtoja.
Oikein tyypillinen esimerkki on ministeri Mauri Pekkarinen. Hän ehkä henkilökohtaisesti tajuaa enemmän maailmasta, mutta joutuu typistämään julkisen näkemyksensä siihen, mitä peruskepulainen häneltä odottaa. Se on oman asuinalueen eduksi vetämistä niin lyhytnäköisellä politiikalla kuin hyvänsä. Kepulainen politiikka on kuin pesäpalloa. Siinä ovat vastakkain eri pitäjien joukkueet ja silloin yhteinen hyvä jää unohduksiin. Kepulaisuus on tässä kohdin nurkkakuntaista impivaaralaisuutta. Se vaan entisestäänkin sitoo kepulaisia tällaiseen ajatteluun. Suo, kuokka ja Jussi. Kun se on kerran ojitettu, siinä sitten ollaan ja pysytään vuosisadasta toiseen. Tämä on minusta enemmän elämäntapamentaliitti ja osoitus jääräpäisyydestä (joka on ehkä tässä sisun kääntöpuoli) kuin mistään fanaattisuudesta. Ulkopuolinen voi tietusti kokea järjettömyyden kannattamisen fanaattisena kiihkona, mutta kokijalle itselleen se lienee jonkinlainen itsestään selvyys. Kun kerran isänikin kynti ja potki paskaa, niin kyllä sitä samaa silloin minäkin teen.
ehkä ainakaan siitä syystä, mitä väitit. Se taas johtuu siitä, että kepulaisessa terminologiassa punikilla ymmärretään ihan eri asiaa kuin yleensä. Esim. täällä kirjoittava Jäbä/Transit-kuski on näiden mielestä pesusnkestävä punikki silloin, kun hän arvostelee kepuja. On ihan sama vaikka hän samassa kirjoituksessa kertoisi kannattavansa Kokoomusta. Kepulaisittain ajateltuna punikki voi olla minkä tahansa muun puolueen kannattaja.
Politiikan ja uskontojen välillä on minusta paljon yhtymäkohtia. Yksi on ehdottomuus. Kun uskotaan johonkin, niin se on ainoa totuus, puolue on kuin seurakunta ja sen puheenjohtaja tämän totuuden julistaja, seurakunnan kirkkoherra tai peräti piispa. Vanhanen ei ole saarnannut seurakunnalleen riittävästi, joten pappi halutaan nyt vaihtoon.
Keskustassa sitkeänä istuva muutoksen pelko on toinen tunnusmerkki. Se lienee metsäsuomalaisilla geeneissä. Kun Suomenlahden yli tulleet esi-isämme lähtivät korpia asuttamaan ja nälivät joessa virtaavia, tuoreita kirveenlastuja, niin he ottivat kirveen ja puukon mukaansa, kun lähtivät ylävirtaan eivätkä leipää ja lihaa vieraalle tarjottavakjsi niin kuin kauounkeihin jääneet esi-isämme olisivat tehneet.
Katselin eilen joltain tv-kanavalta ohjelmaa saimaannorpan suojelusta. Siinä yksi maan ja kalavesien omistaja perusti verkkokalastuskiellon vastustuksensa siihen, että sillä puututaan hänen omistusoikeuteensa ja omistamansa vesialueen käyttöoikeuksiin. Tässä näkyy minusta ehkä kaikkein ikävin kepulaisen itsekkyyden piirre. "Omasta" pidetään kiinni itseoikeutetulla tavalla, mutta yhtä itseoikeutetusti vaaditaan, että yhteiskunnan on jaettava tukirahaa joka asiaan, mitä kepulainen tekee.
Hesarissa oli tänään muuten aika kiinnostava kolumni, jota voisi soveltaa kepulaisuuteenkin:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Nöyryytyksen vyöhyke ja pelon mantereet/1135255911798
Jos ajatellaan akselia konservatiivisuus liberaalisuus, niin olen liberaali, eli konservatiivin mielestä "punikki".
Kyllä minustakin tällä palstalla esiintyvät kepulaiset ovat vain epätyypillisiä ja huonoja esimerkkejä kepulaisuudesta. Valtaosa kepulaisista on erittäin järkeviä, asiallisia ja myös seurallisia ja mukavia ihmisiä - ainakin niistä, jotka minä tunnen, kun sukulaisia ja tuttuja on paljon maalla. Olenhan vasta ensimmäinen "paljasjalkainen" stadilainen suvussani.
Hyvin muuten kuvaat kepulaisuutta Pekkarisen kautta. Se näkyy siinä, miten hän on puhunut mm. Pieksämäen ideaparkin puolesta. Siellähän ei ole mitään tarvetta kaupan lisäneliöille, kun väkiluku ei lisäänny eikä ostovoima kasva. Kyse on vain siitä, että kauppa haluaa rakentaa sellaisen liiketilojen jättimäisen ryppään, joka imee asiakkaita kymmenien kilometrien päästä, naapurikunnistakin. Samalla kauppa haluaa lopettaa pinempiä yksiköitään, koska se saa suuryksiköistään paremmat katetuotot myymäläneliötä kohden ja suhteessa maksettuihin palkkoihin, eli iso myymälä on kustannustehokkaampi yksikkö kuin pieni myymälä, eikä kauppaa kiinnosta se, että asiakkaiden kauppamatkat pitenevät, koska keskusliikkeet omistavat jo bensan jakeluketjutkin.
Se, että kepu kannattaa tällaista "pesäpalloa", jossa yksi kunta parantaa omaa hyvinvointiaan kurjistamalla naapurikuntriaan, on mninusta kepulaiasen typeryyden kirkkain ilmentymä, jota minä en pysty millään käsittämään, koska juuri tällainen kauppojen keskittäminen keskelle peltoja, jossa ei ole asutusta lähelläkään, on yksi maaseudun autioitumisen pahimmista syistä.
Kiva, että avaukseni on herättänyt myös asiallista, jopa erinomaista keskustelua. Kiitos siitä ennen muuta Niinpä niille ja Mielipidepankille. Hieman erilaisissa näkemyksissähän me olimme – varsinkin Niinpä niin kanssa – eräistä esille ottamistani asioista, kun Niinpä niin akateemisena ihmisenä on kovin tarkka semantiikasta, sanojen merkitysopillisista seikoista, joissa minä ihan tieten tahtoenkin omien tarkoitusperieni vuoksi hieman ”oikaisin”. Mielipidepankillakin painotukset kepun suhteen olivat hieman toiset kuin minulla. Mutta sulassa sovussa me kaikki kolme keskustelimme, kuten sivistyneiden ihmisten tapana on, vaikka ei oltaisi aivan samanmielisiäkään.
Paljon tuli toisenlaisiakin viestejä jo eilen, jotka ylläpito poisti kaikki poistaen samalla myös asialliset vastineet ja myös vastineeni niihin. Aivan hämmästyttävää, sellaista ei ole koskaan ennen minun avauksillani tapahtunut. Esitin jo eilen arveluni sen syistä, enkä niitä enää viitsi toistaa.
On kai niitä törkyviestejä tullut tänäänkin ja ylläpito on niitä poistellut, sillä iltapäivällä täällä viimeksi käydessäni viestien kokonaismäärä oli suurempi kuin nyt. No, niissä poistetuissa ei varmaankaan ole nyt hyvä hävinnyt. Täytyy vain ihmetellä eräiden lannistumattomuutta, että he laittavat aina uutta sontaa tilalle kun entinen poistetaan. Vaikka törky on ainoaa, mitä eräät pystyvät tuottamaan, niin kvaliteettinsa kapeutta he korvaavat ansiokkaasti sen ainoansa määrällä.
Olenhan tietenkin taas joutunut kertomaan yhtä ja toista itsestänikin, ja mielelläni olen sen tehnyt, jopa muutaman valokuvan kera. Ihme, ettei niistä ole nyt törkyilty:
Eipä tuohon Marja Tiuran asiaan tainnut tulla selvyyttä hänen kuulemisestaankaan, tai jos tuli, niin kokoomus ei halunne sitä ainakaan heti julkistaa. Siinä taitavat valehdella kaikki. Lähtökohtaolettama tietysti on aina kepun kyseessä ollen, että sillä puolella valehdellaan, mutta taidetaan se taito osata muissakin puolueissa, jopa kykypuolue kokoomuksessa, kun sille tositarvetta tulee. Ja mikäpä voisikaan olla suurempi tositarve kuin oma etu!
City-Keskustan Hietasella oli aamulla erittäin hyvä avaus, jossa hän ihmetteli, että kuka tätä maata nyt itse asiassa johtaa, kun hallituksen muodostivat jo ennestään rikollista taustaa omaavat liikemiehet. Merisalohan on ilmoittanut olleensa aktiivinen hallitusneuvotteluissa niin kepun kuin kokoomuksenkin suuntaan. Nyt tuo Hietasen avaus on poistettu? Miksi? Menee yli ymmärrykseni. Ei kai selitys voi olla se, että Seppo olisi joku noista nikittömistä törkyilijöistä, jolloin hänen viestinsä poistetaan IP-osoitteen perusteella? En voi enkä haluakaan uskoa sellaista Seposta, joka on sentään aina omalla nimellään uskaltanut sanoa rumastikin, toisin kuin nuo mm. kimpussani jatkuvasti olevat mitättömyydet.
Eipä tuo tähänastinen enempää kommentointiani kaivanne. Huomenna en ole täällä ainakaan ennen iltaa, sillä minulla on taas töitä Kansallisarkistossa matrikkeliprojektin kimpussa.
Syytämällä syyti jo vaikeuksissa olleen yrityksensä rahoja politiikoille saadakseen niitä eduskuntaan ja ministereiksikin bulvaaneikseen. Suuren äänisaaliin saaneeseen Tiuraan hän suurimman toivonsa pani. Kun se toivo sitten petti, Tiurasta tuli hänen silmissään petturi, jonka maine täytyy liata.
Varmaan oma-aloitteisesti Merisalo niitä yhteyksiä kepuun otti. Sen tietää myös kuutiopää-Korhonen. Miksi Merisalo ei julkaise niitä puhelinäänityksiä, kun Tiura sitä pyytää? Siks, että ne paljastaisivat Merisalon valehtelijaksi.
Hietanen oli aivan oikeassa siinä, että Suomen hallituksen muodosti rikollistaustaisen liikemiehen kopla. Sopii tosiaan kysyä ketkä nyt Suomea johtavat. Oliko liian kipeä kysymys, kun Hietasen avaus on poistettu?
…tulin koneelleni, ja heti kotisivullani (hs.fi) rävähti silmiin uutinen, jota ei vielä aamun lehdessä ollut:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Iltalehti Merisalo ei julkista Tiura-keskustelujen nauhoituksia/1135255922322
Iltalehdessä kai tuosta on enemmänkin. Mutta nyt alkaa olla jo selvää, että Merisalo valehtelee ja kepun Korhonen häntä siinä auttaa. Vaikka Tiurallakaan ei olisi aivan puhtaita jauhoja pussissa, hän alkaa olla nyt vahvoilla, kun Merisalo kieltäytyy julkaisemasta ääninauhoja, joiden julkaisemista Tiura on pyytänyt.
Kepulainenhan siis näkyy olevan Merisalokin, vaikka pidin häntä muuten vain epärehellisenä ja tavallisena konnana. Kepulaisella kun on se oma totuutensa. kuten täälläkin hyvin nähdään ja tiedetään.
Näkyyhän muutama näyte kepulaisuudesta tullee taas avauksellenikin. Kepulaisuus tekee ihmisestä myös erinomaisen psykologin, ei sellaiseksi tulemiseksi mitään turhia opintoja tarvita. Kepulaisuus sivistää ihmisen jopa tietämään yhden sivistyssanan, narsisti, joskaan ei ymmärtämään sen merkitystä – eihän kaikkea voi keneltäkään vaatia. Kepulaisuus terävöittää ihmisen tajuamaan, että jokainen, joka ei ole kepulainen, on punikki.
Mutta mitäpä noista. Eipä tuollaisia käynyt mielessänikään, kun Kansallisarkistossa käsittelin 60 sodissamme taistelleiden sotilaskantakorttia niistä tarvittavat tiedot tietokoneen muistiin poimien. Niin eläydyin taas noihin ankariin aikoihin ja noiden miesten vaiheisiin, että varsin vähäarvoiselta tuntuu päivän politiikassa kuohuttavat teot.
Siellä se hiippaili myös Juhani Suomi. Oli kanssani samanaikaisesti palvelutiskillä ja tuli kerran myös vastaani käytävällä. Meinasi kysyä, että ”tutkiiko herra professori nyt Urho Kekkosen maineikasta sotilasuraa ja sen sankaritekoja”, mutta jätin kysymättä.
Kovin kumaraiseksi on painunut Juhani Suomi. Ei ihme, kun on vuosikymmenet nyhjännyt vain arkistoissa ja kirjoittanut kirjoittamasta päästyäänkin. Samaa vikaa kyllä tuppaa jo olemaan myös minun ennen niin ryhdikkäässä olemuksessani, olisinko viime vuosina ollut liikaa tällä koneellani. Olenhan tosin kahdeksan vuotta Juhani Suomea vanhempikin, vaikkei millään uskoisi, jos meidät rinnakkain laitettaisiin! ;)
uskoisi. Kyllä sinä niin paljon hönömpi mies olet mittasipa millä mittarilla hyvänsä ;)
...oli taas painavaa asiaa...
Se joka ei tiedä että tietää: pitää herättäää
Sitä joka tietää, että ei tiedä: pitää opettaa
Se joka tietää, että tietää: on profeetta
JA SE JOKA, EI TIEDÄ ETTÄ EI TIEDÄ: ON PUNNIIKI NARSISTI KAPI !!!!!
…emme paini samassa sarjassa historian tutkijoina, joten ei tulisi mieleenikään vertailla meitä sillä alueella. Vertasin vain ulkoisia olemuksiamme. Vertaapa sinäkin.
Tässä on Juhani Suomi:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/90/Juhani_Suomi2.jpg/477px-Juhani_Suomi2.jpg
Ja tässä moinä:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash1/hs495.ash1/27017_381072229181_758244181_3655378_2034719_n.jpg
Molemmista varsin tuoreet kuvat, minusta hivenen tuoreempikin. Eikä Juhani Suomen kumaruus näy tuosta kuvasta.
Varmaan olen säilynyt paremmin siksi, ettei minun ole Kekkosesta kertoessani tarvinnut ponnistella niin ankarasti kuin Juhani Suomen. Minä olen saanut kertoa vain sen, miltä Kekkosen toiminta näyttää, ”ja niin on, jos siltä näyttää” sanoi Urkki itsekin, Juhani on joutunut vääntämään kaikki Kekkosen tekemiset parhain päin, ja siinä totisesti on ollut vahvankin miehen uuvuttavaa urakkaa.
Ja kun hän Kekkosesta pääsi, piti tehdä yhtä ankaraa työtä vääntääkseen kaiken Koivistosta nurinpäin, niin huonoksi kuin vain suinkin mahdollista. Se on miestä syönyt.
En ole Erkki Tuomiojan poliittinen ihailija, mutta ihailen kyllä hänen muita ominaisuuksiaan, kuten poikkeuksellisen laajaa lukeneisuuttaan ja terävää älyään. Hyvin hän sanoo Juhani Suomesta niin Kekkosen kuin Koivistonkin tutkijana:
>> Juhani Suomi, Pysähtyneisyyden vuodet. Mauno Koiviston aika 1981-1984, Otava, 690 s., Keuruu 2005
Väärin suometettu!
Olen mielenkiinnolla ja arvostuksella lukenut kaikki kahdeksan osaa Juhani Suomen oikeutetusti jo monumentaaliseksi katsottavasta Urho Kekkosen elämäkerrasta. Suomi ei Kekkosta käsitellessään tietenkään ollut mikään puolueettomuuteen pyrkivä objektiivinen kirjoittaja, mutta pätevä ammattitutkija. Varsinkin sen jälkeen, kun hän ensimmäisen osan ilmestyttyä ryhtyi asianmukaisesti myös dokumentoimaan sarjan myöhemmät osat voi niitä pitää historiantutkimuksen kannalta sivuuttamattomana perusteoksena Urho Kekkosen ajasta ja elämästä. Näin voi todeta, vaikka olen monessa kohdin hyvin eri mieltä Juhani Suomen arvioiden ja johtopäätösten kanssa, mutta hän kuitenkin vyöryttää aineistonsa mm. Kekkosen kiistellyistä KGB-suhteista niin avoimesti, että lukija voi itse päätyä sen perusteella suorastaan päinvastaisiin tulkintoihin kuin mitä Suomi tarjoaa.
Tästä syystä olen jonkin verran ihmetellyt sitä tylyyttä, jopa kiivautta, jolla Juhani Suomen Koivisto-kirja on useissa arvovaltaisissa arvioissa tyrmätty. Nyt kirjan luettuani olen alkanut ymmärtää tätä murskakritiikkiä. Kun Suomi Kekkos-elämäkerrassaan suhtautuu kohteeseensa palvontaa lähentelevällä kunnioituksella ei se pääsääntöisesti ole heikentänyt hänen otettaan historiantutkijana, mutta Mauno Koiviston kanssa ote kirpoaa. Osin tämä johtuu jo siitä, ettei kirja ole aitoa dokumentoituihin lähteisiin perustuvaa historiantutkimusta, vaan suuressa määrin nimettömiin lähteisiin perustuvaa mustamaalausta.
Epäselväksi ei jää, että Koivisto on Juhani Suomen mielestä sekä toimiltaan että henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ollut katastrofi presidenttinä. Ehkä on yleensäkin niin, että negatiivisesti pääkohdettaan käsittelevän elämäkertatyön on vaikeampi nousta sellaiseksi kelvolliseksi työksi, jolla olisi kestävää arvoa historiantutkimuksena siitä riippumatta, yhtyykö lukija kirjoittajan arvioihin tai ei.
Tätä tiiliskiveä ei kannata lähteä yksityiskohtaisemmin erittelemään. Jos siinä jokin suuri linja on, niin se on se, että kaikki asiat Suomessa lähtivät alamäkeen sen jälkeen kun Kekkonen joutui luopumaan presidentinvirasta ja Koivisto valittiin hänen seuraajakseen.
...tuossa, johon vastasit:
>> Kepulaisuus tekee ihmisestä myös erinomaisen psykologin, ei sellaiseksi tulemiseksi mitään turhia opintoja tarvita. Kepulaisuus sivistää ihmisen jopa tietämään yhden sivistyssanan, narsisti, joskaan ei ymmärtämään sen merkitystä – eihän kaikkea voi keneltäkään vaatia. Kepulaisuus terävöittää ihmisen tajuamaan, että jokainen, joka ei ole kepulainen, on punikki.
Kyllä sinä olet raasu melko yksin ja kaiken tuon olet saanut ihan itse aikaiseksi, joten et sinä mikään turha ukko ole.
;)))
Vosikohan joku selittää, mistä tässä Tiura-jutussa on kysymys. Sen tiedän, että lahjusrahaepäilyjä leijailee ilmassa, mutta että mistä tämä viimeaikainen haloo oikein kumpuaa? Tottakai ihminen saa tiedustella mahdollisuutta tehdä parannus, jos ihminen kokee, ettei ääriporvarismi hänelle sovi. Sitä suuremmalla syyllä, jos kotipesä oikein äityy syrjimään, kuten on aistittavissa. Seuraavaksi ihmettelen, mikä virkamies on muudan Arto Meriasalo. Onko hän valtakunnan puhelinautomaatti, joka nauhoittaa sen, mitä ihmiset puhuvat. Saako ylipäätään puheluja nauhoittaa. Ainakaan poliisi ei saane kuunnella, mitä kansalaiset puhuvat. Ainakaan teoriassa. Muistelen jopa, että mainittu Merisalo on ollut kytkeytyksissä vaaliraha-asiaan. Onko nyt tarkoitus, että Tiurasta tehdään syntipukki, jotta toinen voidaan päästää vapaaksi kuten muudan Barabbas aikoinaan. Kovin näyttää monta Pontius Pilatusta olevan asialla. Pääministerinkin muisti palailee pätkittäin.
Sekin ihmetyttää, miten Tiuran aviomies putkahtelee uutisiin tuon tuostakin. Onko nyt niin, että koko suku kärsii, jos joku suvun jäsen joutuu otsikoihin. Onko Suomi sivistysvaltio? Harjoitetaanko täällä ihmisvainoa? Senhän kaikki tietävät, että kaamein ihmisoikeuksien poljenta tapahtuu niin sanotussa työelämässä, mutta että kaiken lisäksi mediakin on tässä ihmisjahdissa mukana, kauhistuttaa. Tosin mediahan on osa rahavaltaa, joten olisi hetimmiten saatava ainakin yleisradio budjettirahoitteiseksi ja johtaja Kuirimolle (?) kenkää. Hänhän tässä televisiossa esitti lupamaksuihin prosenttiyksikköjen korotuksia, vaikka luulisi, että tieteellisen koulutuksen saaneella henkilöllä olisi enemmän mielikuvitusta.
Mutta näyttää siltä, että hallituspyykit ovat yhä pesemättä, vaikka kevään juhlat alkavat olla paketissa. Onneksi kesällä on Keskustan puoluekokous, jossa toivon mukaan valitaan oikea johtaja puolueen ja sitä myötä valtakunnan peräsimeen. Nollatoleranssi on uusi hokusana, jota on hokenut erityisesti ruotsalainen kansanpuolue, mistä iskari on sitten tarttunut Keskustankin terävään päähän. Sen sijaan, että nollatoleranssia sovellettaisiin kansalaisiin, olisi aika panna toleranssit hallituksen omalle toilailulle.
...tai sitten ei. Taitavat oilla enemmänkin retorisia eli puhetaidollisia, sillä useimpiin kysymykseesi oikean vastauksen "näkee ottallaankin", topakan naisystäväni joskus käyttämää sanontaa lainatakseni.
Olen jo muutamissa puheenvuoroissani todennut, että kaikki tuossa keississä valehtelevat, mutta suurin valehtelija ja konna siinä näkyy olevan oman ministerin saamisen toiveissaan pettynyt Merisalo.
Kyllä omia puheluitaan saanee nauhoittaa, mutta nauhoitusten käyttötarkoituksista varmaan on rajoituksia, joista esim. lainoppinut Mielipidepankki varmaan tietää enemmän.
Joo, pane sinä vain toivosi kepun tulevaan puheenjohtajaan, mutta totuus tulee kuitenkin olemaan se, jonka jo avaukseni alussa sanon:
>>No, valitaanpa Matin seuraajaksi kuka tahansa, kannatus putoaa enemmän, sillä kukaan ehdokkaista ei voi tyydyttää kaikkia kepulaisia. Ja tulkoonpa puheenjohtajaksi Väyrynen tai Pekkarinen – he kai ovat ne vaihtoehdot – kumpikaan heistä ei edes Vanhasen lailla houkuta jotain muuta puoluetta aikaisemmin kannattanutta siirtämään kannatustaan kepulle, joten oikea suunta kepun kannatuksessa tulee jatkumaan.
Visaisiapa ovat kysymykset. Motiivit tuskin ovat ainakaan itsestään selviä. Keskustan alamäkeä on ennustettu pitkään, menestyksettä. Ainakin Keskustalla on kannatuksen suhteen vankka pohja: koko vasen ja oikea laita poliittisella kartalla, kekustan lisäksi tietysti.
Otsikko on se Galileo Galilein inkvisitio-tuomioistuimen edessä mutisema kuuluisa väittämä, jonka tietysti tuntevat ainakin nuo korkeasti sivistyneet kepulaiset, jotka tuntevat yhden sivistyssanankin! Minäkin jo melkein menetin uskoani vanhojen konstieni toimivuuteen, mutta toimivat ne sittenkin!
Jos viisaat mielipiteeni eivät muuten ala saada tarpeellista huomiota niin, että saittikepulit eivät näytä sitä parasta osaamistaan – siis ainoaa osaamistaan – niin silloin laitan itsestäni jonkun valokuvan, todistusjäljennöksen tai muun kiistämättömän dokumentin, niin jopa alkaa tulla näyttöä kepulaisuudesta niin, että olen tyytyväinen. Tietenkin saittikepuli joutuu silloin esittämään vastineeksi henkisen olemuksensa aivan tyhjentävästi, kun ei voi näyttää ulkoista olemustaan eikä todistuksillaan esittää itsestään muutakaan! Niin yksinkertaista se on yksinkertaisten käsittely!
Enhän minä juuri koskaan esitä noita dokumentteja oma-aloitteisesti, vaan vain vastineina saittikepulien minusta kertomaan. Silloin nautintoni on kaksinkertainen, samoin heidän tuskansa. Mutta kun sille tielle ovat halunneet lähteä, niin ajattelen minäkin, että sääli on sairautta, ja kierrän vielä puukkoa haavassa seuraavilla:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs046.snc3/13365_195202284181_758244181_2896036_677079_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_195242074181_758244181_2896348_5189044_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs066.snc3/13365_207179454181_758244181_2942816_747590_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs046.snc3/13365_195966164181_758244181_2900480_5463018_n.jpg
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash1/hs495.ash1/27017_379381814181_758244181_3612946_6501725_n.jpg
Tähän on hyvä lopettaa tältä illalta. Ihailkaapa saittikepulit nyt noita – ja itkekää, kun ette voi tehdä samoin. Miksi ette voi? No, ymmärrämmehän sen kaikki!;)
saitilla, että se hyvin kerkesi tehdä tehtävänsä. ;)
>>Tähän on hyvä lopettaa tältä illalta. Ihailkaapa saittikepulit nyt noita – ja itkekää, kun ette voi tehdä samoin. Miksi ette voi? No, ymmärrämmehän sen kaikki!;)
..tap tap tap tap tap....
aplodit - ablodit sanoisi hienosteleva saittikepuli - eivät lopu, sillä on tu filmi NIIN HYVÄ!
...täytyy tulla käymään, kun tuli niin merkittävä tieto uutisista: Toivo Sukari pyrkii eduskuntaan kokoomuksen riveistä. Olen satavarma, että jos Sukari tuo kokoomukselle kaksituhatta uutta äänestäjää, hän vie enemmän kuin kaksikymmentätuhatta, niiden joukossa eräs evp-kapteeni.
Toivottavasti nyt Merisalokin pian ilmoittautuu maalaisl... tarkoitan kepun ehdokkaaksi. Hän on jo pääsykokeen läpäissyt.
aikaasi jälissä, tuo on jo ikivanha tieto ja täälläkin mainittu.