Nuorempana paljon juopoteltiin kavereitten kanssa, hauskoja illanistujaisia jne... Nyt sitä huomaa kolmekymppisenä että kaverit ovat kadonneet ympäriltä, heillä on nyt perhe. En ole saanut mitään elämässä aikaan, mistä johtuu että juuri siitä nuoruuden kaveri porukasta minusta tuli tälläinen. En edes käyttänyt alkoholia eniten, en ollut rikkinäisestä kodista niin kuin moni kavereistani. Minulla oli hyvä lapsuus ja huolehtivat vanhemmat.
Miten tässä näin kävi
retfghj
5488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinä jäit teiniasteelle:(
Kuvittelit että perheesi kantaa sinut loputtomiin. Väärin. Maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, eikä tyhjästä kasva mitään.
Kuulehan!
Minulla on ystävä jo kouluajoilta lähtien.Ollaan yli nelikymppisiä nyt.
Ystäväni vietti todella yksinäistä elämää parikymmentä vuotta poikamiesboksissaan.Ei löytynyt kumppania millään ja hän masentui pahasti.Hän selvisi masennuksestaan ja tietysti auttoi että sai purkaa sydäntään minulle.Hän oli sitä mieltä ettei kukaan häntä huoli koska hän on pieni ja ruma mies,ja ettei kukaan viitsi ottaa hänenlaistaan poikamiestä ja että naiset ajattelevat kuitenkin että hänessä täyty olla jotain vikaa kun ei ole tuohon ikään seurustellut kenenkään kanssa.Jaksoin aina kannustaa ja hokemalla hoin että se oikea kävelee vielä vastaan,ihan varmasti,koska hän on niin mukava ja kiva mies.Hän joskus alle nelikymppisenä jo hermostuikin kun aina vaan toitotin asiaa.
Ja tapahtuipa eräänä päivänä että hänelle se oikea kävelikin vastaan!!!!Omalta työpaikaltaan löysi kivan ,pienen ja nätin naisen.Tästä on nyt jo yli vuosi aikaa ja he ovat kihloissa ja saman katon alla ja sangen onnellisia.Lapsia ei heidän perheeseensä tule siunaantumaan mutta tärkeintä on että on rakas 11kumppani vierellä.Olipas kiva sanoa kaverilleni että "mitäs mä sanoin!!" :D
Joten sanon sinulle nyt että kyllä se oma rakas vielä löytyy sinullekin.Olet vasta noin nuorikin.Jos yli nelikymppinen vaatimattoman oloinen mieskin sen löysi niin löydät kyllä sinäkin,usko pois!
Osittain sama tilanne mullakin. Olen 27v mies ja huomannut että mulla ei ole enää mitään muuta kuin työ ja viina. Kavereilla on perheet eikä niitä enää yksinäisen miehen seura kiinnosta, eikä tietysti ole niin aikaakaan. Olisin täysin valmis jo kuolemaan, ei tää mitään elämää ole. Jos näkisin tulevaisuuteen, vaikka 10v päähän. Niin voin kuvitella silloinkin tähän aikaan illasta makaavani yksin sohvalla katsoen televisiota. Joku tuossa alottajalle vastasikin että muut kasvoivat aikuisiksi ja hän pysyi teininä. Ihan sama homma se on mullakin. Mutta ilman ainoatakaan parisuhdetta ei ihminen mielestäni voi aikuiseksi kasvaakkaan. Ei mua ryyppääminen kiinnosta yhtään, mutta viikonloput menee niin paljon helpommin pöhnässä. Mielummin kyllä viettäisin sen ajan selvinpäin vaimon ja lapsen kanssa. Sääli vaan että jos ei tähän ikään mennessä ole sitä omaa rakasta löytynyt niin tuskin sitä tulee löytymäänkään, varsinkin kun baareissa en enää käy. Ei kiinnosta. Tuntuu siltä että elämän parhaat hetket on takanapäin. Ja niistäkään hetkistä ei löydy paljon muistelemisen arvoisia asioita. Välillä mietin että jos nostaisi tilit tyhjäksi, lähtisi johonkin etelän lämpöön, nauttisi meren rannalla auringon laskuista, katselisi kauniita maisemia. Ja kun rahat loppuisi niin.. No joo..
ensinnäkin sinähän olet nuori, ei muuta ku etit sen emännän jos sitä noin kovasti kaipaat, sulla on vielä töitäkin, ja sulla tili, joka on plussalla, sähän elät luksus elämää.
-uskonpa jotta moni olis iloinen sun osasta, nuori, vapaa, rahaa,!
ite olen jo 32, työt loppu 3kk sitten, rahaa ei tahdo olla, velkaa kyllä, ei ole naista, ruostunut auto, mikä kyllä on erittäin hyvä auto muuten. lisäksi on lapsuudesta melkoisia traumoja jotka kummittelee ja vaikeuttaa elämää erittäin paljon, enkä niistä tahdo päästä, vaikka kallonkutistajalla olen ravannut.
eli näin...