Odotan vauvaa miehelle jolla on mielenterveysongelmia. Haluaisin että kokemus olisi hänelle hyvä. Siksi kysyn että miltä parhaimmillaan tuntuu isäksi tulo? Millaisia tunteita teillä on ollut? Mitä on kiva tehdä vauvan kanssa yms? Ehkä voin antaa mahdollisuuksia näihin normaaleihin tunteisiin ja kokemuksiin tälle tulevalle isälle jolla ei kaikki aina ole normaalia.
Hänen mielensä on vaihdellut vauvan suhteen, mutta parhaimmillan hän on kadulla alkanut tuntemattomille esittelemään raskaana olevaa naistaan. Minusta se on ollut isäksi tulon ylpeää tunnetta - eli positiivista. Joskus hän miettii miten kotia pitää hoitaa että se on turvallinen vauvalle. Se vaikuttaa suojelevalta tunteelta. Mutta usein hän on aika masentunut tai ahdistunut asiasta enkä siis mitenkään painosta vauvasta puhumiseen.
Hänen mielensä on vaihdellut vauvan suhteen, mutta parhaimmillan hän on kadulla alkanut tuntemattomille esittelemään raskaana olevaa naistaan. Minusta se on ollut isäksi tulon ylpeää tunnetta - eli positiivista. Joskus hän miettii miten kotia pitää hoitaa että se on turvallinen vauvalle. Se vaikuttaa suojelevalta tunteelta. Mutta usein hän on aika masentunut tai ahdistunut asiasta enkä siis mitenkään painosta vauvasta puhumiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattaisi tarkistaa lääkitys molemmilta.
miehelläsi on?
Tuntemattomille esitteleminen ei kyllä ulkop.kuulosta miltään normi käytökseltä, anteeksi nyt vain.
Ei olekkaan normaalia. Mutta parempi se hänen riemunsa kuin että olisi masentunut. Minusta oli kivaa että hän kulki iloisena kadulla kanssani ja katseli kasvavaa mahaani. Se kai on normaalia isäksi tulon iloa, vaikkei se enää olisikaan että mennään ohikulkijoille sitä hehkuttamaan.
Mitäs muita iloja teillä on ollut? Ja mitä tykkäsitte tehdä vauvan kanssa? Jos saisin ideoita mitä toimintaa vauvan kanssa voin hänelle tarjota ehkä se herättäis lisää normaaleja tunteita.
Voisitte esim. muistella mitkä jäi mieleen huippuhetkinä odotusajalta, syntymästä, kotona olosta.
miehesi normaaleja tunteita tuntevaksi isäksi?
Kuulostaa sympaattiselta että haluat tehdä enemmänkin kuin oman osasi perheenne eteen, mutta mietitkö omaa jaksamista siinä vaiheessa, kun päätitte hankkia lapsen? Niin, oletan että miehelläsi oli jo tuolloin mt-ongelmia. Mikä tarve sinulla on fiksata miehesi ns. normaaliksi isäksi ja onko siihen kuvioon järkevää hankkia toista hoidettavaa? Nimittäin jo se, että sinä joudut ideoimaan miehellesi hänen isyyttään, kuulostaa huonolta. Eiköhän ne isäntunteet ja teot verso normaalisti miehen omasta halusta olla läsnäoleva, aktiivinen isä jälkeläiselleen, jolloin äitikin voi keskittyä omaan rooliinsa ja/tai levätä kun mies esim. hoitaa lasta. Eihän ne teot vauvavaiheessa perushoitoa ja vauvan kanssa seurustelua kummallisempaa ole, tunteet tulee vaikka kylvettäessä, vauvan köllötellessä tyytyväisenä iskän mahan päällä, vauvaa syöttäessä, vauvan hymyillessä ja jokeltaessa juttujaan... En usko että tunteita voi tämän enempää "tehdä", varsinkaan jos vanhempi on esim. masentunut.
Kommenttina vielä: kuulostaa impulsiiviselta (näin suomalaisessa kulttuurissa) mennä hehkuttelemaan tuntemattomille ihmisille raskausmahaasi. Ehkei tämä ole sinulle negatiivinen juttu, mutta jos hänellä on tämäntyyppisiä "rajattomia" tekoja useinkin, kuinka voit luottaa hänet toimimaan niissä asioissa, joita isät lastensa kanssa tekee?
vaikka lapsen tulo on hieno asia, niin pitää muistaa, pitää muitakin asioita elämässä.
itse vaikka lastani rakastan niin rupesi vähän ahistamaan, kun kaikki koko elämä oli vain "vaipppa"juttuja.
ei ollut kyse,etteikö lapsi kiinnostanut, mutta joskus oli kiva puhua muustakin.