Alko ennen vanhaan

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F08024_1

Itse olen ikäluokkaa, että ehdin asioimaan monta kertaa.
Haukankatseisia ylimielisiä ja ylivirallisia myyjiä tuijoittamassa jokaisen asiakkaan naamaa. Jos naama ei miellyttänyt, ulos.
Jos jonossa sattui olemaan joku tuttu, ja erehdyit hänen kanssa jotain juttelemaan, melko varmasti tiskillä patsaan näköinen hirvitys julisti; TEILLE EI MYYDÄ, OLETTE NAUTTINUT!

Voi helvetti mitä aikaa.

Kapakoissa sama juttu. Kerran ihan ventovieraassa porukassa juteltiiin pubissa suomalaisen alkoholipolitiikan kusipäisyydestä, kun kapakassa ei saa nauraakaan.
Niinpä päätettiin testata ja naurettiin porukassa yhtä aikaa. Välittömästi pöydän viereen ilmestyi noita-akan näköinen ämmä kiljumaan; PÖYTÄÄN EI ENÄÄ TARJOILLA, VOITTE POISTUA!

Voi juma... lapsukaiset miltä idiotismilta olette säästyneet...

Minulla on vielä hyvin muistissa se aika, 1980-luvun alku, kun asuin stadin Kalliossa ja kävin usein Helsinginkadun alkossa, jossa siihen aikaan oli vielä vain "tiskin yli myynti". Siellä oli oltava trimmissä, että varmasti sai sen kossu- tai viskipullonsa, kun oma vuoro tuli.

Muistan erään iäkkäämmän miesmyyjän, joka erityisen tarkkaan syynäsi ostajakandidaatin naaman värin ja ilmeen ja muun olemuksen. Sattuipa kerran niin, että olin eräänä perjantaina ollut pitkälle iltapäivään ollut remonttihommissa ja myös maalannut kylppärin seiniä öljymaalilla, ja tuuletus oli työtilassa melko huono. Tietysti se aiheutti silmien lievää punoitusta ja vähän kasvojenkin. Kun menin sen duunin jälkeen Helsinginkadun alkoon, ei em. myyjä myynyt kossupulloa vaikka kuinka selitin mistä silmien ja naaman lievä punotus johtui. En ruvennut rähisemään vaan menin myymälän toiseen päähän jonottamaan toiselle myyjälle. Hän oli nuori nainen (ilmeisesti joku kiireajan extramyyjä) ja myi minulle kossupullon sen enempiä kyselemättä.

Ei ihan tuollaista ollut seiskyt luvun lopulla. Mutta oli se aika neuvostotyylistä. Kaksi kirkasta ja kaksi värillistä sai ostaa tiskin yli. Ja jos alkoi käymään liian usein,vaikka joka viikko, niitäkään ei myyty. Yks kivannäköinen blondi kysyi ihan joka kerran multa henkkarit, koitti kai iskeä. Sitä en tajua, mistä pussihousuihin ja ajurinhattuun pukeutuneet hankkivat varastonsa. Mutta niillä kauppa kävi letkunpuistossa vilkkaammin kuin alkossa. Itsekin kuuluin asiakaskuntaan.

Mutta tiskinyli myymisessä on puolensa, siis hyvät. Voi tosiaan neuvotella juomavalinnoista, saa henkilökohtisen palvelun. Itsevalintaviinakaupoissa on niin valtavat valikoimat, että jos jotain arvokkaampaa ruokaviiniä on hakemassa, ensin pitää löytää myyjä sieltä kaupasta. Toki kossun saa vaivattomasti. Enkä kyllä suoraa sanottuna olisi ihan joka kerta suostunut itselleni viinaa myymään, kun on sen verran ollut laitamyötäisessä.

Ainiin, keran piti pitää palaveri myymäläpäällikön kanssa. Oli harjakaiset, oulussa vain kolme alkoa ja hakureissua viiskyt kilometriä suuntaansa. Aikansa kun neuvoteltiin, sai erikoisluvan ostaa pari laatikkoa viiniä ja laatikon kossua samalla reissulla. Eli ainakin jossain vaiheessa myyntimääräykset sitten eivät perustuneet enää lakiin, vaan vakiintuneeseen tapaan käydä kauppaa.

Mulla on muuten ainoo nuoruuskuva isästä sen sotilaspassista ja äidistä viinakortista. Mulla on kyllä sotilaspassi, mutta ei ole ollut viinakorttia. Muistaakohan joku, milloin se lopetettiin?