motivaatioksi

oli lopullisesti se että oltiin kaupoilla perheen kanssa. Poika halusi semmoisen 17,5 euroa maksavan lelun. Meillä ei ollut rahaa. Mutta kassalla kuitenkin piti sujauttaa ne tupakit kassiin. Siinä jo vähän ajattelin että onkos tää oikein. No se siinä sitten unohtui. Mutta kun päästiin kotiin, poika otti säästölippaansa ja alkoi laskea rahojaan. Sielä oli 7,5 euroa. Rupesi olemaan pojalla kyynelet silmissä. Minä siitä painuin ulos, ja kyllä se oli kyynel isolla miehelläkin silmässä. Illalla laitettiin poikia nukkumaan ja annoin hyvän yön halauksen pojille. Yöllä kun ohjelmat loppuivat, lähdin koiran kanssa ulos ja tupakille. Siinä sitten poltellessa iski mieleeni että:
"Ei saatana, ei tää homma voi olla tupakista kiinni."
Tumppasin tupakin ja loppu askin heitin pois. Tulin sisälle ja katsoin jo nukkuvia poikiani ja tuumasin että saat sen lelusi, ja toiset saavat jotain kivaa. Seuraavana maanantaina lainasin kaverilta rahaa että päästiin hakemaan påojille mitä halusivat. Enkä ole sen koommin laittanut tupåakkia suuhun. Jo parissa päivässä huomasin että aamuisin heräsin paljon paremmalla mielellä. Nukun yhtä paljon kuin poltellessa, mutta uni jotenkin vaan on parempaa. Vaikuttaa vissiin kun ei tarvi yskiä tuota tupakki yskää.

6 vuotta poltin askin päivässä ja nyt olen ollut neljä kuukautta polttamatta.

Tänä aikana olen huomannut itsessäni seuraavia parannuksia...
...ruoka maistuu
...luonnossa on miellytäviä tuoksuja-nenä toimii!
...jaksan liikkua ja kuntoilla
...ei tartte yksiä
...ientulehdukseni ovat parantuneet
...rahaa on säästynyt yli 400 euroa. (tallessa ovat - lomamatka suunnitteilla)

helppoa ei ole ollut ja aluksi korvasinkin savukkeen karkilla. nyt olen ottanut karkin tilalle porkkanan / omenan.
Joskus alkuaikoina olen herännyt siihen kun kuola valuu suupielestä ja röökiä tekisi mieli, mutta suosittelen - vaikka tiukkaa tekee, niin tämä parempi olo on kaiken vaivan ja tuskan arvoista.

Ja itseasissa nyt neljän kuukauden jälkeen, ei noita vierotusoireitakaan enää juurikaan ole.