Olen 23-vuotias ja olemme avomieheni kanssa ajatelleet perheenlisäystä. Kaikin puolin tuntuisi siltä, että aika olisi nyt oikea ja olisimme siihen valmiita. Ehkäisy on jätetty pois 2 kuukautta sitten ja nyt vain odotellaan.
Mulla on vain kaikenlaisia pelkotiloja liittyen raskauteen, enkä tiedä miten pääsisin niistä yli. Suurin huolenaiheeni on lihominen, ja TIEDÄN varsin hyvin, että se on olennainen osa odotusta eikä painonnousua voi oikein välttää. Toki syömisestä aiheutuvia kiloja voi välttää, mutta ne muut kilot mitkä tulevat muista syistä, ovat aika välttämättömiä. Olen nyt jo ylipainoinen ja kamppaillut kilojeni kanssa pitkän aikaa. Ensin ajattelin, että laihdutan hieman ennen raskaaksi tuloa, mutta nyt raskaus on tullut niin ajankohtaiseksi, että mittava painonpudotus voi jäädä haaveeksi. Kovasti olen kokoajan yrittänyt painoani pudottaa. Ylipainoa on noin 12 kiloa.
Jännitän vain kovasti sitä, kuinka kamala tankki tulen olemaan, kun alan odottamaan. En haluaisi paisua ihan kamalasti. Hävettää jo pelkkä ajatuskin, että ihana pyöreä vauvamahani ei edes näkyisi läskieni alta. Lapsellista ajattelua, mutta näin mä mietin. Mitään vinkkejä, kuinka pitää paino edes jotenkin kurissa raskauden aikana? Tähän haluaisin ihan asiallisia vastauksia, enkä mitään "laihduta läski, lopeta syöminen, ala liikkua" -kaltaisia kommentteja. Ja tosiaan olen tietoinen noin 10 kilon painonnoususta, joka on aivan normaali.
Pelkään myös ihan suunnattomasti keskenmenoa. Tai vielä pahempaa, kuolleen lapsen synnyttämistä, kätkytkuolemaa tai sitä että lapsi olisi sairas. Tottakai kaikki tulevat äidit pelkäävät näitä asioita ja niihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Omalla kohdallani pelko on vain niin hallitseva, että olen jarrutellut lapsenteon kanssa, vaikka pitkään olen jo halunnut yrittää tulla raskaaksi. Olen todellakin valmis äidiksi, se asia on selvä. Haluan lapsen ja se on oikeastaan ainoa asia, mitä elämääni nyt kaipaan. On vaan niin paljon asioita, joita jännitän ja jotka ovat minulle ihan vieraita. Tuntuu, etten enää hallitse kroppaani kun odotan ja pelkään, että en kestä sitä. Onko muilla ollut tällaista? Miten siitä pelosta voisi päästä yli?
Olen saanut raskaudesta jotenkin hieman pelottavan kuvan. Pelkkää oksentelua, lihomista ja erilaisia vaivoja. En jotenkin osaa käsitellä sitä asiaa.
Antakaa asiallisia neuvoja näihin pelkotiloihin, te jotka olette jo raskauden, synnytyksen ja äitiyden kokeneet?
Mulla on vain kaikenlaisia pelkotiloja liittyen raskauteen, enkä tiedä miten pääsisin niistä yli. Suurin huolenaiheeni on lihominen, ja TIEDÄN varsin hyvin, että se on olennainen osa odotusta eikä painonnousua voi oikein välttää. Toki syömisestä aiheutuvia kiloja voi välttää, mutta ne muut kilot mitkä tulevat muista syistä, ovat aika välttämättömiä. Olen nyt jo ylipainoinen ja kamppaillut kilojeni kanssa pitkän aikaa. Ensin ajattelin, että laihdutan hieman ennen raskaaksi tuloa, mutta nyt raskaus on tullut niin ajankohtaiseksi, että mittava painonpudotus voi jäädä haaveeksi. Kovasti olen kokoajan yrittänyt painoani pudottaa. Ylipainoa on noin 12 kiloa.
Jännitän vain kovasti sitä, kuinka kamala tankki tulen olemaan, kun alan odottamaan. En haluaisi paisua ihan kamalasti. Hävettää jo pelkkä ajatuskin, että ihana pyöreä vauvamahani ei edes näkyisi läskieni alta. Lapsellista ajattelua, mutta näin mä mietin. Mitään vinkkejä, kuinka pitää paino edes jotenkin kurissa raskauden aikana? Tähän haluaisin ihan asiallisia vastauksia, enkä mitään "laihduta läski, lopeta syöminen, ala liikkua" -kaltaisia kommentteja. Ja tosiaan olen tietoinen noin 10 kilon painonnoususta, joka on aivan normaali.
Pelkään myös ihan suunnattomasti keskenmenoa. Tai vielä pahempaa, kuolleen lapsen synnyttämistä, kätkytkuolemaa tai sitä että lapsi olisi sairas. Tottakai kaikki tulevat äidit pelkäävät näitä asioita ja niihin ei auta muu kuin toivoa parasta. Omalla kohdallani pelko on vain niin hallitseva, että olen jarrutellut lapsenteon kanssa, vaikka pitkään olen jo halunnut yrittää tulla raskaaksi. Olen todellakin valmis äidiksi, se asia on selvä. Haluan lapsen ja se on oikeastaan ainoa asia, mitä elämääni nyt kaipaan. On vaan niin paljon asioita, joita jännitän ja jotka ovat minulle ihan vieraita. Tuntuu, etten enää hallitse kroppaani kun odotan ja pelkään, että en kestä sitä. Onko muilla ollut tällaista? Miten siitä pelosta voisi päästä yli?
Olen saanut raskaudesta jotenkin hieman pelottavan kuvan. Pelkkää oksentelua, lihomista ja erilaisia vaivoja. En jotenkin osaa käsitellä sitä asiaa.
Antakaa asiallisia neuvoja näihin pelkotiloihin, te jotka olette jo raskauden, synnytyksen ja äitiyden kokeneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä olin hieman pulska kun aloin odottaa ja sama lihomispelko. No, ensin laihduin 6 kg pahoinvoinnin vuoksi ja sitten paisuinkin yli 20 kg. En voinut syömiselle mitään koska verensokeri heitteli ja vapisin jos en syönyt tarpeeksi. Ja oli koko ajan nälkä. Seuraavassa raskaudessa aion liikkua paljon ja teen ruokasuunitelman minkä mukaan syön enkä yhtään enempää.
Ylipainosta seurasi raskausdiabetes, paljon raskausarpia, iso venynyt maha ja järjettömän isot tissit etenkin maidon nousun aikaan. Niitä ei korjata kuin leikkauksella.
Kun nyt et vielä ole raskaana niin laihduttele liikunnalla ja ruokavaliolla ja tee suunnitelma mitä terveellistä nälkää pitävää söisit raskaana. Ja pidä vaikka ruokapäiväkirjaa. Mä olen tehnyt niin ja laihduttanut normaalipainoon. Laihdutin pitkään 1200 kalorin ruokavaliolla ja putosi kilo/viikko. Jos nyt alat laihduttaa niin pääset normaalipainoon kesällä! Ota vaikka nutrilett quick start paketti ja sillä saa laihiksen tosi hyvään alkuun! Innostaa jatkamaan. Hävitä kaikki herkut talosta. Kun raskaudut niin ei saa laihduttaa mutta yritä pitää paino samassa ainakin raskauden puoliväliin. Iso osa raskauskiloista lähtee lapsen mukana, mutta ei kaikki.
Tsemppiä! Sä pystyt siihen!!! Kesällä olet jo hoikka ja saat nauttia kesävaatteista. Syksyllä olet kenties jo vauvamasun kasvattaja. Liikut ja nautit elämästä!
Itse sain 19 vuotiaana esikoiseni ja olin silloin ylipainoinen. Olen toki vieläkin mutta jostakin syystä painoni ei noussut yhtään koko raskauden aikana mikä tosin ei ehkä oli kovin todennäköistä useimmilla ihmisillä mutta mielestäni näet odotuksen negatiivisena ajatuksena. En osaa sanoa millä pääsisit peloistasi yli mutta itse en voinut oikeastaan ollenkaan pahoin koko raskauden aikana ja raskaus arvetkin jäivät aika vähäpätöisiksi, tosin onhan siinä alussa nyt aina omat vaivansa mutta kolme ensimmäistä kk menee nopeasti ohi ja pääsee nauttimaan raskaudesta. Voin vakuuttaa että Raskausmaha ei todellakaan jää "läskien" alle vaan siitä tulee kiinteä siinä vaiheessa kun maha rupeaa kasvamaan (itse pelkäsin aivan samaa mutta vaikka olisit kuinka iso niin se ei kyllä peity. :) Oikeastaan itseltäni ainakin lähti loppua kohden selästä ylimääräinen ja jalat hoikistuivat ja näytin muutenkin hoikemmalta kun odotin eli en laisinkaan pullataikinalta. Nyt odotan toista lasta ihan alku viikoilla ja tietysti sitä taas miettii että tulee niitä vaivoja ja kaikenlaista huolta mutta niin se vaan kuuluu asiaan ja niin ne muutkin selviää raskaus ajasta (nekin joilla sietämätön alkuraskaus) niin etköhän sinäkin selviä yhtä mallikkaasti. :) Ja jos olet epävarma niin voithan vaikka soittaa neuvolaan ja keskustella heidän kanssaan sinua askarruttavista asioista.
En tiedä lohduttiko tämä yhtään mutta toivotaan että pääsety epäilyksistäsi eroon ja saat itsellesi pienen nyytin viereen tuhisemaan. :)
asiallisista ja mieltä lämmittävistä kommenteista, niistä tuli hyvä mieli. Kiva oli etenkin kuulla muiden ylipainoisten kokemuksia ja mielipiteitä. Lisää vaan tulemaan, jos sellaisia löytyy!
Tiedän kyllä, että painonpudotus lähtee ihan omasta halusta ja itsekurista, mutta sen kanssa mulla on ollut vaikeaa. Jaksan hetken aikaa ja sitten luovutan. Yritän kyllä kovasti laihtua edes muutaman kilon ennen positiivista raskaustestiä, mutta voihan olla että se tulee nopeammin kuin uskonkaan enkä ole ehtinyt siihen mennessä laihtua. Mutta yritän, se kai tärkeintä!
Pelkään myös kovasti, että raskauden aikana kertyneet kilot jäävät pysyvästi ja olen entistä enemmän pulska. Äitini laihtui kaikki 20 kiloa mitä sai odotuksen aikana, samoin kaikki ystäväni ovat siihen pystyneet lähes itsestään, ilman sen suurempaa rehkimistä. En tiedä miksi pelkään pahinta juuri omalle kohdalleni.
Olen kärsinyt ylipainostani jo jonkun aikaa ja kai mä vaan kauhistelen sitä, että tilanne menisi vieläkin pahemmaksi. Itsetuntoni muutenkin on aika nollassa. En pidä itseäni lihavana, mutta liian pulleana, sanotaan näin. Kuten sanoin jo aloitusviestissä, pelkään että menetän kehoni hallinnan kokonaan, enkä koskaan palaa enää ennalleen, edes tähän pisteeseen missä nyt olen.
Yksinkertaisesti vaan ajatus 20 kiloa lihavampana 9 kuukautta tuntuu aivan liian vastenmieliseltä, vaikka se johtuisikin maailman ihanammasta asiasta.
Laihdutin reilu viisi vuotta sitten melkein 25kg, silti jäi vielä 10 kiloa ekstraa, jotka ei sitten lähteneet millään tuon viiden vuoden aikana. Jotain tein väärin, vaikka kuntoilin ja söin mielestäni terveellisesti, tasapainoisesti ja kohtuullisesti.
No, viime kesänä raskauduin suunnitellusti ja koska ylipainoa oli jo ennestään se sitkeät 10kg, otin tietenkin paineita raskaudenaikaisesta lihomisesta. Paitsi ulkonäkösyistä, myös terveydellisistä syistä (verenpaine? diabetes? Nivelvaivat polvissa ja selkäkipu?).
Jatkoin liikuntaharrastuksia voinnin mukaan (vaikka olen ylipainoinen, olen silti ollut ennen raskautta liikunnallinen; pyöräilen ja kävelen paljon, teen vauhdikkaita sauvakävelylenkkejä, käyn satunnaisesti uimassa ja kuntosalilla) ja pystyinkin liikkumaan lähes vaivatta kaksi ensimmäistä raskauskolmannesta. Vasta viimeisellä kolmanneksella hengästyminen ja hikoilu alkoi tehdä niin huonon olon, että vauhtia oli pakko hiljentää. Rauhalliset kävelylenkit tulivat tilalle, useimmiten hyötyliikuntana (työmatkat, kauppamatkat).
Pyrin raskauden alusta saakka vaikuttamaan painonnousuun syömisosastolla eli en antanut itselleni lupaa herkutella holtittomasti. Tunnen itseni jo niin hyvin, että esim. kotiin ostetut "säästöpakkaukset" ja "vierasvarat" katoavat sutjakkaasti, joten herkutteluun olen ostanut ihan suosiolla pienen määrän hyvää (suklaa, jäätelö, karkit). Hyvänä motivaattorina on toiminut pelko siitä että lapsi kasvaa vatsassa liian isoksi, jolloin synnytys voi olla vaikeampi ja raskauteen liittyä erilaisia komplikaatioita. Näillä ei kannata liikaa pelotella itseään, mutta ainakin minua tietynlainen itsensä säikyttely on auttanut... Onneksi pidän myös salaateista (ilman tuhteja kastikkeita), joten olen tehnyt paljon tonnikala-, kana-, lohi- ym. salaatteja raskauden aikana ja syönyt niitä oikein hyvällä omalla tunnolla. Dippailen kasviksia ja olen syönyt varmaan miljoona kiloa appelsiineja... Roskaruokaa ei ole tehnyt mieli, sipseihin ja ranskalaisiin on tullut jonkinlainen välinpitämättömyys; syön jos on tarjolla, mutten himoitse.
Raskauden loppusuoralla painoa on tullut melkein 14 kiloa eli ns. normaalipainon ylärajoihin nähden mulla on noin 24 kiloa "liikaa" tavaraa kropassa tällä hetkellä. Ja miten on käynyt: maha on kiinteä vauvamaha, saanut paljon ihastelua osakseen :) Raskausarpia ei ole tullut yhtäkään, vaikka taipumusta niihin on (jäänteet teini-iän jälkeisestä lihomisesta näkyy vaalentuneina vanhoina arpina) - kiitos tasaisen painonnousun, luulen. En ole erityisemmin rasvaillut ihoa, joskus saunan jälkeen kun on muistanut ja jaksanut... Turvotuksia ei ole tullut, eikä selkä tai polvet ole kiukutelleet. Verenpaineet olleet hyvät koko raskauden, sokerirasitukseen jouduin raskautta edeltävän ylipainon takia - tulokset olivat aivan loistavat. Raskaus on edennyt erittäin hyvin ja vaivattomasti. Tietenkään kaikille ei käy näin onnekkaasti, mutta tarkoitan sanoa ettei ylipaino ole automaattisesti valtavan stressin aihe - asiat voi kuitenkin mennä hyvin.
Keskenmeno, kätkytkuolema, lapsen sairaus... Näihin ei kukaan kuolevainen osaa sanoa muuta kuin että varmasti jokainen äidiksi ja isäksi tuleva miettii meneekö kaikki hyvin. Jos haluaa ehdottomasti edellä mainitut asiat välttää, ei kannata raskautua. Mietin näitä myös paljon raskauden alkuviikoilla ja hetkittäin olin niin paniikissa, että teki hetkittäin mieli keskeyttää koko kauan toivottu raskaus. Siis kyse oli hetkellisestä panikoinnista, joka kyllä helpotti kun asian kanssa pääsi sinuiksi. Synnytyksen lähestyessä lapsen mahdollinen kuolema ja sairaus/vammaisuus -pelot on taas nostaneet päätään, mutta pakko vaan yrittää luottaa siihen, että tavalla tai toisella elämä kantaa pahimmankin yli - jos niin kävisi.
Tsemppiä asioiden työstämiseen, muista että raskautumisen vaatiman ajan lisäksi sinulla ja kumppanillasi on vielä odotuskin aikaa valmistautua henkisesti ja fyysisesti tulevaan. Ja elämää on lapsen tulon jälkeenkin, jolloin on aika palautua siitä koettelemuksesta, mikä raskaus ja synnytys naisen keholle ja mielelle on. Älä ole liian ankara tai ehdoton itsellesi. Odotus, synnytys ja vanhemmuus ovat hyppy tuntemattomaan. Teet varmasti parhaasi! :)
tästä kivasta kannanotosta asiaan, sain vastauksestasi paljon hyviä vinkkejä ja kannustusta! Olen itsekin alkanut pohtimaan asiaan nyt hieman eri kantilta, kun sai kuulla muiden kokemuksia.
itse olin todella hoikassa kunnossa ennen raskautta ja sain todella pahat raskausarvet mahaan. ystäväni oli ylipainoinen ennen raskautta ja hänelle ei tullut arpia ollenkaan. muita vaivoja kyllä oli ylipainoisena ehkä vähän enemmän...
itsekkin olen ollut ylipainoinen aina raskaaksi tullessani (3lasta ja 4tulossa) mutta minun kohdallani painoni pysyi samassa ja lopussa laski hieman. raskaus kyllä kuluttaa kaloreita loppu ajasta ja samaan aikaan vatsalaukkuun ei mahdu niinpaljon ruokaa kuin ennen.. synnytyksen jälkeen kilot tippuu nopeaa varsinkin jos imettää.olen aina synnytyksen jälkeen ollut normaalipainoinen kuukauden sisällä. tunnet olosi varmasti kauheaksi ja turvonneeksi loppu raskaudesta mut ihana palkinto odottaa =)
Valmistaudu siihen että joudut lihavuuden vuoksi sokerirasitukseen ja saatat saada ilkeitä kommentteja. Jos sokerirasitustesti on epänormaali, joudut dieetille. 1600 kalorin ohjedieeti neuvolasta... ei kiva :(
Tuntuu että olisi hyvä jos jotenkin saisit itseesi lisää itseluottamusta ja hyväksyntää juuri sellaisena kuin olet, mielellään kaikkine vikoineen päivineen, sekä nykyisine ja tulevine sellaisine. Ja muutenkin elämään olisi hyvä suhtautua sellaisena että kaikenlaista voi tulla vastaan, vaikka kuinka pyrkisi tekemään hyviä päätöksiä. Täytyy vain toivoa parasta ja varautua pahimpaan.
Itse ajattelin aina vain laihduttavani, ensin ennen häitä ja sitten ennen raskautta. välillä olin n. 15kg pienempi, mutta syksyllä raskautuessa bmi oli 34 ja kiloja yli sata. Raskaus on viimeistä 10 viikkoa vaille valmis, ja ihan kaikki mennyt huomattavasti paremmin kuin olin ajatellut. En ole ns. räjähtänyt käsiin, kiloja on tullut lisää n. 7 ja maha selkeän pyöreä. Arpia ei näy. Sokerit ovat olleet ok, vaikka neuvolasta jotenkin antoivat ymmärtää ennen mittailuja muuta. lähtöpainosta ei terkkari ole ilkeillyt, ja kertyneistäkin kiloista on ollut selkeän positiivisesti yllättynyt. Myös töissä olen jaksanut hyvin. ruokamäärät ovat olleet pienempiä, sillä olen tullut kokoajan pienestä tosi täyteen, ja sen toivon jatkuvan myös myöhemmin. Myös kaikki turha karkki suklaa yms roskaruoka (jota toisaalta en ole ennenkään kauheasti mättänyt, esim sipsiä ja limsaa en ostele juuri koskaan) on ollut nyt entistäkin helpompaa jättää pois. Ja ruuasta olen entiseen tyyliin jättänyt ylimääräiset hiilarit. Aiemminkin olen ollut jonkin tyyppisellä vhh-ruokavaliolla pääosin. Se on pitänyt verensokerit tasaisena ja pahoinvointiakaan ei ole ollut. myös hemoglobiini on ollut ok.
Sun varmaan kannattaisi marssia kirjastoon ja tutustua kaikenlaisiin odotus raskaus ja synnytyskirjoihin. Ota vaikka muutama luonnollisen synnytyksen kirja, joku oppikirja aiheesta ja kokemuspohjaisiakin kirjoja löytyy, mm. Sari Helinin (kai?) Ra(s)kas raskaus oli monipuolinen, siinä oli myös ravintoexpertin näkemys aiheesta, ja teksti oli eläväistä ja kivaa. Ei muuta kuin tulta päin ja tutustumaan asiaan, ei se niin mahdotonta ole jos kerran maapallo kärsii liikakansoituksesta. Mietippä että jokaista vastaan tullutta ihmistä on odotettu se n. 9kk ja synnytetty on. Ei voi olla mistään missio imbossiblesta kyse.
Kiitos paljon kaikille, nämä viestit ja etenkin tuo viimeinen vastaus ovat todella kohottaneet mielialaani ja olen tosi iloinen, että sain näin hyvän vastaanoton tälle asialleni! Täällä kun saa jos jonkinmoista palautetta ja kohtelua, kun vähän jotakin arkaluontoisempaa kysyy tai ihmettelee.
Lämmin kiitos siis kaikille! Ehkä mä en siihen pieneen painonnousuun kuole ja ehkä tosiaan kaikki menee hyvin. Mistä sitä ikinä voi tietää! Turha kai pelätä etukäteen.
Kovasti odotellaan positiivista tulosta, katsotaan miten käy!