Täällä kaikki kaipaavat jotain ja olen itsekin ollut yksipuolisesti ihastunut ja epätoivoisena näillekin palstoille kirjoitellut, mutta nyt jo onnellisesti päässyt ihastuksestani irti.
Niin ihanaa kun ihastuminen kaikkine suurine tunteineen onkin ja varsinkin silloin kun se on molemminpuolista, niin pakko myöntää, ettei tämä ihastumisen kahleista pääsykään niitä hullumpia tuntemuksia ole. Elät pitkään ikään kuin usvassa ja näät ja kuulet kaikkea "häneen" liittyvää ja jostakin, joka ei sinua välttämättä edes muista, tulee liian iso osa elämääsi ja estää elämässä eteenpäin pääsyn.
En silti väitä, että järjen pitäisi aina voittaa, olenhan todellinen tunneihminen, mutta molempia pitää kuitenkin olla oikeassa suhteessa.
Puhtaalta pöydältä on helppo jatkaa elämässä eteenpäin, kun vaan muistaa pitää sekä tunteen että järjen mukana:)
Niin ihanaa kun ihastuminen kaikkine suurine tunteineen onkin ja varsinkin silloin kun se on molemminpuolista, niin pakko myöntää, ettei tämä ihastumisen kahleista pääsykään niitä hullumpia tuntemuksia ole. Elät pitkään ikään kuin usvassa ja näät ja kuulet kaikkea "häneen" liittyvää ja jostakin, joka ei sinua välttämättä edes muista, tulee liian iso osa elämääsi ja estää elämässä eteenpäin pääsyn.
En silti väitä, että järjen pitäisi aina voittaa, olenhan todellinen tunneihminen, mutta molempia pitää kuitenkin olla oikeassa suhteessa.
Puhtaalta pöydältä on helppo jatkaa elämässä eteenpäin, kun vaan muistaa pitää sekä tunteen että järjen mukana:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus sinulta: nämä palstat on hyviä tunteiden purkamiseen, mutta aikansa kutakin.
Olen viettänyt näillä palstoilla paljon (liian) aikaa viimeisen vuoden aikana; olenkin ajatellut, että
vuosipäivänä (10.4) tämä saa luvan loppua.
Elämä eletään kuitenkin muualla kuin täällä netissä ja ihanaa kun on kevät, ajan voi käyttää paljon paremminkin kuin täällä roikkumiseen; mistäs sitä tietää mitä elämä tuo tullessaan..täällä voi olla varma, että kukaan ei tule vastaan :D
Kivaa jatkoa sinulle :)
Kerrotko vielä tarkemmin kenen pitäisi tulla vastaan?
elämässä pärjää kun heivaa turhat tunteet kuten rakkauden roskiin. Mitä sitä turhia kuvittelemaan ett joskus joku vois mustakin pitää. Sitä kun ei ole vielä tähän ikään mennessä tapahtunut niin tuskin sitä tulee tulevaisuudessakaan tapahtumaan. Sitä vain syntyi muita rumemmaksi. Näin järkeilemällä ainakin itse selviän ja jää turhat ja yleensä ykspuoliset ihastumiset kokonaan väliin :). Ehkä ikäkin jo vaikuttaa mun mietteisiin, ei näin vanhan ämmän kannata enää miehiä vilkuilla, oikeesti XD. Eli järkeä ennen kaikkea kannattaa käyttää. Tunteilemiset jätän muille, joilla on mahiksia vielä tässä elämässä.