Levottomat lapset

tälläkin viikolla aamupalalla kaksi kertaa riisimuroja ja valk. leipää, samoin ruualla valk. leipää...
tosi terveellistä...

Kyllä me vanhemmat olemme vastuussa siitä miten lapsemme hoidamme tai hoidatamme. Jos yhteiskunta tarjoaa huonoa hoitoa on vanhemman velvollisuus keksiä jotain muuta. Jos yhteiskunta tarjoaa huonoa hoitoa olemme me vanhemmat vastuussa siitä minkälaisia päättäjiä me valitsemme rakentamaan päivähoitoa.Jostain kummallisesta syystä vanhemmat ovat sitä mieltä että vastuu lasten hyvinvoinnista on päiväkodeilla, samalla päiväkodit ovat sitä mieltä että vastuu kuuluu vanhemmille. Vanhemmat ovat tyytymättömiä päivähoidon laatuun mutta kokevat ettei sille kuitenkaan mitään voi että työssä täytyy käydä ja kun lapset oireilevat ja voivat huonosti ollaan vihaisia päivähoidolle mutta lasta vaan viedään "huonoon" hoitoon. Kyllä vanhemmuus on silloin hukassa.

30min "huilaaminen" viisi vuotiaalle. Suositustenja kokemuksien mukaan tunti kunnon huilaamista, ja se ei siis ole vikurointia sängyssä vaan rauhallista olemista. 1.5h voi muodostua kokonaisajaksi ennenkuin lapsi rauhoittuu.
Levottomuus johtuu yleensä väsymyksestä, eikä suinkaan lepäämisestä.

olen kiertänyt sijaisena yli neljässäkymmenessä helsinkiläisessä päiväkodissa ja tässä on tulos tarkkailtuani näiden kaikkien päiväkotien nukkariaikoja.

pisin aika jonka 3-5-vuotiaat ovat nukkarissa viettäneet nukkumatta on 2,5h !! eli ruoan jälkeen 11:30-14:00 siis ei jokainen lapsista ehtinyt olla 2,5h mutta ne jotka olivat ensimmäisenä syöneet, ehtivät. Ko päiväkodissa ei ollut tapana päästää valvovia lapsia pois nukkarista vaan kaikki, myös hereillä pysyvät olivat nukkarissa. Tämä oli mielestäni huono.

Keskimääräinen ja yleisin aika on yleensä 11:45/12:00-13:00 eli vähän yli tunti, jonka jälkeen valvovat lähtevät hiljaisiin hommiin, nukkuvat jatkavat unia. vähän siitä riippuen onko nopea vai hidas syöjä ja häiriköikö nukkarissa vai ei (häiriköiviä pidetään kaikkialla poikkeuksetta nukkareissa pidempään, n. 5-10min) niin nukkarissa hereillä vietetty aika on yleensä siinä tunnin kieppeillä, josta puolet sadun kuuntelua. NÄMÄ OVAT SIIS YLEISTYKSIÄ. poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Tämä toimii!

Lyhyimmät unet 3-4-vuotiailla on juuri tuo puoli tuntia, joka taas mielestäni on liian vähän, koska osa ei vain ehdi siinä ajassa rauhoittua nukahtaakseen. ja silloin tuo kuluu melkein kokonaan sadunlukuun ja jotkut tarvitsevat hiljaisuuden nukahtaakseen. 5-vuotiaiden lyhyimmät unet olen nähnyt ryhmässä, jossa 4 viisivuotiasta (ei esiopetusikäistä) lasta oli sijoitettu esikoulu ryhmään ja eivät nukkuneet lainkaan, paitsi toisinaan joku heistä nukahti lattialle/sohvalle jne. kesken päivän, ei hyvä tämäkään !!!

lastenhoitajahki kirjoitti:

olen kiertänyt sijaisena yli neljässäkymmenessä helsinkiläisessä päiväkodissa ja tässä on tulos tarkkailtuani näiden kaikkien päiväkotien nukkariaikoja.

pisin aika jonka 3-5-vuotiaat ovat nukkarissa viettäneet nukkumatta on 2,5h !! eli ruoan jälkeen 11:30-14:00 siis ei jokainen lapsista ehtinyt olla 2,5h mutta ne jotka olivat ensimmäisenä syöneet, ehtivät. Ko päiväkodissa ei ollut tapana päästää valvovia lapsia pois nukkarista vaan kaikki, myös hereillä pysyvät olivat nukkarissa. Tämä oli mielestäni huono.

Keskimääräinen ja yleisin aika on yleensä 11:45/12:00-13:00 eli vähän yli tunti, jonka jälkeen valvovat lähtevät hiljaisiin hommiin, nukkuvat jatkavat unia. vähän siitä riippuen onko nopea vai hidas syöjä ja häiriköikö nukkarissa vai ei (häiriköiviä pidetään kaikkialla poikkeuksetta nukkareissa pidempään, n. 5-10min) niin nukkarissa hereillä vietetty aika on yleensä siinä tunnin kieppeillä, josta puolet sadun kuuntelua. NÄMÄ OVAT SIIS YLEISTYKSIÄ. poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Tämä toimii!

Lyhyimmät unet 3-4-vuotiailla on juuri tuo puoli tuntia, joka taas mielestäni on liian vähän, koska osa ei vain ehdi siinä ajassa rauhoittua nukahtaakseen. ja silloin tuo kuluu melkein kokonaan sadunlukuun ja jotkut tarvitsevat hiljaisuuden nukahtaakseen. 5-vuotiaiden lyhyimmät unet olen nähnyt ryhmässä, jossa 4 viisivuotiasta (ei esiopetusikäistä) lasta oli sijoitettu esikoulu ryhmään ja eivät nukkuneet lainkaan, paitsi toisinaan joku heistä nukahti lattialle/sohvalle jne. kesken päivän, ei hyvä tämäkään !!!

Lue lisää

jaahas. aika kakara taidat olla itse vielä etkä varmaankaan ole oikealla alalla. Pitäiskö 1-5 vuotiaiden lapsien jo olla ja toimia kuin robotit, eipä ne aikuisetkaan kaikki osaa käyttäytyä, kuinka hitossa odotetaan pieniltä lapsilta jo täydellistä käyttäytymistä ja hiljaa oloa kun nuoren hoitajan hermoihin ottaa.. vaihda kuule alaa.. Haistattelua ja lyömistä en kyllä sentään enää 5-vuotiailta hyväksy itsekään mutta lasten täytyy saada leikkiä ja purkaa energiaansa.. ei se siellä nukkarissa välttämättä purkaudu jos ei ole päivän aikana päässyt purkautumaan ollenkaan..

lapsirakas kirjoitti:

jaahas. aika kakara taidat olla itse vielä etkä varmaankaan ole oikealla alalla. Pitäiskö 1-5 vuotiaiden lapsien jo olla ja toimia kuin robotit, eipä ne aikuisetkaan kaikki osaa käyttäytyä, kuinka hitossa odotetaan pieniltä lapsilta jo täydellistä käyttäytymistä ja hiljaa oloa kun nuoren hoitajan hermoihin ottaa.. vaihda kuule alaa.. Haistattelua ja lyömistä en kyllä sentään enää 5-vuotiailta hyväksy itsekään mutta lasten täytyy saada leikkiä ja purkaa energiaansa.. ei se siellä nukkarissa välttämättä purkaudu jos ei ole päivän aikana päässyt purkautumaan ollenkaan..

Lue lisää

olemista, leikkiä, ulkona sääntöleikkejä...ovat pitkästyneitä!
Kun kunnolla leikitytät, eivät riehu! Ulkona juoksuleikkejä, tavallista hippaa, narun pyöritystä, sisöälläkin voi leikkiä hyppelyleikkejä...kirjastoon mars mars

En ole väittänytkään, että lasten pitäisi olla täysin kontrolloitavia pikkurobotteja. Pohdiskelin vain ääneen yleistä levottomuutta lapsiryhmissä. Ryhmäkoot ovat nykyään isoja, aivan hyvin on laillista että ryhmässä on jopa 15 yli 3- vuotiasta ja 7 alle 3- vuotiasta, kun hoitajia on riittävästi. Isojen ryhmissä lapsia voi olla kirjoilla jopa yli 25.
Paljon keskustelua tuli nukkuma-/lepohetkestä. Kenellä yleensä on lapsia, tietävät jotain päiväkotien päivärytmistä. Päiväkodeissa vähän kellonajoista vaihdellen, n. klo 11.30-14 välillä on päiväuniaika. Pienet yleensä saattavat nukkua parikin tuntia, isommat, jotka eivät nuku, lepäilevät nukkarissa klo 13 saakka, eli keskimäärin noin tunnin. Minun mielestäni pelkästään 30 min lepoaika ei ole riittävä alle eskari-ikäisille. Vaikka nukkuminen ei olekaan pakollista, on rauhoittuminen ja lepääminen enemmänkin kuin suotavaa. Sängyssä pyöriminen ja itsekseen puhuminen aiheuttaa turhaa hälinää, mikä häiritsee muita, jotka oikeasti haluavat nukkua.
Päiväkodeissa yleensä nukkariaika on sellainen hengähdystuokio myös hoitajille, jolloin on aikaa mm. pitää palavereita ja suunnitella toimintaa. Kun nukkariin siirtyminenkin ruokailusta ison lapsiryhmän kanssa kestäää miltei tunnin, olisi mahdotonta "päästää" ensimmäiset sieltä pois jo puolen tunnin jälkeen.
Levottomuutta aiheuttaa myös se, jos lapsia on paljon pienissä tiloissa. Siinä väsyy niin nuoret kuin vanhatkin, tervetuloa vanhemmat katsomaan päiväkoteihin päiväksi, millaisessa ympäristössä lapsenne viettävät jopa 12 tuntia päivästään.
En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että lapsissa/ vanhemmissa/ hoitajissa olisi jotain "vikaa", pohdin yleisesti minkälaisia lapsista on tulossa tulevaisuudessa. Vai eikö asia ole tullut tosiaan kenenkään muun mieleen?

Hoitaja25v kirjoitti:

En ole väittänytkään, että lasten pitäisi olla täysin kontrolloitavia pikkurobotteja. Pohdiskelin vain ääneen yleistä levottomuutta lapsiryhmissä. Ryhmäkoot ovat nykyään isoja, aivan hyvin on laillista että ryhmässä on jopa 15 yli 3- vuotiasta ja 7 alle 3- vuotiasta, kun hoitajia on riittävästi. Isojen ryhmissä lapsia voi olla kirjoilla jopa yli 25.
Paljon keskustelua tuli nukkuma-/lepohetkestä. Kenellä yleensä on lapsia, tietävät jotain päiväkotien päivärytmistä. Päiväkodeissa vähän kellonajoista vaihdellen, n. klo 11.30-14 välillä on päiväuniaika. Pienet yleensä saattavat nukkua parikin tuntia, isommat, jotka eivät nuku, lepäilevät nukkarissa klo 13 saakka, eli keskimäärin noin tunnin. Minun mielestäni pelkästään 30 min lepoaika ei ole riittävä alle eskari-ikäisille. Vaikka nukkuminen ei olekaan pakollista, on rauhoittuminen ja lepääminen enemmänkin kuin suotavaa. Sängyssä pyöriminen ja itsekseen puhuminen aiheuttaa turhaa hälinää, mikä häiritsee muita, jotka oikeasti haluavat nukkua.
Päiväkodeissa yleensä nukkariaika on sellainen hengähdystuokio myös hoitajille, jolloin on aikaa mm. pitää palavereita ja suunnitella toimintaa. Kun nukkariin siirtyminenkin ruokailusta ison lapsiryhmän kanssa kestäää miltei tunnin, olisi mahdotonta "päästää" ensimmäiset sieltä pois jo puolen tunnin jälkeen.
Levottomuutta aiheuttaa myös se, jos lapsia on paljon pienissä tiloissa. Siinä väsyy niin nuoret kuin vanhatkin, tervetuloa vanhemmat katsomaan päiväkoteihin päiväksi, millaisessa ympäristössä lapsenne viettävät jopa 12 tuntia päivästään.
En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että lapsissa/ vanhemmissa/ hoitajissa olisi jotain "vikaa", pohdin yleisesti minkälaisia lapsista on tulossa tulevaisuudessa. Vai eikö asia ole tullut tosiaan kenenkään muun mieleen?

Lue lisää

on sii paremmat olot kuin päiväkodissa?

elmatäti kirjoitti:

on sii paremmat olot kuin päiväkodissa?

Kyllä päiväkodissa on aika hyvät oltavat lapsilla, mutta aikamoista sirkusta se meininki tuntuu toisinaan olevan. Kuka ei ole ollut tai käynyt ikinä päiväkodissa, ei sitä ehkä pysty ymmärtämään. Se, joka ei koskaan väsy lasten kanssa, onkin sitten oikein superihminen.

Sama meillä. Tosin vasta kolmas peräkkäinen vapaapäivä päästää lapsen takaisin entiselleen, jos takana on pidempi hoitojakso. Ja päinvastoin, kolmas peräkkäinen hoitopäivä, niin tilanne on taas kamala. Itse olen ratkaissut asian niin, että lapseni ei ole ikinä montaa peräkkäistä päivää hoidossa, vaan välillä saa olla kotona, ja palkkaan vaikka hoitajan kotiin. Välillä on pakko pitää myöskin päiväkodissa, jotta tavallaan säilyy edes jonkinlainen mielikuva hoidosta. Päivähoidossa on myöskin hyviä puolia. Valitettavasti päiväkodissa kokopäivähoidossa vaan ne eivät riitä kattamaan haittoja. Mutta jokainen lapsi on yksilö. Minun lapseni ei jaksa pitkiä hoitoputkia, vaikka ikää onkin jo pian viisi. Mutta uskon, että antamalla mahdollisuuden olla enemmän kotona, tulee taloudelliset uhraukset moninkertaisin takaisin ei-aineellisten etujen muodossa. Liika on liikaa, ja mennään eteenpäin tuntosarvet pitkänä:) Ei se lapsi ole tahallaan hankala. Ei minulle, eikä hoitotädeille. Päiväkodissa olen itse korostanut tiettyjä asioita, joita hyväksymällä lapsen kanssa pystyy toimimaan. Esim. lapseni on tarkka vaatteistaan, ja niiden kunnosta. Koska itse vaatetan lapseni, pesen hänen vaatteensa jne, niin katson, että lapsi saa vaihtaa vaatteensa, jos ovat liian likaiset hänen mielestään. Sitä vartenhan ne vaihtovaatteet on tarhassa. Samaan aikaan totutan lasta ajatukseen, että koulussa ei enää ole samoja mahdollisuuksia.

Vanhimmalla lapsella on adhd-diagnoosi. Väitän, että ongelmien kärjistyminen aiheutui päivähoitopaikan ymmärtämättömyydestä. Ja teen kaikkeni, että seuraavien lasten kohdalla sama simputus toisarvoisista asioista ei pääse toistumaan. Pääasia, että tärkeimmät asiat sujuvat, joka ei ole mahdollista, jos lasta ei kuunnella edes joissakin asioissa. Minulle ei käy selitykseksi, että meillä ei ole tapana. Vaadin aina tietää miksi. Ja usein hoitajatkin jäävät miettimään, että miksi tosiaan. Näin meillä on aina tehty. Miksi? On ihan kivaa, että on olemassa teorioita lasten kehityksestä. Lapsen yksilöllisyyttä ei saa kuitenkaan unohtaa. Aina on niitä, jotka poikkeavat niistä "keskiarvolapsista". Mitä sillä häviämme, jos ne erilaiset lapset saavat kehittyä itselleen sopivaan tahtiin?

Yhteistyö sujuu nyt aika hyvin, mutta vaadin rehellisyyttä puolin ja toisin. Usein myöskin itse olen peilin edessä. Ymmärrän, että itse joutuu myöskin "uhrautumaan", en voi odottaa sitä vain päivähoidon puolelta. Mutta voin odottaa heidän jakavan kasvatusvastuuni.

Ja mitä tulee tuohon ruokaan, niin olen kanssasi samaa mieltä. Alkuun näistäkin asioista käytiin keskusteluja (lapseni ei suostu juomaan maitoa), mutta kun kerroin miksi, niin lapseni saa juoda päivähoidossa vettä ruoan kanssa. Hiukan ärsyttää toisinaan se, että joutuu näitä asioita perustelemaan, mutta ymmärrän tavallaan heidänkin kantansa asiaan. Näin on käsketty tekemään. Mutta minun lastani ei pakoteta maidon juontiin. Päivähoidolle pitää riittää tieto siitä, että vastaan itse siitä, että lapseni saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Ja päiväkotiruokailu ei todellakaan ole terveellistä. Mutta saavatpahan ruokaa silloin, kun eivät ole kotona. Minun vastuullani on kokonaiskuvio, enkä suostu luovuttamaan sitä heille. Minua on näissä asioissa tosin auttanut paljon se, että olen itse ns. "ammattilainen". He tietävät, että minä en juokse jokaisen huuhaa-uskomuksen perässä, vaan valintamme ovat aina pohdittuja ja perusteltuja. Ja he tietävät myöskin liikaa meistä, ja varmaan hiukan "pelkäävätkin" meitä. Olemme reiluja, mutta yhtäkään älyttömyyttä emme niele. Emme myöskään salaile. Olen lainannut omia kirjojani heille, kertoneet, miten kotona toimimme jne. Ja ennen kaikkea aina kysymys MIKSI?

Olen kuullut myös lauseen, joka hätkähdytti. Hoitaja sanoi, että hän on miettinyt, että kuinkahan paljon hän on aiheuttanut lapsille paineita silkkaa tietämättömyyttään. Ja oli kauhuissaan, oikeasti. Mutta itse olen kyllä lohduttanut, että ei näitä asioita kukaan kahlaa läpi, jos ei ole oikeasti omalle kohdalleen tärkeää. Omansa eteen tekee kaikkensa. Mutta ei voi millään hallita koko kenttää, ja jokaikisen hoitolapsen asioita, niin kuin vanhemmat. Minulla on vain kolme lasta, Tärkeintä onkin se, että osaa jatkossa myöskin kyseenalaistaa. Vain kyseenalaistamisen ja vanhempien aidon huomioonottamisen kautta pystyy kehitystä tapahtumaan. Niin itsekin teen. Koen ihan samoja tunteita joskus omassa työssäni hoitoalalla. Mutta juuri siksi tämä onkin myös palkitsevaa. On kamalaa, kun huomaa toimineensä huonosti ja väärin. Mutta se kuuluu ihmisyyteen, ja siitä pääsee eteenpäin. Kantapää on oikeasti tehokas opettaja, kunhan muistaa realiteetit.

............... kirjoitti:

Sama meillä. Tosin vasta kolmas peräkkäinen vapaapäivä päästää lapsen takaisin entiselleen, jos takana on pidempi hoitojakso. Ja päinvastoin, kolmas peräkkäinen hoitopäivä, niin tilanne on taas kamala. Itse olen ratkaissut asian niin, että lapseni ei ole ikinä montaa peräkkäistä päivää hoidossa, vaan välillä saa olla kotona, ja palkkaan vaikka hoitajan kotiin. Välillä on pakko pitää myöskin päiväkodissa, jotta tavallaan säilyy edes jonkinlainen mielikuva hoidosta. Päivähoidossa on myöskin hyviä puolia. Valitettavasti päiväkodissa kokopäivähoidossa vaan ne eivät riitä kattamaan haittoja. Mutta jokainen lapsi on yksilö. Minun lapseni ei jaksa pitkiä hoitoputkia, vaikka ikää onkin jo pian viisi. Mutta uskon, että antamalla mahdollisuuden olla enemmän kotona, tulee taloudelliset uhraukset moninkertaisin takaisin ei-aineellisten etujen muodossa. Liika on liikaa, ja mennään eteenpäin tuntosarvet pitkänä:) Ei se lapsi ole tahallaan hankala. Ei minulle, eikä hoitotädeille. Päiväkodissa olen itse korostanut tiettyjä asioita, joita hyväksymällä lapsen kanssa pystyy toimimaan. Esim. lapseni on tarkka vaatteistaan, ja niiden kunnosta. Koska itse vaatetan lapseni, pesen hänen vaatteensa jne, niin katson, että lapsi saa vaihtaa vaatteensa, jos ovat liian likaiset hänen mielestään. Sitä vartenhan ne vaihtovaatteet on tarhassa. Samaan aikaan totutan lasta ajatukseen, että koulussa ei enää ole samoja mahdollisuuksia.

Vanhimmalla lapsella on adhd-diagnoosi. Väitän, että ongelmien kärjistyminen aiheutui päivähoitopaikan ymmärtämättömyydestä. Ja teen kaikkeni, että seuraavien lasten kohdalla sama simputus toisarvoisista asioista ei pääse toistumaan. Pääasia, että tärkeimmät asiat sujuvat, joka ei ole mahdollista, jos lasta ei kuunnella edes joissakin asioissa. Minulle ei käy selitykseksi, että meillä ei ole tapana. Vaadin aina tietää miksi. Ja usein hoitajatkin jäävät miettimään, että miksi tosiaan. Näin meillä on aina tehty. Miksi? On ihan kivaa, että on olemassa teorioita lasten kehityksestä. Lapsen yksilöllisyyttä ei saa kuitenkaan unohtaa. Aina on niitä, jotka poikkeavat niistä "keskiarvolapsista". Mitä sillä häviämme, jos ne erilaiset lapset saavat kehittyä itselleen sopivaan tahtiin?

Yhteistyö sujuu nyt aika hyvin, mutta vaadin rehellisyyttä puolin ja toisin. Usein myöskin itse olen peilin edessä. Ymmärrän, että itse joutuu myöskin "uhrautumaan", en voi odottaa sitä vain päivähoidon puolelta. Mutta voin odottaa heidän jakavan kasvatusvastuuni.

Ja mitä tulee tuohon ruokaan, niin olen kanssasi samaa mieltä. Alkuun näistäkin asioista käytiin keskusteluja (lapseni ei suostu juomaan maitoa), mutta kun kerroin miksi, niin lapseni saa juoda päivähoidossa vettä ruoan kanssa. Hiukan ärsyttää toisinaan se, että joutuu näitä asioita perustelemaan, mutta ymmärrän tavallaan heidänkin kantansa asiaan. Näin on käsketty tekemään. Mutta minun lastani ei pakoteta maidon juontiin. Päivähoidolle pitää riittää tieto siitä, että vastaan itse siitä, että lapseni saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Ja päiväkotiruokailu ei todellakaan ole terveellistä. Mutta saavatpahan ruokaa silloin, kun eivät ole kotona. Minun vastuullani on kokonaiskuvio, enkä suostu luovuttamaan sitä heille. Minua on näissä asioissa tosin auttanut paljon se, että olen itse ns. "ammattilainen". He tietävät, että minä en juokse jokaisen huuhaa-uskomuksen perässä, vaan valintamme ovat aina pohdittuja ja perusteltuja. Ja he tietävät myöskin liikaa meistä, ja varmaan hiukan "pelkäävätkin" meitä. Olemme reiluja, mutta yhtäkään älyttömyyttä emme niele. Emme myöskään salaile. Olen lainannut omia kirjojani heille, kertoneet, miten kotona toimimme jne. Ja ennen kaikkea aina kysymys MIKSI?

Olen kuullut myös lauseen, joka hätkähdytti. Hoitaja sanoi, että hän on miettinyt, että kuinkahan paljon hän on aiheuttanut lapsille paineita silkkaa tietämättömyyttään. Ja oli kauhuissaan, oikeasti. Mutta itse olen kyllä lohduttanut, että ei näitä asioita kukaan kahlaa läpi, jos ei ole oikeasti omalle kohdalleen tärkeää. Omansa eteen tekee kaikkensa. Mutta ei voi millään hallita koko kenttää, ja jokaikisen hoitolapsen asioita, niin kuin vanhemmat. Minulla on vain kolme lasta, Tärkeintä onkin se, että osaa jatkossa myöskin kyseenalaistaa. Vain kyseenalaistamisen ja vanhempien aidon huomioonottamisen kautta pystyy kehitystä tapahtumaan. Niin itsekin teen. Koen ihan samoja tunteita joskus omassa työssäni hoitoalalla. Mutta juuri siksi tämä onkin myös palkitsevaa. On kamalaa, kun huomaa toimineensä huonosti ja väärin. Mutta se kuuluu ihmisyyteen, ja siitä pääsee eteenpäin. Kantapää on oikeasti tehokas opettaja, kunhan muistaa realiteetit.

Lue lisää

On aika vaikea käytännössä toteuttaa yksilöllistä huomioimista ja kasvatusta, kun lapsia on parikymmentä samoissa tiloissa. On kuitenkin oltava oikeudenmukainen ja sillä perusteella samat säännöt kaikille lapsille. Jos joku saa vaihtaa vaatteensa itse milloin haluaa, onkaikkien saaatava tehdä se. Parikymment lasta vaihtelemassa vaatteitaan kuka mihinkin aikaan, kuka osaa, kuka vasta opettelee. Siinähän sitä sitten onkin touhua ja valvomista koko päiväksi, muuhun ei enää ehdikään perushoidon, ruokailun, levon ja ulkoilun lisäksi.
Mihin jäi se aikuisen rajan veto, joka viimekädessä päättää tarvitseeko niitä vaatteita vaihtaa oikeasti vai ei?
Kun lapset saavat (joutuvat) päättää liian isoista asioista liian pienenä, lopputuloksena on kaaos.
Se tämän kaiken takana on. Ja nämä lapset oppivat, että ketään ei tarvitse kuunnella, kunnioittaa tai totella. He hoitavat meitä kun olemme vanhoja. Toivottavasti eutanasia on silloin jo laillinen.

miettiny... kirjoitti:

On aika vaikea käytännössä toteuttaa yksilöllistä huomioimista ja kasvatusta, kun lapsia on parikymmentä samoissa tiloissa. On kuitenkin oltava oikeudenmukainen ja sillä perusteella samat säännöt kaikille lapsille. Jos joku saa vaihtaa vaatteensa itse milloin haluaa, onkaikkien saaatava tehdä se. Parikymment lasta vaihtelemassa vaatteitaan kuka mihinkin aikaan, kuka osaa, kuka vasta opettelee. Siinähän sitä sitten onkin touhua ja valvomista koko päiväksi, muuhun ei enää ehdikään perushoidon, ruokailun, levon ja ulkoilun lisäksi.
Mihin jäi se aikuisen rajan veto, joka viimekädessä päättää tarvitseeko niitä vaatteita vaihtaa oikeasti vai ei?
Kun lapset saavat (joutuvat) päättää liian isoista asioista liian pienenä, lopputuloksena on kaaos.
Se tämän kaiken takana on. Ja nämä lapset oppivat, että ketään ei tarvitse kuunnella, kunnioittaa tai totella. He hoitavat meitä kun olemme vanhoja. Toivottavasti eutanasia on silloin jo laillinen.

Lue lisää

Joidenkin vanhempien on kovin vaikea nähdä asioita hoitajien näkökulmasta ja aivan liian usein "unohtuu", että siellä hoidossa todellakin on muitakin lapsia ja säännöt on oltava kaikille samat.
Se mikä tuntuu hyvältä kotona, ei välttämättä toimi ollenkaan hoitopaikassa.