Ketkä muut ovat tehneet niin että ovat esittäneet positiivista ja iloista ihmistä, mutta lopulta on kuitenkin näyttänyt todellisen luonteensa esim. vihastuessaan. Noin tein itse kerran, ja "kaveri" ihmetteli että en ole oma itseni ja mikä minuun on mennyt. Olin oma itseni, se mikä kuva muilla oli, oli itse keksimäni eikä totta. En sen jälkeen ole viitsinyt näytellä mitään ilona iloista. Olen reilusti oma itseni ja jos joku tämän takia ei halua tutustua, niin en menetä mitään!
Iloisuuden näyttely
dsfdsfsfd
5378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitää iloisuutta näytellä? Itse olen iloinen, jos olen ja vihainen jos olen ja siltä väliltä.
Ajattelin silloin, että ihmiset tutustuvat helpommin jos esittää positiivista ja kukapa nyt angstaajalle haluais puhua. Tuotahan tuputetaan kaikkialla, että ole positiivinen, hymyile jne. Lopulta sitten kuitenkin huomasin, ettei huijaamisesta ole mitään hyötyä.
Mulla taasen tuo kikka toimii. Näyttelen iloista usein, vaikka sisälläni onkin ahdistusta. Monta kertaa oon huomannut, että mulle onkin tullut parempi olo, kun olen antanut itselleni juuri ikäänkuin luvan unohtaa ahdistavat ajatukset.
Porukassa huumori kukkii, mustakin sellainen usein. Nauru pidentää ikää. Suosittelen.
Uskon, että omalla asenteella voi vaikuttaa kokonaisolotilaan. Suren illalla päiväkirjan ääressä, se on yksityistä aikaani, ei muille kuulu minun ahdistukseni, alkavat vielä määritellä minua sen kautta. Joskus hyvän ystävän seurassa voi kertoa murheita, mutta ei joka kerta.
Kannattaa yrittää keskittyä positiiviseen. Muistuta itseäsi asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin!! Tsemppiä!
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kaikki tuntemamme kivat ihmiset näyttelevät, kun taas tuntemamme kusipäät eivät. Kumpi sinä haluat olla?
Ei ole kuin yksi vaihtoehto :)