Pitemmän aikaa olen miettinyt, että onko käytökseni täysin normaalia näin "tavisihmisen" näkökulmasta. En oikeastaan pidä itseäni mitenkään "hulluna" taikka mielenterveysongelmaisena, mutta olen silti pohtinut onko tälläinen ihan normaalia ja käyttäytyvätkö muutkin ihmiset näin.
Minulla on lapsesta saakka ollut aivan uskomaton mielikuvitus. Pystyin silloin viihdyttämään itseäni ajatuksen ja musiikin voimalla, eli pystyin luomaan päähäni erittäin selkeän, kuvitteellisen mielikuvan jota pystyin toistamaan lähes elokuvan lailla, en osaa edes selittää sitä kunnolla. Tämä "päänsisäinen elokuvateatteri" oli minulle paljon viihdyttävämpi kuin lelut, joten tämäkin aiheutti vanhemmilleni epäilystä jostain syvemmästä ongelmista.
Ongelma on vain se, että minulla tuntuu jääneen tämä "mielikuvateatteri" kummittelemaan pääni sisälle. Aina kuunnellessani musiikkia luon päässäni musiikkiin sopivan kohtauksen. Ja tätähän tapahtuu autossa, lenkillä ja miltei missä tahansa, jossa pystyn jotenkin rentoutumaan ja vain kuuntelemaan musiikkia.
Minä kirjoitan paljon ja epäilempä, että suurin osa kirjoituksistani ja ideoistani olisi jäänyt syntymättä ilman tätä "mielikuvateatteria", joten on tästä jotain hyötyäkin.
Häiritsevää on vain se, etten tiedä tekevätkö muut ihmiset tätä! Kun joltakin kysytään, miksi kuuntelet jotain tiettyä musiikkia, vastaus on yleensä " Koska pidän tästä musiikista."
Minulla ( omassa mielessäni kuitenkin) vastaus on " Koska tämän musiikin avulla saan luotua hienon kohtauksen"
Onko siis normaalia, että aikuinen ihminen leikkii tällä tavalla mielikuvituksen kanssa?
Minulla on lapsesta saakka ollut aivan uskomaton mielikuvitus. Pystyin silloin viihdyttämään itseäni ajatuksen ja musiikin voimalla, eli pystyin luomaan päähäni erittäin selkeän, kuvitteellisen mielikuvan jota pystyin toistamaan lähes elokuvan lailla, en osaa edes selittää sitä kunnolla. Tämä "päänsisäinen elokuvateatteri" oli minulle paljon viihdyttävämpi kuin lelut, joten tämäkin aiheutti vanhemmilleni epäilystä jostain syvemmästä ongelmista.
Ongelma on vain se, että minulla tuntuu jääneen tämä "mielikuvateatteri" kummittelemaan pääni sisälle. Aina kuunnellessani musiikkia luon päässäni musiikkiin sopivan kohtauksen. Ja tätähän tapahtuu autossa, lenkillä ja miltei missä tahansa, jossa pystyn jotenkin rentoutumaan ja vain kuuntelemaan musiikkia.
Minä kirjoitan paljon ja epäilempä, että suurin osa kirjoituksistani ja ideoistani olisi jäänyt syntymättä ilman tätä "mielikuvateatteria", joten on tästä jotain hyötyäkin.
Häiritsevää on vain se, etten tiedä tekevätkö muut ihmiset tätä! Kun joltakin kysytään, miksi kuuntelet jotain tiettyä musiikkia, vastaus on yleensä " Koska pidän tästä musiikista."
Minulla ( omassa mielessäni kuitenkin) vastaus on " Koska tämän musiikin avulla saan luotua hienon kohtauksen"
Onko siis normaalia, että aikuinen ihminen leikkii tällä tavalla mielikuvituksen kanssa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Unohdin lisätä tähän vielä omia epäilyksiäni, onkohan mahdollista että minulla on vain Eideettinen muisti?
Nojoo, selailin vähän ja huomasin, että tuo Eideettinen muisti tarkoittaa lähinnä vain filmin lailla muistamista. :P Eipä ole minulla tälläistä kun en kuvittele päässäni menneitä asioita vaan täysin kuvitteellisia juttuja.
Kuulostaahan toi vähän erikoiselta, eikä varmaan kovin yleistä. Mutta so what? Toihan kuulostaa toisaalta ihan hienolta.
Ei nyt ihan sama asia tai liity välttämättä asiaan, mutta eikös Sibeliuksesta sanottu että pystyi näkemään värejä ns. sointujen kautta tms.. eli aivotoiminta oli erilainen tai jottai..
Hm, tuosta musiikista en tiedä, mutta minulla on oma "teatteri" päässä. Kourallinen hahmoja, joille kehitän erilaisia pieniä tarinoita, vaihtelee sellaisesta arkisesta puuhailusta kauheaa draamaan tai päättömään scifiin. Teen tuota kun on tylsää (eli aika usein). Minäkin harrastan kirjoittamista, sillä on tosi kätevä perustella itselleen että tuo on ok. En kyllä tiedä miksi ei olisi, en kuitenkaan sekoita käsittääkseni kuvitelmia todellisuuteen, eivätkä ne tunnu aiheuttavan mitään ongelmia. Egyptiläiset kuulemma "seurasivat" Mika Waltaria joka paikkaan hänen kirjoittaessa Sinuhea, ehkä tämä on tällaisen lahjattoman taviksen versio siitä ilmiöstä (tai sitten ei).
Seonnut(ko), jos luet tämän niin haluaisitko kertoa vähän lisää noista mielikuvista, mulle jäi vähän epäselväksi millaisia ne tarkkaan ottaen on?
Kiitos kaikille vastauksista, kiva kuulla etten ole yksin tällätavalla " erikoinen" :D
Siis.. Näitä mielikuvia on vähän hankala selittää, mutta yksinkertaisesti pystyn tekaisemaan elokuvan kohtauksta muistuttavan pätkän pääni sisässä. Eikä vaadi edes mitään ponnisteluja, ihan mielettömän helppoa.
Mullakin on paljon erilaisia "genrejä", draamaa, Sci-fiä, fantasiaa. Lähes mitä tahansa. Ja hahmot ovat jokaisessa genressä erilaiset, mutta yleensä heiltä löytyy jonkinlaisia samankaltaisuuksia keskenään.
On hauskaa joskus kun tuttavat lukevat kirjoituksiani ja hämmästelevät, mistä helkkarista vedän noin mielettömiä juttuja. Katsovat oudosti kun vastaan "Päästäni..?" :DD
Mutta siis tosiaankin mietin, että on aika mielenkiintoista, että osalla väestöstä esiintyy tälläistä ja osalla ei. Olisi mielenkiintoista tietää onko tälle "ilmiölle" keksitty jotain diagnoosia tai selitystä.
En tiedä ymmärsinkö ihan oikein tuon sinun "mielikuvateatterin", mutta ihan tutulta kuulostaa. :) Minulla esim. kaikki musiikki aiheuttaa sen, että näen päässäni tapahtumia. Joko oikeasti tapahtuneita tai itse keksimiäni. Kuten sanoit, että kuuntelet musiikkia luodaksesi päässäsi kohtauksen, minä teen samoin. Musiikki itsessään on minulle yhdentekevää, tärkeämpää on se, että saan siitä aiheita. Minäkin kirjoitan ja piirrän paljon ja juuri näistä mielikuvista syntyvät aiheet kirjoituksiin ja piirroksiin.
Olehan vain ylpeä tuosta taidostasi. Luulen, että tuo taito löytyy useimmilta taiteilijoilta... :)
hullu tai ei samaa löytyy täältä, voi tulla musiikin aiheuttamana tai ihan ilmankin, jos vaikka katsoo telkkaria joku lause voi jäädä päähän ja sen ympärille saan kehitettyä täyden tarinan hahmoineen kaikkineen :D
ja yritän myös kirjoitella ylös niitä "tarinoita" mutta ongelmana on vain se että "filmi" menee vähän turhan nopeasti eteenpäin niin pelkään aina unohtavani jonkin asian.
niin ja nykyään ongelmana on myös se että vietän enemmän aikaa näiden tarinoiden parissa kun todellisuudessa, huolestuttaa jo että rupeaa se todellisuuden ja mielikuvituksen raja haalistumaan :/
mutta mahtavaa huomata etten ole yksin tämän "hulluuden" kanssa :D
Samaa teen minäkin. Monelta suunnalta olen saanut palautetta mielikuvituksestani ja luovuudestani. Käytän erittäin suuren osan päivästä daydreaming. Usein se on mielenkiintosempaa kuin ihmisten kanssa tyhjänpäiväsistä asioista juttelu (toisaalta rakastan syvällisiä keskusteluja). Joskus toivoisin että väkinäinen keskustelu loppuis ja pääsisin taas omaan maailmaani. Aamulla mun täytyy maata sängyssä ainakin tunti ja omistautua mielikuvitusteni vietäväksi. Elokuvateatterissa nähtynä leffat on kanssa voimakas kokemus enkä oikeen pysty keskustelemaan kenenkään kanssa heti leffan jälkeen. Musiikki on mulle tosi tärkee lähinnä mieltäylentävänä tapahtumana. En pystyis elää ilman musiikkia, kuuntelen paljon ja monenlaista. Mun unet on aina ollu monimutkaisa, mielenkiintosia tarinoita ja muistan ne melkein joka aamu. (Mutta en näe värillisiä unia, enkä oikestaan kuviakaan...vaikee selittää). Mulla ei oo todettu mitään huulluutta (!) ja hyvin elämä menny. Ite kuitenkin oon joskus epäilly ADD taipuvuutta tai epävakaata persoonallisuutta. Mieliala ja ajatukset vaihtuu monta kertaa päivän aikana enkä pysty tekee tylsiä rutiini juttuja. Sosiaalisissa tilanteissa oon aina ollu aika ujo obserjoija ja saan tosi vahvat fysiologiset oireet jos pitää puhua ihmisjoukon edessä. Lisäks mulla on puhelinkammo. En tiedä onks näillä mitään tekemistä itse asian kanssa mut kerroinpahan kuitenkin!
mie en oo kokeilly tuota musiikki hommaa mutta luin Dan Brownin uusinta kirjaa oliko se kadonnut symboli. mutta siis olen katsonut DaVinci koodin ja enkelit ja demonit ja uutta kirjaa lukiessa pystyin näkemään päässä kun Tom Hanks seikkailee washingtonissa Langtonina.usein lukiessa pystyn "näkemään" kohtauksen päässä kuin se on kirjoitettu. joskus menee sekaisin että mikä oon nähny telkkarissa/elokuvassa ja minkä oon lukenu.
ei se miusta oon hulluutta vain hyvää mielikuvitusta. miun yks kaveri on kateellinen koska ei voi kuvitella melkein mitään
oletko miettinyt, onko noilla sun "hahmoilla" joku todellisuuspohja? siis muistuttavatko ihmisiä, joita tunnet/olet tuntenut? penskasta saakka mulla on ollut mielikuvitusjuttuja ja jotenkin oon aina tiennyt, että "päähenkilöt" oli tavallaan mun omakuvia/toiveita siitä mitä halusin olla, samoin kuin muutkin henkilöt muistuttivat jollain tapaa mun tuntemia ihmisiä.
"""Tämä "päänsisäinen elokuvateatteri" oli minulle paljon viihdyttävämpi kuin lelut, joten tämäkin aiheutti vanhemmilleni epäilystä jostain syvemmästä ongelmista."""
sama juttu, paitsi vaan, että vanhempani tuskin huomasivat mun poikkeavan sisaruksistani leikkimisen suhteen, mutta sisarukset ja kaverit muistuttelivat pitkään siitä, miten en "osannut" leikkiä. ei vain kiinnostanut jakaa sitä päänsisäistä maailmaa kenenkään kanssa, ja lelut tuntuivat tylsiltä oman mielikuvitukseni rinnalla.
nuorempana kirjoitin paljon, mutta myöhemmin sekin jäi ja harmittaa, etten osaa enää kuten ennen. mutta vanhoja juttuja lukiessani olen huomannut, että se oli mun tapa käsitellä asioita, omaa ahdistusta ja pahaa oloa ja toiveita. ja kuten joillain on hyvä hajumuisti, sulla varmaan on hyvä äänimuisti, tai musiikki vie sut tiettyyn mielentilaan, jossa alat alitajuntaisesti käsitellä asioitasi, ja puet ne mielikuvitusjutuiksi. siltä toi vähän kuulostaa, voin olla väärässä. ei oo kyllä paha juttu yhtään, oo onnellinen kyvystäs:) tuskin monellakaan on niin hyvää mielikuvitusta, että tarinat ja kuvajaiset vaan puskevat päähän musiikin (tai minkä tahansa "ärsykkeen" :D) avulla.
Tämä teksti oli erityisen mielenkiintoinen, sillä olen huomannut, että mielikuvitus hahmoni todellakin jotenkin heijastuvat omasta "ihanneminästäni". En nyt kehtaa ruveta kertomaan millaisia hahmoja olen kehitellyt, mutta suurin osa tulee tosiaankin minusta. Ja heihin liittyvät hahmot taas tulevat sellaisista "ihanneihmisistä", joita haluaisin tuntea.
Vähän hankalaa selittää. :D
"..luin Dan Brownin uusinta kirjaa oliko se kadonnut symboli. mutta siis olen katsonut DaVinci koodin ja enkelit ja demonit ja uutta kirjaa lukiessa pystyin näkemään päässä kun Tom Hanks seikkailee washingtonissa Langtonina.usein lukiessa pystyn "näkemään" kohtauksen päässä kuin se on kirjoitettu. joskus menee sekaisin että mikä oon nähny telkkarissa/elokuvassa ja minkä oon lukenu."
Luulin joskus, että kaikki ihmiset tekee tuota, mutta itsekin tosiaan tajusin, etteivät esim. kaverini nauti kirjojen lukemisesta läheskään yhtä paljon kuin minä, sillä heistä se on " tylsää" kun ei voi kuvitella tapahtumia. Sitten selitin miten minä koen kirjan lukemisen ja he olivat aivan äimistyeitä. :D Jännää.
Hei, mulla on ihan sama juttu kuin aloittajalla. Heti kun pistän musan soimaan, niin alan kehitellä biisiin joko juuri "kohtausta" tai ihan jopa musavideoo, niin sanotusti. Mä oon tehnyt tätä ihan pienestä pitäen, tosin ei se ole mitenkään syrjäyttänyt tavallisilla leluilla leikkimistä. Kehittelen kyllä "leffoja" päässäni ilman musiikkiakin, mutta eniten mielikuvitus alkaa laukata, kun kuuntelee musiikkia. Ehkä tästä johtuu, että minulla on laaja musiikkimaku - siis erilaisiin leffakohtauksiin tarvii erilaisen musan. ;)
meitä paljon. Eli ei näköjään ole harvinaista ;D Mielikuvitus on paljon mielenkiintosempaa kuin oikea elämä, mutta pakko yrittää elää oikeastikin. Kuvittelen silti asioita 90% valveilla olo ajasta varsinkin musiikin siivittämänä X)
Joskus kun töissä oikein tylsä ja hiljainen päivä, niin käyn läpi päässäni kaikenlaisia skenaarioita, että "entä jos nyt tapahtuisi näin tai näin". Ja nämä skenaariot on tietysti mitä mielikuvituksellisimpia. :D
Mutta eikös se ole niin, että se on hauskaa kun on mukavaa. ;)
Heipä hei! Kuulostaa tutulta. :D Itselläni on kyllä diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, ja harrastan tuota ihan samaa... En silti sanoisi että yksittäinen piirre tai hassu tapa tekee ihmisestä "hullua". Uskon että sinulla on ihan vaan hyvä mielikuvitus, niin kuin minullakin (kuvataidealaa opiskelen ja pienestä pitäen rakastanut piirtämistä yms). Oletko koskaan kokeillut piirtää, maalata tai kirjoittaa ajatuksiasi paperille? :) Niistä saa vaikka mitä aikaan!