Moka mikä moka, parisuhde meni

On aivan eri sopia yhteisesti, että on ns. vapaa avioliitto, mutta minkälainen liitto on jos toinen menee salaa pettämään toista. Eikö silloin ole kyse paljon suuremmasta asiasta kuin seksi? Minusta ainakin eli kyse on toisen luottamuksesta, joka on kaikista tärkein asia liitossa. Mikäli perustat liittosi seksiin ja seksin saantiin ja todella annat pettää itseäsi eli et ole varsinaisesti antanut lupaa mennä vieraisiin, niin mielestäni liittosi ei todellakaan voi hyvin.

Onneksi eronnut kirjoitti:

On aivan eri sopia yhteisesti, että on ns. vapaa avioliitto, mutta minkälainen liitto on jos toinen menee salaa pettämään toista. Eikö silloin ole kyse paljon suuremmasta asiasta kuin seksi? Minusta ainakin eli kyse on toisen luottamuksesta, joka on kaikista tärkein asia liitossa. Mikäli perustat liittosi seksiin ja seksin saantiin ja todella annat pettää itseäsi eli et ole varsinaisesti antanut lupaa mennä vieraisiin, niin mielestäni liittosi ei todellakaan voi hyvin.

Lue lisää

Ihminen on hekko kun viettelys iskee.

Onneksi eronnut kirjoitti:

On aivan eri sopia yhteisesti, että on ns. vapaa avioliitto, mutta minkälainen liitto on jos toinen menee salaa pettämään toista. Eikö silloin ole kyse paljon suuremmasta asiasta kuin seksi? Minusta ainakin eli kyse on toisen luottamuksesta, joka on kaikista tärkein asia liitossa. Mikäli perustat liittosi seksiin ja seksin saantiin ja todella annat pettää itseäsi eli et ole varsinaisesti antanut lupaa mennä vieraisiin, niin mielestäni liittosi ei todellakaan voi hyvin.

Lue lisää

Samaa mieltä "onneksi eronnut"

miettii, kun syrjähypyn takia erotaan?

Lapset siinä jää huomiotta ja joutuvat tahtomattaan elämään matkalaukku elämää ja pähkäilemään uusien kumppaneiden suhdetta vanhempiin ja heihin itseensä.

Ei tulisi kuulonkaan hajottaa perhettä syrjähypyn takia jos muutoin toimeentulee. Eiköhän elämässä ole vastoinkäymisiä muutoinkin kuin keksimällä tehtyjä.

Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle? Mene ja nai sinäkin niin on onni tasan molemmilla, eikä tarvitse kadehtia.

äly hoi kirjoitti:

miettii, kun syrjähypyn takia erotaan?

Lapset siinä jää huomiotta ja joutuvat tahtomattaan elämään matkalaukku elämää ja pähkäilemään uusien kumppaneiden suhdetta vanhempiin ja heihin itseensä.

Ei tulisi kuulonkaan hajottaa perhettä syrjähypyn takia jos muutoin toimeentulee. Eiköhän elämässä ole vastoinkäymisiä muutoinkin kuin keksimällä tehtyjä.

Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle? Mene ja nai sinäkin niin on onni tasan molemmilla, eikä tarvitse kadehtia.

Lue lisää

ettei niitä lapsia mietitä kun syrjähyppy tehdään mutta kun avioero uhkaa jälkikäteen, niin tuleekin hätä.
Tilanne ei kyllä parane lainkaan jos itsekkin alkaa syrjähyppyjä harrastamaan kostoksi, todella outo ehdotus.

äly hoi kirjoitti:

miettii, kun syrjähypyn takia erotaan?

Lapset siinä jää huomiotta ja joutuvat tahtomattaan elämään matkalaukku elämää ja pähkäilemään uusien kumppaneiden suhdetta vanhempiin ja heihin itseensä.

Ei tulisi kuulonkaan hajottaa perhettä syrjähypyn takia jos muutoin toimeentulee. Eiköhän elämässä ole vastoinkäymisiä muutoinkin kuin keksimällä tehtyjä.

Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle? Mene ja nai sinäkin niin on onni tasan molemmilla, eikä tarvitse kadehtia.

Lue lisää

Ei tosiaan ole helppo vaan vetää mattoa jalkojen alta. Se että luottamus vaan menee, niin se on ohi.
Vaimoni tuli su iltana reissusta ja oli, kun mitään ei olisi tapahtunut. Textareita alkoi tulla, hölmö oli numeronsakin antanu. Se alkoi valjeta, mutta paskaakon tosta. Väitti huonoksi panoksikin ressukka.
Ihan sama menkööt panon perään. Näin Lapuaalaiset ajatteloo, panokaveri oli kuulemma kouvolasta, hyi vittu, kaupunkikin ilman identiteettiä. No voin jutella, mutta kaikki on ohi.

outoa,,, kirjoitti:

ettei niitä lapsia mietitä kun syrjähyppy tehdään mutta kun avioero uhkaa jälkikäteen, niin tuleekin hätä.
Tilanne ei kyllä parane lainkaan jos itsekkin alkaa syrjähyppyjä harrastamaan kostoksi, todella outo ehdotus.

Lue lisää

Sitä heikkoutta musta ei saa, että alkaisin "kostamaan". Elän pää pystyssä ja uskon jo siihenkin, että mulle on olemassa joku uskollinen. Niitä on oikeita NAISIA on olemassa. Nyt keskityn vaan lapsiini. En tässä tunnekuohussa muuta pystykkään.

äly hoi kirjoitti:

miettii, kun syrjähypyn takia erotaan?

Lapset siinä jää huomiotta ja joutuvat tahtomattaan elämään matkalaukku elämää ja pähkäilemään uusien kumppaneiden suhdetta vanhempiin ja heihin itseensä.

Ei tulisi kuulonkaan hajottaa perhettä syrjähypyn takia jos muutoin toimeentulee. Eiköhän elämässä ole vastoinkäymisiä muutoinkin kuin keksimällä tehtyjä.

Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle? Mene ja nai sinäkin niin on onni tasan molemmilla, eikä tarvitse kadehtia.

Lue lisää

vähän aikaisemmin!

Ei jumalauta, kyllä se vastuu on sillä syrjähypyn tekijällä! On aivan käsittämätön ajattelumalli velvoittaa petetty antamaan anteeksi lasten takia!

EI VITTU! Niitä lapsia olis pitänyt ajatella VÄHÄN AIKAISEMMIN!

"Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle?"

Totta vitussa, kyllä tuollaisen liiton jälkeen vaimon naama jo kyllästyttää ja pieni vaihtelu tekisi terää. Kun siihen vielä kaadetaan paskatemppu, niin se 15 v on lopullisesti pilalla.

Pärjäilkööt lasten kanssa sitten yssikseen. Minä ainakin olen tehnyt omalle puolisolle selväksi, että jos lähtee pettämisen tielle, valitsen välittömästi vapauden ja satunnaiset viikonloppuisän roolin, enkä mieti hetkeäkään aisankannattajan paskahommaa.

boitti kirjoitti:

Ei tosiaan ole helppo vaan vetää mattoa jalkojen alta. Se että luottamus vaan menee, niin se on ohi.
Vaimoni tuli su iltana reissusta ja oli, kun mitään ei olisi tapahtunut. Textareita alkoi tulla, hölmö oli numeronsakin antanu. Se alkoi valjeta, mutta paskaakon tosta. Väitti huonoksi panoksikin ressukka.
Ihan sama menkööt panon perään. Näin Lapuaalaiset ajatteloo, panokaveri oli kuulemma kouvolasta, hyi vittu, kaupunkikin ilman identiteettiä. No voin jutella, mutta kaikki on ohi.

Lue lisää

"Väitti huonoksi panoksikin ressukka."

Tokihan petturi aina sanoo ettei se merkinnyt mitään ja huono pano, jos siis mielii liittonsa säilyttää.

wanhan liiton mies kirjoitti:

vähän aikaisemmin!

Ei jumalauta, kyllä se vastuu on sillä syrjähypyn tekijällä! On aivan käsittämätön ajattelumalli velvoittaa petetty antamaan anteeksi lasten takia!

EI VITTU! Niitä lapsia olis pitänyt ajatella VÄHÄN AIKAISEMMIN!

"Heitätkö 15-vuotta roskakoriin ja alat hakea ja haikailla toisaalle?"

Totta vitussa, kyllä tuollaisen liiton jälkeen vaimon naama jo kyllästyttää ja pieni vaihtelu tekisi terää. Kun siihen vielä kaadetaan paskatemppu, niin se 15 v on lopullisesti pilalla.

Pärjäilkööt lasten kanssa sitten yssikseen. Minä ainakin olen tehnyt omalle puolisolle selväksi, että jos lähtee pettämisen tielle, valitsen välittömästi vapauden ja satunnaiset viikonloppuisän roolin, enkä mieti hetkeäkään aisankannattajan paskahommaa.

Lue lisää

Aivan naurettavaa syyllistää petettyä osapuolta perheen rikkomisesta! "Anna anteeksi lastesi tähden, ei se enää petä!" Miksei pettäisi kun ei ensimmäiselläkään kerralla joutunut teostaan vastuuseen..??? Se on pettäjä joka eron omilla toimillaan aiheuttaa, kyllä se on tiedossa vieraissa juoksijalla mitä on uhraamassa hetken huuman saadakseen. Pettämisellä nollaa kevyesti 15 vuoden menneisyyden kumppanin kanssa kun luottamus ja usko siihen millainen toinen ihminen on tuhotaan. Ja se, että on humalassa EI ole mikään syy vaan tekosyy jonka varjolla juostaan karkuun omaa vastuuta. (Kuka haluaa muutenkaan olla ihmisen kanssa joka ei ota vastuuta teoistaan?) Kyllä jokainen ihminen on ihan joka tilanteessa vastuussa omista tekemisistään, humalassa tai ei.. Ja jos on niin kännissä että on taju kankaalla eikä tajua mitä joku touhuaa kanssasi niin silloin puhutaan käsittääkseni raiskauksesta ja on syytä mennä poliisin puheille... Kännitilakin on itseaiheutettu, että nämä tilanteet on helposti vältettävissä kun ei vedä sitä alkomahoolia..

Missä on itsearvostuksenne ja ylpeytenne "perheen vuoksi jatkajat" ? En pysty käsittämään! Meillä on sovittu että jos jompikumpi vieraisiin lähtee (oli syy tai tilanne mikä tahansa) niin se on sitten siinä, turha odottaa suhteelle jatkoa.. Kyllä toista pitää kunnioittaa, uskollisuus on ihan omasta tahdosta kiinni! Jos ei kiinnosta sen vertaa toisen tunteet että lähtee pettämään niin miksi ylipäänsä täytyy olla yhdessä? Siinä vaiheessa on lopetettava olemassaoleva suhde ja vasta sen jälkeen mennä sinkku-kinkkubaariin..

Asia onkin aivan eri, kun on lapsia. On siis enempi, mitä voi menettää!
Meillä on myös tehty syrjähyppy, känni sellainen,joten helpompi oli antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin..
Jonkinverran vielä kirpaisee, mutta suht koht helposti siitä yli päästiin.
Rakkaudella ja nainnilla nyt ei hirveesti ole tekemistä keskenään, joten AP, kerran voi antaa anteeksi, anna sinäkin.
Jotakin hyvääkin siitä sikisi, huomioimme toisiamme aivan erillälailla nykyään..!

kommentti....Olette aivan eri tilanteessa... Et voi ymmärtää tilannetta, kun teillä ei ole lapsia.
Tottakai alkup. kannattaa yrittää vielä.

Terv, 3;n isä.

Anna anteeksi kirjoitti:

kommentti....Olette aivan eri tilanteessa... Et voi ymmärtää tilannetta, kun teillä ei ole lapsia.
Tottakai alkup. kannattaa yrittää vielä.

Terv, 3;n isä.

Lue lisää

Kummastuttaa tämä "lasten takia kannattaa vielä yrittää" -asenne, joka pulpahtelee joka ikisessä avioerokeskustelussa esiin. Sen viljelijät ovat joko ehjien ja onnellisten perheiden kasvatteja, tai sitten he ovat vain unohtaneet, millaista helvettiä lapsen elämä on, jos kodista tulee turvaton paikka vanhempien keskinäisen epäluottamuksen ja kyräilyn vuoksi.

Olen itse avioerolapsi, ja olin 8-vuotias, kun vanhempani lopulta älysivät erota. Uskottomuutta, viinan kanssa läträämistä, iänikuisia riitoja ja vastaavaa sontaa oli ollut jo melkein syntymästäni asti, ja me lapset oireilimme kukin tavallamme. Vanhemmat sisarukseni enemmän henkisesti, minä myös fyysisesti. Tämän keskustelun avaajan tilanne ei tietenkään ole lähellekään niin huono kuin minun vanhempieni keskinäinen sotku, mutta pienestäpä sekin soppa aikoinaan lähti.

"Lasten vuoksi" ei kannata jatkaa liittoa, josta luottamus on kadonnut, se ei ajan oloon tee heille muuta kuin hallaa. Tietenkin lasten ensireaktio erouutiseen on, että ei saa erota. Niin se meilläkin meni, koska me lapset toivoimme, että isä ja äiti saisivat asiansa sovituksi. Ei kuitenkaan mennyt kuin viikko erosta, kun kaikki jo tajusivat, että niin oli parempi. Jopa minä, 8-vuotias. Lapselle on paljon parempi, että vanhemmat asuvat erillään ja heidän luonaan voi kokea olonsa turvalliseksi, kuin että hampaat irvessä kitkutellaan yhdessä "lasten vuoksi", vaikka kodin ilmapiiri on kireä, turvaton ja ehkä jopa avoimen vihamielinen.

Tietenkin erotilanteessa täytyy pitää huolta siitä, että asia pysyy mahdollisimman visusti vanhempien välisenä. Lapsia ei kiinnosta, kuka oli "syyllinen", eikä eronnut vanhempi voi halpamaisempaa temppua lapselleen tehdä kuin sen, että mustamaalaa tälle tämän toista vanhempaa. Tiedän kokemuksesta, minun korviini vuodatettiin kummaltakin puolelta sellaista myrkkyä vanhempieni eron jälkeen, että välit kumpaankin vanhempaan ovat vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin etäiset ja varautuneet. Jos on pakko avautua puolison paskamaisuudesta, tee se kavereille tai ammattilaisille.

En tarkoita tällä kaikella, että keskustelun avaajan on pakko erota. Jos hän itse kokee pystyvänsä vielä luottamaan vaimoonsa, niin ei ole kenenkään muun asia mennä sanomaan, että se ei ole mahdollista. Onhan se mahdollista, mutta jos luottamusta ei ole, lapset ovat huonoin mahdollinen syy kituuttaa tuhoon tuomitussa suhteessa.

parhaiten tietää jolla ei ole lapsia eikä mitään kokemusta olla äiti tai isä!

aivan, erotkaa heti!

tosi on kirjoitti:

parhaiten tietää jolla ei ole lapsia eikä mitään kokemusta olla äiti tai isä!

aivan, erotkaa heti!

"parhaiten tietää jolla ei ole lapsia eikä mitään kokemusta olla äiti tai isä!

aivan, erotkaa heti!"

Kun mietitään omaa kaveripiiriä sekä sukulaisia, niin kyllä siellä ollaan ihan samalla tavalla erottu, on ollut lapsia tai ei ja nimenomaan niinpäin, että yleensä avioeroajat ovat olleet lapsiperheitä (kun ne lapsettomat eroajat eivät tuppaa olemaan aviosssa).

Eli on ihan turhaa väittää että kenelläkään ei lasten takia olisi kanttia ottaa eroa edes pettämisestä. Ihan täyttä paskapuhetta, näyttää nuo avioliitot usein hajoavan ilman pettämistäkin!

wanhan liiton mies kirjoitti:

"parhaiten tietää jolla ei ole lapsia eikä mitään kokemusta olla äiti tai isä!

aivan, erotkaa heti!"

Kun mietitään omaa kaveripiiriä sekä sukulaisia, niin kyllä siellä ollaan ihan samalla tavalla erottu, on ollut lapsia tai ei ja nimenomaan niinpäin, että yleensä avioeroajat ovat olleet lapsiperheitä (kun ne lapsettomat eroajat eivät tuppaa olemaan aviosssa).

Eli on ihan turhaa väittää että kenelläkään ei lasten takia olisi kanttia ottaa eroa edes pettämisestä. Ihan täyttä paskapuhetta, näyttää nuo avioliitot usein hajoavan ilman pettämistäkin!

Lue lisää

ihan kaikkia pettämisiä ei kerrota kylillä, vaikka johtaisivatkin eroon. Kaikista ei edes jää kiinni.

tosi on kirjoitti:

parhaiten tietää jolla ei ole lapsia eikä mitään kokemusta olla äiti tai isä!

aivan, erotkaa heti!

tehtaillut tulee viisaaksi yhdessä yössä ja tietää aina mikä on parasta kenellekin.

Lasten saamiseen ei ole ennenkään tarvittu älykkyyttä, mikä on todistettu. Näyttää jopa siltä, että ne sikiää, joiden kaikkein vähiten sitä pitäisi tehdä. Sitten mennään ja naidaan pitkin kylää, ja kun jäädään kiinni, huudetaan kuinka lasten vuoksi pitää silti vaan jatkaa.

Anna anteeksi kirjoitti:

kommentti....Olette aivan eri tilanteessa... Et voi ymmärtää tilannetta, kun teillä ei ole lapsia.
Tottakai alkup. kannattaa yrittää vielä.

Terv, 3;n isä.

Lue lisää

sitten olet niin viisas, kun olet peräti kolme kertaa laukaissut mällit onnistuneesti.

Olen samaa mieltä. Jos ei ole luottamusta, niin miksi jatkaa. Jokainen, joka riisuu vaatteet ja menee panemaan vieraan kanssa tietää, että kaikki menee, jos jää kiinni. Alhaisin temppu mitä tiedän. Ok, jos jatkettaisiin, niin mitä se olis. Tiedän lekurina, että eihän se värkki siitä mihinkään kulu. Se mitä on päässä tapahtunut, ei mulle lankea.

samaa mieltä, että kun on kerran pettänyt, pettää aina. Ihmiset ovat erilaisia, eikä noin voi yleistää kaikkia. On niitä jotka harrastaa pettämistä mutta on myös niitä, jotka jostain syystä esim. liian alkoholin nauttimisen jälkeen eksyy vieraan sänkyyn ja aamulla on katumus suuri. Tällä palstalla eronneet haluvat vain todistaa omaa erovalintaansa oikeaksi mutta kun jokaisella on erinlainen tilanne ja eri yksilöt.

On olemassa paljon pareja, joissa toinen osapuoli on kerran pettänyt ja silti he jatkavat yhdessäoloa, tottakai kestää kauan ennenkuin haavat paranee.
Erosta kyllä selviää, sekin kestää aikaa. Aina myös sanotaan, että lapset kärsii vanhempien huonosta suhteesta mutta kyllä lapset voivat myös kärsiä enemmän vanhempien uusista suhteista, ei vieras rakasta toisen lasta kuin omaansa. Eriasia on tietenkin jos eroavassa perheessä on väkivaltaa, alkoholiongelmia jne. Niin ei käsittääkseni ollut aloittajan perheessä, yksi syrjähyppy vain.
Minä neuvon kyllä alkuperäiselle, ottamaan jäitä hattuun ja miettimään tilannetta uudelleen kun tunteet rauhoittuu, kyllä sitä ehtii eromaan myöhemminkin jos niin on. Tottakai siinä ylpeys kärsii mutta ero jättää myös jälkensä pitkälle tulevaisuuteen. Se, että täällä palstalla joku eroaa, ei tarkoita, että se olisi kaikille oikea ratkaisu.

boitti kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Jos ei ole luottamusta, niin miksi jatkaa. Jokainen, joka riisuu vaatteet ja menee panemaan vieraan kanssa tietää, että kaikki menee, jos jää kiinni. Alhaisin temppu mitä tiedän. Ok, jos jatkettaisiin, niin mitä se olis. Tiedän lekurina, että eihän se värkki siitä mihinkään kulu. Se mitä on päässä tapahtunut, ei mulle lankea.

Lue lisää

Olet loukattu ja äärimmäisen tuohtunut. Ota hetkeksi aikalisä. Pohdi tunteitasi vaimoasi kohtaan. Tuohtuneena ei kannata tehdä koko elämää koskevia päätöksiä. Ajattele lapsiasi. He varmasti vaistoavat, että kaikki ei ole hyvin.

Ennen kuin teet eropäätöksen, käykää pariterapiassa muutama kerta keskustelemassa tilanteestanne. Jos vaimosi petti sinua, hänellä ei ollut kaikki hyvin avioliitossanne. Mikä pettämiseen oli syynä? Onko sitä tapahtunut aikaisemminkin, mutta vaimo ei ole jäänyt kiinni ? Jatkon ehdoton edellytys on, että vaimo on täysin rehellinen, kun keskutelette näistä asioista. Jos hän kaartelee, välttelee tai vaistoat, että hän valehtelee, liittoa ei kannata jatkaa.

Voimia sinulle vaikeassa tilanteessa...

mielipide- kirjoitti:

samaa mieltä, että kun on kerran pettänyt, pettää aina. Ihmiset ovat erilaisia, eikä noin voi yleistää kaikkia. On niitä jotka harrastaa pettämistä mutta on myös niitä, jotka jostain syystä esim. liian alkoholin nauttimisen jälkeen eksyy vieraan sänkyyn ja aamulla on katumus suuri. Tällä palstalla eronneet haluvat vain todistaa omaa erovalintaansa oikeaksi mutta kun jokaisella on erinlainen tilanne ja eri yksilöt.

On olemassa paljon pareja, joissa toinen osapuoli on kerran pettänyt ja silti he jatkavat yhdessäoloa, tottakai kestää kauan ennenkuin haavat paranee.
Erosta kyllä selviää, sekin kestää aikaa. Aina myös sanotaan, että lapset kärsii vanhempien huonosta suhteesta mutta kyllä lapset voivat myös kärsiä enemmän vanhempien uusista suhteista, ei vieras rakasta toisen lasta kuin omaansa. Eriasia on tietenkin jos eroavassa perheessä on väkivaltaa, alkoholiongelmia jne. Niin ei käsittääkseni ollut aloittajan perheessä, yksi syrjähyppy vain.
Minä neuvon kyllä alkuperäiselle, ottamaan jäitä hattuun ja miettimään tilannetta uudelleen kun tunteet rauhoittuu, kyllä sitä ehtii eromaan myöhemminkin jos niin on. Tottakai siinä ylpeys kärsii mutta ero jättää myös jälkensä pitkälle tulevaisuuteen. Se, että täällä palstalla joku eroaa, ei tarkoita, että se olisi kaikille oikea ratkaisu.

Lue lisää

Sehän tässä mättääkin, että jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa. Vaimoni ei juo alkoliakaan kuin muutaman drinkin tai kaljan. Se vielä pahentaa asiaa, koska hän on ollut tietoisessa tilassa. Olemme keskustelleet lisää asiasta. Kovin katuvainen ja itkuinen on, mutta on syytäkin. Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. En ole ihminen, joka rajoittaa kenenkään elämää. Ketään en halua kahlita. Se LUOTTAMUS, saatana, kun on vaikeaa, en tiedä miten tän nyt kestän. Rakkaus ei ole minulta mihinkään hävinnyt, mutta ajatukset risteilevät, helvetin voimaton olo.
Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. Sitä en tajua, miksi rikkoa se hyvä mitä meillä oli. Olen kuulemma hänen elämänsä mies. Käytös ja puheet eivät täsmää.

Kouvolasta... kirjoitti:

Olet loukattu ja äärimmäisen tuohtunut. Ota hetkeksi aikalisä. Pohdi tunteitasi vaimoasi kohtaan. Tuohtuneena ei kannata tehdä koko elämää koskevia päätöksiä. Ajattele lapsiasi. He varmasti vaistoavat, että kaikki ei ole hyvin.

Ennen kuin teet eropäätöksen, käykää pariterapiassa muutama kerta keskustelemassa tilanteestanne. Jos vaimosi petti sinua, hänellä ei ollut kaikki hyvin avioliitossanne. Mikä pettämiseen oli syynä? Onko sitä tapahtunut aikaisemminkin, mutta vaimo ei ole jäänyt kiinni ? Jatkon ehdoton edellytys on, että vaimo on täysin rehellinen, kun keskutelette näistä asioista. Jos hän kaartelee, välttelee tai vaistoat, että hän valehtelee, liittoa ei kannata jatkaa.

Voimia sinulle vaikeassa tilanteessa...

Lue lisää

"Olet loukattu ja äärimmäisen tuohtunut. Ota hetkeksi aikalisä. Pohdi tunteitasi vaimoasi kohtaan. Tuohtuneena ei kannata tehdä koko elämää koskevia päätöksiä. Ajattele lapsiasi. He varmasti vaistoavat, että kaikki ei ole hyvin. "

Ei tuosta tule enää lasta eikä paskaa, miettimällä ja ylianalysoimalla sitä vaan jatkaa samaa paskaliittoa vuodesta toiseen. Nyt vain tappiot katki ja pelastetaan mitä pelastettavissa on, eli loppuelämä. Miehen on nostettava kytkintä, vielä voi hyvinkin keretä löytämään uuden naisen ja perustamaan uuden perheen.

Ei ne lapset kuole avioeroon.

"Ennen kuin teet eropäätöksen, käykää pariterapiassa muutama kerta keskustelemassa tilanteestanne. "

Päätöksen pitää syntyä heti, sitä jos alkaa kiertelemään ja kaartelemaan niin huomaa vielä kahden vuoden kuluttua olevan samassa tilanteessa, katkerana ja vitutuksen vallassa.

"Onko sitä tapahtunut aikaisemminkin, mutta vaimo ei ole jäänyt kiinni ?"

Tämä olisi kyllä syytä selvittää. Mikäli näin on, pitäisi heti aloittaa astetta rankemmat kostotoimenpiteet eli vetää lapset mukaan taisteluun, mahdollisesti antaa vaimolle selkäsauna tms. muistutus siitä, että on vain tavallinen kuolevainen kuin me muutkin ja että kaikilla teoilla on seuraamuksia.

boitti kirjoitti:

Sehän tässä mättääkin, että jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa. Vaimoni ei juo alkoliakaan kuin muutaman drinkin tai kaljan. Se vielä pahentaa asiaa, koska hän on ollut tietoisessa tilassa. Olemme keskustelleet lisää asiasta. Kovin katuvainen ja itkuinen on, mutta on syytäkin. Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. En ole ihminen, joka rajoittaa kenenkään elämää. Ketään en halua kahlita. Se LUOTTAMUS, saatana, kun on vaikeaa, en tiedä miten tän nyt kestän. Rakkaus ei ole minulta mihinkään hävinnyt, mutta ajatukset risteilevät, helvetin voimaton olo.
Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. Sitä en tajua, miksi rikkoa se hyvä mitä meillä oli. Olen kuulemma hänen elämänsä mies. Käytös ja puheet eivät täsmää.

Lue lisää

"jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa."

" Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. "

Yleensähän jossain reissulla tehdystä kertapetoksesta ei kärähdä, joten jos vaimosi on harrastellut moisia reissuja, on aika suuri todennäköisyys ettei tämä ollut eka kerta.

Soittele kaverit läpi ja tenttaa niitä.

"Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. "

jätäppä kaikki arkiaskareet vaimon huoleksi ja lähde jonnekin tuulettumaan viikonlopuksi, en tarkoita mitään reissua, vaan ihan vaan vaikka ihmisten ilmoille kaupungille miettimään ja kahviloihin istumaan (päiväsaikaan). Katsele kaupoista vaikka jotain mitä olet jo pitkään halunnut hankkia.

boitti kirjoitti:

Sehän tässä mättääkin, että jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa. Vaimoni ei juo alkoliakaan kuin muutaman drinkin tai kaljan. Se vielä pahentaa asiaa, koska hän on ollut tietoisessa tilassa. Olemme keskustelleet lisää asiasta. Kovin katuvainen ja itkuinen on, mutta on syytäkin. Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. En ole ihminen, joka rajoittaa kenenkään elämää. Ketään en halua kahlita. Se LUOTTAMUS, saatana, kun on vaikeaa, en tiedä miten tän nyt kestän. Rakkaus ei ole minulta mihinkään hävinnyt, mutta ajatukset risteilevät, helvetin voimaton olo.
Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. Sitä en tajua, miksi rikkoa se hyvä mitä meillä oli. Olen kuulemma hänen elämänsä mies. Käytös ja puheet eivät täsmää.

Lue lisää

Kaikki on vasta alussa. Tieto on tullut ja elät jonkinlaista shokkivaihetta. Siinä tilanteessa ei kannata tehdä päätöksiä tunnekuohun vallassa jotka vaikuttavat peruuttamattomasti myös teidän lasten elämään.

Minut petettiin. Miehelläni oli pitkä suhde. Ensimmäinen vuosi oli kauhea. Toinen ehkä vieläkin kauheampi kun usko siihen, että suhde ja luottamus koskaan palautuisi edes kelvolliseksi katosi viikkojen ja kuukausien vieriessä, eikä helpotusta tuntunut tulevan kuin pieninä pätkinä. Avioerohakemuskin laitettiin ja peruttiin vain muutamaa viikkoa ennen harkinta-ajan umpeutumista.

Silti sinnittelin. Ja näin jälkikäteen olen tajunnut, että ainoastaan se tieto ja tunne, että minä rakastin miestäni ja mieheni rakasti minua, piti meidät yhdessä. Arjessa selviää pienemmälläkin rakkaudella, mutta kriisin keskellä mitataan sitä oikeaa rakkautta.

Nyt kun aikaa on kulunut, olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla oli riittävästi voimia ja rohkeutta taistella itseni kuiville. En olisi selvinnyt ilman ammattiapua ja mieheni suunnatonta kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja huolenpitoa. Rehellinen selviäminen uskottomuudesta on vaikea ja kivinen tie. Mutta se kaikki kauheus kummalla tavalla hitsasi meidät uudestaan yhteen, löysimme suhteellemme aivan uuden pohjan ja vaihteen. Nyt aikuisina ja erilaisina ihmisinä.

Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. Se vaatii vain paljon tahtoa, rakkautta ja kykyä antaa anteeksi. Kykyä kestää, käsitellä ja nousta nöyryytyksen, menetetyn ylpeyden, sivuuttamisen jne yläpuolelle ja löytää oma arvonsa ihmisenä uudestaan ja ymmärtäää, että pettäminen on aina vain ja ainoastaan pettäjän valinta. Että itse on ihmisenä edelleen riittävä ja kelvollinen. Ja kun seisoo taas tukevasti omilla jaloillaan, itseluottamus ja omanarvonto kohdallaan, voi paljon helpommin antaa anteeksi.

Anteeksi anto ja luottamuksen palautuminen on monien asioiden summa. Kuitenkin niin, että jos on itse pohjiltaan epävarma, molemmat ovat vaikeat saavuttaa rehellisesti.

Ap.llä on yksi sama ominaisuus kuin minulla. Terapeutti sanoi sen olleen minun ehdoton vahvuus selviämisen kannalta. Se löytyy lauseesta "en ole ihminen joka rajoittaa kenenkään elämää". Löydät siitä lauseesta itsellesi paljon jos alat miettiä sanojasi. Sinä voit selvitä.

vaimo täällä kirjoitti:

Kaikki on vasta alussa. Tieto on tullut ja elät jonkinlaista shokkivaihetta. Siinä tilanteessa ei kannata tehdä päätöksiä tunnekuohun vallassa jotka vaikuttavat peruuttamattomasti myös teidän lasten elämään.

Minut petettiin. Miehelläni oli pitkä suhde. Ensimmäinen vuosi oli kauhea. Toinen ehkä vieläkin kauheampi kun usko siihen, että suhde ja luottamus koskaan palautuisi edes kelvolliseksi katosi viikkojen ja kuukausien vieriessä, eikä helpotusta tuntunut tulevan kuin pieninä pätkinä. Avioerohakemuskin laitettiin ja peruttiin vain muutamaa viikkoa ennen harkinta-ajan umpeutumista.

Silti sinnittelin. Ja näin jälkikäteen olen tajunnut, että ainoastaan se tieto ja tunne, että minä rakastin miestäni ja mieheni rakasti minua, piti meidät yhdessä. Arjessa selviää pienemmälläkin rakkaudella, mutta kriisin keskellä mitataan sitä oikeaa rakkautta.

Nyt kun aikaa on kulunut, olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla oli riittävästi voimia ja rohkeutta taistella itseni kuiville. En olisi selvinnyt ilman ammattiapua ja mieheni suunnatonta kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja huolenpitoa. Rehellinen selviäminen uskottomuudesta on vaikea ja kivinen tie. Mutta se kaikki kauheus kummalla tavalla hitsasi meidät uudestaan yhteen, löysimme suhteellemme aivan uuden pohjan ja vaihteen. Nyt aikuisina ja erilaisina ihmisinä.

Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. Se vaatii vain paljon tahtoa, rakkautta ja kykyä antaa anteeksi. Kykyä kestää, käsitellä ja nousta nöyryytyksen, menetetyn ylpeyden, sivuuttamisen jne yläpuolelle ja löytää oma arvonsa ihmisenä uudestaan ja ymmärtäää, että pettäminen on aina vain ja ainoastaan pettäjän valinta. Että itse on ihmisenä edelleen riittävä ja kelvollinen. Ja kun seisoo taas tukevasti omilla jaloillaan, itseluottamus ja omanarvonto kohdallaan, voi paljon helpommin antaa anteeksi.

Anteeksi anto ja luottamuksen palautuminen on monien asioiden summa. Kuitenkin niin, että jos on itse pohjiltaan epävarma, molemmat ovat vaikeat saavuttaa rehellisesti.

Ap.llä on yksi sama ominaisuus kuin minulla. Terapeutti sanoi sen olleen minun ehdoton vahvuus selviämisen kannalta. Se löytyy lauseesta "en ole ihminen joka rajoittaa kenenkään elämää". Löydät siitä lauseesta itsellesi paljon jos alat miettiä sanojasi. Sinä voit selvitä.

Lue lisää

"Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. "

niin tai sitten voi käydä näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8988258

"tein elämäni suurimman virheen antamalla anteeksi
aviomiehelleni pettämisen.
Hän lupasi ja vannoi, itki , anoi että meidänperheen koko
tulevaisuus on minun käsissä. Menin tyhmä siihen halpaan!
Hän minun mieheni jo vuodesta -83 kulkee taas kun kukko tanssikengissään
muka työkavereiden kanssa vaan kiltisti työasioissaan. Paskat!"

sdfssdfhgfhg kirjoitti:

"jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa."

" Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. "

Yleensähän jossain reissulla tehdystä kertapetoksesta ei kärähdä, joten jos vaimosi on harrastellut moisia reissuja, on aika suuri todennäköisyys ettei tämä ollut eka kerta.

Soittele kaverit läpi ja tenttaa niitä.

"Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. "

jätäppä kaikki arkiaskareet vaimon huoleksi ja lähde jonnekin tuulettumaan viikonlopuksi, en tarkoita mitään reissua, vaan ihan vaan vaikka ihmisten ilmoille kaupungille miettimään ja kahviloihin istumaan (päiväsaikaan). Katsele kaupoista vaikka jotain mitä olet jo pitkään halunnut hankkia.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi, että petetty on varmasti aiemminkin, sillä joka vuosihan näitä "tyttöjen" Tahko ja Levi ja reissuja ja muita on ollut. Miksi ei voi vaan puhua panoreissusta, asiat asioina. Vaimo on aina sieltä tullut, kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuten tuli nytkin. Oikein ihmetyttää tollainen pokerinaama? Taidan tosiaan lähteä tuulettumaan, otan hotellihuoneen keskustasta ja mietin asioita.
En viitsi enempää itseäni kiusata soittelemalla kavereille. Se mitä valheellista elämää on viettänyt ei ole minun asia. Itsehän siitä nyt kärsii. En ala kyselemään myöskään syitä ja oliko parempi kuin minä, saitko hyvät orkut jne. En myöskään kosta. En lähde yhtään tohon mukaan.

vaimo täällä kirjoitti:

Kaikki on vasta alussa. Tieto on tullut ja elät jonkinlaista shokkivaihetta. Siinä tilanteessa ei kannata tehdä päätöksiä tunnekuohun vallassa jotka vaikuttavat peruuttamattomasti myös teidän lasten elämään.

Minut petettiin. Miehelläni oli pitkä suhde. Ensimmäinen vuosi oli kauhea. Toinen ehkä vieläkin kauheampi kun usko siihen, että suhde ja luottamus koskaan palautuisi edes kelvolliseksi katosi viikkojen ja kuukausien vieriessä, eikä helpotusta tuntunut tulevan kuin pieninä pätkinä. Avioerohakemuskin laitettiin ja peruttiin vain muutamaa viikkoa ennen harkinta-ajan umpeutumista.

Silti sinnittelin. Ja näin jälkikäteen olen tajunnut, että ainoastaan se tieto ja tunne, että minä rakastin miestäni ja mieheni rakasti minua, piti meidät yhdessä. Arjessa selviää pienemmälläkin rakkaudella, mutta kriisin keskellä mitataan sitä oikeaa rakkautta.

Nyt kun aikaa on kulunut, olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla oli riittävästi voimia ja rohkeutta taistella itseni kuiville. En olisi selvinnyt ilman ammattiapua ja mieheni suunnatonta kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja huolenpitoa. Rehellinen selviäminen uskottomuudesta on vaikea ja kivinen tie. Mutta se kaikki kauheus kummalla tavalla hitsasi meidät uudestaan yhteen, löysimme suhteellemme aivan uuden pohjan ja vaihteen. Nyt aikuisina ja erilaisina ihmisinä.

Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. Se vaatii vain paljon tahtoa, rakkautta ja kykyä antaa anteeksi. Kykyä kestää, käsitellä ja nousta nöyryytyksen, menetetyn ylpeyden, sivuuttamisen jne yläpuolelle ja löytää oma arvonsa ihmisenä uudestaan ja ymmärtäää, että pettäminen on aina vain ja ainoastaan pettäjän valinta. Että itse on ihmisenä edelleen riittävä ja kelvollinen. Ja kun seisoo taas tukevasti omilla jaloillaan, itseluottamus ja omanarvonto kohdallaan, voi paljon helpommin antaa anteeksi.

Anteeksi anto ja luottamuksen palautuminen on monien asioiden summa. Kuitenkin niin, että jos on itse pohjiltaan epävarma, molemmat ovat vaikeat saavuttaa rehellisesti.

Ap.llä on yksi sama ominaisuus kuin minulla. Terapeutti sanoi sen olleen minun ehdoton vahvuus selviämisen kannalta. Se löytyy lauseesta "en ole ihminen joka rajoittaa kenenkään elämää". Löydät siitä lauseesta itsellesi paljon jos alat miettiä sanojasi. Sinä voit selvitä.

Lue lisää

Kiva oli lukea sun juttusi. Miten teidän elämä on muuttunut, kun kerroit uudesta pohjasta ja vaihteesta? Kyllä sitä varmasti jotenkin selviää, mutta syvät arvet tämä jättää. Sitä miettii, että miksi sitä enään kannattaisi yrittää. Pelkään, että asia tulee esille jatkossa muodossa tai toisessa ja elämämme ei ole ikinä niin kuin aikaisemmin. Tilaan nyt ainakin itselleni sukupuolitautitestin vaikkakin oli kuulemma kondomia käytetty. En voi luottaa tähänkään sanaan. Jo ajatuskin siitä panosta saa kyllä karvat pystyyn. Ei taida minusta olla siihen mitä itse pystyit, anteeksi antoon tai jatkamaan mitään suhdetta huoran kanssa.

juuh jooh kirjoitti:

"Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. "

niin tai sitten voi käydä näin:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8988258

"tein elämäni suurimman virheen antamalla anteeksi
aviomiehelleni pettämisen.
Hän lupasi ja vannoi, itki , anoi että meidänperheen koko
tulevaisuus on minun käsissä. Menin tyhmä siihen halpaan!
Hän minun mieheni jo vuodesta -83 kulkee taas kun kukko tanssikengissään
muka työkavereiden kanssa vaan kiltisti työasioissaan. Paskat!"

Lue lisää

Pettäjä on aina pettäjä, pitikin aikoinaan tuollainen horny huora itelleen ottaa. Kuten aiemmin kerroin, en ole mikään antamaan rajoituksia mihin voi ja mihin ei saa mennä. Nussikoon nyt ihan ilman paineita missä vaan. Kutsukoot vaikka täksi illaksi se panijan meille. Kyllä se toinenkin pano hyvältä maistuu, nyt kun jo tietävät miten toinen tyydytetään. Taidan ihan nyt rohkaista tekemään näin. Minä lähden ulos.

boitti kirjoitti:

Kiva oli lukea sun juttusi. Miten teidän elämä on muuttunut, kun kerroit uudesta pohjasta ja vaihteesta? Kyllä sitä varmasti jotenkin selviää, mutta syvät arvet tämä jättää. Sitä miettii, että miksi sitä enään kannattaisi yrittää. Pelkään, että asia tulee esille jatkossa muodossa tai toisessa ja elämämme ei ole ikinä niin kuin aikaisemmin. Tilaan nyt ainakin itselleni sukupuolitautitestin vaikkakin oli kuulemma kondomia käytetty. En voi luottaa tähänkään sanaan. Jo ajatuskin siitä panosta saa kyllä karvat pystyyn. Ei taida minusta olla siihen mitä itse pystyit, anteeksi antoon tai jatkamaan mitään suhdetta huoran kanssa.

Lue lisää

Pettämistä ei koskaan unohda. Se ei katoa. Mutta sen kanssa oppi ensin elämään, ja kun aikaa kuluu se alkaa haalistua. Samalla tavalla kuin leikkausarvet. Vuosien jälkeen ne ovat yhä olemassa, mutta haalistuinena ja tasoittuneena ihon tasolle. Ne arvet ovat sinussa joka tapauksessa, lähdet tai jäät. Niistä et pääse eroon. Tapahtunut on jo tapahtunut ja haava auki.

Ja elämä kun menee jatkuvasti eteenpäin, tulee uusia ilon ja surun asioita, niin yksi pano ei ole pitkässä juoksussa sittenkään niin iso asia. Ihan oikeasti, kaiva jostain suhteellisuudentajua, vaikka vielä se on vaikeaa. Ja mikä tärkeintä, myöhemmin pettämistä ajatellessa se kipu ja sattuminen ei tule mieleen. Pettämisestä tulee yksi asia muiden asioiden rinnalle. Ja elämässä kun on paljon isompiakin asioita joita muistella, ajatella ja joihin palata.

Meidän elämä muuttui pettämisen seurauksena täysin. Terapeutti sanoi ekalla kerralla, että se suhde, jossa olemme eläneet, on nyt kuollut. Selvitäksemme täytyy rakentaa uusi. Siinä meni aikaa, mutta nyt olemme tässä aivan eri tavalla, paljon rehellisempinä ja avoimempina molemmat, tietäen, että valitsimme toisemme uudestaan, emme vain elä samaa nuoruudessa solmittua liittoa tavan vuoksi. Seksi oli aiemminkin hyvää, mutta siihenkin löytyi avoimuuden ja rehellisyyden kautta aivan uutta potkua, sellaista jota en ollut edes osannut ajatellakaan. Seksistä tuli paljon isompi ja merkittävämpi asia meidän elämäämme. Tajuamme myös molemmat, että parisuhteen, onnellisuuden ja rakkauden eteen on OIKEASTI välillä nähtävä vaivaa. Eli osaamme olla "itsekkäitä" suhteessa lapsiimme; teemme kahdestaan vkl reissuja, käymme yhdessä ulkona enemmän, meillä on myös enemmän erillisiä menoja ja harrastuksia (tosi tärkeää!), jolloin toista voi kaivata ja ikävöidä. Raha-asiat järjestyivät myös pankin avustuksella. Haimme lisälainaa:)

vastaa kirjoitti:

Pettämistä ei koskaan unohda. Se ei katoa. Mutta sen kanssa oppi ensin elämään, ja kun aikaa kuluu se alkaa haalistua. Samalla tavalla kuin leikkausarvet. Vuosien jälkeen ne ovat yhä olemassa, mutta haalistuinena ja tasoittuneena ihon tasolle. Ne arvet ovat sinussa joka tapauksessa, lähdet tai jäät. Niistä et pääse eroon. Tapahtunut on jo tapahtunut ja haava auki.

Ja elämä kun menee jatkuvasti eteenpäin, tulee uusia ilon ja surun asioita, niin yksi pano ei ole pitkässä juoksussa sittenkään niin iso asia. Ihan oikeasti, kaiva jostain suhteellisuudentajua, vaikka vielä se on vaikeaa. Ja mikä tärkeintä, myöhemmin pettämistä ajatellessa se kipu ja sattuminen ei tule mieleen. Pettämisestä tulee yksi asia muiden asioiden rinnalle. Ja elämässä kun on paljon isompiakin asioita joita muistella, ajatella ja joihin palata.

Meidän elämä muuttui pettämisen seurauksena täysin. Terapeutti sanoi ekalla kerralla, että se suhde, jossa olemme eläneet, on nyt kuollut. Selvitäksemme täytyy rakentaa uusi. Siinä meni aikaa, mutta nyt olemme tässä aivan eri tavalla, paljon rehellisempinä ja avoimempina molemmat, tietäen, että valitsimme toisemme uudestaan, emme vain elä samaa nuoruudessa solmittua liittoa tavan vuoksi. Seksi oli aiemminkin hyvää, mutta siihenkin löytyi avoimuuden ja rehellisyyden kautta aivan uutta potkua, sellaista jota en ollut edes osannut ajatellakaan. Seksistä tuli paljon isompi ja merkittävämpi asia meidän elämäämme. Tajuamme myös molemmat, että parisuhteen, onnellisuuden ja rakkauden eteen on OIKEASTI välillä nähtävä vaivaa. Eli osaamme olla "itsekkäitä" suhteessa lapsiimme; teemme kahdestaan vkl reissuja, käymme yhdessä ulkona enemmän, meillä on myös enemmän erillisiä menoja ja harrastuksia (tosi tärkeää!), jolloin toista voi kaivata ja ikävöidä. Raha-asiat järjestyivät myös pankin avustuksella. Haimme lisälainaa:)

Lue lisää

"niin yksi pano ei ole pitkässä juoksussa sittenkään niin iso asia"

vähän vaikuttaisi ettei tässä ole kyseessä yksi pano. tilaisuuksia ja reissuja on ollut kuulemma paljon, joten ihan järjellä ajatellen olisi kyllä aivan helevetin huono tuuri, että ekasta kerrasta kärähtäisi. todennäköisesti vaimosta tuli vain huolimaton.

vaimo täällä kirjoitti:

Kaikki on vasta alussa. Tieto on tullut ja elät jonkinlaista shokkivaihetta. Siinä tilanteessa ei kannata tehdä päätöksiä tunnekuohun vallassa jotka vaikuttavat peruuttamattomasti myös teidän lasten elämään.

Minut petettiin. Miehelläni oli pitkä suhde. Ensimmäinen vuosi oli kauhea. Toinen ehkä vieläkin kauheampi kun usko siihen, että suhde ja luottamus koskaan palautuisi edes kelvolliseksi katosi viikkojen ja kuukausien vieriessä, eikä helpotusta tuntunut tulevan kuin pieninä pätkinä. Avioerohakemuskin laitettiin ja peruttiin vain muutamaa viikkoa ennen harkinta-ajan umpeutumista.

Silti sinnittelin. Ja näin jälkikäteen olen tajunnut, että ainoastaan se tieto ja tunne, että minä rakastin miestäni ja mieheni rakasti minua, piti meidät yhdessä. Arjessa selviää pienemmälläkin rakkaudella, mutta kriisin keskellä mitataan sitä oikeaa rakkautta.

Nyt kun aikaa on kulunut, olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla oli riittävästi voimia ja rohkeutta taistella itseni kuiville. En olisi selvinnyt ilman ammattiapua ja mieheni suunnatonta kärsivällisyyttä, ymmärtämystä ja huolenpitoa. Rehellinen selviäminen uskottomuudesta on vaikea ja kivinen tie. Mutta se kaikki kauheus kummalla tavalla hitsasi meidät uudestaan yhteen, löysimme suhteellemme aivan uuden pohjan ja vaihteen. Nyt aikuisina ja erilaisina ihmisinä.

Uskon itse niin, että pettämisestä voi selvitä. Ja siitä voi jopa seurata jotain hyvää. Se vaatii vain paljon tahtoa, rakkautta ja kykyä antaa anteeksi. Kykyä kestää, käsitellä ja nousta nöyryytyksen, menetetyn ylpeyden, sivuuttamisen jne yläpuolelle ja löytää oma arvonsa ihmisenä uudestaan ja ymmärtäää, että pettäminen on aina vain ja ainoastaan pettäjän valinta. Että itse on ihmisenä edelleen riittävä ja kelvollinen. Ja kun seisoo taas tukevasti omilla jaloillaan, itseluottamus ja omanarvonto kohdallaan, voi paljon helpommin antaa anteeksi.

Anteeksi anto ja luottamuksen palautuminen on monien asioiden summa. Kuitenkin niin, että jos on itse pohjiltaan epävarma, molemmat ovat vaikeat saavuttaa rehellisesti.

Ap.llä on yksi sama ominaisuus kuin minulla. Terapeutti sanoi sen olleen minun ehdoton vahvuus selviämisen kannalta. Se löytyy lauseesta "en ole ihminen joka rajoittaa kenenkään elämää". Löydät siitä lauseesta itsellesi paljon jos alat miettiä sanojasi. Sinä voit selvitä.

Lue lisää

hyvä kirjoitus, jotenkin uskon, että pahimman tunnekuohun laskeuduttua alkup.kirj. voi vielä pelastaa liittonsa...
Niitä "eroa heti"-kirjoittajien mielipiteitä on helppoa tänne kirjoittaa, kun ei ole osunut omalle kohdalle.

12+16+19 kirjoitti:

"niin yksi pano ei ole pitkässä juoksussa sittenkään niin iso asia"

vähän vaikuttaisi ettei tässä ole kyseessä yksi pano. tilaisuuksia ja reissuja on ollut kuulemma paljon, joten ihan järjellä ajatellen olisi kyllä aivan helevetin huono tuuri, että ekasta kerrasta kärähtäisi. todennäköisesti vaimosta tuli vain huolimaton.

Lue lisää

täällä vaan oletetaan ja oletetaan senjälkeen lausutaan kovia kommentteja.

mielipide- kirjoitti:

hyvä kirjoitus, jotenkin uskon, että pahimman tunnekuohun laskeuduttua alkup.kirj. voi vielä pelastaa liittonsa...
Niitä "eroa heti"-kirjoittajien mielipiteitä on helppoa tänne kirjoittaa, kun ei ole osunut omalle kohdalle.

Lue lisää

"Niitä "eroa heti"-kirjoittajien mielipiteitä on helppoa tänne kirjoittaa, kun ei ole osunut omalle kohdalle."

Jaa, entä jos onkin?

Kyllä minä voin kertoa noita eroa jo-kommentteja, kun vähän samanlaisessa tilanteessa heitin avovaimon pihalle 10 minuutin miettimisen jälkeen. Ja senkin ajan käytin siihen, miten asian ilmoitan, huutamalla, kirjeellä, tekstarilla vai jollain muulla tavalla.

Eikö muka ole mahdollista, että maailmassa on olemassa ihmisiä, joiden pettämisestä seuraa välitön ja nopea ero? Se, että suurin osa tänne kirjotitavista naisista on paskahousuja, eivätkä uskalla erota, ei tarkoita sitä että sama koskisi miehiä.

mielipide- kirjoitti:

samaa mieltä, että kun on kerran pettänyt, pettää aina. Ihmiset ovat erilaisia, eikä noin voi yleistää kaikkia. On niitä jotka harrastaa pettämistä mutta on myös niitä, jotka jostain syystä esim. liian alkoholin nauttimisen jälkeen eksyy vieraan sänkyyn ja aamulla on katumus suuri. Tällä palstalla eronneet haluvat vain todistaa omaa erovalintaansa oikeaksi mutta kun jokaisella on erinlainen tilanne ja eri yksilöt.

On olemassa paljon pareja, joissa toinen osapuoli on kerran pettänyt ja silti he jatkavat yhdessäoloa, tottakai kestää kauan ennenkuin haavat paranee.
Erosta kyllä selviää, sekin kestää aikaa. Aina myös sanotaan, että lapset kärsii vanhempien huonosta suhteesta mutta kyllä lapset voivat myös kärsiä enemmän vanhempien uusista suhteista, ei vieras rakasta toisen lasta kuin omaansa. Eriasia on tietenkin jos eroavassa perheessä on väkivaltaa, alkoholiongelmia jne. Niin ei käsittääkseni ollut aloittajan perheessä, yksi syrjähyppy vain.
Minä neuvon kyllä alkuperäiselle, ottamaan jäitä hattuun ja miettimään tilannetta uudelleen kun tunteet rauhoittuu, kyllä sitä ehtii eromaan myöhemminkin jos niin on. Tottakai siinä ylpeys kärsii mutta ero jättää myös jälkensä pitkälle tulevaisuuteen. Se, että täällä palstalla joku eroaa, ei tarkoita, että se olisi kaikille oikea ratkaisu.

Lue lisää

- Jotkut pettää useammin, jotkut kerran ja jotkut ei kertaakaan.
- Jotkut ihmiset pystyvät rakentamaan sen luottamuksen uudelleen ja joillekin se jää ikuiseksi piikiksi lihaan parisuhteessa.
- Vaikka luottamus pystyttäisiin rakentamaan uudelleen, niin jotkut petetyt ja pettäjät eivät kestä sitä tuskallista prosessia läpi (piinavat keskustelut, pitkähkö epäluottamusvaihe jne)
- Jos lapsia mukana, niin olisi hyvä että päätöksiä tehdään sitten kun on se pahin kiukku ja suru hälvenneet ja voidaan keskustella vakavasti asiasta ja miettimään, että voisiko tästä yli päästä.
- Jos lapsia mukana ja ovat pieniä, niin huolimatta siitä tuleeko ero vai ei, on hyvä pariskunnan käsitellä asiaa ja pyrkiä tulemaan uudelleen toimeen ilman kaunoja. Sillä erolla päästään irti vain parisuhteesta, ei vanhempana olemasta ja siitä, että joutuu olemaan tekemisissä exänsä kanssa. Elämä voi olla erostakin huolimatta piinaavaa jos välit niin tulehtuneet, että tapellaan sitten jälkikäteenkin elatuksista, huoltajuuksista, tapaamisista ja pahimmillaan jopa sotketaan lapsi viestintuojaksi. Lapset myös ovat niin pirun hyvin vaistoavia olentoja ja heitä ei ikinä tarvitse laittaa lojaalisuusahdinkoon isän ja äidinsä välillä.

......... kirjoitti:

- Jotkut pettää useammin, jotkut kerran ja jotkut ei kertaakaan.
- Jotkut ihmiset pystyvät rakentamaan sen luottamuksen uudelleen ja joillekin se jää ikuiseksi piikiksi lihaan parisuhteessa.
- Vaikka luottamus pystyttäisiin rakentamaan uudelleen, niin jotkut petetyt ja pettäjät eivät kestä sitä tuskallista prosessia läpi (piinavat keskustelut, pitkähkö epäluottamusvaihe jne)
- Jos lapsia mukana, niin olisi hyvä että päätöksiä tehdään sitten kun on se pahin kiukku ja suru hälvenneet ja voidaan keskustella vakavasti asiasta ja miettimään, että voisiko tästä yli päästä.
- Jos lapsia mukana ja ovat pieniä, niin huolimatta siitä tuleeko ero vai ei, on hyvä pariskunnan käsitellä asiaa ja pyrkiä tulemaan uudelleen toimeen ilman kaunoja. Sillä erolla päästään irti vain parisuhteesta, ei vanhempana olemasta ja siitä, että joutuu olemaan tekemisissä exänsä kanssa. Elämä voi olla erostakin huolimatta piinaavaa jos välit niin tulehtuneet, että tapellaan sitten jälkikäteenkin elatuksista, huoltajuuksista, tapaamisista ja pahimmillaan jopa sotketaan lapsi viestintuojaksi. Lapset myös ovat niin pirun hyvin vaistoavia olentoja ja heitä ei ikinä tarvitse laittaa lojaalisuusahdinkoon isän ja äidinsä välillä.

Lue lisää

Edellinen sanoi hyvin.

Olennaista on juuri se, että jokainen tekee mitä voi, ja mihin pystyy. Ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta. Jollekin se on ero, toiselle yhdessä jatkaminen. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toistaan kunniakkaampaa tai helpompaa. Ne ovat prosesseina vain erilaisia.

Kuitenkin niin ison päätöksen tekeminen kymmenessä minuutissa ja suuren tunnekuohun vallassa on vastuutonta. Sekä itseään ja muita kohtaan. Siinä alun shokissa ei vielä tiedä mihin pystyy. Harva itseasiassa tietää, ennen kuin yrittää ottaa siitä selvää. Joku luulee, että onnistuu anteeksi annossa, mutta se ei vain tule, toinen taas uskoo "kerrasta poikki" ajatukseen, mutta löytää itsestään uuden puolen ja kykenee jatkamaan. Ja vielä ihan hyvää elämää.

Itselleni oli juuri kamalan vaikeaa kaiken muun lisäksi se, miten paljon pettäminen nöyryytti ja kolautti ylpeyttä. Siihen tuntui alussa olevan ainoana lääkkeenä ja helpotuksena miehen pistäminen pellolle ja ulos elämästä. Onneksi hyvä terapeutti kannusti seisomaan "vielä hetken" miettimässä omia tunteitani (useampi viikko toisensa perään) ilman lopullista päätöstä. Hän sanoi, että kun olisin varma päätöksestäni, tietäisin sen. Ilman suuria tunteita.

Lähteminen tai jääminen vaativat molemmat paljon rohkeutta jos ne aikoo tehdä rehellisesti ja sillä tavalla, että petetyksi joutumisesta ei jää loppuelämää rasittavia haavoja ja arpia. Että pääsee siitä kaikesta yli. Ihan oikeasti yli, eikä vain paiskaamalla toista ulos tai työntämällä päätään maton alle ja keskittymällä syyttämään kolmatta osapuolta.

Pelkuruutta ja rohkeutta on niin monenlaista. Minulle rohkeutta on taistella ja kohdata asiat silmästä silmään. Kipeinä, satuttavina ja rikkovinakin ne ovat vain asioita. Minulla on viime kädessä päätösvalta omaan itseeni ja tunteisiini, ei toisilla ihmisillä tai toisten ihmisten teoilla, joille en voi mitään. Minä opettelin ottamaan niskalenkin niistä asioista. Ja en todellakaan koe olevani paskahousu tai pelkuri käytyäni sen myllyn läpi ja päätettyäni jäädä parisuhteeseeni. En myöskään ole sen parempi ihminen kuin se, joka lähtee ja ottaa eron.

Pettäminen on kamalaa. Itsekäs teko. Mutta kyllä maailmassa oikeasti on paljon enemmän pahaa ja pahuutta kuin muutama tekstari tai yksittäinen pano. Kaikesta huolimatta minulla oli pettämisenkin aikoina terveet lapset, hyvä terveys, katto pään päällä, puhdasta vettä ja ruokaa ja oikeus ilmaista mielipiteeni ja näkemykseni:) Eikä se pettäminen vienyt näistä mitään pois.

erotkaa ja heti! kirjoitti:

"Niitä "eroa heti"-kirjoittajien mielipiteitä on helppoa tänne kirjoittaa, kun ei ole osunut omalle kohdalle."

Jaa, entä jos onkin?

Kyllä minä voin kertoa noita eroa jo-kommentteja, kun vähän samanlaisessa tilanteessa heitin avovaimon pihalle 10 minuutin miettimisen jälkeen. Ja senkin ajan käytin siihen, miten asian ilmoitan, huutamalla, kirjeellä, tekstarilla vai jollain muulla tavalla.

Eikö muka ole mahdollista, että maailmassa on olemassa ihmisiä, joiden pettämisestä seuraa välitön ja nopea ero? Se, että suurin osa tänne kirjotitavista naisista on paskahousuja, eivätkä uskalla erota, ei tarkoita sitä että sama koskisi miehiä.

Lue lisää

muillakin on kokemuksia avioerosta ja noita avovaimoja voi tietysti heitellä ulos 10 minuutissa mutta en kyllä lähtisi sillä kehumaan. Tilanne on aivan toinen, kun on mukana lapsia kuvioissa. Tässä vaan on nähty yhtä sun toista elämänvarrella, myös sitä, että kuinka se avioero vaikuttaa vieläkin lapsiin, vaikka erosta on jo 20 vuotta.
Taidat luulla, että allekirjoittanut on naispuolinen, kun niin lataat naisista härskiä tekstiä, voin kertoa, että olen kyllä isokokoinen raavas mies, joka on nähnyt muutakin kuin härmälääsiä.

vielä kerran kirjoitti:

Edellinen sanoi hyvin.

Olennaista on juuri se, että jokainen tekee mitä voi, ja mihin pystyy. Ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta. Jollekin se on ero, toiselle yhdessä jatkaminen. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toistaan kunniakkaampaa tai helpompaa. Ne ovat prosesseina vain erilaisia.

Kuitenkin niin ison päätöksen tekeminen kymmenessä minuutissa ja suuren tunnekuohun vallassa on vastuutonta. Sekä itseään ja muita kohtaan. Siinä alun shokissa ei vielä tiedä mihin pystyy. Harva itseasiassa tietää, ennen kuin yrittää ottaa siitä selvää. Joku luulee, että onnistuu anteeksi annossa, mutta se ei vain tule, toinen taas uskoo "kerrasta poikki" ajatukseen, mutta löytää itsestään uuden puolen ja kykenee jatkamaan. Ja vielä ihan hyvää elämää.

Itselleni oli juuri kamalan vaikeaa kaiken muun lisäksi se, miten paljon pettäminen nöyryytti ja kolautti ylpeyttä. Siihen tuntui alussa olevan ainoana lääkkeenä ja helpotuksena miehen pistäminen pellolle ja ulos elämästä. Onneksi hyvä terapeutti kannusti seisomaan "vielä hetken" miettimässä omia tunteitani (useampi viikko toisensa perään) ilman lopullista päätöstä. Hän sanoi, että kun olisin varma päätöksestäni, tietäisin sen. Ilman suuria tunteita.

Lähteminen tai jääminen vaativat molemmat paljon rohkeutta jos ne aikoo tehdä rehellisesti ja sillä tavalla, että petetyksi joutumisesta ei jää loppuelämää rasittavia haavoja ja arpia. Että pääsee siitä kaikesta yli. Ihan oikeasti yli, eikä vain paiskaamalla toista ulos tai työntämällä päätään maton alle ja keskittymällä syyttämään kolmatta osapuolta.

Pelkuruutta ja rohkeutta on niin monenlaista. Minulle rohkeutta on taistella ja kohdata asiat silmästä silmään. Kipeinä, satuttavina ja rikkovinakin ne ovat vain asioita. Minulla on viime kädessä päätösvalta omaan itseeni ja tunteisiini, ei toisilla ihmisillä tai toisten ihmisten teoilla, joille en voi mitään. Minä opettelin ottamaan niskalenkin niistä asioista. Ja en todellakaan koe olevani paskahousu tai pelkuri käytyäni sen myllyn läpi ja päätettyäni jäädä parisuhteeseeni. En myöskään ole sen parempi ihminen kuin se, joka lähtee ja ottaa eron.

Pettäminen on kamalaa. Itsekäs teko. Mutta kyllä maailmassa oikeasti on paljon enemmän pahaa ja pahuutta kuin muutama tekstari tai yksittäinen pano. Kaikesta huolimatta minulla oli pettämisenkin aikoina terveet lapset, hyvä terveys, katto pään päällä, puhdasta vettä ja ruokaa ja oikeus ilmaista mielipiteeni ja näkemykseni:) Eikä se pettäminen vienyt näistä mitään pois.

Lue lisää

Kyllä se avioero on yleensä ihmisillä jokatapauksessa sellainen tilanne, että maailma heittää kuperkeikkaa. Turha siinä eronneiden toisiaan enää moittia ja tuomioita jaella jälkikäteen. Ja mun mielestä lopulta eron jälkeen, vaikka kokisi että päätös ei ollut oikea, niin ne raipaniskut itselle on ihan turhia. Sen sijaan kunnioitan jokaista ex-pariskuntaa, joka edes vaikka sen eron jälkeen kaikista koetuista kaunoista ym. huolimatta pystyy tulemaan toimeen siinä mielessä, että lapsien asiat hoituu asiallisesti ja voidaan näyttää positiivista esimerkkiä omalla käytöksellään. Sen rinnalla mulle yks hailee millä perustein jotkut päättäneet erota saati, että lähtisin tuomaroimaan sitä kuka saa erota ja kuka ei.

Ja se on myös mahtavaa, että jotkut pariskunnat pettämisestä pääsevät yli yhdessä ja sinnittelevät ne itkut ja hampaankiristelyt yhdessä.

mielipide- kirjoitti:

muillakin on kokemuksia avioerosta ja noita avovaimoja voi tietysti heitellä ulos 10 minuutissa mutta en kyllä lähtisi sillä kehumaan. Tilanne on aivan toinen, kun on mukana lapsia kuvioissa. Tässä vaan on nähty yhtä sun toista elämänvarrella, myös sitä, että kuinka se avioero vaikuttaa vieläkin lapsiin, vaikka erosta on jo 20 vuotta.
Taidat luulla, että allekirjoittanut on naispuolinen, kun niin lataat naisista härskiä tekstiä, voin kertoa, että olen kyllä isokokoinen raavas mies, joka on nähnyt muutakin kuin härmälääsiä.

Lue lisää

"muillakin on kokemuksia avioerosta ja noita avovaimoja voi tietysti heitellä ulos 10 minuutissa mutta en kyllä lähtisi sillä kehumaan. "

jaa,miksi sitten huutelet, että eroa heti on helppo huutaa kun ei ole osunut kohdalle ja jos on osunut, niin sitten se onkin kehumista?

"Tässä vaan on nähty yhtä sun toista elämänvarrella, myös sitä, että kuinka se avioero vaikuttaa vieläkin lapsiin, vaikka erosta on jo 20 vuotta."

tätä puolta kannattaa todella miettiä ennen syrjähyppyä.

boitti kirjoitti:

Sehän tässä mättääkin, että jos pettää kerran, on varamasti jo pettänyt aikaisemmin sekä jatkossa. Vaimoni ei juo alkoliakaan kuin muutaman drinkin tai kaljan. Se vielä pahentaa asiaa, koska hän on ollut tietoisessa tilassa. Olemme keskustelleet lisää asiasta. Kovin katuvainen ja itkuinen on, mutta on syytäkin. Kertoi, että voi jättää "tyttöjen" ressut kokonaan. En ole ihminen, joka rajoittaa kenenkään elämää. Ketään en halua kahlita. Se LUOTTAMUS, saatana, kun on vaikeaa, en tiedä miten tän nyt kestän. Rakkaus ei ole minulta mihinkään hävinnyt, mutta ajatukset risteilevät, helvetin voimaton olo.
Ei ole ihmeellistä viikonloppua todella tulossa, mutta lapsien takia on vaan jaksettava ja arkiaskareita tehtävä. Sitä en tajua, miksi rikkoa se hyvä mitä meillä oli. Olen kuulemma hänen elämänsä mies. Käytös ja puheet eivät täsmää.

Lue lisää

Kysy nyt kyitenkin mitä tämä toinen antoi hänelle sellaista mitä hän ei uskonut sinun voivan antaa?
Sano myös että olisi tuo vaomi voinut tarpeensa ilmaista ensin sinulle kuin lähteä tyydyttämään niitä muualle. Hänen velvollisuutensa on tuoda tarpeensa sinun tietoisuuteesi jotta sinä voisit sitten miettiä pystytkö ja haluatko niitä tyydyttää. Jos annat anteeksi se todellinen ongelma ei sillä katoa mihinkään.
Joku juttu mättää ja sehän olisi selvitettävä myös. Teidän suhteenne on jokatapauksessa käännekohdassa jatkatte sitä tai ette.
Onko vaimo nyt kärsinyt huomionpuutteesta? Onko lapset nyt minkä ikäiset ja menojalkaa on alkanut vipattamaan ja kotiäidin rooli ahdistamaan? Nyt hän haluaa kaiketi tuntea itsensä naiseksi eikä vain äidiksi?
Sinä olet lasten isä ja yhtä seksikäs kuin yleensä miesten mielestä omien lasten äiti. Hassua ettei voi olla molempia. Jonkun toisen lasten isä tai äiti on seksikkäämpi vaikka hänenkin kotona pyörii ihan sama rumba. Arki on romantiikan pahin tappaja ja intohimon tunteet hukkkuu vaippakasoihin.
Parin drinkin jälkeen kotoa pois eletään niinkuin ei sitä arkielämää olisi olemassakaan enään.
Kaikki on kait inhimillistä? Anteeksiantaminen on vapauttavaa ja tekee omasta elämästä tosi paljon helpompaa mutta se ei välttämättä onnistu. Sinun osasi on oikeasti tällä hetkellä paljon helpompi kuin vaimosi. Ajattele että hän elää loppuelämänsä pettäjäitsensä kanssa ja sinä voit valita elätkö hänen kanssaan vai et. Sinä voit edelleen katsoa itseäsi peilistä puhtain paperein.
Vaikka sinä pystyisit antamaan hänelle anteeksi voi olla että hän ei itse pysty antamaan itselleen ja teidän tarina katuu siihenkin.

boitti kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Jos ei ole luottamusta, niin miksi jatkaa. Jokainen, joka riisuu vaatteet ja menee panemaan vieraan kanssa tietää, että kaikki menee, jos jää kiinni. Alhaisin temppu mitä tiedän. Ok, jos jatkettaisiin, niin mitä se olis. Tiedän lekurina, että eihän se värkki siitä mihinkään kulu. Se mitä on päässä tapahtunut, ei mulle lankea.

Lue lisää

Yleensä ja usein pettäminen on aina merkki suhteen olennaisesta epätasapainosta ja vaikeudesta.
Suhteen toinen osapuoli voi olla tietämätön toisen pahasta olosta, vuosiakin.

Joten tuo ihan lapsellisuuteen ylettyvä marttyyrius joka näkyy tekstistäsi on turhaa, olennaista on katsoa peiliin ja kysyä mikä sinussa/suhteessanne pakotti vaimosi vieraisiin. Tästä myös kannattaisi keskustella vaimosi kanssa.

On upeaa että uskot maailmassa olevan naisia jotka pyhittävät itsensä haponkestävällä siveysvyöllä vai sinun omaisuudeksesi. Helpompaa on kuitenkin avata silmät ja opetella elämään itsellisenä ja vahvana, tällöin ei tarvitse omistaa toisia, ja voi antaa toiselle ahdollisuuden omasta halustaa olla vierelläsi elämässä, ei jonkin instituution vuoksi.

Olen kuunnellut montaa eri naista (25-60v.) kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja...jotka elävät huonosti toimivassa parisuhteessa...usein heidän miehellään ei ole pätkän vertaa ymmärrystä näiden naisten ajatusmaailmasta, siitä päivästä missä eletään. Toki vika on myös noissa naisissa kun eivät saa ilmaistua tuota elämän ja arvojen muuttumista miehelleen. Kannattaa huomata että 30v. aiemmin kaikki ovat menneet avioon uskoen rakkauteen ja yhteiseen oppimiseen.

boitti kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, että petetty on varmasti aiemminkin, sillä joka vuosihan näitä "tyttöjen" Tahko ja Levi ja reissuja ja muita on ollut. Miksi ei voi vaan puhua panoreissusta, asiat asioina. Vaimo on aina sieltä tullut, kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuten tuli nytkin. Oikein ihmetyttää tollainen pokerinaama? Taidan tosiaan lähteä tuulettumaan, otan hotellihuoneen keskustasta ja mietin asioita.
En viitsi enempää itseäni kiusata soittelemalla kavereille. Se mitä valheellista elämää on viettänyt ei ole minun asia. Itsehän siitä nyt kärsii. En ala kyselemään myöskään syitä ja oliko parempi kuin minä, saitko hyvät orkut jne. En myöskään kosta. En lähde yhtään tohon mukaan.

Lue lisää

Ajattele myös lapsiasi.

Carlos_o kirjoitti:

Yleensä ja usein pettäminen on aina merkki suhteen olennaisesta epätasapainosta ja vaikeudesta.
Suhteen toinen osapuoli voi olla tietämätön toisen pahasta olosta, vuosiakin.

Joten tuo ihan lapsellisuuteen ylettyvä marttyyrius joka näkyy tekstistäsi on turhaa, olennaista on katsoa peiliin ja kysyä mikä sinussa/suhteessanne pakotti vaimosi vieraisiin. Tästä myös kannattaisi keskustella vaimosi kanssa.

On upeaa että uskot maailmassa olevan naisia jotka pyhittävät itsensä haponkestävällä siveysvyöllä vai sinun omaisuudeksesi. Helpompaa on kuitenkin avata silmät ja opetella elämään itsellisenä ja vahvana, tällöin ei tarvitse omistaa toisia, ja voi antaa toiselle ahdollisuuden omasta halustaa olla vierelläsi elämässä, ei jonkin instituution vuoksi.

Olen kuunnellut montaa eri naista (25-60v.) kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja...jotka elävät huonosti toimivassa parisuhteessa...usein heidän miehellään ei ole pätkän vertaa ymmärrystä näiden naisten ajatusmaailmasta, siitä päivästä missä eletään. Toki vika on myös noissa naisissa kun eivät saa ilmaistua tuota elämän ja arvojen muuttumista miehelleen. Kannattaa huomata että 30v. aiemmin kaikki ovat menneet avioon uskoen rakkauteen ja yhteiseen oppimiseen.

Lue lisää

Tätä ihmettelen yhä miehenä. Miksi vaimo unohti yhteiset pelisäännöt, ei kertonut mitä tarvitsee. Sai neuvoja muilta, että pitäkää parisuhteestanne huolta, tehkää asioita yhdessä ja viettäkää aikuisten aikaa vain kaksistaan. Mihinkään näihin vaimo ei lähtenyt mukaan. Halusi päästä menemään lasten jälkeen. Meni jotenkin sekaisin kun vieraat miehet kehuivat. Oli juuri noita tyttöjen reissuja kun AP kirjoitti. Epäilin pettämistä jo aikaisemmin mutta vaimo haukkui minut vaan sairaan mustasukkaiseksi. Kuitenki haluton nainen oli yllättäen reissujen jälkeen villinä sängyssä. Siitä taisi tulla tapa. Vaimo vaan itse kasvatti etäisyyttä meidän välille.

Nyt mietin eroa, lapsia kuitenkin on. Meillä ei riidellä tai juopotella kuin joissakin toisissa perheissä. En halua lapsille rikkonaista perhettä enkä halua olla myöskään iso joka sallii pettämisen ja toisen hyväksikäytön. En halua että lapset omissa parisuhteissaan eivät osaisi ratkoa ongelmiaan tai luovuttaisivat helpolla. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, toista pitää kunnioittaa ja arvostaa. Nyt vaan on vaikeaa vaimon monien pettämisien takia ratkoa mikä olisi parasta. Yhden tai kaksi voisin antaa anteeksi, mutta en näin montaa mitä epäilen. Pariterapia ei auta, kun vaimo ei halua sanoa sanaakaan menneistä ajoista. En tavallaan pääse kiinni siihen mikä johti pettämiseen. Ehkä vain vaimon pohjaton halutuksi tulemisen tarve. Jos näin on, vaimo pettää todennäköisesti tulevaisuudessakin. Uskon pettäminen on joka kerta helpompaa. Aluksi voi alkuun tarvita apua alkoholista, myöhemmin ei sitäkään tarvitse.

Avoimella tarkoitin sitä, että voimme mahdollisuuksien mukaan käydä kavereiden kanssa kaljalla tai ulkona muuten. Kavereilla on tarkoitettu samaa sukupuolta olevien kanssa. Emme ole olleet toistemme vartioita, tsekattu toistemme kännyköitä jne. No nyhän molemmilla on free way, ladut lähtee joka suuntaan, joten paskaanko tällä enää päätänsä raapii.

boitti kirjoitti:

Avoimella tarkoitin sitä, että voimme mahdollisuuksien mukaan käydä kavereiden kanssa kaljalla tai ulkona muuten. Kavereilla on tarkoitettu samaa sukupuolta olevien kanssa. Emme ole olleet toistemme vartioita, tsekattu toistemme kännyköitä jne. No nyhän molemmilla on free way, ladut lähtee joka suuntaan, joten paskaanko tällä enää päätänsä raapii.

Lue lisää

Vaikutat kovin ylpeältä ja ehdottomalta ihmiseltä. Niin kuin vaimo olisi alainen, joka on rikkonut työsopimusehtoja tavalla, joka johtaa erottamiseen välittömästi.
Viha, kostonhalu ja katkeruus ovat sinua nyt ajavia voimia. Mieti kannattaako näiden tunteiden ohjaamana tehdä viiden hengen kohtalosta ja tulevaisuudesta päätöksiä.
Itse en ole ollut mustasukkainen, koskaan. Lääkärin on kovin vaikea itse hakea apua, mutta pyydän teitä käymään pariterapiassa. Että itsekin pysähtyisit kuuntelemaan, mitä vaimosi haluaa sinulle sanoa.

On minunkin tehnyt mieli monesti vieraisiin mennä. Mutta aina olen selkärangan löytänyt ja vahvana pysynyt. Syy siihen on hellyyden, hyväksynnän ja halunkin puute, mitä kotoa ei aina mieheltä saa. Kenenkä avioliitto ei välillä olisi tylsää, etäistä ja ottaa toinen päähän? Mutta mies on hyvä isä ja ns kunnon mies. En voisi ikinä lapsilleni sitä tehdä että itsekkyyteni vuoksi hajottaisin tämän perheen. Mutta olen myös sitä mieltä että jos puolisoni pettää, kerran annan anteeksi. Kaikkihan elämässä virheitä tekee. Jos se jatkuu asiat on pielessä pahoin.
Ja muista vaimosi oli heikko jos lyöt nyt hanskat tiskiin, olet myös sinäkin.

3.n äiti kirjoitti:

On minunkin tehnyt mieli monesti vieraisiin mennä. Mutta aina olen selkärangan löytänyt ja vahvana pysynyt. Syy siihen on hellyyden, hyväksynnän ja halunkin puute, mitä kotoa ei aina mieheltä saa. Kenenkä avioliitto ei välillä olisi tylsää, etäistä ja ottaa toinen päähän? Mutta mies on hyvä isä ja ns kunnon mies. En voisi ikinä lapsilleni sitä tehdä että itsekkyyteni vuoksi hajottaisin tämän perheen. Mutta olen myös sitä mieltä että jos puolisoni pettää, kerran annan anteeksi. Kaikkihan elämässä virheitä tekee. Jos se jatkuu asiat on pielessä pahoin.
Ja muista vaimosi oli heikko jos lyöt nyt hanskat tiskiin, olet myös sinäkin.

Lue lisää

pistäis.

Jos vaimollasi on ollut yksi yhden illan juttu, niin onhan se väärin, mutta kuitenkin.

Se olisi eri asia, jos hänellä olisi ollut vpoidempi suhde jonkun kanssa. Suhde, jolla olisi jotain merkitystä. Jos vaimo haluaa saada anteeksi ja jatkaa, voit jonkun ajan kuluttua tulkita, että sinua verrattiin ja voitit vertailun kirkkaasti; olet vaimosi mielestä paras.

Tottakai siihen menee aikaa ennen kuin juttu lakkaa vituttamasta sinua, mutta kokeile edes josko asian voisi ylittää ennen kuin lähdet ovet paukkuen.

kerrasta poikki kirjoitti:

pistäis.

Jos vaimollasi on ollut yksi yhden illan juttu, niin onhan se väärin, mutta kuitenkin.

Se olisi eri asia, jos hänellä olisi ollut vpoidempi suhde jonkun kanssa. Suhde, jolla olisi jotain merkitystä. Jos vaimo haluaa saada anteeksi ja jatkaa, voit jonkun ajan kuluttua tulkita, että sinua verrattiin ja voitit vertailun kirkkaasti; olet vaimosi mielestä paras.

Tottakai siihen menee aikaa ennen kuin juttu lakkaa vituttamasta sinua, mutta kokeile edes josko asian voisi ylittää ennen kuin lähdet ovet paukkuen.

Lue lisää

todellakin yksi kerta riittää minulle,mutta sikäli olen sinua paremmassa asemassa,että myös vaimoni tietää sen.kuten myös minä tiedän,että yksi kerta on liikaa.
emme hyväksy pettämistä ja piste.
jos aviossa pitää kumppania pettää,niin silloin on väärä kumppani.

voi olla hyvinkin vanhanaikaista,mutta toimivaa.
meillä pystytään puhumaan kaikista asioista,siis ihan kaikista täydessä yhteisymmärryksessä.
itseasiassa emme edes riitele mistään.olemme jotenkin kasvaneet yhteen,että melkein tietää mitä toinen ajattelee.
viimeisin tapaus oli,kun tv oli auki,ja sieltä tuli urheiluruutu,jossa toimittajana oli Inka Henelius,niin kysyin vaimoltani,että eikö tuon pitäisi olla Helenius,niin vaimoni sanoi,että hän meinasi kysyä samaa minulta.

Asiaan on tullut yhä ikävämpiä asioita, pettänyt on aiemminkin ja saman kaverin kanssa kuin nyt myös. Eipä ole voimia, enää tähän liittoon panostaa, vaikka yhä kuuleman mukaan rakastaa vain ja ainoastaan minua. vain seksisuhteita ovat olleet. En jaksa koko ajan vastailla hänen viesteihinsä, johon pyysin nyt täksi viikonlopuksi stopia, kun olen pojan futisturnauksessa. Aika selvähän tämä tapaus on. Sanottavaa ei minulla ole nyt vaimolle mitään.

boitti kirjoitti:

Asiaan on tullut yhä ikävämpiä asioita, pettänyt on aiemminkin ja saman kaverin kanssa kuin nyt myös. Eipä ole voimia, enää tähän liittoon panostaa, vaikka yhä kuuleman mukaan rakastaa vain ja ainoastaan minua. vain seksisuhteita ovat olleet. En jaksa koko ajan vastailla hänen viesteihinsä, johon pyysin nyt täksi viikonlopuksi stopia, kun olen pojan futisturnauksessa. Aika selvähän tämä tapaus on. Sanottavaa ei minulla ole nyt vaimolle mitään.

Lue lisää

ei anna periksi yrittää vielä vaimosi kanssa, niin se on sitten niin.... Ensivuonna voikin olla, että se kaveri kuskaa Sinun lapsiasi sitten turnauksiin ja mihin milloinkin... Huonolla tuurilla mies ei välitä lapsistasi ollenkaan ja on heidän kanssaan, kunnes he tulevat aikuisiksi.
Eron tullessa, et pääse eroon vaimostasi kuitenkaan, ennenkuin lapsenne ovat aikuisia. On lapsien synttäreitä, rippijuhlija, sun muuta.
Kun lapset tulevat aikuisiksi huomaat, että heidän käyttäytymismalli, ei ole lähelläkään Sinun tyyliäsi, he ovat omaksuneet vieraan miehen mallin, joka ei lähelläkään Sinun tyyliäsi. Oma isä on aina oma isä mutta tyyli on jonkun muun.
Loppujen lopuksi on aivan sama onko vaimosi ollut yhden kerran vai useammin saman kanssa, se ei asiaa muuta jos aikoo vielä yhdessä yrittää. Huonompi vaihtoehto olisi, että useamman kanssa.
Tässä nyt vaan tällaista kokemukseen perustuvaa toiselta mieheltä. Minä en enää antaisi vaimoani ja lapsiani kellekkään, ilman taistelua.

boitti kirjoitti:

Asiaan on tullut yhä ikävämpiä asioita, pettänyt on aiemminkin ja saman kaverin kanssa kuin nyt myös. Eipä ole voimia, enää tähän liittoon panostaa, vaikka yhä kuuleman mukaan rakastaa vain ja ainoastaan minua. vain seksisuhteita ovat olleet. En jaksa koko ajan vastailla hänen viesteihinsä, johon pyysin nyt täksi viikonlopuksi stopia, kun olen pojan futisturnauksessa. Aika selvähän tämä tapaus on. Sanottavaa ei minulla ole nyt vaimolle mitään.

Lue lisää

Neuvon, että lopetat vastailun vaimosi teidän parisuhdettanne koskeviin viesteihin. Ei siinä ole mitään järkeä, että toinen pommittaa jatkuvasti viesteillä. Keskustelette nokakkain parisuhteeseen liittyvät asiat. Komppaan edellistä , että jos hänellä on ollut vain tämä yksi mies Kouvolasta, vaikkakin on tavannut hänet useampaan kertaan, niin katsoisin onko avioliiton suhteen mitään tehtävissä. Ymmärsin, että asutte ihan toisella puolella Suomea, kuin tämä mies. Kovin montaa kertaa vaimosi ei ole voinut häntä tavata. Jos et rakasta enää vaimoasi, silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Anna kuitenkin pölyn laskeutua ennen kuin teet koko elämää koskevia päätöksia.

lellu.. kirjoitti:

Neuvon, että lopetat vastailun vaimosi teidän parisuhdettanne koskeviin viesteihin. Ei siinä ole mitään järkeä, että toinen pommittaa jatkuvasti viesteillä. Keskustelette nokakkain parisuhteeseen liittyvät asiat. Komppaan edellistä , että jos hänellä on ollut vain tämä yksi mies Kouvolasta, vaikkakin on tavannut hänet useampaan kertaan, niin katsoisin onko avioliiton suhteen mitään tehtävissä. Ymmärsin, että asutte ihan toisella puolella Suomea, kuin tämä mies. Kovin montaa kertaa vaimosi ei ole voinut häntä tavata. Jos et rakasta enää vaimoasi, silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Anna kuitenkin pölyn laskeutua ennen kuin teet koko elämää koskevia päätöksia.

Lue lisää

Rauhallinen viikonloppu oli paikallaan, ei textareita ja puheluitakaan. Tein vaan pari pitkää kävelylenkkiä ja mietin asioita futisturnauksen lisäksi. En usko menettävän lapsia kenellekkään, niinkuin yksi kirjoitus niin väitti. Lapseni ovat kaikki yli kymmenvuotiaita, vanhin 17, joten heillä on jo omaa tahtoa ja käsittävät asioita. He myös tietävät, miksi asumme nyt erossa. Ehkä tässä on hyvä nyt miettiä vaan asioita kevään aikana ja katsoa mihin päin elämä alkaa kulkea ja toimia sitten sen mukaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi vaimoani, vaan täydellisestä luottamuspulasta. Sen rakentaminen uudestaan epäilyttää, jos yhteen vielä menisimme. Kaikki kuitenkin selviää aikanaan ja kävi miten kävi, uskon pärjääväni asian kanssa. Jo nyt on parempi fiilis, kun on saanut miettiä asioita yksin ja muutaman läheisen kanssa.

näin on... kirjoitti:

ei anna periksi yrittää vielä vaimosi kanssa, niin se on sitten niin.... Ensivuonna voikin olla, että se kaveri kuskaa Sinun lapsiasi sitten turnauksiin ja mihin milloinkin... Huonolla tuurilla mies ei välitä lapsistasi ollenkaan ja on heidän kanssaan, kunnes he tulevat aikuisiksi.
Eron tullessa, et pääse eroon vaimostasi kuitenkaan, ennenkuin lapsenne ovat aikuisia. On lapsien synttäreitä, rippijuhlija, sun muuta.
Kun lapset tulevat aikuisiksi huomaat, että heidän käyttäytymismalli, ei ole lähelläkään Sinun tyyliäsi, he ovat omaksuneet vieraan miehen mallin, joka ei lähelläkään Sinun tyyliäsi. Oma isä on aina oma isä mutta tyyli on jonkun muun.
Loppujen lopuksi on aivan sama onko vaimosi ollut yhden kerran vai useammin saman kanssa, se ei asiaa muuta jos aikoo vielä yhdessä yrittää. Huonompi vaihtoehto olisi, että useamman kanssa.
Tässä nyt vaan tällaista kokemukseen perustuvaa toiselta mieheltä. Minä en enää antaisi vaimoani ja lapsiani kellekkään, ilman taistelua.

Lue lisää

Eihän sen nyt ylpeydestä ole kiinni vaan siitä, ettei tuollaiseen naiseen voi luottaa paskan vertaa!

Mitä tekee vaimolla, johon ei voi luottaa? Ja kuten boitti arvelikin, nyt paljastui vain jäävuoren huippu. Itse epäilen ettei tämä sälli ole mikään ainutkertainen juttu, jos kerran kaikenmaailman reissujakin on tehty. Eikä kyseessä ole kyllä ollut mikään pelkkä panoa kun tapaamisia on päiväselvästi järjestelty pitkälle ajalle, kun kerran ovat sattumalta yhteen sattuneet.

"Eron tullessa, et pääse eroon vaimostasi kuitenkaan, ennenkuin lapsenne ovat aikuisia. On lapsien synttäreitä, rippijuhlija, sun muuta."

Kyllä siitä pääsee, usko pois. Oikein tiukassa tilanteessa nuokin juhlat voi järjestää siten, ettei kumpikin ole yhtäaikaa paikalla.

"Loppujen lopuksi on aivan sama onko vaimosi ollut yhden kerran vai useammin saman kanssa, se ei asiaa muuta jos aikoo vielä yhdessä yrittää. "

Missä maailmassa sinä oikein elät?

"Huonompi vaihtoehto olisi, että useamman kanssa."

No tuokin on kyllä 90%-sti varmaa.

"Minä en enää antaisi vaimoani ja lapsiani kellekkään, ilman taistelua."

Minä en kyllä suosittelisi aisankannattajan roolia taistelu pitää mielestäni sisällään fyysiset rankaisutoimet.

Plaaah kirjoitti:

Eihän sen nyt ylpeydestä ole kiinni vaan siitä, ettei tuollaiseen naiseen voi luottaa paskan vertaa!

Mitä tekee vaimolla, johon ei voi luottaa? Ja kuten boitti arvelikin, nyt paljastui vain jäävuoren huippu. Itse epäilen ettei tämä sälli ole mikään ainutkertainen juttu, jos kerran kaikenmaailman reissujakin on tehty. Eikä kyseessä ole kyllä ollut mikään pelkkä panoa kun tapaamisia on päiväselvästi järjestelty pitkälle ajalle, kun kerran ovat sattumalta yhteen sattuneet.

"Eron tullessa, et pääse eroon vaimostasi kuitenkaan, ennenkuin lapsenne ovat aikuisia. On lapsien synttäreitä, rippijuhlija, sun muuta."

Kyllä siitä pääsee, usko pois. Oikein tiukassa tilanteessa nuokin juhlat voi järjestää siten, ettei kumpikin ole yhtäaikaa paikalla.

"Loppujen lopuksi on aivan sama onko vaimosi ollut yhden kerran vai useammin saman kanssa, se ei asiaa muuta jos aikoo vielä yhdessä yrittää. "

Missä maailmassa sinä oikein elät?

"Huonompi vaihtoehto olisi, että useamman kanssa."

No tuokin on kyllä 90%-sti varmaa.

"Minä en enää antaisi vaimoani ja lapsiani kellekkään, ilman taistelua."

Minä en kyllä suosittelisi aisankannattajan roolia taistelu pitää mielestäni sisällään fyysiset rankaisutoimet.

Lue lisää

Juuri tuo ylpeys voi useasti olla juuri esteenä. Täytyisi olla selvännäkijä, että pystyisi kertomaan voiko luottaa, tai sitten ei, sen aika näyttää. Luotto pitää ansaita

Voihan sitä itse epäillä täällä mitä vaan.... Varsinkaan kun ei tunne edes kyseseistä henkilöä. Hymyilyttää.

Kaikkea voi järjestää.... Ei tarvitse mennä edes paikanpäälle jos ei halua mutta vastuuntunoisena vanhempana, ei varmasti halua tuottaa lapsille mielipahaa. Että se siitä sitten.
Kun asiat menisivätkin noin helposti, todellisuudessa vaan ei aina toimi noin.

Asun ihan oikeassa maailmassa, johon liittyy kokemuksia, ihan oikeasta maailmasta. Taas hymyilyttää.

En "oleta" mitään, kuten osa kirjoittajista tekee ja kirjoittavat kuin tuntisivat kyseisen henkilön henk.kohtaisesti. Ehkä tuntevatkin...?

Juupa juu... Fyysiset rankaisutoimet.... Nyt kyllä taitaa mielikuvitus lentää. No tämähän onkin keskustelupalsta, kävi jo mielessä, että ollaanko tässä oikeudessa, kun noin kuulustellaan. Päätöksen tekevät kuitenkin asianomaiset, me täällä kirjoitamme vaan eri näkökohtia asiasta.

Joillakin voi olla vaikeaa hyväksyä toisten mielipidettä... En vaivaudu kuitenkaan mollaamaan.

boitti kirjoitti:

Rauhallinen viikonloppu oli paikallaan, ei textareita ja puheluitakaan. Tein vaan pari pitkää kävelylenkkiä ja mietin asioita futisturnauksen lisäksi. En usko menettävän lapsia kenellekkään, niinkuin yksi kirjoitus niin väitti. Lapseni ovat kaikki yli kymmenvuotiaita, vanhin 17, joten heillä on jo omaa tahtoa ja käsittävät asioita. He myös tietävät, miksi asumme nyt erossa. Ehkä tässä on hyvä nyt miettiä vaan asioita kevään aikana ja katsoa mihin päin elämä alkaa kulkea ja toimia sitten sen mukaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi vaimoani, vaan täydellisestä luottamuspulasta. Sen rakentaminen uudestaan epäilyttää, jos yhteen vielä menisimme. Kaikki kuitenkin selviää aikanaan ja kävi miten kävi, uskon pärjääväni asian kanssa. Jo nyt on parempi fiilis, kun on saanut miettiä asioita yksin ja muutaman läheisen kanssa.

Lue lisää

Teidän tilanteessa on tosiaan hyvä ottaa vähän pidempikin miettimistauko ennen lopullisia päätöksiä, koska teillä on lapsia joiden elämään teidän tekemät päätökset vaikuttavat. Onneksi teidän lapset ovat jo niin vanhoja, että he ymmärtävät ettei sinun ja vaimosi tilanne ole heidän syytään ja he kykenevät selviämään muuttuneesta arjesta sillä aikaa kun mietit rauhassa tilannetta.

Kirjoituksesi osoittaa myös sen, että todella vakavissa parisuhteen kriiseissä on parasta antaa tilanteelle aikaa rauhoittua muuttamalla hetkeksi pois kotoa, jos se vaan on mitenkään mahdollista. Jos joutisit olemaan vaimosi kanssa jatkucvasti yhdessä samalla, kun käsittelet tunteitasi, niin riksinä on, että ajaudutte kerta toisen perään riitelemään, kunnes arki alkaa olemaan nin teille, kuin lapsillekin aivan liian raskasta. Nyt teillä on mahdollisuus käsitellä tilannetta rauhassa ja jos tunteet alkavat kuumenemaan liikaa, niin aina toinen voi lähteä "omaan" kotiinsa rauhoittumaan. On lapsillekin parasta ettei heidän tarvitse katsoa teidän jatkuvaa riitelyä.

Täällä on tosi moni syyllistämässä sinua siitä, ettet mukamas rakasta vaimoasi tai perhettäsi jos eroat vaimosi "yhden virheen" vuoksi. Itse en todellakaan allekirjoittaisi moista väitettä, vaan paremminkin päinvastoin. Olen itsekin joutunut miettimään mitä rakkaus oikeastaan tarkoittaa. Monet pettäjät vakuuttavat rakastavansa puolisoaan, vaikka he samalla pitävät vakio rakastajaa (vaimosi taitaa olla hyvä esimerkki siitä). Osa pettäjistä jopa hakee hyväksyntää teolleen sillä, että rakastavathan vanhemmatkin kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, niin miksi he eivät voisi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä puolisona.

Ovathan pettäjät osittain oikeassa sinä, että rakkautta on monenlaista. On puolisoitten välistä rakkautta, vanhemman ja lasten välistä rakkautta, sisarellista raukkautta ja niin edelleen. Silti minusta näillä hyvin erilaisilla "rakkauksilla" on yksi yhteinen tekijä. En ikinä voisi kuvitella loukkaavani minulle rakasta ihmistä niin verisesti, että koko suhteemme olisi vaarassa. Kukaan edes joten kuten säällinen vanhempi ei ikinä haluaisi satuttaa lapsiaan, niin etteivät he enää ikinä haluaisi nähdä häntä. Sama koskee myös puolisoiden välistä rakautta. Jos loukkaisin vaimoani pettämällä häntä, niin miten voisin muka väittää rakastavani häntä jos kerran olisin valmis satuttamaan häntä ja vaarantamaan koko suhteemme vain omien itsekkäiden halujeni vuoksi? En yhtään epäile ettetkö sinä rakasta vaimoasi, mutta se mitä sinun kannattaa kysyä ensin itseltäsi ja sitten vaimoltasi on se, että rakastaako hän oikeasti sinua? Hänen tekonsa kielii siitä ettei asian laita todellakaan ole niin ja kyse on enemmänkin sinun hyödyllisyydestä ja hänen itsekkäistä tarpeista, kuin rakkaudesta.

Vaikka lapsilla on varmasti suuri merkitys päätöksiesi teossa, niin silti kannattaa miettiä onko heille parempi, että te elätte vaimonne kanssa yhdessä rakkaudettomassa kulissiliitossa vai se, että eroatte sovussa ja haette rakkaudenkohteen muualta? Loppujen lopuksi en usko, että lapsille on tärkeää se, että missä vanhemmat asuvat, vaan se että heillä on kaksi rakastavaa vanhempaa.

Martian kirjoitti:

Teidän tilanteessa on tosiaan hyvä ottaa vähän pidempikin miettimistauko ennen lopullisia päätöksiä, koska teillä on lapsia joiden elämään teidän tekemät päätökset vaikuttavat. Onneksi teidän lapset ovat jo niin vanhoja, että he ymmärtävät ettei sinun ja vaimosi tilanne ole heidän syytään ja he kykenevät selviämään muuttuneesta arjesta sillä aikaa kun mietit rauhassa tilannetta.

Kirjoituksesi osoittaa myös sen, että todella vakavissa parisuhteen kriiseissä on parasta antaa tilanteelle aikaa rauhoittua muuttamalla hetkeksi pois kotoa, jos se vaan on mitenkään mahdollista. Jos joutisit olemaan vaimosi kanssa jatkucvasti yhdessä samalla, kun käsittelet tunteitasi, niin riksinä on, että ajaudutte kerta toisen perään riitelemään, kunnes arki alkaa olemaan nin teille, kuin lapsillekin aivan liian raskasta. Nyt teillä on mahdollisuus käsitellä tilannetta rauhassa ja jos tunteet alkavat kuumenemaan liikaa, niin aina toinen voi lähteä "omaan" kotiinsa rauhoittumaan. On lapsillekin parasta ettei heidän tarvitse katsoa teidän jatkuvaa riitelyä.

Täällä on tosi moni syyllistämässä sinua siitä, ettet mukamas rakasta vaimoasi tai perhettäsi jos eroat vaimosi "yhden virheen" vuoksi. Itse en todellakaan allekirjoittaisi moista väitettä, vaan paremminkin päinvastoin. Olen itsekin joutunut miettimään mitä rakkaus oikeastaan tarkoittaa. Monet pettäjät vakuuttavat rakastavansa puolisoaan, vaikka he samalla pitävät vakio rakastajaa (vaimosi taitaa olla hyvä esimerkki siitä). Osa pettäjistä jopa hakee hyväksyntää teolleen sillä, että rakastavathan vanhemmatkin kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, niin miksi he eivät voisi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä puolisona.

Ovathan pettäjät osittain oikeassa sinä, että rakkautta on monenlaista. On puolisoitten välistä rakkautta, vanhemman ja lasten välistä rakkautta, sisarellista raukkautta ja niin edelleen. Silti minusta näillä hyvin erilaisilla "rakkauksilla" on yksi yhteinen tekijä. En ikinä voisi kuvitella loukkaavani minulle rakasta ihmistä niin verisesti, että koko suhteemme olisi vaarassa. Kukaan edes joten kuten säällinen vanhempi ei ikinä haluaisi satuttaa lapsiaan, niin etteivät he enää ikinä haluaisi nähdä häntä. Sama koskee myös puolisoiden välistä rakautta. Jos loukkaisin vaimoani pettämällä häntä, niin miten voisin muka väittää rakastavani häntä jos kerran olisin valmis satuttamaan häntä ja vaarantamaan koko suhteemme vain omien itsekkäiden halujeni vuoksi? En yhtään epäile ettetkö sinä rakasta vaimoasi, mutta se mitä sinun kannattaa kysyä ensin itseltäsi ja sitten vaimoltasi on se, että rakastaako hän oikeasti sinua? Hänen tekonsa kielii siitä ettei asian laita todellakaan ole niin ja kyse on enemmänkin sinun hyödyllisyydestä ja hänen itsekkäistä tarpeista, kuin rakkaudesta.

Vaikka lapsilla on varmasti suuri merkitys päätöksiesi teossa, niin silti kannattaa miettiä onko heille parempi, että te elätte vaimonne kanssa yhdessä rakkaudettomassa kulissiliitossa vai se, että eroatte sovussa ja haette rakkaudenkohteen muualta? Loppujen lopuksi en usko, että lapsille on tärkeää se, että missä vanhemmat asuvat, vaan se että heillä on kaksi rakastavaa vanhempaa.

Lue lisää

Niin huono fiilis nyt tästä elämämme rohmahtimesta, että en jaksa nyt edes kirjoittaa. Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta sinulle, joka oikeasti välittää ihmisistä.

Martian kirjoitti:

Teidän tilanteessa on tosiaan hyvä ottaa vähän pidempikin miettimistauko ennen lopullisia päätöksiä, koska teillä on lapsia joiden elämään teidän tekemät päätökset vaikuttavat. Onneksi teidän lapset ovat jo niin vanhoja, että he ymmärtävät ettei sinun ja vaimosi tilanne ole heidän syytään ja he kykenevät selviämään muuttuneesta arjesta sillä aikaa kun mietit rauhassa tilannetta.

Kirjoituksesi osoittaa myös sen, että todella vakavissa parisuhteen kriiseissä on parasta antaa tilanteelle aikaa rauhoittua muuttamalla hetkeksi pois kotoa, jos se vaan on mitenkään mahdollista. Jos joutisit olemaan vaimosi kanssa jatkucvasti yhdessä samalla, kun käsittelet tunteitasi, niin riksinä on, että ajaudutte kerta toisen perään riitelemään, kunnes arki alkaa olemaan nin teille, kuin lapsillekin aivan liian raskasta. Nyt teillä on mahdollisuus käsitellä tilannetta rauhassa ja jos tunteet alkavat kuumenemaan liikaa, niin aina toinen voi lähteä "omaan" kotiinsa rauhoittumaan. On lapsillekin parasta ettei heidän tarvitse katsoa teidän jatkuvaa riitelyä.

Täällä on tosi moni syyllistämässä sinua siitä, ettet mukamas rakasta vaimoasi tai perhettäsi jos eroat vaimosi "yhden virheen" vuoksi. Itse en todellakaan allekirjoittaisi moista väitettä, vaan paremminkin päinvastoin. Olen itsekin joutunut miettimään mitä rakkaus oikeastaan tarkoittaa. Monet pettäjät vakuuttavat rakastavansa puolisoaan, vaikka he samalla pitävät vakio rakastajaa (vaimosi taitaa olla hyvä esimerkki siitä). Osa pettäjistä jopa hakee hyväksyntää teolleen sillä, että rakastavathan vanhemmatkin kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, niin miksi he eivät voisi rakastaa useampaa kuin yhtä ihmistä puolisona.

Ovathan pettäjät osittain oikeassa sinä, että rakkautta on monenlaista. On puolisoitten välistä rakkautta, vanhemman ja lasten välistä rakkautta, sisarellista raukkautta ja niin edelleen. Silti minusta näillä hyvin erilaisilla "rakkauksilla" on yksi yhteinen tekijä. En ikinä voisi kuvitella loukkaavani minulle rakasta ihmistä niin verisesti, että koko suhteemme olisi vaarassa. Kukaan edes joten kuten säällinen vanhempi ei ikinä haluaisi satuttaa lapsiaan, niin etteivät he enää ikinä haluaisi nähdä häntä. Sama koskee myös puolisoiden välistä rakautta. Jos loukkaisin vaimoani pettämällä häntä, niin miten voisin muka väittää rakastavani häntä jos kerran olisin valmis satuttamaan häntä ja vaarantamaan koko suhteemme vain omien itsekkäiden halujeni vuoksi? En yhtään epäile ettetkö sinä rakasta vaimoasi, mutta se mitä sinun kannattaa kysyä ensin itseltäsi ja sitten vaimoltasi on se, että rakastaako hän oikeasti sinua? Hänen tekonsa kielii siitä ettei asian laita todellakaan ole niin ja kyse on enemmänkin sinun hyödyllisyydestä ja hänen itsekkäistä tarpeista, kuin rakkaudesta.

Vaikka lapsilla on varmasti suuri merkitys päätöksiesi teossa, niin silti kannattaa miettiä onko heille parempi, että te elätte vaimonne kanssa yhdessä rakkaudettomassa kulissiliitossa vai se, että eroatte sovussa ja haette rakkaudenkohteen muualta? Loppujen lopuksi en usko, että lapsille on tärkeää se, että missä vanhemmat asuvat, vaan se että heillä on kaksi rakastavaa vanhempaa.

Lue lisää

Aikoinaan sitä uskoi, että jaksaa mitä vaan. Itsekin olen judoa harrastanut kymmenen vuotta 15-25 v ja yhä fysiikka ihan hyvässä kunnossa yhä, lukuunottamatta kulumisvammoja. Tämä asia vetää vaan mehut itsestäni aika tarkaan ja todella on taisteltava mielialanvaihteluja vastaan. Henkinen kantti on aika vaikeaa laittaa sidontaan.

boitti kirjoitti:

Aikoinaan sitä uskoi, että jaksaa mitä vaan. Itsekin olen judoa harrastanut kymmenen vuotta 15-25 v ja yhä fysiikka ihan hyvässä kunnossa yhä, lukuunottamatta kulumisvammoja. Tämä asia vetää vaan mehut itsestäni aika tarkaan ja todella on taisteltava mielialanvaihteluja vastaan. Henkinen kantti on aika vaikeaa laittaa sidontaan.

Lue lisää

Kirjoitin aiemmin viestin, jossa kehotin ymmärtämään vaimoa jne. mutta niin päin nyt käy että naisten välinen solidaarisuus loppui kun tarkemmin luin vaimosi käytöksestä. Hymysuin pokkana ensin kielsi kaiken, ja vasta kun oli ihan pakko tunnustaa todisteiden edessä, sitten alkoi katumus, kyyneleet ja rakkaudenvakuuttelut. Siis itse olet vanhan hyvän ajan suoraselkäinen periaatteen mies, ja vaimosi on paljastunut pokerinaamaiseksi opportunistiksi. Hassu kysymys seuraavaksi: onko hän/onko hänen sukunsa Itä-Suomesta? Itse siis olet länsisuomalainen, pohjalainen jos oikein ymmärsin.
Olen joskun pohtinut yhteiskuntaluokan ja moraalin yhteyttä. Itse olen länsisuomalainen agraarisuvun vesa, ja on ollut ja on yhä edelleenkin todella vaikea sovittaa omaa luontaista moraalia moderniin yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Vanhempieni nuoruudessa oli talonpoikaissuvuissa erittäin korkea moraali varsinkin naisten sukupuolisuuden suhteen, ehkä miestenkin. Sen sijaan palvelusväellä ei ollut varaa eikä mahdollisuutta pitää yllä korkeaa moraalia, isäntiä ja muita korkeampia herroja oli miellytettävä jos mieli pitää paikkansa ja pärjätä siinä ympäristössä. Myös kaupungin asujaimet nähtiin yleiseti ottaen kevytmielisempinä, epäluotettavampina, mikä onkin ymmärrettävää kun ympäröivä sosiaalinen kontrolli oli löyhempi siellä. Mitä köyhempää väkeä, sitä vähemmän naisen siveydestäkään oli säästettäväksi, ketäpä se niin hirveästi kiinnosti oliko jo naitu vai ei.
Jotakin muistumaa tästä ehkä nykyaikaankin heijastuu. Valitettavasti nuorella polvella tuntuu rulettavan juuri se roskasakin moraali, ja korkeamoraaliset yksilöt halutaan nähdä jotenkin naurettavina fossiileina, siis jos puhutaan alle 25-vuotiaista (raukkaparat).
Se moraalin historiasta maassamme, vaimollasi valitettavasti tuntui olevan koulutytön moraali "kaikkea saa tehdä ja kokeilla kunhan ei jää kiinni". On hänelle nyt oppirahoja tullut.

Kirjoitukset sen kun paranee, saan näistä mielettömästi voimaa. Nyt on alkanut orastaa ajatuksia elää yksin. Pystyn siihen ja uskon. En tarvitse rinnalleni ihmistä johon en luota. On parempi elää näin, uskon todella ja päätökset menevät nyt siihen suuntaan. Olen hyvin kunnostaan pitävä, hyvässä ammatissa ja täysijärkinen mies ja siksi kyllä pärjään En itse ole syntynyt pohjanmaalla, kun "xym" kysyi, mutta äitini on etelä-pohjanmaalta ja olen itse aika samalla tavalla ajatteleva. Itä-suomesta on todella kotoisin ex:n vanhemmat. Molemmat olemme Helsingissä syntyneet. On pakko tähän kertoa, että juttelin viikonloppuna kivan naisen kanssa, joka oli kotoisin Kauhavalta, asuu täällä, avioero hänelläkin takana.
On sanottava, että viihdyin hänen kanssa ja vaihdoimme numerot. En nyt kuitenkaan lähde uuteen suhteeseen, mutta voin toki käydä kahvilla tai bissellä hänen kanssaan, jos siltä tuntuu. En kertonut hänelle tätä asiaa, kerroin vaan asumuserostamme. Kiva oli kuitenkin jutella täyspäisen ihmisen kanssa, jolla oli asiat itsellään hyvin. Kiitos viimeisestäkin viestistä, uskon, että olen hyvä mies jollekkin naiselle ja sellainen nainen on jo olemassa jossain tuolla, joka on uskollinen, ja luotettava. Kovasti vaimoni yhä yrittää, sillä oli laittanut postilaatikkooni kirjeen tänä aamuna, kun hesarin samalla hain. On kuulemma ihan surun murtama ja tekee mitä vaan, jos saisi minut takaisin, rukoilee asiaa?. En ole uskonnolinen ja näen vaan hänessä valheita pitkältä ajalta. Myönsi kirjeessään paljon itsestään. Uskottomuuksia on paljon, eri miehien kanssa ja syytti siitä alkoholia ja sen tuomaa huumaa, oksetti lukea. Ajatteli varmasti puhdistaa omaa taakkaa, mutta en ota sitä taakkaa kyllä itselleni. Lopukis kiitti ihanasta elämästä, jos nyt erotaan. Kyllä se siinä oli nyt. Elämä ei onnistu enää hänen kanssa, ei mitenkään.

boitti kirjoitti:

Kirjoitukset sen kun paranee, saan näistä mielettömästi voimaa. Nyt on alkanut orastaa ajatuksia elää yksin. Pystyn siihen ja uskon. En tarvitse rinnalleni ihmistä johon en luota. On parempi elää näin, uskon todella ja päätökset menevät nyt siihen suuntaan. Olen hyvin kunnostaan pitävä, hyvässä ammatissa ja täysijärkinen mies ja siksi kyllä pärjään En itse ole syntynyt pohjanmaalla, kun "xym" kysyi, mutta äitini on etelä-pohjanmaalta ja olen itse aika samalla tavalla ajatteleva. Itä-suomesta on todella kotoisin ex:n vanhemmat. Molemmat olemme Helsingissä syntyneet. On pakko tähän kertoa, että juttelin viikonloppuna kivan naisen kanssa, joka oli kotoisin Kauhavalta, asuu täällä, avioero hänelläkin takana.
On sanottava, että viihdyin hänen kanssa ja vaihdoimme numerot. En nyt kuitenkaan lähde uuteen suhteeseen, mutta voin toki käydä kahvilla tai bissellä hänen kanssaan, jos siltä tuntuu. En kertonut hänelle tätä asiaa, kerroin vaan asumuserostamme. Kiva oli kuitenkin jutella täyspäisen ihmisen kanssa, jolla oli asiat itsellään hyvin. Kiitos viimeisestäkin viestistä, uskon, että olen hyvä mies jollekkin naiselle ja sellainen nainen on jo olemassa jossain tuolla, joka on uskollinen, ja luotettava. Kovasti vaimoni yhä yrittää, sillä oli laittanut postilaatikkooni kirjeen tänä aamuna, kun hesarin samalla hain. On kuulemma ihan surun murtama ja tekee mitä vaan, jos saisi minut takaisin, rukoilee asiaa?. En ole uskonnolinen ja näen vaan hänessä valheita pitkältä ajalta. Myönsi kirjeessään paljon itsestään. Uskottomuuksia on paljon, eri miehien kanssa ja syytti siitä alkoholia ja sen tuomaa huumaa, oksetti lukea. Ajatteli varmasti puhdistaa omaa taakkaa, mutta en ota sitä taakkaa kyllä itselleni. Lopukis kiitti ihanasta elämästä, jos nyt erotaan. Kyllä se siinä oli nyt. Elämä ei onnistu enää hänen kanssa, ei mitenkään.

Lue lisää

On tosi raskasta huomata eläneensä valheiden verkossa. Oma elämä rakentuneena kuvajaisen ympärille jota oikeasti ei ole olemassa.

Täällä on paljon neuvoja ja kokemuksia. Kuuntele tai ole kuuntelematta, ratkaisu elämästäsi,ja ennen kaikkea vastuu siitä, on itselläsi. Joskus on hyvä tiedostaa omat rajat ja ryhtyä ajattelemaan itsekkäästi omaa hyvinvointiaan. Se ajatus ei sulje pois toisten huomioon ottamista, ei lasten eikä puolison. Marttyriä ei kukaan kaipaa vanhemmakseen, eikä erityisesti puolisoksi. Vain vahvana ja eheänä ihmisenä pystyt olemaan lapsillesi paras isä. Olet sitä sitten yhdessä vaimosi kanssa tai yksin.

Itse pystyin antamaan anteeksi pettäneelle puolisolle, ja luottamaan häneen uudestaan. Se edellytti kyllä puolisoltani sen, että valheet loppuivat kaiken paljastuttua kuin seinään. En rehellisesti tiedä, miten voi selvitä kun tulee petetyksi uudestaan ja uudestaan uusien tietojen valossa. Elämä ja käsitys siitä viedään pala palalta. Siinä on kova paikka, vaikka eroaisikin.

Ihmiset ryyppäävät, ja pysyvät silti uskollisena. Siihen selitykseen on vaimosi lapsellista vedota. Ei kukaan täysipäinen ihminen vedä viinaa sellaisia määriä, jos tietää sen johtavan toimintaan jota ei halua tehdä. Kerta menee virheen piikkiin. Kaikki siitä seuraava on sitten ihan jotain muuta. On vain niin helppo syyttä känniä, toista tai kolmatta. Totuus on, että ihminen voi aina valita, humalassa, yksinäisenä, epätoivoisena jne. Mikään vääjäämätön ulkopuolinen pakko ei meitä aja toimimaan vastoin sitä, mitä olemme.

Eli meitä uskollisia ihmisiäkin on. Niin humalassa kuin selvinpäin. Älä menetä uskoa itseesi, ihmisiin tai elämän kauneuteen ylipäätään.

Älä kuitenkaan sorru pikahelpotuksiin. Loukkaat sillä vain toista. Tee selväksi kahvilla tai bissellä, mikä on tilanteesi. Anna toisen ihmisen valita itse, mitä hän haluaa ja mihin on valmis. Pelkkä ystävyys ilman sitoumuksia tai parisuhdesotkuja on parasta mitä elämä voi sinulle tällä hetkellä antaa.

Jaksamista

boitti kirjoitti:

Kirjoitukset sen kun paranee, saan näistä mielettömästi voimaa. Nyt on alkanut orastaa ajatuksia elää yksin. Pystyn siihen ja uskon. En tarvitse rinnalleni ihmistä johon en luota. On parempi elää näin, uskon todella ja päätökset menevät nyt siihen suuntaan. Olen hyvin kunnostaan pitävä, hyvässä ammatissa ja täysijärkinen mies ja siksi kyllä pärjään En itse ole syntynyt pohjanmaalla, kun "xym" kysyi, mutta äitini on etelä-pohjanmaalta ja olen itse aika samalla tavalla ajatteleva. Itä-suomesta on todella kotoisin ex:n vanhemmat. Molemmat olemme Helsingissä syntyneet. On pakko tähän kertoa, että juttelin viikonloppuna kivan naisen kanssa, joka oli kotoisin Kauhavalta, asuu täällä, avioero hänelläkin takana.
On sanottava, että viihdyin hänen kanssa ja vaihdoimme numerot. En nyt kuitenkaan lähde uuteen suhteeseen, mutta voin toki käydä kahvilla tai bissellä hänen kanssaan, jos siltä tuntuu. En kertonut hänelle tätä asiaa, kerroin vaan asumuserostamme. Kiva oli kuitenkin jutella täyspäisen ihmisen kanssa, jolla oli asiat itsellään hyvin. Kiitos viimeisestäkin viestistä, uskon, että olen hyvä mies jollekkin naiselle ja sellainen nainen on jo olemassa jossain tuolla, joka on uskollinen, ja luotettava. Kovasti vaimoni yhä yrittää, sillä oli laittanut postilaatikkooni kirjeen tänä aamuna, kun hesarin samalla hain. On kuulemma ihan surun murtama ja tekee mitä vaan, jos saisi minut takaisin, rukoilee asiaa?. En ole uskonnolinen ja näen vaan hänessä valheita pitkältä ajalta. Myönsi kirjeessään paljon itsestään. Uskottomuuksia on paljon, eri miehien kanssa ja syytti siitä alkoholia ja sen tuomaa huumaa, oksetti lukea. Ajatteli varmasti puhdistaa omaa taakkaa, mutta en ota sitä taakkaa kyllä itselleni. Lopukis kiitti ihanasta elämästä, jos nyt erotaan. Kyllä se siinä oli nyt. Elämä ei onnistu enää hänen kanssa, ei mitenkään.

Lue lisää

"Uskottomuuksia on paljon, eri miehien kanssa "

Eli taas nähtiin se "jäävuoren huippu"-ilmiö. Kyllähän jos noin vapaasti saa mennä ja tulla, kuten olet itse kertonut, kärähdys ei varmasti satu ensimmäisellä kerralla.

Harmillistahan se on sinulle, että me "pahanilmanlinnut", jotka manasimme alusta asti että tilanne on todennäköisesti tämä, olemme olleet oikeassa. Vai kenties se on kannaltasi kuitenkin helpompaa? Ainakin päätöksesi lienee paljon varmemmalla pohjalla, kuin jos kyseessä olisi ollut yksittäinen kännilipsahtaminen.

Ei sinulla mitään hätää ole, jos kerran olet kunnossa, hyvässä asemassa ja muutenkin täysipäinen. Et ole kirjoitusten perusteella edes murtunut ja tarttunut pulloon, vaan pikemminkin päinvastoin. Nyt kannattaa keskittyä hyvään ja terveelliseen elämään, siitä saa parhaiten virtaa vaikka erohan se tietenkin pyörii kokoajan mielessä. Käyt vaan vääntämässä siellä judossa vähän aktiivisemmin, siellä tatamilla pääasiassa huolet unohtuvat, viimeistään ainakin sparratessa jos ei tekniikkatreeneissä.

wanhan liiton mies kirjoitti:

"Uskottomuuksia on paljon, eri miehien kanssa "

Eli taas nähtiin se "jäävuoren huippu"-ilmiö. Kyllähän jos noin vapaasti saa mennä ja tulla, kuten olet itse kertonut, kärähdys ei varmasti satu ensimmäisellä kerralla.

Harmillistahan se on sinulle, että me "pahanilmanlinnut", jotka manasimme alusta asti että tilanne on todennäköisesti tämä, olemme olleet oikeassa. Vai kenties se on kannaltasi kuitenkin helpompaa? Ainakin päätöksesi lienee paljon varmemmalla pohjalla, kuin jos kyseessä olisi ollut yksittäinen kännilipsahtaminen.

Ei sinulla mitään hätää ole, jos kerran olet kunnossa, hyvässä asemassa ja muutenkin täysipäinen. Et ole kirjoitusten perusteella edes murtunut ja tarttunut pulloon, vaan pikemminkin päinvastoin. Nyt kannattaa keskittyä hyvään ja terveelliseen elämään, siitä saa parhaiten virtaa vaikka erohan se tietenkin pyörii kokoajan mielessä. Käyt vaan vääntämässä siellä judossa vähän aktiivisemmin, siellä tatamilla pääasiassa huolet unohtuvat, viimeistään ainakin sparratessa jos ei tekniikkatreeneissä.

Lue lisää

Edelleen niin loistavia kirjoituksia. Kiitos kahdelle viimeselle. En lähde tosiaankaan helposti mihinkään suhteeseen, olen nyt hyvillä mielin lapsieni kanssa. En edes voi, lapseni on kokenut myös kriisin. Ovat tässä erojutussa mukana tahtomattaan. Se että tulen antamaan anteeksi on varma. En tiedä päivämäärää, mutta joskus se vielä tulee. Olen silloin ihminen, joka kestää sen. No edelliselle judosta,
käyn vaan vapaatreeneissä, kun sitä tuli aikoinaan niin paljon treenattua. Saanhan sieltä loistavia kavereita. Mulla on hyvä tää lekuri/judo verkosto ja oikeita hyviä kavereita siellä. Ne antaa paljon ajattelua ja mielipiteitään. Ero on kuiteskin koko aika tapetilla ja tosi surullinen olen tästä. Saatana kun itkettää, mutta muuta en voi kun joskus ymmärtää lisää. Nyt taas olen niin maassa, kun muistelen historiaamme. Aina välillä on niin vakaa ja taas sitten heikko ja surullinen

boitti kirjoitti:

Edelleen niin loistavia kirjoituksia. Kiitos kahdelle viimeselle. En lähde tosiaankaan helposti mihinkään suhteeseen, olen nyt hyvillä mielin lapsieni kanssa. En edes voi, lapseni on kokenut myös kriisin. Ovat tässä erojutussa mukana tahtomattaan. Se että tulen antamaan anteeksi on varma. En tiedä päivämäärää, mutta joskus se vielä tulee. Olen silloin ihminen, joka kestää sen. No edelliselle judosta,
käyn vaan vapaatreeneissä, kun sitä tuli aikoinaan niin paljon treenattua. Saanhan sieltä loistavia kavereita. Mulla on hyvä tää lekuri/judo verkosto ja oikeita hyviä kavereita siellä. Ne antaa paljon ajattelua ja mielipiteitään. Ero on kuiteskin koko aika tapetilla ja tosi surullinen olen tästä. Saatana kun itkettää, mutta muuta en voi kun joskus ymmärtää lisää. Nyt taas olen niin maassa, kun muistelen historiaamme. Aina välillä on niin vakaa ja taas sitten heikko ja surullinen

Lue lisää

Vaikeeta on, aikansa, mutta sitten helpottaa!
Itse olen löytänyt eron tiimellyksessä liikunnasta sen kantavan voiman!
Itsensä kun huhkii oikein kunnon hikeen ja aina uudestaan, niin jaksaa taas!
Ja onhan se ensi kesänä mukava rannalla kävellä timmissä kunnossa! :)
Tsemppii sulle!

Yks petetty misu kirjoitti:

Vaikeeta on, aikansa, mutta sitten helpottaa!
Itse olen löytänyt eron tiimellyksessä liikunnasta sen kantavan voiman!
Itsensä kun huhkii oikein kunnon hikeen ja aina uudestaan, niin jaksaa taas!
Ja onhan se ensi kesänä mukava rannalla kävellä timmissä kunnossa! :)
Tsemppii sulle!

Lue lisää

Liikunta on myös voimavara itselleni. Minun on jostain syystä tehtävä koko ajan jotain. Illalla haravoin pihani nurmikkoa ja siivosin varastoa. Kiitos sinulle positiivisesta viestistäsi, melkein olisit saanut kuvan lähettää, kun jäi epäselväksi timmeys, no kunhan tuli vaan mieleen. Tsemppiä sulle myös.

boitti kirjoitti:

Liikunta on myös voimavara itselleni. Minun on jostain syystä tehtävä koko ajan jotain. Illalla haravoin pihani nurmikkoa ja siivosin varastoa. Kiitos sinulle positiivisesta viestistäsi, melkein olisit saanut kuvan lähettää, kun jäi epäselväksi timmeys, no kunhan tuli vaan mieleen. Tsemppiä sulle myös.

Lue lisää

;D

boitti kirjoitti:

Liikunta on myös voimavara itselleni. Minun on jostain syystä tehtävä koko ajan jotain. Illalla haravoin pihani nurmikkoa ja siivosin varastoa. Kiitos sinulle positiivisesta viestistäsi, melkein olisit saanut kuvan lähettää, kun jäi epäselväksi timmeys, no kunhan tuli vaan mieleen. Tsemppiä sulle myös.

Lue lisää

on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten.
Noinkohan olet itsekään ollut täysin puhdas pulmunen liittosi aikana.
Vai oletko peräti keksinyt tarinasi saadaksesi SäPi:a?

Kunhan kysyn kirjoitti:

on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten.
Noinkohan olet itsekään ollut täysin puhdas pulmunen liittosi aikana.
Vai oletko peräti keksinyt tarinasi saadaksesi SäPi:a?

Lue lisää

Anteeksi, jos loukkasin. Ei ole minulla voimia mihinkään suhteeseen nyt. Oli vaan parempi hetki, kun kirjoitin. Uskollinen olin aina hänelle, ei ollut tarvetta olla mitään muuta. Yritän olla taas romahtamatta. Nyt on taas niin vaikeaa, kun lapsetkin äidin luona. Nyt ei edes siivoominen kiinnosta. Niitä elämän voimia pitää nyt alkaa jostain kerätä. Tämä on yhtä vuoristorataa koko ajatusmaailma. Joskus kaikki ok ja sitten taas kaikki niin ikävää. Olen olut sairiksella tän viikon, mutta ei tähän näytä sekään auttavan.

boitti kirjoitti:

Anteeksi, jos loukkasin. Ei ole minulla voimia mihinkään suhteeseen nyt. Oli vaan parempi hetki, kun kirjoitin. Uskollinen olin aina hänelle, ei ollut tarvetta olla mitään muuta. Yritän olla taas romahtamatta. Nyt on taas niin vaikeaa, kun lapsetkin äidin luona. Nyt ei edes siivoominen kiinnosta. Niitä elämän voimia pitää nyt alkaa jostain kerätä. Tämä on yhtä vuoristorataa koko ajatusmaailma. Joskus kaikki ok ja sitten taas kaikki niin ikävää. Olen olut sairiksella tän viikon, mutta ei tähän näytä sekään auttavan.

Lue lisää

Hyvin voin kuvitella sinun vaikeaa tilannetta. Mieheni petti minua vuosia ja katsoin läpi sormien siihen asti, kunnes lapset olivat "oikeassa" iässä. Ihanaa olla nyt vapaa kaikista rasituksista ja elää terveenä. Hän tarttutti minuun kolme kertaa sukupuolitaudin ja aina itki ja lupasi olla viimeinen kerta. En enää toisen kerran jälkeen muuta ajatellut, kuin eroa ja vapautusta hänestä. Nyt vihdoin voin olla vapaana ja siitä viinanhuuruisesta elämästä poispääsy oli lottovoitto. On niin kiva, kun väkivaltaisuutta, haukkumisia ja muu on elämästä pois. Olen nyt tapaillut kymmenen vuotta nuorempaa miestä, jonka kanssa olen seksisuhteessa ja löytänyt sitä kautta uudestaan seksiaalisuuteni. En kuitenkaan mitään yteisasumista uskalla aloittaa. Pelkään varmasti miehiä ja luottamuksen rakentamiseen kestää, johtuen väkivaltaisesta exästä.

boitti kirjoitti:

Anteeksi, jos loukkasin. Ei ole minulla voimia mihinkään suhteeseen nyt. Oli vaan parempi hetki, kun kirjoitin. Uskollinen olin aina hänelle, ei ollut tarvetta olla mitään muuta. Yritän olla taas romahtamatta. Nyt on taas niin vaikeaa, kun lapsetkin äidin luona. Nyt ei edes siivoominen kiinnosta. Niitä elämän voimia pitää nyt alkaa jostain kerätä. Tämä on yhtä vuoristorataa koko ajatusmaailma. Joskus kaikki ok ja sitten taas kaikki niin ikävää. Olen olut sairiksella tän viikon, mutta ei tähän näytä sekään auttavan.

Lue lisää

on hankala mutta Sinut haluttaisiin kuitenkin vielä takaisin, eli takaportti on auki jos haluaisit. Toiset on menettänyt puolisonsa(vaimonsa) kuoleman, vammautumisen tai niinkuin allekirjoittaneelle kävi aikoinaan, toiselle miehelle. Huusholli oli tyhjä kun tulin töistä kotiin, kotona ei enää ollut kuin minun alushousut ja sukat, kaikki muut tavarat oli viety 4 tunnin aikana. Ruokatunnilla oli vielä asiat hyvin...., enkä huomannut mitään erikoista.
Nyt se naurattaa mutta ei naurattanut silloin. Elämä jatkui, nyt on uusi perhe jo 15 vuotta josta pari murkkuikäistä tytärtä ja mukava vaimo. Heti ei kuitenkaan löytynyt oikea vaimo, vaan siinä välissä piti yhden kanssa harjoitella, hän ei vaan hyväksynyt minun lastani edellisestä avioliitosta, nykyinen hyväksyy ja kaikki ok.
Kyllähän sitä useamman kerran joutui itkien ajaa takaisin kotiin, kun vien poikaani takaisin äidilleen sunnuntaisin toiseen kaupunkiin. Etenkin joulut olivat alussa raskaita, parin vouden kuluttua siihenkin tottui.
Kyllä Sinäkin selviät!

Kunhan kysyn kirjoitti:

on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten.
Noinkohan olet itsekään ollut täysin puhdas pulmunen liittosi aikana.
Vai oletko peräti keksinyt tarinasi saadaksesi SäPi:a?

Lue lisää

"on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten. "

kyllä normaalin ihmisen pitää kuukaudessa jo vähän kyetä palaamaan tavallisen elämän syrjään kiinni. en tiedä onko se naisten tapa että pillitetään puoli vuotta putkeen, mutta kyllä miehen pitäisi parissa viikossa toipua pahimmasta järkytyksestä.

itselläni oli jo treffit järkättynä ennenkuin avokki oli ehtinyt pois muuttaa.

m13s kirjoitti:

"on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten. "

kyllä normaalin ihmisen pitää kuukaudessa jo vähän kyetä palaamaan tavallisen elämän syrjään kiinni. en tiedä onko se naisten tapa että pillitetään puoli vuotta putkeen, mutta kyllä miehen pitäisi parissa viikossa toipua pahimmasta järkytyksestä.

itselläni oli jo treffit järkättynä ennenkuin avokki oli ehtinyt pois muuttaa.

Lue lisää

elämään kuuluu siis automaattisesti flirttailu.

tavalliseen kirjoitti:

elämään kuuluu siis automaattisesti flirttailu.

Näin on!
Kiva jos piristin vähän päivääsi,"boitti"...
Voinpa joskus sen kuvankin lähettää...kuka tietää..?
Eikä siinä Säpi:antamisessakaan mitään pahaa ole! Maistuishan tuo seksi hyvältä vieraan kanssa jo itellekkin.
Olen ainakin vapaa nainen tällä hetkellä. :D
Ja elämä näyttää mun kohdalla ainakin voittaneen.
Ei mut nyt salille,moi!

Kunhan kysyn kirjoitti:

on flirtti päällä, jos "maailmasi romahti" kuukausi sitten.
Noinkohan olet itsekään ollut täysin puhdas pulmunen liittosi aikana.
Vai oletko peräti keksinyt tarinasi saadaksesi SäPi:a?

Lue lisää

mietin ja jo 2,5 viikkoa romahduksesta jonkun naisen kanssa viihtymistä ynnä pyhelinnumerojen vaihtoa.
Toiminnan mies ja kykyä vedellä naruista kuten tämä meneillään oleva ketjukin on osoittanut, joten "rikas" tulevaisuus varmasti edessä. :)

se petetty misukka kirjoitti:

Näin on!
Kiva jos piristin vähän päivääsi,"boitti"...
Voinpa joskus sen kuvankin lähettää...kuka tietää..?
Eikä siinä Säpi:antamisessakaan mitään pahaa ole! Maistuishan tuo seksi hyvältä vieraan kanssa jo itellekkin.
Olen ainakin vapaa nainen tällä hetkellä. :D
Ja elämä näyttää mun kohdalla ainakin voittaneen.
Ei mut nyt salille,moi!

Lue lisää

No toki piristit ja muutenkin jo parempi fiilis, kun on saanut asioita kuntoon. Olet oikeassa misukka, antaminen on myös saamista ja siitä kai tässä elämässä on kyse. No hyvää sali-iltaa sinulle. Kiva, kun elämä ja kevät paistaa täysin rinnoin sinulle.

...uuteen suhteeseen, ennekuin vanha on käsitelty. Muuten sotket asiat ja tunteesi sellaiseen mykkyrään, ettet saa niistä mitään tolkkua. Pettämisestä vanha neuvo: kun näet yhden rotan, muista että on 50 rottaa jota et näe! Käsittele suhteesi vaikkapa eroseminaarissa perusteellisesti, samoin eroon liittyvät kipeät tunteet. Voit myös oppia paljon itsestäsi ja parisuhteestasi. Aikanaan, toivuttuasi ja eheydyttyäsi voit rakentaa toimivan parisuhteen ja auttaa myös lapsiasi selviytymään omista erokriiseistään. Jos nyt solmit suhteita, ne tosiaan ovat vain laastareita ja voivat osaltaan sotkea ta jopa estää erotyöskentelyäsi.

Kaikki aikanaan kirjoitti:

...uuteen suhteeseen, ennekuin vanha on käsitelty. Muuten sotket asiat ja tunteesi sellaiseen mykkyrään, ettet saa niistä mitään tolkkua. Pettämisestä vanha neuvo: kun näet yhden rotan, muista että on 50 rottaa jota et näe! Käsittele suhteesi vaikkapa eroseminaarissa perusteellisesti, samoin eroon liittyvät kipeät tunteet. Voit myös oppia paljon itsestäsi ja parisuhteestasi. Aikanaan, toivuttuasi ja eheydyttyäsi voit rakentaa toimivan parisuhteen ja auttaa myös lapsiasi selviytymään omista erokriiseistään. Jos nyt solmit suhteita, ne tosiaan ovat vain laastareita ja voivat osaltaan sotkea ta jopa estää erotyöskentelyäsi.

Lue lisää

En todellakaan kiirehdi mihinkään suhteeseen, vaan keskustelukumppania olen ollut vailla. Varmasti annan vielä joskus asiat anteeksi vaimolle, mutta koska? Nyt on vaan hyvä pysähtyä miettimään. Voisi olla hyvä asia tosiaan puida yhdessä asioita ammattilaisen avulla ja ulkopuolinen varmasti näkee asian eri valossa.
Nyt olemme olleet viikkokausia erossa ja pakkohan se on myöntää, että ikäväkin painaa. Käytiin vaimon kanssa kahvilassa hieman asioita läpi, käytännön asioita lähinnä, mutta ei voida vielä keskustella vapautuneesti tästä kipeästä asiasta ja siihen voisi olla hyvä nyt pureutua parisuhdeterapeutin luona. Asia on puhuttava läpi kuitenkin jossain vaiheessa.

boitti kirjoitti:

En todellakaan kiirehdi mihinkään suhteeseen, vaan keskustelukumppania olen ollut vailla. Varmasti annan vielä joskus asiat anteeksi vaimolle, mutta koska? Nyt on vaan hyvä pysähtyä miettimään. Voisi olla hyvä asia tosiaan puida yhdessä asioita ammattilaisen avulla ja ulkopuolinen varmasti näkee asian eri valossa.
Nyt olemme olleet viikkokausia erossa ja pakkohan se on myöntää, että ikäväkin painaa. Käytiin vaimon kanssa kahvilassa hieman asioita läpi, käytännön asioita lähinnä, mutta ei voida vielä keskustella vapautuneesti tästä kipeästä asiasta ja siihen voisi olla hyvä nyt pureutua parisuhdeterapeutin luona. Asia on puhuttava läpi kuitenkin jossain vaiheessa.

Lue lisää

"siihen voisi olla hyvä nyt pureutua parisuhdeterapeutin luona"

Älä nyt helvetissä tuommoiseen lähde, heikkona hetkenä löydät itsesi uudelleen parisuhteesta moisen lutkan kanssa!

"Asia on puhuttava läpi kuitenkin jossain vaiheessa."

Tuskinpa vaan, tekstiesi perusteella sinä tiedät asiasta jo ihan tarpeeksi. Ei se siitä puhumalla muutu.

"Nyt olemme olleet viikkokausia erossa ja pakkohan se on myöntää, että ikäväkin painaa."

Jos ikävä alkaa painamaan liikaa, niin kirjoitappas seuraavassa vitutuksen multihuipennuksessa paperille kaikki ne vittumaisimmat asiat. Sitten kun alat kaipailemaan, kaiva paperi esille, siinä on mustaa valkoisella joka todistaa, että ikävöidä ei kannata.

wanhan liiton mies kirjoitti:

"siihen voisi olla hyvä nyt pureutua parisuhdeterapeutin luona"

Älä nyt helvetissä tuommoiseen lähde, heikkona hetkenä löydät itsesi uudelleen parisuhteesta moisen lutkan kanssa!

"Asia on puhuttava läpi kuitenkin jossain vaiheessa."

Tuskinpa vaan, tekstiesi perusteella sinä tiedät asiasta jo ihan tarpeeksi. Ei se siitä puhumalla muutu.

"Nyt olemme olleet viikkokausia erossa ja pakkohan se on myöntää, että ikäväkin painaa."

Jos ikävä alkaa painamaan liikaa, niin kirjoitappas seuraavassa vitutuksen multihuipennuksessa paperille kaikki ne vittumaisimmat asiat. Sitten kun alat kaipailemaan, kaiva paperi esille, siinä on mustaa valkoisella joka todistaa, että ikävöidä ei kannata.

Lue lisää

väärin, on vielä paljon puhuttavaa, jos ei muusta, niin ainakin lasten tulevaisuudesta. Enkä lähtisi ketään "lutkaksi" sanomaan, kun ei tunne ihmistä henkilökohtaisesti.
Onpa vaan historiassa sattunut muillekkin virheitä, yhtenä esimerkkinä presidentti Bill Clinton, sekä monia muita, jotka ovat edelleen yhdessä.

Valitettavasti noissa laskettelukeskuksissa, kuntoutuskeskuksissa, kursseilla tuntuu olevan yleinen trendi, että rajoja ylitetään, kaveriporukassa ehkä vielä helpommin. Jos kaikki sivuhypyt tulisi esille, niin suurinosa kävijöistä olisi avioeron partaalla. Niistä vaan ei puhuta.

Kävi myös mielessä, että mikä alkuperäisen kirjoittajan suhteessa sitten on ollut vialla, koska tällainen tilanne on kehittynyt, ei varmaan syy ole ainoastaan vaimossa. Onko alkup.kirj. ollut kenties liikaa töissä, ei huomioinut vaimoa tarpeeksi, tai muuta vastaavaa, siitä ei ole kukaan maininnut mitään.

toivo elää kirjoitti:

väärin, on vielä paljon puhuttavaa, jos ei muusta, niin ainakin lasten tulevaisuudesta. Enkä lähtisi ketään "lutkaksi" sanomaan, kun ei tunne ihmistä henkilökohtaisesti.
Onpa vaan historiassa sattunut muillekkin virheitä, yhtenä esimerkkinä presidentti Bill Clinton, sekä monia muita, jotka ovat edelleen yhdessä.

Valitettavasti noissa laskettelukeskuksissa, kuntoutuskeskuksissa, kursseilla tuntuu olevan yleinen trendi, että rajoja ylitetään, kaveriporukassa ehkä vielä helpommin. Jos kaikki sivuhypyt tulisi esille, niin suurinosa kävijöistä olisi avioeron partaalla. Niistä vaan ei puhuta.

Kävi myös mielessä, että mikä alkuperäisen kirjoittajan suhteessa sitten on ollut vialla, koska tällainen tilanne on kehittynyt, ei varmaan syy ole ainoastaan vaimossa. Onko alkup.kirj. ollut kenties liikaa töissä, ei huomioinut vaimoa tarpeeksi, tai muuta vastaavaa, siitä ei ole kukaan maininnut mitään.

Lue lisää

" Enkä lähtisi ketään "lutkaksi" sanomaan, kun ei tunne ihmistä henkilökohtaisesti. "

nainen joka on jakanut avioliitossa pilluaan niin kuin boitin vaimo on tehnyt, on lutka ja sillä sipuli.

"kävi myös mielessä, että mikä alkuperäisen kirjoittajan suhteessa sitten on ollut vialla"

niin ja heti taas miehen syyksi. se virhe minkä boitti on tehnyt, on liiallinen vapaus vaimolleen. naiselle ei kertakaikkiaan kärsi antaa yhtään vapauksia, muuten se menee ennemmin tai myöhemmin nussimaan jonkun kanssa.

muslimit ovat vissiin ainoina tajunneet tämän asian ja siksi ovatkin säkittäneet naisensa ;-)

jeesus iski taas kirjoitti:

" Enkä lähtisi ketään "lutkaksi" sanomaan, kun ei tunne ihmistä henkilökohtaisesti. "

nainen joka on jakanut avioliitossa pilluaan niin kuin boitin vaimo on tehnyt, on lutka ja sillä sipuli.

"kävi myös mielessä, että mikä alkuperäisen kirjoittajan suhteessa sitten on ollut vialla"

niin ja heti taas miehen syyksi. se virhe minkä boitti on tehnyt, on liiallinen vapaus vaimolleen. naiselle ei kertakaikkiaan kärsi antaa yhtään vapauksia, muuten se menee ennemmin tai myöhemmin nussimaan jonkun kanssa.

muslimit ovat vissiin ainoina tajunneet tämän asian ja siksi ovatkin säkittäneet naisensa ;-)

Lue lisää

Minä ite ja mun mielipiteet.

Tässä taas näkee keskustelun alhaisen tason. Härskiä kielenkäyttöä, niin kuin se tehoaisi paremmin.
Taitaa ärsyttää, kun osa on erimieltä.

:D :D

lumienkelikö? kirjoitti:

Minä ite ja mun mielipiteet.

Tässä taas näkee keskustelun alhaisen tason. Härskiä kielenkäyttöä, niin kuin se tehoaisi paremmin.
Taitaa ärsyttää, kun osa on erimieltä.

:D :D

Lue lisää

Toki on niin, että työpäivät ovat olleet aikoinaan pitkiäkin, päivystyksiä jne, mutta ei viiteen vuoteen, sillä olen yksityisellä nykyään. Meillä on pitkä avioliitto on takana ja yhteiset lapset.
Joku päivä olen ehdottomasti eron kannalla ja taas toisena en. Viha on nyt muuttunut lähinnä sääliksi ja se on paljon parempi näin. Itselläni on selvästi parempi fiilis, kuin aikaisemmin. Kun en osaa vielä itse päättää mitä nyt tekisin asian kanssa, niin en sitten vielä tee päätöksiäkään. En halua lähteä katumaan asiaa vuoden päästä, koska en ole itse mitään väärää tehnyt, enkä sanktiota ansainnut. Uskon, että asia valkenee joskus ja sitten olen ratkaisuuni tyytyväinen ja sinut sen kanssa. Aiemmin jo sanoin, että kenenkään elämää en ala rajoittamaan, menemisiä ja tulemisia. En myöskään ala vahtimaan ketään. Minulla on todellakin tärkeämpiä asioita vapaa-ajalla, kuin pitää häkkilintua, koska se ei ole minua, eikä sillä mitään ikinä voiteta. Nyt vaan tuntuu, että asian kanssa pystyy elämään ja tosiaan en ole ainut kenelle tällainen kupru on käynyt. Se, että minä alan olla tässä vahvoilla ja vaimo heikoilla ei myöskään ole minun syy.

boitti kirjoitti:

Toki on niin, että työpäivät ovat olleet aikoinaan pitkiäkin, päivystyksiä jne, mutta ei viiteen vuoteen, sillä olen yksityisellä nykyään. Meillä on pitkä avioliitto on takana ja yhteiset lapset.
Joku päivä olen ehdottomasti eron kannalla ja taas toisena en. Viha on nyt muuttunut lähinnä sääliksi ja se on paljon parempi näin. Itselläni on selvästi parempi fiilis, kuin aikaisemmin. Kun en osaa vielä itse päättää mitä nyt tekisin asian kanssa, niin en sitten vielä tee päätöksiäkään. En halua lähteä katumaan asiaa vuoden päästä, koska en ole itse mitään väärää tehnyt, enkä sanktiota ansainnut. Uskon, että asia valkenee joskus ja sitten olen ratkaisuuni tyytyväinen ja sinut sen kanssa. Aiemmin jo sanoin, että kenenkään elämää en ala rajoittamaan, menemisiä ja tulemisia. En myöskään ala vahtimaan ketään. Minulla on todellakin tärkeämpiä asioita vapaa-ajalla, kuin pitää häkkilintua, koska se ei ole minua, eikä sillä mitään ikinä voiteta. Nyt vaan tuntuu, että asian kanssa pystyy elämään ja tosiaan en ole ainut kenelle tällainen kupru on käynyt. Se, että minä alan olla tässä vahvoilla ja vaimo heikoilla ei myöskään ole minun syy.

Lue lisää

ala!

kyllä tuollaiselle lääkärille löytyy _aina_ ottajia. vaihda vaimo nuorempaan, nyt sulla on hyvä syy. ei tarvi sitten vanhana ja katkerana manata vaimon seksiseikkailuita ja sitä että oli itse niin saamaton, ettei tajunnut läheä.

"Minulla on todellakin tärkeämpiä asioita vapaa-ajalla, kuin pitää häkkilintua, koska se ei ole minua, eikä sillä mitään ikinä voiteta."

no se tarkottaa sitä että vaimos ei todellakaan ole sua varten. se tarttee semmosen miehen, joka pistää sen kirjaimellisesti nyrkin ja hellan väliin ja pitää kurissa ja herran nuhteessa.

elä hyvä mies ennää kirjoitti:

ala!

kyllä tuollaiselle lääkärille löytyy _aina_ ottajia. vaihda vaimo nuorempaan, nyt sulla on hyvä syy. ei tarvi sitten vanhana ja katkerana manata vaimon seksiseikkailuita ja sitä että oli itse niin saamaton, ettei tajunnut läheä.

"Minulla on todellakin tärkeämpiä asioita vapaa-ajalla, kuin pitää häkkilintua, koska se ei ole minua, eikä sillä mitään ikinä voiteta."

no se tarkottaa sitä että vaimos ei todellakaan ole sua varten. se tarttee semmosen miehen, joka pistää sen kirjaimellisesti nyrkin ja hellan väliin ja pitää kurissa ja herran nuhteessa.

Lue lisää

Nuorempi vaimo varmaan ole kaikista järkevin vaihtoehto, ne kun eivät ehkä omaa kokemusta lapsista, eivätkä välttämättä hyväksy toisen lapsia. Taitaisi käydä niin, että kymmenenvuoden jälkeen se nuori vaimo, vaihtaa nuoremman miehen ja oravanpyörä jatkuu. Kuten joku kirjoitti, on muillekkin sattunut vastaavaa ja eikä elämä siihen lopu.

nikiita kirjoitti:

Nuorempi vaimo varmaan ole kaikista järkevin vaihtoehto, ne kun eivät ehkä omaa kokemusta lapsista, eivätkä välttämättä hyväksy toisen lapsia. Taitaisi käydä niin, että kymmenenvuoden jälkeen se nuori vaimo, vaihtaa nuoremman miehen ja oravanpyörä jatkuu. Kuten joku kirjoitti, on muillekkin sattunut vastaavaa ja eikä elämä siihen lopu.

Lue lisää

näkyy naisen naamassa, eli ei nyt tartte mitään teiniä ottaa!

boitti kirjoitti:

Toki on niin, että työpäivät ovat olleet aikoinaan pitkiäkin, päivystyksiä jne, mutta ei viiteen vuoteen, sillä olen yksityisellä nykyään. Meillä on pitkä avioliitto on takana ja yhteiset lapset.
Joku päivä olen ehdottomasti eron kannalla ja taas toisena en. Viha on nyt muuttunut lähinnä sääliksi ja se on paljon parempi näin. Itselläni on selvästi parempi fiilis, kuin aikaisemmin. Kun en osaa vielä itse päättää mitä nyt tekisin asian kanssa, niin en sitten vielä tee päätöksiäkään. En halua lähteä katumaan asiaa vuoden päästä, koska en ole itse mitään väärää tehnyt, enkä sanktiota ansainnut. Uskon, että asia valkenee joskus ja sitten olen ratkaisuuni tyytyväinen ja sinut sen kanssa. Aiemmin jo sanoin, että kenenkään elämää en ala rajoittamaan, menemisiä ja tulemisia. En myöskään ala vahtimaan ketään. Minulla on todellakin tärkeämpiä asioita vapaa-ajalla, kuin pitää häkkilintua, koska se ei ole minua, eikä sillä mitään ikinä voiteta. Nyt vaan tuntuu, että asian kanssa pystyy elämään ja tosiaan en ole ainut kenelle tällainen kupru on käynyt. Se, että minä alan olla tässä vahvoilla ja vaimo heikoilla ei myöskään ole minun syy.

Lue lisää

No miten vaimo suhtautuu tilanteeseen? Katuu syvästi ja antaisi kaikkensa, jos saisi perheen taas kokoon?

Mie vaan.. kirjoitti:

No miten vaimo suhtautuu tilanteeseen? Katuu syvästi ja antaisi kaikkensa, jos saisi perheen taas kokoon?

No on sitä katumusta ja pyyntöä yrittää vielä. Ymmärrän kyllä hänen vaikean olon, mutta parempi vetää henkeä ja miettiä mikä meni vikaan, tapahtuuko uudelleen, saadaanko välit kuntoon. On vaan niin paljon asioita, jotka on käytävä läpi.

boitti kirjoitti:

No on sitä katumusta ja pyyntöä yrittää vielä. Ymmärrän kyllä hänen vaikean olon, mutta parempi vetää henkeä ja miettiä mikä meni vikaan, tapahtuuko uudelleen, saadaanko välit kuntoon. On vaan niin paljon asioita, jotka on käytävä läpi.

Lue lisää

Olet isojä sinua asioita kokenut, mutta vaikutat tasapainoiselta. Luulen, että vaimosi on tehnyt elämänsä munauksen. Minä luulisin, että kukapa ei hyvätuloista lääkäriä huolisi, joten sulla on kaikki asiat hyvin. Mikä oli sinun vaimo ammatiltaan, jos saan kysyä?. Kerroit, että olet tapaillut toista lääkäriä, mutta ei varmaan ole vakavaa. Voimia sinulle.

sdfsffsfdsf kirjoitti:

näkyy naisen naamassa, eli ei nyt tartte mitään teiniä ottaa!

Ota vanhempi, saat todella hyvää seksiä!
Nuori lähtee meneen heti, kun toinen nuori tulee vastaan...
Ei ne jaksa keski-ikäistä kauaa katella!

boitti kirjoitti:

No on sitä katumusta ja pyyntöä yrittää vielä. Ymmärrän kyllä hänen vaikean olon, mutta parempi vetää henkeä ja miettiä mikä meni vikaan, tapahtuuko uudelleen, saadaanko välit kuntoon. On vaan niin paljon asioita, jotka on käytävä läpi.

Lue lisää

"tapahtuuko uudelleen"

Tekstiesi perusteella sun vaimos on tapapettäjä ja jakorasia! Ei se pettäminen johdu mistään sinun vioista, vaan vaimosi luonteenpiirteistä ja luonne on sellainen asia joka ei vaan muutu.

Vikaa kaikissa on toki. Vaimoni on vakuutusyhtiössä IT-hommissa. EI ole vakavaa minun keskustelusuhde työkaveriin ollenkaan. Ei ole edellämainittuja volvoja jne.
En ole käynyt vieraissa, vaikka kohdalle olisi osunut tapauksia. Juon kohtuudella tilausuuksissa ja silloin pää on samaa mieltä kuin seuraavanakin päivänä. Uskon, että vaimo rakastaa, mutta ei kehtaa olla maisemissa. Olemme viileissä väleissä, koska en halua nähdä häntä, eikä vaimoni voi katsoa minua silmiin.

boitti kirjoitti:

Vikaa kaikissa on toki. Vaimoni on vakuutusyhtiössä IT-hommissa. EI ole vakavaa minun keskustelusuhde työkaveriin ollenkaan. Ei ole edellämainittuja volvoja jne.
En ole käynyt vieraissa, vaikka kohdalle olisi osunut tapauksia. Juon kohtuudella tilausuuksissa ja silloin pää on samaa mieltä kuin seuraavanakin päivänä. Uskon, että vaimo rakastaa, mutta ei kehtaa olla maisemissa. Olemme viileissä väleissä, koska en halua nähdä häntä, eikä vaimoni voi katsoa minua silmiin.

Lue lisää

Se on tuo viinan pirulainen, mikä sekoittaa pään.

boitti kirjoitti:

Vikaa kaikissa on toki. Vaimoni on vakuutusyhtiössä IT-hommissa. EI ole vakavaa minun keskustelusuhde työkaveriin ollenkaan. Ei ole edellämainittuja volvoja jne.
En ole käynyt vieraissa, vaikka kohdalle olisi osunut tapauksia. Juon kohtuudella tilausuuksissa ja silloin pää on samaa mieltä kuin seuraavanakin päivänä. Uskon, että vaimo rakastaa, mutta ei kehtaa olla maisemissa. Olemme viileissä väleissä, koska en halua nähdä häntä, eikä vaimoni voi katsoa minua silmiin.

Lue lisää

täällä suomi24sylkiäissaitilla tehnyt selkoa missä päin vaikutatte, perhetaustoistanne, ammattisi on selvillä ja nyt myös vaimosi työ. Miten nämä liittyvät varsinaiseen aloittamaasi keskusteluaiheeseen ja mitkä ovat motiivisi moiseen?
Eihän tässä stoorista kohta muuta puutu kuin nimet...

ja tarkka osoite. kirjoitti:

täällä suomi24sylkiäissaitilla tehnyt selkoa missä päin vaikutatte, perhetaustoistanne, ammattisi on selvillä ja nyt myös vaimosi työ. Miten nämä liittyvät varsinaiseen aloittamaasi keskusteluaiheeseen ja mitkä ovat motiivisi moiseen?
Eihän tässä stoorista kohta muuta puutu kuin nimet...

Lue lisää

mieltä ja kirjoitin vastauksen, valitettavasti, suomi24 heittää puolivalmiin kirjoituksen ulos, aina välillä, en tiedä mistä johtuu... Mitkä ovat omat motiivisi kirjoituksellasi?
Nostan alkuperäiselle hattua avoimuudesta, voi sattua kelle tahansa... Ei kiinnosta kuka on, elämme vaan mukana.

ja tarkka osoite. kirjoitti:

täällä suomi24sylkiäissaitilla tehnyt selkoa missä päin vaikutatte, perhetaustoistanne, ammattisi on selvillä ja nyt myös vaimosi työ. Miten nämä liittyvät varsinaiseen aloittamaasi keskusteluaiheeseen ja mitkä ovat motiivisi moiseen?
Eihän tässä stoorista kohta muuta puutu kuin nimet...

Lue lisää

"täällä suomi24sylkiäissaitilla tehnyt selkoa missä päin vaikutatte, perhetaustoistanne, ammattisi on selvillä ja nyt myös vaimosi työ. Miten nämä liittyvät varsinaiseen aloittamaasi keskusteluaiheeseen ja mitkä ovat motiivisi moiseen?
Eihän tässä stoorista kohta muuta puutu kuin nimet..."

Mistä tiedät kuinka totta boitti puhuu?

Aina kun minä kerron netissä omasta elämästäni, muuttelen tarinan kannalta epäolennaisia asioita: esimerkiksi iät muutan vuodella tai parilla suuntaansa, ammattia vaihdan johonkin suht vastaavaan sekä tietenkin vaihdan aina paikkakunnan. eli jos kerron että löin oulussa kaksi vuotta sitten lättyyn jotain tyyppiä joka kouri vaimoani, se tapahtui oikeasti toissavuonna tampereella ja kourittavakin oli "vain" tyttöystävä. itse tarina ei siitä kuitenkaan muutu, sitä on vaan lähipiirin vaikeampi tunnistaa.

suosittelen kaikille muille samanlaista tapaa.

hengessä mukana kirjoitti:

mieltä ja kirjoitin vastauksen, valitettavasti, suomi24 heittää puolivalmiin kirjoituksen ulos, aina välillä, en tiedä mistä johtuu... Mitkä ovat omat motiivisi kirjoituksellasi?
Nostan alkuperäiselle hattua avoimuudesta, voi sattua kelle tahansa... Ei kiinnosta kuka on, elämme vaan mukana.

Lue lisää

En kommentoinut tuota viinankirojuttua vaan mietiskelin, mitä ap on ketjun aikana
halunnut tuoda julki ja miksi.
Mielestäni esim. paikkakuntien nimeämiselle tai heimotaustojen esittelylle ei pohdittavana olevan asian selvittelyn kannalta löydy perustetta, ei edes avoimuuden nimissä.
Olen siis kanssasi samaa mieltä, että ei ole tarpeen tietää mistä kukin on.
Tuo myötäeläminen on mielenkiintoinen juttu. Mitä ja kuinka paljon vaikkapa asian vierestä "vihjeitä" sympaattiselta vaikuttava teksti voi sisältää, että teksti ei kääntyisi itseään vastaan ja lukija alkaakin myötätunnon sijaan tuntea....

feikkaaja.... kirjoitti:

"täällä suomi24sylkiäissaitilla tehnyt selkoa missä päin vaikutatte, perhetaustoistanne, ammattisi on selvillä ja nyt myös vaimosi työ. Miten nämä liittyvät varsinaiseen aloittamaasi keskusteluaiheeseen ja mitkä ovat motiivisi moiseen?
Eihän tässä stoorista kohta muuta puutu kuin nimet..."

Mistä tiedät kuinka totta boitti puhuu?

Aina kun minä kerron netissä omasta elämästäni, muuttelen tarinan kannalta epäolennaisia asioita: esimerkiksi iät muutan vuodella tai parilla suuntaansa, ammattia vaihdan johonkin suht vastaavaan sekä tietenkin vaihdan aina paikkakunnan. eli jos kerron että löin oulussa kaksi vuotta sitten lättyyn jotain tyyppiä joka kouri vaimoani, se tapahtui oikeasti toissavuonna tampereella ja kourittavakin oli "vain" tyttöystävä. itse tarina ei siitä kuitenkaan muutu, sitä on vaan lähipiirin vaikeampi tunnistaa.

suosittelen kaikille muille samanlaista tapaa.

Lue lisää

Eikö tuollainen ole hirveän ikävystyttävää ja miksi moista...

antipatiaa? kirjoitti:

En kommentoinut tuota viinankirojuttua vaan mietiskelin, mitä ap on ketjun aikana
halunnut tuoda julki ja miksi.
Mielestäni esim. paikkakuntien nimeämiselle tai heimotaustojen esittelylle ei pohdittavana olevan asian selvittelyn kannalta löydy perustetta, ei edes avoimuuden nimissä.
Olen siis kanssasi samaa mieltä, että ei ole tarpeen tietää mistä kukin on.
Tuo myötäeläminen on mielenkiintoinen juttu. Mitä ja kuinka paljon vaikkapa asian vierestä "vihjeitä" sympaattiselta vaikuttava teksti voi sisältää, että teksti ei kääntyisi itseään vastaan ja lukija alkaakin myötätunnon sijaan tuntea....

Lue lisää

tarkoitin lähinnä, hänen tapaansa kertoa asiasta, hänen omat mielipiteet asiasta, tuntemukset, jne.
Se, että joku kertoo miltä suunnalta suomea on, ammatin, tms. saa lukijan eläytymään asiaan ehkä enemmän mutta tärkeää asian kannalta se ei ole.
Minuakin on vaivannut se, että missä vaimo on oleskellut viimeaikoina, hotellissa, tuttujen luona, vanhemmillaan(ei ole tarkasta osoitteesta kysymys mutta noin yleisesti) mutta en ole viitsinyt kysellä, eikä se minulle kuulu.

suosittelet? kirjoitti:

Eikö tuollainen ole hirveän ikävystyttävää ja miksi moista...

Näiden ammattien harjoittajia on tässä kaupungissa kyllä pilvin pimein. Voin sanoa, että lähipiirini kyllä tietää asumuseromme, joten se kai tässä on tärkein meidän kannalta. Ja jos nyt sanon, että vaimoni asuu tällä hetkellä vuokralla, niin en varmasti paljasta kovinkaan paljon. Pysytään nyt tässä oikeassa aiheessa kuitenkin.

hengessä mukana kirjoitti:

mieltä ja kirjoitin vastauksen, valitettavasti, suomi24 heittää puolivalmiin kirjoituksen ulos, aina välillä, en tiedä mistä johtuu... Mitkä ovat omat motiivisi kirjoituksellasi?
Nostan alkuperäiselle hattua avoimuudesta, voi sattua kelle tahansa... Ei kiinnosta kuka on, elämme vaan mukana.

Lue lisää

on aina pettäjä, pitikin aikoinaan tuollainen
horny huora itelleen ottaa", sanailee avoimesti
sun hatunnoston kohde. Pitäsköhä ottaa oppia.

30 vuotta yhdessä ja paljastui että miehelläni oli salasuhde. Hän ei sitä myöntänyt, mutta se välinpitämättömyys ja minun muuttumiseni itsestäänselvyydeksi paljasti hänet. Humalapäissään hän kertoi ettei rakastanut minua. Olinkin nyt hänen sanojensa mukaan kakkonen. Ihmettelin kuka on ykkönen. Se kerrottiin minulle vain halveksivasti ja ivallisesti hymyillen. Sanoilla ei, mutta osasin kyllä hänen naamastaan hyvin paljon lukea kun tarkkaavaisesti katselin.

Lisäksi hän rehvasteli, että ottajia hänellä on vaikka kuinka paljon. Totesi myös ettei minua arvosta.

Minulle se riitti. Vaikka tuska olikin kauhea ja itsetuntoni romahti päätin, etten enään halua olla hänen itsestäänselvyytensä. En taloudenhoitaja, yleiskone, pyykinpesijä, jos sitä ei kerran arvosteta. Hoitakoon asiansa itse tai hankkikoon siihen sen ykkösensä.

Niin haettiin avioero, tehtiin ositus, ratkaistiin lasten asiat, jotka jo onneksi ovat teinejä ja ostin oman kodin. Muuttaminen oli minulle todella raskas asia. Mutta siitäkin selvisin.

Jos mietin asiaa taaksepäin olen todella tyytyväinen että lähdin. Monet itkut ja ahdistukset on koettu, mutta olen ylpeä itsestäni ja arvostan itseäni, siihen en enään ex-mieheni arvostusta tarvitse. Tähän kaikkeen muutokseen on mennyt reilu vuosi.

Itse en ole koskaan pettänyt enkä ole siihen koskaan mitään tarvetta tuntenut. Syvään se sattui, mutta hänen teoistaan en ole vastuussa. Niistä kantakoot itse vastuunsa.

Nyt opettelen elämään aivan toisenlaista alämää. Ketään uutta miestä en tässä vaiheessa elämääni halua. Toivon kuitenkin että paranen joskus niin paljon, että uuden rakkauden kokisin.

Minulle luottamuksen menettäminen oli niin suuri asia etten voinut sellaisen asian kanssa elää. Sinusta en tiedä, mutta mieti tarkkaan miten pystyt sen asian käsittelemään. Se asia on käsiteltävä loppuun ja sitten unohdettava, jotta yhteiselämänne yleensäkkään voisi toimia. Minä en olisi siihen koskaan kyennyt, joten ratkaisuni oli ero. Ja sitä en ainakaan vielä tähän mennessä ole päivääkään katunut.

Eräänlaista rakkautta häntä kohtaan tunnen vieläkin, mutta luottamus meni täysin ja sen asia on tärkein.

survivor kirjoitti:

30 vuotta yhdessä ja paljastui että miehelläni oli salasuhde. Hän ei sitä myöntänyt, mutta se välinpitämättömyys ja minun muuttumiseni itsestäänselvyydeksi paljasti hänet. Humalapäissään hän kertoi ettei rakastanut minua. Olinkin nyt hänen sanojensa mukaan kakkonen. Ihmettelin kuka on ykkönen. Se kerrottiin minulle vain halveksivasti ja ivallisesti hymyillen. Sanoilla ei, mutta osasin kyllä hänen naamastaan hyvin paljon lukea kun tarkkaavaisesti katselin.

Lisäksi hän rehvasteli, että ottajia hänellä on vaikka kuinka paljon. Totesi myös ettei minua arvosta.

Minulle se riitti. Vaikka tuska olikin kauhea ja itsetuntoni romahti päätin, etten enään halua olla hänen itsestäänselvyytensä. En taloudenhoitaja, yleiskone, pyykinpesijä, jos sitä ei kerran arvosteta. Hoitakoon asiansa itse tai hankkikoon siihen sen ykkösensä.

Niin haettiin avioero, tehtiin ositus, ratkaistiin lasten asiat, jotka jo onneksi ovat teinejä ja ostin oman kodin. Muuttaminen oli minulle todella raskas asia. Mutta siitäkin selvisin.

Jos mietin asiaa taaksepäin olen todella tyytyväinen että lähdin. Monet itkut ja ahdistukset on koettu, mutta olen ylpeä itsestäni ja arvostan itseäni, siihen en enään ex-mieheni arvostusta tarvitse. Tähän kaikkeen muutokseen on mennyt reilu vuosi.

Itse en ole koskaan pettänyt enkä ole siihen koskaan mitään tarvetta tuntenut. Syvään se sattui, mutta hänen teoistaan en ole vastuussa. Niistä kantakoot itse vastuunsa.

Nyt opettelen elämään aivan toisenlaista alämää. Ketään uutta miestä en tässä vaiheessa elämääni halua. Toivon kuitenkin että paranen joskus niin paljon, että uuden rakkauden kokisin.

Minulle luottamuksen menettäminen oli niin suuri asia etten voinut sellaisen asian kanssa elää. Sinusta en tiedä, mutta mieti tarkkaan miten pystyt sen asian käsittelemään. Se asia on käsiteltävä loppuun ja sitten unohdettava, jotta yhteiselämänne yleensäkkään voisi toimia. Minä en olisi siihen koskaan kyennyt, joten ratkaisuni oli ero. Ja sitä en ainakaan vielä tähän mennessä ole päivääkään katunut.

Eräänlaista rakkautta häntä kohtaan tunnen vieläkin, mutta luottamus meni täysin ja sen asia on tärkein.

Lue lisää

Meidän tarinassa on paljon samankaltaisuutta. Sinulle asia haluttiin kertoa, ivallisesti ja tarkoituksena oli saada sinulle mielipahaa. Minulla taas tieto pettämisestä tuli toista kautta, mutta samanlainen lopputulos suurinpiirtein. Asiaa olen miettinyt paljonkin ja sitä luottamuksen menettämistä surkuttelen kaikista eniten. En ole ollenkaan varma mahdollisesta yhteiselämästä enää juuri tämän takia. Lapset varsinkin vanhemmat ovat jo tottuneesti alkaneet reissata kahden kodin väliä ja tietävätkin syyn asumiseroon.
Onneksi oli mahdollisuus siihen, että hän muutti pois ja voimme rauhassa asiaa harkita. Harkitaan niin pitkään, kunnes olemme varmoja mitä jatkossa. Yllättynyt olen siitä miksi ex sinulle oli näin julma?. Teillä on pitkä yhteinen matka yhdessä ja luulisi jonkinlaista kunnioitusta olevan. Kännipäissään saattaa riidan aikana toki sanoa pahasti, mutta olihan tuossa varmasti näin tarkoitettu sanottavan. Muista, että me molemmat ollaan kuitenkin nyt niitä, jotka on tässä vahvemmilla, vaikkakin meitä tässä on loukattu. Olen varma, että ainakin minun vaimo muistaa tämän vuoden äitienpäivän nöyryyttävänä päivänä. Olemme olleet useita vuosia samassa ravintolassa äitienpäivälounaalla, mutta nyt sekin jäi pois. Niin moni muukin rutiini on tosin jäänyt, yhteiset sulkismatsit, matkat jne. En voi muuta sanoa kuin, että pettäjä on näköjään valmis maksamaan kovan hinnan tekemisistään. Se miten teko vaikuttaa kaikkeen on yllätys, kuten vanhempiimme. Yhden puhelinsoiton olen anopin kanssa puhunut erilleen muuton jälkeen. Oli hänelle niin vaikea tilanne, että emme edes puhuneet asiasta, vaan hän puhui vaan meidän vaikeasta elämäntilanteesta. Sanoin vain, että hänen tyttärellään on nyt se vaikeampi tilanne ja tukea hän tarvitsee heiltä. Toivon sinulle paranemisia ja voimia uuteen elämäntilanteeseen. Älä tosiaan kiirehdi miesasioissa vaan kulje se polku loppuun mikä sinun on kuljettava ensiksi.

boitti kirjoitti:

Meidän tarinassa on paljon samankaltaisuutta. Sinulle asia haluttiin kertoa, ivallisesti ja tarkoituksena oli saada sinulle mielipahaa. Minulla taas tieto pettämisestä tuli toista kautta, mutta samanlainen lopputulos suurinpiirtein. Asiaa olen miettinyt paljonkin ja sitä luottamuksen menettämistä surkuttelen kaikista eniten. En ole ollenkaan varma mahdollisesta yhteiselämästä enää juuri tämän takia. Lapset varsinkin vanhemmat ovat jo tottuneesti alkaneet reissata kahden kodin väliä ja tietävätkin syyn asumiseroon.
Onneksi oli mahdollisuus siihen, että hän muutti pois ja voimme rauhassa asiaa harkita. Harkitaan niin pitkään, kunnes olemme varmoja mitä jatkossa. Yllättynyt olen siitä miksi ex sinulle oli näin julma?. Teillä on pitkä yhteinen matka yhdessä ja luulisi jonkinlaista kunnioitusta olevan. Kännipäissään saattaa riidan aikana toki sanoa pahasti, mutta olihan tuossa varmasti näin tarkoitettu sanottavan. Muista, että me molemmat ollaan kuitenkin nyt niitä, jotka on tässä vahvemmilla, vaikkakin meitä tässä on loukattu. Olen varma, että ainakin minun vaimo muistaa tämän vuoden äitienpäivän nöyryyttävänä päivänä. Olemme olleet useita vuosia samassa ravintolassa äitienpäivälounaalla, mutta nyt sekin jäi pois. Niin moni muukin rutiini on tosin jäänyt, yhteiset sulkismatsit, matkat jne. En voi muuta sanoa kuin, että pettäjä on näköjään valmis maksamaan kovan hinnan tekemisistään. Se miten teko vaikuttaa kaikkeen on yllätys, kuten vanhempiimme. Yhden puhelinsoiton olen anopin kanssa puhunut erilleen muuton jälkeen. Oli hänelle niin vaikea tilanne, että emme edes puhuneet asiasta, vaan hän puhui vaan meidän vaikeasta elämäntilanteesta. Sanoin vain, että hänen tyttärellään on nyt se vaikeampi tilanne ja tukea hän tarvitsee heiltä. Toivon sinulle paranemisia ja voimia uuteen elämäntilanteeseen. Älä tosiaan kiirehdi miesasioissa vaan kulje se polku loppuun mikä sinun on kuljettava ensiksi.

Lue lisää

Yllätyin itsekkin että voiko ihminen, jonka kanssa olin noin kauan naimisissa olla noin julma. Se oli pöyristyttävää. Tosin hän laittoi sen kaiken humalan syyksi ja sanoi ettei voisi koskaan sanoa noin selvin päin. Mutta jossain syvällä on syyt miksi noin toimii. En ole vielä kaikkea itselleni selvittänyt, mutta osan kyllä. Oli hänellä syynsä, mutta toteutus oli musertava.

Ero vaikuttaa kaikkeen vaikket haluaisikaan. Se ei ole vain teidän perheen asia. Lapset kärsivät se on tietty, mutta myös isovanhemmat kokevat sen todella raskaasti, sen uskon. Jos omat vanhempani taikka mieheni vanhemmat vielä eläisivät, olisin miettinyt eroa huomattavasti pidenpään. Olisiko tulos ollut toinen, siihen en osaa vastata, mutta kyllä se olisi vaikuttanut.

Yhden puhelun minäkin olen tehnyt mieheni sisarelle. Pyysin häneltä anteeksi (en osaa sanoa miksi ja mitä) ja toivoin hänen pitävän huolta veljestään, koska olin huolissani miehestäni. En edes osaa selittää miksi, miksi olin huolissani siitä itsevarmasta, kaiken osaavasta miehestäni....itsestäni minun olisi pitänyt olla enemmän huolissani, mutten siihen silloin kyennyt.

Nyt ymmärrän että kaikkein tärkein itselleni olen minä itse. Ei se ole omahyväisyyttä. Jos en ole kunnossa, ei ole kukaan muukaan lähelläni elävä.

Olen oppinut tästä erosta enemmän kuin koko elämästäni. Itseni olen osittain löytänyt ja sitä polkua haluan edelleen kulkea. En osaa sinua neuvoa enka halukkaan, kuuntele vain sisintäsi, mieti rauhassa, omat arvosi ovat tärkeimmät, eivät kenenkään muun.

survivor kirjoitti:

Yllätyin itsekkin että voiko ihminen, jonka kanssa olin noin kauan naimisissa olla noin julma. Se oli pöyristyttävää. Tosin hän laittoi sen kaiken humalan syyksi ja sanoi ettei voisi koskaan sanoa noin selvin päin. Mutta jossain syvällä on syyt miksi noin toimii. En ole vielä kaikkea itselleni selvittänyt, mutta osan kyllä. Oli hänellä syynsä, mutta toteutus oli musertava.

Ero vaikuttaa kaikkeen vaikket haluaisikaan. Se ei ole vain teidän perheen asia. Lapset kärsivät se on tietty, mutta myös isovanhemmat kokevat sen todella raskaasti, sen uskon. Jos omat vanhempani taikka mieheni vanhemmat vielä eläisivät, olisin miettinyt eroa huomattavasti pidenpään. Olisiko tulos ollut toinen, siihen en osaa vastata, mutta kyllä se olisi vaikuttanut.

Yhden puhelun minäkin olen tehnyt mieheni sisarelle. Pyysin häneltä anteeksi (en osaa sanoa miksi ja mitä) ja toivoin hänen pitävän huolta veljestään, koska olin huolissani miehestäni. En edes osaa selittää miksi, miksi olin huolissani siitä itsevarmasta, kaiken osaavasta miehestäni....itsestäni minun olisi pitänyt olla enemmän huolissani, mutten siihen silloin kyennyt.

Nyt ymmärrän että kaikkein tärkein itselleni olen minä itse. Ei se ole omahyväisyyttä. Jos en ole kunnossa, ei ole kukaan muukaan lähelläni elävä.

Olen oppinut tästä erosta enemmän kuin koko elämästäni. Itseni olen osittain löytänyt ja sitä polkua haluan edelleen kulkea. En osaa sinua neuvoa enka halukkaan, kuuntele vain sisintäsi, mieti rauhassa, omat arvosi ovat tärkeimmät, eivät kenenkään muun.

Lue lisää

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olet varmasti oikealla polulla ja päässytkin pitkälle erossasi. Olen samaa mieltä, että minun on itse tämä jaakobin paini käytävä läpi. Tämä on todella noloa tosiaan monelle, häpen tunnetta on myös anoppilassa varmasti, vaikka turhaahan se on. Niin moni piti meidän liittoa varmana ja ajatteli meidän olevan loppuelämän yhdessä. Tämä asumiserokin tuntuu todella nololta kertoakin, koska aina kyselevät myös syytä. Tekisi mieli sanoa vakiot "kasvoimme erilleen" tms.
Meillä oli paljon perheystäviä, mutta osa toki niistä oli vaimoni aikaasaamia. On muutamia tilanteitakin ollut, että kutsuvat kylään, mutta siinä vaiheessa on kerrottava asiat kuten ne on. Karmea on tämän episodin vaikutus siis joka puolelle. Myös itse tunnen välillä suurta häpeää asiasta.
En tällaista yhtä-äkkistä käännettä toivoisi kenellekkään. Elämä on yhtä miettimistä, ei mietitä todellakaan kesälomamatkoja tms, kuten perheillä on tapana, vaan mitä seuraamuksia ja taas seuraamuksia ja mitä tulevaisuus tulee näyttämään. Kaikki tuttavat ja ystävät yrittävät toki auttaa, mutta asiasta ei jaksaisi koko ajan puhua, joskus kyllästyttää todella.

boitti kirjoitti:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olet varmasti oikealla polulla ja päässytkin pitkälle erossasi. Olen samaa mieltä, että minun on itse tämä jaakobin paini käytävä läpi. Tämä on todella noloa tosiaan monelle, häpen tunnetta on myös anoppilassa varmasti, vaikka turhaahan se on. Niin moni piti meidän liittoa varmana ja ajatteli meidän olevan loppuelämän yhdessä. Tämä asumiserokin tuntuu todella nololta kertoakin, koska aina kyselevät myös syytä. Tekisi mieli sanoa vakiot "kasvoimme erilleen" tms.
Meillä oli paljon perheystäviä, mutta osa toki niistä oli vaimoni aikaasaamia. On muutamia tilanteitakin ollut, että kutsuvat kylään, mutta siinä vaiheessa on kerrottava asiat kuten ne on. Karmea on tämän episodin vaikutus siis joka puolelle. Myös itse tunnen välillä suurta häpeää asiasta.
En tällaista yhtä-äkkistä käännettä toivoisi kenellekkään. Elämä on yhtä miettimistä, ei mietitä todellakaan kesälomamatkoja tms, kuten perheillä on tapana, vaan mitä seuraamuksia ja taas seuraamuksia ja mitä tulevaisuus tulee näyttämään. Kaikki tuttavat ja ystävät yrittävät toki auttaa, mutta asiasta ei jaksaisi koko ajan puhua, joskus kyllästyttää todella.

Lue lisää

"Myös itse tunnen välillä suurta häpeää asiasta. "

näinhän se miehellä on. monesti se täälläkin heti käännetään miehen viaksi, mitä olet tehnyt väärin, mikset ole kuunnellut?

kannattaa vaan yhteisille tutuille sanoa suoraan ja kaunistelematta että vaimo alko huoraamaan. ihan noilla sanoilla, sitähän se on. multa jos kysytään miten porukat voi niin sanon suoraan että ovat juoppoja eikä kiinnosta. aikaisemmin sitäkin häpesi ja yritti keksiä kaikenlaisia selituksiä kasvot pelastaakseen, sitten tajusin ettei se ole mun vika.

boitti kirjoitti:

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olet varmasti oikealla polulla ja päässytkin pitkälle erossasi. Olen samaa mieltä, että minun on itse tämä jaakobin paini käytävä läpi. Tämä on todella noloa tosiaan monelle, häpen tunnetta on myös anoppilassa varmasti, vaikka turhaahan se on. Niin moni piti meidän liittoa varmana ja ajatteli meidän olevan loppuelämän yhdessä. Tämä asumiserokin tuntuu todella nololta kertoakin, koska aina kyselevät myös syytä. Tekisi mieli sanoa vakiot "kasvoimme erilleen" tms.
Meillä oli paljon perheystäviä, mutta osa toki niistä oli vaimoni aikaasaamia. On muutamia tilanteitakin ollut, että kutsuvat kylään, mutta siinä vaiheessa on kerrottava asiat kuten ne on. Karmea on tämän episodin vaikutus siis joka puolelle. Myös itse tunnen välillä suurta häpeää asiasta.
En tällaista yhtä-äkkistä käännettä toivoisi kenellekkään. Elämä on yhtä miettimistä, ei mietitä todellakaan kesälomamatkoja tms, kuten perheillä on tapana, vaan mitä seuraamuksia ja taas seuraamuksia ja mitä tulevaisuus tulee näyttämään. Kaikki tuttavat ja ystävät yrittävät toki auttaa, mutta asiasta ei jaksaisi koko ajan puhua, joskus kyllästyttää todella.

Lue lisää

Boitti..missäpäin asustelet?
Seksailtaiskos? vaikutat söpöltä...minä puutteessa,sinäkin...?

hunajainen tytsy kirjoitti:

Boitti..missäpäin asustelet?
Seksailtaiskos? vaikutat söpöltä...minä puutteessa,sinäkin...?

Kiitos tarjouksesta, mutta en ole näin suoriin tarjouksiin tottunut.