tein elämäni suurimman virheen antamalla anteeksi
aviomiehelleni pettämisen.
Hän lupasi ja vannoi, itki , anoi että meidänperheen koko
tulevaisuus on minun käsissä. Menin tyhmä siihen halpaan!
Hän minun mieheni jo vuodesta -83 kulkee taas kun kukko tanssikengissään
muka työkavereiden kanssa vaan kiltisti työasioissaan. Paskat!
Sotin eilisiltana hänen edelliselle salarakkaalleen ja kysyin onko se 5kk sitten paljastunut
suhde nyt tosiaan niin ohi kun mies väittää, ei ole.
Minä varmaan kuristan mieheni kun tänään teputtelee pihaportistamme sisälle tähän saatanan kartanoon.
Minä tässä olen ollut tyhmä ja hyväuskonen kana kun en kuristanut jo sillon kun edelliskerralla sain hänet kiinni.
Kysyin myös salarakkaalta Kirsti nimeltään haluaako hän koko äijän. Lupasin yhdet vaihtokalsarit mukaan muuten sais lähteä ihan munasillaan mut sielä on kylmä vielä ulkona.
Ei kuulemma tartte kun parikertaa viikossa, no menköön sitten kirstin piharakennukseen vuokralle.
Minäkään en aio kuristamisen jälkeen enää sitä mulkkua katsella.
Anteeksi nyt ruma kieleni mutta ihan vaan varotukseksi muille hölmöille naisille, uskokaa itseenne älkää siihen mieheen joka teidän luona asuu!
Elämän suurin virhe
14
1298
Vastaukset
- ss-
Kyllä silloin itketään ja vannotaan rakkautta kun käry käy...tuttua niin tuttua. Ei tosin enää, kun paiskasin pellolle ;)
- ..............
No varmasti suututtaa. Mutta tiedätkö, että tollasta se elämä on ja sä koit silloin tehneesi oikean päätöksen. Ehkä sä et silloin olisi ollut niin varma päätöksestä heivata mies kuin nyt. Nyt sulla ei ole sitä riskiä katua. Tsemppiä nyt jatkoon, raivoa ja itke, kärsi ja unhoita. Ei sun elämä tosta pilalle mennyt, avioliitto kyllä mutta ei elämä vaikka nyt siltä tuntuisikin.
Onko teillä vielä yhteisiä lapsia kotona? - boitti
Minulla samanlainen tilanne, mutta vaimo jäi rysän päältä kiinni, kts Boitin kirjoitukset. Se on selvä, että mun muija on pettänyt minua jatkuvasti. Jäi vaan nyt kiinni "tyttöjen" reissulla. Vituttaa, kun ylipäätänsä menin naimisiiin 15v sitten kyltymättömän huoran kanssa. Saatana, kun pitää tän takia terkkariin testeihin lähteä. Sanoin vaimolle eilen, että kannattaisi alkaa ottaa sivuduuni ihan rehellisenä huorana, kun sitä panettaa jatkuvasti. Reissunsa jälkeen piti heti saada munaa, hyi saatana taisi olla vielä aikaisemman äijän vellit loorassa. Luultavasti yritti näin naamioida, sen että on ollut kiltisti. Kyllä on nyfomaanista ero nyt vaan otettava, nussikoon aamusta iltaan vaikka koripallojoukkueen kanssa. Se olisi sille kuin lottovoitto.
Sano äijällesi, että suksikoon panemaan tämän viestin kirjoittajan ämmää. - M-R-o
Kiinni jäätyään ne vakuuttaa ja vannoo ihan mitä vaan. Tarjoutuvat terapiaan ja psykologille ja aprisuhdekursseille ja lupaavat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Eivät ymmärrä itsekään mitä tuli tehtyä ja syitä haetaan ikäkriisistä ja arjen raskaudesta ja puhumattomuudesta.. Em. syiden takia on pitänyt vuositolkulla siis käydä panemassa jotain kakkosta, joka on miehen puheissa hirveä , hullu nainen , joka liki pitäen kiristi ja hyväksikäytti mies poloista.
Vaimoa sattuu niin paljon, että hädässään ja tuskassaan on hänkin sitten valmis uskomaan miehen puheita ja ummistamaan silmänsä epäilyksiltään..että onkohan se totuus sitten kuitenkaan tuollainen? Ja kun mies niin selkeästi anelee ja on kuin koira häntä koipien välissä , niin tuohan se toki vaimolle taas jonkinlaisen "valta-aseman" avioliittoon. Miestä voi muistuttaa säännöllisesti tekemästään virheestä , niin eiköhän se ukkokulta kanna kukkia kotiin ja vie etelänmatkoille ja tanssimaan ja vanno ja vakuuta rakkauttaan joka käänteessä. Ja mihinkäänhän tommosta pettäjä miestä ei tietenkään tarvitse yksin enää päästää, ei työpaikan pikkujouluihin, ei muihinkaan illanviettoihin, ei mihinkään oikeastaan yksin- kun sehän pettää muuten. Vaimo kyllä voi jatkaa omia rientojaan kuten ennen vanhaan- hänhän on ollut aina uskollinen,, tai ei ainakaan ole koskaan jäänyt kiinni.
Ja niin sitten avioliitto jatkuu näennäisen onnellisissa merkeissä. Ehkä joitain huonoja päiviä tulee, mutta sitten mennään taas terapiaan tai vaikka ravintolaan tanssimaan tai elokuviin yhdessä ja taas on panostettu siihen yhteiseen koossa pitävään laatuaikaan..
Eräänä päivänä kaikki kuitenkin romahtaa ja vaimo saa tietää, että mies on jatkanut salasuhdettaan tähän kakkoseen kaiken aikaa. Mikä nyt eteen? Kun kaikki keinot on jo kokeiltu? Millä vielä korjata parisuhde??- mAaNlE
Virheen että annoin anteeksi. Ja uskoin juuri nuo yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja senkin, miten kakkonen oli muka kiristänyt ja uhkaillut ja oli mukamas joku mielenterveysongelmainen hullu.
Uskoin,kärsin ja toivoin. Nyt 7 kk käryn käytyä sain tietää , että suhde on jatkunut kaiken aikaa selkäni takana. On käyty terapiassa, parilla ulkomaanreissulla, tanssimassa, harrastettu salilla lenkkeillen yhdessä. Mies on vannonut rakkauttaan ja minä olen elänyt suuressa vaaleanpunaisessa kuplassa.
Kupla puhkesi viikko sitten- ystävättäreni oli nähnyt mieheni suutelevan tätä toista naista antaumuksella erään pikkukaupungin hotellin pihalla.
Soitin kakkoselle ja sain tietää totuuden. Mieskin taas tunnusti -pakon edessä.
Tältäkin kivulta ja tuskalta olisin säästynyt , jos en olisi niin sokeasta luottanut ja anteeksiantanut.
KADUTTAAA!!! - hölöhölö1
ei meillä ainakaan kanna ukko kukkia, ei ole etelänmatkoja, ei. En vain ymmärräkään, että niilläkö sitten korjataan avioliitto vai? Ihan väärä tapa korjata avioliittoa, en ymmärrä, kuinka joku petetty vaimo edes vaatisi tuollaista, en minä ainakaan.
Ollaan kyllä otettu yhteistä aikaa, mutta se on ihan tavallista köyhän oleilua, ehkä käyty syömässä, keilaamssa, kylpylässä....
Kotona ollaan sylikkäin kynttilän valossa, tehdään hyvää ruokaa yhdessä,lasi viiniä...
Jutellaan paljon..
En kyttää miestäni, en tutki puhelinta, posteja tai muuta vastaavaa.
Käytiin kyllä terapiassa, yhdessä päätimme, että käydään keskustelemassa. Ja oli siitä apua.
Jos mieheni jatkaa suhdettaa ja jää kiinni, niin silloin se on ohi. En jää enää kuuntelemaan anteeksipyyntöjä. Kyllä se on sen merrkki, että olen miehelleni todella merkityksetön. Silloin on kaikki voitava tehty suhteen eteen ja silloin voin itse lähteä suhteesta, tietäen, että yritin.
Mitä siinä sitten enää poraamaan? Katse tulevaisuuteen vain. Eihän avioliittoa yksin pysty korjaamaan, jos mies edelleen pettää, niin eiköhn se ole selvä. Ei kukaan väkisin pysty meistä itsellään pitämään.
Se mies, ketä pystyy edelleen pettämään käryn käytyä, täytyy olla päästään vialla hänkin. Minä olin aika pohjalla, kun sain tietää, siinä oli tosi kyseessä jo henkisellä, sekä fyysisellä puolella.
Kuinka pian teillä unohdettiin asia? Keskustelitteko asiasta perin pohjin?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kärystä on puolitoista vuotta aikaa ja edelleen käydään terapiassa.... Että töitä tehdään edelleen, anteeksi en ole pystynyt kokonaan antamaan. Ei ole meillä ainakaan asiaa haudattu kukkapuskissa, ulkomaanmatkoilla, tansseissa käymisellä....
Meillä on itketty, raivottu, helvetinmoista ollut. Ei tässä kukkapuskat auta. Kyllä teot enemmänkin kertovat. Ei auta vaikka kuinka hokisi, että rakastaa. Teoilla on merkitys, kuinka se pettäjä arkipäivässä käyttäytyy, tekee, on...
Ja pettämistä ei voi koskaan unohtaa, sen kanssa on elettävä. Että väärä periaate on se, nyt asia on käsitelty ja siitä en enää puhuta, anteeksi on annettu. Kyllä se tulee olemaan aina muistoissa mukana, halusit tai et. - MaAnIE
hölöhölö1 kirjoitti:
ei meillä ainakaan kanna ukko kukkia, ei ole etelänmatkoja, ei. En vain ymmärräkään, että niilläkö sitten korjataan avioliitto vai? Ihan väärä tapa korjata avioliittoa, en ymmärrä, kuinka joku petetty vaimo edes vaatisi tuollaista, en minä ainakaan.
Ollaan kyllä otettu yhteistä aikaa, mutta se on ihan tavallista köyhän oleilua, ehkä käyty syömässä, keilaamssa, kylpylässä....
Kotona ollaan sylikkäin kynttilän valossa, tehdään hyvää ruokaa yhdessä,lasi viiniä...
Jutellaan paljon..
En kyttää miestäni, en tutki puhelinta, posteja tai muuta vastaavaa.
Käytiin kyllä terapiassa, yhdessä päätimme, että käydään keskustelemassa. Ja oli siitä apua.
Jos mieheni jatkaa suhdettaa ja jää kiinni, niin silloin se on ohi. En jää enää kuuntelemaan anteeksipyyntöjä. Kyllä se on sen merrkki, että olen miehelleni todella merkityksetön. Silloin on kaikki voitava tehty suhteen eteen ja silloin voin itse lähteä suhteesta, tietäen, että yritin.
Mitä siinä sitten enää poraamaan? Katse tulevaisuuteen vain. Eihän avioliittoa yksin pysty korjaamaan, jos mies edelleen pettää, niin eiköhn se ole selvä. Ei kukaan väkisin pysty meistä itsellään pitämään.
Se mies, ketä pystyy edelleen pettämään käryn käytyä, täytyy olla päästään vialla hänkin. Minä olin aika pohjalla, kun sain tietää, siinä oli tosi kyseessä jo henkisellä, sekä fyysisellä puolella.
Kuinka pian teillä unohdettiin asia? Keskustelitteko asiasta perin pohjin?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kärystä on puolitoista vuotta aikaa ja edelleen käydään terapiassa.... Että töitä tehdään edelleen, anteeksi en ole pystynyt kokonaan antamaan. Ei ole meillä ainakaan asiaa haudattu kukkapuskissa, ulkomaanmatkoilla, tansseissa käymisellä....
Meillä on itketty, raivottu, helvetinmoista ollut. Ei tässä kukkapuskat auta. Kyllä teot enemmänkin kertovat. Ei auta vaikka kuinka hokisi, että rakastaa. Teoilla on merkitys, kuinka se pettäjä arkipäivässä käyttäytyy, tekee, on...
Ja pettämistä ei voi koskaan unohtaa, sen kanssa on elettävä. Että väärä periaate on se, nyt asia on käsitelty ja siitä en enää puhuta, anteeksi on annettu. Kyllä se tulee olemaan aina muistoissa mukana, halusit tai et.Siis on otettu sitä yhteistä aikaa. Siellä etelässä ja tansseissa jne. Eipä auttanut. Sitä ne meille terapiassa suositteli. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Ilman lapsia.
Käsiteltiin sitä 3-4 kuukautta sitten päätettiin katsoa vaan eteenpäin. Yhdessä.
Minä katsoin, mies näköjään katseli ihan muualle. - pökköpää
MaAnIE kirjoitti:
Siis on otettu sitä yhteistä aikaa. Siellä etelässä ja tansseissa jne. Eipä auttanut. Sitä ne meille terapiassa suositteli. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Ilman lapsia.
Käsiteltiin sitä 3-4 kuukautta sitten päätettiin katsoa vaan eteenpäin. Yhdessä.
Minä katsoin, mies näköjään katseli ihan muualle.tuo 3-4 kuukautta on vähän liian vähän aikaa asian käsittelemiseen. Minä olin ensimmäsiet puoli vuotta shokissa, hyvä kun sain normi työt tehtyä. En siis pystynyt käsittelemäänkään asiaa millään muotoa, yritin vain pysyä hengissä... kun maailma oli romahtanut.
Saikohan miehesi sen kuvan, että ei se pettäminen nyt ollutkaan niin iso juttu juttu sinulle? Pystyitkö todella päättämään itse tuossa ajassa, että nyt mennään eteenpäin vai päättikö miehesi sen puolestasi? Hyvin usein menee niin, että pettäjä ei todellakaan halua puhua asiasta, ja asiat kuitataan vaan sillä, että minä rakastan sinua. Tietysti ihmiset pääse erilailla asioista yli, minulla/meillä edelleen rämmitään asian yli. Helppoa ei ole vieläkään ja todella kärystä aikaa jo puolitoista vuotta. Ja todella mieheni kertoo joka päivä rakastavansa, anteeksi on pyytänyt monta kertaa.... Mutta silti on vaikeaa antaa anteeksi, vaikka kuinka mies sanoo rakastavansa.... Niinkuin sanoin, teoilla on merkitys tässä vaiheessa, eihän sitä pysty heti pettäjään edes uskomaan, saatika luottamaan...
Saitko raivottua tunteesi miehellesi? Vapaasti? Näytitkö sen, että sinuun sattui, todella? Jos pettämsiestä aiotaan yli, niin on sanottava sellaisiakin asioita, mitä ei koskaan haluaisi toiselle sanoa. Vaikka kuinka koskisi... Kyllä siinä on molemmilla todella piukkaa, kun väännetään.... Katumus pitää olla aitoa, oliko se?
Muistan kun mieheni tuli kerran töistä ja näki minut eteisessä, purskahti epätoivoiseen itkuun, niin loppu hän oli. Tuli halaamaan ja pyysi anteeksi. Joku varmaan nyt sanoo, että mieheni näytteli... Ei näytellyt, tiedän kuinka vaikeaa miehelleni on itkeä, sitä hän ei juurikaan tee. Ja hän ei halua sääliä osakseen, se oli vain liian kovaa aikaa ja mieheni musertui silloin täysin.
Katuiko hän, todella? Ei, koska jatkoi suhdettaan. - Marcus123
hölöhölö1 kirjoitti:
ei meillä ainakaan kanna ukko kukkia, ei ole etelänmatkoja, ei. En vain ymmärräkään, että niilläkö sitten korjataan avioliitto vai? Ihan väärä tapa korjata avioliittoa, en ymmärrä, kuinka joku petetty vaimo edes vaatisi tuollaista, en minä ainakaan.
Ollaan kyllä otettu yhteistä aikaa, mutta se on ihan tavallista köyhän oleilua, ehkä käyty syömässä, keilaamssa, kylpylässä....
Kotona ollaan sylikkäin kynttilän valossa, tehdään hyvää ruokaa yhdessä,lasi viiniä...
Jutellaan paljon..
En kyttää miestäni, en tutki puhelinta, posteja tai muuta vastaavaa.
Käytiin kyllä terapiassa, yhdessä päätimme, että käydään keskustelemassa. Ja oli siitä apua.
Jos mieheni jatkaa suhdettaa ja jää kiinni, niin silloin se on ohi. En jää enää kuuntelemaan anteeksipyyntöjä. Kyllä se on sen merrkki, että olen miehelleni todella merkityksetön. Silloin on kaikki voitava tehty suhteen eteen ja silloin voin itse lähteä suhteesta, tietäen, että yritin.
Mitä siinä sitten enää poraamaan? Katse tulevaisuuteen vain. Eihän avioliittoa yksin pysty korjaamaan, jos mies edelleen pettää, niin eiköhn se ole selvä. Ei kukaan väkisin pysty meistä itsellään pitämään.
Se mies, ketä pystyy edelleen pettämään käryn käytyä, täytyy olla päästään vialla hänkin. Minä olin aika pohjalla, kun sain tietää, siinä oli tosi kyseessä jo henkisellä, sekä fyysisellä puolella.
Kuinka pian teillä unohdettiin asia? Keskustelitteko asiasta perin pohjin?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kärystä on puolitoista vuotta aikaa ja edelleen käydään terapiassa.... Että töitä tehdään edelleen, anteeksi en ole pystynyt kokonaan antamaan. Ei ole meillä ainakaan asiaa haudattu kukkapuskissa, ulkomaanmatkoilla, tansseissa käymisellä....
Meillä on itketty, raivottu, helvetinmoista ollut. Ei tässä kukkapuskat auta. Kyllä teot enemmänkin kertovat. Ei auta vaikka kuinka hokisi, että rakastaa. Teoilla on merkitys, kuinka se pettäjä arkipäivässä käyttäytyy, tekee, on...
Ja pettämistä ei voi koskaan unohtaa, sen kanssa on elettävä. Että väärä periaate on se, nyt asia on käsitelty ja siitä en enää puhuta, anteeksi on annettu. Kyllä se tulee olemaan aina muistoissa mukana, halusit tai et.Vaimoni petti,minun kaverini kanssa ja tästä on aikaa 2 vuotta.
En ole vieläkään ylitse päässyt tempauksesta,vituttaa välillä tosi paljon.
No kävimme perheterapiassa ja vaimoni oli kyllästynyt normaaliin pariseksiin (kuulemma).
Niin nyt tuli 21 vuotta täyteen tätä parisuhdetta.
Ihmettelen kyllä tätä,koska harrastimme seksiä n.2-3 kertaa viikossa ja luulin vaimoni olevan tyytyväinen
tähän.Mutta totuus olikin toisenlainen......?Nyt hain Cialis Viakra reseptit ja naimme n.2-5kertaa per/pvä.
Mutta se ei poista surua ja tuskaa jonka olen käynyt.Kai vaimollani on seksi addiktio? En tiedä mutta siltä
tuntuu........ - pässitäällä
Marcus123 kirjoitti:
Vaimoni petti,minun kaverini kanssa ja tästä on aikaa 2 vuotta.
En ole vieläkään ylitse päässyt tempauksesta,vituttaa välillä tosi paljon.
No kävimme perheterapiassa ja vaimoni oli kyllästynyt normaaliin pariseksiin (kuulemma).
Niin nyt tuli 21 vuotta täyteen tätä parisuhdetta.
Ihmettelen kyllä tätä,koska harrastimme seksiä n.2-3 kertaa viikossa ja luulin vaimoni olevan tyytyväinen
tähän.Mutta totuus olikin toisenlainen......?Nyt hain Cialis Viakra reseptit ja naimme n.2-5kertaa per/pvä.
Mutta se ei poista surua ja tuskaa jonka olen käynyt.Kai vaimollani on seksi addiktio? En tiedä mutta siltä
tuntuu........kyllä nyt olet täysin väärillä teillä avioliitosi korjaamisen suhteen. Onko tämä joku provo viesti? Ei kukaan voi jatkuvalla syötöllä haluta seksiä noin paljoa!!!
Hei haloo, sun avioliittosi kaatuu ihan varmasti, jos jatkat tuota, tuo on jo pakkomielteistä puuhaa. Mitä helkuttia yrität vaimollesi todistaa?
Vaikka seksielämää olisi kuinka, ei se yksinään paranna. Sanoisin, että ennenpitkää kaikki kaatuu niskaanne.
Oletteko jutelleet ollenkaan???!
Mitäs jos sanoisit vaimollesi, että seksiä ei nyt tipu kuukauteen, kun olet saanut tarpeeksesi. Menisikö vaimosi vieraisiin, mitä luulet?
- zennies
Uskokaa vain itseenne!! TOTTA!
- huppaa
Ei anteeksianto ole virhe, se on taito, johon jotkut ihmiset oikeasti pystyvät, toiset eivät. Eri asia on se onko anteeksi annettu syvältä sisimmästä ja oikeasti, katuuko toinen oikeasti. Luottaminen ei ole virhe, kumppaniin kuuluu luottaa jos yhdessä ollaan, se kuka luottamuksen rikkoo, tekee väärin. Nyt olet nähnyt ehkä tämän polun loppuun. Katua ei kannata. Jäliviisas on helppo olla.Katsoit rohkeasti tien loppuun tehden oman osuutesi ja korjaamiset suhteen eteen?? On ikävää ja surullista että jotkut ihmiset eivät pysty kasvamaan. Et ole säälittävä, vaikka ehkä välillä silti tuntuu. Teit juuri niinkuin oikeaksi näit ja se on tärkeää.
- ....
huppaa kirjoitti:
Ei anteeksianto ole virhe, se on taito, johon jotkut ihmiset oikeasti pystyvät, toiset eivät. Eri asia on se onko anteeksi annettu syvältä sisimmästä ja oikeasti, katuuko toinen oikeasti. Luottaminen ei ole virhe, kumppaniin kuuluu luottaa jos yhdessä ollaan, se kuka luottamuksen rikkoo, tekee väärin. Nyt olet nähnyt ehkä tämän polun loppuun. Katua ei kannata. Jäliviisas on helppo olla.Katsoit rohkeasti tien loppuun tehden oman osuutesi ja korjaamiset suhteen eteen?? On ikävää ja surullista että jotkut ihmiset eivät pysty kasvamaan. Et ole säälittävä, vaikka ehkä välillä silti tuntuu. Teit juuri niinkuin oikeaksi näit ja se on tärkeää.
...erilaisesta näkökulmasta tähän asiaan - yleensä "sinisilmäiset" luottajat / anteeksiantajat ovat niitä luusereita, säälittäviä "kaikkien" muiden mielestä, mikä omalta osaltaan tekee näistä tilanteista vielä vaikeampia -- sitä kuitenkin miettii, että ne "muut" pääsevät sanomaan "mitäs minä sanoin", jos itse haluaa uskoa ja pystyy uutta alkaa rakentamaan kerran pahasti poltettujen raunioiden päälle...
Itse siis tässä tilanteessa, oma on toki päätökseni, omasta mielestä oikea, aika näyttää, voi kun voisi vielä olla ajattelematta muiden mielipiteitä... - voimia11
.... kirjoitti:
...erilaisesta näkökulmasta tähän asiaan - yleensä "sinisilmäiset" luottajat / anteeksiantajat ovat niitä luusereita, säälittäviä "kaikkien" muiden mielestä, mikä omalta osaltaan tekee näistä tilanteista vielä vaikeampia -- sitä kuitenkin miettii, että ne "muut" pääsevät sanomaan "mitäs minä sanoin", jos itse haluaa uskoa ja pystyy uutta alkaa rakentamaan kerran pahasti poltettujen raunioiden päälle...
Itse siis tässä tilanteessa, oma on toki päätökseni, omasta mielestä oikea, aika näyttää, voi kun voisi vielä olla ajattelematta muiden mielipiteitä...mieti muita! Päätös on vain sinun, sinun elämäsi!! Anteeksi olen minäkin antanut, siis siinä merkityksessä, että asiaa ei heitetä puolison silmille(enää). En koe olevani luuseri enkä häviäjä, miksi olisin.. rakastan miestäni ja tiedän kyllä rajani. Monet katuvat liian nopeaa jättämispäätöstä. Ehtiihän tuon, jos ei mitään tule, mutta ei muiden mielipiteiden tähden!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
SDP palauttaa Suomen kansalle kulta-ajat
Hyvinvointivalto on pääosin SDP:n ja osin myös Maalaisliiton rakentama. Hyvinvointivaltion ylläpito edellyttää oikeude27415289Persut JYTKYTTÄÄ ylös, ohi kepun! +2,1 %
Persut palasi kolmen suurimman joukkoon ja on matkalla kohti kevään 2027 eduskuntavaalivoittoa. Sosialistit ovat syöksy13110281Älkää vassarit kuvitelko, että Marinin kulta-ajat palaavat
Vaikka demarit voittaisivat seuraavat vaalit, se ei palauta Marinin taskut-täyteen-kelasta-aikaa takaisin, ei voi eikä h1089410Sanna Marin saa ylistystä Hillary Clintonilta
Jos joku ei tiedä kuka tämä rouva Hillary Clinton on, niin kerrottakoon "fun fact", eli hän on se keneltä Donald Trump237206Johtuuko vasemmistolaisten inho kristinuskoa kohtaan heidän islamin uskostaan?
Tätä jäin pohdiskelemaan.1826577Gallup, PS:lle JÄRISYTTÄVÄ nousu, SDP suurin laskija
https://yle.fi/a/74-20186114 PS kovaa vauhtia nousemassa ennen 2027 vaaleja suurimmaksi puolueeksi. Nyt mennään jo etua1776271Ohhoh. Kokoomusvirkamiehen mukaan Suomessa ei ole työttömyyskriisiä
Kun kokoomuksen johtama hallitus epäonnistuu täydellisesti talouspolitiikassaan, niin aikaisemmin erittäin pahaksi määri335695Polttomoottoriauto tulessa parkkihallissa Tampereella
Pystyy näkemättä jo sanomaan, koska sähköautoissa ei ole palavia nesteitä lainkaan. Ihme ettei polttomoottoriautoja ole525461Jos mä joisin
Itteni känniin nyt, voi olla että mä tunnustaisin sulle kuinka ihastunut oon ollu suhun viimeiset 2 vuotta. Eikä mua pys282042IL - Patteriauto syttyi parkkihallissa Tampereella - 50 autoa LUNASTUKSEEN!
"Palon aikaan parkkihallissa oli 90 autoa, joista noin 50 tuhoutui palossa korjauskelvottomiksi. Lisäksi palo vaurioitti1531730