kertokaapa mielipiteitä mun tilanteesta.. olen seurustellut poikakaverini kanssa kohta vuoden verran.. meillä on omat asunnot mutta poikakaverini on lähes aina mun luona. kaikki ois noin päällisin puolin hyvin mut sit tulee se ongelma.. kun mä en tiedä rakastanko mä tätä miestä vai en.. musta on ihan kivaa olla hänen kanssaan mutta mitään suurta rakkautta en tunne. olen odottanut suurta rakastumisen tunnetta mut sitä vaan ei tunnu tulevan. hän auttaa mua kotitöissä, seksi luistaa ihan hyvin, enkä löydä mitään syytä siihen miksen pysty rakastamaan! kun järki sanoo et elä päästä tätä miestä käsistä kun ei noin hyviä miehiä jokapäivä tapaa mut silti en vaan osaa rakastaa.. hän kuitenkin sanoo rakastavansa mua mut en oikeen osaa uskoa sitä koska omat tunteeni on mitä on. onko muita samassa tilanteessa tai kokemuksia..?
miksi en pysty rakastamaan
missä vika..
63419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi voi, jonkin verran eläneenä voin sanoa että kyllä sen tietää kun on rakastunut toiseen ihmiseen, sitä ei tarvitse erikseen miettiä. Ilmeisesti teillä (sinulla) on jonkinsortin läheisyydenkaipuu ja/tai yksijäämisen pelko? Joskus nuorempana minäkin roikuin miehessä kiinni, vaikka tiesin että ero on edessä jossain vaiheessa. Pelkäsin yksinjäämistä ja sitä turvallisuuden tunnetta mitä suhteessani koin. Silloinen poikaystäväni (valitettavasti) välitti vain minusta enemmän kuin minä hänestä, enkä ehkä halunnut loukata häntä, vaan tyydyin osaani.. surullista mutta totta. Joskus -ja siihen voi mennä kauankin - joku ihminen saa ne tunteet pintaan, joita ei luullut olevankaan. Koska olette olleet yhdessä vasta vuoden, ja jo nyt tuolta tuntuu, voin valitettavasti todeta että joku päivä huomaat mitä suhteestanne puuttuu - tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni asiaan, ja perustuu omiin kokemuksiini. Voimia ja jaksamista sinulle!
Erosin juuri muutaman vuoden seurustelusuhteesta.
Mies oli alusta asti rakastunut minuun, minä sen sijaan vain odottelin rakastuvani häneen.
Ajattelin että "pakko" minun on joskus häneen rakastua, olihan hän hyvä ja yritteliäs mies!
Nyt tiedän, ettei se odottamalla parane.
Se tulee joko heti alussa tai ei ollenkaan..
Tuntuu tosi pahalta, että vain pitkitin asiaa, olisi pitänyt heti alussa hälyytyskellot soida.
Valitettavasti siis voin luvata, ettet tule milloinkaan rakastumaan häneen, sen sijaan masennut sitä odotellessasi ja kohta olet vain varjo entisestäsi kuten itselleni kävi.
kiitos mielipiteistä teille kummallekkin.:) lohduttavaa huomata et en oo ainut ihminen jolla on vastaavia kokemuksia, tuntuu vaan niin toivottomalta välillä kun ei haluais erota eikä loukata eikä jaksais mitään ylimääräisiä murheita enään elämään niitä kun riittää ihan muutenkin.. mä ajattelen ihan samallalailla kun sä ,eroon syyllisyydestä, et "pakko" han mun on alkaa rakastamaan kun tää mies on juuri sellainen mistä olen aina haaveillut.. edellinen suhteeni ei ollut kovinkaan ruusuinen ja sitä kesti kuitenkin monta vuotta niin nyt kun hyvän miehen on löytänyt niin sitä ei tahtos päästää käsistä, mut rakkaus vaan puuttuu..:( jokatapauksessa kiitos teille ja onnea parempiin suhteisiin!
Sama juttu täällä.. Seurustelen ihanan miehen kanssa, ja aika ajoin tunnen suurta onnea ja rakkauden tunnetta, mutta aika ajoin myös tunnen, etten rakasta häntä sittenkään.. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, viikosta viikkoon.. Enkä tosiaan tiedä mistään mitään.. Jättää en voi.. Yhteinen asunto vuokrattuna, johon muutamme piakkoin.. *Huah*... Koita jaksella!
PS. Tunnen siis oikeasti välillä rakkautta ja hellyyttä häntä kohtaan.. Tuo asuntokin hankittiin sellaisella jaksolla, jolloin omat tunteeni olivat taas selkeät ja tunsin olevani rakastunut.. Mutta nyt on taas pari viikkoa ollut fiilis, että tämä juttu kuitenkin loppuu vielä jonain päivänä.. :( Enkä tiedä mistä tämä olo tulee.. Kunpa se vain menisi pois... Jos joku osaa auttaa, niin kiitosta vaan :)
Varo,ettet odota rakastumista niin paljon,että OPIT rakastamaan,vaikka et tunnekkaan oikeaa rakkautta. ikävä sanoa,mutta oletko sitten miettinyt,että hän ei välttämättä ole SE oikea sinua varten?Tuntuuko,että suhteenne on vain tapa? joka päivä rituaalimaisesti tiedätte,että tapaatte,mutta sinä et tunne oikeaa rakkautta. Kun ajattelee järkevästi..olisiko fiksuinta pistää poikki tarpeeksi aikasin? ettei vain käy niin,että olette yhdessä 2 vuotta ilman oikeaa rakkautta ja huomaat että suhde olisi voitu lopettaa jo kauan sitten. Mielestäni teidän pitää puhua,mutta jos aloitat aiheen sanomalla,että et näytä rakastavan häntä,teidän välinne katkeavat. Käytä sanojasi harkiten.
Mulla on täysin samanlainen tilanne kuin ap:lla. Olen jopa ostanut opaskirjoja, joiden avulla toivon kehittäväni rakkauden tunteita häntä kohtaan. Voi kun voisi oppia rakastamaan tahtomalla!