haluaisin purkaa pahaa oloani johonkin. sain juuri tietää että mieheni on ainakin joulukuusta asti eräällä lailla pettänyt mua. hän on laitellut ainakin kahden naisen kanssa seksi tekstiviestejä. viimeisin mieheni laittama vieti jonka löysin niin oli laitettu jollekkin jossa luki että hakuatko naida. miehni väittää ettähän halusi vain kiusata ja kokeilla tuommoista ja että mitään fyysistä ei ole tapahtunut ja että tämä loppu heti siihen ku sain selville. mua ahdistaa kamalasti taa asia. ollaan oltu nyt 7v naimisissa. ollaan molemmat kolmekymppisiä ja mieheni perhe kuuluu rauhan sanan lestadiolaisiin. minä en haluaisi erota koska meillä on lapsia. osaisiko joku kertoa jotain lohdutuksen sanoja tai jotain millä saisin ahdistuksen pois.
kuuntelu apua, mieheni on pettänyt
onneton 30v
7276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja unhoita!
vai pihtari, onko miehesi puutteessa kotona? kysy.. puratte asiaa,, ole hänelle pahoillasi, että et riitä hänelle. Älä natkuta, kyllä elämässä tulee kaikkea eteen, nekin täytyy käsitellä.
... että nainen on horo levällään kotona odottamassa?
Miehenä sanon sinulle, että haist paska sovinistisika.
Ensimmäinen tehtävä on mahdollisimman pian ottaa yhteyttä johonkin fyysiseen henkilöön jonka tunnet kysäksi aikuiseksi, jonka kanssa voisit yhdessä jakaa ahdistustasi. Internetissä tämä homma ei valitettavasti onnistu.
Merkittävästi jatkotoimenpiteisiin vaikuttava seikka on se, kuinka miehesi tähän suhteutuu, onko hän valmis vastuuseen, rientämään sinun rinnallasi avun lähteille. Ilman ulkopuolista apua et selviä tästä. Luottamuksen palauttamien takaisin ei tule olemaan helppoa tämän tapahtuman jälkeen.
Itse olen saanut apua vastaavassa tilanteessa Kirkon ylläpitämästä perheasiain neuvottelukeskuksesta - tai millä nimellä se nykyään kulkeekin.
Siellä on asianmukaisesti koulutetut työntekijät ja ehdoton salassapitovelvoite (kuten papeilla sielunhoitoasioissa).
Meillä on kyllä omat saarnaajamme, mutta luottamukseni heihin ihmisinä alkoi horjua, kun eräälle heistä pahan elämänkriisin keskellä kertomiani asioita tuli kylillä vastaan. Se loukkasi minua, vaikka olinkin jo selvinnyt kriisistäni ja ymmärsin, että juoruilu oli ilmeisesti tapahtunut mutkien kautta, ehkä sananpalvelijoiden kesken. Kaikki heistä eivät ilmeisestikään olleet ymmärtäneet asioideni luottamuksellisuutta, vaan tietoa niistä valui mm. sukulaisilleni. Silti olen sitä mieltä, että kaikkia yksittäistapauksia ei pidä yleistää, vaikka sellainen taipumus meillä ihmisillä usein valitettavasti onkin.
Minä löysin aikoinani mieheni matkalaukusta huulipunan, hajuvesipullon ja vieraita hiuksia, jotka häneen rakastunut toinen nainen oli sinne mieheni tietämättä piilottanut, kuin viestinä minulle. Muistan sen pahan olon, jonka mieheni pyykin seasta tekemäni löytö minussa aiheuttivat. Myöhemmin paljastui, että miehelläni oli ollut suhde tähän naiseen jo pidemmän aikaa, vaikka hän koetti sitä kieltää ja peitellä, ja se oli jatkunut koko avioliittomme ajan. Se, että mieheni meni kanssani naimisiin, oli vasta varsinaisesti herättänyt toisen naisen kiinnostuksen häneen.
Vanha sanonta kuuluu, että "kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa". Kyllä sinäkin kriisistäsi selviät, kävi siinä miten hyvänsä. Kriisitilanne pakottaa sinut muutokseen ja löytämään itsestäsi uusia puolia ja vahvuuksia, joita et aiemmin luullut olevankaan. Hyvää jatkoa ja jaksamista sinulle.
Kiitos tästä viestistäsi. Kuvaa hyvin petetyksi tulleen selviytymistä. Tosin jäi epäselväksi päättyikö silloinen avioliittonne tähän uskottomuuteen? Puhuttelevaa oli sekin että luottamuksellinen asia ei pysynyt luotetun henkilön takana. Se oli vakava rikkomus Jumalan sanaa vastaan. Raamattu sanoo, että sellainen ihminen on kirottu joka paljastaa hänelle uskotun salaisuuden. Kamala juttu!
Olen ollut parisuhderyhmässä, jossa oli mukana myös pettäjä ja hänen vaimonsa. Kyllä siinä paljon oppi uskottomuus problematiikasta.
Yksi tärkeä seikka on ymmärtää, että kuka hyvänsä voi joutua tällaiselle paikalle, ellei valvo. Valvominen lähtee avoimuudesta ja omien tarpeiden kertomisesta toiselle, sekä toisen tarpeiden täyttämisestä. Puolisoilla ei saa olla välillään sellaisia asioita, joita kumpikin ei tiedä.
Uskottomuus tapahtuu ikään kuin huomaamatta, ei ollut sellainen tarkoitus. Uskottomuus alkaa aina mielen (henkisesti) alueelta. Oma puoliso ei olekaan se henkilö, joka ymmärtää ja jonka kanssa voi jakaa vaikeimmatkin asiat. Jos ja kun kuvioihin tulee joku toinen henkilö joka ymmärtää paremmin ja on empaattinen kuuntelija toiselle. Työtoveri voi olla sellainen, tai joku muu jonka kanssa on enemmän tekemisissä päivittän.
Ensimmäinen ja tärkein on avoimuus ja rehellisyys. Yhtä tärkeätä on oppia yhteinen kieli jota kumpikin ymmärtää, silloin keskinäinen kommunikaatio toimii. Kommunikointi ei perustu silloin luuloihin, tulkintoihin ja olettamuksiin. "Minä luulen, että hän luulee että muut luulevat."
Kokemuksesta tiedän, että ns. sanapalvelijalle uskottu asia tulee esille juoruna seurakunnassa. Rippisalaisuutta ei ole, ei ainakaan silloin kun sananpalvelija kertoo asian luottamuksella eukolleen. Ja eukkohan kertoo sen suurena salaisuutena ystävälleen! Näin se etenee, luottakaa sananpalvelijoihin ja kertokaa ongelmanne heille. He synnistä päästävät, mutta puhuvat sillointällöin, tietysti pahaa tarkoittamatta ohi suunsa.