Olen noin 2-kymppinen ja tuntenut kauan itseni kausittain masentuneeksi, olen ajatellut sen olevan ohimenevää, kuviteltua tai itsesääliä..
Viimeisen puolen vuoden aikana asiat ovat menneet huimasti huonommaksi, mukaan mahtuu parempia päiviä, mutta nyt lähiaikoina olen vain itkenyt ja kokenut ahdistuneisuutta, rintaa puristaa.
Minua ei enää kiinnosta mikään. Ihmisten seura tuntuu ahdistavalta, ei kiinnosta nähdä ketään ja jos näänkin haluan vain pois. Öisin heräilen koko ajan ja unen saanti on vaikeaa. Asiat pyörii mielessä ja joitakin asioita en halua ajatella ollenkaan kun se ahdistus palaa ja tekee fyysisestikin kauhean olon. Jos asioista avaa suunsa, tulee vain itku.
nykyään minulla on useita iltoja viikossa kauhea kestämätön päänsärky, päänsärkylääkkeetkään eivät välttämättä auta.
Tulevaisuuskin vaikuttaa synkältä ja toivottomalta.. Olen ennen ollut niin positiivinen ja iloinen, toiveikas ihminen. Nyt kaikki on synkkää
Koko talvi on ollut yhtä stressiä ja huonoa olo, nyt olen tullut pisteeseen jossa olen sotkun keskellä ja en jaksa enää, itken vain. Töissä asiakaspalveluammatissa nielen kyyneleitäni ja ajatukseni ovat muualla, tuijotan eteeni ja työpäivä menee sumussa. Jopa tuntemattomilta työkavereilta on tullut kommenttia miten kalpean ja väsyneen näkönen olen.
Mutta en tiedä mitä tehdä? Miten hakea apua ja mitä se sitten auttaa, mitä siellä sanoo. Ottaakohan kukaan tosissaan, vai pitäisikö selvitä vain itse... On vain niin väsynyt olo tähän kaikkeen, enkä saa mitään aikaiseksi, istun ja itken vain ja taakka selässä kasvaa.
Onko kenelläkään neuvoja? en tiedä keneltä saisin apua
Viimeisen puolen vuoden aikana asiat ovat menneet huimasti huonommaksi, mukaan mahtuu parempia päiviä, mutta nyt lähiaikoina olen vain itkenyt ja kokenut ahdistuneisuutta, rintaa puristaa.
Minua ei enää kiinnosta mikään. Ihmisten seura tuntuu ahdistavalta, ei kiinnosta nähdä ketään ja jos näänkin haluan vain pois. Öisin heräilen koko ajan ja unen saanti on vaikeaa. Asiat pyörii mielessä ja joitakin asioita en halua ajatella ollenkaan kun se ahdistus palaa ja tekee fyysisestikin kauhean olon. Jos asioista avaa suunsa, tulee vain itku.
nykyään minulla on useita iltoja viikossa kauhea kestämätön päänsärky, päänsärkylääkkeetkään eivät välttämättä auta.
Tulevaisuuskin vaikuttaa synkältä ja toivottomalta.. Olen ennen ollut niin positiivinen ja iloinen, toiveikas ihminen. Nyt kaikki on synkkää
Koko talvi on ollut yhtä stressiä ja huonoa olo, nyt olen tullut pisteeseen jossa olen sotkun keskellä ja en jaksa enää, itken vain. Töissä asiakaspalveluammatissa nielen kyyneleitäni ja ajatukseni ovat muualla, tuijotan eteeni ja työpäivä menee sumussa. Jopa tuntemattomilta työkavereilta on tullut kommenttia miten kalpean ja väsyneen näkönen olen.
Mutta en tiedä mitä tehdä? Miten hakea apua ja mitä se sitten auttaa, mitä siellä sanoo. Ottaakohan kukaan tosissaan, vai pitäisikö selvitä vain itse... On vain niin väsynyt olo tähän kaikkeen, enkä saa mitään aikaiseksi, istun ja itken vain ja taakka selässä kasvaa.
Onko kenelläkään neuvoja? en tiedä keneltä saisin apua
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä todella tarvitset apua! Voin vain kuvitella, miten pahalta susta tuntuu. Mene työterveyshuoltoon ja kerro kaikki, mitä kerroit tekstissäsi. Voit myös varata terveyskeskuksesta lääkäriajan. Pääasia on, että saat mentyä jonnekin! Luultavasti sinut ohjataan sieltä jatkohoitoon, ainakin se kuulostaa todella tärkeältä. Voit päästä esim. lähetteellä psykiatrian poliklinikalle, jossa oireitasi aletaan hoitaa ja saat keskusteluapua. Tarpeen tulleen voisit päästä jopa osastolle. Kannattaa myös kokeilla lääkehoitoa, se ei yksistään ole paras mahdollinen apu, mutta voi toimia muun hoidon tukena.
Apua on saatavissa! Ja masennuksesta voi päästä yli, muista se! Alakulon keskellä on vain niin vaikeaa katsoa tulevaisuuteen tai pitää yllä toivoa, mutta sitä on. Nyt ensin haet itsellesi apua, jotta toipuminen voi alkaa. Sairasloma voisi olla tilanteessasi ihan suositeltava juttu.
Paljon voimia sinulle!
Kiitos paljon sinulle vastauksestasi tatte!
Mulla on huonoja kokemuksia tuolta terkkarista, siellä ovat niin kiireisiä ja välinpitämättömiä... Voisikohan joku yksityinen lääkäri olla avuksi..?
Pelkään että kaikki työpaikallani saavat tietää jos saan sairaslomaa ja vien pomolleni todistuksen, onkohan siitä harmia jatkossa.. Pomoni ei ole mukavimmasta päästä
Sairauslomatodistus on todistus työkyvyttömyydestäsi. Yleensähän nämä sairaudet tms. kirjoitetaan latinaksi? Se ei kuulu kenellekkään, minkä vuoksi olet poissa, mikä sairaus sinua vaivaa?
Älä suotta murehdi tuollaisia. Hoida itsesi parempaan kuntoon, tilaat ajan lääkärille mahdollisimman pian.
Yksityislääkärille on siitä mukava mennä, että sinne saa ajan nopeasti (maksaa toki paljon enemmän)
Ensi alkuun voisit tietysti kysellä vaikka mielenterveystoimistosta ohjeita-lääkäriajan ja muunkin suhteen. Sieltä kyllä antavat neuvoja.
Tsemppiä ja parempia päiviä sinulle.
Tosiaan, sinun hyvinvointisi on nyt etusijalla, työ tulee vasta sitten. Sitä paitsi uupumushan on yksi yleisimmistä sairausloman syistä nykypäivänä. Mitä nopeammin haet apua, myös toipuminen on sitä helpompaa. Yksityislääkäri on toki myös ihan hyvä väylä, kuten Qecki mainitsi. Mielestäni kuitenkin terveyskeskuksestakin pitää saada lähete eteenpäin, jos tilanne sitä vaatii (sinun tilanteessasi todellakin). Tärkein asia onkin, että kerrot asiat juuri niin kuin ne on, aivan kaunistelematta. Jos eivät itse hoksaa ehdottaa, pyydä lähete eteenpäin!
Sinun ei todellakaan tule selvitä itse. Varaa aika lääkärille niin pian kuin mahdollista. Selviät tästä kyllä! Tärkeintä on nyt, että saat tukea tilanteeseesi. Paljon voimia!
Ei kannata kysellä aikoja mielenterveystoimistosta suoraan, koska se on erikoissairaanhoidon yksikkö, jonne tullaan hoitoon lääkärin lähetteellä. Eli kyllä mielenterveysasioissakin ensimmäinen paikka, jonka puoleen kääntyä, on yleislääkäri.
Tokihan mielenterveystoimistoon voi soittaa ja kysellä näistä asioista.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida oireet pois alle viikossa, poistamalla masennusta aiheuttavat virtsahapot verestä.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
Hakeudu sinne, minkä koet hyväksi. Itselläni toimi ja toimii edelleen työterveyshuolto upeasti ja sitä kautta sain apua viime syksynä. Kerro kaikki ja oo ite avoimella mielellä. Näin tein ite, kun työkaverini huomautti työnohjauksessa minulle olevansa huolissaan minusta kun puhuimme jaksamisesta. Onneksi hän uskalsi avata suunsa ja minä uskalsin tarttua siihen. Itse en kuvitellut mitään enkä laittanut ennakko odotuksia tai mitään...paljon helpompi oli ottaa vastaan ja huomata että olin oikeasti sairas. Ja kun uskalsin puhua asiasta, löytyi ystäväpiiristä monta rinnalla kulkijaa, jotka ymmärsi miltä tuntuu. Nyt kuljettu 5,5kk matkaa ja valoa näkyy! Nyt ollaan saatu lääkityskohdilleen, mikä ei aina välttämättä heti kerralla onnistu/löydy. Mutta kärsivällisyyttä vaan ja sanot heti lääkärille jos joku haittavaikutus lääkkeestä on liikaa. Näin mulle löydettiin sopivat.
Koita jaksella!!!!
Sinun pitää hakea apua, kyllä ne ottavat tosissaan.
Hyvä tosiaan tuo ensimmäinen kommentti että menisit työterveyshuoltoon. Kantsii ekana selvittää fyysinen puoli, onko jokin puute tai jotain liikaa? Itsellänikin on toisinaan kalpeutta mutta se menee ohi. Suosittelen sulle erästä kirjaa:
"Joan Mathews - Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin." Suosittelisin myös käyntiä biolääketieteen tohtorilla eli lääkärillä jolla on praktiikka ortomolekyläärisen lääketieteen alalla. On saatu hyviä tuloksia masennuksen hoidossa ihan luontaisia kehon kemikaaleja käyttämällä. Masennuslääke esimerkiksi toimii aluksi mutta usein käy niin että kun lääke verottaa elimistöä niin vitamiinien hivenaineden ynnä muiden tärkeiden rakennusaineiden ja katalyyttien määrä hiipuu ja masentuneella (sairastuneella) on epäbalanssi kehossaan ja aivoissaan niin on siis erityisen tärkeää huolehtia ravitsemuksesta. Suosittelen etupäässä luontaisia nutrientteja kuten tyrniöljy ja mäkikuisma sekä kalaöljy! Huomaa että mäkikuisma ei sovi joidenkin lääkkeiden kera yhteen. Tyrniöljy ja kalaöljy ovat useimpien kokemusten mukaan inerttejä käytölle yhdessä lääkkeiden (psyyke) kanssa.