Miksi tätä paskaa ja järjettömyyttä pitäisi pyrkiä katsomaan mahdollisimman kauan? Kertokaapa se.
Miksi itsemurhaa pidetään huonona ratkaisuna?
.
871200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
aiheutuu paljon vaivaa ja kuluja sukulaisille, jotka on ihan syyttömiä sun pahoinvointiin ja voi olla ihan tuntemattomiakin, niin et mieti nyt vähän!!!
sulla koko elämä aikaa elää hienoja hetkiä!! hae vain apua, ja hae ongelmiisi ratkaisu, niiin elämä alkaa toivottavasti masistua!
itsemurha ei ole mikään ratkaisu. Aina on syytä elää. Elämän, omaisten ja itsensä vuoksi. Usko pois, vaikket sitä nyt ehkä uskokaan, koeta ymmärtää...
niinku jo kaaauuan sitten Neil Young sanoi: There are many among us, who feel that life is nothing but a joke. Ja jos on vähänkään alykkyyttä ajatella eri tavalla ku sut tai kenet tahansa on opetettu, huomaat sen. Mut vaikka keksisitkin sen tavan ajatella kuten nerokkaimmat ihmiset kautta historian ja monet muut, sun sukulaiset ja läheiset ei sitä keksi, tai ainakaan omaksu näkökulmakseen, jolloin vahingoitat heitä pysyvästi ja rikot heidän maailmankuvansa ja tunne-elämänsä, joka johtaa kaikenlaisiin ongelmiin, oli rahaa tai ei. Joten mun syy pysyä täällä on rakkaus.
Arkuksi kelpaisi kyllä pahvilaatikkokin ja mitään loitsumenoja, kiviä, hautajaisia, kuolinilmoituksia tai muuta en halua. Kuopan pohjalle vain mätänemään.
et sit kuitenkaan enää pysty vaikuttamaan asiaan. Onko edes elintestametti tehtynä?
Missä sellaisen voi tehdä?
on hyvin aikaa vievä ja vaativa homma eikä ole suotavaa kuolla ilman sellaista!
mitä se sukulaisille kuuluu. ne yleensä on osasyyllisiä ja jos ei oliskaan tää on vapaa maa ja jokainen kantaa tekonsa seuraukset.yleinen itsemurhaajien mollaus jälkikäteen (haukutaan pelkureiksi yms) on aika paskamaista eikä kestä kriittistä tarkastelua. jos jou on siitä että tilassa että päätyy itsariin siihen n kenenkään turha tulla moralisoimaan.
yhtähyvin veronmaksajien keskusliitto voisi anataa julkilausuman että sekin pitää itsemurhia epämoraalisina koska sen takia muille jää enemmän veroja;)
BUAAA!!!
Minusta kosto esimerkiksi sukulaisille, exälle tai ystäville on huono syy tehdä itsari. Se on raukkamaista. Asiat pitää pystyä puhumaan tai käsittelemään.
Kyllä sen pitää lähteä siitä, että ei jaksa elää.
Minulla on kaksi itsarisuunnitelmaa A ja B, eikä ne ole vieläkään poissuljettuja, vaikka elämä hieman hymyilee. Minulla on aika selvä käsitys siitä missä tilanteessa tapan itseni. Sitä ei ole vielä tullut, enkä tiedä tuleeko.
Ja elämän tarkoitus on itse elämä. Ei elämällä ole sen kummempaa tarkoitusta.
eli muut pyrkivät sanelemaan mikä on henkoht oikein. eikä kukaan kirjoittanut mitään kostosta sukulaisille. ne vaan ovat monesti syynä.
Tuskinpahan elimet ovat enää luovutuskelpoisia monenkaan itsemurhan jälkeen!!!
Vai osasyyllisiä... No niin tai näin, mutta etkö ymmärrä, että se tila, jossa joku on itsemurhaan päätyessään, on SAIRAUS. Sairautta voi ja pitää hoitaa. Psyykkisesti terve ihminen ei haudo itsemurhaa. Joissakin tapauksissa, joissa vakava kuolemaan johtava sairaus on todettu, ihminen voi tehdä rationaalisen itsemurhan. Onhan yleisesti tiedossa, että muiden elämän edistäjät, lääkärit, ovat erityisen itsemurha-altis ammattiryhmä. He tietävät, mitä tuleman pitää, ja tietävät myös muita paremmin, miten se nirri itseltä riistetään. Kuitenkaan suurin osa lääkärikunnasta ei tee itsemurhaa, vaikka syöpä tai muu olisi tiedossa. Eli miksi ne jotkut sitten tekevät - ovatko kenties pelkureita ja itsekeskeisiä laskelmoijia, joiden "arvolle" ei kärsimys sovi.
.. siksi ei itsari ole kovin hyvä ratkaisu.
OT: "Neil Young sanoi: There are many among us, who feel that life is nothing but a joke. "
Se on muuten "All along the watch tower", joka on Bob Dylanin biisi, mutta kuuluisimman version on tehnyt Jimi Hendrix.
Vielä kun tietäisi, miten täällä sitten olisi tarkoitus elää.
Tee sellaisia asioita, joista nautit, mutta älä tee vahinkoa toisille. Ellet voi tehdä haluamiasi asioita suomalaisessa yhteiskunnassa, muuta ulkomaille, niin minäkin olen tekemässä.
pidäkään olla itsekäs sopivasti?!
valitssetteko koulutuksenne sen mukaan mikä vanhemmista tuntuisi kivalta, ei sen mukaan mitä itse haluatte tehdä. syötte mitä kaverinne syö, ette mistä itse pidätte jne.
tuo on niin naurettavaa.kyse on vaan mollaamisesta tyylii "mamikset ei tee itsareita".
Ei viittis yhtään lukee tollasen latvalahon filosofin mitätöntä märehdintää itsemurhan oikeutuksesta joten voisitko hypätä jo lopulta siihen hirtees ja päästää muut elämään elämäänsä ilman kaltaistasi riesaa.
Eiks vaan? Et kai kuvittele, että sinun elämä ja kuolema on jotenkin elämää suurempi, järisyttävä asia. Kenkään elämä ei paljon heilahtaisi kuolemastasi, eikä kukaan muu voi täyttää elämääsi mielekkyydellä, se on SINUN niin kuin kaikkien muidenkin itse tehtävä. Äläkä edes yritä väittää, että sinun elämässäsi ei ole hyviä hetkiä, olet elossa, joten niitä on. Tuhlaat aivotoimintaasi masentuneeseen jauhamiseen. Sille ei voi mitään, jos se masennuslukko on päällä. Mutta älykäs ihminen voi YMMÄRTÄÄ, ettei se lukko ole välttämätön tai ikuinen saati sitten toivottava ja pyrkiä pääsemään siitä pois.
Kaikki on suhteellista. Itsemurha saattaa olla poistuneelle helpotus, mutta jälkeenjääneille se on tragedia. Masennus paranee muutamassa päivässä, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja poistaa oireiden aiheuttajan.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
"kun ottaa itseään niskasta kiinni ja poistaa oireiden aiheuttajan."
Kehotat siis kaikesta huolimatta itsemurhaan?
Jos olet ollut selkeästi masentunut syntymästä saakka, on masennuksen aiheuttaja synnynnäinen tekijä aivoissa, ei itse olemassaolo. Jos masennus on ilmaantunut myöhemmin, sen aiheuttaja on poistettavissa elämästä, jolloin masennuskin poistuu. Helppoa ja nopeaa, parissa päivässä olo helpottuu jo huomattavasti, jos ottaa homman tosissaan.
"on masennuksen aiheuttaja synnynnäinen tekijä aivoissa, ei itse olemassaolo. "
Mistähän tämä"totuus" on peräisin?
Tuota Karin aivopesua ei voi ottaa vakavasti.
Tuo menee filosofian puolelle, älä vaivaa päätäsi turhaan, se on harvojen huvi.
Olen tehnyt vain huonosti palkattuja töitä metsissä, pelloilla, tehtaissa tai satamissa. Vapaa-aikoinani olen lukenut erinäisiä tietopuolisia kirjoja.
Masennus johtuu enimmäkseen aivojen välittäjäaineiden vajaatoiminnasta. Mm. lihaskuntoa vaativat fyysiset harjoitukset vaikuttavat välittömästi aivotoiminnan vilkastumiseen.
Hypnoositekniikoilla voidaan apaattisesti masentunut tilapäisesti ohjata vaikka kuinka aktiiviseen tilaan jo 10 minuutissa. Hypnoosiin ohjaaja vaikuttaa tässä aivojen aktivoiviin osiin.
Vaikka masentut 'lösähtää' entiseen apaattinen tilaansa, ei se estäisi häntä omaloitteisesti/toimisesti 'herättämään' omia geeniensä tuottamia aktiivisuustiloja.
Jos ihmisillä olisi tieto uinuvista aktiviteeteistaan, he eivät antaisi itsensä luisua masennuksen tuottamaan paikallaanoloon.
Kosminen eläjä ja eliöhän ihminen on. Sukulaisemme, eläimet, kävelevät, lentävät tai uivat harvemmin parhaassa eliniässään masentuvat. Näitäkin tapauksia tosin tunnetaan.
Moni ihminen on herännyt aktivoitumisellaan toteuttamaan geeniensä mukaisia mahdollisuuksiaan. Tietoahan on pilvinpimein, mutta eri menetelmät vaativat mieluummin
jokapäiväistä harjoitusta - siis kovaa työtä ja kanttia, että niistä saisi enemmän hyötyä. Olkoon se urheiluun, taiteissin, erilaisiin kulttuuriharrastuksiin liittyvää.
Kari tuossa juuri puhuu geneettisestä masennuksesta. Itselläni on sellainen. Sen kanssa voi elää, jos tekee paljon työtä sen suitsimiseen. Päihteet ovat tälläisen tyypin varmin 'harakiri'.
Piilotajunta pistää viikoittain vastaan aktiviteettien harrastamiseen, mutta se vaihe menee nopeasti ohi sitkeällä rutiinilla.
Yks henkisen ja fyysisen laman hämmästyttäviä suitsijoita on täsmäravinto hiven- ja vitamiinilisineen. On ilmeistä, ettei monet masentuneet ihmiset pysty syömään vahvaa aamiaista. Kuitenkin se on tuiki tärkeä, helposti opittava rutiini. Elimistön voi opettaa uuteen
ravinnonsaantirytmiin muutamassa päivässä.
Jos illalla syöt vahvasti, tuskinpa vahva aamiainen on mahdollista - onko edes hyvän ja virkistävän unen saantikaan. Ihan 'taulukkojuttuja'. Jos ruuansulatuselimistö joutuu työskentekelemään
nukkuessa, onko kaikkinainen palautuminen mahdollista. En usko.
"Masennus johtuu enimmäkseen aivojen välittäjäaineiden vajaatoiminnasta."
Mistäs tämä "totuus" on peräisin?
Kysyy nim. biokemisti
kaikki mielenliikkeet tapahtuvat. miten en tiedä, mutta on vaikea kuvitella mitään aivojen ulkopuolista toimintaa. fakta on se että nirvana, normiolo ja masennus kaikki ovat aivojen sähkökemian tuotetta.
yleensä vasta hautajaisissa tai hautajaisten jälkeen ihmiset alkaa miettimään että voi sitäkin ihmistä, tappoi itsentä, miks mä en tajunnut että sillä on paha olla, tai miksi en antanut sille apua. kannattaa tehdä monikin tietoiseksi siitä että sulla on paha olla ja ottaa KAIKKI apu vastaan. kun saa apua, paranee. usko pois! sulla on monia ihania hetkiä tiedossa vielä:) älä menetä toivoa. ole utelias ja ala nousta!:)
itse kärsin elämänmasennuksesta, hormoonit ja mielialat on muuten ok. olen vain vahvasti sitä mieltä että tajusin mitä haluan tehdä 20 v liian myöhään.nyt en voi tehdä mitään. elämä on vaan niin saatanan tylsää, ihmiset tyhmiä, ruoka ei maistu.edes huumeet ei tunnu hyvältä lääkkeistä tulee vielä paskempi olo.
kaikki on niin yhdentekevää että voisin vetää itseni jojoon välittömästi.
Kun paskaa vetää, niin paska olo tulee.
Ihan miten vaan halua itseäsi rangaista ja ryvettää...
.. hoh, hojaa... sekö olisi sinun itsarin syy?
Taidat olla hemmoteltu kakara, joka ei edes elämästä tiedä eikä ymmärrä mitään.
pitää tehdä jokin vitun syvällinen vaikutus muihin-sekö sinun mielestäsi on oikea syy itsariin!
haha!!!
minun elämääni hallitsee täydellinen tyhjyys. on asioita joita haluaisin tehdä mutta tiedän ettei minulla ole taitoja tai aikaa edes aloittaa. esim.yli 40 v ei kantsi mennä näkemään nälkää yliopistoon 10 vuodeksi saatana vittu.
on paljon asioista joita en ole maininnut mutta voin sanoa että se vuosia jatkunut masennus oli hauskaa tämän täydellisen tyhjyyden rinnalla.
tietenkin, jos se ei teitä pikkupuritaaneja tyydytä, ei voi mitään.
.. mutta vaikuttaa ihan siltä, että et kestä ns. normaalia elämää, vaan pitäisi olla jotain "mahtavaa" ja "upeaa" koko ajan. Ja sen vantastisen jälkeen on entistä tyhjempi on.
Etsi elämästäsi jotain yksinkertaisia iloja: luonto, hyvä ystävä, joku harrastus...
Onko sinulla ketään ystävää tai läheistä?
Aina voi jotain tehdä, vaikka ei mitään suuria.
Oletko eläkkeellä? Kaikenlaista voi harrastaa ihan ilmaiseksikin. Ja yhdistyksissä yms. tapaa ihmisiä.
"Onko sinulla ketään ystävää tai läheistä?"
en oo x-candi, mutta mulla ei ole. ketään.
ja kiitos kysymästä, olen eläkkeellä, kuolemaa odottamaan laitettu.
ei lääkkeitä, ei hoitokontakteja, ei mitään.
en jaksa mitään. kohta on taas ilta, en oo tehnyt mitään koko päivänä.
en oo puhunut kelleen, haha, itsekseni ehkä. kukaan ei puhu mulle, ei soita ei tekstaa.
kaikil on oma elämänsä. mul vaan ei oo mitää.
miten tähän on tultu... mutkaista, kivistä, ankean ankaraa vaellusta. läpi elämän.
pahinta on totaalinen energian puute. olen elävä kuollut.
... mutta minulle se oli helpotus sen liki 4 vuoden kuntoutustukirumban jälkeen.
Olen saanut vielä jälkikäteen valituksen kautta tiedon, että olin oikeassa ja minut olisi pitänyt päästää eläkkeelle jo melkein vuosi aikaisemmin
Ei tarvitse enää stressata niiden työeläkeyhtiön mulkero "asiantuntija"lääkäreiden kanssa ja pelätä että ne julistavat terveeksi ja toimeentulo loppuu.
Teen hieman töitä ja harrastelen voimieni mukaan. Käyn yksityisellä psykiatrilla/psykoterpeutilla tarpeen mukaan. Totta helvetissä välillä masentaa niin paljon, että tekisi mieli vetää itsensä hengiltä, mutta sitä ei yleensä kovin montaa päivää kestä.
Ja Plääh:
Miten olisi jos menisit johonkin yhdistykseen? Vaikka paikalliseen mielenterveysyhdistyksen toimintaan?
Ja kyllä sinulla pitää olla oikeus hoitoon. Mene vaatimaan sitä.
Minkä ikäisenä sait työkyvyttömyyseläkkeen?
Eli viittä vaille viisikymppisenä sain työkyvyttömyyseläkkeen.
No vedä! Mitä täällä ruikutat! Et kai läheisillesi sentään jauha itsarifilosofioitasi ja elämän paskuutta, kai sen verran on järkeä päässä vaikka vähänkin? Mutta teikäläisethän ovatkin lähes poikkeuksetta epäkypsä riesa ympäristölleen, jossa näette pelkkää vikaa, itsessänne ette.
Niin että kun noinkin valuvikainen on, niin eiköhän olisi paras hypätä siihen jojoon heti eikä jauhaa paskaansa muiden rasituksena. Näinkö?
.. onneksi läheisissä ei ole koskaan vikaa...
Onneksi mielenterveysongelmaiset eivät ole koskaan joutuneet psyykkisen ja fyysisen väkivallan kohteiksi, varsinkin lapsuudessa. Onneksi omaiset ovat pulmusia, kun se yksi on vaan sairas. Onneksi ne lapsia hakanneet alkoholistivanhemmat ovat "uhreja" ja kunnon ihmisiä.
Yleensä koko lapsuuden perhe on sairas, jos jonkun latva pettää. Siitä on ihan tieteellistä näyttöäkin.
Ei minusta jälkeen jääneet omaiset ole mitään pyhimyksiä.
Ja myös ympäristössä on vikaa, ihan jeesustelua väittää ettei niin olisi.
Mitä sitten? On olemassa hirveitä kasvuympäristöjä. Mutta mitä sitten? Kukaanhan ei voi niille lähtökohdilleen mitään, ja vanhempiensa syyllistäminen on vastuun pakoilua omasta elämästä juuri NYT. Ei kaikilla ole edes minimaalisen riittäviä vanhempia, mutta taaksepäin katsominen merkitsee loputonta uhrin asemaan asettumista. Ensi askel siitä pois voisi olla havahtuminen siihen tosiasiaan, että huonot, jopa hirviömäiset vanhemmat, ovat hekin joidenkin vanhempien lapsia ja kasvuolojensa tulosta, ja heidän vanhempansa, ja heidän vanhempansa... (hamaan Aatamiin ja Eevaan ja perisyntiin asti, jos ajattelee kristillisesti).
Mutta elämä on nyt.
.. ja miten siihen suhtautuu ja miten sen voi käsitellä.
En minäkään kannata mitä uhri-mentaliteettia, mutta kun psyykkiset haavat jää ja ne ovat riittävän syvät, niitä pitää jotenkin käsitellä/hoitaa. Ei sellainen "ryhdistäydy" tai "nami-nami" -asenne auta, jos haavat ovat tarpeeksi syvät. Ongelmia voi tietysti juosta karkuun, mutta kyllä siinä saa sitten juosta...
Ja miksi kusipäisiä vanhempia ei saisi syyllistää? Vanhemmatkin kai tiettävästi ovat vastuussa siitä mitä ovat tehneet tai tekevät. On ihan toinen juttu hautoa kostoa tai jankuttaa ja vatvoa sitä asiaa.
.. totta kai yleensä kyse on pitkästä ketjusta, jossa vanhempien vanhemmat ovat jo olleet asiattomia.
Mutta ei se sitä hakattua, nöryytettyä ja lainlyötyä lasta paljoa lämmitä. Eikä siis muuta sitä vastuuta, mikä jokaisella on.
Ymmärtää asian voi, mutta ymmärtäminen ei johda asian käsittelemisen tunnetasolla.
en ole koskaan ollut hedonisti, mutta ihmisten seura ei sinänsä ole kiinnostanut. ei kaiken pidä olla fantsua mutta olisi jotain muutakin kuin seinään tuijottamista. luonnossa (olettaen ettei sada tai ole 30 astetta pakkasta) on nollaolo.parempaan en pääse.elämäni on oikeastaan ollut kaikkea muuta kuin huvia ja nyt kun tiedän mikä voisi olla hauskaa, en voikaan enää tehdä sitä.
tieto siitä että elämäni on mennyt hukkaan enkä pääse nykyisestä tilanteesta pois (perhe,työ,laina) vievät mehut. olisin voinut tehdä lämälläni mitä haluaisin , mutta asian tajuaminen vei liian myöhään ja nyt on liian myöhäistä.
tämä tavallinen arki vie järjen. kerrankin olisin voinut nauttia ja tehdä mitä huvittaa ja mistä nautin mutta liian myöhäistä.
kaksi vaihtoehtoa: joko raahustaa loppuelämän läpi kuin zombi (jokainen sekunti yhtä helvettiä) tai lopettaa tähän.
hei isänimijämulkku,eikös tämä ole paikka jossa voi vaihtaa ajatuksia.jos et ole kiinnostunut lukemaan muiden "valituksia" eikö olisi parempi kuin pysyisit poissa.
masentuneet saattavat olla ärsyttäviä valittajia mutta tuollaiset kaikenkieltävät lehmänvittunaamat ovat sellaisia joille oikea ratkaisu ei ole itsari vaan murha!
en ole saanut tätä oloa vetämällä aineita. en juo, en polta mutta on tullut kokeiltua kaikenlaista lääkkeenä tähän oloon.paitsi ettei mikään tehoa, mikään ei näytä menevän edes perinteisesti hattuun.
jos en olisi ateisti, sanoisin että joku vittuilee ja pahasti.
"Masentuneet" vaihtavatkin mielellään juuri ajatuksia - heillä ei ole mitään hyödyllisempääkään tekemistä, ja jotkut persoonallisuushäiriöiset, kuten sinä, diagnosoivat itsensä muodikaasti "masennuspotilaiksi" elleivät peräti ikään kuin intelligentsiaksi kulttuurin pyramidin huipulle julistamaan joutavia lässytyksiään. Deluusio on kaiken kattava. Ja jopa skitsofreenikot voivat siteerata ties mitä löytämiään ja itseensä imemiään "auktoriteetteja", joita ovat uutterasti opiskelleet (hyvin pinnallisesti, eiväthän he itse sitä tajua), mutta kiva kun maailmassa on olemassa (psyykepotilaiden) "älymystö"... (Hah hah)
mietin usein ihan samaa. Mulla ei ole päämäärää ei unelmia. En halua omaa perhettä inhoan lapsia, näen vain uusia kärsiviä sieluja. Arki on vain päivästä toiseen ponnistelua ja en hyödy siitä itse yhtään mitään. Mä vain olen täällä. Yhtä hyvin voisin olla olemattakin. Huominen ei tuo mitään uutta koska en odota mitään uutta. En halua mitään mitä maailmalla on minulle tarjota. Ei mulla ole edes ketään niin läheistä ihmistä jonka elämä romuttuisi mun pois menosta. Jos tappaisin itseni omaan kämppääni niin luultavasti sen huomaisivat ensimmäisenä naapurit hajusta. There no reasons.
Itseltäkin puuttuu elämästä kaikki suunta ja unelmat. Elämällä ei ole mitään mielekästä tarjottavaa. En koe näitä ajatuksia masennuksen oireiksi, vaan osasyyksi masennukselle.
Lisäksi toimintakykyä rajoittaa vuosi vuodelta kasvava eristäytymisen tarve, joka alkaa olla jo aika äärimmillään. Tahtoisin olla haamu, jota kukaan ei huomaa ja joka ei ole kellekään häiriöksi. Pakolliset ihmiskontaktit opiskelussa ja työssä vievät kaikki voimat. No, nythän en ole vähään aikaan ollutkaan kuin itseni kanssa, mutta taloudellisesti tämä ei pidemmän päälle toimi.
Oletko siis sairauslomalla?
Eikö ole yhtään ystävää?
entäpä jos kuoleman jälkeen pääsee parempaan paikkaan,.
Olen ainoastaan kirjoilla yliopistossa, jossa en ole noin kahteen kuukauteen käynyt. Pitäisi kai uskaltaa varata lääkärille aika, mutta olen senkin suhteen aika pessimistinen. Mitähän edes sanoisin. Ystäviä tai kavereita ei ole. Ei minulla ole mitään sanottavaa kellekään.
En ole tuo "Ympäristö voi olla helvetillinen" -viestin takana oleva piste, vaan ketjun avaaja.
Itse näen kuoleman yksinkertaisesti tilattomana tilana, nollana kaiken suhteen. Ei ole paikkaa, ei ajatuksia, ei tunteita, ei minuutta eikä mitään muutakaan.
JOten mene sinne hakemaan apua.
Opintotukikuukautesi kuluvat muuten ihan turhaan.
Kai sinua joku asia kiinnostaa? Voisit harrastaa jotain?
En viitsi YTHS:lle mennä, kun kerran lopetin opiskelun jo kesken. En aio enää tuolle alalle palata, ei ole minun tulevaisuuteni siellä.
Mikään järjestetty harrastustoiminta ei kiinnosta enkä jaksaisi sellaisessa käydä. En myöskään ole koskaan osannut nauttia sosiaalisesta toiminnasta. Small talk -juttelu tuntuu turhanpäiväiseltä ja teen sitä korkeintaan kohteliaisuudesta. Enkä pidä siitä, jos ihmiset kyselevät henkilökohtaisina pitämistäni asioista, kuten aina käy esimerkiksi parturissa. Olen epäillyt, että minulla saattaa olla eristäytyvä persoonallisuushäiriö, siihen kun kuuluu tietääkseni usein myös motivaation ja merkityksellisyyden puuttuminen, eli jonkinlainen sumussa eläminen.
järjestämällä järjestettyä. Voihan sitä vaikka kävellä metsässä tai kuvata mopoja.
JOs olet kuitenkin opiskelijan kirjoilla, voit käyttää YTHS.ään , ei sinun tarvitse jatkaa opiskelua.
Joskus pidin pyöräilystä, mutta nyt ei ole mitään intoa poistua ulos. Kuluu se aika tässäkin istumalla eikä ainakaan niin tarvitse olla tekemisissä todellisen maailman kanssa.
Aikoinaan samuraiden aikaan Japanissa itsemurha miekan avulla (seppuku, josta käytetään myös yleissanaa harakiri) oli rituaalinen itsemurha, joka tehtiin silloin kun sotilas oli menettänyt kasvonsa, eli pettänyt luottamuksen tai hävinnyt taistelun. Tätä ei pidetty kauhistuttavana, vaan tavallaan ylpeyden ja kunnian säilyttämisenä sekä yksilölle että tämän perheelle.
Tuo oli aika erilainen näkemys itsemurhasta, joka myös sinä aikana oli aivan liikaa käytetty, eli ihminen teki tämän aika heppoisin perustein. Nykyään tällaista pidetään täysin barbaarimaisena, ja koitetaan kieltää ihmisiä tekemästä näin, kun oikeasti tulisi ehkäistä näitä ongelmia jotka aiheuttavat tällaisen tilanteen ihmisille, että näkevät tappamisensa ainoana vaihtoehtona.
Tässä oli pohjustusta siis ajatukselle, että ihminen näkee itsemurhan "helppona" tienä, ratkaisuna, ettei tarvitsisi kantaa omaa syyllisyyttään ja huonoja muistojaan, mokiaan ym. Kuitenkin parempana tienä näen sen, että ihminen antaisi itselleen aikaa tutustua itseenä, omiin haluihinsa, ja sitä kautta oppisi hieman jopa arvostamaan itseään sen verran, että tekee asioille jotain niin, että elämäntilanne muuttuu tarpeeksi. Tämä on ehkä ainut tapa ihmiselle selvitä vaikeimmista jaksoista elämässään.
Itse olen tehnyt näin, ja vaikka se vei vuosia, nyt olen huomattavasti ehyempi kuin koskaan aiemmin.
On kans kauan miettiny että miten alas pitää vajota ennenkuin on hyväksyttävää tehdä itsemurha. Vuositolkulla yrittänyt saada apua ja yrittänyt jaksaa mutta vastoinkäymiset kasaantuu kun niitä ei jaksa hoitaa. jos käyttäis loppuvoimavarat yrittäen täyskäännöstä elämään, jättäis kaiken ja muuttais johonkin viidakkoon, siellä siiten joko eloonjäämishalu heräisi tai hyppäis narunjatkoksi.
Minusta se on barbaarista, että ihmiselle ei anneta edes oikeutta päättää omasta elämästään. Ja mitä sillä itsensä arvostamisella tekee, jos ei näe elämää elämisen arvoisena?
Ette kyllä ala antamaan periksi! Komppaan masistätiä. Jokaisen on taisteltava oikeuksistaan ja jokainen on ns. oman onnensa seppä. Ei jäädä tuleen makaamaan!
Onko itsemurha periksiantoa vai mielen voitto voimakkaimmasta vietistä?
kumpuaa luterilaisesta moraalista jonka mukaan kaikien on oltava äärimmäisen epäitsekkäitä ja uhrattava itsensä koska tuonpuoleisessa sitten koittaa se ikuinen sunnuntai jolloin istutaan keinutuolissa ja syödään suoraan kiposta voita. itsemurhaaja jättää oman osuutensa töistä muille ja siksi se on luterilaisen etiikan mukaan pahin mahdollinen rikollinen: pinnari!
Missä sä näet nykyään "luterilaista moraalia"? Tiedätkö edes, kuka oli Luther ja mitä hän oikeasti opetti?
Se on nykyään hokema tämä "luterilainen moraali" ja varsinkin "työ"-sellainen. Onhan se hyvä, kun voi jonkun syyksi laittaa nykyiset asiat!
Kyllä ne syyt taitavat olla jossain muualla. Siis syyt itsemurhiin ainakin - eikä itsemurha kai mikään rikos ole? Oletko kuullut, että joku olisi saanut tuomion itsemurhasta? Jokaisella on vapaa valinta, voi valita elämän tai kuoleman.
Se ei tee tyhjäksi itsemurhaajan läheisten kärsimyksiä - oli heissä sitten syytä tai ei. Minä en ainakaan tunnusta, että olisin syyllinen kahden veljeni itsemurhaan. He olivat minua vanhempia enkä katso olevani vastuussa heistä ja heidän elämänsä ratkaisuista.
Sitäpaitsi saman ongelmaisen perheen jäsenet eivät välttämättä kykene auttamaan toisiaan. Ehkä heillä on jokaisella ongelmia kyllin itselläänkin.
sisäänrakennettuja piirteitä nämä ovat. ja ne tulevat vastaan joka päivä, kun niitä ei tiedosteta.
ja stna tiedän kuka oli luther, tiedän oikein hyvin.en ole sitäpaitsi vierittämässä syytä kenekään syntipukin niskaan sanoin vain että sieltä se tulee, mikä tuli ilmi hyvin viestissäni jos ottaisit sen puusilmän käteen ja lukisit muutakin kuin mitä haluat.muutenkin viestisi viittaa kommenteihin joita en ainakaan itse ole tänne kirjoittanut.
mitä läheisten kärsimyksiin tulee: mihin vedät itse rajan: kuinka paljon saat päättää omasta elämästäsi ilman että pitää miettiä miten muut kärsivät päätöksistäsi. itsellä oli aikanaan isoäiti joka kärsi ihan oikeasti todella paljon kun erosin kirkosta, itki kuulemma monta päivää, mutta olisiko minun sen takia pitänyt kuulua johonkin yhteisöön jonka aatetta en kannata!hä!!
Jos kaikki ajattelisivat ja toimisivat kuin itsemurhaajat, ei olisi edes niitä polin setiä ja tätejä ompelemassa itsemurhapipiä umpeen, että pääsee taas hautomaan uutta itsemurhaa.
Joskus tekisi mieli antaa kirjalliset ohjeet mukaan valtimoiden oikeaoppiseen avaamiseen.
jokaisen elämä on tärkeä ja nykyään on lääkkeitä, joilla voidaan auttaa ihmisiä.
http://www.youtube.com/watch?v=XsBZw6q7uBU
.. ja siitä on ihan tieteellistä näyttöä, koska vain 41 %:a kaksoisokkotutkimuksissa käyttäen SSRI lääkkeisä näyttävät jotain positiivista ja vaikutus on kiinni siitä miten lääkkeisiin suhtrautuu. Masennus ei myöskään johdu mistään serotoniinivajauksesta.
Laitan kyllä listan tieteellisistä julkaisuista, mutta koska minua on siitä moitittu, teen sen vasta pyydettäessä.
Mutta kyllä lääkkeitä kannattaa kokeilla, jos olotila on huono.
Mulla ei muuta ratkasua liene.
Kauan oon pyytänyt apua,4 vuotta sisällä,eikä kukaan ota mua todesta.En jaksa enää kauaa.
Löysin tän paikan,eikä mua uskota täälläkään.Ei uskota etten oikeesti pysty meneen ulos.
Lasten takia olen vielä täällä :,(
Haluaisin elää enkä kuitenkaan halua
On meitä muitakin, jotka eivät meinaa pystyä menemään ulos, menevät vain kun on pakko. Kaikki ryhmät ja ihmisten lähellä olo vain tuntuvat pahentavan asiaa, aina pitää teeskennellä. Kukaan ei todella näe tai kuule sinua. Minäkään en jaksa kirjoittaa paljon, ei ole nyt voimia.
Joo ne jotka sanoo että mikset vaan hae apua on joko rikkaita tai onnekkaita tai eivät tiedä mistä puhuvat. jos olet niin järkevä että haet apua niin ei sulla kovin huonosti asiat voi olla. ensin pitää yrittää parikertaa pilleri-itsaria ja soittaa lanssi pelastaan niin sitten voit saada lapset huostaanotetuksi ja ehkä tunnin viikossa psy. hoitajan juttusilla. kyllä se siitä kuukaudessa pitäis iloks muuttua. ja vitut.
Eiköhän järjestetä joukkoitsemurha kannanottona nykyiseen psy. avun tasoon.
on ärsyttäviä ja inhottavia. enpelkää niitä mutta kaikki niissä pikku kärpäsissä ärsyttää niin paljon että eilenkin meinasian kaupassa vetää porkkanapussilla yhtä mummoa päähän kun se vaan seiso siinä ja mun ois pitänyt oottaa että se saa jotain aikaseksi. jos se kurppa tosiaan haluaa tuhlata harvat elinpäivänsä vihannesvaaana edessä seisomiseen siitä vaan mutta minä en.
ainoa muuten mikä on pitänyt mut elossa viimeiset pari vuotta on vittumaisuus. nautin siitä kun sukulaiset, naapurit ja muut korppikotkat joutuvat odottamaan vielä vähän aikaa ennenkuin pääsevät sanomaan "mitäs minä sanoin" kuoltuani.
mutta kenelle se on tärkeä. pitäisikö minun jättää itsari väliin koska elämäni on jollekin tärkeä (esim.työnantaja, verovirasto, ) vaikka se ei minulle olekaan.
EI sua kukaan pakotakaan. Kuolema on yksi hyvä asia johon ei mitkään lait tai painostus ylety, kuolet sitten kun kuolet. Jos haluat itsesi lopettaa niin siitä vaan. En tiedä kivuttomista kuolemista oikein mitään, mutta varmasti sellainen olisi paras ratkaisu. EEttei tarvitse enempää kärsiä.
Itsemurhassa on se huono puoli, että tosiaan joku joutuu siivoilemaan jäljet, muttei sekään nyt niin haittaa. Itse olen miettinyt miten ja missä sen voisi tehdä ilman vaivaa muille.
Eli jos täysin vapain mielin saa fantasioida niin kaivaa itselleen haudan, menee makaamaan ja ottaa jotain millä ehtii vielä kaivaa itsensä maan alle, ja paikkaan jossa on kotoisa olo muttei kukaan löytäisi, ettei jäisi traumoja jolekin. Mahdottomuutta taitaapi olla, mutta saa sitä fantasioida :p
Ja ehkä se että on tällainenkin unelma ja että välitän on aika jees.
Jos samalla hinnalla voit olla täällä loppuun asti ja luovuttaa kaiken, niin miksipä ei. Itselle vaan ei riitä pelkkä oleminen, ja moni haluaisi varmasti kontrolloida elämääni tai päättää että mit´ä minä haluan, mutta mielestäni se on sairaampaa kuin hyväksyä tosiasiat ja olla vapaa.
vituttaa nimenomaan pelkkä oleminen.
http://www.davyking.com/waytodie.htm
Amen brah.
Totta puhuen en kyllä ymmärrä miksi suomessa ei ole käytössä valtion kustantamaa eutanasiaa. Masentuneet haluaa kuolla, yhteiskunnalle masentuneet ihmiset ovat pelkkää taakkaa.
Ei tarvitsisi tehdä rumaa jälkeä lopettaessaan, vaan voisi poistua suhteellisen siististi. Täydellinen kaksoisvoitto: väsynyt pääsisi elämästään ja muu yhteiskunta saisi rauhassa hyväillä talouskasvuaan ilman masentuneiden aiheuttamia miljardikuluja.
Miksi sinulle pitäisi muiden kertoa syitä elämiseen? Ensinnäkään elämä ei ole paskaa ja järjettömyyttä, ei ainakaan kokonaan. Se, että elämä on mielestäsi paskaa ja järjettömyyttä, on tietysti sinun tulkintasi asiasta. Joku muu vastaavassa tilanteessa ei ajattele sinun tavallasi.
Mutta jos teet sen itsemurhasi †, niin ei muuta kuin kevyet mullat vaan †. (Onhan sinulla hautauskulujen verran rahaa säästössä, ettet toisten kustannukselta täältä livistä.)
onko tullut mieleen ettei itsemurhaajalle oma elämä ole niin mielekästä (kukaan huvikseen itseään tappaaa?) . toinen juttu on se että jotkut voivat kärsiä niin paljon että mikä tahansa voi tuntua paremmalta kuin elämä. siitähän tässä nimenomaan kyse!!!
ei siitä miltä SINUSTA elämä tuntuu.
kyllä jokainen on veroillaan maksanut hautauskulunsa moneen kertaan.että siitä on turha tulla urputtamaan. ja jos aletaan olllaaan stten rehellisiä ja jätetään vaikka alle 15 v hautaamatta, he kun eivät ole ehtineet kerätä tarpeeksi veroja hautauskulujensa peittämiksi.
kun teidän tekopyhien paskiaisten kommentteja kuuntelee tulee ihmeteltyä että loppujen lopuksi aika vähän tässä maassa joukkomurhia ja itsemurhia tapahtuu.teidän kommenteilla saisi aikaaan enemmänkin.
Lässyn lässyn kuvaa ilmeisesti viestisi sisältöä. Mitä sinä noita ristejä viljelet?
itsemurhaa pidetään huonona koska niin on opetettu. lisäksi itsemurhaa pidetään ikävänä seikkana, koska sen todistajat joutuvat tuntemaan epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia. he koittavat estää itsemurhan teon siksi, jotteivat joutuisi kokemaan noita tunteita. eivät he sinusta välitä vaan siitä mitä he itse tuntevat. Sinä olet miltei tyhjää kuten kaikki muukin.
ja mitä tulee hautauskuluihin. typerä vakiintunut tapa. itselleni on yksi vitun hailee minne ruumiini päätyy mädäntymään/madonruuaksi.
Miksi täällä huutelet itsemurhafilosofioitasi? Mikset ole jo mullan alla, kun elämä on niin paskaa? Vai onko kuitenkin niin, että elämä voittaa? Kaikesta lässytyksestäsi huolimatta ELÄMÄ houkuttaa enemmän kuin kuolema.
Mutta jos päätät listiä itsesi, niin ihan muiden vaivoja säästääksesi tee se kunnolla. Esim. jos viillät valtimosi auki, muista viiltaa pystysuoraan eikä vaakasuoraan - itsemurhan harrastajien naarmuja ja verileikkejä ei ole niin kiva paikkailla, kun sairaitakin olisi odottamassa.
Eivät kaikki ihmiset ole maksaneet veroja. Ja itsemurhaa työkseen hautovat eivät ainakaan ole olleet niitä yhteiskunnan tuottoisimpia tukipylväitä. Itsekeskeinen ongelmissa vellominen ja "paskan maailman" märehtiminen kieltämättä käy työstä, tosin se on yhtä fiksua kuin muukin nautaeläinten toiminta.
Ei verovaroilla hautaan panna muita kuin varattomat. Heille sossu maksaa minimihautauksen (ei muistotilaisuuksia tai kukkia) toimeentulotukena.
Lapsellisesta viimeisestä kappaleesta näkee, miten pimeä korvienväli tässäkin on asialla. Mutta latvalahothan kärsivät aina normaalin aggression hallinnan ongelmista tavalla tai toisella.
Onpas mielipide: Ihme ettei ole enemmän joukkomurhia, kun on ihmisiä, joilla on psyykepotilaan mielestä vääriä tai kiusallisia mielipiteitä! Huh huh! Eli jos jonkun sanomiset vituttaa psyykepotilasta, esim. sinua, olisi ihan ymmärrettävää panna toimeen joukkomurha. Normaalin ihmisen mieleen tulisi vastata samalla mitalla tai korkeintaan lyödä turpaan. Kuule eiköhän se itsemurha tulisi ennemmin kyseeseen, kohdistuisi väkivalta edes oikeaan kohteeseen eli varsinaiseen elämän paskamaisuuden syyhyn!
Lausahdustasi voisi mukailla: Kun sinunlaisen sekopään kommentteja lukee tulee ihmeteltyä että loppujen lopuksi aika vähän tässä maassa mielenterveyspotilaita listitään.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Minulla ainakin on voimakas elämänhalu ja uteliaisuus nähdä tätä maailmaa mitä se vielä tuo tullessaan. Toivon pikemminkin eläväni vielä mahdollisimman pitkään. Vaikka kaikki asiat eivät olisikaan kunnossa täydellisesti tai edes osittainkaan.
silloin kun tuntuu vittumaiselta ja niin kipeältä ettei jaksais nousta vuoteesta ja kohdata ainoatakaan ihmistä niin eihän se ole lainkaan huono ratkaisu, eikä yhtään itsekästäkään mun mielestäni.
mutta on niitä helpompiakin ratkaisuja päästä siitä eroon kuin tappamalla itsensä. esim lääkkeet.