Olen kohdannut elämäni aikana kaksi sellaista miestä, joista olen tosissani tykännyt, jotka ovat ns. vieneet jalat altani...Jostain syystä ne jutut eivät vaan edenneet alku huumaa pidemmälle...ainakaan toistaiseksi..
Lähes päivittäin tulee heitä ajateltua, kuten myös sitä, että entä jos en enää saakaan kokea mitään niin suurta, niin voimakasta tunnetta ketään kohtaan..Mitä jos en enää kohtaa heidän kaltasiaan..Jos kuljin kahdesti onneni ohitse ja nyt minut on sitten tuomittu olemaan onneton, yksin...ilman rakkautta
Lähes päivittäin tulee heitä ajateltua, kuten myös sitä, että entä jos en enää saakaan kokea mitään niin suurta, niin voimakasta tunnetta ketään kohtaan..Mitä jos en enää kohtaa heidän kaltasiaan..Jos kuljin kahdesti onneni ohitse ja nyt minut on sitten tuomittu olemaan onneton, yksin...ilman rakkautta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu se on mullakin, olen pari kertaa rakastunu tai ainakin ihastunu aivan viimisen päälle ja nyt hirvittää jos ei enää koskaan tule sitä tunnetta tai että kukaan ei vastaa tunteisiin vaikka ois itte kuinka rakastunu... Kattelin just leffaa filmiltä jossa oli rakkautta ja menetystä jne ja voit arvata että itkin kuin niagaran putous... Varmaan jotain itsesääliä taas kerran mutta kaikkihan me kaivataan rakkautta ja tunnetta että on jollekin tärkeä..
Itsekin juuri eronneena mietin moisia asioita..
Vaikka olin huonossa suhteessa, niin paremman puutteessa alkaa sekin näyttää taas niin ruusuiselta..
Tuntuu niin hassulta, että yksinäisiä tuntuu olevan ihan kamalat määrät, niin miksei ne kohtaa!?
Mistä niitä edes pitäisi lähteä etsimään?
Kyllähän meitä yksinäisiä näyttää olevan aika paljon näilläkin sivuilla. Kuka nyt ei rakkautta ja hellyyttä kaipaisi??? löytäisi vaan sellaisen joka sitä antais ja jolle sitä vois antaa. Ja mistäpä löytäisi tällainenkin vähän ujo ja arka ihmisiin tutustuja? Ravintolatkaan ei hirveesti innosta, sellasia kavereita ei ole jotka seuraksi lähtisi ja yksin en ainakaan sinne lähde notkumaan. Sellasia harrastuksiakaan ei ole jossa tapaisi, eipä ole tullut vastaan koiraa ulkoiluttaessakaan. Pitää kai odottaa että joku tulee soittaa ovikelloa, jos elämäni mies onkin tv-luvan tarkastaja :))
Oishan se tosiaan kiva tietää missä se sellanen paikka on josta niitä oikeanlaisia tyyppejä löytää... Mä olen kyllä käynyt ravintoloissa, myös yksinki, ja voin sanoa että se on melkosen masentavaa puuhaa. Kyllähän siellä niitä ns "hellyyden" tarjoajia riittää mutta sellasesta touhustahan ei saa kuin pahan mielen. Niitä hyväksikäyttäjiä on pilvin pimein mutta mikä ois tosiaan se paikka josta vois löytää vilpittömin mielin liikkeellä olevia ns kunnon miehiä. Yksinäisiä tuntuu olevan mutta ei ne silti näytä kohtaavan. Liekö sitte surevat kaikki kotona omaa yksinäisyyttään... Välillä aattelee että eipä ois uskonu eron jälkeen että tämä voi olla näin vaikeeta, mutta niin se vaan on. Ja kohtalotovereita tuntuu riittävän. Meidän pitäis vissiin akkaporukalla lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä missä ne ukot luuraa :)
kaikki kunnon miehet jo varattuja??? Kyllähän niitä sellasia löytyy jotka ens alkuun ovat niin mielin kielin, kaiken mitä tekee ja sanoo on just sitä mitä nainen mieheltä kaipaa, mutta annas olla kun ollaan jonkun aikaa yhdessä oltu.. kyllä alkaa lipsuu, pikku hiljaa kauniit sanat jää pois, ei enää olla kohteliaita, sängyssäkin ajatellaan vaan itteensä, viinaa vedetään kun pesu sieni ja loppujen lopuksi ei nainenkaan ole enää omana itsenään hyvä, eikä ole muuta kun vikaa. Näin kävi minulle yhden kaverin kanssa, olisi pitänyt meikata (kun muutkin), kasvattaa pitkät kynnet (kun hän tykkäsi) ja värjätä hiuksia punaisiksi (koska exilläkin oli), siinä vaiheessa näytin ovea, jos en kelpaa itsenäni niin terve menoo. Sitten on nämä alkoholistit oma lukunsa.. viimesin kaveri on mitä ihanin ja kiltein selvinpäin, mutta kun viinan himo iski niin keksittiin jos jonkinlaisia valheita, verukkeita ja selityksiä että pääsisi juomaan ja että sitä juomista voisi jatkaa, parhaimmillaan pari viikkoa putkeen. Sitten on nämä joista ei tiedä onko niillä tunteita ollenkaan kun eivät sanallakaan sano tai miksi yleensäkkään haluavat kanssasi olla. Tai ne miehet jotka odottavat vain naisen halaavan ja pusivan, mutta eivät itse tee mitään ja entäs sitten ne jotka kuvittelevat heti ens kättelyssä pääsevänsä sänkyyn. Tai sitten ne miehet jotka haluavat naisesta vain äidin korvikkeen??? Ei ole naisen elämä helppoo jos ei parempia vaihto ehtoja löydy.
Minäkin olen tuntenut SEN tunteen kahdesti.
Ensimmäisen kanssa olen ollut naimisissa yli kolmekymmentä vuotta. Se oli kaiketi aika kesy tunne. Toisen kerran TUNSIN. Ja tunnen. Siitä pari vuotta aikaa, vaan tunnetta riittää. Valitettavasti molemmin puolista. Se on silkkaa tuskaa ja ikävää. Onnea ja iloa. Vaan väärin, niin väärin. En ikinä haluaisi tuntea semmoisia tunteita. tasamaa parempaa. Onko rakkaudettomuus parempaa. On. Ainakin sydämelle.