Olen 45-vuotias nainen ja ystäväpiirissäni on varmaan n.10 naista, jotka ovat totaalisesti hurahtaneet tähän kirpparijuttuun. Selittäkää minulle mikä siinä kiehtoo? Olen useita kertoja kieltäytynyt näistä kirpparireissuista, mutta ehkä 5 kertaa käynyt niin, että en ole keksinyt mitään tekosyytä ja joutunut seuraksi. Tosin minua on moitittu jälkikäteen kun en ostanut mitään ja enkä juurikaan innosta puhkuen alkanut puhumaan, että minne kirpparille seuraavaksi! Yritin enempi vaihtaa puheenaihetta.
Pelkkä ajatus ostaa käytetyt kengät melkein saa antamaan ylen. Useimpien ihmisten jalat hikoavat ja nahkakengien pesu ei kyllä onnistu. Lisäksi ystävieni kenkäostot ovat poikkeuksetta olleet täysin epäonnistuneita. Kengät ovat hiertäneet, olleet liukkaat astella tai muuten palautuneet takaisin sinne kirpikkiselle varmaankin samasta syystä kun alkuperäinen omistaja ne sinne kantoi. Kirjat ovat epäsiististi pidettyjä ja tupakalle haisevia, jotain huu-haata mytologiasta, "elämän viisauksia" jne. Astiat säröisiä, tummuneita ja kolhittuja.
Lasten vaatteet tehdään nykyisin niin huonoista materiaaleista, että hyvä jos kestävät omilla lapsilla, yleensä niistä ei ole enää kiertoon. Olen myös havainnut, että aika paljon on sellaista pientä rompetta ihan vielä avaamattomissa pakkauksissa. Kuka ostaa 15 pakettia jotain tuotetta ja hups´kotona huomaa, ettei sitten tarvitse? Mä luulen niiden vahvasti olevan varastettua!!
Ystävilläni on tapana kierrellä aika kaukanakin näillä kirppareilla. Sitten kun oma koti pursuaa tavaraa, he ottavat oman pöydän ja kantavat ne samat romppeet taas myyntiin. Pidetään oikein semmoisia hinnoitteluiltoja muiden samanhenkisten kanssa ja varataan yhteinen pöytä. Sitten he intona hehkuttavat miten monta kymppiä tuli taas!! Paitsi ovathan he ne itsekkin sieltä kirpparilta joskus ostaneet ja usein matkojen takaa autolla hakeneet. Eikä se bensa tosiaan oo ilmaista!! Sen mä jotenkin ymmärrän jos keräilee vaikka jotain tuotetta ja sitä etsii, mutta monen ystäväni koti alkaa näyttään enempi jotain kirpparia kun siellä on juuri tätä aivan turhaa käyttämätöntä tavaraa kaikki nurkat täynnä. Minua painostetaan todella kovasti tähän samaan ja se ei vaan ole mun juttu. Itse tykkään aika minimalistisesta tyylistä, vähän on parempi. Oikeastaan vanhemmiten luopuisin jo monesta koriste-esineestä, vaan lasteni mielestä jotain juttua ei saa hävittää kun SE on aina ollut hyllyssä.
Kyläreissuilla suurin osa ajasta menee siihen, että eteeni kannetaan ihasteltavaksi mitä ihmeellisempää rojua!! Viimeksi katseltiin vaaleapunaista jakkupukua. Omistajalleen aivan liian pientä ja helmassa oli sellainen tahra, että epäilen saako sitä ikinä pois!! Lisäksi eteeni tuotiin 8 vyyhtiä koirankakan väristä villalankaa, jotka oli saatu "lähes" ilmaiseksi! Minun luonani ystäväni malttavat sentään vielä ainakin puolet ajasta käyttää muuhunkin kun kirpparijuttuihin, mutta sitten se taas alkaa. Kertoisko joku mikä siinä on niin ihanaa? Ystäviltäni ei saa oikein kunnon vastausta, koska he eivät ymmärrä edes kysymystäni, jonka jo 4 vuotta sitten esitin.
Pelkkä ajatus ostaa käytetyt kengät melkein saa antamaan ylen. Useimpien ihmisten jalat hikoavat ja nahkakengien pesu ei kyllä onnistu. Lisäksi ystävieni kenkäostot ovat poikkeuksetta olleet täysin epäonnistuneita. Kengät ovat hiertäneet, olleet liukkaat astella tai muuten palautuneet takaisin sinne kirpikkiselle varmaankin samasta syystä kun alkuperäinen omistaja ne sinne kantoi. Kirjat ovat epäsiististi pidettyjä ja tupakalle haisevia, jotain huu-haata mytologiasta, "elämän viisauksia" jne. Astiat säröisiä, tummuneita ja kolhittuja.
Lasten vaatteet tehdään nykyisin niin huonoista materiaaleista, että hyvä jos kestävät omilla lapsilla, yleensä niistä ei ole enää kiertoon. Olen myös havainnut, että aika paljon on sellaista pientä rompetta ihan vielä avaamattomissa pakkauksissa. Kuka ostaa 15 pakettia jotain tuotetta ja hups´kotona huomaa, ettei sitten tarvitse? Mä luulen niiden vahvasti olevan varastettua!!
Ystävilläni on tapana kierrellä aika kaukanakin näillä kirppareilla. Sitten kun oma koti pursuaa tavaraa, he ottavat oman pöydän ja kantavat ne samat romppeet taas myyntiin. Pidetään oikein semmoisia hinnoitteluiltoja muiden samanhenkisten kanssa ja varataan yhteinen pöytä. Sitten he intona hehkuttavat miten monta kymppiä tuli taas!! Paitsi ovathan he ne itsekkin sieltä kirpparilta joskus ostaneet ja usein matkojen takaa autolla hakeneet. Eikä se bensa tosiaan oo ilmaista!! Sen mä jotenkin ymmärrän jos keräilee vaikka jotain tuotetta ja sitä etsii, mutta monen ystäväni koti alkaa näyttään enempi jotain kirpparia kun siellä on juuri tätä aivan turhaa käyttämätöntä tavaraa kaikki nurkat täynnä. Minua painostetaan todella kovasti tähän samaan ja se ei vaan ole mun juttu. Itse tykkään aika minimalistisesta tyylistä, vähän on parempi. Oikeastaan vanhemmiten luopuisin jo monesta koriste-esineestä, vaan lasteni mielestä jotain juttua ei saa hävittää kun SE on aina ollut hyllyssä.
Kyläreissuilla suurin osa ajasta menee siihen, että eteeni kannetaan ihasteltavaksi mitä ihmeellisempää rojua!! Viimeksi katseltiin vaaleapunaista jakkupukua. Omistajalleen aivan liian pientä ja helmassa oli sellainen tahra, että epäilen saako sitä ikinä pois!! Lisäksi eteeni tuotiin 8 vyyhtiä koirankakan väristä villalankaa, jotka oli saatu "lähes" ilmaiseksi! Minun luonani ystäväni malttavat sentään vielä ainakin puolet ajasta käyttää muuhunkin kun kirpparijuttuihin, mutta sitten se taas alkaa. Kertoisko joku mikä siinä on niin ihanaa? Ystäviltäni ei saa oikein kunnon vastausta, koska he eivät ymmärrä edes kysymystäni, jonka jo 4 vuotta sitten esitin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinun ole pakko mennä mukaan. Ystäväsi voivat harrastaa kirpparishoppailua mielensä mukaan välittämättä sinusta.
Minä hurahdin kirppareihin 90-luvulla ja silloinhan ne oikeasti rantautuivat laajemmin kaikkialle. Työpaikalla yhä useampia varasi pöydän/loosin ja kilvan kehuskelivat myyntiään ja löytöjään. Niinpä minäkin menikin mukaan.
Olen myynyt ja ostanut. Tullut vuosien myötä yhä tarkemmaksi ja huomannut senkin, että realiteetit eivät ole kaikilla myyjillä hallussaan. Mutta eivät tavaratkaan ( ala-arvoiset ) mene.
Olen kai osannut hinnoitella tuotteeni oikein sillä aika mukavia tilejäkin saanut. Ne löydöt taas ovat luku sinänsä. Olen löytänyt tosi paljon kaikenlaista ja varmasti hyvänlaatuista, sillä huonoa en osta enkä maksa paljoa. Moni julkkis( mm Anne Pohtamo) on kirppisfani ja sellaisetkin joilla olettaisi olevan varaa norm.ostoksiin.
Mainitsin jo tuossa ekassa viestissä jo eräänlaisesta painostuksesta mitä olen kokenut asian tiimoilta. Se ei mielestäni kuulu ystävyyteen ja olen kyllä ilmoittanut, että en ole kirppisjutuista kiinnostunut. Se ei vain toimi näin. Huomaan, että alan olla tässä ystävyydessäkin muutaman kanssa jossain sanotaanko nyt "syrjäytettynä". Minulla on yksi harrastus, mutta en suinkaan pakota ystäviäni siihen mitenkään osallistumaan tai tyrkytä siihen liittyviä tavaroita joka kyläreissulla katselemaan. Olisi kiva vaan jotenkin edes ymmärtää tätä kirppijuttua, että mikä siinä vie niin totaalisesti. Kun ei niitä ns. löytöjä usein kai tee ja oikeasti siinä ei kai ihan tavallinen tallaaja edes tienaa. Ne harvat kerrat kun olen käynyt niissä, ei paikalla ole edes mitään kovin mukavaa "markkinahenkeäkään", enempi tuli semmonen vähän kiusaantunut olo. Kun toiset kaivelivat tavarapinoja ns. hullunkiilto silmissä, kirppiksen kassa vaikutti kyttäävän ns. rosmoja ja yksi tyyppi katsoi joka tavaran mihin itse olin koskenut.
Ystäväni ovat suurimmaksi osaksi keskituloisia ja ihan menestyneitä. Yksi tosin myy ns. padat ja kattilat kirppiksellä rahoittaakseen pari kertaa vuodessa ulkomaanmatkan, mutta hän on muutoinkin hieman erikoinen persoona, 60-luvun hippejä! :)
SYITÄ KIRPPAREILLA KÄYNTIIN:
- hinta-laatu (lähes uusia tai hyväkuntoisia tuotteita useinkin jopa 1-20% uuden kauppahinnasta)
- kierrätys ja ekologisuus (pieni mutta periaatteelinen syy, joka tulee tuon edellisen lomassa)
- yhtä helppoa kuin kaupassa käynti - kun on taito löytää mitä tarvitsee!
- joidenkin (ylikansallisten) firmojen toimintatavat ovat boikottinsa ansainneet (tämäkin tulee 1. syyn lomassa)
- opiskelijoillakin on mahdollisuuksia harrastella jne.
Kirppareita on monenlaisia. Parhaista löytää edullisia-uudehkoja-laadukkaita, huonoista ei edes löydä, koska siellä ei ole järjestystä, liikaa kaikkea tiloihin nähden ja iso osa tuotteista ylihinnoiteltuja.
Hyviä (ainakin joihinkin tarpeisiin) ovat pelastusarmeija, fida, UFF ym, huonoja usein itsepalvelukirpat, joissa tavarat ovat sekaisin. Joskus kierrätyskeskuksista löytää jotain esim urheiluvälineitä tms lähes ilmaiseksi JOS EI VAADI uusimpia trendituotteita - jotka maksavat jopa satoja kertoja enemmän. (Ostin esim laskettelusukset, -monot ja -sauvat 5e:lla ja vastaavat maksavat kirppareillakin kymppejä, uudet satasia.)
Yleisesti: on aivan älytöntä heittää lähes uutta tavaraa roskiin, koska sille luultavasti on joku tarvitsija! Kun olen vienyt joskus elitistisen ystäväni kotona roskat mennessäni, olen löytänyt roskiskatoksen sisäpuolelta roskalaatikon ulkopuolelle jätetyt luistelusukset, joilla oli hiihdetty max 100km, ja muutakin vastaavaa. Joillakin on liikaa rahaa tai käsittämättömät laiskuudenlahjat kun ei voi itse laittaa nettiin myyntiin tai lahjoittaa johonkin kirpputorille tms.
Minulla on kertynyt tuhansien säästöt opiskeluaikanakin, koska ostin - laillista - käytettyä ym. Tehkää mitä te mitä haluatte:)
ps. kärsiikö todellinen ystävyys harrastuksista? onko kommunikointi toimivaa; keskustelutaidot ja aikuisuus; missä on järki ja moraali?
Vau, mikä elämänasenne. Sinulla on varmasti mukavaa, missä vain liikutkin.
...siitä syystä että muutoin en oikein löydä mieleisiäni vaatteita sillä haen jotakin muuta kuin ihan tavis jakkua ja pleiseriä...
Onneksi ostamista rajoittaa jo pelkästään se,että minun tyyliisiäni vaateita ei juuri liiku,olen lyhyt ja tanakka ja tykkään enempi etno- ja Indianbazar-meiningistä.
Itse kun en osta ellei vaate oli todella siisti ja ehjä ja tarpeeseen.
Samaa pätee muihinkin kirpparikamoihin,en osta rikkinäisiä enkä liian kuluneita.
Löytämisen ilo,siinä se syy lienee,sillä Stokkalla ja Anttilassa tietää jo mitä on edessä,kirpparilla ei.
Samasta syytä ihmiset käyvät vaikkapa antiikkiliikkeissä.
osto pakkoa ei ole.HUVINSA KULLAKIN:hullumpiakin on.kun kirppis hörhöt.Istuuhan jotkut olut terasilla aamusta iltaan,miltäs kuulostaa.niitä on paljon.jalka käytävä ei oikein riitä,kun kotia kohti tapertaa.aamulla pää pipi.uusi kierros alkaa.
Minä en taas löydä vaatteita itselleni, lihava ja lyhyenläntätyyppinen. Minä katson kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Kuinka paljon olen säästänyt kirppiskirjoilla, varmaan tuhansia. Luen melkein kirjan päivässä. Sattuma vei 90-luvulla kirppikselle. Siitä se sitten alkoi ravaaminen kirjojen perässä. Toivoisinkin ettei hintalappuja liimattaisi kirjojen etusivulle, jää aina liimapinta sivulle.
Minulla on jo kirjastohuone.
Kiitos joistakin asiallisista viesteistä!
Itse olen harrastanut ostamista ja myymistä jostain 80-luvun loppupuolelta, jolloin kirpparit eivät olleet vielä kovin yleisiä eikä itsepalvelukirppiksistä tietoakaan. Eri paikkakunnilla siellä täällä. Olen sanonut, että menen kirppikselle vielä rollaattorillakin.
Kirppikset ei valitettavasti tänä päivänä ole sitä, mitä ne oli esim. 90-luvun alkupuolella, kun alkoivat yleistyä. Hyvää tavaraa oli silloin paljon enempi, nyt monet roudaavat sinne jätteitä. Mutta kyllä vieläkin tekee löytöjä. Minulla on paljon työvaatteita, joita olen ostanut kirppareilta. Se edellyttää tietenkin, että kiertelee useilla paikkakunnilla ja useilla kirppareilla eli juuri sitä, että se on harrastus. Myös kirjoja ostan.Tämän myötä on käynyt niin, että miehestäni on tullut minua pahempi kipputoriostaja, häneltä ei kohta kaupasta ostettua vaatetta löydy. Olen myös myynyt kirppiksillä hyvin, huonoa tavaraa en kehtaa sinne viedä, hyvä tavara, joka hinnoitellaan kohtuullisesti, löytää ostajan aina. Me ollaan keskituloinen, keski-ikäinen pari eli kyse ei ole rahasta, vaan pelkästä huvista.
Ikinä ei voi tietää, mitä kirppiksellä on myynnissä. On jännitystä katsoa, mitä kulloinkin on. Toisaalta jos tekee virheostoksen, niin talous ei siihen kaadu. Ylihintaiset tavarat jätän noin periaatteessa kirppikselle: ken ei opi hinnoittelua ja hintojen tarkistamista, hän pitäköön 50 euron takkinsa.
Myös ulkomailla olen käynyt muutaman kerran kirppiksillä, niissä on ihan oma eksotiikkansa, vaikka ei ostaisi yhtään mitään. Eikä kotimaassakaan ostopakkoa ole. Usein palataan kotiin sunnuntaireissulta tyhjin käsin, mutta ei haittaa.
Aloittajalle vielä, että jos kirppis tai jokin muu harrastus ei kiinnosta, niin eihän siihen tarvitse lähteä mukaan. Ei ystävät ole toinen toistensa kopioita. Ei mekään miehen kanssa jaeta kaikkia asioita taivaan ja maan välillä.
Joku täyttää ristikkoja ja sudokuja, toinen golfaa, kolmas hassaa rahansa maistelemalla gourmet-ruokia, neljäs matkailee...
Tuo täti-ihmisten kirppisintoilu ei ole sen kummempi harrastus kuin vaikka virkkaaminen tai jonkun romppeen kerääminen. Aika kuluu kivasti, rahaa tietty palaa mutta niin monessa muussain harrastuksessa. Jos joku sitten lyö yli ja kerää kotinsa täyteen turhaa rojua niin oma asiansa. Onneksi ystäväsi sitten innostuvat myös myymään kamojaan.
Ehkä kyseessä on shoppailun kevyempi versio. Ihmiset haaskaavat usein aikaansa ja rahaansa ostoskeskuksissa ja ostavat kovalla rahalla turhaa roinaa ja kuluttavat luonnonvaroja. Kirppis-shoppailu on paljon halvempaa ja lähes puhdasta kierrätystä (miinus matkoista syntyneet kulut). Jos ko. toiminta tyydyttää ihmisten "shoppailuvietin" siti tuhlaamatta luonnonvaroja ylettömästi ja saattamasta shoppaajia talousvaikeuksiin nin mikäs siinä...
Itse käyn kirppareilla tiuhaan mutta en usein osta mitään. Etsin vain tiettyjä tuotteita ja jos en niitä löydä niin en raahaa mukanani kotiin turhaa rojua. Olen kyllä nähnyt paljon juuri näitä täti-ihmisiä jotka tosiaan ottavat kirpparilla ovelta korin tai kärryn ja keräävät sen täyteen kaikenmoista kamaa.
En ole elämässäni ottanut kärryä kirppikseltä, otan sen hyvin harvoin edes kaupassa, kaikenmaailman panssariajoneuvot vain tukkivat kulkuväylän. Kärryjä ja koreja ei ole edes saatavilla esimerkiksi Hietsun torilla tai Helsingin Jäähallissa. Mihin ihmeeseen tarvitse kantovälinettä, jos ostan vaatteen ja pari kirjaa?
Muutamia huonekalujakin olen ostanut kirppiksiltä, semmoisia, jotka mahtuvat henkilöautoon. En mitään kodin pikkukrääsää, en astioitakaan, minulle kaikki kipot on samanlaisia.
Turha puhua halveksivasti harrastuksesta niinkuin se olisi yksi ja ainoa. Toki ihmisellä on muitakin harrasteita. Minä puolestani en ymmärrä sitä, miten joku viitsii katsoa useina päivinä viikossa televisiota tai kykkiä joka ainoan viikonlopun kotona pää uunissa kokkaamassa ruokaa, kun vähemmälläkin pääsee. Silkkaa ajantuhlausta.
Jotkut puolestaan hamstraavat tavaroita sukupolvelta toiselle ja sitten kun joku delaa, siinä on pesässä selvittämistä. Miksi ihmeessä? Mitä ei tarvitse, sen voi heittää pois tai myydä kirppiksellä, joku voi sitä tarvita. Kotiin ei keräänny turhaa rojua.
Kirppisvihaa tässäkin ketjussa. Syytä en tajua.