En tiedä mitä tekisin ja miten sen tekisin. Olen suunnitellut itsemurhaa monta vuotta, olen nyt 26v. Haluan kuolla, pelkään elää. Nukkumaan käydessäni olen usein surullinen ja tahtoisin etten enää heräisi seuraavana aamuna. En vain tiedä miten sen toteuttaisin, ajanko autolla rekkaa päin, ammunko itseni vai olisiko jokin lääke sopiva, nukkuisi vain pois.
Mitä onni on, onko se rakkautta tyttöystävää kohtaan, en tiedä ku en ole kokenut. Olen epäonnistunut kaikessa ja mittani on täysi. Toivon joka päivä, että kärsimys loppuisi pian. Ei tuskaa huomisesta eikä nykyisestä vain ikuinen uni ja hyvä olla. Joskus toivon että löytäisin elämänlangan ja jaksaisin vielä vähänaikaa elää, mutta aina se vaan valuu niin kuin vesi erämaan hiekkaan, mitään ei ole jäljellä. En tiedä mikä minut on vielä pitänyt hengissä nämä vuodet, en pelkää kuolemaa enkä itseni tappamista, uskon pystyväni siihen. Ohjaako Jumala elämäämme, pitääkö hän minut hengissä, onko hänellä tarjota minulle parempi huominen. Vain kysymyksiä, ei koskaan vastauksia. En tahdo lohduttavia sanoja, olen kuullut niitä jo tarpeeksi.
Kuolema oman käden kautta
83
15022
Vastaukset
- Minä
Hei
jos haluat tappaa itsesi niin älä sotke muiden elämää, ei rekkakuskit ole niin tunteettomia. Ei heistä ole kiva katsoa kuollutta. En ikinä tekis itsaria ja järkyttäis ulkopuolisia.
Mun tekee todella pahaa mikä teitä nuoria nykyään vaivaa? Miksi olette niin masentuneita ja vailla elämäniloa? Puuttuuko teiltä oikea tekeminen? Onko alkoholi ollut ainoa ilonne? Olen omien parikymppisten lasten elämää seurannut ja moesti pelännyt mitä joudun näkemään. En todellakaan haluaisi nähdä oman lapsen tekevän ratkaisua oman käden kautta. Olen odotellut milloin se aika tulee että löydetään elämään sisältöä. Itse perustin perheen alle kakskymppisenä niinpä minulla on ollut sisältö elämässä enkä ole viettäny "villiä" elämää.
Sinullakin Jussi on vanhempasi joille itsemurhasi aihettaisi syvää surua ja elämän järkkymistä. Eikö sinulla olis vaihtoehtoa itsemurhalle?- Jussi
En juo alkoholia, enkä ole koskaan viettänyt "villiä" elämää. Olisiko se sitten ollut ratkaisu tähän, olisi saanut kontakteja tyttöihin/naisiin ja ihmisiin yleensä. Kehittyminen olisi ollut normaalimpaa, nyt en uskalla mennä minnekään. Kontaktien luominen vastakkaiseen sukupuoleen aiheuttaa täyden paniikin. Tietysti kuollessaan voi aiheuttaa joillekin surua, mutta ei täällä toisten takia eletä, itse kuitenkin kantaa murheensa ja ongelmansa.
- Kukka
Jussi kirjoitti:
En juo alkoholia, enkä ole koskaan viettänyt "villiä" elämää. Olisiko se sitten ollut ratkaisu tähän, olisi saanut kontakteja tyttöihin/naisiin ja ihmisiin yleensä. Kehittyminen olisi ollut normaalimpaa, nyt en uskalla mennä minnekään. Kontaktien luominen vastakkaiseen sukupuoleen aiheuttaa täyden paniikin. Tietysti kuollessaan voi aiheuttaa joillekin surua, mutta ei täällä toisten takia eletä, itse kuitenkin kantaa murheensa ja ongelmansa.
Ei kannata tehdä itsemurhaa vaikka kuinka sitä toivoisit ja olisit valmis siihen, se ei voi olla ainoa vaihtoehto elämäsi suhteen, vai onko?
Sekö on ainoa syy itsemurhaan, ettet ole elänyt ns. "villiä" elämää, juhlinut ja mellastanut naisten kanssa kuten muutkin? Siis sanalla sanoen et ole hankkinut kokemuksia ja elänyt nuoruuttasi täysillä, kuten sanotaan. Ja nyt häpeät kokemattomuuttasi, vai? Voi kuule, siinä ei ole mitään häpeämistä - päinvastoin! Ja et todellakaan ole ainoa erilainen joka näin tuntee/kokee allekirjoittanut mukaan lukien. Ole ennemmin ylpeä siitä että et liiku massan mukana ja elät toisenlaista elämää. Paitsi se on tietysti eri asia siinä tapauksessa että kärsit tilanteesta ja haluat tosissasi vaihtelua elämääsi. Ymmärrän kyllä, itselläni on ollut ihan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Mutta voin sanoa että mikään kestä ikuisesti (murheet ym.) ja kyllä se aurinkokin risukasaan paistaa, jos vain uskoo siihen. Muutoksia tulee jos on tullakseen. Ja aika paljon se on myös itsestä kiinni ja varsinkin itseluottamuksesta, mikä on kyllä korjattavissa.
Ja sitä paitsi asiat voisivat olla huonomminkin, joten Jussi ole ennemmin kiitollinen siitä että saat elää, sinun elämäsi on erittäin arvokas ja ainutlaatuinen, kukaan ei saa tuhota sitä et edes sinä itse. Ei niin itsekäs pidä olla, että haluaa kuolemallaan aiheuttaa surua lähimmäisilleen. Elämä on lahja joka vain täytyy elää, kukin tavallaan ja tyylillään ja kuten kaikki tietävät, eihän se pelkkää ruusuilla tanssimista ole ja eikä kuulukaan olla.
Kyllä sinä vielät tuosta kehityt, pystyt taatusti muodostamaan niitä suhteita muihin ihmisiin, jos vain todella haluat. Ei se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ole, tiedän mistä puhun, kokemusta kun on.
Hyvää jatkoa! - tämäjoku
Kukka kirjoitti:
Ei kannata tehdä itsemurhaa vaikka kuinka sitä toivoisit ja olisit valmis siihen, se ei voi olla ainoa vaihtoehto elämäsi suhteen, vai onko?
Sekö on ainoa syy itsemurhaan, ettet ole elänyt ns. "villiä" elämää, juhlinut ja mellastanut naisten kanssa kuten muutkin? Siis sanalla sanoen et ole hankkinut kokemuksia ja elänyt nuoruuttasi täysillä, kuten sanotaan. Ja nyt häpeät kokemattomuuttasi, vai? Voi kuule, siinä ei ole mitään häpeämistä - päinvastoin! Ja et todellakaan ole ainoa erilainen joka näin tuntee/kokee allekirjoittanut mukaan lukien. Ole ennemmin ylpeä siitä että et liiku massan mukana ja elät toisenlaista elämää. Paitsi se on tietysti eri asia siinä tapauksessa että kärsit tilanteesta ja haluat tosissasi vaihtelua elämääsi. Ymmärrän kyllä, itselläni on ollut ihan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Mutta voin sanoa että mikään kestä ikuisesti (murheet ym.) ja kyllä se aurinkokin risukasaan paistaa, jos vain uskoo siihen. Muutoksia tulee jos on tullakseen. Ja aika paljon se on myös itsestä kiinni ja varsinkin itseluottamuksesta, mikä on kyllä korjattavissa.
Ja sitä paitsi asiat voisivat olla huonomminkin, joten Jussi ole ennemmin kiitollinen siitä että saat elää, sinun elämäsi on erittäin arvokas ja ainutlaatuinen, kukaan ei saa tuhota sitä et edes sinä itse. Ei niin itsekäs pidä olla, että haluaa kuolemallaan aiheuttaa surua lähimmäisilleen. Elämä on lahja joka vain täytyy elää, kukin tavallaan ja tyylillään ja kuten kaikki tietävät, eihän se pelkkää ruusuilla tanssimista ole ja eikä kuulukaan olla.
Kyllä sinä vielät tuosta kehityt, pystyt taatusti muodostamaan niitä suhteita muihin ihmisiin, jos vain todella haluat. Ei se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ole, tiedän mistä puhun, kokemusta kun on.
Hyvää jatkoa!"Ja sitä paitsi asiat voisivat olla huonomminkin, joten Jussi ole ennemmin kiitollinen siitä että saat elää..."
Aijai...
Kaikenlainen vähättely ja syyllistäminen ("ole kiitollinen", "ota vain itseäsi niskasta kiinni", "eihän tuo mitään ole", "paranet jos vain uskot siihen", "ei se niin vaikeaa ole" jne.), on suunnilleen pahinta, mitä vaikeasti masentuneelle ja itsetuhoiselle voi sanoa.
Anna saman tien ladattu ase käteen... - Minä
Jussi kirjoitti:
En juo alkoholia, enkä ole koskaan viettänyt "villiä" elämää. Olisiko se sitten ollut ratkaisu tähän, olisi saanut kontakteja tyttöihin/naisiin ja ihmisiin yleensä. Kehittyminen olisi ollut normaalimpaa, nyt en uskalla mennä minnekään. Kontaktien luominen vastakkaiseen sukupuoleen aiheuttaa täyden paniikin. Tietysti kuollessaan voi aiheuttaa joillekin surua, mutta ei täällä toisten takia eletä, itse kuitenkin kantaa murheensa ja ongelmansa.
olet varmaan aika upea ihminen. Minä arvostan ihmistä jolle kapakka ei ole tärkeintä elämässä. Sinut haluais varmaan moni elämänkumppaniksi. Ole vain oma itsesi ja etsi rohkeasti seuraa. Onko sinulla työpaikka? Lupaa jättää rekkakuskit rauhaan jos päätyisit päättämään päiväsi. keinoja on muitakin. Toivon sinulle auringon paistetta elämään. Jokaisella meistä on omat taakkamme kannettavana.
- Jussi
Minä kirjoitti:
olet varmaan aika upea ihminen. Minä arvostan ihmistä jolle kapakka ei ole tärkeintä elämässä. Sinut haluais varmaan moni elämänkumppaniksi. Ole vain oma itsesi ja etsi rohkeasti seuraa. Onko sinulla työpaikka? Lupaa jättää rekkakuskit rauhaan jos päätyisit päättämään päiväsi. keinoja on muitakin. Toivon sinulle auringon paistetta elämään. Jokaisella meistä on omat taakkamme kannettavana.
Ei minua kukaan huoli. Ei ole töitä, ei. Kai ne rekkakuskit on rauhaan jätettävä, enhän minä hemmetti soikoon saa henkeä autollani pois, kitumaan vaan jää. Niin huono tuuri minulla aina on.
- minä
Jussi kirjoitti:
Ei minua kukaan huoli. Ei ole töitä, ei. Kai ne rekkakuskit on rauhaan jätettävä, enhän minä hemmetti soikoon saa henkeä autollani pois, kitumaan vaan jää. Niin huono tuuri minulla aina on.
Kun olet vapaa poikamies mikä estää sinua hakemasta töitä ympäri suomea. Töitä on. Uskalla lähteä niistä pikku ympyröistä ulos. Jussi voin kuvitella sinut tosi fiksuksi mieheksi. Katseleppas hieman kauemmas sieltä horisontista. Aurinkoa näkyy. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Tartu niihin rohkeasti. Mikä estää ettet vois opiskella? jussi pää pystyyn niin kohta huomaat että ei se elämä ole niin synkkää. Mistä tiedät ettei kukaan sinua huoli? Katsoppas ympärille hieman tarkemmin. Jaksamisia
- Tietäjä (n)
Jussi kirjoitti:
En juo alkoholia, enkä ole koskaan viettänyt "villiä" elämää. Olisiko se sitten ollut ratkaisu tähän, olisi saanut kontakteja tyttöihin/naisiin ja ihmisiin yleensä. Kehittyminen olisi ollut normaalimpaa, nyt en uskalla mennä minnekään. Kontaktien luominen vastakkaiseen sukupuoleen aiheuttaa täyden paniikin. Tietysti kuollessaan voi aiheuttaa joillekin surua, mutta ei täällä toisten takia eletä, itse kuitenkin kantaa murheensa ja ongelmansa.
Jäävät kuolemansa jälkeen maan läheisyyteen... Heille ai anneta rauhaa ennen kuin aika olisi maanpäällä täyttettynä. Jos sinun elämäsi olisi ollut vaikka 100 vuotta ja teet itsarin 26 vuotiaana niin laskeppa kuinka pitkä vankilastasi tulee? Sellainen joka itsensä tappaa ei ole Jumalan suosiossa. Saatana haluaa piinata ja parjata ja siihen helvettiin olet itsesi tieten tahtoen laittanut. Jos täällä maanpäällä sinua ikävöidään niin vielä enemmän ikävöit sinä takaisin. Että kannattaa harkita. Kumpi elämä on helpompi elää tämä surullinen ja hiukan tympeä kuin katsella jatkuvaa piruilua ja kirutusta. Välillä näet maahan mutta vain niitä saastaisia ja inhottavia asioita joita et vielä kerinnyt kokemaan etkä olisi kokenutkaan aivan niin inhottavina kuin siellä Helvetin puolella...
- Jussi
minä kirjoitti:
Kun olet vapaa poikamies mikä estää sinua hakemasta töitä ympäri suomea. Töitä on. Uskalla lähteä niistä pikku ympyröistä ulos. Jussi voin kuvitella sinut tosi fiksuksi mieheksi. Katseleppas hieman kauemmas sieltä horisontista. Aurinkoa näkyy. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Tartu niihin rohkeasti. Mikä estää ettet vois opiskella? jussi pää pystyyn niin kohta huomaat että ei se elämä ole niin synkkää. Mistä tiedät ettei kukaan sinua huoli? Katsoppas ympärille hieman tarkemmin. Jaksamisia
En uskalla lähteä kiertelemään, minusta ei ole siihen niinkuin ei paljon muuhunkaan. Enkä todellakaan ole fiksu, ei matikka- eikä kielipäätä, ilman niitä ei tässä yhteiskunnassa pysty kouluttautumaan miksikään. Yrittänytkin olen, mutta huomasin pian ettei se ollut minun paikka. Lisäksi monet työpaikat minun on unohdettava fyysisten ja terveydellisten rajoitteiden takia. Enää en viitsi edes yrittää ketään seurakseni, koska olen saanut liian monesti kieltävän vastauksen. Pitäähän se jo vähemmälläkin uskoa ettei tälläinen järkäle naista saa.
- Kukka
Tietäjä (n) kirjoitti:
Jäävät kuolemansa jälkeen maan läheisyyteen... Heille ai anneta rauhaa ennen kuin aika olisi maanpäällä täyttettynä. Jos sinun elämäsi olisi ollut vaikka 100 vuotta ja teet itsarin 26 vuotiaana niin laskeppa kuinka pitkä vankilastasi tulee? Sellainen joka itsensä tappaa ei ole Jumalan suosiossa. Saatana haluaa piinata ja parjata ja siihen helvettiin olet itsesi tieten tahtoen laittanut. Jos täällä maanpäällä sinua ikävöidään niin vielä enemmän ikävöit sinä takaisin. Että kannattaa harkita. Kumpi elämä on helpompi elää tämä surullinen ja hiukan tympeä kuin katsella jatkuvaa piruilua ja kirutusta. Välillä näet maahan mutta vain niitä saastaisia ja inhottavia asioita joita et vielä kerinnyt kokemaan etkä olisi kokenutkaan aivan niin inhottavina kuin siellä Helvetin puolella...
Mä olen osittain samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Itse nimittäin uskon tuohon kuoleman jälkeiseen elämään; uskon Raamatun sanaan, että ihmisen sielu jatkaa kulkuaan tuonpuoleisessa todellisuudessa. Raamatun mukaan, jumalattomalla ihmisen sielulla on vaikeampaa vaeltaa siellä toisessa maailmassa kuin tässä planeetalla. Jos ihminen ei saa sielulleen rauhaa tässä todellisuudessa, ei hän saa sitä milloinkaan.. Ja tämä koskee jokaista elävää ihmistä. Itsemurhaa ei siis missään nimessä kannata tehdä, silloin menettää kaiken mahdollisuuden, ihmisellä kun on vain yksi ainoa elämä käytettävissä.
Eli kannattaa tutkailla sitä Raamattua, sieltä löytyy vastaus moniin kysymyksiin ja lohdutusta masentuneelle sielulle. Toivoa on joka tapauksessa. - -O-=
Jussi kirjoitti:
En uskalla lähteä kiertelemään, minusta ei ole siihen niinkuin ei paljon muuhunkaan. Enkä todellakaan ole fiksu, ei matikka- eikä kielipäätä, ilman niitä ei tässä yhteiskunnassa pysty kouluttautumaan miksikään. Yrittänytkin olen, mutta huomasin pian ettei se ollut minun paikka. Lisäksi monet työpaikat minun on unohdettava fyysisten ja terveydellisten rajoitteiden takia. Enää en viitsi edes yrittää ketään seurakseni, koska olen saanut liian monesti kieltävän vastauksen. Pitäähän se jo vähemmälläkin uskoa ettei tälläinen järkäle naista saa.
...on meikäläisellä. Työtä ei ole. Palkkaa sain viimeksi yli 15 vuotta sitten. Tutkinto on lähes parhailla arvosanolla laudaturin ylioppilaspaperit. Eikä MIHINKÄÄN pääse vuosin yrittämisestä huolimatta. Edes puhelinmyyjäksi ei otettu.
En aio tappaa itseäni. Nuorempana kyllä yritin, mutta jäin henkiin 60 % invalidina. Enkä muuten usko, että ne naisetkaan ongelmia ratkaisevat, voi tulla vain lisää ongelmia.
Rehellisesti ajatellen olen tullut siihen tulokseen, että olen HELVETISSÄ. Kuolin itsemurhayrityksessä 15 vuotta sitten ja ole ollut sen jälkeen helvetissä. Niin paljon kärsimystä ja tilastollisesti liki mahdotonta huonoa tuuria on ollut sen jälkeen. - Undine
Kukka kirjoitti:
Mä olen osittain samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Itse nimittäin uskon tuohon kuoleman jälkeiseen elämään; uskon Raamatun sanaan, että ihmisen sielu jatkaa kulkuaan tuonpuoleisessa todellisuudessa. Raamatun mukaan, jumalattomalla ihmisen sielulla on vaikeampaa vaeltaa siellä toisessa maailmassa kuin tässä planeetalla. Jos ihminen ei saa sielulleen rauhaa tässä todellisuudessa, ei hän saa sitä milloinkaan.. Ja tämä koskee jokaista elävää ihmistä. Itsemurhaa ei siis missään nimessä kannata tehdä, silloin menettää kaiken mahdollisuuden, ihmisellä kun on vain yksi ainoa elämä käytettävissä.
Eli kannattaa tutkailla sitä Raamattua, sieltä löytyy vastaus moniin kysymyksiin ja lohdutusta masentuneelle sielulle. Toivoa on joka tapauksessa.Keski-Amerikan mayojen mytologiassa itsemurhan tehneet pääsivät suoraan paratiisiin ikuiseen rauhaan.
- Kukka
Jussi kirjoitti:
En uskalla lähteä kiertelemään, minusta ei ole siihen niinkuin ei paljon muuhunkaan. Enkä todellakaan ole fiksu, ei matikka- eikä kielipäätä, ilman niitä ei tässä yhteiskunnassa pysty kouluttautumaan miksikään. Yrittänytkin olen, mutta huomasin pian ettei se ollut minun paikka. Lisäksi monet työpaikat minun on unohdettava fyysisten ja terveydellisten rajoitteiden takia. Enää en viitsi edes yrittää ketään seurakseni, koska olen saanut liian monesti kieltävän vastauksen. Pitäähän se jo vähemmälläkin uskoa ettei tälläinen järkäle naista saa.
Anna itsellesi vielä ainakin YKSI mahdollisuus ja yritä hankkia itsellesi se ammatti, jos sulla ei vielä sitä ole. Ei ole vieläkään liian myöhäistä yrittää uudelleen, jos vaikka tällä kertaa onnistaisi ja kiinnostusta riittää. Älä anna periksi!
Sanoit, ettei todistuksesi ole tarpeeksi hyvä, mutta on olemassa sellaisia koulutusvaihtoehtoja joissa tuo todistus ei niin kauheasti merkkaa, jos vain on riittävästi motivaatiota.
Tiedän muuten erään aikuisille tarkoitetun ammatillisen oppilaitoksen, joka on lähinnä sellaisille ihmisille, joilla on jokin terveydellinen tai fyysinen rajoite. Sinne ei välttämättä tarvitse hakea yhteishaun kautta, vaan niitä vapaita opiskelupaikkoja voi tiedustella vaikka heti. Koulutusvaihtoehtoja ei tosin ole kauhean montaa, mutta ainakin tuolta saisi sen ammatin ja voisi samalla tutustua muihinkin, saada ehkä samanhenkistäkin seuraa. Jos kiinnostaa, katso netistä www.kiipula.fi. - minä
Jussi kirjoitti:
En uskalla lähteä kiertelemään, minusta ei ole siihen niinkuin ei paljon muuhunkaan. Enkä todellakaan ole fiksu, ei matikka- eikä kielipäätä, ilman niitä ei tässä yhteiskunnassa pysty kouluttautumaan miksikään. Yrittänytkin olen, mutta huomasin pian ettei se ollut minun paikka. Lisäksi monet työpaikat minun on unohdettava fyysisten ja terveydellisten rajoitteiden takia. Enää en viitsi edes yrittää ketään seurakseni, koska olen saanut liian monesti kieltävän vastauksen. Pitäähän se jo vähemmälläkin uskoa ettei tälläinen järkäle naista saa.
Miksi et uskalla lähteä? uskottelet itsellesi olevasi huonompi kuin todellisuudessa olet. Kuule Jussi ei sinua kotoa kukaan hae ei edes naiset. Mitä naiseen tulee, monesti elämä on helpompaa elää yksin. Olen itse eronnut ja minä koen elämän helpommaksi elää yksin. Ei tarvi ottaa huomioon kuin itsensä ja omat tarpeensa. Kuiteskin ei itsemurha ole mikään ratkaisu. Henk.koht. en hyväksy itsaria. Jussi ajattele positiivisesti.
- Jussi
Kukka kirjoitti:
Ei kannata tehdä itsemurhaa vaikka kuinka sitä toivoisit ja olisit valmis siihen, se ei voi olla ainoa vaihtoehto elämäsi suhteen, vai onko?
Sekö on ainoa syy itsemurhaan, ettet ole elänyt ns. "villiä" elämää, juhlinut ja mellastanut naisten kanssa kuten muutkin? Siis sanalla sanoen et ole hankkinut kokemuksia ja elänyt nuoruuttasi täysillä, kuten sanotaan. Ja nyt häpeät kokemattomuuttasi, vai? Voi kuule, siinä ei ole mitään häpeämistä - päinvastoin! Ja et todellakaan ole ainoa erilainen joka näin tuntee/kokee allekirjoittanut mukaan lukien. Ole ennemmin ylpeä siitä että et liiku massan mukana ja elät toisenlaista elämää. Paitsi se on tietysti eri asia siinä tapauksessa että kärsit tilanteesta ja haluat tosissasi vaihtelua elämääsi. Ymmärrän kyllä, itselläni on ollut ihan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Mutta voin sanoa että mikään kestä ikuisesti (murheet ym.) ja kyllä se aurinkokin risukasaan paistaa, jos vain uskoo siihen. Muutoksia tulee jos on tullakseen. Ja aika paljon se on myös itsestä kiinni ja varsinkin itseluottamuksesta, mikä on kyllä korjattavissa.
Ja sitä paitsi asiat voisivat olla huonomminkin, joten Jussi ole ennemmin kiitollinen siitä että saat elää, sinun elämäsi on erittäin arvokas ja ainutlaatuinen, kukaan ei saa tuhota sitä et edes sinä itse. Ei niin itsekäs pidä olla, että haluaa kuolemallaan aiheuttaa surua lähimmäisilleen. Elämä on lahja joka vain täytyy elää, kukin tavallaan ja tyylillään ja kuten kaikki tietävät, eihän se pelkkää ruusuilla tanssimista ole ja eikä kuulukaan olla.
Kyllä sinä vielät tuosta kehityt, pystyt taatusti muodostamaan niitä suhteita muihin ihmisiin, jos vain todella haluat. Ei se niin ylitsepääsemättömän vaikeaa ole, tiedän mistä puhun, kokemusta kun on.
Hyvää jatkoa!Alkaa olla korttipakka selattu läpi ja yhtään kokonaista korttia ei ole jäänyt jäljelle.
En ole halunnut "villiä" elämää, enkä sen puutteen takia itsemurhaa harkitse. Tuntuu vain, että se olisi voinut ohjata elämääni toisella tavalla.
En ymmärrä miksi olisin kiitollinen kun saan elää. Kenenkään yksinäisen elämä ei ole arvokas muussa tapauksessa kuin, työssäkäyvänä olet arvokas valtiolle veronmaksajana.
Höh, no kiitos kuitenkin... - Jussi
Kukka kirjoitti:
Anna itsellesi vielä ainakin YKSI mahdollisuus ja yritä hankkia itsellesi se ammatti, jos sulla ei vielä sitä ole. Ei ole vieläkään liian myöhäistä yrittää uudelleen, jos vaikka tällä kertaa onnistaisi ja kiinnostusta riittää. Älä anna periksi!
Sanoit, ettei todistuksesi ole tarpeeksi hyvä, mutta on olemassa sellaisia koulutusvaihtoehtoja joissa tuo todistus ei niin kauheasti merkkaa, jos vain on riittävästi motivaatiota.
Tiedän muuten erään aikuisille tarkoitetun ammatillisen oppilaitoksen, joka on lähinnä sellaisille ihmisille, joilla on jokin terveydellinen tai fyysinen rajoite. Sinne ei välttämättä tarvitse hakea yhteishaun kautta, vaan niitä vapaita opiskelupaikkoja voi tiedustella vaikka heti. Koulutusvaihtoehtoja ei tosin ole kauhean montaa, mutta ainakin tuolta saisi sen ammatin ja voisi samalla tutustua muihinkin, saada ehkä samanhenkistäkin seuraa. Jos kiinnostaa, katso netistä www.kiipula.fi.Ongelma on siinä, ettei sitä motivaatiota ole yhtään jäljellä.
Kävin katsomassa tuolla nettisivulla, varmasti hyvä paikka. Mutta annan kuitenkin mahdollisen oman paikkani jollekin muulle joka pystyy ottamaan siitä täyden hyödyn irti, minusta ei siihen ole. - Jussi
minä kirjoitti:
Miksi et uskalla lähteä? uskottelet itsellesi olevasi huonompi kuin todellisuudessa olet. Kuule Jussi ei sinua kotoa kukaan hae ei edes naiset. Mitä naiseen tulee, monesti elämä on helpompaa elää yksin. Olen itse eronnut ja minä koen elämän helpommaksi elää yksin. Ei tarvi ottaa huomioon kuin itsensä ja omat tarpeensa. Kuiteskin ei itsemurha ole mikään ratkaisu. Henk.koht. en hyväksy itsaria. Jussi ajattele positiivisesti.
Tuntisitpa... En saa aikaiseksi kunnolla mitään. Niinhän sitä pari kaveriakin on sanonut, että helpompaa olisi olla yksin. Lienee vain tyhmyyteni estää uskomasta heitä, koska helppoa tämä ei ole näinkään.
- Kukka
Jussi kirjoitti:
Ongelma on siinä, ettei sitä motivaatiota ole yhtään jäljellä.
Kävin katsomassa tuolla nettisivulla, varmasti hyvä paikka. Mutta annan kuitenkin mahdollisen oman paikkani jollekin muulle joka pystyy ottamaan siitä täyden hyödyn irti, minusta ei siihen ole....ainakin siltä tuntuu, joten siinä mielessä ymmärrän sua todella hyvin. Sitä haluaa muita kannustaa, vaikka itsellä ei menisikään kovin hyvin.
Ei ole muuten mullakaan mitään ammattia, vaikka olen jo 25 vuotias. Eikä minunkaan työtilanteeni mikään kovin hyvä ole, ainakaan tällä hetkellä. Pätkätöitä vaan teen..
Tiedän miltä tuntuu olla masentunut ja varsinkin se, ettei ei ole motivaatiota oikein juuri mihinkään kuten vaikka opiskeluun, vaikka kovasti kiinnostaakin. Mutta tarkoitus olisi kyllä vielä yrittää sitäkin hommaa, jos vain ei olisi mitään esteitä. Onhan näitä murheita ja ongelmia , eikös niitä ole jokaisella joskus jonkinlaisia.
No, ehkäpä sunkin asiat lutviutuvat jossain vaiheessa siihen parempaan suuntaan. Toivotaan parasta! - thereza
minä kirjoitti:
Miksi et uskalla lähteä? uskottelet itsellesi olevasi huonompi kuin todellisuudessa olet. Kuule Jussi ei sinua kotoa kukaan hae ei edes naiset. Mitä naiseen tulee, monesti elämä on helpompaa elää yksin. Olen itse eronnut ja minä koen elämän helpommaksi elää yksin. Ei tarvi ottaa huomioon kuin itsensä ja omat tarpeensa. Kuiteskin ei itsemurha ole mikään ratkaisu. Henk.koht. en hyväksy itsaria. Jussi ajattele positiivisesti.
niin, asiathan vois olla huonomminkin! sähän voisit olla vaikka neliraajahalvaantunu! tai elää nälkäleirillä jossain kolmannen maailman maassa! oon ite ollu samoissa tunnelmissa ku Jussi eikä MIKÄÄN ärsytä niin pahasti ku "ajattele positiivisesti!" ihan ku tossa tilassa jaksais...
- siiseli
Jussi kirjoitti:
Tuntisitpa... En saa aikaiseksi kunnolla mitään. Niinhän sitä pari kaveriakin on sanonut, että helpompaa olisi olla yksin. Lienee vain tyhmyyteni estää uskomasta heitä, koska helppoa tämä ei ole näinkään.
Haluan tarjota sinulle Mahdollisuuden elämääsi. Sen avulla voimme yhteistyöllä alkaa tekemään sinulle parempaa tulevaisuutta. En tässä kerro sen enempää, mutta jos haluat kuulla niin laita sähköpostia vaan. Jos löydät pienenkin syyn minkä vuoksi kannnattaa yrittää, niin haluan todella auttaa Sinua. Tässä yhdistyy työ-ja ihmissuhteet. Uskon, että tässä on jotain sinulle. Toivottavasti otat yhteyttä...
- Jussi
siiseli kirjoitti:
Haluan tarjota sinulle Mahdollisuuden elämääsi. Sen avulla voimme yhteistyöllä alkaa tekemään sinulle parempaa tulevaisuutta. En tässä kerro sen enempää, mutta jos haluat kuulla niin laita sähköpostia vaan. Jos löydät pienenkin syyn minkä vuoksi kannnattaa yrittää, niin haluan todella auttaa Sinua. Tässä yhdistyy työ-ja ihmissuhteet. Uskon, että tässä on jotain sinulle. Toivottavasti otat yhteyttä...
Sähköpostiosoitteeni on liian paljastava, en halua ottaa sen kautta yhteyttä. Varmasti ajattelet hyvää, mutta en pysty luottamaan tuntemattomiin ihmisiin. Unelmia minulla ei enää ole, toivo on sammunut. En oikein ymmärrä miksi haluat auttaa. Jos edes tietäisin alan jota asiasi koskee niin voisin miettiä vakavasti, mutta jos se on kovin speciaalia niin ymmärrän kyllä.
- siiseli
Jussi kirjoitti:
Sähköpostiosoitteeni on liian paljastava, en halua ottaa sen kautta yhteyttä. Varmasti ajattelet hyvää, mutta en pysty luottamaan tuntemattomiin ihmisiin. Unelmia minulla ei enää ole, toivo on sammunut. En oikein ymmärrä miksi haluat auttaa. Jos edes tietäisin alan jota asiasi koskee niin voisin miettiä vakavasti, mutta jos se on kovin speciaalia niin ymmärrän kyllä.
En itsekään tiedä mikä oli tämän tarkoitus, että minä joka en näillä palstoilla ole monestikaan käynyt, satuin illalla pysähtymään juttusi äärelle. Itselläni ei ole ollut, eikä ole vieläkään ns.helppo elämä. On sairautta ja muitakin vastoinkäymisiä matkan varrella, mutta niin paljon kuitenkin syitä minkä vuoksi kannattaa yrittää. Tämä ei ole mitään hetkellistä sympatian tunnetta, jota aloin tuntemaan kun keskustelua seurasin, vaan todellista auttamisen halua. Siitä mitä asiani koskee, en itsekään voi yleiseen jakoon kirjoittaa ja tutisevin käsin laitoin tuon sähköp.osoitteenkin, kun en oikeen tiedä mikä on käytäntö...asiani ei kuitenkaan ole mitään salaista tms jos niin ajattelisit. Jos jotenkin voisin ottaa sinuun yhteyttä kertoakseni asian, jos löytäisit siitä itsellesi mahdollisuuden, se voisi muuttaa sinun elämää. Saisit taatusti tukijoukkoa ja ystäviä ympärillesi. Se on osoitus siitä että todella luottamuksellisesti haluaisin keskustella, vaan kun ei tiedä miten...
- Hip
siiseli kirjoitti:
En itsekään tiedä mikä oli tämän tarkoitus, että minä joka en näillä palstoilla ole monestikaan käynyt, satuin illalla pysähtymään juttusi äärelle. Itselläni ei ole ollut, eikä ole vieläkään ns.helppo elämä. On sairautta ja muitakin vastoinkäymisiä matkan varrella, mutta niin paljon kuitenkin syitä minkä vuoksi kannattaa yrittää. Tämä ei ole mitään hetkellistä sympatian tunnetta, jota aloin tuntemaan kun keskustelua seurasin, vaan todellista auttamisen halua. Siitä mitä asiani koskee, en itsekään voi yleiseen jakoon kirjoittaa ja tutisevin käsin laitoin tuon sähköp.osoitteenkin, kun en oikeen tiedä mikä on käytäntö...asiani ei kuitenkaan ole mitään salaista tms jos niin ajattelisit. Jos jotenkin voisin ottaa sinuun yhteyttä kertoakseni asian, jos löytäisit siitä itsellesi mahdollisuuden, se voisi muuttaa sinun elämää. Saisit taatusti tukijoukkoa ja ystäviä ympärillesi. Se on osoitus siitä että todella luottamuksellisesti haluaisin keskustella, vaan kun ei tiedä miten...
Voittehan aina ottaa uuden sähköpostiosoitteen esim. Jippiin kautta! Esim. [email protected]. Tuollaisesta osoitteesta ei voi ketään tunnistaa eikä osoitteen omistajaa voi jäljittää. Voitte keskustella sähköpostin välityksellä ja jos alatte luottamaan toisiinne tarpeeksi, niin voitte sitten antaa tarkemmat yhteystiedot toisillenne jne. Kätevää, eikös?!?
- siiseli
Hip kirjoitti:
Voittehan aina ottaa uuden sähköpostiosoitteen esim. Jippiin kautta! Esim. [email protected]. Tuollaisesta osoitteesta ei voi ketään tunnistaa eikä osoitteen omistajaa voi jäljittää. Voitte keskustella sähköpostin välityksellä ja jos alatte luottamaan toisiinne tarpeeksi, niin voitte sitten antaa tarkemmat yhteystiedot toisillenne jne. Kätevää, eikös?!?
Silloin tällöin käyn lukemassa olisko tapahtumassa siiselille lämpenemistä.. Ilmeisesti minun täytyy asia vaan unohtaa ja toivoa Sinulle parempaa tulevaisuutta, ilman minun avunantoa. Omasta taustastani sen verran, että olen kuuden pienen lapsen äiti, jolla on ihana rakastava aviomies. Koin vain että minulla olisi voinut olla sinulle jotain annettavaa, sillä kirjoituksistasi päätellen olet fiksu, mukava ja ajatteleva ihminen. Uskoisin jopa että tulisit toimeen toisten ihmisten kanssa. Monenlaista uutta juttua olisit saanut elämääsi...Täysin luottamuksella olisi voinut kyllä keskustella vaikka sen uuden sähköp.os. välityksellä..
- huhhuh
tämäjoku kirjoitti:
"Ja sitä paitsi asiat voisivat olla huonomminkin, joten Jussi ole ennemmin kiitollinen siitä että saat elää..."
Aijai...
Kaikenlainen vähättely ja syyllistäminen ("ole kiitollinen", "ota vain itseäsi niskasta kiinni", "eihän tuo mitään ole", "paranet jos vain uskot siihen", "ei se niin vaikeaa ole" jne.), on suunnilleen pahinta, mitä vaikeasti masentuneelle ja itsetuhoiselle voi sanoa.
Anna saman tien ladattu ase käteen...Niin totta hitto mikä ihminen tuo .. Joka kirjoittaa noin syyllistävästi !!
- Raam. 21:6
minä kirjoitti:
Kun olet vapaa poikamies mikä estää sinua hakemasta töitä ympäri suomea. Töitä on. Uskalla lähteä niistä pikku ympyröistä ulos. Jussi voin kuvitella sinut tosi fiksuksi mieheksi. Katseleppas hieman kauemmas sieltä horisontista. Aurinkoa näkyy. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Tartu niihin rohkeasti. Mikä estää ettet vois opiskella? jussi pää pystyyn niin kohta huomaat että ei se elämä ole niin synkkää. Mistä tiedät ettei kukaan sinua huoli? Katsoppas ympärille hieman tarkemmin. Jaksamisia
Eikös se ole vähän hankalaa opiskella nykyään, kun pitää ensin päästä haluamaansa opiskelupaikkaan mikä voi olla hieman hankalaa, jos ei yksinkertaisesti täytä hakukriteerejä. Eipä muuta. (kuvittele tähän jotain positiivista)
- ratkaisukeskeinen te
Jussi kirjoitti:
En juo alkoholia, enkä ole koskaan viettänyt "villiä" elämää. Olisiko se sitten ollut ratkaisu tähän, olisi saanut kontakteja tyttöihin/naisiin ja ihmisiin yleensä. Kehittyminen olisi ollut normaalimpaa, nyt en uskalla mennä minnekään. Kontaktien luominen vastakkaiseen sukupuoleen aiheuttaa täyden paniikin. Tietysti kuollessaan voi aiheuttaa joillekin surua, mutta ei täällä toisten takia eletä, itse kuitenkin kantaa murheensa ja ongelmansa.
menet terveyskeskukseen ja kerrot että tilanteesi on paha
tarvitset ratkaisukeskeistä terapiaa, mahdollsesti hyötyisit ujoille tai sosiaalisesta pelosta kärsivien ryhmäterapiasta, tai saatat olla asperger, heitäkin on paljon!!
- chaaz
Jos teet sen, niin minäkin teen sen. Jos teet sen mihin minä en lukuisten yritysten jälkeen pystynyt niin minä vannon että teen sen myös. Sitten minäkin kuolen. Elämäni on täynnä samaa s*ntaa, en minä välitä.
- Jussi
Oletko mies/nainen, kuinka vanha olet? En tiedä mitä olet joutunut kokemaan. Oletko kokenut koulukiusaamisen, nöyryytyksen ja vuosia kestäneen työttömyyden? Joskus on muutama kuukausi hommia ja sitten taas "kiitos ja koitahan pärjäillä", tuntuu tuo sanonta siinä vaiheessa aika kammottavalta. Tilanteeni on nykyään se, että koulutuksestani on jo liian pitkä aika, olen pudonnut kelkasta. Päättötodistukseni on silkkaa p*skapaperia. Lyhyitä kursseja väliin työvoimatoimiston järjestämänä, pelkkää työttömyystilastojen siistimistä hetkeksi. Että potuttaa, en jaksa kiinnostua mistään. En yksinkertaisesti välitä.
- chaaz
Jussi kirjoitti:
Oletko mies/nainen, kuinka vanha olet? En tiedä mitä olet joutunut kokemaan. Oletko kokenut koulukiusaamisen, nöyryytyksen ja vuosia kestäneen työttömyyden? Joskus on muutama kuukausi hommia ja sitten taas "kiitos ja koitahan pärjäillä", tuntuu tuo sanonta siinä vaiheessa aika kammottavalta. Tilanteeni on nykyään se, että koulutuksestani on jo liian pitkä aika, olen pudonnut kelkasta. Päättötodistukseni on silkkaa p*skapaperia. Lyhyitä kursseja väliin työvoimatoimiston järjestämänä, pelkkää työttömyystilastojen siistimistä hetkeksi. Että potuttaa, en jaksa kiinnostua mistään. En yksinkertaisesti välitä.
haluat kuulla, mailaa mulle:
[email protected] - Jussi
chaaz kirjoitti:
haluat kuulla, mailaa mulle:
[email protected]On liian selvälukuinen e-mail osoite, eli ei.
- Hip
Jussi kirjoitti:
On liian selvälukuinen e-mail osoite, eli ei.
Hanki ihmeessä uusi sähköpostiosoite! Keksi sellainen nimi, josta sinua ei voi kukaan tunnistaa eikä sinua voi muutenkaan sen kautta "jäljittää". Näin pääset kirjoittelemaan anonyymina ihmisten kanssa ja ehkä kirjoittelu voi tuoda sinulle helpotusta. Kannattaa edes kokeilla!
- Elämänhaluinen
Jos todella haluat kuolla niin toivotan silloin vain hyvää matkaa! Mä taas en missään nimessä haluaisi koskaan kuolla, ja vaikka olisinkin ihan sairas niin mielummin haluaisin parantua kuin kuolla. Toiveeni olisi että saisi elää ikusesti mutta en usko että se on mahdollista, mutta tiede menee eteenpäin niin nopeasti että sekin asia voi olla mahdollista vähän ajan kuluttua. Vaikkei saisikaan elää ikuisesti niin kunpa saisi edes elää niin kauan kuin aurinkokuntamme pysyy pystyssä, mutta aurinkokin palaa aikanaan loppuun. Mä olen kiitollinen joka hetkestä kun elän, vaikka elämä olisikin joskus hankalaa. Kunpa edes keksittäisiin miten ihmisen tietoisuus saataisiin otettua talteen ihmisen kuollessa, silloin ikuinen elämä ainakin olisi teoriassa mahdollista.
- Elämänhaluinen
Kerron vielä sen että olen saanut kärsiä koulukiusauksesta koko ikäni ja erilaisia sairauksiakin on ollut, mutta sen olen vanhemmiltani oppinut että koskaan ei saa antaa periksi. Oli tilanne ihan mikä hyvänsä, vaikka istuisi vankilassa niin mielestäni ei koskaan kannata lopettaa elämäänsä! Kerran sitä vain eletään ja vaikka sitä ei jumalan lahjana pitäisikään, niin se on kuitenkin ainutkertainen asia. Itse en ainakaan muista että olisin elänyt koskaan aikaisemmin maapallon pitkän historian aikana, joten on ihme että yleensä elää! Olen sen verran ahne elämälle että sinnittelen kyllä täällä ihan loppuun asti, ja jos kuoleman jälkeen pääsisinkin johonkin toiseen ulottuvuuteen jatkan elämääni siellä.
- murkku
Elämänhaluinen kirjoitti:
Kerron vielä sen että olen saanut kärsiä koulukiusauksesta koko ikäni ja erilaisia sairauksiakin on ollut, mutta sen olen vanhemmiltani oppinut että koskaan ei saa antaa periksi. Oli tilanne ihan mikä hyvänsä, vaikka istuisi vankilassa niin mielestäni ei koskaan kannata lopettaa elämäänsä! Kerran sitä vain eletään ja vaikka sitä ei jumalan lahjana pitäisikään, niin se on kuitenkin ainutkertainen asia. Itse en ainakaan muista että olisin elänyt koskaan aikaisemmin maapallon pitkän historian aikana, joten on ihme että yleensä elää! Olen sen verran ahne elämälle että sinnittelen kyllä täällä ihan loppuun asti, ja jos kuoleman jälkeen pääsisinkin johonkin toiseen ulottuvuuteen jatkan elämääni siellä.
Onko järkeä elää ilman syytä? En tietenkään patista ketään tappamaan itseään, mutta olen itsekin ollut lähellä itsaria. Mua on koko mun elämä kiusattu, heitelty ku jotain hiekkasäkkiä, runneltu ja jätetty ja sitä sanotaan Jumalan lahjaksi. Niin ja lisätään siihen vielä sana "sisällötön elämä". Kuvaa mua hyvin.
On se kiva että on noinkin positiivisia ihmisiä maan päällä, ehkäpä maapallo joskus saadaan pelastettua. Nämä negatiiviset itsemurhaa hautovat ihmiset vain ovat tavallaan "tiellä" maapallon kehityksessä, sillä jos ne ei välitä, ne aattelee, mitä järkee on jättää mitään muillekaan. Ajattele nyt vaikka esmes niitä jotka tuhoo sademetsiä. Mitä järkee on tehdä sademetsäalueesta joku pälli pelto, ku siinä ei oo ravinteita paljon paskaakaan?
Oho. Nyt päädyttiin ihan eri aiheeseen. Kuitenkin, mun pointti on se, että mitä järkee on masentuneille hehkuttaa omaa onnistuneisuuttaan ja elämäniloaan, koska silloin masentuneet tuntee itsensä entistäkin masentuneimmiks. Tai en mä muista tiä, itsestäni nyt puhunkin.
- Pike
Mitä menetät, jos käpristelet vielä, vaikka pari vuotta. Entä jos se tyttökaveri, vaikka löytyisi tuo aikana ja auttaisi jatkamaan. Olisi syy elää joku tarvitsisi sinua. Mullakin on ollut välillä tosi vaikeaa, mutta vielä olen jaksanut uskoa, että joskus koittaa paremmat päivät. Eihän sitä tiedä, koska "usko" loppuu ja harkitsen samaa kuin sinä. Jotenkin olet liian nuori tappamaan itsesi. Et ole saanut kokea elämästä kuin huonoja puolia, jos oikein ymmärsin kirjoituksesi. Pakkohan sulekkin on olla tulevina vuosina luvassa jotain hyvää tai sit tää maailma on ihan perseestä. Mää ainakin haluaisin ajatella, et maailma on jollain tapaa hyvä.
Jos itsemurhaan päädyt elä tapa rekan alle ajamalla, koska voit pilata rekkakuskin elämän, kun hän löytää sinut palasina. Kuski ei välttämättä pysty jatkamaan työtään. Junan alle hyppäämällä pilaat veturinkuljettajan elämän.
Oletko käynyt puhumassa asioista lääkärille tai psykologilla? Voisi ajatella, ettei ne välitä, mutta mitä menetät kokeilemalla niitä. Tuskin on hirveesti merkitystä, jos kokeilet kaikkia keinoa ja sitten vasta päätät päiväsi, mikä on huonoin vaihto ehto. Kannattaa kokeilla kaikki masennuslääkkeistä terapioihin asti. Kyllähän ne on joitain auttanut. Jos olis jotain vertais ryhmiä, niin ne voisi auttaa. Ois ryhmiä, jossa ihmiset kertoisivat, miksi päättivät kuitenkin elää.
Mulle onni on sitä, että mun elämällä on merkitystä. Sitä, et ystävät ja perhe haluaa olla mun kanssa. Sitä, et joku oikeesti välittää musta. Vaikka mulla ei ole poikakaveria (olen nipo ja vaatelias..tai muuten outo), niin uskon sen joskus löytyvän. Ikää mulla on jo 24v. ja ei ole ketään joten kyllä sunkin kannattaa liikkua ihmisten ilmoilla ja tutkailla viel jotain vuosi, jos se onni olis sit, vaikka tyttöystävä ja myöhemmin oma perhe.- Jussi
Onhan tämä melkoista käpristelyä ollut jo pitkän aikaa. En vain jaksa uskoa ajatukseen, että joku joskus tarvitsisi ja kaipaisi. Niin, vaikka olenkin 26v olen kyllä vielä aivan liian nuori lähtemään täältä. Maailma voi näyttää sen kauniimman puolensa joskus, saisi vain pitää kiirettä. Totuus vain on ikävä kyllä, että tämä on perseestä.
Lupasin jo toisessa viestissä jättäväni rekkakuskit rauhaan ja junia ei ihan lähellä ole.
Lääkärillä on tullut käytyä ja masennuslääkkeitä syötyä. Lääkkeillä oloni tuli vain huonommaksi, lopetettuani niiden syömisen olo helpottui.
Olet nainen joten löydät itsellesi miehen kyllä, miehet vain eivät aina löydä itselleen naista. En tiedä miksi asia on näin. On naisia joilla on miehiä jonoksi asti ja on taas miehiä joilla ei ole ketään tarjolla. Voisihan sitä mennä "jonon jatkoksi" jos joku huolisi. Minä vain en hae mitään "pikapanoja", yhdenillan juttuja. Se koskisi liian paljon jos rakastaisi kyseistä tyttöä/naista. En tarvitse muuta kuin yhden ainoan jota rakastan ja joka rakastaisi minua. Uskon silloin elämällä olevan tarkoitus, koska kukaan ei selviä kunnialla elämästä yksin. Sellaiseksi elämä on luotu, luulen niin. - Pike
Jussi kirjoitti:
Onhan tämä melkoista käpristelyä ollut jo pitkän aikaa. En vain jaksa uskoa ajatukseen, että joku joskus tarvitsisi ja kaipaisi. Niin, vaikka olenkin 26v olen kyllä vielä aivan liian nuori lähtemään täältä. Maailma voi näyttää sen kauniimman puolensa joskus, saisi vain pitää kiirettä. Totuus vain on ikävä kyllä, että tämä on perseestä.
Lupasin jo toisessa viestissä jättäväni rekkakuskit rauhaan ja junia ei ihan lähellä ole.
Lääkärillä on tullut käytyä ja masennuslääkkeitä syötyä. Lääkkeillä oloni tuli vain huonommaksi, lopetettuani niiden syömisen olo helpottui.
Olet nainen joten löydät itsellesi miehen kyllä, miehet vain eivät aina löydä itselleen naista. En tiedä miksi asia on näin. On naisia joilla on miehiä jonoksi asti ja on taas miehiä joilla ei ole ketään tarjolla. Voisihan sitä mennä "jonon jatkoksi" jos joku huolisi. Minä vain en hae mitään "pikapanoja", yhdenillan juttuja. Se koskisi liian paljon jos rakastaisi kyseistä tyttöä/naista. En tarvitse muuta kuin yhden ainoan jota rakastan ja joka rakastaisi minua. Uskon silloin elämällä olevan tarkoitus, koska kukaan ei selviä kunnialla elämästä yksin. Sellaiseksi elämä on luotu, luulen niin.Minä en olisi noin varma asiasta, eihän mullakaan ole ketään. Tiedän paljon naisia esim. kavereitani, jotka tapasivat ensimmäisen miehen vasta yli 22 vuotiaana. Eihän tuossa oli ero sinun ikääsi kuin 4 vuotta. Mutta fakta on, että jos ei käy missään ei voi löytää ketään. Nykyään tuntuu, että kaikki löytää puolison noista yhdenillan jutuista joita minäkään en harrasta. Silti jaksan uskoa, että jossain on vielä joku ja on minulla sinkku kavereita 24-vuotiata, eivätkä hekään ole huolissaan.
Sun pitäs löytää elämää nyt jotain sisältöä. Olisiko uusi harrastus tai koulutus mitään? Kun mää olin masentunut, olin paljon yksin ja se ei ole koskaan hyvästä. Kun aloitin opiskelut ja uusia harrastuksia kaikki on mennyt paremmin. Silloin ei ehdi pohtia liikaa yksinäisyyttä, perheettömyyttä ja elämän tarkoitusta jne. - Jussi
Pike kirjoitti:
Minä en olisi noin varma asiasta, eihän mullakaan ole ketään. Tiedän paljon naisia esim. kavereitani, jotka tapasivat ensimmäisen miehen vasta yli 22 vuotiaana. Eihän tuossa oli ero sinun ikääsi kuin 4 vuotta. Mutta fakta on, että jos ei käy missään ei voi löytää ketään. Nykyään tuntuu, että kaikki löytää puolison noista yhdenillan jutuista joita minäkään en harrasta. Silti jaksan uskoa, että jossain on vielä joku ja on minulla sinkku kavereita 24-vuotiata, eivätkä hekään ole huolissaan.
Sun pitäs löytää elämää nyt jotain sisältöä. Olisiko uusi harrastus tai koulutus mitään? Kun mää olin masentunut, olin paljon yksin ja se ei ole koskaan hyvästä. Kun aloitin opiskelut ja uusia harrastuksia kaikki on mennyt paremmin. Silloin ei ehdi pohtia liikaa yksinäisyyttä, perheettömyyttä ja elämän tarkoitusta jne.Ei vaan viitsi lähteä koluamaan kapakoita läpi ja uskon etten löytäisi sieltä kuitenkaan sitä mitä etsin. Itse en käytä vahvoja alkoholijuomia ollenkaan, oluttakin olen vain maistanut ja tupakkaa en polta (maistanut olen ja pahaa oli).
Harrastus olisi tietysti ok, koulutuspuolen olen jo unohtanut mahdottomana ajatuksena. Yksin olo ei todellakaan ainakaan helpota masentuneen oloa, sen olen huomannut, kynnys on vain siinä vaiheessa liian suuri lähteä mihinkään. - neuvoja
Jussi kirjoitti:
Ei vaan viitsi lähteä koluamaan kapakoita läpi ja uskon etten löytäisi sieltä kuitenkaan sitä mitä etsin. Itse en käytä vahvoja alkoholijuomia ollenkaan, oluttakin olen vain maistanut ja tupakkaa en polta (maistanut olen ja pahaa oli).
Harrastus olisi tietysti ok, koulutuspuolen olen jo unohtanut mahdottomana ajatuksena. Yksin olo ei todellakaan ainakaan helpota masentuneen oloa, sen olen huomannut, kynnys on vain siinä vaiheessa liian suuri lähteä mihinkään.no mun kaveri on kohta kolkyt ja niin nirso akka ettei ole ketään vielä huolinut
on niitä naisia, parhaiten tutustuu jossain vaihdossa, työharjoittelussa tai jossain missä oppii tuntemaan.
voit mennä työkokeiluun, tajuat kai itsekin että ei yhteiskunta takaa sun onnea, yrität vain saada mitä tarjolla....
on paljon myös vaihtoehtoisesti eläviä ihmisiä, jotka eivät kunnioita työntekoa vaan löytävät elämänilon jostain muualta, sun pitäisi tutkia enemmän elämää, maailmaa ja ihmisten tapoja elää ja saada sisältöä elämäänsä
- masentunut itsekin
aika monet vastaukset on tyyliä "ei se ole ratkaisu", "älä tee sitä" jne. ilman sen kummempaa ymmärrystä. itse tiedän masentuneena ettei se auta. ei auta esim sanoa, että itsari ei kannata. se ei vaan piristä yhtään, valitettavasti.
ymmärrän sua, että elämä ei tunnu menevän hyvin. toivotaan parasta - ei ole!
Mieti vielä. Elät vain kerran, toista mahista ei enää tule. Kuolemaan päättyy ihmisen tietoisuus, kuolemna jälkeinen tietoinen jatkoelämä henkimuodossa tms on puppua. Se on kerralla filmi poikki, eikä takaisin saa. Henkienergia siirtyy maailmankaikkeuden kiertokulkuun mutta ihminen, persoona lakkaa olemasta.
Näin ollen, koeta elää. Koeta, vaikka olisi elämä aivan sekaisin omasta mielestä. Itsekin olen kokenut hirveitä vaikeuksia, ja joskus suunnitellut itsaria. Vaan onneksi aloin ajatella toisin päästyäni viinasta. Nauti edes siitä, että pystyt näkemään, hengittämään ja kuulemaan edes linnun laulun ja auringon paisteen! Tsemppiä!- Undine
...helvettiin sitä toista mahdollisuutta tarvitseekaan, kun tämäkin elämä on turha?
- Pah
Undine kirjoitti:
...helvettiin sitä toista mahdollisuutta tarvitseekaan, kun tämäkin elämä on turha?
Elämä ei koskaan ole turha asia. Jos haluatte tappaa itsenne, tehkää ainakin semmoinen elintenluovutustestamentti tai mikä se nyt lieneekään, että jotkut vakavasti sairaat saavat mahdollisuuden jatkaa elämäänsä terveinä. Käsittämätöntä ruikutusta, ihme ettei elämä kelpaa. Toista mahdollisuutta kun ei tule, niin silloin ei mahdollisuuksiaan kannata pilata.
- Jussi
Sitä tässä olenkin miettinyt, että onko se sitten varma juttu kun kuolee ettei jää mitään tietoisuutta jäljelle. Kerralla filmi poikki, se olisi lohduttavaa.
Näen auringon paisteen, mutta en voi katsoa sitä kunnolla koska silmiini koskee aivan liian paljon silloin. Pilvinen harmaa päivä on minulle sopiva kulkea, sellaistahan elämäni muutenkin on. Aina en pysty lukemaan edes lehtiä, näen vain rivien tilalla harmaita palkkeja. Näkökykyni huononeen vuosi vuodelta, sokeakin saatan vielä joskus olla, kukaan ei tiedä varmasti. Kuulonikaan ei ole kehuttava. Toivon, että silloin kun päätän päiväni Jumala antaa anteeksi tekemiseni vaikken olekaan ansainnut hänen hyväksyntäänsä elämällä maan päällä luonnolliseen loppuun asti. Ihmiset joista minulla on kaikkein parhaimmat muistot ovat poistuneet keskuudestamme aikaa sitten. Ensimmäinen poismeno tuli ennalta-arvaamattomana, edellisenä päivänä hän oli elänyt normaalia elämää, yöllä hän sitten nukkui pois. Murruin täysin, en osannut kuvitella hänen olevan poissa. Vuodet tekivät tehtävänsä ja helpottivat tuskaa, mutta kyynel tulee vieläkin kun muistan hänet. Vuosia jälkeenpäin kun menetin toisen tärkeän ihmisen, en osannut edes itkeä hautajaisissa, olin vain ihan hiljaa. Silloin ajattelin, "miksi hän, miksen minä". Elämäni oli sekaisin jo silloinkin. Ajattelin kun arkkua laskettiin, että tuo kuuluisi olla minun paikkani.
- Lonely Wolf
Jos huvittaa, niin luepa vanha kirjoitukseni huomataksesi, että on muitakin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000002137339
Enhän minäkään loppujen lopuksi osaa sen erityisemmin ottaa kantaa tilanteeseesi, kun en tiedä taustojasi tarkemmin, mutta väitän tietäväni miltä susta tuntuu! Kerronpa hieman mitä mulle sitten tapahtuikaan:
Olen sua vain pari vuotta nuorempi ja elänyt nuoruuteni myöskin ilman mitään villejä touhuja. Monta vuotta olin todella yksinäinen ilman ainuttakaan ystävää, eikä välillä ollut edes kavereitakaan. Aiemmin yksinäisyys oli voimavarani, eikä se haitannut mitenkään. Joskus pari vuotta sitten jotenkin heräsin oman elämäni tyhjyyteen ja asiat alkoivat mennä alamäkeä. Kaikki lakkasi kiinnostamasta ja sitä lakkasi välittämästä itsestään ja alkoi toivoa omaa kuolemaansa. Pari kertaa sen kuoleman toteutuminen oman käden kautta oli jo todella lähellä.
Vuodenvaihteessa jäin työttömäksi, elämänrytmini oli aivan sekaisin, tuli läträttyä viinan kanssa, iltaisin ahdistus kuristi kurkkua ja aamulla herääminen oli usein yhtä helvettiä. Olin jo suunnitellut itsemurhani toteutustapoja sekä miettinyt erilaisten virallisten asioiden hoitamista valmiiksi. Mutta sitten tapahtuikin jotain: joku vastasi pahanolon tunteeseeni. Purin siis nettiin sitä pahaa oloani, kun ei ollut ketään kelle kertoa. Tämä joku halusi olla ystäväni ja välittää. Tämä joku on nykyään todella hyvä ystäväni, vaikken ole häntä edes koskaan tavannut, tiedän vain etunimen ja kommunikoimme sähköpostin välityksellä, mutta silti hän on merkittävä henkilö mulle.
Tavallinen tarinoiminen ja kuulumisten vaihto tämän ystävän kanssa alkoi nostaa mielialaani ja se raskas taakka harteilla alkoi helpottaa. Samoihin aikoihin alkoi sattumalta yhteydenpito erääseen tyttöön, jonka olin tavannut jo edellisenä kesänä vanhassa työpaikassani. Tästä on syntynyt viime kuukausina toimiva seurustelusuhde. Nyt olen saamassa opintoni päätökseen ja töitäkin on luvassa ainakin vähäksi aikaa - erään nykyisin hyvän kaverini ansiosta. Vanhan työpaikkani ystävällisen esimiehen ansioista olen saanut erään toisenkin todella hyvän ystävän tai periaatteessa kaksikin.
Tämä tarina on omistettu Pihlajalle. Olit mahdollisesti pelastava enkelini - kiitos siitä. Sinulle sen sijaan haluan todistaa tällä omakohtaisella tositarinalla, että muutos parempaan on aina mahdollinen. Se voi tapahtua koska tahansa, mutta sen edesauttamiseen tarvitaan hieman omaa aktiivisuutta sekä jonkun toisen auttava käsi. Yksin se ei välttämättä onnistu. Toivottavasti kohtaat jonkun auttavan ystävän ja jaksat kärvistellä vielä vähän aikaa. Olisin mielelläni ystäväsi, mutta en valitettavasti uskalla ihan vielä, kun jotenkin tuntuu, että olen vielä toipilas...
En siis kiellä enkä käske. Et saa minulta tippaakaan sääliä, sillä olen sitä mieltä että kukin on oman itsensä herra - niin hyvässä kuin pahassakin ja seuraukset on aina kärsittävä itse. Lopullinen päätös on aina jokaisen oma, mutta sitä ei kannata tehdä hätiköiden vaan tarkkaan harkiten. Kuolema päättää aina elämän, toivon ja mahdollisuuden. Mieti mitä sinä haluat päättää. Minä päätin elää.- Jussi
Luin vanhan viestisi ja löysin sieltä samoja asioita kuin itsellänikin. Itse en kuitenkaan ole käynyt luokiota, opistotasoinen kaupallinen koulutus löytyy, lisäksi pari lyhyttä kurssia. Ammattikorkeakoulua yritin, mitään siitä ei tullut.
Viinaa en itse juo. Kumma juttu, mutta ajattelemme kai lähes samalla tavalla, koska itsekin mietin tapaa kuolla ja hoitaa viralliset asiat valmiiksi ennen kuolemaa.
Hienoa, että olet löytänyt itsellesi oman rakkaan.
- how it feels...
Minun poikaystäväni teki itsemurhan muutama vuosi sitten. En tule koskaan pääsemään siitä täysin yli. Vaikkei me pitkään yhdessä oltukaan, n.kesän, hän oli tärkeä. Ja ensirakkaus.
Aina jää joku johon sattuu, aina joku välittää. Se on vaan niin väärin että sen välittämisen näyttäminen on sitten myöhäistä kun sitä tulee ajatelleeksi..
En osannut auttaa silloin, enkä varmaan nytkään, halusin vain kertoa.
sinä vaikutat ajattelevalta ihmiseltä... sellaiset ne kai ekana aina heitetäänkin hukkaan. Et heittäisi itseäsi hukkaan... salainen toiveeni olisi että saisin vielä kerran puhua hänen kanssaan ja kertoa että olen häntä varten tosipaikan tullen.. olin sillon vaan niin arka itsekin etten osannut sitä sanoa, en luottanut täysillä ihmiseen joka olisi juuri sitä kaivannut..
Tähän suruun oppineena elän ja kannan mukanani aurinkoista kuvaa hänestä.
Jussi-ystäväiseni,niinkuin eräässä kirjassa sanotaan:
odota ja toivo - Käärmeensilmät
Lähtöajatukset on minullakin mielessä säännöllisesti... Osittain kiitos turhan värikkään elämäni johon sisältyneet kokemuket olisi voinut jättää väliin, osin kiitos terveydellisten syiden.
Ei menee iltaa jolloin en mene nukkumaan myrkky mielessä eikä aamua jolloin en kävisi läpi tiettyjä järjestelyjä. Ikä on 26 ja tämä on jatkunut vuosia.
Onni ei ole niin yksiselitteinen kuin parisuhde. Olen elänyt perheellisen elämää nuorena eli hillumiset jäi väliin. Velvollisuus ja kiintymys piti elossa. Silti ns. oman elämän merkitys puuttui silloinkin. Oli ja eli toisille. mm. omaishoitajana. Kun perhe hajosi lähdin etsimään merkitystä.
Olen etsinyt työ/opiskelumaailmasta, ihmissuhteista, luovuudesta. Olen pitkälti tullut siihen tulokseen että on monia tapoja elää omaa elämää itselleen ja toisille- mikään ei ole puhtaan toimiva tai onnellinen ja kaikki vaatii pirusti voimaa, jaksamista kärsivällisyyttä ja kykyä soputua/muuntua. "Luoda nahkansa" ja niellä myrkkynsä yhä uudelleen... Ja kykyä tunnistaa ne onnen sirpaleet kun niitä tulee vastaan.
Toisinaan tahdon pois kun väsyn, toisinaan tuskan takia, toisinaan sen merkityksettömyyden jota päivät heijastelee. Silti jatkan vielä. En tiedä kauanko. Läheisissäni on itsetuhoisia ja jotkut hieman etäisemmät tutut on lähteneet jo.
Sen olen päättänyt että jos lähden teen sen niin että lähden jonnekin ja katoan. Selitän rakkaimmille pakollisen mutta en tahdo vahingoittaa heitä enempää sotkuisella lopulla enkä vaarantaa sivullisia. Toivon ettei niin pitkälle tarvitse mennä vaan jaksan jatkaa...
Olen alkanut vuosien mittaan löytää sitä samaa nautintoa elämän pikkuasioista, arjesta joka pentuna oli itsestäänselvää ( ja itsetuhoisuus alkoi jo ala-asteella, jossa sosiaaliset vaatimukset tuli kuvaan- ne on eriasia niiden takia ei pidä lähteä...) Olet oikeassa, lähtö on oma valinta joka tuomitaan ja tehdään tässä yhteiskunnassa turhan vaikeaksi ja tuomittavaksi.
Silti myös elämä on mahdollinen valinta. Jos et pidä siitä mitä nyt elät, muuta sitä, kokeile rohkeasti ja jos ei toimi niin mitä olet hävinnyt? Kyllä siellä mullan alla sitten ehtii miettiä mokiaan jos ei toiminut ;) - Piiloon
kyllä muakin pelottaa.. nii paljon,mitä tapahtuu kun sitä vaan väsyy kaikkeen-ei jaksakkaan olla enää iloinen.. minäkin 23 nuori nainen ja jo alkaa väsyttää..
Onnen huomaa kokeneen kun se ohi ja muistelee kuinka onnellinen silloin olinkaan.. Niitä ei ole paljon. - niksu
En aio sääliä, kukaan ei halua tulla säälityksi. Pyydän silti että ette tappaisi itseänne.
Jussi: syy siihen, ettet voi hyvin ei ole lähtöisin sinusta. Olet ihmisenä täysin samanarvoinen kuin muutkin. Näe itsesi, näe oma ainutlaatuisuutesi. Et olisi täällä, jos et olisi jo selviytyjä.
Minä olen selviytyjä: olen 17-vuotias tyttö, syntymästä asti poikkeuksellinen rakenteeltani, elän välillä hyvinkin kivuliasta elämää. Sairaudelleni ei voi tehdä mitään, kuolen todennäköisesti hyvin pitkittyneesti ja kivuliaasti. Olen myös ollut koulukiusattu. Mutta elämäni on ollut hyvä. Täysin ainutlaatuisen tärkeä. Yhtä tärkeä kuin sinun, kun vaan oivallat sen.
Joskus iltaisin kun ajattelen taaksepäin, näen ne kauniit ja ihanat hetket ja ihmiset, joita varten elän.
Ajattelen niin, että mielummin jään katsomaan, mitä elämä tuo tulleessaan. Haluan tietää, mitä olisin menettänyt, jos tappaisin itseni. Jos tappaa, voi menettää nurkan takaa tulevan valon.
Voimia kaikille elämään, ei sen olekaa tarkoitus olla helppoa.- Jussi
Niin, en tiedä kenessä se vika sitten on jos ei minussa. Ihmiset eivät ole samanarvoisia nykypäivän maailmassa, erot ovat yllättävän suuria.
Eihän elämän pidäkään olla helppoa, mutta voisi se helpompaakin olla.
Kaikkea hyvää sinulle, koitahan pärjäillä, olet taistelija. - niksu
Jussi kirjoitti:
Niin, en tiedä kenessä se vika sitten on jos ei minussa. Ihmiset eivät ole samanarvoisia nykypäivän maailmassa, erot ovat yllättävän suuria.
Eihän elämän pidäkään olla helppoa, mutta voisi se helpompaakin olla.
Kaikkea hyvää sinulle, koitahan pärjäillä, olet taistelija.Jos vaan haluat, voit sinäkin olla taistelija. Mutta jos et, on päätös sinun, vaikka surenkin.
- elämä edessä
Älä suunnittele elämäsi lopettamista. Kaikilla on vaikeita hetkiä elämässä. Niin mullakin on tällä hetkellä. Mutta itsemurha ei ole ratkaisu.
Äitini yritti vuosi sitten itsemurhaa eikä onnistunut siinä. Elämä on ollut sen jälkeen raskasta meille kaikille.
Tilaa mielenterveysneuvolaan aika ja puhu jonkun ihmisen kanssa. Kyllä tästä elämästä selviää..
Ja varmaan löydät sen läheisen ihmissuhteenkin.
Kaikkea hyvää sinulle! - Surullinen
Älä tapa itseäsi! Et tiedä minkälaista surua aiheutat läheisillesi ja ystävillesi.Voin omasta puolestani sanoa,et ihan lohdutobta surua.
Minä ja kultani olemme olleet yhdessä yli4 vuotta.Mun kullala oli hyvä ystävä ala-asteelta lähtien,yhteinen "harrastus" oli yksi tietokone peli.Viimeiset kaksi viikkoa tämä ystävä "asui" meillä.Kysyttiin onko kaikki hyvin yms... Vastaus oli aina sama,kaikki hyvin.Sinä iltana hän lähti täältä meiltä ja tuntia ennen kuolemaa lähetti kullalleni tekstiviestin,liittyen siihen peliin...Hän ajoi päin rekkaa.Siihen päättyin mukavan nuoren miehen elämä.Itse en tuntenut häntä kuin 4 vuotta,mutta hänen kuolema kosketti syvästi myös minua,enemmän kultaani.Ei olla vielä toivuttu hänen kuolemasta,koko ajan odotetaan,että pieni punennen auto ajaa pihaan ja hymyilevät kasvot tulee esiin...Kultani toinen kaveri tappoi itsensä vähän aikaa sitten... Hänen tyttöystävänsä löysi hänet...Kaikki vaikutti olevan hyvin.Edellisenä iltana olivat meillä ja suunniteltiin yhdessä vappua.Seuraavana päivänä tappoi itsensä.... Suru on järjetön ... Tämänkin kaverin minä tunsin 4 vuotta. Kultani kaveri oli pienestä pitäen,yhdessä ekat kännit...yms...Siihenkin päättyi mukavan ja nuoren miehen elämä... Minä itse olen hyvin surullunen,itken vieläkin vähän väliä.Kultani ottaa heidän kuoleman vielä raskaammin,tunsihan hän heidät pienestä pitäen...Puhu pahasta olostasi.Puhu tyttöystävällesi,vanhemmillesi,ystävillesi.Haue apua.Olen varma,että sinä saat apua.Älä tapa itseäsi.Aiheutat vaan surua ja tuskaa...Hyvää jatkoa sinulle ja voimia. - Surullinen
Jos halut kuuntelijaa laita viestiä [email protected]
En ole ammattiauttaja,mutta ystäviä ei ole koskaan liikaa... Sori tuossa edellisessä se tyttöystävä juttu,luin väärin kirjoituksestasi... - pingu
jussi ...en tiedä ootko enää täällä. kirjotan kumminkin.
sanoisin älä tee mitää itelles, jos näkisin sut. elämä on liian arvokas missattavaks.
kysyit mikä pitää sua hehgissä sanoisin, että ei mikään... sua varjellaan, sun elämälle on tarkotus... sä voit löytää sen.
tää kuulostaa hirveen hienolt ylipuhumiselt... mut mä tiedän, mä löysin ite uudestaa ilon mun elämää. tutustuisin sinuna johonki kristittyyn, en mihinkää kerra vuodes kirkos käviään vaan ihan aktiiviseen kristittyyn joka tietää asioista jotai. pärjäile!!!- Jussi
Olen vielä täällä, ainakin vähän aikaa. Tai sitten jos elämä voittaa niin pidempään...
- pingu
jos haluut meilaa: [email protected]
- Maarit
Tuntuu nyt hassulta kirjottaa näin (etenkin huomioon ottaen kontekstin =)) että sun kirjoituksissa on romantiikkaa ja melankoliaa... Helpottaako kirjoittaminen sun oloas?
Mitä noin muuten elämässäsi nykyään teet? En halua tuomita sua ajatuksistas, liian moni tekee niin. Ymmärrän läheistenkin surun puolesta vetoavia, mutta surukin väistyy, pikku hiljaa, tiedän kokemuksesta.
Mitä elämältäsi toivot? Mitä toivoit kun olit viisivuotias? Mä joskus halusin olla hornet-lentäjä ja astronautti... Ne ei toteutuneet, mut toivottavasti jotkut unelmat vielä... Joskus sitä miettii, kun ensin on katsonut halveksien juoppoja jotka hengailevat lähikaupan kulmalla, että niilläkin oli joskus samanlaiset unelmat kun jokasella meistä, mut niin se vaan on, että ikinä ei tiedä mihin sitä elämässään päätyy, valitseeko oikean tien ja ratkaisut...
Ja koskaan ei tiedä millon se tie päättyy ja olisiko onnellisempi toisella tiellä... Olen itsekin taas suurien ratkaisujen edessä, en tiedä mihin se mut vie ja mikä olisi oikea ratkaisu, mutta päätös on tehtävä.- Jussi
Romantiikkaa ja melankoliaa?
En tee elämässäni oikeastaan yhtään mitään, elän päivän kerrallaan.
En muista mitä olen viisivuotiaana toivonut, mutta yleinen pikkupojan haave on kai rekkakuski. Onneksi kuitenkin näköni on niin huono (joskus jotain hyvää siitäkin) etten saa sellaiseen ammattiin tarvittavaa korttia. Enää minulla ei ole ollut pitkään aikaan oikeastaan minkäänlaisia unelmia. - sarita
Jussi kirjoitti:
Romantiikkaa ja melankoliaa?
En tee elämässäni oikeastaan yhtään mitään, elän päivän kerrallaan.
En muista mitä olen viisivuotiaana toivonut, mutta yleinen pikkupojan haave on kai rekkakuski. Onneksi kuitenkin näköni on niin huono (joskus jotain hyvää siitäkin) etten saa sellaiseen ammattiin tarvittavaa korttia. Enää minulla ei ole ollut pitkään aikaan oikeastaan minkäänlaisia unelmia.älä vielä luovuta! älä sano ettei sul oo unelmii!
se ois pahempaa ku kuolema!!!
- milla
Vieläkö sinä jaksat? Haluaisin kovasti tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. Onko siis mitään, mitä voisin tehdä sinun puolestasi?
- Jussi
Hiukan paremmin kuin ensimmäisen viestin kirjoittamisen aikoihin. Mitä ajattelit? Luulen vain että auttamiset on autettu ja aika näyttää mitä tulee käymään.
- milla
Jussi kirjoitti:
Hiukan paremmin kuin ensimmäisen viestin kirjoittamisen aikoihin. Mitä ajattelit? Luulen vain että auttamiset on autettu ja aika näyttää mitä tulee käymään.
Jos nyt näyttäisi menevän paremmin. En tiedä, siksi kysynkin että miten voisin olla avuksi. Suosittelen kuuntelemaan musiikkia, klassinen rauhoittaa mieltä ja saa ainakin minusa todella vahvoja tunne-elämyksiä aikaiseksi.
Näe valo tunnelin päässä, ei se välttämättä ole juna. - Jussi
milla kirjoitti:
Jos nyt näyttäisi menevän paremmin. En tiedä, siksi kysynkin että miten voisin olla avuksi. Suosittelen kuuntelemaan musiikkia, klassinen rauhoittaa mieltä ja saa ainakin minusa todella vahvoja tunne-elämyksiä aikaiseksi.
Näe valo tunnelin päässä, ei se välttämättä ole juna.En oikein tiedä miten voisit olla avuksi. Eiköhän tämä kesä taas jotenkin mene. Kuuntelen musiikkia paljonkin, esim. Vanessa Mae, Alan Jackson, Leonard Cohen ja Chris Rea.
Tiedä valosta, taitaa olla lamppu palanut. - mari
Jussi kirjoitti:
En oikein tiedä miten voisit olla avuksi. Eiköhän tämä kesä taas jotenkin mene. Kuuntelen musiikkia paljonkin, esim. Vanessa Mae, Alan Jackson, Leonard Cohen ja Chris Rea.
Tiedä valosta, taitaa olla lamppu palanut.täytyis varmaa vaihtaa lamppu:)
oon seurannu tätä jutustelua jo jonkun aikaa...
sä oot jussi pysyny jo monta päivää kuviossa.ehkä sä jaksat kaikki loputki mitä sulla on elettävänä. ota kaveri hai iha päivä kerrallaa ja sillee. kato ympärilles... nyt on lähes kesä ja fiilistä. kyl sä jaksat jatkaa!!! aurinkoa kesääs.
- Valonpilke
Mulla oli kaveri jonka nimi Oli Jussi.
Onko sulla tosi ystäviä? Oletko liian kiltti niinkuin itsekin olen ollut ja sairastunut sen takia.
Missäpäin asut? Olen itse Tampereen läheltä 36v. naimisissa oleva mies, olis hirveä halu auttaa ja viedä positiivisiin juttuihin.
Elämänlanka voi olla joskus melkosta rautalankaa. Älä katkaise sitä.- Jussi
Ehkä kaksi tai kolme tosiystävää, en oikein tiedä. Kiltti, ehkä. Vai kuinka ajattelit asian, eli mitä tarkoitat? Olen Haminan lähistöltä. Vai että rautalankaa, hitto pikemminkin piikkilankaa.
- Valonpilke
Jussi kirjoitti:
Ehkä kaksi tai kolme tosiystävää, en oikein tiedä. Kiltti, ehkä. Vai kuinka ajattelit asian, eli mitä tarkoitat? Olen Haminan lähistöltä. Vai että rautalankaa, hitto pikemminkin piikkilankaa.
Kiltti siinä mielessä et haluaa olla muille mieliksi ajattelematta ensin itseä ja omaa etua eikä tule kieltäydyttyä jutuista vaikka ensimmäinen tunne on et haluais.
Pitäis pystyä korjaamaan sisin koska jokin ajautuu vinoon jos tekee mieli kuolla.
Joskus on itsekin toivonut kuolemaa, en enää. - Jussi
Valonpilke kirjoitti:
Kiltti siinä mielessä et haluaa olla muille mieliksi ajattelematta ensin itseä ja omaa etua eikä tule kieltäydyttyä jutuista vaikka ensimmäinen tunne on et haluais.
Pitäis pystyä korjaamaan sisin koska jokin ajautuu vinoon jos tekee mieli kuolla.
Joskus on itsekin toivonut kuolemaa, en enää.Se hiukan riippuu, välillä tulee kieltäydyttyä, välillä myönnyttyä.
Niin, siinäpä se, jotakin on vinossa. Liian monimutkainen juttu, mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Joskus tulee istuttua silmät kiinni ajattelemassa jolloin voi nähdä kuinka menneisyys liukuu ohitse kuin filminauha näyttäen kaikki ilon hetket kuin myös surun, tuskan ja epäonnistumisen. Onko se kaipuuta läheisyydestä ja rakkaudesta toista ihmistä kohtaan, koska sielu on kylmä ilman toista. Luulen, että kaikki tämäntapaiset kokemukset kasvattavat ihmisenä ja luovat henkistä voimaa, mutta silti tuntuu kuin voimat loppuisivat lopullisesti. Oman sisimpänsä korjaaminen ei ole hetken asia. Toivon löytäväni joskus sellaisen ihmisen vierelleni joka ymmärtäisi tämän ja jaksaisi odottaa parempaa huomista.
- sweedy
en usko että sun elämä ois niin sirkeeta!! tuskimpa se mitään auttais vaikka sä ittes tappaisit!! jos sulla on joku tosi läheinen ihminen ajattele sitäkin vähän, kuvittele kuinka paska mieli sille tulis kun sais kuulla että sä olisit kuollut!! en mä ainaskaa kestäis jos joku mun tosi hyvist ystävist tai perheest tappais ittensä mä varmaan kuvittelisin että se oli mun vika kun en auttanu sitä sen huolis tai jotain tommost tai jos joku mun peheestä kuolis ajattelisin että mä satutin sitä jollain taval että se ei halunnu enää elää!!
joten kuolema ei auta ketään!! - mts
Moi! Ootko lukenu raamatusta saarnaajan kirjaa? Se on vanhassa testamentissa. Lohduttavaa lukemista. Kannattaa tutustua. Toivottavasti löydät elämääsi onnen ja tarkoituksen.
- sfhbg
Eckhart Tolle Läsnäolon Voima
Hommaa kirja itsellesi ja lue se,älä epäröi,koska sinulla ei ole ilmeisesti mitään menetettävää,niin yritä vielä.
Toinen vaihtoehto on,että pyydät päästä vierailulle esim terhokotiin.Kun kuolevien ihmisten kanssa joutuu tekemisiin,niin se oma "surkea" elämä rupeaa näyttämään aika paljon paremmalta ja elämänsä voi nähdä sen jälkeen todellisena lahjana.- Riina
"Toinen vaihtoehto on, että pyydät päästä vierailulle esim terhokotiin." Mikä kamala idea tuo onkaan! Jos olisit itse terhokodin johtaja, niin päästäisitkö jonkin itsemurhaa suunnittelevan klopin terhokotiin katselemaan oikeasti kuoleman kielissä olevia ihmisiä vain parantaakseen omaa mieltään? Sairasta!
- adgdf
Riina kirjoitti:
"Toinen vaihtoehto on, että pyydät päästä vierailulle esim terhokotiin." Mikä kamala idea tuo onkaan! Jos olisit itse terhokodin johtaja, niin päästäisitkö jonkin itsemurhaa suunnittelevan klopin terhokotiin katselemaan oikeasti kuoleman kielissä olevia ihmisiä vain parantaakseen omaa mieltään? Sairasta!
Voin kokemuksesta sanoa,kun olen ollut läheisen ihmisen vierellä hänen kuollessaan ja seurannut vierellä hänen fyysisen kehon rapistumista,niin oma elämä tuntuu sen kaiken jälkeen lahjalta.
On täysin selvää,että mielisairaita ei pidä päästää mihinkään terhokotiin,mutta ymmärrät varmaan,että nyt ei kyseessä taida olla mielisairas vaan oman elämänhalun menettänyt tapaus.Ei mielisairaat kirjoittele täällä fiksuja kirjoituksia omasta jaksamisen loppumisesta.Mielisairaat kulkevat tuolla kaupungilla suu auki kuola valuen yksin puhellen sekavia,eivätkä he pysty huolehtimaan itsetään millään tavalla.
Ymmärrät varmaan eron.
Ja väittäisinpä,että jollain kuolemaansa odottavalla saattaisi olla monta merkityksellistä sanaa sanottavana tuon kaltaiselle kaverille,jolla on elämän lahja,mutta ei ymmärrä sitä.
Sellainen ihminen,joka on hyväksynyt kuolevansa piakkoin,on yleensä hyvin tyyni,eikä tunnelma ole monestikkaan kuin hautajaisissa tällaisen ihmisen kanssa keskusteltaessa.Silloin ihminen ns palannut juurilleen ja elämän arvot ovat kohdallaan ja maallinen on menettänyt merkityksen ja jokainen päivä,jonka saa elää vielä terveenä ilman kipuja on lahja.Niin se on myös lahja meille terveillekkin,mutta kun ei me ymmärretä sitä,ei ainakaan kovinkaan moni.
Myös syöpälapset ovat varsin koskettava näky.Kun pieni lapsi,jonka pitäisi leikkiä ulkona parastaan lapsuuttaan,makaa letkuissa sairaalassa,ei sellaista voi unohtaa,jos sen näkee.Kyllä oma "surkea" elämä nousee arvoonsa,kun on ollut onnekas,ettei ole kokenut sellaista itse.
Ja tiedoksi sinulle,että ne jotka itsemurhia tekee ei ole mitään kloppeja vaan ihmisiä,jotka ovat tavalla tai toisella eksyneet elämässään ja menettäneet elämän halun.Psyykkisesti sairaat ihmiset ovat aivan jotain muuta.
Jos elämään väsynyt ihminen menee kuolevalta ihmiseltä nöyrästi pyytämään henkistä apua,niin siinä ei ole mitään sairasta!Esim vanhukset,jotka on elänyt hyvän elämän ovat yleensä aina kannustamassa nuoria siinä,kuinka heillä on elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet jne.
Suosittelen,että luet huomattavan määrän psykologista kirjallisuutta,hengellisiä opuksia jne jne,niin sinunkin maailman katsomus muuttuu ja ymmärrät ihmisen pään sisällön monimutkaisuutta hieman paremmin.
Aloita tästä kirjasta:
Kessler, David Kübler-Ross, Elisabeth
Elä tässä ja nyt. - xdgmj
Riina kirjoitti:
"Toinen vaihtoehto on, että pyydät päästä vierailulle esim terhokotiin." Mikä kamala idea tuo onkaan! Jos olisit itse terhokodin johtaja, niin päästäisitkö jonkin itsemurhaa suunnittelevan klopin terhokotiin katselemaan oikeasti kuoleman kielissä olevia ihmisiä vain parantaakseen omaa mieltään? Sairasta!
Edellisen kirjoitukseni otsikko meni metsään kun ajatus karkasi.
En tiedä mikä sinun suhtautumisesi on kuolemaan,mutta kirjoituksetasi voi aistia,että suhtautumisesi ei ole aivan luonnollinen vaan kuolema on mörkö,jonka edessä surkutellaan.Moni kuoleva ihminen on elänyt henkisesti vahvinta ja parasta aikaa juuri tietoisena siitä,että on kuoleva hyvin piakkoin.Kaikki maallinen menettää merkityksensä ja eletään täysillä viimeiset päivät.
On tietenkin täysin eri asia,jos ihminen on juuri saanut diagnoosin,että elmää ei enää ole paljon jäljellä,silloin järkytys on suuri ja asiat pään sisällä kääntyvät mullin mallin,kun kaikki ne maalliset asiat ja arvot,mitä länsimainen yhteiskunta palvoo,menettää merkitysensä,eikä asuntolainat ja työasiat enää vaivaa ja samalla joutuu pysähtyä ajattelemaan kuolemaa,joka myös länsimaisessa yhteiskunnassa on hyvin kaukaista ja siitä on erkaannuttu.....kuvitellaan,että kaikki on parannettavissa ja pitkä elämä nyky lääketieteellä on mahdollista,mutta näin ei olekkaan.Tässä tilanteessa ihminen tarvitsee itse apua,mutta viikkoja ehkä kuukausia tämän jälkeen ihminen on puinut kuolevaisuutensa ja elämän lyhyytensä läpi päässä monta kertaa ja tuolloin arvot ovat asettuneet kohdalleen ja näkee myös mahdollisesti historiansa eri silmin.Tällöin ihmisestä tulee,kuten sanonta kuuluu,hyvin läsnäoleva ja tietoinen itsestään,elämästä,rakkaudesta,sisimmästään,oikeista syvistä arvoista,ihmisyydestä jne jne.Silloin ei mietitä maallisia asioita,koska ne ovat vain lainassa meillä sen aikaa,kun täällä elämme,eikä niiden takia pitäisi stressata.Tosin suurin osa länsimaisista ihmisistä juoksee titteleiden.rahan,ulkonäön,ikuisen nuoruuden,saavutusten,menestyksen ja kaiken muun maallisen perässä ja sisäinen rikkaus kutistuu siinä kaiken houkuttimien keskellä.
Monissa maissa kuolema on juhla.En tiedä onko se oikea tapa suhtautua kuolemaan vai joku toinen,mutta tietynlainen arvokkuus kuolemaan ja kuoleviin pitää aina säilyttää.Kuoleman hyväksyneet ihmiset eivät pidä kuolemaa mörkönä vaan saattavat suhtautua siihen jopa humoristisesti.Siksi läheisten loputon surkuttelu ja voivottelu voi olla jopa raskasta sille sairaalle kuunnella.
Eli olen edelleen sitä mieltä,että esim terhokodissa tai jossain muussa vastaavaassa tilanteessa tai paikassa on olemassa ihmisiä joidenka näkemys elämästä ja kuolemasata on aivan jotain muuta kuin mitä meillä pinnallisilla mammonan tavottelijoilla.Ja varmasti kun oikenanlaisen ihmisen kanssa pääsee juttelemaan illat pitkät syntyjä syviä,tartuu myös elämän katsomus kuuntelijaan,jolla voi olla hyvinkin suuri henkisesti parantava vaikutus.
Elämän paradokseihin kuuluu,että osaa arvostaa sitä mitä on vasta silloin kun sen menettää,myös elämän kohdalla on näin.Tästä syystä monet traagisessa onnettomuudessa olleet,mutta selvinneet,ovat muuttuneet täysin henkisesti,koska ovat lähes menettäneet sen kaiken arvokkaimpansa -elmän lahjan.Samaa pätee myös vaikeasta sairaudesta selvinneitä,jotka ovat käyneet kuoleman porteilla,elämän arvot järjestetään uudelleen uudesta näkökulmasta,kun on herätty tietoisuuteen siitä,että onni on täässä ja nyt,se on tämä elämä hyvine ja huonoine puolineen.Ja näillä ihmisillä olisi paljon meille opetettavaa ja varsinkin "itsemurhaajille".
- J.S
Kuulehan Jussi. Sinä olet varmaan ihan täysijärkinen ihminen, osaat siis itse päättää mitä teet. Se että kirjoitat tänne osoittaa että joku pieni toivo sulla on vielä mielessäsi. Hyvä! Ei sulla ole mitään kiirettä sen tyttöystävän kanssa, nykyisin vaan annetaan niin seksuaalinen kuva maailmasta että kaikki luulee että niin pitää ollakin. Usko mua kun sanon että ei pidä!
Minä olin liki 30 ennenkuin olin eka kerran, enkä yhtään häpeä etten ollut kokeneempi. Ota ihan rauhallisesti vaan, opiskele tai tee työtä jos vaan on mahdollista. Kyllä elämä menee painollaan, vähemmällä hermoillullakin. yritäppä ajateella että otat vastaan mitä elämä tuo. Älä ajattele että kaiken pitää mennä jonkun kaavan mukaan.
Ole tyytyväinen kun pääset kävelemään, olet terve!
Elämässä ei tartte olla muuta, hyvin vähän riittää.
Sen oivalsin hyvin selkeästi kun joku noin yksinkertainen asia kuin käveleminen otetaan pois.
Ihmettelen miksen ollut sitä ennen tajunnut.
Tsemppiä sulle, kyllä elämä kantaa. - JKLOO
NINKÖ
- 16-vuotias likka
Mä haluun tappaa faijan tai ainakin ajaa sen nurkkaan.... Eipä tarttis enään kestää sen uhkailuja. Toivottavasti olisin pidempi ja voimakkaampi niin voisin lyödä sitä turpaan ja kunnolla, sitten ajaa matkoihinsa. Eipä tarttis kenenkään muunkaan enään pelkää.... Nytkin itken täällä enkä tiedä mitä teen tai miten vittu jaksan enään. Jos tapan itteni niin en tiedä miten mutsin käy tai mun kissan.... Koulukin menee huonosti.
- hang on fighter
Oot jo kohta iso tyttö voit muuttaa yksin asumaan, elämä edessä ja tukka takana :)
Onko sulla kummia, jos voisit muuttaa sen lähelle, saisit tukea kotona käymiseen.
Myrkkyjä eli päihteitä et ala vetämään, susta voi tulla vielä vaikka mitä. Mikä ala tukis sun itsetuntoa? Joku taideala vaikkapa? - Anonyymi
hang on fighter kirjoitti:
Oot jo kohta iso tyttö voit muuttaa yksin asumaan, elämä edessä ja tukka takana :)
Onko sulla kummia, jos voisit muuttaa sen lähelle, saisit tukea kotona käymiseen.
Myrkkyjä eli päihteitä et ala vetämään, susta voi tulla vielä vaikka mitä. Mikä ala tukis sun itsetuntoa? Joku taideala vaikkapa?KUOLEMA ON PELASTUS
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
KUOLEMA ON PELASTUS
Vaikka se tapahtuisi oman käden kautta.
Se on ainoa toivo mitä meillä enää on.
Valitettavasti.
Se on ainoa ratkaisua tähän ja tänään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod202383Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2381746Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy3101305- 65969
Kulujen jako parisuhteessa
Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai53935- 39844
Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?
Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.53835J miehelle viesti menneisyydestä
On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e35747Valitse, kenen kanssa seurustelet
Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan273683Paikat tapeltu
Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh35681