Aina olen ylistänyt
teitä, joilta ei ole paluuta,
mutta illan valossa siivilöityvä
suru ei ole enää kenenkään omaa.
Yhteistä on auringonlasku; kirkkaat miekat
halkaisevat valon, vihuri
on viirien lepo; me olemme olleet sokkosilla
itsemme kanssa, ja nyt on jäljellä
vain seurauksia, ei enää syitä.
Pimeys syövyttää maailman ääriviivoikseen,
rintamat siirtyvät, armeijat
pysyvät paikoillaan, emmekä enää voi tietää
ketä varten ovat katon yli
ammutut nuolet.
Vain tämä on selvää:
seuraavan sodan häviävät kaikki, maaimankartta
kuin vahakankaan viillelty iho.
teitä, joilta ei ole paluuta,
mutta illan valossa siivilöityvä
suru ei ole enää kenenkään omaa.
Yhteistä on auringonlasku; kirkkaat miekat
halkaisevat valon, vihuri
on viirien lepo; me olemme olleet sokkosilla
itsemme kanssa, ja nyt on jäljellä
vain seurauksia, ei enää syitä.
Pimeys syövyttää maailman ääriviivoikseen,
rintamat siirtyvät, armeijat
pysyvät paikoillaan, emmekä enää voi tietää
ketä varten ovat katon yli
ammutut nuolet.
Vain tämä on selvää:
seuraavan sodan häviävät kaikki, maaimankartta
kuin vahakankaan viillelty iho.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.