Olen käyttänyt alkoholia vain viikonloppuisin, nuorempana joka viikonloppu, nykyään tulee juotua kohtuu harvoin n. kerran parissa kuukaudessa. Silti melkein poikkeuksetta joka kerta kun olen baarissa vedän itseni niin humalaan etten muista juuri mitään loppuillasta ja persoonallisuuteni muuttuu. Saatan lähteä jatkoille täysin tuntemattomien kanssa, käyttäydyn nolosti ja typerästi, jouduinpa tuossa muutama viikko sitten putkaankin kun olin sammahtanut kaupungille. Äitini on alkoholisti ja inhoan itseäni koska tuntuu että joka juomiskerran jälkeen alan muistuttaa häntä enemmän ja enemmän. En tiedä voinko kutsua itseäni alkoholistiksi koska rajummat käyttökerrat ovat suht harvoin, mutta sen tiedän että alkoholi pilaa ihmissuhteeni ja parisuhteeni kohta lopullisesti.
Olen varmaan hieman riippuvainenkin kyllä, tuntuu että morkkis unohtuu muutamassa viikossa ja sitten taas menojalkaa vipattaa.
Onko netissä keskustelufoorumeita tms. alkoholisteille? a-klinikkaakin olen miettinyt, mutta ottaako ne sinne tällaisia jotka eivät juo päivittäin tms.
Neuvoja apuja? aina päätän lopettaa, mutta sitten se taas unohtuu.
En jaksa aina rämpiä suosta ylöspäin uudestaan ja uudestaan. Kohta lähtee puoliso jos ei meno muutu.
Nytkin on krapula ja olen vain itkenyt koko päivän kun olen niin surullinen koska pilaan elämäni.
Olen varmaan hieman riippuvainenkin kyllä, tuntuu että morkkis unohtuu muutamassa viikossa ja sitten taas menojalkaa vipattaa.
Onko netissä keskustelufoorumeita tms. alkoholisteille? a-klinikkaakin olen miettinyt, mutta ottaako ne sinne tällaisia jotka eivät juo päivittäin tms.
Neuvoja apuja? aina päätän lopettaa, mutta sitten se taas unohtuu.
En jaksa aina rämpiä suosta ylöspäin uudestaan ja uudestaan. Kohta lähtee puoliso jos ei meno muutu.
Nytkin on krapula ja olen vain itkenyt koko päivän kun olen niin surullinen koska pilaan elämäni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole vielä ryypännyt tarpeeksi ja hankkinut riittävästi vaikeuksia itsellesi. Sitten sinulle voi apua jostain löytyä, kun päätöksesi on kypsynyt lopettamiseen.
..sen itse tietää syvällä sisimmässään miten asia omalla kohdalla on. Totuuden näkeminen ja rehellisyys on vain aika vaikea asia. Hälytyskellojen pitäisi kyllä jo tuossa tilanteessa soida. Jos heräilee putkasta, milloin mistäkin, ei muista ja jos se vaikuttaa jo parisuhteeseenkin ym. ei kaikki ole hyvin. Ei AA klikalle meno `vaadi` sitä, että juot joka päivä. En itsekään juonut päivittäin kun sinne hakeuduin, en ole juonut asuntoa, työtä ym. Onneksi! Nyt olen ollut raittiina 11 kuukautta ja kuljen AA ryhmässä. Olen suhteellisen nuori ja olen onnellinen, että pääsin silloin klinikalle (yhtenä syynä lisääntynyt aggressiivisuus juodessa), enää en siellä käy mutta olen hankkinut muita vertaisryhmiä ja saanut uusia ystäviä. Olen joutunut rakentamaan uudelleen itseni ja kohtaamaan tuskaa mutta päivääkään tästä raittiudesta en antaisi pois, se on suurin lahja jonka olen saanut.
Sinulle toivotan tsemppiä ja rohkeutta hakea apua. Ei alkoholisti ole vain henkilö joka on juonut itsensä katuojaan tai veneen alle...ja parempi hakea apua ennen kuin on menettänyt itselleen tärkeitä asioita ja ihmisiä. Halusin nyt kirjoittaa sinulle koska sinun kertomukseni tuntui kuin omaltani. Voimia!
Kiitos viestistäsi. Millaista aa-ryhmissä käynti on? mietityttää tuo uskonnollinen asenne, olen käsittänyt että siellä näin olisi? voiko aa:ssa käydä siis täysin anonyymina? entä jäsenten "vaitiolovelvollisuus"? mielummin menisin johonkin tuollaiseen, kun en mielelläni haluaisi mihinkään virallisiin papereihini tietoja mistään päihdeongelmasta..jonkunasteinen vertaistuki olisi kyllä tarpeen, koska kun morkkikset unohtuu ja haluttaa päästä liikkeelle, olisi hyvä olla joku joka muistuttaa asioista. En viitsi läheisiäni kuormittaa tällaisella, ovat kärsineet muutenkin tarpeeksi..Miten aa:ssa suhtaudutaan tällaisiin "satunnaisongelmakäyttäjiin" kun suurin osa on varmasti enemmän juovia? Pahempaan en anna tämän enää mennä!
http://www.aa.fi/
http://www.aakokoukset.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike
http://www.google.fi/webhp#hl=fi&lr=lang_fi&q=aa&start=10&sa=N&fp=f1c1d9b3485e8513
Tiedätkö, että kaikki kuvaamasi oireet ja merkit viittaavat alkoholismiin.
Alkoholismissa EI KOSKAAN ole ratkaisevaa se, että paljonko henkilö juo. Tällaista "tilastotietoa" tarvitsevat vain byrokraatit ja alkoholismia tuntemattomat virkamiehet.
Alkoholismissa on AINA ratkaisevaa se, kuinka paljon alkoholi pyörittää ihmisen mieltä, ja se, mitä tapahtuu ennen ensimmäistä paukkua sekä mitä tapahtuu sen jälkeen.
Suurin osa maailman kaikista alkoholisteista ovat ihan normaalilta vaikuttavia, työssä käyviä perheellisiä ihmisiä. He jakautuvat tasaisesti eri ammattiryhmiin lääkäristä rekkakuskiin ja opettajasta kaupan kassaan. He jakautuvat tasaisesti myös eri varallisuusryhmiin, ja alkoholismia esiintyy siis yhtä paljon sekä rikkailla kuin pienituloisillakin.
Kaikille heille on aina yhteistä vain se, että alkoholi hallitsee(ja siten invalidisoi) heidän normaalia elämäänsä.
Alkoholismiin on saatavilla apua, ja apua alkoholisti useimmiten tarvitseekin. Omavoimanen juomisen lopettaminen (tai kohtuullistaminen) onnistuu useimiten vain toviksi(kuten olet huomannutkin?) ja mahdolliset perheenjäsenet joutuvat maksamaan näistä yrityksistä aina sen todellisen hinnan. Se ei ole normaalia elämää, kun taloudessa asuu "perseeseen ammuttu karhu".
AA on yksi vaihtoehto, josta halutessaan saa apua ja ainakin vertaistukea.
Vertaistuki onkin alkoholistille tärkeää, sillä sen avulla monen harhakuvitelmat omat juomisesta karisevat, ja alkoholisti kykenee olemaan vihdoinkin rehellinen itselleen.
Ota ja soita jollekin AA:laiselle, joidenka "auttavia numeroita" numeroita näkee aina silloin tällöin lehdissäkin. Siinä ei ainakaan häviä mitään, mutta pitkittämällä omaa ratkaisuasi, häviät ihan varmasti - kaiken.
"Omavoimanen juomisen lopettaminen (tai kohtuullistaminen) onnistuu useimiten vain toviksi"
Olen entinen ns. rapajuoppo ja ollut raittiina kohta 7 vuotta täysin omavoimaisesti, enkä siksi pysty suhtautumaan kovinkaan vakavasti tuohon naurettavaan AA-propagandaan jota jatkuvasti tälläkin palstalla suolletaan..
Olenko siis AA-filosofian mukaan tuomittu juomaan, jos en nyt vielä tänään, niin viimeistään ensiviikolla?
Sitäpaitsi tunnen enemmän sellaisia täysraittiita ex-juoppoja jotka ei käy minkäänlaisissa vertaistukiryhmissä, kuin niitä jotka ovat ottaaneet elämäntavaksi AA-palavereissa istumisen.
Mutta, sinä et joko huomannut tai et halunnut huomata, että tämäkin kyseinen kaveri on jo harjoitellut omavoimaista vähentämistä ja lopettamista melko pitkään! Eikä ole siinä onnistunut, päinvastoin.
Pitääkö hänen pilata elämänsä ja antaa kaiken mennä, kuten hän kuvaili.
Kerro se minulle, hyvä omin voimin raitistunut ja samaa metodia muille kaupitteleva kuolemankauppias. Kuolemankauppiashan sinä tilastojen mukaan olet!
sinne A -klinikalle ja varaa aika sosiaaliohjaajan tai terveydenhoitajan kanssa alkukeskusteluun. Saat ainakin apua oman tilanteesi kartoittamiseen ja ehkä työkaluja sen ymmärtämiseen missä juuri sinun tilanteessasi mennään. Klinikan kautta järjestyy myös tarvittaessa tapaaminen lääkärin kanssa, keskustelukäynnit, mahdollisesti vertaistukiryhmä jne. Kaikki toiminta kuuluu vaitiolovelvollisuuden piiriin ja tiedot eivät päädy esim. työnantajasi tai kenenkään muunkaan asiattoman käsiin. Palvelu kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin eikä mitään erityismaksuja peritä, kustannus jakautuu kaikille meille veronmaksajille.
Kuten huomaat asioista on monenlaista mielipidettä ja niin kuulukin olla. Tärkeintähän tuossa tilanteessa on saada sinulle apua, yksin et tule asiaa ratkaisemaan. Päästä irti nyt kaikista ennakkoluuloista ja hae sitä. Onhan kysymyksessä sinun elämä ja sinun terveytesi ja ennenkaikkea itsetuntosi, voit huonosti. Sillä ei ole väliä onko löytänyt raittiuden omin voimin vaiko AA:n tai jonkun muun tahon kautta vain lopputuloksella on merkitystä ja kellä sitten toimii mikäkin sen näet vasta kun lähdet ennakkoluulottomasti hakemaan apua ja tutustumaan eri vaihtoehtoihin. Vaikka joku kertoo täällä, että on omin avuin selvinnyt, sinun jutusta huomaan, että sinä et kuulu niihin jotka pysytyvät nyt itse tuosta nousemaan. Ja avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta! Äläkä jätä asiaa nyt tuohon, se on pahinta itsepetosta mitä voit tehdä itsellesi, lupaan sen! Muista, että haet apua itsesi takia.
Ihan samat tuntemukset täälläkin päin, mutta nyt kokemusta usealta kuukaudelta käytön rajoittamisesta. Eli tiedän että isot annosmäärät johtavat sekoiluihin >> välttelen niitä. Raja menee viidessä (olen 174 senttinen normaalipainoinen nainen) eli varon humaltumista. Olen tehnyt itselleni selväksi että minä en voi käyttää alkoholia samalla tavalla kuin jotkut muut ja kyllä ne muutkin laittavat itsensä alttiiksi vaaroille jos juovat liikaa. En muutenkaan enää nauti kännien aiheuttamasta tunteesta samalla tavalla kuin ennen, tottumiskysymys. Koska jossain pisteellä äärijuomisella tapahtuu aina jotain pahaa, eikä kenenkään kuulu huolehtia sinusta kun juot. Itsekontrolli pitää aina pitää, juodessakin. Rajoittamisessa on se salaisuus. Pitää vaan muistaa kuva kirkkaana siinäkin vaiheessa kun tekee mieli lähteä baariin ja on potentiaalinen tilanne jolloin saattaisit käyttää alkoholia liikaa. Tietysti myös juomattomuus on hyvä ratkaisu. Aloitin sillä ja sain jo pelkällä parin kuukauden lakolla kontrollia alkoholinkäyttöön ja se mitä haluan kävi entistä selkeämmäksi. Kaikki on pitkälti kiinni elämän ja tapojen muuttamisesta. Asenteiden muuttaminen on hankalinta, mutta tekemällä tietyn aikaa eri tavoin voi muutosta tapahtua ja jonkinasteista valaistumistakin tulla. On paljon kivempi olla oman itsensä herra kuin että antaa jonkun nautintoaineen viedä.
Olen alkoholisti. Mielestäni kun ottaa aamupahoinvointiinsa krapularyyppyn tai ryyppyjä, on viimestään aika hakeutua ammattiauttajan pakeille! Kävin viime vuonna kuukauden päihdekuntoutuksen ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Pari kertaa sen jälkeen olen retkahtanut, mutta nyt ollut lähes 7 kk absolutisti. Hoitoon menin siäisen tuskani takia. Halusin elämäni laatuun kohennusta. Etteivät ajatukseni pyörisi koko ajan viinan ympärillä. Etten suunnittelisi sitä seuraavaa ryyppykertaa. Nyt tämän 7 kk:n aikan ei ole tehnyt kertaakaan mieli juoda. On ihan toinen asenne koko aineeseen. Lähes yököttää ajatus, että pitäisi alkaa juoda. Kun ei tarvi. Miksi joisin? Suosittelen sinullekin päihdehoitoa. Se ei ole edes kovin kallista, Haet kunnaltasi maksusitoumuksen. Kallista se ei ole, ellet sitten mene Minnesotaan. En käynyt edes Myllyhoitoa vaan muun "hellemmän hoitomuodon. Se puri minuun.